Episodi III:ssa Palpatinen ovela taktiikka paljastuu kaikessa kauheudessaan. I:ssä ja II:ssa annettiin viitteitä tähän suuntaan ja vaikka näitä osia on julkisuudessa mollattu, niin en ole samaa mieltä niiden huonoudesta. Palpatine, kiero kun on, käyttää hyväkseen Tasavallan sisälle rakennettua heikkoutta. Mikä demokratia se on, kun Senaatin kanssa tai oikeastaan ylimpänä vallankäyttäjänä toimii Jedineuvosto, johon pääsy on vain harvoilla ja valituilla poikkeusyksilöillä?
Yksi parhaimmista elokuvan repliikeistä on se, kun Palpatine toteaa Anakinille, että "hyvyys on näkökulmakysymys." Se pitää liiankin hyvin paikkansa. Lucas on näissä kolmessa episodissa minusta hienosti kuvannut Jedineuvoston asteittaisen muuttumisen ehdottomampaan suuntaan. I:ssä jedeillä oli toiminnassaan vaihtoehtoja ja he toimivat Senaatin hallinnassa. II:ssa jedien toiminta oli itsenäisempää ja Senaatin kannanotoilla ei ollut niin väliä. III:ssa jedien asenteet jyrkkenivät entisestään: on vain yksi oikea totuus ja se on heidän totuutensa (vrt. Bush ja USA...).
Anakinin liukuminen pimeälle puolelle ja muutoksen syyt on myös kuvattu hyvin. Elokuva on oikeastaan loistava oppitunti siitä, mihin liiallinen puhdasotsainen idealismi johtaa. Anakin on idealisti ja idealisteja on yleensä helppo johdatella omien tarkoitusperiensä mukaan. Lopputuloksena luullaan tekevänsä oikein ja hyvin, mutta toiselta kannalta katsottuna asia on aivan jotain muuta.
Jos jotain valittamisen aihetta on, niin elokuvan alkuosa on vähän venytetyn tuntuinen. Ylipäätään episodeista I, II ja III olisi saanut yhteensä kaksi todella hyvää elokuvaa. Mielestäni I ja II kärsivät jonkin verran venyttämisestä ja III vähemmän.
Jos hyvän elokuvan on tarkoitus pistää katsoja miettimään, niin siinä Episodi III onnistui. Vastaavanlaista juonittelua kuin Palpatinella ja samantapaisin perustein näkee elävässä elämässä. Itsensä uhraaminen perimmäisten kysymysten äärellä Anakinin tapaan on myös monelle tuttu ilmiö.
Yksi parhaimmista elokuvan repliikeistä on se, kun Palpatine toteaa Anakinille, että "hyvyys on näkökulmakysymys." Se pitää liiankin hyvin paikkansa. Lucas on näissä kolmessa episodissa minusta hienosti kuvannut Jedineuvoston asteittaisen muuttumisen ehdottomampaan suuntaan. I:ssä jedeillä oli toiminnassaan vaihtoehtoja ja he toimivat Senaatin hallinnassa. II:ssa jedien toiminta oli itsenäisempää ja Senaatin kannanotoilla ei ollut niin väliä. III:ssa jedien asenteet jyrkkenivät entisestään: on vain yksi oikea totuus ja se on heidän totuutensa (vrt. Bush ja USA...).
Anakinin liukuminen pimeälle puolelle ja muutoksen syyt on myös kuvattu hyvin. Elokuva on oikeastaan loistava oppitunti siitä, mihin liiallinen puhdasotsainen idealismi johtaa. Anakin on idealisti ja idealisteja on yleensä helppo johdatella omien tarkoitusperiensä mukaan. Lopputuloksena luullaan tekevänsä oikein ja hyvin, mutta toiselta kannalta katsottuna asia on aivan jotain muuta.
Jos jotain valittamisen aihetta on, niin elokuvan alkuosa on vähän venytetyn tuntuinen. Ylipäätään episodeista I, II ja III olisi saanut yhteensä kaksi todella hyvää elokuvaa. Mielestäni I ja II kärsivät jonkin verran venyttämisestä ja III vähemmän.
Jos hyvän elokuvan on tarkoitus pistää katsoja miettimään, niin siinä Episodi III onnistui. Vastaavanlaista juonittelua kuin Palpatinella ja samantapaisin perustein näkee elävässä elämässä. Itsensä uhraaminen perimmäisten kysymysten äärellä Anakinin tapaan on myös monelle tuttu ilmiö.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Palpatine kerää itselleen koko ajan valtaa. Ei jedineuvosto...
Senaatti oli yli puoliksi Palpatinen palkkalistoilla erilaisilla lahjuksilla...
Ei jedi neuvosto pitäny valtaa ku jedien keskuudessa...ei niillä senaatissa ollu juurikaan sananvaltaa...