Kyselin tuossa, että voiko seksiä harrastaa toisen kanssa ilman mitään tunnetta. Ja lähes poikkeuksetta siihen tarvitsee jokainen jonkinlaisen tunteen, halun ja toisen miellyttävyyden. Tai sitten se on valuutta, mikä hoitelee sen tunteen/halun puutteen.
Mutta niinhän se on vaikka omien intiimien asioidenkin kanssa....ei kovin suuria juttuja halua kertoa itsestään linja-autopysäkillä seisoksivalle ja tykkääkö hän edes kuunnella? Tosin joku ammattilainen taas palkkiota vastaan jaksaa kuunnella.
Vaikka itsellä olisi kuinka hienot periaatteet ja puhdas mieli, niin jokatapauksessa tarvitaan siis toiselta hyväksyntä intiimiin kanssakäymiseen ja se on ja tulee olemaan jokaisen oma asia, mistä se tulee. Sitä ei kukaan toiselta voi vaatimalla vaatia, olisipa sitten kuinka kiltti ja kunnollinen.
Jokainen tuntuu tajuavan, että tuolla metsissä elävä lintu ei uskalla syödä kädestä. Sitä ei ihmetellä. Mutta sitä jaksetaan ihmetellä, että miksi ei saa yhteyttä toiseen ihmiseen. Miksi ei saa seksiä, ei kontaktia tms.
Mutta kyllä linnunkin saa syömään kädestä, jos osoittaa sille luottamuksen. Se vaan vaatii nöyryyttä. Ja edelleen nöyryys ja nöyrtyminen ei ole sama asia.
Intiimit tarpeet oikeaan perspektiiviin.
49
383
Vastaukset
- Anonyymi
Hunajata hunajata
- Anonyymi
Se on toi hamsterin kesytyskin sellasta kärsivällisyyttä vaativaa. Ensin purraan niin petkeleesti aina, kun käsi lähestyy. Ajan kanssa opitaan luottamaan, ettei se käsi satuta, se paijaa ja ruokkii. Lopulta siihen jo halutaan itse kiivetä ja olla läsnä.
❄️- Anonyymi
Pureeko nossekin?
Niinpä.... Jos miettisi itse, että itsesi kokoinen käsi lähestyisi ihan iholle, niin saattais olla, että itsekin suhtautuisi hiukan väkivaltaisesti... Lisäksi sen käden omistaja ei itse ehkä tiedä tosiaan, miltä siitä toisesta tuntuu siinä hetkellä...
Joskus kun tyttö oli pienempi, hän pelkäsi ampiaisia ja mehiläisiä yms. No sitten kerran sain hänet sellaisen sireenipuskan tms. viereen mun polvelle istumaan, missä niitä ötököitä parveili ja katseltiin niitä yhdessä...mä tuumasin, että voisko hän miettiä miltä luulisi, että myö siinä yhdessä näytetään noille pörriäisille....vähän aikaa hän mietti ja silmä kirkastui....kerrostaloilta. :o)
Mä tuumasinkin, että aika lähelle joo...siks ne ei ihan hahmota, että miks kerrostalot liikkuu ja huitoo hirveesti lipputangoilla ja pitävät meteliä. :oD En tiedä, menikö silloin vertaus läpi alle 10 vuotiaalle, mutta näitä vastaavia näkökulmaeroja tulee ihan omankokoistenkin kanssa. Itsehän jokainen pitää itseään hyvänä ja mukavana....eikä tajua, jos joku toinen pelkää tai välttelee... Siellä on toiset silmät, toinen elämä ja toiset kokemukset. Aina.- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Pureeko nossekin?
Ei pure, mutta murisee välillä huonolla tuulella. 😁
❄️ - Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Niinpä.... Jos miettisi itse, että itsesi kokoinen käsi lähestyisi ihan iholle, niin saattais olla, että itsekin suhtautuisi hiukan väkivaltaisesti... Lisäksi sen käden omistaja ei itse ehkä tiedä tosiaan, miltä siitä toisesta tuntuu siinä hetkellä...
Joskus kun tyttö oli pienempi, hän pelkäsi ampiaisia ja mehiläisiä yms. No sitten kerran sain hänet sellaisen sireenipuskan tms. viereen mun polvelle istumaan, missä niitä ötököitä parveili ja katseltiin niitä yhdessä...mä tuumasin, että voisko hän miettiä miltä luulisi, että myö siinä yhdessä näytetään noille pörriäisille....vähän aikaa hän mietti ja silmä kirkastui....kerrostaloilta. :o)
Mä tuumasinkin, että aika lähelle joo...siks ne ei ihan hahmota, että miks kerrostalot liikkuu ja huitoo hirveesti lipputangoilla ja pitävät meteliä. :oD En tiedä, menikö silloin vertaus läpi alle 10 vuotiaalle, mutta näitä vastaavia näkökulmaeroja tulee ihan omankokoistenkin kanssa. Itsehän jokainen pitää itseään hyvänä ja mukavana....eikä tajua, jos joku toinen pelkää tai välttelee... Siellä on toiset silmät, toinen elämä ja toiset kokemukset. Aina.Näin se on. Kukin yksilö pyörittelee oman päänsä sisällä omia tuntojaan ja kokemuksiaan, niihin suhteuttaen eteen tulevat asiat ja eläväiset. Maailmankuvansa mukaan.
Hamsusta sen verran vielä. Niin mielelläni "hänestä" puhun, kun on mun muru mussukka. ❣️
Niin, yhäkin on hetkiä kun "hän" kokee ettei välitä ihmisen lähestymisistä oikein nyt ja näykkää kevyesti (se ei satu yhtään) tai vipeltää piiloon pesäänsä. Eihän hän osaa puhua. Mutta tiedän, että silloin vedän käteni pois ja annan hamsun olla rauhassa.
Välillä taas kurkottelee takajaloillaan seisten asumuksessaan ja haroo etukäpälillään ylös ihmistä kohti, ota ota syliin. Kuin pieni lapsi, joka haluaa syliin. 😄
Ihana olento, rakas aivan. 🐹Olen sulaa vahaa hamsun edessä. Kietonut itsensä sydämeni ympärille.
Miten ihmeellisen ihania eläimet osaakaan olla.
❄️ - Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Ei, kun leivänkin imaisee... :oD
Näin on, ei oo nossenkaan suu tuohesta. 😄
❄️ Anonyymi kirjoitti:
Näin se on. Kukin yksilö pyörittelee oman päänsä sisällä omia tuntojaan ja kokemuksiaan, niihin suhteuttaen eteen tulevat asiat ja eläväiset. Maailmankuvansa mukaan.
Hamsusta sen verran vielä. Niin mielelläni "hänestä" puhun, kun on mun muru mussukka. ❣️
Niin, yhäkin on hetkiä kun "hän" kokee ettei välitä ihmisen lähestymisistä oikein nyt ja näykkää kevyesti (se ei satu yhtään) tai vipeltää piiloon pesäänsä. Eihän hän osaa puhua. Mutta tiedän, että silloin vedän käteni pois ja annan hamsun olla rauhassa.
Välillä taas kurkottelee takajaloillaan seisten asumuksessaan ja haroo etukäpälillään ylös ihmistä kohti, ota ota syliin. Kuin pieni lapsi, joka haluaa syliin. 😄
Ihana olento, rakas aivan. 🐹Olen sulaa vahaa hamsun edessä. Kietonut itsensä sydämeni ympärille.
