En tiedä miksi, mutta yht'äkkiä tuli mieleen, että onko isovanhempanne eläneen sodan aikana?
Minulla toinen vaari oli rintamalla ja toinen Katjalan evakko lapsena. Mummotkin olivat lapsia.
Jännää, sehän tarkoittaa, että omat vanhempaniki ovat jo huomattavan iäkkäitä. Miten minä itse olen aina vain 21 vuotias? Tyttärenikin on jo vanhempi, kuin minä. 🤔
>simiti<
Koska täällä on wanhoja kirjoittajia...
Anonyymi-ap
18
342
Vastaukset
- Anonyymi
Minä olen jo tosi vanha, kaksi vuotta vanhempi kuin sinä. Ollut jo kauan :)
-keinovaginamies-- Anonyymi
Entä jos Timppa saa sut kiinni?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Entä jos Timppa saa sut kiinni?
No ei se saa, kun se on iän kaiken 21 ja minä 23.
Ja Timpalle leuhkin tässä samalla, että toinen pappani oli jo jatkosodan aikaan sen verran iäkäs ettei joutunut edes nostoväkenä sotimaan.
-keinovaginamies- - Anonyymi
😍😋😍😋😍😋😍😋😍
😍 Nymfomaani -> https://ye.pe/finngirl21#178737548
🔞❤️💋❤️💋❤️🔞💋❤️💋❤️💋🔞
- Anonyymi
Korjaan. Toinen mummo oli jo aikuinen ja toiset isovanhemmat teinejä.
Tätä se on, kun muisti ei toimi, kuten terveellä ihmisellä.
>simiti< Kyllä pappa oli ollut sodassa ja armeijassa 5 vuotta sen sodan takia. Hänen vaimonsa oli karjalan evakko ja apulottana. Toinen pappa, oli sen verran nuori, ettei joutunut sotimaan. Lapsena sai kuulla paljon tarinoita papalta, millaisia tilanteita oli joutunut siellä kokemaan ja näkemään.
Toinen vaari oli sodassa ja jonkin verran vammautukin sielä. Toinen ei päässy keuhkotaudin takia. Isä on syntyny sodan aikana. Mutta se on jo vainaa. Siis ei sodassa kuollu,vaan myöhemmin. Kait mulla joku sukulainen kaatukin ja yks katos jo viron vapaussodassa, että mitenköhän sinne joutunut.
- Anonyymi
Molemmat isoisäni olivat rintamalla ja molemmat isoäitini toimivat lottina. Toisen kanssa ei tullut koskaan puhuttua, että mitä hän silloin teki, mutta toinen toimi ilmatorjuntalottana.
Toinen isoisäni oli syntynyt 1918, joten hän oli tuolloin jo ihan aikuisen kirjoissa, mutta toinen oli alaikäisenä rintamalla. Molempien vanhempieni vanhemmat olivat likipitäen nelikymppisiä, kun vanhempani ovat syntyneet ja omatkin vanhempani olivat jo yli neljänkymmenen, kun minä olen syntynyt. Tuosta voi siis sunnilleen päätellä, että minä olen -90 luvun lapsi, että en nyt kai vielä ihan siihen palstan vanhimpien kirjoittelijoiden kategoriaan mene. Äidinisä ei vielä 17v talvisotaan joutunut vaikka kotirintamalla oli koulutuksessa ja olivat juuri lähettämässä rintamalle kun tuli välirauha. Jatkosodassa haavoittui 2 kertaa viimeisen kerran tali-ihantalan alueella ja heräsi jostain ruumispussin tapaisesta kun olivat luulleet kaatuneeksi. Muut isovanhemmat olivat hieman nuorempia ja lapsia.🙂.
Aika rankkoja tarinoita papalta sai kuulla mitä kaikkea sodassa tapahtui ja siellä koki.🙂.
- Anonyymi
Mun pappani ei kertonut mitään. "Sotajutut ei kuulu lasten korville", hän sanoi loppuun saakka, myös omalle pojalleen (siis isälleni), joka oli kuitenkin ihan ammattisotilas. Sen tiedän, että pappa palveli kaukopartioissa ja muusta ei koskaan puhuttu.
Anonyymi kirjoitti:
Mun pappani ei kertonut mitään. "Sotajutut ei kuulu lasten korville", hän sanoi loppuun saakka, myös omalle pojalleen (siis isälleni), joka oli kuitenkin ihan ammattisotilas. Sen tiedän, että pappa palveli kaukopartioissa ja muusta ei koskaan puhuttu.
Kun olin yli 10v ja teini-iässä vietettiin paljon aikaa papan kanssa mökkeillessä ja kalastaessa niin paljon tuli juteltua niistä sotajutuistakin. Lisäksi kun hän oli sotainvalidi ja kävi aina kesäisin 4vk kuntoutuksessa hän otti monena vuonna mut mukaan summassaareen saarijärvellä se on sellanen kylpylä-hotelli luonnon keskellä missä kuntoutusta järjestettiin niin siellä oli aina useita muitakin sotainvalideja ja veteraaneja osa papan kanssa sodassakin olleita niin heiltäkin kuuli kaikennäköistä.🙂.
- Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
Kun olin yli 10v ja teini-iässä vietettiin paljon aikaa papan kanssa mökkeillessä ja kalastaessa niin paljon tuli juteltua niistä sotajutuistakin. Lisäksi kun hän oli sotainvalidi ja kävi aina kesäisin 4vk kuntoutuksessa hän otti monena vuonna mut mukaan summassaareen saarijärvellä se on sellanen kylpylä-hotelli luonnon keskellä missä kuntoutusta järjestettiin niin siellä oli aina useita muitakin sotainvalideja ja veteraaneja osa papan kanssa sodassakin olleita niin heiltäkin kuuli kaikennäköistä.🙂.
Munkin pappani oli pari kerta haavoittunut ja ne henkiset vammat olivat sitten tietenkin ihan oma lukunsa. Hän tosiaan ei koskaan suostunut niistä puhumaan. Isäni mietti papan kuoleman jälkeen, että voisi palvelushistoriansa arkistoista pyytää, mutta totesi sitten, että kunnioittaa toisen tahtoa ja jättää tekemättä. Mekin siskon kanssa tuota asiaa omalta kohdaltamme pohdittiin, mutta päätettiin sitten jättää mekin tekemättä. Ehkä ne jälkipolvet sitten, joilla ei ole hänestä enää henkilökohtaista muistoa.
Mummosta tuli sodan aikaan reilu kolmekymppinen neljän lapsen yksinhuoltaja.
- Anonyymi
Mä laitan paremmaksi!
Mun molemmilla mummoillani oli muistoja jo sisällissodan ajoilta. Kotirintamalta olen kuullut tarinoita, mutta pappa ei sodasta puhunut. Ei sieltä pappakaan terveenä tullut takaisin, sotatraumat siirtyivät lapsille. Ja lapsenlapsille, ja.... Toinen pappa kuoli kun olin pieni, ei ole hänestä edes muistikuvaa. Keitteli sodassa ruokaa, sydänvikainen.
Vaikka mulla onkin jo ikää, niin mun suvussani on tehty lapset vanhalla iällä ja oltu pitkäikäisiä. Aikamoinen lahja että olen saanut heiltä niitä asioita kuulla ihan itseiltään. Siitä sota-ajasta ei oikeasti ole niin kovin kauaa aikaa, enää nykyään. Joskus lapsena siitä ajasta oli ikuisuus...
xLiner - Anonyymi
Molemmat isoisäni ehtivät nähdä Vapaussodan ennen kuolemaansa. Minä en ehtinyt nähdä isovanhempiani, synnyin rysskein pommittaessa naapuriseutua 7 km:n päässä.
Kyllä isovanhempani ovat eläneet sodan aikana. Isoisäni loukkaantui taistelussa niin, että joutui raahaamaan itsensä turvaan. Hänelle jäi elinikäinen vamma tästä. Isoisäni ei koskaan puhunut meille lapsenlapsille sodasta. Se tuntui olevan niin arka paikka, ettei tuntunut hyvältä ottaa asiaa esiin. Kunnioitan isoisääni suuresti sen takia, mitä hän teki puolustaakseen maatamme.
Aika hurjaa ajatella, miten pienestä omakin olemassaolo on kiinni. Jos luoti olisi osunut hieman toiseen paikkaan tai jollei isoisäni olisi löytänyt itsestään voimaa raahata itseään turvaan, minuakaan ei olisi olemassa.- Anonyymi
Kaipa sulla on ongelma korvien välissä
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Anna vielä vähän vihreää valoa
Teen sitten siirtoni, nainen. Tiedän, että olet jo varovaisesti yrittänyt lähestyä, mutta siitä on jo aikaa. Jos tunnet522447Koulu kielsi therianit - "tunneilla kontataan ja nau'utaan"
Oululainen koulu on kieltänyt eläin- ja rooliasujen käytön koulussa. Hyvä homma, sillä koulussa keskitytään muihin asioi2462219- 2271290
- 1481282
Enemmistön diktatuuri Ähtärin valtuustossa
Salo ja Nortunen, ette saa keikuttaa venettä. Olette mätiä omenoita, jotka pitää poimia pois Ähtärin kaupunginhallitukse371211- 2101141
Taisit vähän aliarivoida minua ihmisenä
Et tajunnut että olenkin aika nokkela tyttö 🤭 Jutut ja ulkonäkö varmaan hämäs.631094Onhan se myönnettävä
Että alkaa jo vähän puuduttamaan tämä. Aion silti ottaa tästä kaiken irti viimeisiä rippeitä myöden. Olenpa sitten suju54942Astuin tuntemattomaan
kun sinut tapasin, sieluni valo. Niin olen paljaaksi riisuttu kuin syksyiset puut.57936Rakastan sinua niin paljon
Kun ollaan tutustuttu lisää niin se rakkaus ei ole vähentynyt vaan muuttunut. Jännitys on vähentynyt ja tilalle on tullu40900