Nyt tähän on tultava loppu. Minun on ymmärrettävä, että asiat eivät aina voi mennä juuri niin, kuin itse toivoo. Tiedän myöskin, että tapanasi ei ole vierailla tällä sivustolla. Yli puoli vuotta kävin täällä aamuin illoin, yritin tavoittaa sinua tai etsiä viestiä joka olisi voinut olla sinun kirjoittamasi. Mutta koska olen viettänyt täällä niin paljon aikaa sinua ajatellen, lopetanpa kaiken myös täällä. Ympyrä sulkeutukoon.
Kaikki alkoi reilu puolitoista vuotta sitten. Muistan sen vieläkin, huomasin sinut vain penkillä, vilkaisimme toisiamme kuten silloin tälllöin sattuu mikäli kaksi ihmistä kohtaavat. Jotenkin erikoisesti jäit kuitenkin mieleeni. En tiedä miksi en ollut huomannut sinua aiemmin, lukiomme on melko suuri, ehkäpä se johtuu siitä. Kohtaasimme jälkeen huomasin sinut kyllä usein. Aloit myöskin olla ajatuksissani yhä useammin. Ja kuin sattumalta, seuraavien jaksojen kurssimme olivat lähes poikkeuksetta samoissa siivissä. Näimme siis viikottain, päivittäin, joka välitunti itseasiassa. Ja olihan meillä muutama yhteinen kurssikin :')
Aloit pyöriä mielessäni myös vapaa-aikana. Aina nähdessäni sinut koulussa, minut valtasi jokin outo tunne, en enää saanut silmiäni irti sinusta. Sinäkin huomasit jo tämän, olen aivan varma. Katselimme toisiamme usein, joskus vain nopeasti vilkaisten, joskus kauemmin niin kauan kun toinen meistä ei enää kestänyt. Aloimme viettää välitunteja samoissa tiloissa.
Koulunkäynti alkoi jo olla vaikeaa... Eräänä koepäivänä vietin aikaani valmistautumalla seuraavan päivän kokeeseen, siivessä ei ollut ketään muita. Astuit sisään siipeen kaverisi kanssa, joka käveli suoraa päätä luokkaan. Itse jäit istumaan viereiselle penkille. Ymmärsin mahdollisuuteni koittaneen. Emmehän olleet vaihtaneet sanaakaan koskaan. Tiesit korkeintaan nimeni. Minä kuitenkin tiesin osoitteesi, puhelinnumerosi, äitisi ja isäsi eron ja heidän työnsä. Myös kaverisi harrastukset ja kodit olivat tiedossani. Anteeksi että olin näin utelias, mutta olit mielessäni koko ajan. Kaverini kuitenkin pilasi kaiken ilmaantumalla paikalle.
Olin kuitenkin varma että olit huomannut minut ja ihastumiseni sinuun. Odotin odotin ja odotin, jotta olisin saanut sopivan tilaisuuden tulla juttusillesi. Tämänkin hetken muistan, siitä on melko tarkalleen nyt vuosi ja neljä viikkoa.
Oli perjantai ja olin iloisempi kuin koskaan. Olin päättänyt tehdä sen, olinhan varma että lähtisit kanssani mielelläsi käymään jossain! Odotin sinua toisen kerroksen rappusten yläpäässä. Muistan jopa paljonko kello oli. 14:11 astuit siivestä ulos ja juoksit rappusiin, hämmästyin hieman tilanteesta mutta säntäsin perääsi ja tavotinkin sinut välitasanteella. Sönkötyksen puolellehan se meni, mutta se ei minua haitannut. Kunnes hassu katseesi kääntyi muualle, alhaalla oli kaverisi odottamassa. Katsoit häntä, en tiedä miten kun en nähnyt silmiäsi. Romahdin, tilanne mureni käsiini. Kuukausien odotus ja valmistautuminen. Katsoit kaveriasi ja pystyin kuvittelemaan kuinka huusit sisälläsi apua. Olitko odottanut tätä, vai pelännyt? Vaihdoimme muutaman sanan, sitten en enää kestänyt vaan lähdin.
