Onko laastarisuhde ainoa keino päästä yli?

Anonyymi-ap

Olisiko mitään ideaa aloittaa laastaritapailusuhde sellaisen ihmisen kanssa, jolle tietäisi myös itse olevansa laastari? Niin ettei kummallakaan olisi mitään odotuksia toisesta, mutta saisi läheisyyden tarpeet tyydytettyä? Nimittäin minullehan tarjottiin tällaista mahdollisuutta. Pitäisikö tarttua siihen, kun haluan irti siitä mitä minulla ei ole, mutta jossa tahtomattani roikun? En haluaisi olla menneisyydessä kiinni, se on vähän niin kuin olisin kuollut jo.

88

3312

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Ei toimi. Ennen pitkää jompi kumpi alkaa kiintyä toiseen, ja siitä saa uuden ongelman joukkoon lisää.

      Paremmin toimii vaikka ilotalossa käynnit tarpeen mukaan. Tosin jopa heihin voi kiintyä, jos on riippuvaa sorttia

      Kyllä se vaan on ikuinen viisaus, ainoa mikä auttaa on - aika

      • Anonyymi

        Näissä laastarijutuissa kun voi käydä niin, että vaikka sovittas ennakkoon, ettei mitään kehitellä vakavaksi, niin silti luonto voi sanella toisin. Ja taas johon kuhun sattuu


      • Anonyymi

        Ei auta aika aina, jos toinen on se viimeinen muisto jostain mikä tuntui.


      • Anonyymi

        Aikakaan aina siis.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Näissä laastarijutuissa kun voi käydä niin, että vaikka sovittas ennakkoon, ettei mitään kehitellä vakavaksi, niin silti luonto voi sanella toisin. Ja taas johon kuhun sattuu

        Jatkan vielä asian vierestä: kun on niin eri sorttisia ihmisiä, joillekin sopii ns. avoimet suhteetkin kaikki kunnia heille valinnoissaan, mutta minä en koskaan tule hlökohtaisesti ymmärtämään avoimia suhteita. Minusta se on vain tapailun tyyppistä, ja sen tyyppisille ihmisille, jotka ei halua ja uskalla sitoutua. Ehkä impulsiivisten tyyppien valinta myöskin.

        Minusta vain perinteinen kahdenvälinen suhde omine sääntöineen on oikea suhde. Sen vastakohta taas on sinkkuus ja sinkkuuden sallima vapaus. Suhteessa tass ei petetä, ja perusteitä petokselle ei ole olemassakaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aikakaan aina siis.

        Riippuu ajan pituudesta. Suret esim. läheisesi kuolemaa eri tavalla 1v, 5v ja 20v jälkeen. Koskaan se ei unohdu, mutta totut asiaan.
        Ero on tietty samantyyppinen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei auta aika aina, jos toinen on se viimeinen muisto jostain mikä tuntui.

        Aika auttaa aina. Ei suru koskaan täysin katoa, eivätkä muistot häviä. Ei niiden ole tarkoituskaan kadota ja hävitä. Sehän tarkoittaisi että olet menettänyt muistisi. Nuo kuitenkin muuttavat muotoaan ja niiden kanssa oppii elämään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Näissä laastarijutuissa kun voi käydä niin, että vaikka sovittas ennakkoon, ettei mitään kehitellä vakavaksi, niin silti luonto voi sanella toisin. Ja taas johon kuhun sattuu

        Ihmisillä on tunteet mukana elämässä,ja ne saattaavat aiheuttaa pettymyksiä tälläisessä suhteessa, jompikumpi sattaa kiintyä toiseen ihan tosissaan , ja siitä sitten sutårua jos toinen vaan haluaa olla ainoastaan se laastari.
        Joten en suosittele, mutta voi olla sellaisiakin ihmisiä joille riittää se mitä laastarisuhde antaa.
        En itse voisi ajatellakaan läheisyyttä ihmiseen johon en ole kiintynyt mitenkään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jatkan vielä asian vierestä: kun on niin eri sorttisia ihmisiä, joillekin sopii ns. avoimet suhteetkin kaikki kunnia heille valinnoissaan, mutta minä en koskaan tule hlökohtaisesti ymmärtämään avoimia suhteita. Minusta se on vain tapailun tyyppistä, ja sen tyyppisille ihmisille, jotka ei halua ja uskalla sitoutua. Ehkä impulsiivisten tyyppien valinta myöskin.

