Vanhempana oppii katsomaan tulevaa arvioivin ja tunnustelevin silmin. Tietää itsensä ja sen, mitä pohjimmiltaan kumppanilta kaipaa. Tarkoitan ominaisuuksia. Tietää, ettei tunne tarkoita sitä, että suhde on mahdollinen. Vaikka miten on tunteet, on miljoona tapaa, millä asia voi mennä pieleen tai jäädä ajatuksen asteelle. Elämää ei voi kontrolloida. Toisia ihmisiä Ei voi kontrolloida. Ei aina edes yksittäisiä tapahtumia. Voi yrittää uida vastavirtaan tai mennä virran mukana.
Olen sitä mieltä, että toisen sosiaalisia suhteita ei saa rajoittaa. Eikä rakkautta saa joutua vaatimaan. Sen sijaan voi valita, ketä elämäänsä haluaa ja toimia sen mukaan. Jos nämä seikat eivät ole sovitettavissa yhteen tunteiden kohteen kanssa, pitää ymmärtää omat rajansa. Ja toisen. Kunnioittaa rajoja. Ei muuta.
https://youtu.be/hxSR7XI1B9I
Olen sitä mieltä, että toisen sosiaalisia suhteita ei saa rajoittaa. Eikä rakkautta saa joutua vaatimaan. Sen sijaan voi valita, ketä elämäänsä haluaa ja toimia sen mukaan. Jos nämä seikat eivät ole sovitettavissa yhteen tunteiden kohteen kanssa, pitää ymmärtää omat rajansa. Ja toisen. Kunnioittaa rajoja. Ei muuta.
https://youtu.be/hxSR7XI1B9I
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ilman puhetta noita asioita ei voi tietää, mutta tietysti monet ratkaisee noi asiat virheellisesti mututuntumalla, mikä osin fiksuakin. Uusiin ihmisiin tutustuminen ja avautuminen on raskastakin ja aina tuuristakin kiinni. Mutta heti alkuunsa asioista kunnolla puhuminen selventäis, onko tuossa ihminen jonka kanssa mahdollisesti haluis jakaa elämäänsä.
Kukin tekee omat valintansa. Jotkut mutu-tuntumalla pidätunkkis-asenteella. Jotkut haluaa tutustua ja ottaa toisesta selvää. Kallistun jälkimmäiseen. Elämä on valintoja, on ikä mikä hyvänsä. Ja aina kaikki voi mennä pieleen, teki mitä hyvänsä.
Juuri näin. Kannatan itsekin asioista puhumista. Vaikeistakin asioista pitää pystyä puhumaan. Miten se suhde muuten ikinä toimisi. Sehän olisi taloudellinen ja fyysinen järjestely ilman henkistä yhteyttä, läheisyyttä. Miten voi päästä toisen lähelle, jos ei näytä sieluaan. Kaikkine heikkouksineen ja vahvuuksineen. Tässä minä olen, tervetuloa tutustumaan. Siitä se lähtee. Olen kyllä ollut valmis puhumaan, vaikka se ei kenties näyttäisi minua hyvässä valossa. Tulisinpa kuitenkin nähdyksi ja kuulluksi. Eikö se ole se, mitä jokainen kaipaa.
Näimpä . Mutta vois joskus olla viisaampi niissä valinnoissaan ettei tule lopulta vain onnettomaksi tai vielä pahempaa kaksi onnetonta.
Toki iän mukana tulee viisautta ja ymmärrystä asioihin paremmin. Siinä voi tulla sitten katumusta kun on jättänyt tiettyjä asioita tekemättä.
Tekemättömiä asioita usein katuu enemmän kuin tehtyjä. Näin se ainakin minulla menee.
Minä taas oppinut, että jos ei ole tunteet satasella mukana niin suhteeseen on turha lähteä. Yksin on ihan hyvä olla ja ehdottomasti parempi kuin jossain kriteerein valitussa suhteessa. Mutta olenkin keskimääräistä itsenäisempi ihminen.
https://www.youtube.com/watch?v=PmOSUxMpzwY
Olen tismalleen samaa mieltä. Jos ei ole ihastusta tai jonkinlaista kemiaa, sitä on turha sen enempää selvittää. Parempi yksin. Kuka mitäkin haluaa. En tuomitse niitäkään, jotka tarvitsee suhteen syystä tai toisesta. Kukin tavallaan.
Suhteita voi olla monenlaisia. Yli 5-kymppisten ei kannata tavoitella samanlaista intohimoista ja läheistä suhdetta, kuin puolta nuorempien.
Kukaan tuntemani yli 5-kymppinen ei ole enää löytänyt pysyvää suhdetta, kokeiluja tietysti on ja eroja tuon ikäisillä sitäkin enemmän.
Useimmat kumminkin haluaa kumppanuutta, läheisyyttä ym. Kannattaa siis miettiä konseptia uudelta pohjalta, jos suhdetta yrittelee. Tärkeintä kuitenkin on, ettei laske onnellisuutta sen varaan, että sen joku toinen elämääsi tuo.
En usko, että pääsen tuohon pisteeseen 5- kymppisenäkään. En lähtisi mihinkään vähempään kuin rakkauteen ja intohimoon perustuvaan suhteeseen. Kyllä se liima ja suhteen suola tarvitaan vanhempanakin. Mitä järkeä siinä muuten olisi. Voi hyvin olla ilmankin. Näin me ollaan erilaisia.
Ap.
Taidat tavoilla jotakin, mitä et ole kokenut, mitä todennäköisesti ei tule koskaan olemaankaan, ainakaan vuosia kestävänä. Ja mitä vanhemmaksi tulet, jokainen vuosi pienentää todennäköisyyttä.
Intohimoon ja rakkauteen perustuva suhde on on raskas, se vie liikaa voimavaroja. En halua sellaista intohimoa enää taakakseni.
Ja sinä olet kokenut? Olet kuitenkin oikeassa. Rakkautta on kyllä ollut syvän kiintymyksen muodossa, mutta ei vuosia kestävänä. Ja kyllä tottavie intohimoakin. Ei niinkään tulista rakastumista. Sellainen olen. Seksi ja fyysisyys on tärkeää, mutta henkinen yhteys tärkeämpää.
Mikään ei estä sinua tavoittelemasta tuota mitä etsit. Minä en ole kuitenkaan valintasi.
Hah haa.... melkoinen heitto tuossa lopussa, et tiedä edes sukupuoltani, en ole edes sinulle tarjolla.
Et todellakaan ole valintani, et myöskään edes millään tasolla minua kiinnostava ihminen ;D
Vastasit siis naiselle naisena? Omista odotuksistasi käsin? Olisiko ollut osuvampaa sanoa, et olisi valintani?