Jos on ollut kaipaamansa ihmisen kansa vuosikymmeniä eri teillä niin alkaa miettimään että jos tavataan ja haluttaisiin alkaa kaikki uudelleen niin onko toinen muuttunut niin paljon ettei enää vastaa lainkaan sitä mitä se oli silloin nuoruusaikoina.
Olen nähnyt kaipaamani ihmisen kuvan ja kyllä kasvonpiirteistä tunnistaa vielä selvästi ne "ihanat paikat" kuten kivan näköinen
hymy/huulet, silmät yms.
Mutta onko elämä muokannut toisesta ihmisestä erilaisen?
Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa uudelleen jos siltä tuntuu.
Olen nähnyt kaipaamani ihmisen kuvan ja kyllä kasvonpiirteistä tunnistaa vielä selvästi ne "ihanat paikat" kuten kivan näköinen
hymy/huulet, silmät yms.
Mutta onko elämä muokannut toisesta ihmisestä erilaisen?
Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa uudelleen jos siltä tuntuu.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Valitettavasti en osaa ajatella noin. Eksät on eksiä ja siihen on syynsä. Jollakin toisella voi olla ihan eri ajatukset ja sehän on täysin ok. Hyvä jos pystyy näkemään myös matkan varrella kyydistä poistuneet ihmiset potentiaalisina kumppaneita. Mä en osaa: kun ovi sulkeutuu, mitään romantiikan mahdollisuutta ei ole. Olen sitä paitsi kovin erilainen kuin 10 vuotta sitten. En osaa sanoa, onko muutos parempaan suuntaan. Se vain on.
Ja oli miten oli, vanheneminen laannuttaa niin hyviä korkeita nousuja kuin ikävämpiä laimeita laskuja. Persoonassa. Tasaannuttaa. Sitä voi kutsua sietokyvyksi, rauhoittumiseksi, varovaisuudeksi, tasaantumiseksi. Ymmärtämiseksi. Anteeksiannoksi toisille ja myös itselleen. Kaikki olemme samaa matkaa seulaamassa kohti määränpäätä.
Mikään ei ole samaa kuin 10-20-30 vuotta sitten.
Ihmisen elämä hioo särmiä, nöyrryttää äkkijyrkkiä kulmia. Valmistaa luopumaan. Juice: "elämä on kuolemista.."
Sitä olen myös miettinyt, enkä usko että toinen ihan totaalisesti olisi erilainen kuin silloin nuorempana. Itse olen nyt rauhallisempi vaikka en koskaan ole mikään pyryharakka ollutkaan. Olen enemmän avoin kuin ehkä nuorempana, johtuu varmaan myös ammatistani.
Vanhemmiten myös elämänarvot ovat muuttuneet realistisempaan suuntaan. Ei enää tavoitella kuuta taivaalta, eikä odoteta että se toinen on sinun täyttymättömien toiveidesi toteuttaja. ( en kyllä koskaan ole niin odottanutkaan )
Riittää että on siinä vierellä kulkemassa samaan suuntaan ystävänä ja rakkaana, jakamassa ilot ja surut, tuhisemassa vieressä aamuisin kun heräät.
Yhdessä myös kun vaivat lisääntyy ja ikää karttuu, toinen toistamme tukien.
näin minä ajattelen 👩🏻🦳
Niinhän se on. Mutta hän lähti pois . Ero.
Tottakai sitä miettii, onko toinen muuttunut. Ihan toivottavaakin, ettei kumpikaan olisi yhtä lapsellisia.
Aloitus ei varmaan oo mulle :-)
olen sevverra palj muuttunt :-D
Jos muuttumista pelkää, niin pahimmassa jamassa on ne jotka on viimeks nähneet rippikouluiässä. Onko sellasii
Tottakai on muuttunut. Se tunne voi olla olemassa.
Muuten asiat ihan erilailla. Varmaan perusluonne sama. Mutta elämä muuttaa ihmistä. Se on silloin ihan uusi suhde johon nyt liittyy vanhoja muistoja. Mutta todennäköisesti siihen ihmiseen joutuu tutustumaan ihan uudestaan.
