Tuli mieleen semmonen juttu, että

Mihin et ole tyytyväinen menneessä?

Olisi kyllä, olisi.

Mä en ole päästänyt irti, en ilmeisesti osaa.
Sen verran on järkeä sentään päässä että en häiritse irl tai edes kirjoittele tänne nimelläni, ettei minua voi syyttää mistään roikottamisesta.

Se on myöhäistä katua kun löysät on jo housussa.

Jos olet hän mies, selvitetään juttu tässä.

Todellaki

Koko elämän ois voinu...

Niimpä ois ja ehkä paremminkin

Volo varasi jo loppuvuoden rauhan rakennukseen. Ketä sinä odotat oikeasti.

Ihan ittees voit syyttää. En oo kelvannu sulle

Oikeasti se menee niin, että teit niin tai näin niin jälkeenpäin tuntuu tuolta. Mitä sinä olisit sitten tehnyt...ehkä katsellut tv:ta tai juonut rahasi lähibaarissa? Ehkä tämä ei olekaan huonoin vaihtoehto.

Naisena olisin halunnut, että kaikki olisi mennyt toisin. 10 vuotta on pitkä aika kaivata.

Itse en ole kaivannut kymmentä vuotta. Puolitoista vuotta sitten vaan tuli yksi kymmenvuoden takainen juttu mieleen ja alkoi täyttämään ajatukset salakavalasti. Olen siis onneksi "elänyt" tässä välissä.

10 vuotta on tosiaankin kova kova aika kiusata. Varsinkin, kun toinen on vielä tietämättänne elänyt.

Kaikki on oikeastaan hyvin ja paljon ihmisiä ympärillä. Mutta jokin syvempi yhteys puuttuu.

Ei tuollaisella mielipiteellä ole mitään merkitystä, tällaiselle palstalle ilmoitettuna, ja vaikka olisikin jotain, niin tyhjää omatuntoa jostain muistosta todistat, että rauhallista vakautumista, turvallista illanjatkoa.

T.kyllä tämä 38 vuotinen hengittäminen on aiheuttanut lukuisat runkkaamiseni, ettäs tiärät. Pala helvetissä.

Ikuisesti.

https://m.youtube.com/watch?v=ZcctxyhgwQA

Kaikki päivät ovat arvokkaita, jos ei mitään pahaa tee. Virheitä voi tehdä, mutta niistähän oppii. Jos on haaveita, ne voi toteutua tai toteuttaa nopeastikin.

Mutta kun ei ole vietetty. Turha sitä on jälkikäteen miettiä. Nyt on nyt.