Kuinka moni kiinnitti huomiota mielestäni todella mainioon kolmannen episodin filosofiseen taustalähtökohtaan, jossa Palpatine käytti hyväkseen perspektivismiä Anakinia käännyttäessään:
"Good is a point of view"?
Täytyy myöntää, että olin todella iloisesti yllättynyt tästä kovinkin vivahteikkaasta ja mielenkiintoisesta episodista. Vaikka allegoriat elokuvista ovat aina kovin hapuilevia, on vaikea olla kuvittelematta Lucasin tiedostamatta tällaisia näkökulmia niitä myös sinne lisänneen. Eräs virhepäättelykin osui sekaan, kun Obi-Wan syytti Anakinia "ehdottomuudesta" ja liitti sen vain pimeän puolen ominaisuudeksi (kun taas aiemmin katsottiin pahojen käyttäneen relativismia aseenaan - joskin tavoitteet ja keinot tulee relativismin osalta erottaa). Voiko väittää, etteikö "hyvän" puoli sorru ehdottomuuteen?
Myös hienoa on tuo eksplisiittinen "hajota ja hallitse"-ajatus Palpatinen toiminnassa. Turhaan kriitikot ovat haukkuneet episodia 2, mielestäni ensimmäinen oli täysin statistin asemassa ja tylsä johdanto, kun taas kakkosessa päästiin jo hieman vauhtiin ja kolmonen kruunasi tämän trilogian.
Ok, onhan tämä ihme friikkailua, mutta ei vähennä elokuvan kiinnostavuutta.
"Good is a point of view"?
Täytyy myöntää, että olin todella iloisesti yllättynyt tästä kovinkin vivahteikkaasta ja mielenkiintoisesta episodista. Vaikka allegoriat elokuvista ovat aina kovin hapuilevia, on vaikea olla kuvittelematta Lucasin tiedostamatta tällaisia näkökulmia niitä myös sinne lisänneen. Eräs virhepäättelykin osui sekaan, kun Obi-Wan syytti Anakinia "ehdottomuudesta" ja liitti sen vain pimeän puolen ominaisuudeksi (kun taas aiemmin katsottiin pahojen käyttäneen relativismia aseenaan - joskin tavoitteet ja keinot tulee relativismin osalta erottaa). Voiko väittää, etteikö "hyvän" puoli sorru ehdottomuuteen?
Myös hienoa on tuo eksplisiittinen "hajota ja hallitse"-ajatus Palpatinen toiminnassa. Turhaan kriitikot ovat haukkuneet episodia 2, mielestäni ensimmäinen oli täysin statistin asemassa ja tylsä johdanto, kun taas kakkosessa päästiin jo hieman vauhtiin ja kolmonen kruunasi tämän trilogian.
Ok, onhan tämä ihme friikkailua, mutta ei vähennä elokuvan kiinnostavuutta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hyviä huomioita, samoja pohdiskelin itse. Kommenttina tuohon paljon parjattuun episodiin 1: siinä mielestäni aika kivasti pohjustettiin Palpatinen "hajoita ja hallitse" -strategia ja kansleriksi hankkiutuminen oli myös ihan mallikas viittaus Hitlerin valtaannousuun.
Joo ei siis tarkoituksena erityisemmin ollut parjata ensimmäistä episodia, lähinnä ajatuksena oli se, että jos nyt jompaa kumpaa pitäisi noista kahdesta ensimmäisestä haukkua, niin mielestäni episodi 1 on näistä selvästi kehnompi.
