Tällä palstalla esitetään jälleen kerran, että vain tietyt kielet ovat "kotimaisia" ja ruotsi "vieraan vallan" mukanaan tuoma kieli.
Miten vieras valta voi tuoda maahan kielen, kun maata ei ole olemassakaan? Satoja vuosia maassamme puhuttu ruotsi on ihan samalla tavalla kotimainen kieli kuin mikä tahansa muukin Suomen alueella puhuttu kieli.
Olisikohan siis aika päivittyä nykyaikaan ja vain hyväksyä todellisuus?
Miten vieras valta voi tuoda maahan kielen, kun maata ei ole olemassakaan? Satoja vuosia maassamme puhuttu ruotsi on ihan samalla tavalla kotimainen kieli kuin mikä tahansa muukin Suomen alueella puhuttu kieli.
Olisikohan siis aika päivittyä nykyaikaan ja vain hyväksyä todellisuus?
Vastaukset 26
Vanhimmat
On ihan normaalia että eri maissa on eri aikoina 'tulleita' kieliä. Vaikea keksiä maata jossa maan 'omiksi' kieliksi kelpuutettaisiin vain ne kielet jotka on olleet olemassa 'tuhansia vuosia'.
Hyvin monessa maassa omiksi kieliseksi kelpuutetaan vain maan alkuperäiset kielet.
Olisi kiinnostavaa tietää, mikä on maan "aluperäinen" kieli?
Maailmassa on n. 35 monikielistä maata, joissa puhutaan jopa 4-5 eri virallista kieltä. Kaikki kielet eivät voi olla maan "alkuperäisiä" kieliä. Alkuperäinen kieli on siksikin ongelmallinen termi, että ei ole olemassa mitään kieltä, joka olisi syntynyt tiettynä hetkenä. Kieli elää ja kehittyy koko ajan, eli on jossain tietyssä kehitysvaiheessa.
Kaikki kielet ovat sellaisia, että kun mennään muutama sata vuotta taaksepäin, niin emme olisi ymmärtäneet kielestä kovinkaan paljon.
Maailmassa on myös lähes 160 maata, jossa puhutaan pääsääntöisesti vain yhtä kieltä. Se on näiden maiden alkuperäinen ja oma kieli. Niitä on turha lähteä luettelemaan, mutta otetaan Euroopasta muutama maa esimerkiksi, kuten Saksa, Ranska, Italia, ja Espanja.
Vaikka kieli ei ole syntynyt tietyllä hetkellä, niin esimerkiksi suomalainen kykenisi ymmärtämään melko helposti 1500 -luvulla puhuttua suomea, tai ruotsalainen keski-Ruotsissa puhuttua ruotsia 1500 -luvulta.
Jotenkin hassua pyrkiä häivyttämään kielten alkuperä ja pitkä historia jollain typerällä saivartelulla.
Nyt osoitat tietämättömyytesi. Esim. Ranskassa ranska ei suinkaan ole maan alkuperäinen kieli, vaan maassa hallitsivat ennen ranskaa kelttiläsisukuiset kielet jo Rooman valtakunnan aikoihin. Kelttikielet eivät ole sukua ranskalle (eivät ole romaanisia kieliä). Näitä kieliä puhutaan edelleen maassa (bretonin kieli).
Etpä tunnu sinäkään tietävän ranskan kielen historiasta juuri mitään.
Ranskan kielen, kuten kaikkien muidenkin romaanisten kielten, ranskan juuret ovat latinan kielessä. Ennen roomalaisten invaasiota 58–52 eaa. nykyisen Ranskan alueella asui ennen kaikkea kelttiläisiä kieliä puhuvaa väestöä, joita roomalaiset kutsuivat galleiksi. Muita väestöryhmiä olivat iberit etelässä nykypäivän Espanjan tuntumassa, liguurit Välimeren rannalla ja pienet kreikkalais- ja foinikialaisryhmät.
Nykyranskassa on vain 200 kelttiläisperäistä sanaa, joista useimmat ovat paikannimiä, kasvien nimiä tai sanoja, jotka liittyvät maalaiselämään. Latinasta tuli nopeasti lingua franca gallien asuttamilla alueilla, erityisesti kaupassa, diplomatiassa ja opetuksessa. Latinan puhekieli eli vulgaarilatina, josta nykyranskakin on kehittynyt, erosi huomattavasti niin sanotusta klassisesta latinasta, jolla esimerkiksi Cicero kirjoitti teoksensa.
