Hieman taustoja. Olen viikon päästä muuttamassa pariksi kuukaudeksi kesätöihin 350 km:n päähän nykyisestä asunnostani ja perheestäni. Asun avomieheni kanssa ja kesällä on tarkoitus mennä naimisiin. Avollani on ystävänä exänsä sisko ja myös minä pidän kyllä hänestä ihmisenä ja tuttavana. Tämä ystävä on puolen vuoden ajan tehnyt eroa miehestään ja pari kuukautta sitten sai myös vauvan. Olemme myös muutaman kerran majoittaneet kyseisen ystävän, vaikka hänellä on myös oma kotinsa tässä lähellä. Mieheni myös soittelee tälle naiselle useita kertoja päivässä, kun on niin huolissaan ystävästään.
Nyt olen aika paljon ollut kiinni hääjärjestelyissä ja kun olen pyytänyt avoltani apua niin kaikki tuntuu olevan todella työlästä hänelle. Menneellä viikolla sen sijaan tälle ystävälle riitti aikaa yllin kyllin (ensin alkuviikko ravattiin hänen luonaan, sitten hän tuli kahdeksi päiväksi ja oli myös yön täällä). Eilen ei taidettu häntä nähdä.
Tänään tämä ystävä oli taas kysellyt meitä luokseen ja meillä oli muutakin puuhaa. Mainitsin miehelleni että olisi mukava jos ei koko ajan paapottaisi aikuista ihmistä kun on omiakin tärkeitä asioita huolehdittavana ja haluaisin viettää myös kahden keskistä aikaa mieheni kanssa. Siitäkös mieheni kimposi ja alkoi laukomaan loukkauksia (jotka eivät mitenkään liittyneet tähän asiaan). Tästä suutuin myös minä ja sanoin että en halua juuri nyt sitten keskustella asiasta. Niinpä mies lähti sitten tämän ystävänsä luo.
Olenko mielestänne sairaalloisen mustasukkainen kun haluan että mieheni viettäisi aikaa myös minun kanssa ja kuuntelisi joskus minunkin murheitani?
Nyt olen aika paljon ollut kiinni hääjärjestelyissä ja kun olen pyytänyt avoltani apua niin kaikki tuntuu olevan todella työlästä hänelle. Menneellä viikolla sen sijaan tälle ystävälle riitti aikaa yllin kyllin (ensin alkuviikko ravattiin hänen luonaan, sitten hän tuli kahdeksi päiväksi ja oli myös yön täällä). Eilen ei taidettu häntä nähdä.
Tänään tämä ystävä oli taas kysellyt meitä luokseen ja meillä oli muutakin puuhaa. Mainitsin miehelleni että olisi mukava jos ei koko ajan paapottaisi aikuista ihmistä kun on omiakin tärkeitä asioita huolehdittavana ja haluaisin viettää myös kahden keskistä aikaa mieheni kanssa. Siitäkös mieheni kimposi ja alkoi laukomaan loukkauksia (jotka eivät mitenkään liittyneet tähän asiaan). Tästä suutuin myös minä ja sanoin että en halua juuri nyt sitten keskustella asiasta. Niinpä mies lähti sitten tämän ystävänsä luo.
Olenko mielestänne sairaalloisen mustasukkainen kun haluan että mieheni viettäisi aikaa myös minun kanssa ja kuuntelisi joskus minunkin murheitani?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Etkö olisi miehellesi enemmän vihainen, jos hän hylkäsi ystävänsä parin kuukauden ikäisen vauvan kanssa yksin vaikeaan tilanteeseen, jossa hän on eroamassa vauvan isästä? Hylkäisitkö itse ystäväsi tuollaisessa tilanteessa? Sietäisitkö mieheltäsi kommentteja tyyliin "älä ny mee aina sitä auttaan, aikuista ihmistä, kyllä se pärjää!"
Ystävät ovat sitä varten että auttavat hädässä.
..ystävyyden, mutta en sitä että siellä ravataan alvariinsa vaikka olisi muitakin asioita järjestettävänä. Tällä ystävällä on myös muita tuttuja kaupungissa (esim. siskonsa viikonloppuisin) ja koulukaverit. Vauva ei ole vaikea koliikkivauva ja ymmärrän kerran pari viikossa auttamiset, mutta en sitä että joka päivä ollaan siellä tai täällä ja omat asiat jää hoitamatta!
Kesällä kun en ole paikkakunnalla mieheni saa minun puolestani vaikka asua ystävällään, mutta kun on omatkin häät järjestettävänä ja haluaisin viettää aikaa myös mieheni kanssa ennen lähtöäni. Minusta on kohtuutonta että yksi ystävä sitoo miestäni noin paljon. (Myös minulla voisi olla huolia, joista juttelisin mielelläni mieheni kanssa, mutta hänen aikansa riittää vain tälle ystävälle).
ja apua saa vauvan kanssa vaikka soskusta.
