samalla aaltopituudella. Harmittaa kun ei vieläkään saa kulkea ilman sitä ns. esitystä, omalla pihallakin. Kunpa mitään ei olisi koskaan edes aloitettu. Jos työrauhaa ei olsiko koskaan häiritty olisin säästynyt hyvin monilta rankoilta vuosilta. Itkettää, kun en saa asua rauhassa, enkä elää rauhassa. Jos nimi on tiedossa silloin on kaikki pielessä aina. En halua ollaa missään tekemisissä koskaan yhdenkään sellaisen kanssa, jonka naama aina muistuttaisi sellaisista vuosista, joista moni olisi saanut jäädä kokematta! Suurin haave on löytää uusi suunnilleen ikäiseni kumppani, saada hellyyttä ja läheisyyttä. Saada kokea olevansa rakastettu ja saada osoittaa rakkautta.
Emme ole ollenkaan
Anonyymi-ap
1162
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kaikki mahdollisuudet loppuivat siihen hetkeen, kun se mikä oli suurin haaveeni yhdeksän vuotta sitten ei toteutunut. Kukaan ei kysynyt minulta mitä minä elämältäni haluan. Siihen on turha vedota etten ollut tarpeeksi aktiivinen tietyissä asioissa töihin liittyen, koska pää oli jo silloin täynnä kysymysmerkkejä siitä, mitä ihmettä on meneillään, kun en ymmärtänyt mikä sen kaiken ns. esityksen tarkoitus oli. Ei sellaisessa tilanteessa jaksanut muuta muuta kuin mennä päivä kerrallaan eteenpäin! Stressi kaikesta kummallisesta liian monen ihmisen esittämänä sai voimaan jo silloin todella huonosti. Miksi kukaan ei koskaan kysynyt minulta miten minä sen kaiken koen? Minut asetettiin tilanteeseen missä en olisi koskaan halunnut olla!