Hei kaikille,
olen alkoholistin puoliso. Viimeisen katkoreissun aikana menetin toivoni lopullisesti. Kuukauteen en ole voinut nukkua enkä syödä kunnolla, tilanne rassaa niin paljon. En jää enää odottamaan että tulen lopullisesti hulluksi. Suoraan sanoen nyt meinaan pelastaa itseni ja lapset.
Etsin asuntoa ja pitäisi ne paperit hakea käräjäoikeudesta. Monta asiaa hoidettavana vielä.
Mieheni on siis käynyt katkolla useasti ja käy AA;ssa milloin ei halua juoda. Valitettavasti valitsee siis jälkimmäisen useammin.
Se, mitä haluan teiltä kysyä, on että kuinka voisin erota/ lähteä mahdollisimman hellävaroen? Rakastan vielä miestäni, enkä halua loukata yhtään enempää kun on pakko.
Onko hyviä neuvoja?
olen alkoholistin puoliso. Viimeisen katkoreissun aikana menetin toivoni lopullisesti. Kuukauteen en ole voinut nukkua enkä syödä kunnolla, tilanne rassaa niin paljon. En jää enää odottamaan että tulen lopullisesti hulluksi. Suoraan sanoen nyt meinaan pelastaa itseni ja lapset.
Etsin asuntoa ja pitäisi ne paperit hakea käräjäoikeudesta. Monta asiaa hoidettavana vielä.
Mieheni on siis käynyt katkolla useasti ja käy AA;ssa milloin ei halua juoda. Valitettavasti valitsee siis jälkimmäisen useammin.
Se, mitä haluan teiltä kysyä, on että kuinka voisin erota/ lähteä mahdollisimman hellävaroen? Rakastan vielä miestäni, enkä halua loukata yhtään enempää kun on pakko.
Onko hyviä neuvoja?
Vastaukset 10
Vanhimmat
sano miehelles ett koklaa tätä: www.kan.fi
Ratkaisusi ei ole helppo, mutta mielestäni olet tekemässä oikein. Olet varmaankin elänyt pääasiassa miehesi elämää, alkoholi on ohjaillut yhtälailla sinua kuin miestäsikin. Sen myöntäminen on raskasta, tiedän sen omasta kokemuksesta. Voimia sinulle! Kun aikaa kuluu oikeastaan vasta sitten huomaa, miten kuluttavaa ja voimia vievää on elää alkoholistin puolisona. Itsekin ihmettelen nyt, miten jaksoin niin kauan. Nyt elän vapaata elämää, nautin siitä, ettei minun tarvitse tuhlata yhtään päivää toisen ihmisen juomisen takia. Elämä on lyhyt, ole terveesti itsekäs ja mieti millaisen loppuelämän oikeasti haluat itsellesi!
..kaipalisin nimenomaan kommentteja holisteilta. Pelkään että miheni juo itsenä hengiltä kun lähdemme. Juu juu, en voi hänen juomiselleen mitään, mutta jos olet eronnut alkoholismin takia mitä olisit toivonut että erotilanteessa puolisosi oli tehnyt toisin.
Kuten sanoin, en halua hänelle mitään pahaa. (En myöskään kirjoittanut tätä surkutellakseni itseäni.)
...kommentteja kaipasit. Minä sanoisin niin, että päätöksesi on perusteltu. Se mitä tarvitset on määrätietoisuus. Jos vetkuttelet ja olet kahden vaiheilla ongelma mutkistuu. Me olemme melkoisia velikultia syyllistämään ja uhkailemaan saadaksemme tahtomme läpi.
Pidemmän päälle ero oli minulle ehdottomasti hyväksi. Järkytyin tapauksesta niin paljon, että lopetin peräti juomisen... (oli muutakin, mm. asunnon menetys ja työsuhteen katkeaminen). En enää tilapäisesti sen naisen vuoksi - ero oli jo tapahtunut. Toki useat lisäävät juomistaan entisestään eron jälkeen. Mutta sille sinä et karta kaikkiaan mahda mitään. (Usko se...)Sitäkin kautta tiedän usean löytäneen "pohjansa".