200-luvulta alkaen Länsi-Eurooppaan tuli idästä germaanisia miehittäjiä, joista jotkut asettuivat Galliaan. Ranskan kielen kehitykselle tärkeimpiä olivat frankit Pohjois-Ranskassa, alemannit nykyisen Saksan rajan tuntumassa, burgundit Rhône-joen laaksossa ja visigootit Akvitaniassa. Ranskan maan ja kielen nimi johtuu frankeista, jotka tosin alkujaan puhuivat länsigermaanista kieltä, mutta alkoivat pian itsekin puhua samaa latinan kansanomaista murretta, josta satoja vuosia kestäneen roomalaisvallan aikana oli jo tullut maan väestön valtaenemmistön kieli. Näiden väestöryhmien germaaninen kieli tosin vaikutti alueella puhuttuun latinaan, erityisesti ääntämiseen, lauseoppiin ja sanastoon; arviolta 15 prosenttia nykyranskan sanoista perustuu germaanisiin lainasanoihin, erityisesti sotilastaktiikkaan ja sosiaaliseen elämään liittyvät termit.
Latina ei ole ranska. Se on eri kieli.
Ja Ranskassa on puhuttu muitakin romaanisia kieliä (mm. oksitaani), ranskahan on vain muille pakotettua Pariisin seudun kieltä.
Tutkimuksen (2014) mukaan suomalaiset haluavat säilyttää ruotsin maassamme. Joten tuskin on kyse kovin "vieraasta" kielestä, vaan maahamme kuuluvasta kielestä.
Kyllä, ruotsi halutaan säilyttää, mutta sitä ei haluta ylläpitää virallisena kielenä, jota jokaisen suomalaisen on pakko opiskella.
Engelskan är enligt min uppfattning "främmande språk "här i Finland.
Det måste man hålla med om.
Suomi ja suomalaiset olivat olemassa täysin riippumatta siitä, mikä heidän valtiollinen asemansa oli suhteessa Ruotsin kuningaskuntaan. Täällä puhuttiin pääsääntöisesti suomea, ja suomen kirjakieli kehitettiin jo 1500 -luvulla, samoihin aikoihin kun ensimmäiset yritelmät ruotsin kirjakielestä saatiin aikaiseksi Ruotsin Uppsalassa.
Heh.
Samalla logiikalla kuin ketjun avaaja, voisi kirjoittaa, ettei esimerkiksi Afrikan valtioilla ole koskaan mitään omaa kieltä, koska niitä valtioita ei aikaisemmin ollut olemassakaan.
Todellista pakkoruotsittajan idi ootti logiikkaa.
Stupid is as stupid does (Forrest Gump)
Kummallista, kun ranskaa ei pidetä ”kotimaisena” kielenä Pohjois-Afrikassa, eikä englanti ole kotimainen kieli Intiassa.
Molemmat ovat siirtomaaherrojen tuomia vieraita kieliä, samalla tavoin kuin ruotsin kieli on vieraiden ruotsalaisten siirtomaaherrojen Suomeen tuoma kieli.
Ranska ei ole Afrikassa mikään "vieras" kieli, vaan kaiken ylemmän koulutuksen (lukio) kieli. Sitä ei koeta "vieraana" eikä ajatella, että sitä ei voisi puhua, koska se on valloittajan kieli. Se on kieli ja normaali kommunikaation väline.
Englanti puolestaan on Intiassa niin käytetty kieli, että jotkut osaavat enää vain sitä.
Eikä kumpikaan kieli, sen enempää ranskan kuin englannin kieli ole maan alkuperäisiä kieliä, joita kansan suuri enemmistö puhuu. Pohjois-Afrikassa pyritään jatkuvasti kehittämään korkeampaa opetusta maiden omilla, alkuperäisillä kielillä samalla tavoin kuin korkeampi opetus muuttui vähitellen suomenkieliseksi meillä Suomessa.
