Olen usein miettinyt meneväni psykiatriseen sairaalaan ahdistuksen, toivottomuuden, masennuksen ja itsari-ajatusten takia, mutta on epäselvää, että mitä ihmettä siellä sairaalassa sitten tapahtuu?
Onko siitä hyötyä?
Kuka sairaalassa olo ajan laskun maksaa?
Onko siitä hyötyä?
Kuka sairaalassa olo ajan laskun maksaa?
Vastaukset 29
Vanhimmat
ja tapahtuu. Ei siellä paljon tapahdu, siellä levätään, jutellaan muiden potilaiden kanssa, syödään lääkkeet säännöllisesti ja ruokaillaan säännöllisesti. Oman hoitajan kanssa jutellaan n. viisi kertaa viikossa, lääkärin kanssa sisäänkirjautuessa, tarvittaessa uudelleen ja sitten uloskirjautuessa. Riippuu paljolti siitä kuinka kauan sairaalassa on mitä kaikkea ehtii tapahtua. On mahdollisuus liikuntaan, ulkoiluun, askarteluun, jotkut tekevät käsitöitä, joku lukee, jos jaksaa.
Iltaisin osa porukasta katsoo televisiota. Tupakkahuone on yleensä sellainen paineidenpurkukoppi, missä parannetaan itseä ja maailmaa.
Lasku tulee itselle, mutta jos ei rahat riitä, sosiaalitoimisto osallistuu maksamiseen.
Sairaalassa pääset eroon nuista oireistasi ja ongelmista, parissa kuukaudessa jos vähänkään itse panostaa hoitoon.
Sairaalassa on ihan hyvä ruoka ja siellä voi saada hyviä kavereita. Ruokailu on ehdottomasti päivän kohokohta, jos joutuu vielä olemaan osastolla rajoitetun vapaakävelyoikeuden takia. Omahoitajan kanssa voi keskustella, mutta minun kokemukseni mukaan on paljon kiinni osastosta, kuinka usein omahoitaja tulee pyytämään juttelemaan. Minun kohdallani olisi omahoitajan kanssa saanut olla juttutuokioita useammin kuin kerran parissa viikossa, kun olin viimeksi suljetulla osastolla. Joka viikko on lääkärin vastaanotto ja joillakin osastoilla se voi olla jopa vielä useamminkin erillisistä syistä. Sairaalassa on myös mahdollisuus erilaisiin terapiatöihin. Minä olen ollut terapiatyössä puutarhalla ja ulkotyöporukassa.
Mielestäni sairaalaan ei kannata mennä liian heppoisin syin, koska aika voi alkaa tuntua sairaalassa pitkältä ja seura voi olla suljetulla jossain määrin rasittavaa. Pahimman ahdistuksen ja masennuksen yli varmasti sairaalahoidossa pääsee, mutta kotio palatessa saattaa yksin ollessa oireet palata. Minusta yhteiskunnassa pitäisi enemmän panostaa mt-kuntoutujien toipumiseen sairaalahoidon jälkeen avohoidossa ja luoda mt-kuntoutujille järkeviä kuntoutumiseen panostavia paikkoja.
jälkeen olen huomannut parhaaksi oman ja "tulevan" tukiverkon kehittämisen. Tukiverkon saa pikkuhiljaa kyhättyä esim. terapia-ryhmissä käydessään tai paikallisien mielenterveysyhdistysten toimintaan tutustuessa.
Minulla ei ole mitään tukiverkkoa vieläkään, vaikka kotiuduin jo 9 kuukautta sitten viimeisestä sairaalahoitojaksosta. Minun tosin piti alkaa käymään päiväsairaalassa, mutta en viihtynyt siellä. Nyt olen kuntoutustuella ja on ollut hassua, että nyt pitäisi sitten pikavauhtia alkaa kuntoutumaan, vaikka makasin 300 päivää sairaalakierteessä vailla mitään kuntoutusta.
Nyt olemme suunnitelleet omahoitajan kans, että syksyllä menen johonkin työkokeiluun ja sitten ensi vuonna kuntoutustukeani todennäköisesti jatketaan. En ole vielä jaksanut alkaa käymään mielenterveysyhdistyksen harrastuspiireissä.