Seuraavat viikot olin hyvin lannistunut. En enää saanut mitään aikaiseksi. Sinäkin peräännyit, kuin olisit pelästynyt. Kesäloma alkoi ja näimme muutaman kerran. Muistan kyllä hyvin kuinka istuit auringonpaisteessa torilla ajaessani ohitse.
Kesäloma meni kuitenkin onneksi nopeasti, sitähän juuri olin toivonut. Näkisin sinut taas päivittäin! Lukion toisella panokset kuitenkin nousevat kovasti. Olisi pitänyt pystyä keskittymään koulunkäyntiin, mutta vaikeaahan se oli. Keskiarvo laski, mutta tilanne oli ja on hallinnassa. Kaikki vain sen takia, että en enää pystynyt ajattelemaan muuta kuin sinua. Olit muuttunut hieman. Et enää vältellyt, mutta et ollut avoinkaan. Kuin olisit tunnustellut tilannetta.
Vanhojen tanssien ja opintoretken seurauksena ajauiduimme epäarkisiin tilanteisiin. Olin hämmentynyt, kyselit minulta muutamia kysymyksia, kuin olisit yrittänyt avata keskustelua :) Minusta tuntui hassulta, tiesin sinusta niin paljon, mutta sinä et minusta mitään.
Sitten koitti tuo kauhea päivä, senkin muistan erinomaisesti. Meinasinhan ajaa autolla kolarin ja ihmisen päälle. Olit menossa Mc'Donaldsiin, seurassasi oli poika kenen kanssa tanssit vanhojen tansseissa. Tuona päivänä romahdin ja vaivuin masennukseen, josta en vieläkään ole oikein toipunut. Näin sinut muutaman päivän päästä jälleen hänen kanssaan. Olin menettänyt kaiken, tähän asti olin jaksanut päivästä toiseen sinua ajattelemalla. Ja miksi juuri hän! En tuntenut silloinkaan häntä. Tapanani ei ole mollata ihmisiä, eikä varsinkaan heitä joita en tunne kunnolla. Mutta hänessä oli mielestäni jotakin outoa.
En tiedä tämänhetkistä tilannetta. Koulussa olit hyvin vaivautuneen näköinen, kun hän väkisin tuli juttelemaan kanssasi. Aivan kuin olisit vältellyt häntä. Nyt en ole kuitenkaan nähnyt sinua hänen kanssaan pitkään aikaan. Hyvä, koska koulussa on alkanut liikkua ikävät puheet pojasta, hänellä kun on tapana vaihtaa tyttöä tiheään tahtiin. Ymmärrän, mahdolliseen ansaan oli varmasti helppo langeta, olihan hän paljon puheliaampikin kuin minä. En kuitenkaan ole ollut ikinä missään lähemmisssä tekemisissä kenenkään tytön kanssa, joten jään rikkominen vie aikaa.
Elämme jälleen näitä aikoja. Vielä kaksi viikkoa saatan nähdä sinut päivittäin. Tai ehkäpä! Olen nähnyt sinut jäätelökioskilla töissä, ja jopa ollut asiakkaanasi kahdesti :)) Kiitoksia erinomaisista jäätelöistä. Edes yhden asian opin sinulta, kantapään kautta mutta kuitenkin. Vaikka yritit estellä, otin kuitenkin sen oudon jäätelömaun joka ei maistunut millekkään! Yritit estää, mutta kun olin niin hölmö...
Tähän on nyt tultava loppu, yli puolitoista vuotta olen tuskaillut asian kanssa auringon noususta auringon laskuun. Olen tehnyt yritykseni, enempään en pysty mikäli et tule vastaan. Tai ehkä olen ymmärtänyt kaiken vain väärin. Ensi vuonna meillä on vielä 24 viikkoa koulua, sen jälkeen tuskin enää näen sinua. Mukavaa kesälomaa sinulle!
Toivottavasti löydät itsellesi kunnon miehen, sen sinä totisesti olet itsellesi ansainnut! Kauniita unia J.