Miten ihmeellisen ihania eläimet osaakaan olla.
❄️No onhan eläimet aika kivoja, ei käy kieltäminen. :o)
Mutta onpa tullut mieleen, että ehkä eläimet eivät edes pidä kosketuksesta samoin kuin me ihmiset? Me vaan luullaan niin...varsinkin kun sitten tuntuvat sitä kerjäävän, mutta sehän voi olla, että se on niiden tapa hankkia ruokaa....käy siis töistä. :oD
Tälläisen "kokonaisuuden" oikein ymmärtäminen vaatisi paljon aikaa ja tutkimista, varsinkin kun ne pikkuryökäleet ei osaa puhua. :oD- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
No onhan eläimet aika kivoja, ei käy kieltäminen. :o)
Mutta onpa tullut mieleen, että ehkä eläimet eivät edes pidä kosketuksesta samoin kuin me ihmiset? Me vaan luullaan niin...varsinkin kun sitten tuntuvat sitä kerjäävän, mutta sehän voi olla, että se on niiden tapa hankkia ruokaa....käy siis töistä. :oD
Tälläisen "kokonaisuuden" oikein ymmärtäminen vaatisi paljon aikaa ja tutkimista, varsinkin kun ne pikkuryökäleet ei osaa puhua. :oDJoo, ei välttämättä tykkääkkään. Totta. He oppivat konstit millä sen ruoan saa, ehdollistaminen. 😄
Toisaalta meidän hamsu nukahtaa silittelyyn, joten oletan että tykkää ainakin sillä kertaa. 😊
❄️ - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Joo, ei välttämättä tykkääkkään. Totta. He oppivat konstit millä sen ruoan saa, ehdollistaminen. 😄
Toisaalta meidän hamsu nukahtaa silittelyyn, joten oletan että tykkää ainakin sillä kertaa. 😊
❄️Tuossa toisen värinen venäjänkääpiö, meillä on helmiäis safiiri valkoinen, hopeanharmain merkein. Nukkuu kädellä.
https://youtube.com/shorts/RfPTRSEphxw?feature=share
Ihana on. 😄
❄️ - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuossa toisen värinen venäjänkääpiö, meillä on helmiäis safiiri valkoinen, hopeanharmain merkein. Nukkuu kädellä.
https://youtube.com/shorts/RfPTRSEphxw?feature=share
Ihana on. 😄
❄️Taikka, näitä nukkumisia ihmisen lähellä. 😄
https://youtu.be/3fL6swMRbSs
❄️ Anonyymi kirjoitti:
Joo, ei välttämättä tykkääkkään. Totta. He oppivat konstit millä sen ruoan saa, ehdollistaminen. 😄
Toisaalta meidän hamsu nukahtaa silittelyyn, joten oletan että tykkää ainakin sillä kertaa. 😊
❄️Joo, siis kyllä mäkin uskon, että kosketus tuntuu eläimistäkin hyvältä. :o)
Mutta tässä joskus oon huomannut, että esimerkiksi kaikilla koiranomistajilla ei ole oikein se yhteys siihen koiraan oikeanlainen ja se näkyy koiran käyttäytymisessä. Jotenkin se on vielä aika käsittämätöntä, kun koirien elämään löytyy kyllä vaikka kuinka paljon varmaan tietoutta ja vaikka mistä.
Itse en ole perehtynyt juuri eläimien elämään yksityiskohtaisesti, kun en lemmikkejä pidä, enkä kotieläimiä, eikä ole tarkoituskaan, mutta sen verran tiedän, että milloin eläin näyttää ulospäin tyytyväiselle elämäänsä. :o)- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Taikka, näitä nukkumisia ihmisen lähellä. 😄
https://youtu.be/3fL6swMRbSs
❄️Voihan olla, että eläimetkin ymmärtää rakkauden ja milloin niitä rakastetaan?
❄️ Anonyymi kirjoitti:
Voihan olla, että eläimetkin ymmärtää rakkauden ja milloin niitä rakastetaan?
❄️Kenties? :o)
- Anonyymi
Mikä sitten on "oikea perspektiivi" ja kuka en määrittää? Eikö jokainen määritä sen itse? Ihmisellä on niin kovin erilaisia kokemuksia tässäkin asiassa, ettei kukaan muu voi näitä toisen puolesta määritellä. Tietysti jokaisne pitäisi kyetä tajuamaan, että toinen hyvinkin kokee asian eri tavalla kuin itse kokee, mutta eivät intiimit tarpeet ole läheskään ainoa asia, joissa isoll osalla ihmisistä on suuria vaikeuksia tajuta, ettei heidän oma lähtökohtans ole mitenkään automaattisesti oikea ja erilainen kokemus taas väärä. Sen huomaa esimerkiksi täällä hyvin helposti monessa asiassa, kun hyvin usea jää jankuttamaan, että niin tai näin olisi oikein, vaivautumatta tarkentamaan, että kysymys on kuitenkin vain hänen omasta subjektiivisesta kokemuksestaan. Mielipiteistä ja ajatuksista ja erilaisista kokemuksista on hyvä puhua, mutta jokaisen pitäisi pyrkiä tajuamaan, että se oma ajatus ei ole oikea ja olemaan nostamatta itseään jalustalle. Nöyrästi, mutta selkeästi, ilmaisten, että tämä on minun mielipiteeni ja vaikka se ei tästä muutukaan, niin jokaisella on silti tietenkin oikeus omaansa, vaikka se olisi täysin päinvastainen.
Niin, jokaisella on se oma näkökulma asiaan, kuin asiaan...mutta siinä missä se oma näkökulma on ihan yhtälailla oikea, on se toisellakin.
Näin miehenä minä ainakin olen huomannut, että ei ole helppoa olla esimerkiksi nainen tässä maailmassa. Tai seksuaalivähemmistön edustaja, tai vaikka etniseltä taustaltaan erilainen kuin kantaväestö. Sillä ei ole väliä, ettei se ole minun vika, mutta luultavammin minuun suhtaudutaan silti varauksella. Mutta jos haluan lähestyä, tutustua johonkin esimerkiksi yllämainittuihin ryhmän edustajiin, pitää minun ymmärtää, että he suhtautuvat minuun varauksella....
Toisaalta jos on noiden yllämainittujen ryhmien edustaja ja haluaa tutustua tavalliseen heteromieheen, ei aina saa välttämättä sellaista vastaanottoa kun odottaisi...olipa se mitä tahaansa sitten mitä odottaa.
Ymmärrän mä tavallaan vaikka miehiä, joilla on vaikeuksia olla sosiaalisesti kyvykäs. Huomioida asemansa ja tiedostaa vaikka toisen asema tilanteissa, mutta eipä siinä mikään
minun ymmärrys auta. Ja pitäisikö vaikka naisen ymmärtää, ettei mies ymmärrä olla olematta uhkaava lähestymisessään?- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Niin, jokaisella on se oma näkökulma asiaan, kuin asiaan...mutta siinä missä se oma näkökulma on ihan yhtälailla oikea, on se toisellakin.