        Minusta vain perinteinen kahdenvälinen suhde omine sääntöineen on oikea suhde. Sen vastakohta taas on sinkkuus ja sinkkuuden sallima vapaus. Suhteessa tass ei petetä, ja perusteitä petokselle ei ole olemassakaan.

        Mutta usein on niinkin että vaha kaveri joka on vastakkaista sukupuolta on koko elämän se hyvä kaveri jota on aina ollut, ja siinä ei ole muuta kun kaveruus ainoastaan ja molempien puolisot hyväksyvät sen.
        Toinenkin kaveri joka oli kun veli ja asuu toisessa maassa , pidimme yhteyttä FB kautta ja hänen vaimonsa tuli mustasukkaiseksi meidän ystävyydestä ja haukkui minut että muka yritän hänen miestään vokotellessaan. Joten otin ystäväni pois FB stani ja lopetin sen kaveruudesta siksi ettei minusta olisi heille riitoja tullut.
        Mutta hänen vaimonsa ei ymmärtänyt niin yksinkertaista asiaa että jos olisimme olleet jossain syvässä suhteessa niin olisimme olleet yli 30 vuotta sitten yhdessä. Mutta kun meillä oli vaan se ystävyys, ei mitään muuta.
        Mustasukkaiset ihmiset ovat epäkehittyneitä tunnetasolla ja egoistisesti valitsevat toisen ystävätkin nuoruus ajoilta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihmisillä on tunteet mukana elämässä,ja ne saattaavat aiheuttaa pettymyksiä tälläisessä suhteessa, jompikumpi sattaa kiintyä toiseen ihan tosissaan , ja siitä sitten sutårua jos toinen vaan haluaa olla ainoastaan se laastari.
        Joten en suosittele, mutta voi olla sellaisiakin ihmisiä joille riittää se mitä laastarisuhde antaa.
        En itse voisi ajatellakaan läheisyyttä ihmiseen johon en ole kiintynyt mitenkään.

        Missä tahansa ihmissuhteessa voi käydä niin että toinen kiintyy tosissaan ja toinen ei. Minua laastarisuhdetta aikoinaan auttoi sydänsuruista. Kumpikaan ei rakastunut vaan vietimme hyviä yhteisiä henkisen ja fyysisen läheisyyden hetkiä, juttelimme, retkeilumajoja ja rakastelimme. Sitä kesti vuoden päivät. Sitten se tuskattomasti hiipui. Kunnioitus ja ystävyys jäi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihmisillä on tunteet mukana elämässä,ja ne saattaavat aiheuttaa pettymyksiä tälläisessä suhteessa, jompikumpi sattaa kiintyä toiseen ihan tosissaan , ja siitä sitten sutårua jos toinen vaan haluaa olla ainoastaan se laastari.
        Joten en suosittele, mutta voi olla sellaisiakin ihmisiä joille riittää se mitä laastarisuhde antaa.
        En itse voisi ajatellakaan läheisyyttä ihmiseen johon en ole kiintynyt mitenkään.

        Ihmisellä on tunteet mukana elämässä ja ne saattavat tuottaa pettymyksen kaikissa ja kaikenlaisissa ihmissuhteissa. Aloittaja koki juuri pettymyksen parisuhteessa. Pettymyksen voi kokea myös ystävyysssuhteessa. Ellei halua kokonaan eristäytyä ja olla ilman ihmissuhteita, on aina vaarassa satuttaa itsensä. Pitää varmaan kieltäytyä kontakteista ja kaikista ihmissuhteista niin ei pety? Kuolinvuoteellaan sitten sureewlämättä jäänyttä elämäänsä…


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei auta aika aina, jos toinen on se viimeinen muisto jostain mikä tuntui.

        Kai aika voi joskus auttaa löytämään ja päivittämään uudelleen niitäkin muistoja, joita oli joskus ennen toista?

        Kun jotain loppuu, niin uudelle tai vanhankin löytämiselle ajallaan uudelleen voi tulla tilaa.

        Osa siitä mikä voi tuntua joltain on yleensä aina syvemmällä meissä kuin se mitä on viimeksi tunnettu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kai aika voi joskus auttaa löytämään ja päivittämään uudelleen niitäkin muistoja, joita oli joskus ennen toista?

