Itse toivoisin sitä, että diagnoosi ja lääkekeskeisyydestä luovuttaisiin. Keskityttäisiin enemmän oireiden ja henkisen pahoinvoinnin taustalla oleviin syihin ja niiden selvittämiseen. Toivoisin, että tiedostettaisiin, että ihmisten henkinen pahoinvointi ei ole välttämättä sairautta, vaan tapa reagoida erilaisiin elämäntilanteisiin ja tapahtumiin, mm. stressiin, yhteiskunnan ja yhteisöjen yksilölle asettamiin paineisiin ja/tai vaatimuksiin, ihmissuhdeongelmiin, kuormittumiseen, yksinäisyyteen yms.
Myös asennemuutosta potilaita, tai oikeammin apua pyytämään tulevia ihmisiä kohtaan muuttuvan inhimillisemmäksi, humaanimmaksi ja empaattisemmaksi. Että kohdattaisiin ihminen ihmisenä, ja keskusteltaisiin vuorovaikutuksellisemmin ja positiivisemmin. Kuunneltaisiin palveluita käyttävien ajatuksia, tunteita ja mielipiteitä.
Että alalla ei enää toimittaisi auktoriteettityyliin ja ajatellen olevansa toista jotenkin statukseltaan parempi, älykkäämpi, tai korkeammalla.
Mitä te toivoisitte nykyisessä psykiatrisessa systeemissä, alalla toimivilta tai käytössä olevien hoitokäytäntöjen ja muotojen osalta nyt ja tulevaisuudessa muuttuvan, kehittyvän ja paranevan? Laittakaa tähän omia kehitysideoita, ja toiveita, kiitos! 💙
Myös asennemuutosta potilaita, tai oikeammin apua pyytämään tulevia ihmisiä kohtaan muuttuvan inhimillisemmäksi, humaanimmaksi ja empaattisemmaksi. Että kohdattaisiin ihminen ihmisenä, ja keskusteltaisiin vuorovaikutuksellisemmin ja positiivisemmin. Kuunneltaisiin palveluita käyttävien ajatuksia, tunteita ja mielipiteitä.
Että alalla ei enää toimittaisi auktoriteettityyliin ja ajatellen olevansa toista jotenkin statukseltaan parempi, älykkäämpi, tai korkeammalla.
Mitä te toivoisitte nykyisessä psykiatrisessa systeemissä, alalla toimivilta tai käytössä olevien hoitokäytäntöjen ja muotojen osalta nyt ja tulevaisuudessa muuttuvan, kehittyvän ja paranevan? Laittakaa tähän omia kehitysideoita, ja toiveita, kiitos! 💙
Vastaukset 16
Vanhimmat
Lisää rahaa mielenterveystyöhön,nopeasti hoitoon,empaattista kohtaamista,matalan kynnyksen paikkoja,oikeasti seurattaisiin asiakkaan toipumista niin että hoidosta on hyötyä.Täytyy vaan todeta että iso luuta saisi lakaista koko psykiatrisen hoitopolun uusiksi niin että sieltä oikeasti saa kaikki apua.Maamme päättäjät näihin epäkohtiin kuuluisi puuttua mutta huonompaan vain on menty.Viime kädessä raha aina ratkaisee niin tässäkin.
Tärkein asia , että hoitajalla on psykiatrisen hoitotyön koulutus .. hyvin harvalla on ..
Hoitajaksi aikoville soveltuvuuskokeet takaisin .. 20 vuoteen niitä ei ole ollut..
Alalle on voinut kouluttautua kuka tahansa mielenvikainen tai rikollinen !!
Raha, tai siis ehkä enemmänkin koko terveydenhuollon arvostus.
Sisältää siis monta asiaa jonka se tuo mukanaan.
Mutta muutama pointteri.
-Monisukupolvisten ketjujen katkaiseminen, lapsi omaisten aseman parantaminen.
-Palveluiden ja ennen kaikkea mahdollisuuksien tasalaatuisuus myös pienille paikkakunnille.
-Terapia takuu.
-Lisää laitospaikkoja. (mukaanlukien yksikkö jossa voisi kokeilla lääkkeetöntä hoitoa.)
-Täsmätyökyky malli nykyisen työkyvyttömyys mallin tilalle.
-Kannustinloukkujen tilalle kannustinportaita.
Lisää suljettuja laitoshoitopaikkoja hyvin sairaille ja vaarallisille. Oireettomat työlaitoksiin, jos työhaluja ei muuten ole. Tai vaihtoehtona lähetys Ukrainan sotaan.
Raskaita laitospaikkoja tarvitaan "muutama" lisää. Mutta se suurin tarve on ihan akuuttien osastopaikkojen puutteena.