Näin miehenä minä ainakin olen huomannut, että ei ole helppoa olla esimerkiksi nainen tässä maailmassa. Tai seksuaalivähemmistön edustaja, tai vaikka etniseltä taustaltaan erilainen kuin kantaväestö. Sillä ei ole väliä, ettei se ole minun vika, mutta luultavammin minuun suhtaudutaan silti varauksella. Mutta jos haluan lähestyä, tutustua johonkin esimerkiksi yllämainittuihin ryhmän edustajiin, pitää minun ymmärtää, että he suhtautuvat minuun varauksella....
Toisaalta jos on noiden yllämainittujen ryhmien edustaja ja haluaa tutustua tavalliseen heteromieheen, ei aina saa välttämättä sellaista vastaanottoa kun odottaisi...olipa se mitä tahaansa sitten mitä odottaa.
Ymmärrän mä tavallaan vaikka miehiä, joilla on vaikeuksia olla sosiaalisesti kyvykäs. Huomioida asemansa ja tiedostaa vaikka toisen asema tilanteissa, mutta eipä siinä mikään
minun ymmärrys auta. Ja pitäisikö vaikka naisen ymmärtää, ettei mies ymmärrä olla olematta uhkaava lähestymisessään?No tuokin on pitkälti kiinni siitä mikä itse kunkin henkilökohtainen kokemus on. Itse esimerkiksi en on kokenut sukupuoleni vaikuttaneen mihinkään elämässäni rajoittavalla tavalla. Mä olen saanut ja kyennyt tekemään ja saavuttamaan kaiken minkä olen halunnut, enkä ole koskaan kokenut itseltäni vaaditun yhteen sen enempää.
Sukupuoli ei minulle ole asia, jota miettisin ja jonka mitenkään erikseen huomioisin. Ainoat tilanteet, joissa huomioin ihmisen sukupuolen ovat sellaisia, joissa se sukupuoli jotenkin suoraan vaikuttaa siihen tilanteeseen ja sellaiset tilanteet ovat omassa kokemusmaailmassani hyvin vähissä. Toiset kokevat sen hyväksi jutuksi, että sukupuoli on minulle 99%:sti yhdentekevä asia jo toisia taas suoraan loukkaa se, jos sanoisin vaikkapa, että "en mä ole koskaan ajatellut sua miehenä/naisena/tai jotain muuta".
Ei mulla ole yhtään tuon ihmeellisempiä kokemuksia sukupuolivähemmistöjenkään edustajista, vaikka itse tunnenkin heitä suhteellisen paljon. Mä olen käynyt mm. kouluja, joissa sukupuolivähemmistöjen edustajat ovat rajusti yliedustettuina. Vaan ei mun ole koskaan tarvinut suhtautua heihinkään minään muuna kuin ihmisinä. En ole vielä tavannut sellaista sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöön kuuluvaa ihmistä, joka ei arvostaisi kohtelua ihmisenä, vailla mitään lisättyä etuliitettä. Minä en kykene tajuamaan ihmisiä, jotka eivät pysty kohtelemaan toisiaan ihmisinä, vailla sen kummempia lisäyksiä. - Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Niin, jokaisella on se oma näkökulma asiaan, kuin asiaan...mutta siinä missä se oma näkökulma on ihan yhtälailla oikea, on se toisellakin.
Näin miehenä minä ainakin olen huomannut, että ei ole helppoa olla esimerkiksi nainen tässä maailmassa. Tai seksuaalivähemmistön edustaja, tai vaikka etniseltä taustaltaan erilainen kuin kantaväestö. Sillä ei ole väliä, ettei se ole minun vika, mutta luultavammin minuun suhtaudutaan silti varauksella. Mutta jos haluan lähestyä, tutustua johonkin esimerkiksi yllämainittuihin ryhmän edustajiin, pitää minun ymmärtää, että he suhtautuvat minuun varauksella....
Toisaalta jos on noiden yllämainittujen ryhmien edustaja ja haluaa tutustua tavalliseen heteromieheen, ei aina saa välttämättä sellaista vastaanottoa kun odottaisi...olipa se mitä tahaansa sitten mitä odottaa.
Ymmärrän mä tavallaan vaikka miehiä, joilla on vaikeuksia olla sosiaalisesti kyvykäs. Huomioida asemansa ja tiedostaa vaikka toisen asema tilanteissa, mutta eipä siinä mikään
minun ymmärrys auta. Ja pitäisikö vaikka naisen ymmärtää, ettei mies ymmärrä olla olematta uhkaava lähestymisessään?Tarkoitan tuolla edelliselläni siis myös sitä, että ainakaan minun kanssani miehen ei edes tarvitse ymmärtää olevansa oletuksena uhka, kun ei hän sitä minulle ole. Minä en sitä niin koe. Oleellista on miehen (ja ihmisen yleensä) käytös, ei sukupuoli. Mä olen tavannut elämässäni ihan jumalattoman pelottavia naisiakin.
Koska oma kokemukseni ja näkökulmani on tuo, niin mä en edes sen ihmeemmin osaa kunnioittaa, jos mies lähestyy minua "ymmärtäen olevansa uhka". Mä koen sellaisen lähinnä negatiiviseksi, koska silloin nimenomaan sukupuoleni ja sen kautta oletettu kokemusmaailmani ja ajattelutapani olisi fokuksessa. Minulle riittää ihan se, että minua lähestyy ihmisenä ja mitään sen ihmeellisempää koreogtrafiaa ei tarvita (eikä arvosteta). Anonyymi kirjoitti:
No tuokin on pitkälti kiinni siitä mikä itse kunkin henkilökohtainen kokemus on. Itse esimerkiksi en on kokenut sukupuoleni vaikuttaneen mihinkään elämässäni rajoittavalla tavalla. Mä olen saanut ja kyennyt tekemään ja saavuttamaan kaiken minkä olen halunnut, enkä ole koskaan kokenut itseltäni vaaditun yhteen sen enempää.
Sukupuoli ei minulle ole asia, jota miettisin ja jonka mitenkään erikseen huomioisin. Ainoat tilanteet, joissa huomioin ihmisen sukupuolen ovat sellaisia, joissa se sukupuoli jotenkin suoraan vaikuttaa siihen tilanteeseen ja sellaiset tilanteet ovat omassa kokemusmaailmassani hyvin vähissä. Toiset kokevat sen hyväksi jutuksi, että sukupuoli on minulle 99%:sti yhdentekevä asia jo toisia taas suoraan loukkaa se, jos sanoisin vaikkapa, että "en mä ole koskaan ajatellut sua miehenä/naisena/tai jotain muuta".
Ei mulla ole yhtään tuon ihmeellisempiä kokemuksia sukupuolivähemmistöjenkään edustajista, vaikka itse tunnenkin heitä suhteellisen paljon. Mä olen käynyt mm. kouluja, joissa sukupuolivähemmistöjen edustajat ovat rajusti yliedustettuina. Vaan ei mun ole koskaan tarvinut suhtautua heihinkään minään muuna kuin ihmisinä. En ole vielä tavannut sellaista sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöön kuuluvaa ihmistä, joka ei arvostaisi kohtelua ihmisenä, vailla mitään lisättyä etuliitettä. Minä en kykene tajuamaan ihmisiä, jotka eivät pysty kohtelemaan toisiaan ihmisinä, vailla sen kummempia lisäyksiä.Niin, sä et ilmeisestikään kuulu kuuluisaan valkoisen heteromies-porukkaan?