Onko sinulla Mari hyvä tukiverkosto?
minulla on sama hoitaja ollut 1,5v, puhelimen päässä on kolme henkilöä, joilla on ollut jonkinlaisia mielenterveyshäiriöitä ja voimme jakaa kokemuksia, tuskaa ja iloa. Tapaamisia näiden puhelinystävien kanssa on harvoin johtuen välimatkoista.
Lisäksi on tytär, joka on jo aikuinen ja asui vuoden luonani ja on nyt muuttamassa omaan asuntoon poikaystävän kanssa. Tytär on suhtautunut sairastumiseeni asiallisesti, tukien ja välillä "persuuksille" potkien tarvittaessa.
Yksi ystävä käy noin kaksi kolme kertaa kk:ssa katsomassa ja juttelemassa. Itse olen ollut saamaton, enkä ole kohta vuoteen käynyt hänen luonaan.
Sitten on kaksi sisarta perheineen, asuvat tosin kaukana. Kyllä voin sanoa, että oma tukiverkko on aika tukevalla pohjalla. Kavereita ja tuttuja en laskenut lainkaan, vaikka minulla on kyllä huippunaapurit. Eivät kyylää tai pidä minua kamalan omituisena, vaikka asioista on puhuttu oikeilla nimillä. Mutta asunkin maalla, missä asiat kulkee jotenkin juoheammin kuin kaupungissa.
On minullakin omahoitaja mtt:lla ja käyn hänen vastaanotolla kerran kahdessa viikossa.
Viimeinen hyvä kaverini muutti juuri 150 kilometrin päähän, joten enää en häntä näe, mutta puhelimessa voimme kyllä jutella.
Minulla on veljiä, mutta olen ollut aika vähän yhteydessä heihin sairastumiseni jälkeen.
Olen siis melko yksinäinen ja ainoastaan netissä voin keskustella muiden ihmisten kanssa päivittäin. Haluaisin jotain järkevää kuntouttavaa toimintaa, mutta en mielelläni lähde mt-ongelmaisten työpajalle leluja tekemään. Harmittavaa kun avohoidossa potilaat jätetään oman onnensa nojaan.
tämän netin suhteen. Voi vaihtaa mielipiteitä asiasta kuin asiasta. Kirjat eivät aina riitä ja puhelinlasku kipuaa pilviin, jos koko ajan soittelee. Sekin on tullut koettua.
Minä kieltäydyin päiväsairaala-jaksosta. En kokenut mielekkääksi lähteä "askartelemaan" kuudeksi tunniksi joka arkipäivä, enkä koe sitä tarpeelliseksi vieläkään. Se olisi ollut enemmän rasite kuin ilo.
Yksinäisyyttäni lievittävät myös lemmikit. Sairauteni pohjamudissa oli vain akvaario. Enempää en olisi kyennyt huolehtimaan. Silti kalojenkin katselusta sai iloa. Vuosi sitten kotiini eksyi kaksi aikuista kissaa tyttären tuomina. Ja talvella sain koiran. Olen enemmän kuin tyytyväinen nimenomaan koiraan. Se on saanut minut liikkeelle. Ja koiran kouluttaminen haasteellista puuhaa, mistä itsetuntokin saa positiivista kojotusta. Sairaus tekee ihmisen niin haavoittuvaksi, ettei meinaa uskoa, vaikka olisikin aihetta olla tyytyväinen omaan itseen.
Sairaala on kuin linnoitus, jonka tarkoituksena on pitää ihmiset sisällä sen sijasta, että se toimisi siinä tarkoituksessa joon se on tarkoitettu, eli suojaamaan ihmisiä ulkopuolisleta uhalta. Sairaalassa maleksitaan käytävillä ja oleskeluhuoneissa. Hoidon aluksi tuskin pääset edes ulos ja hoidon jatkuessa saat rajoitetun ihimisoikeuden, eli liikkua sairaala-alueella vapaasti. Hoito useimiten on muodollista, eli syötetään jotakin luulotautipilleriä ja totahan sairaalassa ruokailuakin on. Mikäloi osastolla on jokunen todella avun tarvitsijaa, niin koko osasto muutuu hetkeksi elokuvitsa tutukisi hullujen huoneeksi. Sairaalahoito perustuu siis paljolti alistamiseen. Sinulla pitäsikin siis olla sadomasokistisia taipumuksia viihtyäksesi sairalassa.
