Kaksonen on täysin tasa-arvoinen ja sangen humaani. Kaksonen ei näe mitään aihetta ihmisten syrjimiseen rodun, sukupuolen, iän, uskonnon, seksuaalisen suuntautumisen, varallisuuden, vaatetuksen tai muun ulkonäön perusteella. Tai ylipäätään minkään seikan perusteella. Kaksoselle on ihan sama onko papilla, piispalla, pääministerillä tai presidentillä housut vai hame. Kaikki kelpaavat.
Ainoa vaatimus, jonka kaksonen kanssaihmisilleen asettaa, on mielen kipinä. Sitä hän toisista etsii, vaatetuksen ja varallisuuden kätköistä, sieltä jostain ihmisyyden alkulähteiltä. Kaksonen haltioituu aamuyön keskusteluista, etenkin jos ne käsittelevät jotain peräti käytännölle vierasta ja tarpeetonta. Kaksonen tosin kuuntelee kernaasti omaa ääntään, mutta silti hän ei halua jutustella yksinään. Kaksonen ei puhele seinille, hän odottaa toisen ihmisen reaktioita, vastineita ja vastauksia. Ei kaksonen toisen mielipiteitä jyrää nurin, ei edes ollessaan eri mieltä. Mutta pohjattoman tiedonhaluisena kaksonen etsii vastauksia elämän suuriin, vastaamattomiin kysymyksiin, ja tuo tällöin esille omat käsityksensä, toisinaan kärkevästikin.
Kukaan ei ole kaksosen silmissä kaunis eikä etenkään ruma. Kaksonen on aivan oikeasti aito suhtautumisessaan muihin ihmisiin. Hän hyväksyy pitkät ja lyhyet, lihavat ja laihat, duunarit ja toimihenkilöt, rikkaat ja köyhät. Kaksonen keskustelee kaikkien kanssa ikään kuin vertaisilleen. Tässä asenteessa ei ole alentumista eikä ylentymistä, se on omien silmien tasalta katsomista. Silloin kun Väinö Linna kirjoitti romaanin "Täällä Pohjantähden alla" ja muotoili Kivivuoren Oton persoonan hän mitä todennäköisimmin ajatteli tehdä tästä kaksosen.
Ravintolan pöydässä kaksonen on se, joka puhuu sille, johon kukaan muu ei kiinnitä huomiota. Kaksosen mielestä on pöyristyttävää, että joku jätetään yhteisen keskustelun ulkopuolelle. Kaksonen jää joskus baaritiskin jonoon höpisemään ja tukkimaan maksavien asiakkaiden virtaa, mutta hän ei laita ollenkaan pahakseen jos hänet ohitetaan. Hän ei yksinkertaisesti huomaa olevansa tiellä.
Kaksosta ei voi hurmata. Joskus saattaa vaikuttaa siltä, että kaksonen on joutunut ulkoisesti viehättävän ihmisen pauloihin, mutta asia ei ole ollenkaan noin. Kyseessä on vain kaksosen luontainen, avoin suhtautuminen muihin. Kaksonen tietää myötäsyntyisesti, että älykkyyttä ei voi teeskennellä. Kaksonen valitsee itse ihastuksensa kohteen, ja tämä kohde poikkeaa ulkoiselta habitukseltaan tavattoman usein siitä, mitä on tapana pitää kauniina.
Jos kaksonen olisi eläin, hän olisi kissa.
Jos kaksonen olisi lintu, hän olisi pääskynen.
Jos kaksonen olisi hyönteinen, hän olisi sininen neitokorento.
Jos kaksonen olisi auto, hän olisi Ford Thunderbird.
Jos kaksonen olisi laulu, hän olisi "Memory".
Ainoa vaatimus, jonka kaksonen kanssaihmisilleen asettaa, on mielen kipinä. Sitä hän toisista etsii, vaatetuksen ja varallisuuden kätköistä, sieltä jostain ihmisyyden alkulähteiltä. Kaksonen haltioituu aamuyön keskusteluista, etenkin jos ne käsittelevät jotain peräti käytännölle vierasta ja tarpeetonta. Kaksonen tosin kuuntelee kernaasti omaa ääntään, mutta silti hän ei halua jutustella yksinään. Kaksonen ei puhele seinille, hän odottaa toisen ihmisen reaktioita, vastineita ja vastauksia. Ei kaksonen toisen mielipiteitä jyrää nurin, ei edes ollessaan eri mieltä. Mutta pohjattoman tiedonhaluisena kaksonen etsii vastauksia elämän suuriin, vastaamattomiin kysymyksiin, ja tuo tällöin esille omat käsityksensä, toisinaan kärkevästikin.
Kukaan ei ole kaksosen silmissä kaunis eikä etenkään ruma. Kaksonen on aivan oikeasti aito suhtautumisessaan muihin ihmisiin. Hän hyväksyy pitkät ja lyhyet, lihavat ja laihat, duunarit ja toimihenkilöt, rikkaat ja köyhät. Kaksonen keskustelee kaikkien kanssa ikään kuin vertaisilleen. Tässä asenteessa ei ole alentumista eikä ylentymistä, se on omien silmien tasalta katsomista. Silloin kun Väinö Linna kirjoitti romaanin "Täällä Pohjantähden alla" ja muotoili Kivivuoren Oton persoonan hän mitä todennäköisimmin ajatteli tehdä tästä kaksosen.