En minäkään tavallaan välitä sukupuolestani, tai heteroudestani...ne ovat vain sitä, mitä olen.... Mutta jos minä haluan tutustua pienempiini, tai heikompiin, ujoihin, arkoihin tms...on minun astuttava alemmas ja odotettava, hyväksytäänkö minut ja lähestymiseni... Turha siinä on kiukutella, että se on sukupuolista tai seksuaalista vääryyttä, jos minua pelätään tms.
Ja jos tulee rukkaset, eikä minuun haluta olla yhteydessä, niin sekin pitää ymmärtää niin, että en minä siinä mitään menetä, vaan se toinen... Selkä pystyyn ja eteenpäin. :o)- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Niin, sä et ilmeisestikään kuulu kuuluisaan valkoisen heteromies-porukkaan?
En minäkään tavallaan välitä sukupuolestani, tai heteroudestani...ne ovat vain sitä, mitä olen.... Mutta jos minä haluan tutustua pienempiini, tai heikompiin, ujoihin, arkoihin tms...on minun astuttava alemmas ja odotettava, hyväksytäänkö minut ja lähestymiseni... Turha siinä on kiukutella, että se on sukupuolista tai seksuaalista vääryyttä, jos minua pelätään tms.
Ja jos tulee rukkaset, eikä minuun haluta olla yhteydessä, niin sekin pitää ymmärtää niin, että en minä siinä mitään menetä, vaan se toinen... Selkä pystyyn ja eteenpäin. :o)Niin, en ole, enkä siltikään koe sukupuoleni vaikuttaneen yhtään mihinkään. Minun kokemusmaailmani ei tue lainkaan tätä lausettasi "ei ole helppoa olla esimerkiksi nainen tässä maailmassa". Minusta naisena tässä maailmassa olemisessa ei ole mitään vaikeaa. Ei miehenkään kaikkea kannata tehdä, ei kenenkää kannata tehdä ihan kaikkea mitä mieleen juolahtaa, eikä varsinkaan ihan missä tahansa. Järjenkäyttö on ihan sallittua ja suositeltavaa.
Kuten sanoin niin minä en tuollaista ajattelua, että "mutta jos minä haluan tutustua pienempiini, tai heikompiin, ujoihin, arkoihin tms...on minun astuttava alemmas ja odotettava, hyväksytäänkö minut ja lähestymiseni". Minulle tuo on holhoavaa ja alentavaa ajattelua, enkä arvosta sellaista lainkaan. Ihan samalla tavalla minunkin on odotettava hyväksytäänkö minut ja lähestymiseni. Ei minun sukupuoleni tai kokoni oikeuta yhtään sen kummemmin asiatonta käytöstä. Jos tulee rukkaset, eikä minun kanssani haluta olla yhteyksissä, niin ihan yhtälailla minun tulee vain kiltisti hyväksyä se ja antaa toisen olla rauhassa. Minä olen omassa elämässäni ihan aktiivinen toimija, enkä kaipaa holhoajaa. - Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Niin, sä et ilmeisestikään kuulu kuuluisaan valkoisen heteromies-porukkaan?
En minäkään tavallaan välitä sukupuolestani, tai heteroudestani...ne ovat vain sitä, mitä olen.... Mutta jos minä haluan tutustua pienempiini, tai heikompiin, ujoihin, arkoihin tms...on minun astuttava alemmas ja odotettava, hyväksytäänkö minut ja lähestymiseni... Turha siinä on kiukutella, että se on sukupuolista tai seksuaalista vääryyttä, jos minua pelätään tms.
Ja jos tulee rukkaset, eikä minuun haluta olla yhteydessä, niin sekin pitää ymmärtää niin, että en minä siinä mitään menetä, vaan se toinen... Selkä pystyyn ja eteenpäin. :o)Ja ei, en tietenkään tarkoita, että kenenkään tarvitsisi omaa toimintaansa minun takiani muuttaa. Jokainen on mitä on ja jokainen kokee miten kokee. Edellä kuvattu on vain ja ainoastaan minun henkilökohtainen ja subjektiivinen näkemykseni ja muilla on omansa. Minä en tietynlaista käytöstä arvosta, mutta moni muu varmasti arvostaa ja hyvä niin. Jokaiselle varmasti löytyy jostakin se viiteryhmä, jossa se oma ajattelutapa on juuri täydellinen.
Anonyymi kirjoitti:
Niin, en ole, enkä siltikään koe sukupuoleni vaikuttaneen yhtään mihinkään. Minun kokemusmaailmani ei tue lainkaan tätä lausettasi "ei ole helppoa olla esimerkiksi nainen tässä maailmassa". Minusta naisena tässä maailmassa olemisessa ei ole mitään vaikeaa. Ei miehenkään kaikkea kannata tehdä, ei kenenkää kannata tehdä ihan kaikkea mitä mieleen juolahtaa, eikä varsinkaan ihan missä tahansa. Järjenkäyttö on ihan sallittua ja suositeltavaa.
Kuten sanoin niin minä en tuollaista ajattelua, että "mutta jos minä haluan tutustua pienempiini, tai heikompiin, ujoihin, arkoihin tms...on minun astuttava alemmas ja odotettava, hyväksytäänkö minut ja lähestymiseni". Minulle tuo on holhoavaa ja alentavaa ajattelua, enkä arvosta sellaista lainkaan. Ihan samalla tavalla minunkin on odotettava hyväksytäänkö minut ja lähestymiseni. Ei minun sukupuoleni tai kokoni oikeuta yhtään sen kummemmin asiatonta käytöstä. Jos tulee rukkaset, eikä minun kanssani haluta olla yhteyksissä, niin ihan yhtälailla minun tulee vain kiltisti hyväksyä se ja antaa toisen olla rauhassa. Minä olen omassa elämässäni ihan aktiivinen toimija, enkä kaipaa holhoajaa.Niin, sinulla ei tunnukaan olevan ongelmia lähestyä ihmisiä.
Koetan ehkä aloituksella ja noin muuten kertoa, että tutustumiset, lähestymiset on lopulta aikamoista sosiaalista kanssakäymistä, jossa on tunnistettava toisesta yhtä jos toista ja tavallaan olla nöyrä.
Luultavasti sun kohdalla en olisi erikoisen varovainen, koska varmaan tulisit käsi ojossa vastaan ja se näkyisi sinusta, että koet homman normaaliksi tilanteeksi.
Mutta kaikkien kohdalla homma ei näin välttämättä toimi. :o)- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Niin, sinulla ei tunnukaan olevan ongelmia lähestyä ihmisiä.
Koetan ehkä aloituksella ja noin muuten kertoa, että tutustumiset, lähestymiset on lopulta aikamoista sosiaalista kanssakäymistä, jossa on tunnistettava toisesta yhtä jos toista ja tavallaan olla nöyrä.
Luultavasti sun kohdalla en olisi erikoisen varovainen, koska varmaan tulisit käsi ojossa vastaan ja se näkyisi sinusta, että koet homman normaaliksi tilanteeksi.
Mutta kaikkien kohdalla homma ei näin välttämättä toimi. :o)Minulla on paljon ongelmia lähestyä ihmisiä. Mä olen perusluonteeltani hyvin ujo yksilö. Vaan kun on pakko niin on pakko ja menemällä ulos mukavuusalueeltaan oppii kyllä. Ei siitä koskaan mukavaa tule, mutta kaiken oppii.