Toi työ laitos idea on kiehtova. Työhän on parasta lääkettä, ja joskus olen miettinyt, että se vanha kunnalliskoti idea on ollu aika hyväkin. Toki oman aikansa tuote. Hieman vastaava käytäntöhän taitaa olla käytössä italiassa, ainakin joskus vuosituhanteen vaihteessa.
Mutta millaisena se toimisi nykysuomessa?
On tässä maassa niitäkin työkyvyttömyyseläkkeellä olevia, jotka tekevät joko vapaaehtois, tai omaishoitajan työtä. Mutta niitä, heidän panostustaan ja mahdollisuutta toimia tässä yhteiskunnassa ei oteta huomioon ja arvosteta tarpeeksi.
Tässä yhteiskunnassa tosin niitä sellaisia ns. liukuvan työajan, tai lyhyempää työpäivää tarjoavia töitä on aika vähän tarjolla. Osittain se johtuu siitä, että panostetaan enemmän sellaisiin töihin, jotka ovat ns. normaaleja työaikoja, eli 8 h kestäviä. Sitten on niinkin, että se vaatisi elinkeinoelämältä ja tältä yhteiskunnalta enemmän muutoksia työelämään, sen rakenteisiin ja toimintatapoihin.
Suurimmalle osalle niistä ihmisistä, jotka ovat olleet psykiatrisen systeemin kanssa tekemisissä, saaneet psykiatrisen diagnoosin, ovat ikävä kyllä syrjäytyneet sen seurauksena. Osittain systeemin yksilölle aiheutuneiden häpeän, leiman, tai hoitosysteemistä tulleiden traumojen takia. Jos hoidossa on tapahtunut sellaisia asioita, jotka olleet ikäviä, on tullut huonoksi, kiusatuksi ja epäasiallisesti kohdelluksi, niin se on voinut saada aikaan sen, että luottamusta muihin ihmisiin tai yhteiskuntaan ei ole vain tullut. Mikä on toisaalta aika ymmärrettävää. Ei se kovin paljon luottamusta herätä, tai motivaatiota lisää, jos huonosti voivia ihmisiä kohdellaan vielä alentuvasti, huonosti, tai luokittelevasti.
Kaikkea ei voi tietenkään sälyttää psykiatrian, tai siellä toimivien kontolle. Yhteiskunnalla, yhteisöllä, tai jokaisen lähipiirissä olevilla on oma roolinsa ja mahdollisuus auttaa apua, ja tukea tarvitsevaa, vahvistaa itsetuntoa ja yhteisöön kuulumista, juurtumista ja integroitumista. Mutta kyllä psykiatrisissakin hoitopaikoissa, olivat ne sitten avo, tai suljetumpia on velvollisuuskin kohdella jokaista ihmisarvoisella, empaattisella, henkisesti tukevalla, ja kunnioittavalla tavalla.
Edelliseen pieni korjaus: Siis, jos hoidossa on tapahtunut joitakin sellaisia asioita, jotka olleet ikäviä, on tullut huonosti, kiusatuksi, ja epäinhimillisesti kohdelluksi, niin se voi saada aikaan, että luottamusta muihin ihmisiin, tai yhteiskuntaan ei synny, eikä tule.
Tässä maassa, yhteiskunnassa ja etenkään psykiatrian toimesta ei nähdä mt-diagnosoiduissa sitä potentiaalia, jota voisi käyttää työelämässä rekrytoimiseen. Kyllä monella heistä on, tai olisi ollut työhaluja, ja halua osallistua tähän yhteiskuntaan ja sen rakentamiseen. Mutta mm. liian suurilla ja pitkään jatketuilla neuroleptilääkityksillä heidän työkykynsä, terveytensä ja elämänsä ovat pilattuja jopa täysin tuhottuja,
Työlaitokset kuulostavat, anteeksi, sanana vankilalta, tai pakkosiirtolalta.
Ne, jotka ovat saaneet psykiatrisen diagnoosin, ovat leimattuja ja tavallaan häpäistyjä jo sen myötä. Moni on syrjäytynyt, tai oikeastaan pitää sanoa, että ovat kokonaan pysyvästi unohdettuja ja syrjäytettyjä. Se on oikeampi termi kuvaamaan sitä, mitä joillekin tässä maassa tehtiin ja heille oikeasti tapahtui. Kukaan ei heistä ja heidän tilanteestaan ja kohtalostaan välitä mitään.
Kiitos sen näkökulman ottamisesta huomioon, että jotkut mt-diagnosoiduista on lääkäreiden toimesta tehty työkyvyttömiksi liian suurilla neuroleptimäärillä, tai liian pitkään jatketuilla lääkityksillä.