Yk:n yleismaailmallinen ihmisoikeusjulistus:
http://www.ykliitto.fi/ihmis/julistus.htm
"Mikäloi osastolla on jokunen todella avun tarvitsijaa..."
Viittaatko, että on lähinnä poikkeuksellista, että joku on osastolla avuntarpeen vuoksi? Miten suurin osa, muut kuin avun tarvitsijat, sinne osastolle päätyvät?
"Sairaalahoito perustuu siis paljolti alistamiseen."
Miksi monet ihmiset hakeutuvat sairaalaan ja ovat siellä omasta halustaankin hoidossa (jos pääsevät)? Miksi joku auttamisalalle hakeutunut suostuisi työhön, jossa joutuisi alistamaan ihmisiä? Miksi yhteiskunta tukisi alistamista?
"Sinulla pitäsikin siis olla sadomasokistisia taipumuksia viihtyäksesi sairalassa."
Jos sadomasokistiset taipumukset ovat ehtona viihtymiselle, on kaikilla sairaalahoitoonsa tyytyväisillä näitä taipumuksia? Tyytyväisyyskyselyjen mukaan siis valtaosalla?
Sairaalaan sulkemista käytetään myös muihin kuin lääketieteellisiin tarkoituksiin. Mielipidekyselyt "hoitotyytyväisyydestä" ovat manipuloituja. Laillisiin oikeuksiinsa laillisesti vetoaville ei anneta kyselykaavakkeita täytettäviksi. Kiusallinen, mutta täysin laillinen kunnallispoliittinen kansalaisaktivismi voidaan laskea "paranoiaksi" ja pakkohoidon syyksi.
Kiitokset vastauksista. Kuulisin mielelläni, miten näet asian seuraavilta osin.
"Sairaalaan sulkemista käytetään myös muihin kuin lääketieteellisiin tarkoituksiin."
Jos viittaat Suomen sairaaloihin niin mihin muihin tarkoituksiin ja minkä vuoksi?
"Mielipidekyselyt "hoitotyytyväisyydestä" ovat manipuloituja."
Mihin suuntaan ja miksi? Kuka manipuloisi?
"Kiusallinen, mutta täysin laillinen kunnallispoliittinen kansalaisaktivismi voidaan laskea "paranoiaksi" ja pakkohoidon syyksi."
Minkä vuoksi kaikki aktiiviset kunnallispoliitikot eivät ole pakkohoidossa? Kuinka suuri osa arviosi mukaan on? Kuinka he hoitoon joutuvat käytännössä?
Pakkohoito on erittäin tiukasti säädelty prosessi, johon johtavaan päätöksentekoon periaatteessa tarvitaan aina kolme-neljä lääkäriä. Edellytykset ovat hyvin tiukat, mielenterveyslain määritteleminä seuraavat:
Potilaan on oltava
1) Mielisairas (käytännössä psykoottinen), JA
2) Hoidon tarpeessa siten, että hoitoon toimittamatta jättäminen joko
a) Olennaisesti pahentaisi hänen mielisairauttaan, TAI
b) Olennaisesti pahentaisi hänen sairauttaan, TAI
c) Vaarantaisi hänen turvallisuuttaan, TAI
d) Vaarantaisi muiden turvallisuutta, JA
3) Muut hoitokeinot eivät
a) Sovellut käytettäviksi, TAI
b) Ovat riittämättömiä.
Tahdostaan riippumattomaan hoitoon määrääminen edellyttää, että kaikki em. ehdot täyttyvät. Käytännössä laki on nykyisin niin tiukka, että vaaralliset ja todella hankalatkin kahjot on vaikea saada laitokseen, vaikka järki sanoisi, että henkilö on laitoshoidon tarpeessa.
ei koskaan voi olla se paras hoitomuoto, mutta joissakin tapaukissa aivan välttämätön.
Laitostumisen vaara on se suurin ongelma.
Huomaa ettei sinulla ole näkemystä, mutta arvioisin, että 10-20% suljetun osaston potilaista tarvitsee hoitoa = pihalla kuin lumiukko taikka hullu kuin hatuntekijä. Yrittävät osastolla itsaria taikka jostakin muusta syystä ovat poikeuksellisia.
Moni hakee sairaalaan, mutta moni ei myöskään sinne pääse. Asia toki sen kaltainen, että tarvitsisi enemmänkin huomiota ja hoitokäytännön parantamista.