Ihan ihmisenä lähestyminen riittää ihan kaikille yksilöille. Sellaista ihmistä ei olekaan, jota ei voisi ihmisenä lähestyä ja hän ei sitä arvostaisi. Poislukien nyt tietenkin esim. sellaiset yksilöt, joita ei vaikkapa potentiaalisen vaarallisuutensa takia kannata lähestyä lainkaan.
Minä en koskaan tule ketään käsi ojossa vastaan. En koe tuota asialliseksi lähestymistavaksi kenenkään ihmisen kanssa. Anonyymi kirjoitti:
Ja ei, en tietenkään tarkoita, että kenenkään tarvitsisi omaa toimintaansa minun takiani muuttaa. Jokainen on mitä on ja jokainen kokee miten kokee. Edellä kuvattu on vain ja ainoastaan minun henkilökohtainen ja subjektiivinen näkemykseni ja muilla on omansa. Minä en tietynlaista käytöstä arvosta, mutta moni muu varmasti arvostaa ja hyvä niin. Jokaiselle varmasti löytyy jostakin se viiteryhmä, jossa se oma ajattelutapa on juuri täydellinen.
No mä itse oon aina ollut aika avoin, enkä ole liioin ketään kainostellut...
Mutta on tässä vuosien varrella tullut itsekin varovaisemmaksi ja henkisellä tasolla en ihan heti viereen laske ketään enää tuosta vaan.
On ehkä vaikeaakin sanoa toiselle, että mitkä asiat nostaisi niskavilloja pystyyn, mutta jos ei ollenkaan välitä siitä ja vetää herneet nokkaan, että olen varovainen, niin sitten se on voi voi...
Rajoistahan tässä tavallaan on kyse... ja minusta jokainen pitää kiinni omistaan. :o)- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minulla on paljon ongelmia lähestyä ihmisiä. Mä olen perusluonteeltani hyvin ujo yksilö. Vaan kun on pakko niin on pakko ja menemällä ulos mukavuusalueeltaan oppii kyllä. Ei siitä koskaan mukavaa tule, mutta kaiken oppii.
Ihan ihmisenä lähestyminen riittää ihan kaikille yksilöille. Sellaista ihmistä ei olekaan, jota ei voisi ihmisenä lähestyä ja hän ei sitä arvostaisi. Poislukien nyt tietenkin esim. sellaiset yksilöt, joita ei vaikkapa potentiaalisen vaarallisuutensa takia kannata lähestyä lainkaan.
Minä en koskaan tule ketään käsi ojossa vastaan. En koe tuota asialliseksi lähestymistavaksi kenenkään ihmisen kanssa."Minä en koskaan tule ketään käsi ojossa vastaan. En koe tuota asialliseksi lähestymistavaksi kenenkään ihmisen kanssa."
Mä nyt selvennän vielä, että miksi tuo ei munista ole koskaan asiallista. Käsi ojossa lähestyvä ei lähesty sinua ihmisenä, vaan hän lähestyy sinua oletuksella, että olet tietynlainen ihminen. - Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
No mä itse oon aina ollut aika avoin, enkä ole liioin ketään kainostellut...
Mutta on tässä vuosien varrella tullut itsekin varovaisemmaksi ja henkisellä tasolla en ihan heti viereen laske ketään enää tuosta vaan.
On ehkä vaikeaakin sanoa toiselle, että mitkä asiat nostaisi niskavilloja pystyyn, mutta jos ei ollenkaan välitä siitä ja vetää herneet nokkaan, että olen varovainen, niin sitten se on voi voi...
Rajoistahan tässä tavallaan on kyse... ja minusta jokainen pitää kiinni omistaan. :o)En minäkään kainostele. Ei ujous ole minulle mitään sellaista. Mä vaan olen perusluonteeltani hiljainen ja hieman syrjään vetäytyvä, sivustakatselija. Ei sitä tosin tiedä kukaan, joka ei minua oikeasti tunne. Vieraammille se tulee täytenä yllätyksenä, jos se joskus esille tulee.
Eivätkä minusta ujous ja sulkeutuneisuus (tai epäavoimuus) liity mitenkään suoraan toisiinsa. Nuo ovat kaksi aivan eri ominaisuutta. Mä olen aina ollut avoin, vaikkakaan en läheskään aina ole niitä ajatuksia esille tuomassa, jollei se ole siinä tilanteessa oletuksena. Periaatteessa voin puhua avoimesti likipitäen mistä tahansa aiheesta, mutta en missä tahansa tilanteessa. Se ei ole minusta soveliasta ja eikä asiallista. Anonyymi kirjoitti:
"Minä en koskaan tule ketään käsi ojossa vastaan. En koe tuota asialliseksi lähestymistavaksi kenenkään ihmisen kanssa."
Mä nyt selvennän vielä, että miksi tuo ei munista ole koskaan asiallista. Käsi ojossa lähestyvä ei lähesty sinua ihmisenä, vaan hän lähestyy sinua oletuksella, että olet tietynlainen ihminen.No mä taas en ole ujo. Ollaan varmaan monellatapaa erilaisia...
Mutta tuo jo selvensi, että jos jotain haluaa, on hypättävä oman mukavuusalueen ulkopuolellekin.
Minustahan olisi helppoa, kun toinen ei olis ujo. Mä muistan eräät treffit, joissa nainen ei saanut sanaa ulos itsestään...oli niinkuin pikkuisen vaivaannuttavaa ja typeränoloista kysellä toiselta jotain ja sepostaa jotain, kun toinen katseli pitkin kattoa ja seiniä. Jäi kyllä viimeisiks treffeiks...
Varmaan hänestäkin ne oli oudot treffit, mutta ollaanpahan nyt kumpikin kokemusta rikkaampia. :oD
Ei kaikki ihmiset silti toimi yhteen, vaikka kuinka menis oman mukavuusalueen yli. :o)- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Niin, sinulla ei tunnukaan olevan ongelmia lähestyä ihmisiä.
Koetan ehkä aloituksella ja noin muuten kertoa, että tutustumiset, lähestymiset on lopulta aikamoista sosiaalista kanssakäymistä, jossa on tunnistettava toisesta yhtä jos toista ja tavallaan olla nöyrä.
Luultavasti sun kohdalla en olisi erikoisen varovainen, koska varmaan tulisit käsi ojossa vastaan ja se näkyisi sinusta, että koet homman normaaliksi tilanteeksi.
Mutta kaikkien kohdalla homma ei näin välttämättä toimi. :o)Ja ei, mä en koe että minun tarvitsisi olla mitenkään nöyrä lähestyessäni ketään. Olen ihan vain oma itseni ja siihen nyt ei ylipäänsä kuulu arroganttius, tai millä sanalla sen nyt haluakaan määrittää. En laskeudu kenenkään tasolle, enkä myöskään kstso ketään ylöspäin. Ihmisiä tässä vain kaikki ollaan, tasan samalla viivalla.
- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
No mä taas en ole ujo. Ollaan varmaan monellatapaa erilaisia...
Mutta tuo jo selvensi, että jos jotain haluaa, on hypättävä oman mukavuusalueen ulkopuolellekin.
Minustahan olisi helppoa, kun toinen ei olis ujo. Mä muistan eräät treffit, joissa nainen ei saanut sanaa ulos itsestään...oli niinkuin pikkuisen vaivaannuttavaa ja typeränoloista kysellä toiselta jotain ja sepostaa jotain, kun toinen katseli pitkin kattoa ja seiniä. Jäi kyllä viimeisiks treffeiks...