        Kun jotain loppuu, niin uudelle tai vanhankin löytämiselle ajallaan uudelleen voi tulla tilaa.

        Osa siitä mikä voi tuntua joltain on yleensä aina syvemmällä meissä kuin se mitä on viimeksi tunnettu.

        Syvät tunteet ovat kirjaimellisesti syvällä eikä niistä ole helppoa päästää irti kuin taas pinnallisemmista on.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Näissä laastarijutuissa kun voi käydä niin, että vaikka sovittas ennakkoon, ettei mitään kehitellä vakavaksi, niin silti luonto voi sanella toisin. Ja taas johon kuhun sattuu

        Tai sitten ei. Voi käydä niinkin että kumpikin saa sitä mitä haluaa eli mukavaa yhdessäoloa, lohdutusta ja lämpöä. Ja sitten kiitetään yhteisistä hetkistä ja kumpikin jatkaa taholleen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei auta aika aina, jos toinen on se viimeinen muisto jostain mikä tuntui.

        Asia on juuri näin. Kaikilla ei auta aika, jos ei ikinä löydä jotain itselle aiempaa parempaa kumppania.


    • Anonyymi

      Tämäkin lienee ihmisestä kiinni. Itselläni vei aikaa huomata, että minulle laastarointi ei toimi lainkaan. Minulle toimii se, että olen yksinäni, ilman mitään säätämistä. Sydän kertoi, kun se oli valmis. Aika monta laastarointia tein ja tuhlasin suhteita, joilla ei ollut mitään mahdollisuutta. Pitkitin sydämeni paranemista loin sille aina vaan lisää parannettavaa.

      • Anonyymi

        No sillä tavalla se varmaan menisi. Olen vaan korjaillut aika kauan jo tätä sydäntäni. Yksin on tylsää ja en usko että rakastun enää. Jos minulle ehdotetaan pientä kesäseikkailua, niin en minä siitä välttämättä kärsisi. Ei varmaan se toinenkaan, kun tiedän että on edelliseen tunteissaan kiinni.


      • Anonyymi

        Luulen että minulle kävisi samoin, vaikka en ole edes kokeillut koskaan mitään laastarointia
        Mutta tunnen itseni niin hyvin että en perusta mitään hiekkalinnaa joka aina on vaan korvike siitä aidosta suhteesta , jota luulin jokaisen haluavan , sillä laastarointihan jo osittaa sen läheisen kaipuun vaikka se pidetään syvällä sydämmessä


      • Anonyymi

        Tämä.
        Ei tosiaan mitään järkeä tuollaisissa laastarijutuissa. Unohda ne TÄYSIN.


    • Anonyymi

      Ei tuota voi muilta kysyä. Teet kuten teet. Itse en lähtisi mihinkään suhteeseen kuin rakkaudesta, mutta eipä mulle mitään suhteita tarjoillakaan noin.

    • Anonyymi

      Minä olen sikäli jäävi sanomaan, kun olen suhteessa nytkin, mutta en tiedä mitä rakkaus on. Olen ollut suhteissa ennenkin mutta en voi sanoa olleeni niissäkään rakastunut vaikka on ollut pitkiä suhteita. Ehkä jokainen kokee sen rakkaudenkin omalla tavallaan. Mulle se ei ole tuonut koskaan mitään "jalat alta" -fiilistä yhdenkään kanssa. En tunne niin nykyisellänikään.

      • Anonyymi

        Se voi olla sisäistä ja psyykkistäkin. Ehken rakasta itseäni aidosti.


      • Anonyymi

        Totta ihmeessä olen sanonut "rakastan sinua", kaikissa suhteissani, mutta se tuntemus, miten kuvittelen jonkun rakastuneen tuntevan, uskon tuntevani eri tavalla.


      • Anonyymi

        Ikään kuon olisin aina hyvän ystävän kanssa intiimisuhteessa. Lähinnä se olo on aina ollut.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Totta ihmeessä olen sanonut "rakastan sinua", kaikissa suhteissani, mutta se tuntemus, miten kuvittelen jonkun rakastuneen tuntevan, uskon tuntevani eri tavalla.

        Olet kyllä varmaan aika erilainen sitten, kun muut ihmiset täällä ikävä-palstalla. Jotenka olisit ollut jäävi vastaamaan, mutta vastasit silti.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olet kyllä varmaan aika erilainen sitten, kun muut ihmiset täällä ikävä-palstalla. Jotenka olisit ollut jäävi vastaamaan, mutta vastasit silti.

