Kaipaa, ei kaipaa, ikävöi, ei ikävöi, tahtoo, ei tahdo, kiinostaa, ei kiinosta.
Ihme sahaamista, en edes tiedä enää mitä tahdon, tai tiedän.
Nyt on tahto päästä pois, pois kaikesta, kaikki on vain niin turhaa.
Ensin ajattelee, että olisi se seuralainen hyvä olla.
Seuraavaksi ajatteleekin, että mitäköhän siitä sitten tulee.
Nyt on vapautta, mutta on yksin.
Tuo yksinäisyys ja sen tuoma masennus on kyllä salakavala, mutta onneksi osaan käsitellä sen ja valjastaa sen oikein.
Mitä ihmettä on ne puheet, "pitää rakastaa ensin itseään", miten se tehdään?
Ihme sahaamista, en edes tiedä enää mitä tahdon, tai tiedän.
Nyt on tahto päästä pois, pois kaikesta, kaikki on vain niin turhaa.
Ensin ajattelee, että olisi se seuralainen hyvä olla.
Seuraavaksi ajatteleekin, että mitäköhän siitä sitten tulee.
Nyt on vapautta, mutta on yksin.
Tuo yksinäisyys ja sen tuoma masennus on kyllä salakavala, mutta onneksi osaan käsitellä sen ja valjastaa sen oikein.
Mitä ihmettä on ne puheet, "pitää rakastaa ensin itseään", miten se tehdään?
Vastaukset 44
Vanhimmat
Se itsensä rakastaminen on vaikeaa. Se on sellainen oppi, mihin vain sinä itse löydät oikean metodin. Ehkäpä se on sinun kohdalla se masennuksen voittaminen ja alat nauttimaan elämästä ensin yksin. Sen jälkeen siihen on turvallista tulla toisenkin.
Ne haavat pitää parantaa sieltä pohjalta ensin. Jos laitat haavasidoksen tulehtuneen haavan päälle, se vaan tulehtuu lisää siellä alla. Eli jos otat "laastari -naisen" nyt, niin siellä alla kytee edelleen niitä huonoja tunteita. En tiedä ymmärsitkö?
Se on sellainen, että yksinäisyys juuri masentaa.
Eikä se nainen ole laastari, en ole koskaan ajatellut naista laastarina tms.
Elämänkumppani hän on.
Mutta se yksinäisyys ei saisi masentaa vaan sinun pitäisi osata iloita yksinolostakin.
Nostin sinulle intuitiokortin mitä voit makustella mielessäsi
Intuition ihme
Kuuntele intuitiotasi. Läsnäolo ja leikkimielisyys tekevät sinusta avoimen ohjaukselle, ja kun toimit intuitiotasi kuunnellen, kokemus lisää luottamustasi. Intuitio ohjaa kohti kasvukohtiasi. Sydämesi ohjaa oikeaan. Elä intuitiolla,iloitse sen ihmeestä.
Mutta kun et tiedä tapausta, niin et pysty antamaan siihen oikeaa neuvoa.
Vaikka en ole vanhus, niin tilannetta voi verrata vanhukseen, joka on jätetty ihan yksin.
Mun kohdalla toi jätetty on kuin väkisin pidetty.
Miten iloitset sellaisesta?
Juurihan sinä kerroit olevasi vapaa. Jätä se menneisyys ja keskity tähän hetkeen/tulevaan. Jos annat menneisyyden pitää sinua vielä otteessa, niin et sinä ole vapaa. Et silloin myöskään osaa oikeasti hallita sitä yksinäisyyttä.
Olen vapaa menneestä, mutta olin jumissa.
Ihminen pidettiin väkisin paikallaan jumissa yksin.
Se asia tuntuu sinua vielä vaivaavan kuitenkin. Et siis ole vapaa ennen kuin voit hyväksyä sen ja mietit mikä sen tarkoitus on ollut. Mitä opit siitä ajasta? Vaikeisiin aikoihin liittyy aina elämän opetus.