Kaikki alkoi reilu puolitoista vuotta sitten. Muistan sen vieläkin, huomasin sinut vain penkillä, vilkaisimme toisiamme kuten silloin tälllöin sattuu mikäli kaksi ihmistä kohtaavat. Jotenkin erikoisesti jäit kuitenkin mieleeni. En tiedä miksi en ollut huomannut sinua aiemmin, lukiomme on melko suuri, ehkäpä se johtuu siitä. Kohtaasimme jälkeen huomasin sinut kyllä usein. Aloit myöskin olla ajatuksissani yhä useammin. Ja kuin sattumalta, seuraavien jaksojen kurssimme olivat lähes poikkeuksetta samoissa siivissä. Näimme siis viikottain, päivittäin, joka välitunti itseasiassa. Ja olihan meillä muutama yhteinen kurssikin :')
Aloit pyöriä mielessäni myös vapaa-aikana. Aina nähdessäni sinut koulussa, minut valtasi jokin outo tunne, en enää saanut silmiäni irti sinusta. Sinäkin huomasit jo tämän, olen aivan varma. Katselimme toisiamme usein, joskus vain nopeasti vilkaisten, joskus kauemmin niin kauan kun toinen meistä ei enää kestänyt. Aloimme viettää välitunteja samoissa tiloissa.
Koulunkäynti alkoi jo olla vaikeaa... Eräänä koepäivänä vietin aikaani valmistautumalla seuraavan päivän kokeeseen, siivessä ei ollut ketään muita. Astuit sisään siipeen kaverisi kanssa, joka käveli suoraa päätä luokkaan. Itse jäit istumaan viereiselle penkille. Ymmärsin mahdollisuuteni koittaneen. Emmehän olleet vaihtaneet sanaakaan koskaan. Tiesit korkeintaan nimeni. Minä kuitenkin tiesin osoitteesi, puhelinnumerosi, äitisi ja isäsi eron ja heidän työnsä. Myös kaverisi harrastukset ja kodit olivat tiedossani. Anteeksi että olin näin utelias, mutta olit mielessäni koko ajan. Kaverini kuitenkin pilasi kaiken ilmaantumalla paikalle.
Olin kuitenkin varma että olit huomannut minut ja ihastumiseni sinuun. Odotin odotin ja odotin, jotta olisin saanut sopivan tilaisuuden tulla juttusillesi. Tämänkin hetken muistan, siitä on melko tarkalleen nyt vuosi ja neljä viikkoa.
Oli perjantai ja olin iloisempi kuin koskaan. Olin päättänyt tehdä sen, olinhan varma että lähtisit kanssani mielelläsi käymään jossain! Odotin sinua toisen kerroksen rappusten yläpäässä. Muistan jopa paljonko kello oli. 14:11 astuit siivestä ulos ja juoksit rappusiin, hämmästyin hieman tilanteesta mutta säntäsin perääsi ja tavotinkin sinut välitasanteella. Sönkötyksen puolellehan se meni, mutta se ei minua haitannut. Kunnes hassu katseesi kääntyi muualle, alhaalla oli kaverisi odottamassa. Katsoit häntä, en tiedä miten kun en nähnyt silmiäsi. Romahdin, tilanne mureni käsiini. Kuukausien odotus ja valmistautuminen. Katsoit kaveriasi ja pystyin kuvittelemaan kuinka huusit sisälläsi apua. Olitko odottanut tätä, vai pelännyt? Vaihdoimme muutaman sanan, sitten en enää kestänyt vaan lähdin.
Seuraavat viikot olin hyvin lannistunut. En enää saanut mitään aikaiseksi. Sinäkin peräännyit, kuin olisit pelästynyt. Kesäloma alkoi ja näimme muutaman kerran. Muistan kyllä hyvin kuinka istuit auringonpaisteessa torilla ajaessani ohitse.
