On niin ikävä sinua

Niin minullakin sinua. Ei tutustuttu.

Näin voi ajatella vain vanhemmat sikiö vaiheessa menetystä lapsestaan. Ei elossa olevasta kiinnostuksen kohteesta niinkään. Mikä sinua estää tuntemasta häntä? Onko kuollut vai? Nykyään ei ole este tuntemiselle vaikka olisi maapallon toisella puolella kun on keksitty kulkuvälineet.

Ärsyttää tuollaiset turhan lässyttäjät.

Yksipuolinen ikävä on myöskin minulle outo käsite ellei ole kysymys perheen jäsenestä kuten oma lapsi, sisar tai vanhempi. Omaa miestään tai vaimoaan ei kai yleensä ikävöidä yksipuolisesti. Puoliso ei ole sukua sillä tavalla että on samaa verta jota voi ikävöidä yksipuolisesti. Myöskin lemmikkiä voi ikävöidä yksipuolisesti jos se on kuollut. Elossa ollessaan se ikävöi takaisin emäntäänsä tai isäntäänsä. Joten en käsitä aloitusta.

Ehkä kannattaisi puhua, jos molemmat vapaat ja suhtkoht normaaleja ihmisiä.

Tervetuloa kerhoon..

Mietin vain miehenä, että miehellä ja naisella, jos he rakastavat toisiaan, on jo paljon yhteistä siinä rakkaudessa. Yhteisen kodin huolto, vierailut sukulaisilla, keskustelu erilaisista asioista, jatkuva toiseen tutustuminen, ja voi tulla lapsiakin. Turha on miettiä että onko yhteistä tekemistä jos rakastaa.

Kylläpähän nyt vaan tutustut niihin joiden kera sutinoit ja sumplit.

Haluaisin tuntea kokea sen

Blobs

Elämää suurempi asia jää niin pienestä kiinni. Eikö olekin hullua?

Mullakin on ikävä, muttei sitä jota en saanut koskaan tuntea, vaan sitä jota en tunne, mutta jota kohtaan jo tunnen ja tiedän, että tulen hänet myös tapaamaan.

Tutustuttiin vähän ja se riitti rakastumaan ihastumaan

No itseppä hölmöyksissä lähit mieles sanoin et kyllä sä vielä kadut kun lähdit olisin ollut sulle niin hyvä mies