Onhan se melko sadomasokistista antaa jonkin hereaivon estää ulospääsy sairaalasta ja pompottaa mielihalujensa mukaisesti. Yksikään normaali ihminen ei hyväksy niiden rääpäleiden simputusta. Mielenterveyden ehtona pitäisin mm. tervettä itsetunto, jota ei todellakaan saavuteta sairaalassa.
Kirjoitit, että arviosi mukaan 10-20% suljetun osaston potilaista tarvitsee hoitoa. Miksi ja miten arvioisit lopun 80-90%:n päätyvän hoitoon suljetulle osastolle? Miksi heitä arviosi mukaan pidetään hoidossa ilman hoidon tarvetta? Entä minkä vuoksi hoito joskus lopetetaan?
Kirjoitit "hereaivojen" ja "rääpäleiden" pompottavan ja simputtavan sairaalassa. Minkä vuoksi mielestäsi yhteiskunta käyttäisi varojaan tällaisen toiminnan ylläpitämiseen?
4-5 vuotta sitten jokin ylilääkäri oli itse todennut, että n. 80% suljetun osaston potilaista voisi kotiuttaa heti ja sanoohan mielenterveyslakikin, että potilas pitää kotiuttaa heti kun kun perusteita pakkohoidolle ei ole ja potilas näin vaatii. Siltikin mielisairaalat mainostavat palveluitaan siten, että vapaaehtoisesti hoitoon tullut sitoutuu suljettuun hoitoon ja samalla saamme lukea vapaaehtoisesta hoidosta pakkohoitoon kaapattujen tarinoita. Edes mielenterveyslaki ei totudu hoidoissa.
Ne 80-90% potilaista jotka täyttävät mielisairaaloita ovatkin kiusan kohteita, vapaaehtoisesta hoidosta kaapattuja taikka syntipukkeja ulkopuolisten hoitovaatimusten vuoksi. Toisinaan pönttölääkärit yrittävät vedättää tyhmiä sairaalahoitoon omilla "suosituksillaan".
Totuus hoidoista edelleen on se, ettei sairaalassa pääsääntöisesti tehdä muuta kuin syödä ja nukuta. Ottaen huomioon muidenkin kokemukset siitä, että jopa työtöntä ja tulotonta laskutetaan hoidoilla joita ei edes sosiaalitoimisto maksa, niin samalla rahallahan asuisi ja nukkuisi kotona ja söisi joka päivä ravintolassa, jota sitten maksaisi sairaalamaksua.
Se jota tulee "lääkityksiin", niin jopa mielenterveysalan ihmiset myöntävät, ettei "lääkkeillä" ole parantavaa vaikutusta ja ainut johon mielenterveyslääkkeillä pyritään on ns."oireiden" taltuttamiseen. Kukaan ei ole sairaalasta pääsyn jälkeen velvollinen syömään lääkettä ja jos vetoamme tilapaäiseen mielenhäiriöön, niin useimiten sairaalaan pääsy kestää jopa kuukausia hoitopyynnöstä, eikä varmastikaan sairaalaan pääsyn odotusaikana kukaan ole tehnyt omituisuuksiaan, joten kyseessä on vilppilääkitys ja hoito.
Me saamme luke iltalehden lööpeistä miten isä on tappanut perheensä ja vahingoittanut itseään, mutta kukaan ei olisi uskonut hänen tekevän mitään tämän kaltaista. Nainen voi voi kokea synnytyksen jälkeistä masennusta ja moni yksihuoltaja ja ehkä jopa päihdeongelmainen laiminlyö lapsiaan ja vaarantaa henkensä ja terveytensä toilailuillaan. Siltikin pakkohoidon kohteeksi voi joutu ihminen, jolla ei ole perhettä saati mitään järkipeäristä perustetta "hoitaa täytä".
* Pakkohoitoja ei välttämättä saa oikeuden tutkitatvaksi.
* Mahdollinen oikeudenkäyntikin tapahtuu vasta pakkohoidon jälkeen, joten kukaan ei tiedä sitä, että pitääkö lääkärin sepustukset paikkaansa vai ei.
* Sosiaalitoimisto ei välttämättä maksa varattoman pakkohoitoa.
* Yk: yleismaailmallinen ihmisoikeusjulistus sanelee mm. sen, ettei kenenkään vapautta saa riistää mielivaltaisesti. Jokaisen pitäisi saada asiansa asianmukaisesti oikeuskäsittelyyn. Jokaisella tulisi olla oikeus ihmisarvoiseen elämään ja sosiaaliseen turvaan mm. työtötmyyden aikana.