Ravintolan pöydässä kaksonen on se, joka puhuu sille, johon kukaan muu ei kiinnitä huomiota. Kaksosen mielestä on pöyristyttävää, että joku jätetään yhteisen keskustelun ulkopuolelle. Kaksonen jää joskus baaritiskin jonoon höpisemään ja tukkimaan maksavien asiakkaiden virtaa, mutta hän ei laita ollenkaan pahakseen jos hänet ohitetaan. Hän ei yksinkertaisesti huomaa olevansa tiellä.
Kaksosta ei voi hurmata. Joskus saattaa vaikuttaa siltä, että kaksonen on joutunut ulkoisesti viehättävän ihmisen pauloihin, mutta asia ei ole ollenkaan noin. Kyseessä on vain kaksosen luontainen, avoin suhtautuminen muihin. Kaksonen tietää myötäsyntyisesti, että älykkyyttä ei voi teeskennellä. Kaksonen valitsee itse ihastuksensa kohteen, ja tämä kohde poikkeaa ulkoiselta habitukseltaan tavattoman usein siitä, mitä on tapana pitää kauniina.
Jos kaksonen olisi eläin, hän olisi kissa.
Jos kaksonen olisi lintu, hän olisi pääskynen.
Jos kaksonen olisi hyönteinen, hän olisi sininen neitokorento.
Jos kaksonen olisi auto, hän olisi Ford Thunderbird.
Jos kaksonen olisi laulu, hän olisi "Memory".
Vastaukset 13
Vanhimmat
no nii... kaikkea tuota arvostan kaksosystävässäni enemmän kuin hän arvaakaan..
Juuri tälläinen myös minä olen:)
Juuri tuo kaksosen kyky ottaa kaikki mukaan saa aikaan sen, että hänet mielellään otetaan mukaan kaikkiin yhteisiin rientoihin. Hän ei ole myöskään ikävä ihminen, et saa kaksosta edes humalassa säälimään itseään ja valittamaan elämän kurjuutta. Elämä ei ole meille kaksosille koskaan kurjaa, kyllä meille tapahtuu ikäviä asioitakin, mutta ne otetaan juuri kokemuksina, joita tarvitaan elämän suolana, joka kirvelee vähän aikaa haavoissa, mutta taas mennään masennuksen suosta kuin korkki vedessä ylös ja entistä uteliaampana, mitä elämä tuokaan tulleessaan...
"et saa kaksosta edes humalassa säälimään itseään ja valittamaan elämän kurjuutta. Elämä ei ole meille kaksosille koskaan kurjaa"
Näin ei tietenkään kaikkien kaksosten kohdalla ole. Kaksonen on koko elämänsä suvaitsevainen ja empatiaa tunteva ihminen, jopa masentuneena. Mutta tässä tilassa kaksonen ei juhli eikä naura. Masennus on kaikkein traagisinta juuri kaksosilla, jos näin voi sanoa...
Näin on, että kaksonen kyllä masentuu siinä missä muutkin ihmiset. Omalta kohdaltani osaan sanoa, että kun masennun, syynä on omaan elämään ja tilanteisiin kyllästyminen ja tylsyys. Jos tuntuu siltä, että elämä ei etene suuntaan eikä toiseen, masentuu rankasti..
Tämä oli täyttä totta, koko kirjoittamasi savotta. Löysin siitä itseni myös, selvästi kuin täysikuu yös. Olen aina ollut muiden kanssa samanarvoinen, kuin kissa pitkine karvoinen.
Paljon oli totta, mutta koska tähdet vaatii on pakko ottaa kantaa.
Kylä kaksosen voi hurmata, mutta hullaantunut kaksonen ei ole niin vietävissä, kuin joku muu merkki. Moni ei ymmärrä, että kaksosen kissamainen itsenäisyys saa usein esim. skorpionit tuntemaan itsensä kolanneksi pyöräksi vaikka olisitte kahden. Juuri siksi kaksonen ja skorpioni ei tule toimeen. Kannattaa myös moistaa, että kaksonen ihastuu sekunneissa ja rakastuu vuosissa. 100% omista suhteistani on tukahduttanut minut.
Voi kuinka kaunista tekstiä kaksosista. Mutta moni asia niin TOTTA! Pitäsköhä printata toi teksti ja jakaa immeisille, jotta ne edes joskus tajuisivat ;)
...olet saanut nuo tekstit kerättyä...
Aika paljon luen, mutta noita en ole nähnyt..ja niin totta...kaikki!
Perätikö itse luonnehdit omasta sanaisasta arkustasi...sitähän meillä riittää myöskin..
Kaikkea ei tarvitse siteerata. Joskus voi kirjoittaa ihan itse :-)
Niin, en ole aktiivinen palstoilla kävijä; edellinen kerta lie tuo 21.6. ... eli en ole seurannut 'kaikkia' keskusteluja täällä, enkä näin ollen Alexei, sinustakaan tiedä itseasiassa yhtään mitään :)Vaan uteliaisuus heräsi; mikähän lienee se sinun syntymäpäiväsi? Olen muutamista päivistä tehnyt sellaista 'omaa seurantaa'.
Oletko itse ollenkaan kaksonen?
Kertoisitko vielä tämän? Onko loukatun = menetetyn kaksosen takaisin saamiseen mitään toivoa tai keinoa? Suhde oli kaunis, mutta epäröin liikaa.
monet asiat sopii mun luonteenpiirteisiin, kyl horoskoopeissa on jotain perää...