        Erilainen sanana saattaakin kuvata hyvin minua.
        Niinpä. Selaan täältä s24:stä millon minkäkin aihepiirin juttuja. Tänään se oli tämmönen palsta.


      • Anonyymi

        Kyllä kun oikea ihminen tulee tielle niin sen rakkauden kyllä tuntee joka solullaan


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä kun oikea ihminen tulee tielle niin sen rakkauden kyllä tuntee joka solullaan

        Ei kyllä kaikilla noin ole. On ihmisiä, jotka eivät ole koskaan olleet rakastuneita. Eivät he sille itse mitään mahda, ehkä eivät osaa rakastaa, kun eivät lapsuudessaan kokeneet sellaista? Vanhemmat ovat myös voineet kasvattaa kieroon, joko alistamalla tai sitten korottamalla "paremmaksi lapseksi". Sieltä lähtökohdista se yleensä kumpuaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä kun oikea ihminen tulee tielle niin sen rakkauden kyllä tuntee joka solullaan

        Mutta toinen ei välttämättä tunne samoin, sehän se problem usein on


    • Anonyymi

      Minä voisin ryhtyä tuollaiseen kaivattuni kanssa. Hän kaipaa erästä toista, varattua miestä. En voi saada kaivattua, koska hän kaipaa toista. Ehkä voitais olla toisillemme laastarit? Kyllä mä uskon, että tuollainen voi onnistua. Se ei vaan saa jatkua liian pitkään eikä olla liian tiivistä, siis jokapäiväistä. Ehkä joku kerran viikossa tapaaminen jotain 3 kk ajan voisi toimia. Ja pitää tosiaan olla itsekin jo aloittaessa sitä mieltä, että pitkällä tähtäimellä vakava suhde sen laastarin kanssa ei ole se, mikä olisi itselle järkevintä.

      • Anonyymi

        Jos on tippaakaan riippuvaisuuteen taipuva, niin ei toimi.


      • Anonyymi

        Hetkinen, miten voisit olla oman kaivattusi laastari? Juuri tuollaisessa suhteessa minä menin rikki. Toinen ei tietysti tuntenut samoin, eikä pystynyt asettumaan omaan asemaani vaan satutti ihan kunnolla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hetkinen, miten voisit olla oman kaivattusi laastari? Juuri tuollaisessa suhteessa minä menin rikki. Toinen ei tietysti tuntenut samoin, eikä pystynyt asettumaan omaan asemaani vaan satutti ihan kunnolla.

        Laastaroinnit päättyy ennemmin tai myöhemmin huonosti jompaan kumpaan suuntaan.


      • Anonyymi

        Siis jonkunlainen korvike


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos on tippaakaan riippuvaisuuteen taipuva, niin ei toimi.

        Myönnän, että aluksi suhtauduin kaivattuun pakkomielteenomaisesti ja kuin addiktiona. Aikaa on kuitenkin kulunut, ja näen asiat laajassa perspektiivissä. Nyt ymmärrän, että ei meistä voi tulla pysyvää paria, koska pitkän tähtäimen tavoitteet ovat niin erilaiset. Haluaisin kuitenkin "kokea hänet", saada edes joitain iloisia, kauniita, nautinnollisia muistoja hänestä, hänen kanssaan ja myös hänelle. Niin, että tästä kaikesta jäisi molemmille kaunis muisto ja hyvä mieli, joka kantaa pitkälle tulevaisuuteen. Sitten voisimme kumpikin jatkaa omille teillemme ja pysyä ystävinä. Jos nykyinen meno jatkuu, niin ei käy, vaan jää jossittelua ja tyytymättömyyttä, toteutumattomia toiveita. Se ei olisi kummankaan persoonalle hyväksi. Sen vuoksi nykyään ajattelen, että voisimme olla toinen toisillemme "laastarit", tai tapailla esim. muutamia kuukausia friends with benefits -tyyppisesti tai jotain. Sitten tämä saisi jonkinlaisen täyttymyksen eikä jäisi tällaista epäonnistumisen kokemusta kuin miltä tämä nyt tuntuu. Kunpa saisin hänet näkemään tilanteen samoin ja luottamaan muhun. Olen varma, ettei hänen tarvitsisi ikinä katua sitä. Hän ei vaan ehkä usko, että en takertuisi. En ole niin tyhmä kuin hän ehkä luulee. Kyllä mäkin tajuan näitä juttuja.