Tämä ystävä on siis tehnyt eroa jo kauan (välillä eronnut ja palannut yhteen). En usko että niin ihmeitä yllätyksiä olisi nyt tullut etteikö voisi viikkoa elellä rauhallisemmin ja mieheni voisi keskittyä myös omaan perheeseensä.
Ehkä olisi vähän hedelmällisempää puhua miehen kanssa siitä riittävästä yhteisestä ajasta, kuin siitä saako hän käydä auttamassa ystäväänsä. Jotenkin vaikeaa kuvitella, että miehen koko muu aika on niin ohjelmoitua, että sinulle löytyisi aikaa ainoastaan tuuppaamalla tämä ystävä vauvansa kanssa soskun luukulle. En muuten kehota myöskään kertomaan tuota soskupointtia kenellekään ääneen, saattaa kalskahtaa aika ikävältä. Ja yllättävää kyllä, myös ei-koliikkivauvojen äidit tarvitsevat tuollaisissa tilanteessa tukea.
"Jotenkin vaikeaa kuvitella, että miehen koko muu aika on niin ohjelmoitua, että sinulle löytyisi aikaa ainoastaan tuuppaamalla tämä ystävä vauvansa kanssa soskun luukulle."
Mieheni on kotona hyvin usein koneella ja kun menee parvekkeelle tupakalle niin yllättäin soitta aina tälle ystävälle. Olen yrittänyt kertoa miehelleni mieltä painavista asioista, mutta en saa häneen mitään kontaktia. Miehellä on myös tytär, joka on meillä viikonloppuisin. Hän on myös vuorotyössä ja yhteinen aika on todella kortilla. Siksi olenkin hieman närkästynyt että kihlatulle ei tosiaankaan ole aikaa.
Olen siis myös viikon päästä lähdössä eri paikkakunnalle töihin ja asiat pitäisi ehtiä järjestellä ennen sitä. Ei minusta miehelläni ole oikeutta laiminlyödä niitä asioita jonkun ystävän takia (joka varmasti selviää hengissä jos ei joka päivä tapaakaan). Mieheni ei auta lapsen hoidossa, vaan juoruaa ja haukkuu ystävänsä kanssa tämän miehestä.
Ensi viikon jälkeen mieheni voi vaikka asua ystävänsä luona, mutta minusta meidän asiat pitää ensin saada kuntoon ennen lähtöäni (mieheni ei niitä yksin kuitenkaan hoida)
Mun mielestä toi ei ole mustasukkaisuutta. On normaalia vaatia tuollaisessa tilanteessa sitä omaa aikaa. Ärsyttää oikein sun puolesta!
Mä oon ollut suhteessa joka kaatu äijän mustasukkaisuuteen. joten tiedän mitä se on!
Sinun tilanteesi on sellainen joka suututtaisi myös mua suuresti.
Sano sille miekkoselles että hei voisitkos nyt keskittyä vielä edes viikon ajan meidän yhteisiin häihin. Kyllä se kaveri pärjää varmasti viikon yksin.
Tsemiä!
Ootko ihan varma et mies on vaan kaveri sen naisen kanssa. Ihmettelen todella että miehes pistää häiden järjestelyt 2 sijalle kun tietää vielä että oot lähössä!
En vois kuvitella että mun mies olis aikoinaan tehnyt noin. Vaikka hänelläkin on naispuolisia kavereita. Kyllä mä oon aina silti se ykkönen, jonka vuoks ei tuu mustasukkasuuden tuntoja...
Ja soittaa salaa tai miten se nyt menikään...
onhan se kiva että on ystäviä, mutta hei on siitä naiset ennenkin erosta selvinny.
Jos olisin sinä, sanoisin miehelle että hääjärjestelyt kuuluvat kummallekin, ja niin kauan kun hän ei osoita mitään kiinnostusta omia häitään kohtaan, hääjärjestelyt ovat jäissä. Ihmettelen kyllä miten uskallat itsesi sitoa loppuiäksesi mieheen jonka kanssa on jo nyt ohgelmia. Avioliiton tulee alkaa puhtaalta alustalta, ts. erimielisyydet täytyy selvittää KOKONAAN ennen papin aamenta.
Minun mielestäni sinun kannattaisi miettiä häiden pitämistä uudelleen. Tuntuu vähän siltä kun tulevalla aviomiehelläsi on aivan muu nainen mielessään kun sinä. Nosta kissa pöydälle ja keskustelkaa tämä asia selväksi ennenkuin teet niin suurta ratkaisua kuin naimisiin meno. Jos mies heittäytyy härskiksi ja alkaa laukoon loukkauksia, pistä itse peli poikki ja sano, että häät siirtyy seuraavaan kesään, jos enää huvittaa silloinkaan...
...mieltä olen. Lykkää häitä, ei ole normaalia tollainen että laitetaan toisen naisen tarpeet oman kihlatun edelle ja vieläpä hääjärjestelyjenkin edelle.
Koko viestiketjun luettuani sanoisin näin itsekin miehenä, että taitaa miehelläsi olla muitakin intressejä kuin ystävyys ja auttamisen halu.
vaan normaali nuori morsmaikku, joka haluaisi tulevan miehensä huomiota.