On valitettava tosiasia, että alkoholisti raitistuu usein vasta sitten, kun hän tulee rajalle jota alemmas ei halua vaipua. On pirulllista että sitä tuskaa on pakko olla, jotta entinen alkoholistinen ajatustapa voisi muuttua terveemmäksi.
Ei siinä tarvita erityistä hellävaraisuutta... Ihmisyys - inhimillisyys - riittää. Sinä voit auttaa itseäsi - vain ja ainoastaan, et miestäsi kuten varmaan jo olet ehtinyt havaita. Miehesi tekee ratkaisut oman elämänsä suhteen - siihen eivät muut voi vaikuttaa (korkeintaan tilapäisesti ehkä kyllä)
Ilmoita, että et voi jatkaa elämää ongelmallisesti juovan kanssa. Enempää perusteita ei tarvita. Siinä on tarpeeksi - liikaakin...
Alkoholisti ymmärtää järkipuhetta. Tosin se ymmärrys voi tulla vasta pitkän ajan päästä. Kuten itselläni. Avovaimo otti eron pitkästä avoliitosta. Hyvä niin, avasi silmäni. Minäkin ehdottomasti tarvitsin sitä tuskalliselta tuntuvaa ratkaisua. Ei enää "anteeksiantoa" ja "unohtamista" - ongelman mahdollistamista - jatkuvien katteettomien lupausteni johdosta.
Tänään olen raittiina - viidettä vuotta - itseni ja vain itseni tähden ollen sitä kautta siedettävämpi myös ympäristölleni.
Kiitos tuskallisen eron ja sen maailmanlaajuisen toveriseuran jossa olen saanut uuden uskon elämään - ilman alkoholia.
Kommenteistasi.
Kävin sitten vihdoin ja viimein hakemassa ero- ja vuokra-asunto -hakemukset.
Tuskallista, sitä tämä on.
Onnittelut sinulle raittiudestasi! Hienoa!
Sanovat ettei sillä onnen kanssa ole mitään tekemistä... No joo, tarvitaan varmaan sitäkin. Ennen kaikkea tarvitaan oikea hetki ja se usein kauhistuttava tilanne on kohdattava yksin. Jotkut puhuvat myös armosta... Se on luovuttamisen hetki. Jotakin päinvastaista kuin "vielä minä näytän" tunne.
Ihmisen pitäisi mielestäni olla vastuussa teoistaan. Juovalle alkoholistille - ja ympäristölle eritoten - se tuottaa ongelmia. Vannoessaan "tämä on viimeinen kerta" alkoholisti uskoo siihen usein itsekin. Mutta aina se pysyvämpi raittius on vasta seuraavan nurkan takana. Huomenna mutta ei koskaan tänään. Ja sitä odotellessa voikin sitten ottaa pienet - ihan vaan pienet - jolla saa unohduksen aikaiseksi. Velatkin muuttuvat saataviksi...
Teoistaan ihmisen pitäisi olla vastuussa. Mutta toisen tunteista vastuussa oleminen on mahdotonta. Se olisi myös sen "juomattoman" puolison hyvä tiedostaa.
En kehoita ketään eroamaan. Jokaisen on tehtävä ratkaisut tässäkin asiassa yksin. On tosin hatunnoston arvoinen asia jos ihminen uskaltaa tehdä kipeitäkin tuntuvia ratkaisuja. Ympärillä on liian paljon esimerkkejä siitä, kuinka perheen ja pyhän avioliiton nimissä elämästä - myös niiden syyttömien lasten elämästä - annetan muodostua vuosikymmeniä kestävä helvetti.
..vaan vaikeampaa kuin uskoisi.