Varmaan hänestäkin ne oli oudot treffit, mutta ollaanpahan nyt kumpikin kokemusta rikkaampia. :oD
Ei kaikki ihmiset silti toimi yhteen, vaikka kuinka menis oman mukavuusalueen yli. :o)No jaa, minusta tuo ei varsinaisesti kuulosta ujoudelta. Ehkä enemmän estyneisyydeltä tai sulkeutuneisuudelta, tmv. Pelkästä ujoudesta ihminen kyllä yleensä pääsee yli, mutta jos ei mitään sanottavaa ole, niin ei se siitä sitten parane.
- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
No mä taas en ole ujo. Ollaan varmaan monellatapaa erilaisia...
Mutta tuo jo selvensi, että jos jotain haluaa, on hypättävä oman mukavuusalueen ulkopuolellekin.
Minustahan olisi helppoa, kun toinen ei olis ujo. Mä muistan eräät treffit, joissa nainen ei saanut sanaa ulos itsestään...oli niinkuin pikkuisen vaivaannuttavaa ja typeränoloista kysellä toiselta jotain ja sepostaa jotain, kun toinen katseli pitkin kattoa ja seiniä. Jäi kyllä viimeisiks treffeiks...
Varmaan hänestäkin ne oli oudot treffit, mutta ollaanpahan nyt kumpikin kokemusta rikkaampia. :oD
Ei kaikki ihmiset silti toimi yhteen, vaikka kuinka menis oman mukavuusalueen yli. :o)Tai ehkä varautuneisuuskin voi olla oikea sana. Sellainen varautunut, estynyt tai sulkeutunut, ei kesyynny koskaan (te kun tuossa yllä noista elikoista puhuitte). Vaikka sellaiselle tulisi kuinka paljon tahansa niitä positiivisia kokemuksia, niin jos perusluonne on varautunut ja sulkeutunut, niin ei se ikinä helpota. Perusluonteeltaan varautunut eläin ei ikinä totu kosketukseen niin, että se siitä pitäisi. Se voi alistua kohtaloonsa ja sietää, mutta jos se saa vappasti valita, niin se poistuu aina.
Anonyymi kirjoitti:
No jaa, minusta tuo ei varsinaisesti kuulosta ujoudelta. Ehkä enemmän estyneisyydeltä tai sulkeutuneisuudelta, tmv. Pelkästä ujoudesta ihminen kyllä yleensä pääsee yli, mutta jos ei mitään sanottavaa ole, niin ei se siitä sitten parane.
Niin, en tiedä mikä olisi täsmällinen termi ihmiselle, joka tulee treffeille ja katselee seiniä? :oD
Joidenkin ihmisten kanssa en osaa toimia luontevasti ja niitä on ystävissäkin...eräs mm. soittaa välillä ja jos en itse puhuisi, olisi linja varmaan minuuttitolkulla vaan pelkkiä hengitysääniä. :oD
Huppelissa miehestä kyllä lähtee sitten puhetta kyllä.... ja voisin kuvitella suhteemme perusteella, ettei aina tarvitsisi rohkaisuryyppyä, että vois huoletta kertoa heti asiansa, vaan ei onnistu. :oDAnonyymi kirjoitti:
Ja ei, mä en koe että minun tarvitsisi olla mitenkään nöyrä lähestyessäni ketään. Olen ihan vain oma itseni ja siihen nyt ei ylipäänsä kuulu arroganttius, tai millä sanalla sen nyt haluakaan määrittää. En laskeudu kenenkään tasolle, enkä myöskään kstso ketään ylöspäin. Ihmisiä tässä vain kaikki ollaan, tasan samalla viivalla.
Juurihan taisit kirjoittaa, että joudut astumaan mukavuusalueesi ulkopuolelle, jos haluat lähestyä...kyllä se minusta osoittaa nöyryyttä. :o)
Vai onko tässä kaksi eri anonyymiä? :o)- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Niin, en tiedä mikä olisi täsmällinen termi ihmiselle, joka tulee treffeille ja katselee seiniä? :oD
Joidenkin ihmisten kanssa en osaa toimia luontevasti ja niitä on ystävissäkin...eräs mm. soittaa välillä ja jos en itse puhuisi, olisi linja varmaan minuuttitolkulla vaan pelkkiä hengitysääniä. :oD
Huppelissa miehestä kyllä lähtee sitten puhetta kyllä.... ja voisin kuvitella suhteemme perusteella, ettei aina tarvitsisi rohkaisuryyppyä, että vois huoletta kertoa heti asiansa, vaan ei onnistu. :oDVaikeahan sitä on toista tuntematta sanoa, että mikä se syy on, vaan ei tuo nyt ainakaan ihan pelkkää ujoutta ole. 🙂
Anonyymi kirjoitti:
Tai ehkä varautuneisuuskin voi olla oikea sana. Sellainen varautunut, estynyt tai sulkeutunut, ei kesyynny koskaan (te kun tuossa yllä noista elikoista puhuitte). Vaikka sellaiselle tulisi kuinka paljon tahansa niitä positiivisia kokemuksia, niin jos perusluonne on varautunut ja sulkeutunut, niin ei se ikinä helpota. Perusluonteeltaan varautunut eläin ei ikinä totu kosketukseen niin, että se siitä pitäisi. Se voi alistua kohtaloonsa ja sietää, mutta jos se saa vappasti valita, niin se poistuu aina.
Joo, siis en mä ainakaan kyseisen henkilön kanssa sen kummemmin pystyis olemaan tekemisissä tuon enempää. Ja kuten jo edellä mainitsin...niin tässä tapauksessa varmaan minä olin se, joka menetti jotain, mutta hyväksyn sen. :o)
- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Juurihan taisit kirjoittaa, että joudut astumaan mukavuusalueesi ulkopuolelle, jos haluat lähestyä...kyllä se minusta osoittaa nöyryyttä. :o)
Vai onko tässä kaksi eri anonyymiä? :o)Ei, kun tasan yksi nyymi. En mä koe joutuvani nöyrtymään, vaan pikemmin päinvastoin. Pitää nousta astetta korkeammalle, nousta ylös siitä totutusta ja turvallisesta. Minusta se on kaukana nöyrtymisestä, kun olen tunkenut itseni johonkin lavalle ihmisten eteen esiintymään, vaikka tekisi mieli vain haihtua. Kyllä se on ehdottomasti oman itseni jalostamista ja itsestäni paremman version tekemistä. Enkä mä sitä niiden muiden takia tee, vaan itseni takia. Mä saisin tästä elämästä niin paljon vähemmän, jos en olisi omia kipupisteitäni ylittänyt.
Sanotaan nyt vaikka jotenkin näin ... jos huomaan, että toinen kokee olevansa jossain alempana, niin mä en laskeudu sinne alas, vaan pyrin nostamaan sen toisen siihen kanssani samalle tasalle. En mä ole mikään ylempi, joka laskeutuu, vaan hän on lähtökohtaisesti jo ihan samalla tasolla, hänen vaan pitää antaa tajuta se.
Jos joku taas yrittää olla minua ylempänä, niin se ei kanssani onnistu. Mä en kohtele ketään itseäni korkeammalle, enkä katso ylöspäin (kuvainnollisesti). Enkä todellakaan siedä alentavaa käytöstä hetkeäkään enempää kuin on ehkä pakko.