Miten yleensä suostut yksin kaikkiin hääjärjestelyihin? Luulisi niiden nyt vähän miestäkin kiinnostavan.
Edellisten kanssa samaa mieltä, lykkää häitä, kunnes tämän ystävän tilanne on siinä mallissa, että voitte keskittyä omaan elämäänne.
JOS sitä tilannetta ikinä tulee, mutta parempi niinkin kuin avioliitossa toisena naisena.
Et ole ollenkaan sairaalloisen mustasukkainen, vaan tuo reagointitapasi on täysin terve ja normaali. Onhan tuo nyt epäillyttävää, että miehesi noin innokkaasti viettää aikaa ystävänsä kanssa ja suuttuu jos mainitset haluavasi viettää enemmän aikaa kahdestaan. Suhtaudut siis mielestäni täysin oikealla tavalla tuohon hankalaan tilanteeseen. Toivottavasti miehesi ymmärtäisi toimivansa väärin sinua kohtaan ja antaisi enemmän huomiota sinulle, sentään tulevalle vaimolleen. Tsemppiä sinulle :)
Siis, niinkuin otsikko sanoi, mä en todellakaan katselisi tuollaista touhua. Mitä ihmetä se sun mies siellä alvariinsa ravaa..??? Onko sille tullut tunteita sitä "ystävää" kohtaan. Eikö "ystävä" edes tajua, milloin on hyvän maun raja ylitetty. On tässä itse kukin eronnut pienten lasten kanssa, ei tosi tullut mieleenkään alkaa roikkumaan kenenkään KAVERIN MIEHEN lahkeessa. Itse on ystävä asiansa järjestänyt, hoitakoon ne myös. Saisitko itse apua tältä ystävältä, jos tarvitsisit? Mä en tuollaisen miehen kanssa edes häitä suunnittelisi, jos ystävä kiinnostaa enemmän..Ällöttää pelkkä ajatuskin heidän suunnaltaan..naisiin ei kannata luottaa edes kavereina, sen olen myös todennut.Mä lopettaisin suhteen miehen kanssa välittömästi..jos noin vaikeaa on olla sun kanssa. Ihan rehellisesti sanottuna, kun tulet kahden kuukaudenkuluttua takaisin sulla ei miestä enää edes ole..Lyödäänkä vetoa..?
voihan se olla että mies häviää parin kuukauden aikana...mutta sitten saa mennäkin, perään en itke. Oikeastaan ihan hyvä että tulee lähdettyä pariksi kuukaudeksi pois ennen häitä...minulla kyllä riittää kantti perua häät vaikka viime tipassa jos siltä näyttää. Tuleepahan testattua suhde heti alkuunsa.
Tsemppiä vaan sulle joka tapauksessa, samoin kun eräs toinen kirjoittaja totesi, harmittaa muakin sun puolesta..!! Ihem touhua sun miehellä ja sillä naisella...
Tuosta kyllä mielestäni haiskahtaa että jotain sutinaa voisi olla avomiehesi ja tämän kyseisen naisen välillä. Vähän liiallista tuollainen "huolenpito". Et mielestäni ole sairaalloisen mustasukkainen, jossain määrin mustasukkainen pitää ollakkin, sillälailla TERVEELLÄ tavalla mustasukkainen viestii siitä että välittää toisesta eikä halua menettää häntä.
En ihmettele jos olet huolissasi kun vielä olet lähdössä muualle töihinkin. Tilanne on vaikea koska näköjään miehen kanssa ei pysty puhumaan asiasta sovussa. Miehesi pitäisi kuitenkin selvittää tunteittensa laatu tuota toista naista kohtaan, onko se vain huolenpitoa vai onko kyseessä syvempiäkin tunteita? Selvittäkää asia ennen häitä, koska kolmas pyörä avioliitossa on omiaan tuhoamaan liiton. Kaksinnaiminenkin on suomessa kielletty, kaikkea ei voi saada, ei edes kahta vaimoa.
Älä astele alttarille tuleva aviomiehesi toisessa käsikynkässä, ja epäilyksen siemen toisessa. Avioliitto on koko elämän pituinen liitto, ja sen PITÄÄ perustua täydelliseen luottamukseen. Jos se alkaa sillä että olet epävarma miehesi tunteista ja jos tuntuu että joku toinen on tärkeämpi, ne asiat on syytä selvittää ennen aamenta.
Toisen ihmisen auttaminen on tietenkin ihan OK asia, mutta kaikella on rajansa. Ehkä hän voisi auttaa silloin tällöin, mutta jokapäiväinen ravaaminen on vähintääkin kyseenalaista. Kysy suoraan haluaako hän naimisiin sinun vai tuon toisen naisen kanssa.
Naimisiin mennessä pitää olla ehdottoman varma tunteistaan, kolmatta osapuolta ei saa olla mukana kuvioissa. Sanon tämän yli 20 vuotta avioliitossa eläneenä. Naimisiin meneminen ei ole mikään leikki jonka voi helposti lopettaa kun ei enää huvita.