Nyt se sitten tapahtui

Sinä olla hyvä poika. Sinä osta keppana ja lämmitä sauna. Lissää löylyä. Ei tunnu missään.

Jos opit kerrsaasta osstat sähköauton. Valitettavasti ei taida varaa olla.

Mie ostin keppanaa. S ryhmän halvinta plaatua rainbowia elämä hymyilee

En nähnyt yhtään hajonnutta Skodaa, vain nysvääviä Tojoja.

Kävele lähimmälle mevöhdysalueelle räsämiesten cruisingeihin.

Ei toi pahinta ollut. Pahinta olisi jos joku tuttu olis nähnyt sinun ajavan skoodaa.

Työtön mies istui ratin takana ja tuijotti epäuskoisena kojelautaa. Hänen vanha Skoda Octavionsa oli pysähtynyt keskelle lumista maantietä, ja startti ei inahtanutkaan. Pakkasta oli parikymmentä astetta, eikä lähettyvillä näkynyt yhtäkään taloa tai edes katuvaloa.

"Tietenkin juuri nyt," työtön mies mutisi ja iski nyrkillä rattiin. Auto oli temppuillut jo viikkoja, mutta hän oli lykännyt korjaamokäyntiä. Nyt Skoda oli päättänyt kostaa hänen laiskuutensa.

Hän nousi ulos ja potkaisi kevyesti renkaan kylkeä – ei siksi, että se auttaisi, vaan koska se tuntui oikealta tehdä. Tuuli ujelsi pimeässä illassa, ja lumihiutaleet pyörivät ilmassa kuin tuhannet pienet aaveet. työtön mies veti hupun tiukemmin päähänsä ja kaivoi taskustaan puhelimen. Ei kenttää.

Hetken hän harkitsi kävelemistä takaisin päin, mutta ei ollut varma, kuinka kaukana viimeisin asutus oli. Hän huokaisi ja istahti takaisin autoon, kaivaen hansikaslokerosta vanhan taskulampun. Sen valo värisi hieman, mutta toimi juuri tarpeeksi hyvin, jotta hän saattoi avata konepellin.

Moottorin päältä nousi heikko höyry. "No niin, mitä nyt sitten?" hän jupisi itselleen, vaikka tiesi, ettei ymmärtänyt autojen sielunelämästä juuri mitään. Akkukaapelit näyttivät olevan kunnolla kiinni, eikä hän huomannut mitään irronneita johtoja.

Yhtäkkiä metsän suunnalta kuului ääni. Askeleita. Työttömän automiehen sydän hypähti kurkkuun. Hän suuntasi taskulampun valon pimeyteen ja näki hahmon lähestyvän hitaasti. Tuntematon oli pukeutunut pitkään takkiin ja karvahattuun, ja hänen liikkeensä olivat rauhalliset, melkein liiankin hallitut.

"Tarvitsetko apua?" ääni kysyi matalasti.

Skoda-mies nielaisi. Hän ei ollut varma, oliko hänen tilanteensa juuri parantunut vai muuttunut huomattavasti oudommaksi.

Kun työtön mies ei vastannut heti, mies astui lähemmäs. Silloin työtön mies huomasi hänen pitävän toisessa kädessään jotakin – pitkää, metallista. Taskulampun heikossa valossa se paljasti itsensä: rautaputki. Ennen kuin työtön mies ehti reagoida, putki heilahti ja iskeytyi hänen käsivarteensa, saaden hänet kaatumaan polvilleen.

"Tämä ei ole sinun yösi, kaveri," mies murahti ja kohotti putken uudestaan. työtön mies nosti käsivartensa suojaksi, mutta isku osui hänen olkapäähänsä, kivun räjähtäessä hänen kehossaan. Hän ei voinut muuta kuin ponnistella ylös ja yrittää päästä pakoon, mutta jäinen tie teki sen vaikeaksi.

"Mitä helvettiä!" työtön mies huusi ja horjahti taaksepäin. Mutta mies ei epäröinyt – hän tarttui köyhän takin kaulukseen ja paiskasi hänet auton kylkeä vasten. Hengitys sumeni pakkasilmaan ja luuserin päässä humisi. Hän tiesi ansaitsevansa tämän - karma.

"Avaimet tänne!" mies karjaisi ja painoi skodistin rintakehää vasten jäistä peltiä. työtön mies kaivoi taskuaan tärisevin käsin ja heitti avaimet miehelle, joka nappasi ne kiinni ja ryntäsi kuljettajan puolelle.

Mies yritti kääntää avainta virtalukossa, mutta Skoda ei inahtanutkaan. Hän kirosi ääneen ja hakkasi kojelautaa.

"Helvetin romu!" hän ärjäisi ja kääntyi takaisin skodistin puoleen. Hetken epäröityään hän pudotti avaimet lumihankeen, potkaisi auton ovea raivokkaasti ja lähti harppomaan takaisin pimeyteen.

Työtön mies jäi nojaamaan Skodaan, hengitys raskaan ja kivun jomottaessa jokaisessa lihaksessa. Hänen kätensä tärisivät, mutta jollain tapaa hän ei voinut olla tuntematta pientä voiton tunnetta – auto oli pettänyt hänet lukemattomia kertoja, mutta juuri tänä iltana se oli pelastanut hänen henkensä.

Olet hevoseton mies.
Romuasi ei kannata korjata.
Kuolet nälkään