Varmasti Suomesta löytyy korkean moraalin lääkäreitäkin, jotka tekevät pakkohoitopäätöksiä korkeintaan huolellisen harkinnan jälkeen ja jopa itsenäisesti, riippumatta "hoito"ketjussa heitä edeltäneiden lääkäreiden näkemyksistä.
Toisaalta löytyy myös paikkakuntia, joissa potilaiden oikeuksiin ja ihmisarvoon suhtaudutaan hälläväliäasenteella. Pakkohoidon rima on naurettavan alhaalla ja rima vapaaehtoiseen "hoitoon" pääsyyn kohtuuttoman korkealla, pärstäkertoimen varassa. Esimerkki räikeimmästä päästä on Helsinki. Helsingissä ylilääkäri Jaana Suokaksen johtaman Auroran sairaalan politiikka aiheuttaa vuosittain potilaille sekä heidän työnantajilleen, työeläkeyhtiöille, Kelalle sekä veronmaksajille muutenkin miljoonien eurojen laskun ylimielisyydestä.
Mukavaa, että vastasit.
Kerroit ylilääkärin lausumasta... muistatko asiasta tarkemmin, esim. ylilääkärin nimeä, missä työskentelee tai onko julkaistu missä?
Mainitsit mielisairaaloiden "mainostavan palveluitaan". Millaista tämä mainonta on käytännössä?
Arvioit osan potilaista olevan "kiusan kohteita". Kenen arvioit kiusaavan heitä ja miksi? Miksi pönttölääkärit yrittävät vedättää tyhmiä sairaalahoitoon omilla "suosituksillaan"?
"Lääkkeiden" kerroit olevan vain ns. "oireiden" taltuttamiseen. Koskeeko kaikkia lääkkeitä? Onko oireiden talttuminen huono asia?
Jopa vakavista rikoksista ns. ymmärrystä "vailla" tuomittujen Niuvanniemen pakkotyösairaala Kuopiossa mainostaa itseään omilla nettisivuillaan. Samoin Turun vankimielisairaala.
Psykiatriset(kin) sairaalat markkinoivat muutenkin itseään suhdetoiminnan ym. keinoin muun lääkärikunnan suuntaan sekä budjettivarojen päällä istuvien poliitikkojen suuntaan. Tällöin avainsanoja ovat kova pakko- ja muun hoidon tarve paikkakunnalla/alueella sekä kerrassaan "edistykselliset" hoitomenetelmät (koostuen useimmiten pilleri kielen alla aamusta iltaan istuskelusta ylimitoitetun hoitajaryppään juoruillessa potilaista omassa kahvihuoneessaan).
Itsekin olen kuullut Helsingin aivan tolkuttoman huonosta tilanteesta. Moni nykyisistä asiakirjakäytännöistä sekä muista hoitomenetelmistä poistuvat ihmisoikeustuntoisten aktivoituessa. Ne poistuvat samalla tavalla kuin psykiatrian saavutuksiin aikanaan niinikään lukeutuneet lobotomia sekä kivesten poistaminenkin - molempia toteutettiin pintapuolisten "tutkimusten" eli toisinaan henkilökohtaisten antipatioidenkin perusteella.
Kaikista maamme ylipiostoissa opettavista tieteenaloista psykiatria on kaikkein vähiten tieteellinen. Se on lähinnä eräänlaista soveltavaa sosiaalihygieniaa. Vielä 25 vuotta sitten maamme psykiatrikunta luokitteli homoseksuaalisuudenkin sairaudeksi. Niinpä Suomen psykiatrian historiassa homoille on tehty lobotomioita, kivesten poistoja sekä oksennuslääkkeen syöttämistä samaa sukupuolta olevien henkilöiden valokuvia näyttämällä.
Ylläolevan kirjoittaja eli ole scientologi eikä tunne muutenkaan sympatioita useimpia uskonnollisia yhteisöjä kohtaan. Noudattamiensa ja mnuuten hyväksymiensä toimintapojen vuoksi Suomen Psykiatriyhdistys on maamme suurin mielenterveysennakkoluulojen luoja ja ylläpitäjä.