    • Anonyymi

      Helpoin keino miehelle on seksuaalisuhde ilotalon naikkoseen. Naiselle senon hankalampaa, kun ilotaloissa työskentelee yleensä etupäässä naiset.
      Yöelämää en tähän nostakaan, kun puhun ei-alkoholin mahdollistamasta tavasta.

      • Anonyymi

        Siinähän saa läheidyyttä automaattisesti. Ja senhän ei aina tarvitse olla seksuaslista, yhdynnällistä. Tosin ilmaistakaan se ei ole


    • Anonyymi

      Aika on ainoa lääke ainakin minulle. Ikävä haihtuu ajastaan.Yks kaks huomaat että et enää vaan ajattele sitä toista. Jos hyppää liian nopeasti uuteen suhteeseen ei saata onnistua ,kun toinen vaistoavat et on vain korvike.

    • Anonyymi

      Joo aikaa myöten vahvatkin tunteet haihtuu. Niin siinä vaan käy.

      • Anonyymi

        Silloin kun ottaa sen aidonkin suhteen itsestään selvyytenä niin alkaa tapahtua asioita ihmisen mielessä .
        Rakkauttakin on pidettävä elävänä, ja antaa toiselle samanlaista huomiota kun suhteen alussa ettei pääse väljähtämään.


    • Anonyymi

      Lähtökohtaisesti tuo "yli pääseminen" on aika kyseenalainen sanavalinta.

      Omaisen kuolemastakaan ei minun mielestäni koskaan pidäkään "päästä yli", sen asian kanssa vain pitää oppia elämään, ja siinä auttaa ajan kuluminen. Se suru kun ei häviä, mutta muuttaa vain muotoaan. Niin se on minkä vaan menetyksen kanssa.

      • Anonyymi

        Se "yli pääseminen", olisi tavallaan myöskin kaiken painsmista taakse ettei se sieltä enää nouse. Varmasti nousee vielä 90-vuotiaanakin, jos elää mutta sen asian kokee sillon täysin eri lailla kun nyt. Edelleenkään ei ole päässyt yli, mutta asiaan on aikaa sitten tottunut.


      • Anonyymi

        En ole ennen näin kokenut. Tämä on helvettiä, kaiken muun päälle.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En ole ennen näin kokenut. Tämä on helvettiä, kaiken muun päälle.

        Varmasti on. Kaikki menetykset on aina.
        Tuttua on


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se "yli pääseminen", olisi tavallaan myöskin kaiken painsmista taakse ettei se sieltä enää nouse. Varmasti nousee vielä 90-vuotiaanakin, jos elää mutta sen asian kokee sillon täysin eri lailla kun nyt. Edelleenkään ei ole päässyt yli, mutta asiaan on aikaa sitten tottunut.

        Kamalaa, kun tämä elämä on yhtä tottumista. Toisille maanpäällinen helvetti alusta lähtien tämä maailma. Ja sen ihmiset, jotka pahan puolella on.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kamalaa, kun tämä elämä on yhtä tottumista. Toisille maanpäällinen helvetti alusta lähtien tämä maailma. Ja sen ihmiset, jotka pahan puolella on.

        Se on kun raadollisesti aattelee, yhtä luopumusten sarjaa. Luovut isovanhemmistasi vanhemmistasi, mahdollisista sisaruksistasi sukulaisistasi, ystävistäsi, tutuistasi, puolisoistasi.

        Materiaalisella puolella asiat erikseen. Sielläkin luovut millon mistäkin minkäkin verran.


      • Anonyymi

        Onhan se varmaan se ylipääseminen monelle ajatuksia jotka pyörii päässä yhtenään, vaikka voi olla että Itsekkin on lopettanut suhteen . Oli suhde vaikka miten kaverisuhde niin loppu vaikuttaa jokaiseen jollakin lailla


    • Anonyymi

      Miksi et nuku yöllä? paras lääke on liikunta. Se on ilmasta kun ment ulos kävelmään mihin kellon aikaan tahansa. Ulkoilun kautta saat unen lahjat,hyvän mielen ja ota käytöön myös ruoka rytmi.Kehosi tykää sitä.Mielesi todella parantuu kun menet ihmisten ilmoille. Hyvää kesää.ps. nyky trendi ei alkohoolia,ei savukeita.