Näistä poislukien sellaiset tilanteet, joissa on olemassa joku protokolla. Jos joku sellainen on, niin sitten leikitään niillä säännöillä. - Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Joo, siis en mä ainakaan kyseisen henkilön kanssa sen kummemmin pystyis olemaan tekemisissä tuon enempää. Ja kuten jo edellä mainitsin...niin tässä tapauksessa varmaan minä olin se, joka menetti jotain, mutta hyväksyn sen. :o)
Juu, nyhtäminen on pidemmän päälle vaikeaa ja rasittavaa. Joskus pitää vaan sitten sietää hiljaisuutta. Vaikka juu, puhelimessa se nyt on ihan typerää. Mutta onnistuisiko se kommunikointi sitten kirjoittamalla paremmin, jos ei toinen saa puhuttua? Mene ja tiedä.
Eivät kaikki ihmiset ole puheliaita, eikä heistä koskaan sellaisia tule, vaikka mikä olisi. Anonyymi kirjoitti:
Ei, kun tasan yksi nyymi. En mä koe joutuvani nöyrtymään, vaan pikemmin päinvastoin. Pitää nousta astetta korkeammalle, nousta ylös siitä totutusta ja turvallisesta. Minusta se on kaukana nöyrtymisestä, kun olen tunkenut itseni johonkin lavalle ihmisten eteen esiintymään, vaikka tekisi mieli vain haihtua. Kyllä se on ehdottomasti oman itseni jalostamista ja itsestäni paremman version tekemistä. Enkä mä sitä niiden muiden takia tee, vaan itseni takia. Mä saisin tästä elämästä niin paljon vähemmän, jos en olisi omia kipupisteitäni ylittänyt.
Sanotaan nyt vaikka jotenkin näin ... jos huomaan, että toinen kokee olevansa jossain alempana, niin mä en laskeudu sinne alas, vaan pyrin nostamaan sen toisen siihen kanssani samalle tasalle. En mä ole mikään ylempi, joka laskeutuu, vaan hän on lähtökohtaisesti jo ihan samalla tasolla, hänen vaan pitää antaa tajuta se.
Jos joku taas yrittää olla minua ylempänä, niin se ei kanssani onnistu. Mä en kohtele ketään itseäni korkeammalle, enkä katso ylöspäin (kuvainnollisesti). Enkä todellakaan siedä alentavaa käytöstä hetkeäkään enempää kuin on ehkä pakko.
Näistä poislukien sellaiset tilanteet, joissa on olemassa joku protokolla. Jos joku sellainen on, niin sitten leikitään niillä säännöillä.Luoja, että tämä suomenkieli osaa olla sitten vaikea... :oD
Siis en tarkoita nöyränä olemisena sitä, että alentaisi itseään, vaan on valmis pistämään itsensä likoon. Koetin sitä tuolla aloituksessakin pohjustaa, mutta eipä löytynyt minun sanavarastosta siihen sopivaa sanaa...
Mutta se, että nöyrästi itse ottaa sen stepin jonnekin epämukavuusalueelle, että voi saada jotain, on aikalailla perushommia sosiaalisessa kanssakäymisessä....niin että se siis sujuu.
"Sanotaan nyt vaikka jotenkin näin ... jos huomaan, että toinen kokee olevansa jossain alempana, niin mä en laskeudu sinne alas, vaan pyrin nostamaan sen toisen siihen kanssani samalle tasalle. En mä ole mikään ylempi, joka laskeutuu, vaan hän on lähtökohtaisesti jo ihan samalla tasolla, hänen vaan pitää antaa tajuta se."
Miehenä tuolla periaatteella et saisi sitä mitä haluaisit.... Ehkä et sitä taas käsitä...Esimerkiksi vaikkapa lapset saattaa ottaa vastaan äidin sijasta jonkun naisen vastaan, mutta partasuinen mies saa aikaan jo olemuksena itkun ja hädän. Noin karkea esimerkki, mihin itse olen törmännyt.- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Luoja, että tämä suomenkieli osaa olla sitten vaikea... :oD
Siis en tarkoita nöyränä olemisena sitä, että alentaisi itseään, vaan on valmis pistämään itsensä likoon. Koetin sitä tuolla aloituksessakin pohjustaa, mutta eipä löytynyt minun sanavarastosta siihen sopivaa sanaa...
Mutta se, että nöyrästi itse ottaa sen stepin jonnekin epämukavuusalueelle, että voi saada jotain, on aikalailla perushommia sosiaalisessa kanssakäymisessä....niin että se siis sujuu.
"Sanotaan nyt vaikka jotenkin näin ... jos huomaan, että toinen kokee olevansa jossain alempana, niin mä en laskeudu sinne alas, vaan pyrin nostamaan sen toisen siihen kanssani samalle tasalle. En mä ole mikään ylempi, joka laskeutuu, vaan hän on lähtökohtaisesti jo ihan samalla tasolla, hänen vaan pitää antaa tajuta se."
Miehenä tuolla periaatteella et saisi sitä mitä haluaisit.... Ehkä et sitä taas käsitä...Esimerkiksi vaikkapa lapset saattaa ottaa vastaan äidin sijasta jonkun naisen vastaan, mutta partasuinen mies saa aikaan jo olemuksena itkun ja hädän. Noin karkea esimerkki, mihin itse olen törmännyt.Niin nö mä en koe siinä mitään nöyrää. Pikemmin se vaatii minulta röyhkeyttä, niin minä sen koen.
Tietysti saisin. Sä vaan et nyt jostain syystä tajua lainkaan mistä puhun. Sä puhut taas siitä käsi ojossa "rempseänä" itsensä tyrkyttämisestä, joka olettaa toisen olevan jotakin. Mä en puhu mistään sellaisesta. Ja tietenkin saisin. En minä niin uniikki lumihiutale tässä maailmassa ole, etteikö tällä pallolla olisi miljoonia kaltaisiani. Hassua, että selität naiselle, jonka kanssa noin toimiva mies nimenomaan saisi sitä mitä haluaa, että miehenä ei muka saisi. Ikään kuin minä (nainen) en muka tietäisi millainen käytös minuun vetoaa. Tuossa on taas esimerkki sellaisesta alentuvasta ajattelusta, jota sä et ehkä edes tiedosta. Mä tunne useampi kanssani samoin ajattelevia naisia, että todellakin saisin. Kukaan tässä maailmassa ei kaikkia saa. Sellaista käytöstä ei olekaan. - Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Luoja, että tämä suomenkieli osaa olla sitten vaikea... :oD
Siis en tarkoita nöyränä olemisena sitä, että alentaisi itseään, vaan on valmis pistämään itsensä likoon. Koetin sitä tuolla aloituksessakin pohjustaa, mutta eipä löytynyt minun sanavarastosta siihen sopivaa sanaa...
Mutta se, että nöyrästi itse ottaa sen stepin jonnekin epämukavuusalueelle, että voi saada jotain, on aikalailla perushommia sosiaalisessa kanssakäymisessä....niin että se siis sujuu.
"Sanotaan nyt vaikka jotenkin näin ... jos huomaan, että toinen kokee olevansa jossain alempana, niin mä en laskeudu sinne alas, vaan pyrin nostamaan sen toisen siihen kanssani samalle tasalle. En mä ole mikään ylempi, joka laskeutuu, vaan hän on lähtökohtaisesti jo ihan samalla tasolla, hänen vaan pitää antaa tajuta se."
