Tällä palstalla oli joku jo aikaisemmin yrittänyt saada keskustelua kuolemanjälkeisestä elämästä, mutta kukaan ei toistaiseksi ollut vielä kommentoinut mitään asiasta.
Mitä ajattelette kuolemanjälkeisestä elämästä? Onko kellään kokemusta?(eli onko kukaan esim. käynyt kuoleman ja elämän rajamailla?) Positiivisia tai negatiivisia kokemuksia?
Onko kellään ollut jotain kuolemaan liittyvää yliluonnollista kokemusta? Esim. spiritismin tai jonkun muun kautta?
Monet uskovaiset vakuuttavat, että taivas ja helvetti on totta. Mutta mistä he sen tietävät aivan 100 % varmuudella. Uskominen on uskomista, mutta ei faktatietoa?
Mitä ajattelette kuolemanjälkeisestä elämästä? Onko kellään kokemusta?(eli onko kukaan esim. käynyt kuoleman ja elämän rajamailla?) Positiivisia tai negatiivisia kokemuksia?
Onko kellään ollut jotain kuolemaan liittyvää yliluonnollista kokemusta? Esim. spiritismin tai jonkun muun kautta?
Monet uskovaiset vakuuttavat, että taivas ja helvetti on totta. Mutta mistä he sen tietävät aivan 100 % varmuudella. Uskominen on uskomista, mutta ei faktatietoa?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Joo, olen yritellyt availla peliä kuolemanjälkeisestä elämästä.
Omasta mielestäni ei ole olemassa kuolemanjälkeistä elämää. Perustelisin tämän omilla kokemuksillani ja lukemani kirjallisuuden kautta (tiedejulkaisut, lääketieteelliset julkaisut, internet, raamattu, koraani) Kuten raamatussa sanotaan tomusta tomuksi. Uskominen on todella uskon asia ei faktatietoa, itse olen saanut faktatietoa itsetuhoisuuteni kautta. Olen vierestä nähnyt monien uskovaisten luoman maanpäällisen helvetin. Itse olen ateisti, kirkkoon en kuulu kustannussyistä.
Positiivisena kokemuksena pidän tunteesta kun elintoiminnot hiljaa heikkenevät ja pysähtyvät. Negatiivisena en pidä yliannostuksesta aiheutuneista laskuista esim.
Luetko yliluonnollisiksi kokemuksiksi depersonalisaatio tai derealisaation tyyppiset tai rajatila kokemukset? Mielestäni ne menevät ainakin peruskäsityskyvyn yli tuntuen yliluonnollisilta, joskus kaoottisilta, joskus positiivisilta.
Toivottavasti saadaan tämän topicin alle paljon asiallista keskustelua. Palstalla kävijöillä tuntuu paljon ainakin tietämystä olevan.
Olen ollut teini-ikäisestä asti enemmän ateisti kuin uskovainen.
Enkä siis ole myöskään uskonut kuoleman jälkeiseen taivaaseen tai helvettiin.
Kolmekymmentä vuotta sitten olin leikkauksessa joka kesti yli neljä tuntia. Leikkauksen aikana minulla oli ns. lähellä kuolemaa-elämys.
Kokemuksestani en uskaltanut puhua kenellekään yli kymmeneen vuoteen, ettei minua luultaisi hulluksi. Vasta sen jälkeen kun ensimmäiset kirjat tällaisista kokemuksista ilmestyivät, uskalsin minäkin puhua, ensin omalle perheelleni, sitten myös ystäville.
Oma kokemukseni erosi joissakin kohdissa lukemistani kokemuksista.
En esim. nähnyt ”ristin sielua” vaikka porukkaa tuntui olevan ympärilläni enemmän ja vähemmän. Tunnelimatka valoa kohti oli mukana myös minun
elämyksessäni. Yks kaks havaitsin, ettei minulla ollut kehoa, eikä muillakaan lähellä olevilla. Kuitenkin tiesin, miltä itse kukin näyttäisi, jos heillä olisi keho. Minun tarvinnut puhua mitään, ajattelin vaan ja ajatukseeni vastattiin ajatuksen voimalla.
Tunne oli aivan kuin olisin vaan leijunut ilmassa höyhenen lailla, en tuntenut minkäänlaista hätää, poissa olivat kaikki ahdistavat tunteet,
ympärillä oleva ilmapiiri oli turvallinen ja rakastavan tuntoinen.
Tämä kokemus oli sellainen ahaa-elämys: jos on jotakin tuonpuoleista kuoleman jälkeen, niin kehomme jää tänne ja sielumme, minuutemme, siirtyy toisenlaiseen ulottuvuuteen.
Olen edelleen ateisti, mutta kokemukseni on vienyt kuolemanpelon pois.