Siihen ei ole auttanut terapiakaan. Pystyn siinäkin suhteessa näyttelemään hyvää.. psykologisoin itse itseäni ja olen kiltti, miellyttävä, miellyttämisishakuinen, helppo "potilas". Eli en luota.
En paljasta itsestäni mitään, vaikka terapia kesti 2.5 vuotta 1-2 krt/viikko.
Ei se ihan turhaa ollut, mutta melko mitäänsanomatonta touhua.
No sinun ei tarvitse tänne mitään paljastaa. Kunhan mielessäsi pohdit. Sinä olet oman elämäsi herra. Lopeta muiden syyttely, ota vastuu itsestäsi ja on aika alkaa kasvamaan. Se sattuu joskus katsoa peiliin. Sieltä se vika yleensä löytyy. Jos et ole valmis reflektoimaan elämääsi, niin siihen ei ole yhdenkään ihmisen hyvä tulla ennen kun olet terve.
Eikö 13 vuotta yksinelämistä auttanut? Ei. Ilmeisesti ei.
Kuulostaa siltä, että et välttämättä ole ihastunut juuri tähän yhteen ihmiseen, jonka kokisit jotenkin merkitykselliseksi. Ehkä tässä ei ole kyse kahden ihmisen kohtaamisesta vaan kevyempi seuran kaipuusi on se päällimmäinen tarve?
Elämänkumppani olisi hyvä, mutta yksinäisyys masentaa ja toisaalta se voi viedä kaiken lopunkin toivon mukanaan.
Yli 2 vuotta nyt ollut ihan yksin.
On paljon kaikkea siinä sellaista, mitä ei voi kertoa, sellaista missä olisi tarvinnut olla jonkun siinä lähellä, mutta selvittiin ja enempää sitä ei halua.
Siinä on sellainen asia myös, jos se toivo katoaa kokonaan, niin sitä ei edes se täydellinenkään elämänkumppani enää saa syttymään.
Sitten kun hän tulee vastaan, hän on kuin ilmaa vaan.
Toisaalta, vaikka kaikki meni huonosti, todella huonosti, niin lopputulos saattaa olla parempi kuin silloin, jos olisi mennyt paremmin.
Mutta tässä tarvitaan se valon pilkahdus tai joku pieni hyvä onni, että elämä alkaisi hymyilemään ja se mikä on takana, olisi sen arvoista.
Se siis näyttää, mitä se kaikki oli ja kääntyykö se paremmaksi vai ei.
” Tuo yksinäisyys ja sen tuoma masennus on kyllä salakavala, mutta onneksi osaan käsitellä sen ja valjastaa sen oikein.” Näinkö todella?
Harjoitus tekee mestarin, mikä ei tapa, se vahvistaa.
Sinulla on erittäin ylimielinen asenne tähän. Osaat hallita sitä mielestäsi, mutta kuitenkin sinulla on tarve sitä täällä tuoda julki ja kysyä neuvoa. Kun saat neuvoja, et osaa ottaa sitä vastaan. Hyvin ristiriitaista.
Miten se pitäisi käsitellä?
Mä kysyn neuvoa ennemminkin siihen, miten rakastetaan itseään?
Et voi rakastaa itseäsi ennenkuin hyväksyt omat heikkoutesi ja virheet. Hyväksyt itsesi sellaisena kuin olet vikoinesi kaikkinesi. Vasta sitten. Olet kokonainen ja pystyt rakastamaan myös toista, sellaisena kuin hän on.
Tässä on hyvä neuvo. Osaako AP ottaa sen neuvon vastaan?
Ei välttämättä kaikki osaa.
Pitää olla riittävän älykäs, jotta voi olla onnellinen. Silloin oivaltaa, ymmärtää, sekä rakentaa olosuhteitaan itselleen sopivammiksi ja muuttaa asenteitaan positiivisempaan suuntaan.
Havaintojen mukaan, mitä tyhmempi ihminen, sitä surkeammin asiat ovat ja sitä onnettomampi tämä on. Sellainen ihminen keskittyy syyttelemään muita ja olosuhteita, kun kaikki on päin percettä ja elämä yhtä tuskaa.
Erittäin totta tämä!
Höpö höpö.