Nii olis se kyllä järkyttävän kauhea juttu. Ajattele nyt.
Tulee mieleen, oletko edes yrittänyt tutustua uusiin ihmisiin? Kai jonkinlaista uteliaisuutta ja itsekkyyttäkin jos kiinnostaa vain "kokeilla" sellaista mikä jo kerran päättyi, ilman sen suurempia tunteita.
"Koskaan ei ole liian myöhäistä"
miksei ole?
Miten tää alotus on saanu positiivisempia vastauksia kuin ne vanhat suolat janottaa jutut?
Pari päivää sitten metsässä tuli vastaan tyttö joka muistutti yhtä naista, jonka tunsin kymmeniä vuosia sitten. Tyttö oli n. 15 v ja hiukset ja kasvojen piirteet oli samanlaiset kuin sillä tytöllä vuosia sitten.
Eilen luin tämän viestiketjun.
Yöllä näin unta, jossa oli jompi kumpi noista tytöistä. En tiedä kuinka vanha itse olin unessa.
Siinä majoituttiin jonkin hotellin tai majatalon aulaan. Tyttö oli neljän tai viiden pojan ryhmässä ja he kävivät makuupusseihin lattialle. Samoin tein minä siinä viiden metrin päässä. Aulassa oli n. 20 - 30 ihmistä.
Kohta alkoi tapahtua jotain siirtelyä tai muuta. Yksi niistä pojista sanoo jotain ja vetää makuupussia - en tiedä vetääkö ulos vai minne.
Aivan kuin makuupussit muodostais jonkinlaisen lautan. Tiedän että Tyttö on siellä, pää näkyi jostain välistä.
Menen pihalle, nurmikolle tarkistamaan ... jotain tavaroita ...
uni loppuu.
Tää palsta on huono tämmösis
kukaan ei tu kertomaan tänne, jos kävi huonosti.
Tuol irl on vaik kui paljo "pareja" jotka vuosien jälkee tapas ja hokas et nehän inhoo toisiaan.
Inhorealismi ei käy kaupaksi täällä!
Hokas ja inhoo...eiks se oo vähä teinii. Uhatuksi ja loukatuksi tullut viljelee vihaa ja valhetta..?
Mansessa puhutaan hokaamisesta, meillä Suomessa hiffataan.
Hokaamisesta puhutaan Peteliuksen ja Mäkelän A-tiimissä!
Helsingissä usein hiffataan.
Mut tyyli on vapaa.
Itse käytän kaikkia muotoja kun asunutkin vähän ympäri Suomen, Tampereella ja Stadissakin.
Stadilaiset asuvat Stadissa, en todellakaan missään haisevassa teollisuuskylässä kuten pikkuinen Tampere.
:-)
Tampereella haisee teollisuus, Jyväskylässä metsä
Porissa meri...
mut Stadissa haisee ... 7sensuroitu7 ja /sensuroitu/
Kyllä ne muuttumiset on tapahtunut molemmissa yhtä aikaa. Katsoppas sinne peiliin vähän tarkemmin.
Ihmisen solutkin uusiutuu kokonaan jotain seitesemässä vuodessa, koko luurankokin uusiutuu 10 vuodessa.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/luuranko-uusiutuu-ihmiskehon-erikoiset-ominaisuudet/4398064
Ihmiskehon ihmeet – elimistö muuttuu ja uusiutuu koko elinikänsä ajan
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/02/22/prisma-ihmiskehon-ihmeet-elimisto-muuttuu-ja-uusiutuu-koko-elinikansa-ajan
Tavallaan sitä muuttuu ihminenkin mutta oikeastaan ei, se vain ikääntyy ja elämänkokemus ja tietomäärä kaikesta on monisatakertaistunut parissa kymmenessä vuodessa jne.
No ei ole muuttunut saman näköinen on
Valetta tai vastasit johonkin muuhun aloitukseen. Kuka ei kymmeniss vuosis muuttuis????