Tuntuu, että monesti tarjotaan vain kaksi vaihtoehtoa: joko on ateisti tai sitten uskovainen. Itse en sanoisi itseäni kummaksikaan, vaikka minulla onkin tietynlainen "vakaumus". Monesti muuten unohdetaan, että ateistinkin maailmankuva perustuu uskoon. Uskoon siitä, että Jumalaa ei ole. Sillä "varmaa" tietoahan ateistilla ei ole enempää kuin uskovaisellakaan. Jos ei tiedä (tai usko tietävänsä, heh), onko Jumalaa olemassa, on pikemminkin agnostikko.
Tuo mitä kerroit, on minulle tuttua monista kirjoista, joita olen aiheesta lukenut. Omaa kokemusta ei kuitenkaan ole. Samanlaisia kokemuksia kuin sinulla on kaikesta päätellen ollut monilla, monilla muillakin ihmisillä. Varmasti vielä useammilla, kuin niillä muutamilla rohkeilla, jotka ovat kertoneet kokemuksistaan julkisesti esim. tutkimuksissa.
Itselläni kiinnostus näihin aiheisiin heräsi jo teini-iässä, muistan heti yhden kirjan, joka herätti ajattelemaan: Gina Germinaran Monta asuinsijaa. Sittemmin olen lueskellut vähän kaikenlaista asiaan liittyvää: Thorwald Dethlefsen, Ritva Fagerström, Reima Kampman, Elsa Barker, Paul Brunton, Edgar Cayce, Taavi Kassila...onhan noita kirjailijoita, jotka ovat aihetta käsitelleet. Kaiken lukemani jälkeen olen kyllä vakuuttunut siitä, että JOTAIN on - jotain suurempaa kuin tämä ihmisen fyysinen ilmenemismuoto. Piste i:n päälle oli oikeastaan Neale Donald Walschin Keskusteluja Jumalan kanssa -trilogia, joka tiivisti kaiken aiemmin lukemani ja toipa vielä laajemmankin näkökulman asiaan. Käsitykseni ajasta muuttui jonkin verran, enkä enää usko että aika on lineaarinen - ts. että on olemassa menneisyys, nykyhetki ja tulevaisuus.
Oikeasti kaikki mitä on, on nykyhetki. Kaikki tapahtuu NYT. Ne, jotka sanovat ettei jälleensyntymistä ole, ovat oikeassa. MUTTA nekin, jotka sanovat että jälleensyntymistä tapahtuu, ovat oikeassa. Siksi, että kaikki mitä olemme olleet tai tulemme olemaan, on nyt. Ihmisen käsitys siitä sanasta "nyt" on vain vähän rajallinen. "Nyt" on ikuisesti.
Nykyiset tieteelliset tutkimukset, tieteen filosofia ja sen tulkinta ovat osoittaneet että ihminen on tietyssä mielessä kuolematon. Kun joutuu sellaiseen tilanteeseen jossa on hyvin lähellä kuolemaa, aina siinä käy jollain omituisella tavalla niin että jää eloon. Siitä huolimatta että muut ystävät ja sukulaiset näyttävät todella kuolevan. Lue huolella ja ajatuksen kanssa läpi tämä saitti:
http://www.higgo.com/qti/
En nyt sanoisi että taivas ja helvetti ovat välttämättä totta, mutta esimerkiksi buddhalaiset ajattelevat siten, että mieli on tuhoutumaton ja kirkas, koskapa se ei ole mitään ainetta tai tuhoutuvaa materiaa. Kyseessä ei siis ole uskomus (kuten kristityt uskovat taivaaseen ja helvettiin), vaan varma tieto.
Jos haluat vilkkaampaa keskustelua aiheesta niin muistaakseni yhteiskunta- tai uskonto-otsikon alta löytyy alan erikoisfoorumi.
Vuosia sittenkuollut työtoverini tuli unessa antamaan neuvoa elämäntilanteessa jossa lääkärit olivat jo kertoneet etten eläisi enään kuukauttakaan.
Tämä ystäväni neuvoi miten toimisin.Ja lopuksi hän sanoi.Hullu,lopeta,etkö muista miten minun kävi. Uskon hänen päässeen sen kiintymyksen voimalla auttamaan minua joka meillä ystävinä oli
Syystä,että keskustelujen taso on nykyään ala-arvoista.Ei kannata esittää vakavia kysymyksiä.
Vastauksiksi voi saada ihan mitä tahansa.Raamatun
lauseista kaikenlaisiin rivoulsiin jakaikkea siltä
väliltä.Olen jättänytkin ne.
.. jätä tämä palsta rauhaan aivoituksiltasi!
Ei kukaan meistä ole sinua kummempi, joten missä itse seisot omasta mielestäsi?