Onnellisuus ei katso älykkyyttä. Itse et taida olla se penaalin terävin kynä etkä varmasti onnellinen, vaan pinnallinen tärkeilijä joka peilaa minäkuvaansa muiden kautta joksikin näennäiseksi onnistumisentunteeksi. Tuskin edes tiedät, mitä onnellisuus oikeasti on!
Onnellisuus on asenne, eivätkä asenteet ole riippuvaisia koulutuksesta tai älykkyydestä saati varallisuudesta.
No nyt tuli kyllä sellaista höpöä, että huh huh.
Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa ;D
Olet vaan yksinkertaisesti liian tyhmä ymmärtämään, mitä edellä kirjoitettiin. Siinä myös kerrottiin, että tyhmät ihmiset alkavat syyttelemään muita, omasta onnettomasta elämästään. Tuokin natsaa sinuun täydellisesti.
Todistit senkin todeksi, että vain riittävän älykäs ihminen voi olla onnellinen.
Olemme eri tasoilla älyllisesti, minä ymmärrä asioita, jotka sinulle ovat täysin käsittämättömiä.
En halua itseäni korostaa, mutta olen onnellinen ja tyytyväinen elämääni. Sekös sinun kaltaisia yksinkertaisempia ärsyttää, en rehellisyyden nimissä ole siitä ärsyyntymisestä niin kovin pahoillani ;)
Sinä et todellakaan ymmärrä asioista mitään, mutua vaan.
Täyttä totta, myös köyhät ovat yleensä tyhmiä.
Kiitos mielipiteestäsi.
Olet ihmisenä sitä tasoa, etten alennu väittelyyn kanssasi.
Tuossakin päälleliimattu "älykkyytesi" alkaa jo hajoilemaan vastenmielisesti ja narsismi pilkahtaa esiin. Siinä sinun onnellisuutesi👍
Ja ihan oikeastikko kuvittelit päässeesi ihoni slle? Että ihan sait ärsytettyä??
Olet lähinnä huvittava, ellet olisi niin yhteiskuntavastainen..
Ai meinaatko, että Suomen älyllinen eliitti on miljönäärejä??
Hei, oikeesti, katsokaa näitä idiootteja😆
Kyllä ylimielinen suomijuntti on oksettava idiootti. Jonkun koulutuksen saa junkutettua päähänsä, niin ollaan muka parempia kun muut.
Itseään rakastetaan ensin ja ensijaisesti esimerkiksi siten, että ei reflektoida toisista huonompaa tai parempaa
En ymmärrä miten se olisi itsensä rakastamista.
Lopulta voi olla yksin ja silti toisen kanssa.
Sama juttu täällä tuon sahaamisen kanssa.. joskus tuntuu että mitä ihmettä teen toisella ihmisellä tässä kärsimässä jos ei vaikka tykkää siitä eikä tästä minun mielikseni jos yrittää olla.
Sitten taas iskee kaipuu siihen että olisi vierellä hän jonka kanssa parhaiten aina tullut toimeen ja jota, myönnän, eniten olen rakastanut.
Silloin nuorena kaikki vain oli niin hiton vaikeaa, sitä eniten kadun.
Toivottavasti hänet vielä jossain tapaan uudestaan ja...
Ota rauhallisesti, ei turhia murheita. Ei ole mitään hätää. Aikaa on.
😔 ei se koskaan toteudu kuitenkaan.
Miten niin ei?
Mulla samat fiilikset. Olen väsynyt vapusta ja tehnyt taas paljon.
Kuitenkin jos näkisin, niin tiedän, että tuuli kääntyisi välittömästi😍
Jos olisit minun kaivattuni ja ajattelisit noin, niin kehottaisin ottaan rennosti. No pressure.
Ja opetan sinut mielelläni rakastamaan itseäsi. Sinun ei tarvitse aina olla täydellinen, eikä paras versio itsestäsi.
Olet täysin riittävä ihan epätäydellisenä ihmisenä ja pidän sinusta silloinkin kun olet kaikista väsynein ja nuutunein.