Miehenä tuolla periaatteella et saisi sitä mitä haluaisit.... Ehkä et sitä taas käsitä...Esimerkiksi vaikkapa lapset saattaa ottaa vastaan äidin sijasta jonkun naisen vastaan, mutta partasuinen mies saa aikaan jo olemuksena itkun ja hädän. Noin karkea esimerkki, mihin itse olen törmännyt.Jos se lapsi on tottunut partasuisiin miehiin, mutta ei naisiin, niin menee tasan toisinpäin. Ihminenkin leimautuu pienenä hyvin vahvasti.
Anonyymi kirjoitti:
Juu, nyhtäminen on pidemmän päälle vaikeaa ja rasittavaa. Joskus pitää vaan sitten sietää hiljaisuutta. Vaikka juu, puhelimessa se nyt on ihan typerää. Mutta onnistuisiko se kommunikointi sitten kirjoittamalla paremmin, jos ei toinen saa puhuttua? Mene ja tiedä.
Eivät kaikki ihmiset ole puheliaita, eikä heistä koskaan sellaisia tule, vaikka mikä olisi.No mä ystävän kohdalla kyselen itse kuulumisia ja vähän kevennän puheella, sitten annan aikaa, jos sieltä asia tulisi, miksi soitti...tosin joskus hän vaan soittaa. :oD
Ja lisäksi on niin hitsin hiljainen ääni, että pitää mennä johonkin rauhalliseen paikkaan ja laittaa kaijuttimelle ja ääni täysille. :oDAnonyymi kirjoitti:
Niin nö mä en koe siinä mitään nöyrää. Pikemmin se vaatii minulta röyhkeyttä, niin minä sen koen.
Tietysti saisin. Sä vaan et nyt jostain syystä tajua lainkaan mistä puhun. Sä puhut taas siitä käsi ojossa "rempseänä" itsensä tyrkyttämisestä, joka olettaa toisen olevan jotakin. Mä en puhu mistään sellaisesta. Ja tietenkin saisin. En minä niin uniikki lumihiutale tässä maailmassa ole, etteikö tällä pallolla olisi miljoonia kaltaisiani. Hassua, että selität naiselle, jonka kanssa noin toimiva mies nimenomaan saisi sitä mitä haluaa, että miehenä ei muka saisi. Ikään kuin minä (nainen) en muka tietäisi millainen käytös minuun vetoaa. Tuossa on taas esimerkki sellaisesta alentuvasta ajattelusta, jota sä et ehkä edes tiedosta. Mä tunne useampi kanssani samoin ajattelevia naisia, että todellakin saisin. Kukaan tässä maailmassa ei kaikkia saa. Sellaista käytöstä ei olekaan.No joo...minusta me kyllä ollaan ihan alusta pitäen puhuttu ihan samasta asiasta ja en mä näekään, että sinulla olisi aloituksen aiheeseen liittyvää ongelmaa olla ihmisten kanssa tekemisissä. Eikä minullakaan ole.
Termit vaan ei osu ja uppoa....mutta kyllä mä ymmärrän sun pointin. Jees. :o)
Tämä hyvä.- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
No joo...minusta me kyllä ollaan ihan alusta pitäen puhuttu ihan samasta asiasta ja en mä näekään, että sinulla olisi aloituksen aiheeseen liittyvää ongelmaa olla ihmisten kanssa tekemisissä. Eikä minullakaan ole.
Termit vaan ei osu ja uppoa....mutta kyllä mä ymmärrän sun pointin. Jees. :o)
Tämä hyvä.No mä en kyllä voi kokea meidän puhuvan lainkaan samasta asiasta, jos: "Näin miehenä minä ainakin olen huomannut, että ei ole helppoa olla esimerkiksi nainen tässä maailmassa.", "Mutta jos haluan lähestyä, tutustua johonkin esimerkiksi yllämainittuihin ryhmän edustajiin, pitää minun ymmärtää, että he suhtautuvat minuun varauksella.... " tai "Ja pitäisikö vaikka naisen ymmärtää, ettei mies ymmärrä olla olematta uhkaava lähestymisessään?" Mutta ok, tämä hyvä näin.
Anonyymi kirjoitti:
No mä en kyllä voi kokea meidän puhuvan lainkaan samasta asiasta, jos: "Näin miehenä minä ainakin olen huomannut, että ei ole helppoa olla esimerkiksi nainen tässä maailmassa.", "Mutta jos haluan lähestyä, tutustua johonkin esimerkiksi yllämainittuihin ryhmän edustajiin, pitää minun ymmärtää, että he suhtautuvat minuun varauksella.... " tai "Ja pitäisikö vaikka naisen ymmärtää, ettei mies ymmärrä olla olematta uhkaava lähestymisessään?" Mutta ok, tämä hyvä näin.
Joo, ei tästä päästä puuta pidemmälle. :o)
- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Joo, ei tästä päästä puuta pidemmälle. :o)
Jep, se oli selvää jo jonkin aikaa sitten. Ja kuten sanoin jo tuolla aikaa sitten, niin en tietenkään tarkoita, että kenenkään tarvitsisi omaa toimintaansa minun takiani muuttaa. Jokainen kokee näitä omalla tavallaan ja jokaisen kokemus on oikea ja ok. Minä puhun minun omasta subjektiivinen näkemyksestäni, enkä kuvittele kaikkien muiden sitä jakavan. Tärkeää ei ole se, että kaikki ymmärtävät, riittää kun joku ymmärtää. 🙂
- Anonyymi
En voisi harrastaa seksiä ilman tunnetta. Tai tietysti fyysesti mahdollista. Mutta inhoasin itseäni sen jälkeen. Ja kaikki joiden kanssa aikoinaan ollut virityksiä joskus ja menty vähän pidemmän. Niin ovat kyllä ottaneet jälkikäteen yhteyttä ja kyselleet kuulumisia ja halunnut nähdä sekä olenko kunnossa. Siinä mielessä herrasmiehiä
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Anna vielä vähän vihreää valoa
Teen sitten siirtoni, nainen. Tiedän, että olet jo varovaisesti yrittänyt lähestyä, mutta siitä on jo aikaa. Jos tunnet522357Koulu kielsi therianit - "tunneilla kontataan ja nau'utaan"
Oululainen koulu on kieltänyt eläin- ja rooliasujen käytön koulussa. Hyvä homma, sillä koulussa keskitytään muihin asioi2312028- 2271270
- 1471192
Enemmistön diktatuuri Ähtärin valtuustossa
Salo ja Nortunen, ette saa keikuttaa venettä. Olette mätiä omenoita, jotka pitää poimia pois Ähtärin kaupunginhallitukse341117- 2071093
Taisit vähän aliarivoida minua ihmisenä
Et tajunnut että olenkin aika nokkela tyttö 🤭 Jutut ja ulkonäkö varmaan hämäs.621039Onhan se myönnettävä
Että alkaa jo vähän puuduttamaan tämä. Aion silti ottaa tästä kaiken irti viimeisiä rippeitä myöden. Olenpa sitten suju54912Astuin tuntemattomaan
kun sinut tapasin, sieluni valo. Niin olen paljaaksi riisuttu kuin syksyiset puut.57906Rakastan sinua niin paljon
Kun ollaan tutustuttu lisää niin se rakkaus ei ole vähentynyt vaan muuttunut. Jännitys on vähentynyt ja tilalle on tullu40870