    • Anonyymi

      Itsekäs tapa käsitellä surua, toisen ihmisen tunteiden kustannuksella.

      • Anonyymi

        Kummalla, jos minulle sitä ehdotettiin? Tosin en nyt taida lähteä siihen. Olen yksin.


      • Anonyymi

        Ei suru ole itsekkyyttä, ainoastaan vahvoja tunteita jotka on suruprosessissa tunnettava, jos ei mitään tuntisi niin silloin sanoisin että on itsekäs ihminen.ämutta ollaan erilaisia jokainen.kai toiset osaa ottaa kevyesti, silloin jos on paneutunut ajatukseen jo aåsuhteen alussa että se on se ns laastarisuhde


    • Anonyymi

      Laastarisuhteessa tosiaan myös voi tapahtua se kiintyminen. Voihan olla että hitsaudutte myös yhteen. Saattaa syttyä roihu, ehkä, ehkä ei. Rupeatko vilkuilemaan muita koko ajan huomaamattasi, entä se toinen osapuoli. Sanoisin että aika haastavaa.

      Mieti oletko valmis. Kiintymäänkin. Mitä sitten jos pidemmän päälle et haluakaan enää häntä vierellesi tai toinen ei haluakaan jatkaa; miten hoidatte mahdollisen eron, vai jatkatteko elämäänne mitä se sitten onkaan.

    • Laastarisuhteella kerrotaan sille entiselle että suhde on oikeasti loppu.

    • Anonyymi

      Miksen minä kelpaa otat mielummin jonkun hullun

      • Anonyymi

        Kuka sinä? Ilmottaudu välittömästi.


      • Anonyymi

        Hullun kanssa ei pitkästy


    • Anonyymi

      Onhan näitä nähty. Tälläkin palstalla. Laastaroijia Vaan kuinkas niillekin osalle kävikään... Nii-in. Niinpä niin. Ei auttanutkaan.

    • Anonyymi

      Kangaslaastari paras. Saa leikattua sopivan kokoisen palan eikä hiosta niin kuin muovilaastari.

    • Anonyymi

      Alert.. tuli ensimmäisenä mieleen

    • Anonyymi

      Aika oudolta kuulostaa. Molemmat tietää että tunteet muualla. Mikä järki.

    • Anonyymi

      Ei laastareita. Kärvistelet aikasi ja sitten eteenpäin. Laastarit aiheuttavat aina pahaa mieltä jollekin.

    • Anonyymi

      Voisiko siitä olla kummallekaan mitään haittaa kun kumpikin tietää ja asia on yhdessä sovittu ja mistä sitä vok lopulta tietää josko noinkin kohtaa sen mitä kaipaa

    • Anonyymi

      Erittäin huono, koska silloin et anna itsellesi sitä tarvittavaa toipumisaikaa ja asian käsittely aikaa joka vahvistaa aikanaan mahdolliseen suhteeseen.
      Eron aikaan ihminen on ns. heikoimmillaan ja laastarit vain siirtävät asioita ja kun laastari poistuu niin olet lisääntyneessä toipumistilassa...

      Ero pitää kohdata, ei siihen kuole vaan se opettaa ja vahventaa uskomaan omaan pärjäämiseen.

    • Anonyymi

      Voisi melkeinpä ajatella laastarisuhteen olleen monenkin pitkän suhteen alku. Sitä on saanut siipeensä ja etsii muunlaista järkipohjalta lohduksi ja käy ilmi että se on sitä mitä kaipaa. Joten kohteen valinnassa tällöinkin syytä käytttää jonkinmoista yhteensopivuus harkintaa. Ihminen kun tulee siksi mitä alkaa tehdä. Alkaa esittää kumppania niin kohta on sitä mitä suuremmassa määrin. Pääsemättömissä.

    • Anonyymi

      Itselläni on miespuolinen tuttu, joka vaihtaa naista kerran vuodessa. Joka kerta palavasti rakastunut, eikä yhtään hetkeä itsekseen.

      • Anonyymi

        Ei ole rakkautta se.


    • Anonyymi

      Minusta kannattaa tarttua tarjoukseen. Reilu peli. Ei siinä paljoa hävittävääkään ole.

