Kohtapuoliin 41. Eiköhän se ollut siinä. Erakoidun jonnekkin metsään. Paska elämä mutta tulipahan elettyä.
Olen neljäkymmentä
Anonyymi-ap
14392
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Älä tee sitä. Tuu tänne moikkaamaan huomenna.
Täällä vaan sekoaa enemmän. Alkaa realiteetti iskemään, että kukaan ei kaipaa vaikka kuinka selaa tai kirjoittelee. Mutta eipä ole oikeassa elämässäkään sen paremmin, kun on ei-toivottu henkilö.
Onhan sekin osittain totta mutta voin vastailla sinulle täällä jos haluat jotain jutella.
Ei pitäisi koskaan ajatella tai pitää itseään ei toivottuna henkilönä.
Eikö sun pitänyt tappaa itsesi. Nyt on mieli jo taas muuttunut. Oletko kokeillut edes hakea mitään apua tuohon tilanteeseesi mistään. Moni sairas on tuossa samassa tilanteessa, että joka päivä saa kamppailla työkkäreiden ja muiden virkailijoiden kanssa, että saa edes jonkun pienen perusrahan tilille.
Kyl mä töissä käyn. Olen tosin myös tapellut byrokratian rattaissa ja ollut tutkittavana useamman vuoden. Eipä siitä paljon hullua hurskaammaks tullu. Eikä sitä rumbaa kyl enää kiitos.
Tähän ei oikeastaan ole muuta vinkkiä kuin hakeudut vaan paikkoihin missä voi tutustua ihmisiin. Ei kai kukaan jätä elämää tämän palstan varaan?
Tuo on hankala ikä. Se helpottaa tuosta kohta. 40v on varmaan se vmäisin ikä kun kaikki tuntuu turhalta ja nuoruus on lopullisesti ohi ja se tajuaa. Mutta tuosta lähtien elämä vaan paranee. Älä luovuta vielä!
Neljäkymmentä just se ikä, kun huomaa ensimmäiset kaljuuden merkit. Ja saa kutsun optikolle 40 vuotis tarkastukseen. ja optikko hokee ainakin 20 kertaa, että näin neljäkymmentä vuotiaana. Ja sitten märää lukulasit. ja siinä saa sitten unohtaa suutelemiset ja muut, kun ei rillipää enää suutele, kun pokat osuu yhteen. Ja kaikki nauraa ja pilkkaa rillipäätä, ja kaljupäätä.
Ei pidä paikkaansa ainakaan naisilla. Ja 2 rillipäätä todennäköisesti tykkää toisistaan
🤗🤗🥰🥰🥰🥰🥰🥰🥰🥰🥰🥰🥰🥰🥰🥰🥰🥰🤗🤗😘 N
Mun kaivatun ikä alkaa kolmosella. Vielä viikon verran. :)
Musta taas tuntuu et mitä vanhemmaksi tulee, sitä jotenkin kivempi olla oma itsensä ja tuntuu että on yhä vähemmän elämässä muiden näkemyksien mukaista elämää ja enemmän uskaltaa valita sitä itsensä näköistä.
Kun mietin itseäni 20 vuotiaana. Tuntui et olin enemmän hukassa itseni kanssa ja epävarmempi itsestäni kuin nyt.
Ja nyt kun katselen 2 vuotiaita mietin usein
”Voi kuinka ne onkaan vielä niin lapsen oloisia ja näköisiä. Tommonen mäkin varmaan sillon olin..”
20 vuotiaana mietti että 40 vuotias on jo ikäloppu. Elämä ohi.
Nyt täytän kohta 38 vuotta ja musta tuntuu että elämäni on vielä edessä. Paljon uutta ja jännää. Opittavaa ja odotettavaa. Tunnen itseni hyvin elämän ns. Alussa olevaksi. Joka sinällään tottakin jos ihminen elää nykysin yli 80 vuotiaaksi vaikka nyt 88.
Mullahan käytännössä on vielä elettävää elämää
Siinä tapauksessa edessä semmoset 50 vuotta!
Se on vähän minkä ikäsenä sitä elämää katsellu. Itse koen elämän nyt paljon helpompana kuin 20 vuotiaana. Johtuu siitä että ei ole enää riippuvainen muiden mielipiteistä ja muista ylipäätään. 20 vuotiaana oli niin paljon suuremmassa roolissa ikätoverien ja lapsuudenperheen mielipiteet
T: Karoliina
Sul on vielä lusittavaa vuosikymmeniä.
Otan osaa.
Ymmärrän sinua näin lyhyesti sanottuna. Olen 45v suunnittelen itsaria nestekaasulla. Mitä voin sille että vanhemmat kiihkoissaan tekivät minut itseään passaamaan lisäksi erittäin heikkoja hengellisissä asioissa.
Uskonut itse lapsesta asti. Kamalaa tämä meno. Sanotaan raamatussa kaikesta on oltava valmis luopumaan jopa elämästään. Jotain on vielä että jaksaa elää. Se on tämä ensirakkaus.