Ylilääkärin kommentti on 4-5 vuoden takaa ja luultavasti ollut uutisluoneteinen, joten tästä ei ole olemassa sen kummempia linkkiosoitteita mikäli näitä kommentteija ei ole jostakin syystä tallennettu. Itse en ole tallentanut mitään.
Oireiden taltuttaminen ei ole sairauden hoitoa varsinkaan niin pitään kun kuvitteellista oiretta ei ole olemassa saati on niin vähäpätöinen, että hoitopriorisoinnissa joku toinen olisi ensisijaisesti hoídon tarpeessa. Olisikin siis asiakkaalle edukkaampaa suorittaa poliisi tutkinta ja oikeudenkäynti väitettyjen poikkeaavien käyttätymisten taikka oireiden osalta ennen hoitoa, jolloin voisimme osoittaa oireen oikeaksi ja olemassaolevaksi taikka olemassaolemattomaksi.
Hoitajat ovat usimiten sairaampia kuin potilaat.
http://www.stakes.fi/neuvoa-antavat/hoitopaikat/hoitopaikka_kuvaus2.asp?id=375
Linkkiosoitteen osastolla olin itse pakkohoidossa. Osasto on tarkoitettu päihderiippuvaisille. Tuollon en edes juonut olutta viikottain saati käyttänyt lääkkeitä taikka huumeita. Tupakkaa poltin, mutta se ei ole pakkohoidon peruste. Linkissä mainostetaan, että vapaaehtoisestikkin hoitoon hakutuvat sitoutuvat suljettuun hoitoon.
Lääkäreitä tuskin mikään kiusaa, eli lääkärit kiusaavat potilaitaan hoitoja vaativien tahjojen kanssa. Oletko sinä älykäs ja täydessä ymmärryksessä vai oletko lanttumaakari ja älykäs kuin akvaariokalani?
Kovasti haiskahtaa paskologin kysymyssarjalle! Paskologia ei tunne kollektiivisia ilmiöitä. Seuraava psykologian edistysaskel olisikin kollektiivinen terapia: Alettaisiin hoitamaan työpaikkakiusaavaa yhteisöä uhrin pakkolääkinnän sijaan! Hoidettaisiin kiusaava koululuokka sen sijaan, että läimäistäisiin uhrille ADHD-diagnoosi, ettei "Koulun maine kärsi"!
Seuraava askel kollektiivisessa terapiassa olisi hoitaa yhteiskunta! Siinä psykologeille haastetta! Perustetaan paskologeille koulutusohjelma: Paskologista psykologiksi!
Kollektiivisessa terapiassa voitaisiin hyödyntää nykyteknologian tuomia mahdollisuuksia. Toki eettisten periaatteiden tunteminen olisi silloin elintärkeätä! Se vain taitaa olla nykypaskologeille ylivoimaista!
Nykymuotoinen psykologia on sairautta!
Kiitokset vastauksista. Harmi, ettei ylilääkärin kommentin jäljille päässyt, mutta minkäs tekee. Ehdotuksesi poliisitutkinnasta ja oikeudenkäynnistä ennen hoitoon pääsyä kuulostaa aika raskaalta toimenpiteeltä.
Kirjoitit: "Hoitajat ovat usimiten sairaampia kuin potilaat."
Miten tämä käytännössä on havaittavissa?
Kuten mainitsit, linkin mukaan tuolla vapaaehtoisesti hoidossa olevat potilaat sitoutuvat suljettuun hoitoon. Eivätkö he halua olla hoidossa tai saa pyytää hoidon päättymistä? Linkin mukaan ne hoitavat päihdepotilaita, miten perustelivat hoidon päihteitä käyttämättömälle (jos ei mene kysymys liian henkilökohtaiseksi)?
Ensinnäkin arvasit väärin. Toisekseen tarkoitus ei ollut luokata ketään vaan olen kiinnostunut aiheesta. Minkälainen on kollektiivinen terapia? Sanat tunnen (yhteisöön, joukkoon tai ryhmään liittyvä hoitaminen), mutta miten se tapahtuu?
