Kinastellaanko uskovaisista

Mitä porukkaa nämä kirkoissa käyvät uskovaiset oikein ovat?
Mikäli ymmärrän oikein, niin uskovaiseksi itsensä julistava myöntää uskovansa että raamattu on totta, ja sen sanoma on vakaa ja tosi.
Uskovassa ihmisessä pitäisi olla terve jumalanpelko.
Ei näissä ole, ei nämä pelkää mitään.
Sana on lempeää ja sana on ankaraa.
Uskovalta ihmiseltä kielletään synti, valehteleminen, panettelu, toisen vahingoittaminen ja/tai tuomitseminen, Pyhän Hengen pilkka, mikä on se raskauttavin.
Mikä on synti?
Siitä voimme vääntää kättä loputtomiin, koska kaikilla on oma käsityksensä synnistä, että mitä se on.
Ajattelen niin, että uskovan tulee pitää syntinä kaikkea minkä hän sisimmässään kokee syntinä, koska sanan mukaan uskoon tullut ihminen saa ohessa myös synnintunnon.
Jos häneltä puuttuu synnintunto, hänessä ei ole uskoa.
Uskovat pettää ja valehtelee, huiputtaa ja käyttää hyväksi heikompia.
Vääristää pyhää sanaa, vahingoittaa tahallisesti niitä jotka ovat siinä puhtaassa uskossa mistä raamattu puhuu.
Toisin sanoen, sakilla alistetaan niitä, jotka eivät halua juosta heidän kanssaan samaan rapakkoon rypemään kuin porsaat.
Jumala sanoo sanassa hyvin ankarasti, miten käy niille jotka pyhää henkeä pilkkaavat, jotka herran omia vahingoittavat.
Minkä te teette yhdelle näistä pienimmistä, sen te teette minulle, sanoo Herra.
Ei tarvitse ihmetellä vastoinkäymisiä, konkursseja, sairauksia, kaikkinaisia vaikeuksia elämässään jos uskovaisena esiintyvä on rikkonut tieten hänen pyhää sanaansa vastaan.
Tuomio on pelottava, jonka luulisi estävän tällaista tapahtuvan.
Mutta kuinkas onkaan, kukaan ei pelkää. Sanotaan olevansa uskossa, mutta ei uskota Jumalan pyhiä kirjoituksia? Ei uskota että rikoksesta saa rangaistuksen, että Herran viha on hirmuinen.
Mitä se sellainen usko on, kysyn vaan?