Some ja älypuhelin kiinnosti enemmän kuin minun läsnäoloni. Toljotit näyttöä, eikä keskustelu kiinnostanut, ja jossain vaiheessa liukenit paikalta. Mahdollisimman pian. Minun paikkani oli hyvin pieni tai jopa olematon sinun elämässäsi. Muistelin nyt niitä aikoja, kun vielä näimme. Mistähän nämä minun haaveeni saavat polttoainetta, kun saamani kohtelu oli tätä tasoa? En ymmärrä. Jokin kroonistunut järkipuutto tässä vaivaa.
Nainen, tiesin oman paikkani jo silloin
Anonyymi-ap
11496
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Semmoista se voi olla.
Pitääkö niin olla? Kai sitten, jos niin sanotaan.
Eikä pidä olla! Ehkä se ei ole kiinnostunut susta?
🍒🍒🍒🍒🍒🍒🍒🍒🍒🍒
🍑 Nymfomaani -> https://ye.pe/finngirl21#17857938B
🔞💋❤️💋❤️💋🔞💋❤️💋❤️💋🔞
Hulluus saa outoja juttuja aikaan. Rakkausasiat ovat varmaan lähinnä hulluutta.
Kukahan mahdat olla. Mutta hänen miehen kanssa kun nähtiin katse oli enemmän hänessä kuin puhelimessa.
Nykyteinit toimii noin, laittavat viestiä, vaikka olisi viereisessä huoneessa tai toisessa päässä sohvaa. Epäilen ettei kamarissa kuitenkaan ollut puhelin kourassa ja lähti, kun oli pakko mennä.
Silloin oli silloin ja nyt on nyt.
Annoitko myös huomiosi hänelle?
Vai odotitko vain toisen huomioo.
Sellaista se hullu rakkaus on.
Haluatko palata vielä yhteen kun kaipaat kuitenkin.
Nuo asiat kun tuppaa olemaan kahdensuuntaisia.
Rokki elää ikuisesti, eiks niin?
Pakenin puhelimeni pariin koska pelkäsin exääni ja sen seuraavaa siirtoa…
Ne hetket oli kauheita kun piti pistää puhelinkin pois ja kiinni…
En ole vieläkään toipunut siitä tapailusta mitä oli…
Tajusin kun näin sen miehen etten kykene olemaan hänen oma …
Oli siinä jotaki hyvää tai hetken ajattelin nii. …
Olin vähän ihastunut itsekki …
se onnenhuuma katosi yhtä nopeasti kuin syntyikin .
Ei ollu ihan semmoinen tyyppi mitä etsin …
Kokemus oli kauhea.
Mut opin jotain en koskaan enää tapaa ketään netin kautta ilman et näen tyypin ensin livenä jossain yleisellä paikalla josta voi poistua vähin äänin kun tilanne ei ole se mitä odottaa…
Ei enää mitää yhtä hullua et matkustan jonnekki ”surmansuuhun” ja tulee yhtä kova pettymys yllärinä…
Olin yksinäisyydestä ja sairaudesta niin heikkona ettei pystyny sanoon ei.
Tuskin oon se sun nainen … puran tapahtumia 2020 toukokuulta.
Oli vähä toisenlainen korona kesä itellä…
Naiselta joka ei koskaan unohda.
Olen joskus istunut iltaa pöydässä, jossa kaikki muut katsovat puhelimiaan, kun itse olen sitä mieltä, että voisi yrittää kohdatessa vaikka olla läsnäkin. Ennemmin olisin yksin kotona kuin toista kertaa tuossa tilanteessa.
Selvä merkki se on siitä, ettei mies kiinnosta, jos nainen on kiinni puhelimessaan. Vielä selvempi jos ei halua jutella, vaan häipyy paikalta. Näin se nainen teki minulle monet kerrat. Ja minä tyhmä uskoin jotain muuta.