    • Anonyymi

      Mun keino on aina ollut. Huolehdi terveydestä ja rakasta itseäsi. Hyvin eroista päässyt yli ilman laastareita.

    • Anonyymi

      Voihan se loiventaa tuskaa, on tullut joskus kokeiltua.

    • Anonyymi

      Olet vielä nuori, elämä opettaa. Paha olo tulee myös itsellesi miten muita kohtelet tai hyödynnät. Käy mieluummin maksullisissa.

    • Anonyymi

      Olen jo kauan käyttänyt nikotiini laastaria eikä mulla ole ollut mitään ongelmaa sen kanssa!?

    • Anonyymi

      Laastarisuhde, joo hieno juttu, -toimi minulla tosi hyvin, varsinkin jos join ensin itseni mukavaksi. Vaikka tämä onkin kliseen, niin aika ja hyvät ystävät voivat olla avuksi. Saa asioihin etäisyyttä ja perspektiiviä. Ole hyvä ja armollinen itsellesi, yritä katkaista ikävät ajatusketjut. Jos mahdollista niin ehkä pieni lomareissu johonkin täysin erilaiseen ympäristöön olisi hyväksi?

    • Anonyymi

      Mun mielestä jo se, että jotain pitää lähtökohtaisesti laastarisuhteena on loukkaavaa. Suhteita on erilaisia niinkuin on ihmisiäkin, mutta eikö asioihin kantsi lähteä tosissaan. Joo, voi olla että suhde ei toimi ja päättyy pian, mutta joskus nuo suhteet on jopa elinikäisiä.

    • Anonyymi

      Avaaja lisää: Pinviinipostimerkkien nuoleminen on parempaa kuin laastari.

    • Anonyymi

      Erosin samoihin aikoin naispuolisen tuttavani kanssa. Joku puoli vuotta meni kun sattui puheeksi onko ollut kumppani ehdokkaita. Ei ollut eikä minullakaan ja hän hetken hiljaisuuden jälkeen sanoi että hänen tekee kovasti mieli. En kerennyt sanoa mitään kun hän kurotti käsiäni pöydän yli kahvilla ollessamme ja kysyi mentäisiinkö me sänkyyn, ihan totta tarkoitan. Lähdimme kahvilasta ja halasimme ulkona ja sovimme että tulen illalla ainakin käymään.
      Pari kolme kuukautta panimme säännöllisesti mutta sitten se loppui. Molemmat löysimme uudet kumppanit aikanaan emmekä ole sänkyhommia enää harrastaneet. Ihan nautinnollista aikaa se oli molemmille ja aluksi oli jännä tunne nähdä hänet puhehtuneena ja hikisenä panon jäkeen. Olemme silti säilyttäneet ystävyytemme ja kerran totesimme että tunnemme vain toisemme paremmin kuin ystävät yleensä.

    • Anonyymi

      Monet haavatkin paranevat paremmin ilman hauduttavaa ja sotkevaa laastaria - saati että toisen ihmisen sellaiseksi mieltäisi. Ei ei, aivan liian sekavaa...

      Tietty liian eristyksiin ei varmaan ole hyvä yksinäistyttyään jäädä, mutta se on eri asia.

    • Anonyymi

      Laastarisuhde ei auta. Vain asian hyväksyminen ja käsittely. Ne vaikeat tunteet on vain kohdattava. Jos et kohtaa ongelmia alat voida myöhemmin vielä pahemmin. Elämässä tulee vastaan vaikeita hetkiä. On tosi hyvä löytää itsestään voimaa ja tapoja työstää asioita.

    • Anonyymi

      Laastarisuhde: Куй железо, пока горячо. Tao rautaa niin kauan, kuin se on kuumaa.

    • Sinä päätät ihan itse mihin hyppelet tai missä itseäsi toteutat =) eikö vain :D
      Onnea matkaan =))

    • Anonyymi

      Eipä kannata. Parempi vaikka sinkkuilla edes vuosi ja katella sitten tilannetta uudelleen.

    • Anonyymi

      ei siihen mitään laastareita tarvita, etkö nyt onneton osaa yksin olla hetkeäkään?

    • Anonyymi

      Ei tarvitakaan, mutta kyllä se on mukavampi pilluun laueta kuin käteen.