Jep, muutenkin oli nähtävissä monia yhtymäkohtia Palpatinen ja Hitlerin välillä (ja myös pieniä yksityiskohtia oli, kuten ne kenraalit (3 lopussa ja 4,5,6 episodissa) olivat sen verran vanhoja kunnon arjalaispiirteisiä iloisia veikkosia). Hiukan ehkä liiankin tiukkaan oli näitä yhteneväisyyksiä laitettu, että ei muuta kuin kiitokset Hitlerille episodi kolmosen mielenkiintoisesta annista.
joo, totta toriset...
dualismia oli relativoitu mikä tekikin
kolmannesta osasta trilogian mielenkiintoisimman
osan.
itseäni jäi myös mietityttämään
jedi-lauman "ehdottomuus", joka tuntui
enemmänkin vahvistavan ja legitimoivan
vastapoolin asemaa... mielestäni jedit
tuntuivat saavan varovasti sanottuna
ikään kuin ansionsa mukaan sen sijaan
että olisivat jättäneet ylen palttisen
holhoamisen vähemmälle.
mielestäni yoda-hahmo yritti johdatella varovaisempaan, synteettiseen ajatteluun eksplisiittisesti. - vähemmällä osoittelulla ja hätiköinnillä olisi kenties voitu välttää tragedia! -saattaa olla, että tämä oli ohjaajan tietoinen päätös tulkita monisyisesti tragedian edellytyksiä.
mielenkiintoista oli myös anakinin tahdonsuuntautuminen tai kenties tahdon heikkouden ("akrasian") kehittyminen... mitä oikeastaan tapahtui anakin skywalkerin kohdalla?
olisi helppo vedota palpatinen sinänsä retorisesti oivaan kykyyn houkutella anakin sithien puolelle. kuitenkin taas jälleen kerran yoda-hahmon suulla oli tuotu ehkä ripaus transsendentalismia mukaan viittaamalla siihen, että profetian luonteesta "valitun" suhteen ei oltu ehkä determinoitu...
toisin sanoen kausaliteeteistä ei voi johtaa
transendenttaalisen subjektin luonnetta.
hyvä elokuva silti, oli näistä
tulkinnoista mitä mieltä tahansa.
Sama suomeksi, kiitos! :)
"toisin sanoen kausaliteeteistä ei voi johtaa
transendenttaalisen subjektin luonnetta."
Niinpä, ihan mielenkiintoinen ajatus tuokin oli, koska loppujen lopuksihan "profetia" tavallaan toteutuu, kun Darth Vader kuudennessa episodissa tosiasiassa juuri heittää sen mestarinsa kuiluun ja pelastaa Luken sekä samalla itse asiassa palauttaa rauhan galaksiin (ja tätähän ei ennalta voitu nähdä ja pahasti näytti siltä, että näin ei kävisikään: tätä varmasti Yoda tarkoitti). Tässä mielessä Anakinin toiminta oli determinoitu, vaikkakaan niitä muotoja ei voida suoraa päätellä tapahtumien kulusta. Mikä sinänsä on mielestäni varsin loogista, joss uskoo kohtaloon.
Elokuvan transsendentaali luonne tulee siis tässä selvästi ilmi, kuten monessa muussakin kohdin. Olisihan se varsin ikävää, jos tällainen avaruusooppera olisikin pelkän kontingenssin varassa.
Olenkohan koskaan puhunut elokuvasta näin vakavasti, alkaa pelottamaan...Helvetin hyvä leffa edelleenkin, sanoinpa mitä tahansa.
kyllä, väittämäsi pitää paikkansa sikäli kun
halutaan ottaa deterministinen kanta...
periaatteessa oltaisiin voitu kuitenkin sanoa,
että profetiat toteutuivat jo tässä nähdyssä
kolmannessa episodissa - esim. väittämällä
että ulkoiset aksidentaalit syyt saivat anakinin
hyvyyden vain näyttämään meistä pahuudelta ja kääntymykseltä.
kuitenkin pohdiskeluni kärki oli lähinnä,
mistä voimme päätellä anakinin "kääntymyksen" tai "ei-kääntymyksen" - indeterministiseltä kannalta kausaliteetteihin vetoaminen on vaikeata ellei peräti mahdotonta... siksi puhe tässä yhteydessä transendentaalista subjektista.