Sekä on olemassa niitä, jotka ovat oikeasti joko fyysisesti, tai muiden somaattistenkin, tai autoimmuunisairauksien takia työkyvyttömiä.
Niin, että heidätkinkö haloo, pitäisi siis laittaa "työlaitoksiin"?
Tämä postaus oikeastaan kertoo sen ongelman mikä tässä koko osatyökyskyisyydessä on.
Kyse ei siis pelkästään ole työnantajien asenteista, vaan sama asenneilmasto on myös osatyökykyisissä työntekijöissäkin.
Tottakai tulee aina olemaan ihmisiä jotka ovat työkyvyttömiä, makaavat hengityskoneessa tai jotain, mutta kun nimenomaan mielenterveyestä puhutaan, niin siellä on sitä lahjakasta, ja fiksua ihmistä jäljellä, joka pystyy tekemään sitä hänelle räätälöityä työtä.
Täysin mielivaltaista touhua. Selviä ongelmia oli töissä. Avohoito vaan kysyy heippa mitä kuuluu. Sitten selän takana tulkitaan ja lätkimään kaikki potilaan viaksi ja ei koskaan tulla takaisin kysymään oliko näin. Sitten onkin jo papereissa loppuiäksi salaa kirjattuna vino pino käytösvirheitä ja toimimattomuuksia, joista sinä et mitään saa tietää ja joita voi pakkotouhuilla, jotka jo ulottuvat missä sitten oletkin, alkaa korjailla vaikka seuraavat vuosikymmenet. Tällä saadaan ihmiset syrjäytymäön ja vuosikymmen aikaisemmin kuolemaan.
Narsismin torjuntayksikön perustaminen. Jonka päätehtävä olisi narsististen henkilöiden vaikutusten estäminen, niin parisuhteessa, perheessä ylipäätään, työpaikoilla, kun vaikkapa intternetissä.
- Ja joillekin mt-oireita valittavista on psykiatrian historian aikana rätkäisty, eli annettu aivan vääriäkin diagnooseja. Jos jotkin somaattiset oireet ovat sattuneet stemmaamaan yhteen psyykkisiksi sairauksiksi katsottavien kanssa, heidät on leimattu pysyvästi psyykkisesti sairaiksi.
Terv. entinen dementiaa sairastavan omaishoitaja, ja CFS sairastava,
en siis nykyisin enää työkykyinen, kuolemaa enää odottava
Joidenkin mielestä minun pitäisi tällä työkyvyttömyydellä mennä työlaitokseen?
Kiitos oikein kovasti näistä edellä olleista joistakin "positiiivista ja kannustavista mielipiteistä"!
Lisää resursseja kaipaisin. Jos tulee akuuttia ongelmaa niin hoitajallekkaan ei välttämättä saa aikaa puhumattakaan lääkärin ajasta.
Itse tarvitsin hoitajan apua akuuttiin ongelmaan. Laitoin hänelle tekstiviestin ja soitti seuraavana päivänä ja sanoi soittavansa seuraavalla viikolla uudestaan. Soitti mutta ei järjestänyt lääkärin aikaa vaan sanoi että soittaa ensi viikolla uudestaan ja minun täytyy seurata vointini kehitystä.
Soittaa siis ensi viikolla joku päivä ja ilmeisesti toivoo että ongelma on hävinnyt siihen mennessä.
"Autuaita ovat hiljaiset"
Psykoterapeutti on eri ammatti; psykiatriassa annetaan lääkkeitä ja autetaan elämän perusasioissa, ja voihan siihen kuulua jotain muutakin, kuten traumaterapiaa, lyhytterapiaa, ryhmässä olevia jotain (vertaistuki), depressioterapiaa (jollain alalla voi olla psyykkistä hierontaakin, ja sitten on taide, musiikki, liikunta, siis terapiana), mutta noi on pitkälle lisäkoulutuksia mm. sairaanhoitajille, jotka erikoistunut ensin psykiatriaan.
On erilaisia avohoitojuttuja, päihdejuttuja, ja kokonaisuudessaan niistä joistain saattaa olla itselle apua. Verkossa ja puheliemssa on juttuja samaten. On uskonnollisia, psykologisia juttuja, jolta saralta voi itsekin hakea apua lukemalla, joka on henkistä apua ja kehitystä.
Lääkkeitä, ohjeita, tukea, kuntoutusta, asumispalveluja, kotiapua, avohoitovisiittejä (mitä sieltä saa jota jo ei tiedä?), vieroitushoitoa, se kai lähinnä on, eikä ne ole ihan pihalla hoitokeinoista, kun tuntee elämän tarveaspektit, jotka kaikki vaikuttaa, ja koko prosessin.