Sinäkin pidät minusta, en koskaan nähnyt sinun katsovan minua halveksien, vaikka olisin ollut kuinka sairas, riutunut ja meikitön. Ainoastaan välittävästi.
❤
Ongelma ei lähde samalla tavalla kuin se tuli. Pitää löytää jokin toinen keino.
Itsekin olen täysin hukassa. Välillä mietin, että ei voi olla tottakaan, miten huonosti minun täytyy voida, että täältä haen lohtua jne.
Mitä töihin pitäisi toisen sanoa? Kiva et kaipaa jeejee. Kirjoita toki lisää tänne siitä? Miksi ihmeessä pitää edes vaivaantua kirjoittamaan. Ja kuitenkin ajattelet tuota ihmistä niin paljon että kirjoitat tänne.
Tuohon *...
Eikös tämä ole ikävä palsta? Lukemisen ymmärtäminen taitaa olla aika monella välihuomauttelijalla suuri puute.
Ikävä tarkoittaa itselleni kaipausta ja positiivista asiaa. Joku ihminen olut tärkeä ja rakas . Silloin häntä kaivataan. Edelleen et sano mitään tuohon pitäisi toisen sanoa? Jos et ole varma omista tunteista niin älä vaivaa toista niillä. Käsittele tunteesi ja epävarmuutesi itse.
Luin tästä tutkijoiden mielipiteitä: " sinun pitää ensin rakastaa itseäsi" - teemasta.
Osa ammattilaisista kiistää sen todenmukaisuuden.
Ihminen voi rakastaa toista, alkeellisellakin, tavalla.
Jos/kun ei ole rakkauden ja huolenpidon kokemusta syntymästä alkaen, puhumattakaan hylkäämiskokemuksista, kaltoinkohtelusta, taidot ovat huonommat. Hauraat. Tahtotila on. Ei osaa.
Vie paljon aikaa luottaa ja antaa itsensä toiselle, muurin kun on joutunut suojakseen kasvattanut jo pikkulapsuudesta alkaen. Täyttä totta.
Vastapuolelta vaatii äärimmäistä sinnikkyyttä kestää aikuista, keskeneräistä ihmistä, vaikka rakastaisikin osin.
Vasta turvallisessa parisuhteessa - valitettavasti- tämän vaillejääneen oma kasvu al-kaa, olkoon ikää vaikka kuinka paljon. Jos, ja jos siitä vaiheesta selvitään, on kaikki paremmin kuin hyvin.
Turvallinen vastapooli "peili" antaa ikäänkuin luvan taantua hetkeksi tarvitsevaksi pikkulapseksi.
Kirjoitan itsestäni.
Kaikki nousee pintaan. Vähitellen kasvat aikuiseksi.
Ei menekään kuin Strömsössä.
Se on vaihe.
Tämä on tosi. Tutkittu juttu.
Tässä vaiheessa erot tapahtuvat, koska raskasta, jopa sietämätöntä.
Annetaan periksi, luovutaan, vaikka edellytykset olisivat jopa erinomaiset.
Puhumattomuus. Kertomatta jättäminen. Salailu. Yms lieveilmiöt kuulunevat vaiheeseen.
Se voi ja menee ohitse, jos todellista rakkautta on. Ei pelkoa.
Vaillejäänyt ihminen helposti tuntee paremmaksi olla yksin kuin kohdata ja kertoa ne asiat, paljastaa itsensä, toiselle - vaikka rakkautta on.
Terv: Menen nyt nurkkaan häpeämään ja katumaan.
Olin pettymys. En oppinut tarpeeksi nopeasti.
Anteeksi.
Olit ihana. Täydellinen mies minulle.
Sama!
Päättänyt nyt: tämä oli viimeinen ihmissuhdeyritykseni.
Tämän parempaa, sopivampaa henkilöä en enää koskaan tapaa.
En kiinny, edes ihastu helposti.
Syytän itseäni. Olen pilannut kaiken.
Ei minusta ole ollut yksinäisen elämän jälkeen siihen, mitä tilanne olisi vaatinut.
Häpeän itseäni.
Olen surullinen.
Luovuin nyt Sinusta.
Terv: Nainen