Joko Luka myrkytettiin

Jos katsomme Lukašenkan käytännön toimia, hän puhuu jatkuvasti Ukrainan kokemuksista - samoista liikkuvista prikaateista. Lukašenkalla ei ole kiire jäljitellä Venäjän kokemusta, koska Venäjä häviää. Mutta strategisella tasolla en vieläkään näe hänen ymmärtävän, että Venäjä on hävinnyt ja että se on ajan ja molemminpuolisten uhrausten kysymys ja että hänen on pohdittava, kuinka elää sodanjälkeisessä tulevaisuudessa.
Jos hän ymmärtää tämän, hänen on jotenkin neuvoteltava sekä Kiovan että lännen kanssa. Joitakin signaaleja länteen annetaan jatkuvasti - saman Vatikaanin kautta - mutta toistaiseksi niitä ei ole paljon. Jos näitä askelia tulee lisää, se osoittaa, että Lukašenka on ymmärtänyt, että hänen on elettävä maailmassa ilman Putinia selkänsä takana.

Putin ei ole vielä valmis kompromisseihin eikä ole valmis ryhtymään täysimittaisiin neuvotteluihin. Hän haluaa maksimissaan tauon itselleen. Mutta hän ymmärtää, että nyt hänelle ei anneta hengähdystaukoa ja Ukrainan vastahyökkäys tapahtuu. Siksi hän aloittaa retoriikan tyyliin, että tämä on "isänmaallinen sota" ja "teidän kaikkien, rakkaat venäläiset, on kuoltava, jotta minä pysyn valtionpäämiehenä".

Lukasenka ei elä pitkään, alkoi nurista Putinille.

Lukašenka totesi, että hän haluaisi ” tieteilijöidemme keksivän jonkin uuden energialähteen, jotta emme edes ryömi polvillamme veljiemme edessä, kerjäämässä heitä ja kerjäämässä tonnia öljyä tai kuutiometriä kaasua. ”