Englanti on eräs virallinen kieli Intiassa, jossa on satoja maan omia, alkuperäisiä kieliä. Se ei ole millään Intian alueella väestön pääsääntöisesti käyttämä kieli, vaan lähinnä ns virastokieli, samaan tapaan kuin ruotsi oli aikoinaan Suomessa hallinnollisen kieli. Englannin kielestä irtipääseminen on Intiassa vaivalloista, sillä maassa on valtava määrä alkuperäiskieliä, mutta ei mitään mitään muuta yhtenäistä hallintokieltä kuin englanti. Siinä mielessä me olimme Suomessa paljon onnekkaampia, koska meillä oli koko maassa yhtenäinen suomenkielinen kielialue, ja myös Agricolan kehittämä suomen kielioppi ja kirjoitettu suomen kieli.
Ranska ja englanti ovat kumpikin kieliä, joita suuri osa kansasta puhuu. Noissa maissa on lukemattomia eri kieliä. Yhdessä maassa voi olla 20. Ranska ja englanti yhdistävät kansaa. Kouluja käyneet osaavat näitä kieliä. Ei niitä pidetä noissa maissa minään ihmeellisinä 'valloittajan' kielinä, vaan tuiki tarpeellisina kielinä, jos mielii elämässä eteenpäin. Eikä se vähennä muiden kielten arvoa tietenkään. Mutta ranskan ja englannin käyttöarvo on niin suuri, ettei sitä voi sivuuttaa.
Siis suurin osa kansasta Intiassa EI puhu ollenkaan englantia, eikä suurin osa kansasta pohjois-Afrikassa puhu lainkaan ranskaa. Ylivoimainen enemmistö kansasta kyseisissä maissa puhuu vain näiden maiden omia, alkuperäisiä kieliä ja englannin tai ranskan kielet ovat olleet enemmän tai vähemmän hallinnon ja korkeamman opetuksen kielenä.
Harvinaisen typerä kommentti muuten, voi tosin perustua myös aitoon tietämättömyyteen ja tyhmyyteen.
Lukemisen ymmärrystä sinulle: "suurin osa" ja "suuri osa" eivät tarkoita samaa.
Itse asiassa suomen- ja ruotsin kirjakielen ovat lähes vuosikymmenen tarkkuudella samanikäisinä. Ei voida sanoa, että sivistys saapui Suomeen jotenkin Ruotsin kautta, koska esimerkiksi Mikael Agricola haki oppinsa suoraan Saksasta.
Moderni ruotsi (ruotsiksi: nysvenska) alkaa painokoneen ja eurooppalaisen uskonpuhdistuksen myötä. Valtaan tultuaan uusi hallitsija Gustav Vaasa määräsi ruotsinkielisen käännöksen Raamatusta. Uusi testamentti julkaistiin vuonna 1526, jota seurasi koko raamatunkäännös vuonna 1541, jota yleensä kutsutaan Kustaa Vaasan Raamatuksi.
Suomen kirjakieli syntyi uskonpuhdistuksen myötä 1500-luvulla. Piispa Mikael Agricola julkaisi ensimmäiset painetut suomenkieliset kirjat, kuten Abckiria 1543 ja Se Wsi Testamenti 1548. Yhteensä Agricola julkaisi yhdeksän teosta. Suomen kielen kirjoitettua muotoa 1540-luvulta noin vuoteen 1810 nimitetään nimellä vanha kirjasuomi.
Täällä verrataan Suomea kolonialismin synnyttämiin maihin. Suomi ei ollut siirtomaa eikä sen historiakaan muistuta siirtomaiden historiaa.
Kun nuo siirtomaat itsenäistyivät, monet suistuivat diktatuureiksi. Ei ihme, koska kolonialismi loi mallin tällaiselle. Jotkut maat olivat orjavaltioita.
Suomessa oli toimiva hallinto jo Ruotsin vallan aikana eikä Ruotsissa harjoitettu myöskään maaorjuutta (kuten Venäjällä).
Suomi oli Ruotsin siirtomaa ja siitä periytyvän jälkikolonialismin tuotteena meillä on edelleen pakkoruotsi.
Jotkut ovat jääneet elämään menneisyydessä vaikka eivät edes kuule ruotsia missään.