Poliisitutkinta taikka oikeudenkäynti ei ole raskas toimenpide, koska voisimme rinnastaa tarkkailun vapaudenriistona esim. poliisin tutkintavankeuteen ja pakkohoidon vapaudenriistona vankeuteen. Pakkohoidossakaan ei hoideta ihmisen terveyttä silloin kun olemasaolevaa sairautta ei olla kyetty osoittamaan. Ihmistä pitää epäillä melkoisesta rikoksesta päätyäkseen tutkintavankeuteen taikka oikedenkäynnin jälkeen vankeuteen. Samnoin mm. sairaudet asiat pitäisi kyetä perustelemaan ja osoittamaan oikeiksi.
Mm. poliisin suorittamat tarpeettomat vapaudenriistot korvataan valtionkonttorista, joten samoin turhaan tarkkailussa taikka pakkohoidossa pitäisi saada korvaus. Pakkohoito jää rekisteriin aivan kuten rikoskin, joten on jo oikeusturvan kannalta edukasta suorittaa esitutkinta ja oikeudenkäynti jossakin vaiheessa "hoitoa".
Mikäli lääkäri taikka hoitaja esittää yhdenkin perättömän väitteen taikka luulon potilaan sanomisesta ,tekimisestä taikka terveydentilasta, niin lääkäri taikka hoitaja on mitä varmemmin luulo ja vainoharhaisempoi kuin potilas. Näitä vastaavanlaisia turhia tutkimuksia kuin esim. tarkkailua tapahtuu samalla tavoin ruumillisten sairauksien hoidossa. Aivan omalla kokemuksella hetki pakkohoidon jälkeen toinen yksityinen lääkäri lähetti minut röntgen ja magneettikuvaukseen aivan turhaan. En kokenut mitää oiretta, mutta tämä lääkäri juoksutti minua tutkimuksissa, jonka johdosta ei kehkeytynyt konkreettista hoitoa.
Ne väitteet joissa potilas ei osaa tuoda näkökantaansa esille onkin useimiten lääkäreiden haluttomuutta kuunella potilaan mielipidettä.
Siksi olisikin edukasta sisällyttää hoitokäytäntöön rasti ruutuun periaate. Potilaan näkökanta pitäisikin tuoda aina selväkielsesti esille. Potilas joko vastustaa taikka puoltaa hoitoa. Mikäli vastustaa, niin asia etenisi automaattisesti oikeuteen. Potilaan näköntojahan ei juuri koskaan kirjata ja sitten kun alamme muistelemaan asioita jälkikäteen, nin lääkäreiden sairaat muistikuvat voivatkin olla sitä luokkaa ettei potilas olisi osannut tuoda esille näkökantaansa.
Pakkohoitoa ei ole koskaan perusteltu terveydellisellä seikalla tai jos on, niin terveydellistä seikkaa ei ole koskaan tuotu selväkielisesti esille, joten sairautta ei ole olemassa.
Hyvä, että tästä maasta löytyy ihmisoikeuksien puolestapuhujia! Loistavaa tekstiä! Toit jälleen kerran esille monenlaisia yksityiskohtia.
Meillä persoonilla on monenlaisia rooleja. Tässä jälleen nähdään, kuinka ihmiskunta hyötyy luonnon monimuotoisuudesta. Jotkut tuovat esille detaljitason asioita, kun taas toiset ajattelevat mielellän suurempia kokonaisuuksia.
Sinua dfg kiitän ja ihannoin suuresti mm. siksi, että jaksat keskittyä sopivalla tarkkuudella detaljeihin, vaikka näetkin samalla melko hyvin kokonaisuuksia.
Kaikkeen ei pienen ihmisjoukon voimavarat riitä! Siksi kehotankin kaikkia sorrettuja ja sorron vastustajia liittymään mukaan ihmisoikeustalkoisiin!
Kiitos asiallisista vastauksista. Luin mielenkiinnolla kirjoituksesi. Kuulosti kyllä aika ikävältä, että potilaan näkökantaa ei haluta kuulla. Eikös oikeudenkäynneissäkin saa mielipiteensä kertoa.
Mutta oikeuteen ei välttämättä pääse. Oikeudenkäynti luistetaan keinolla taikka toisella kokonaan ja joissakin tapauksissa oikeudenkäynti voidaan käydä jopa ilman asianosaisia, ilman että oikeudenkäynnistä olisi edes kerrottu asinosaisille. Toisaalta juriidiseen väärinymmärykseen riittää jopa väärä sanamuoto = pyyntö perustuu vapaehtoisuuteen ja vaatimus välttämättömyyteen = 35-vuoden takaista insinöörijärjenjuoksua.