Kesäloma meni kuitenkin onneksi nopeasti, sitähän juuri olin toivonut. Näkisin sinut taas päivittäin! Lukion toisella panokset kuitenkin nousevat kovasti. Olisi pitänyt pystyä keskittymään koulunkäyntiin, mutta vaikeaahan se oli. Keskiarvo laski, mutta tilanne oli ja on hallinnassa. Kaikki vain sen takia, että en enää pystynyt ajattelemaan muuta kuin sinua. Olit muuttunut hieman. Et enää vältellyt, mutta et ollut avoinkaan. Kuin olisit tunnustellut tilannetta.
Vanhojen tanssien ja opintoretken seurauksena ajauiduimme epäarkisiin tilanteisiin. Olin hämmentynyt, kyselit minulta muutamia kysymyksia, kuin olisit yrittänyt avata keskustelua :) Minusta tuntui hassulta, tiesin sinusta niin paljon, mutta sinä et minusta mitään.
Sitten koitti tuo kauhea päivä, senkin muistan erinomaisesti. Meinasinhan ajaa autolla kolarin ja ihmisen päälle. Olit menossa Mc'Donaldsiin, seurassasi oli poika kenen kanssa tanssit vanhojen tansseissa. Tuona päivänä romahdin ja vaivuin masennukseen, josta en vieläkään ole oikein toipunut. Näin sinut muutaman päivän päästä jälleen hänen kanssaan. Olin menettänyt kaiken, tähän asti olin jaksanut päivästä toiseen sinua ajattelemalla. Ja miksi juuri hän! En tuntenut silloinkaan häntä. Tapanani ei ole mollata ihmisiä, eikä varsinkaan heitä joita en tunne kunnolla. Mutta hänessä oli mielestäni jotakin outoa.
En tiedä tämänhetkistä tilannetta. Koulussa olit hyvin vaivautuneen näköinen, kun hän väkisin tuli juttelemaan kanssasi. Aivan kuin olisit vältellyt häntä. Nyt en ole kuitenkaan nähnyt sinua hänen kanssaan pitkään aikaan. Hyvä, koska koulussa on alkanut liikkua ikävät puheet pojasta, hänellä kun on tapana vaihtaa tyttöä tiheään tahtiin. Ymmärrän, mahdolliseen ansaan oli varmasti helppo langeta, olihan hän paljon puheliaampikin kuin minä. En kuitenkaan ole ollut ikinä missään lähemmisssä tekemisissä kenenkään tytön kanssa, joten jään rikkominen vie aikaa.
Elämme jälleen näitä aikoja. Vielä kaksi viikkoa saatan nähdä sinut päivittäin. Tai ehkäpä! Olen nähnyt sinut jäätelökioskilla töissä, ja jopa ollut asiakkaanasi kahdesti :)) Kiitoksia erinomaisista jäätelöistä. Edes yhden asian opin sinulta, kantapään kautta mutta kuitenkin. Vaikka yritit estellä, otin kuitenkin sen oudon jäätelömaun joka ei maistunut millekkään! Yritit estää, mutta kun olin niin hölmö...
Tähän on nyt tultava loppu, yli puolitoista vuotta olen tuskaillut asian kanssa auringon noususta auringon laskuun. Olen tehnyt yritykseni, enempään en pysty mikäli et tule vastaan. Tai ehkä olen ymmärtänyt kaiken vain väärin. Ensi vuonna meillä on vielä 24 viikkoa koulua, sen jälkeen tuskin enää näen sinua. Mukavaa kesälomaa sinulle!
Toivottavasti löydät itsellesi kunnon miehen, sen sinä totisesti olet itsellesi ansainnut! Kauniita unia J.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Yksi asia minun on vielä tunnustettava. Anteeksi kaikista valokuvista jotka salaa sinusta otin. Niiden katselu toi jollain tavalla lohtua muuten niin yksinäiseen elämääni. Anteeksi.
Sulla on ainakin hyvä mielikuvitus...Susta vois tulla hyvä kirjailija, vai oletko jo sitä?
Ihana kirjoitus. Hellyyttävä.
Jos tekstisi ei ollut mielikuvituksen tuotetta, niin pyydä nyt ihmeessä tyttöä uudemman kerran ulos...