    • Anonyymi

      Minä erosin eukostani joka oli luvalla sanoen vittumainen ja turvonnut muodottomaksi. Ero oli helpotus, mutta en jaksanut alkaa säätämään ja oma käsi ei tuonut helpotusta. Kävin erittäin hyvärunkoisen maksullisen naisen luona pari kolme kertaa. Tuntui hyvälle saada pussit tyhjiksi ja polkea viimein muutakin kuin valasta. Suhde tuli aikanaan.

    • Anonyymi

      Mulla on 2kertaa pelkkä panosuhde eli laastarisuhde johtanut pitkään parisuhteeseen ja nykyinen laastarisuhde on vaan pelkkää seksiä ilman tunnelässytyksiä ja se sopii meille molemmille täydellisesti. Enää en parisuhdetta halua kun osaan olla ilmankin. .m45v

    • Anonyymi

      En tajua laastarisuhteen merkitystä. Miten se että panet jotain toista saa unohtamaan jonkun elämän rakkauden. Paskapuhetta.

      • Anonyymi

        Samaa mieltä. Ei se saa unohtamaan. Päinvastoin, lisää vain tuskaa ja kaipausta.


    • Anonyymi

      Täällä olisi tarvetta laastarisuhteelle. Olen mies, melkein 50. Oma pitkä parisuhde osoittautui kulissiksi, josta on vaikea päästä irti monien syiden takia. Olen numerona sellainen 8,5-9. Olisi kiva tavata nainen, joka olisi samassa tilanteessa.

    • Anonyymi

      No, vaikea sanoa.
      Jos haluat olla kiintynyt siihen jonka kanssa on läheisyyttä, laastarisuhde ei välttämättä tuo juuri mitään.
      Kokeile, sittenhän sen tietää

    Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Orpon hallitus tulee leikkaamaan eläkkeitä!

      Orpo suunnittelee eläkeuudistuksen tammikuulle 2025. Siihen mennessä työmarkkinajärjestöjen pitää tehdä suunnitelma siit
      Maailman menoa
      350
      3868
    2. Niko Ranta -Aho kertoo ettei Sofia ollut hänelle sopiva nainen.

      Ei ollut kannustanut häntä raittuiteen ,vaan teki juuri päinvastaisin ja olisi halunut siksi erilaisen naisystävän .
      Kotimaiset julkkisjuorut
      222
      2664
    3. Miksi miehet jäävät lapsettomiksi Suomessa?

      Suomessa jo puolet 35-vuotiaista miehistä oli lapsettomia. Osuus on kasvanut 10 prosenttia vuodesta 2015, eli todella no
      Maailman menoa
      405
      2598
    4. Vakava onnettomuus

      Kevätniemen sahalla tapahtunut illalla vakava onnettomuus, kuormaaja ja pakettiauto törmänneet yhteen. Kolme loukkaantun
      Lieksa
      37
      1777
    5. Miten ihmistä voidaan rangaista työttömyydestä, kun avoimia työpaikkoja ei edes ole kaikille ?

      Vaikka kuinka työtön kuinka haluaisi työpaikan, hän ei sitä saa. Työttömiä työnhakijoita oli elokuun lopussa 249000 ja
      Perussuomalaiset
      237
      1645
    6. Minun on aika

      Siirtyä sivuun ja piiloon. En kuulu elämääsi enkä voi siihen tämän tapahtumasarjan jälkeen kuulua. Tiedät sen ja minä ti
      Ikävä
      65
      1537
    7. Onko Olivian kiusaaja jo linnassa

      Paikka johon kiusaaja kuuluu.
      Suomussalmi
      30
      1412
    8. "MIHAIL DELJYAGIN,VENÄJÄN TULEVA PRESIDENTTI"!!!

      "VEITSENTERÄVÄ TALOUSMIES"!!!
      Maailman menoa
      19
      1257
    9. Olisitko nainen halunnut oikeasti

      olla jollainlailla tekemisissä vai miks kyselit ? Olisitko halunnut vain sotkea päätäni enemmän kun se on jo muutenkin s
      Ikävä
      57
      1062
    10. Niko Ranta-ahon kirja

      Tosi kiinnostava. Että on huumeidenkäyttäjä ja diileri. No parempi sentään kuin pedo Sillanpää
      Kotimaiset julkkisjuorut
      129
      1051
    Aihe