Tuntuu ajatuksena typerältä erota ihmisestä jota rakastaa. Toisaalta vaakakupissa on sitten toisella puolella niin paljon pahaa.
Olen al-anonissa kuullut paljon miten ero vaiheessa puoliso on sättinyt alkoholistiaan. Minun tunnelmani on kyllä ihan erilainen. Ei tee mieli haukkua. On vain sellainen pohjattoman huono olo, kun joutuu tekemään tälläisiä ratkaisuja.
Kyllä onnittelut ovat silti paikallaan vaikka onnella ei sen kanssa olisi tekemistä. Läheltä kun joutunut seuraamaan, olen kyllä huomannut millaista alkoholismi on. Jokainen teistä joka on raittiina on oman elämänsä sankari :-)
Ehkä se sättiminen ei Al-Anon ohjelmaan kuulu... Itselleni tuli mieleen (ensi alkuun) AA:n piiristä pari ihmistä, joissa ihan selvästi ilmenee vieläkin katkeruutta entistä puolisoa kohtaan. Vaikka eroista on jo yli 30 vuotta! Joku juttu on jäänyt päälle... Hiukan aina ihmetyttää nämä... Toisaalta AA:ssa ei ole kuin sairaita ja enemmän sairaita sanotaan... Varmaan sama pätee Al-Anonissakin. Ja joka puolella kun katselee ympärilleen oli sitten viinaa tai ei...
No. Al-Anonin ja AA:n ohjelmien kautta on mahdollista oppia ymmärtämään omaa rajallisuuttaan. Voimattomuuttaan elämään nähden. Ja saavuttaa sitä kautta voimaa. Paradoksaalista kyllä ohjelmat tuntuvat pelaavan. On hieno juttu jo sinänsä, että olet löytänyt tiesi näiden "hoitopöytien" ääreen. On ihan eri asia kokea tuskaansa muiden ”kärsivien” - tai entisten sellaisten – seurassa kuin yksin, jolloin ajtukset helposti alkavat kulkea kehää ja ulospääsy invalidisoivasta olotilasta tuntuu yhä vaikeammalta. Näin kirjoittaa ihminen, joka joskus tosissaan aikoi ryhtyä erakoksi!
Kyllä siinä erovaiheessa vuoron perää ja päällikkäin kaikki tuntemukset puolisoa kohtaan tulevat esille. Näin kerrottiin eroseminaarissa jossa myös eron jälkeen aloin käydä. (Vertaisryhmä myös.) Ja jonka ympärilläni ja itsessäni koin todeksi. Se hyvä puoli tässä ”ryhmässä” oli, että kerrankin aloin käydä – ehkä enemmänkin tiedostamattani – näitä juttuja edes jotenkuten läpi. Vaihtoehtona ”normaalimmalle” käytökselleni lähteä kapakkaan etsimään unohdusta ja lohduttajaa.
Voimia sinulle.
..on, että kaikenlaisia ihmisiä on joka paikassa. Al-anonssakin on niitä jotka ovat eronneet riitaisasti. Joskus tietysti ei ihminen mitään omille tuntemuksilleen voi. Ja tietysti se, miten itseään tuo julki vaikuttaa asiaan. Al-anonissa puhutaan siitä että voisi erota "rakastaen", eli ei haukkumalla miestä joka on sairas vaan niin että tämä oli nyt pakko tehdä.
Vimekädessä kyllä tuntuu että kannustavat siellä asumaan ja elämään edelleen alkoholistin kanssa. Siinä vain on se vika, että jos asuu edelleen yhdessä niin jollakin tavalla kuitenkin mahdollistaa sitä juomista. Vaikka kuinka pyrkisi siihen että ei niin tee.
Minulla on vuokra-asunto- ja ero- paperit tuossa pöydällä, mutta en ole saanut niitä täytettyä. Olen jotenkin jumissa, en saa mitään tehtyä. Odotan vain joka päivä että huominen olisi parempi ja jaksaisin taas.. Taidan olla masentunut.