Joskus olot menee ohi, kun antaa vaan tunteen tulla. Ottaa sen vastaan. Nyt on kestänyt jo useamman päivän tämä oikein paha olo. Jo herätessä alkaa kyyneleet valumaan.
Tätä on vaikea kääntää positiiviseksi. Olen ollut kotoa kiusattu, mitä ei tietenkään tiedetä, kun oli kulissit. Kaikki mun silloinen oireilu käännettiin omaksi syyksi.
Myöhemmin yksinäisenä, oli mun kimppuun helppo hyökätä. Vuosikausien vainoaminen, pelottelu ja tappouhkaukset. Kukaan ei auttanut, ei olisi voinut edes auttaa. Ei edes tiennyt. Olisin saanut vainoharhaisen hullun leiman.
Kukaan ei välittänyt. Eikä edes tiennyt. Koin sellaista pahaa, mitä normaalisti sen ikäiset ei tiennyt olevan olemassakaan. En voinut elää huoletonta elämää, en tiennyt mitä se edes on.
Nuoruuden voimalla jaksoin kuitenkin jotenkin rakentaa elämääni. Nyt olen väsynyt. Tunnen itseni vanhaksi. Erilaiseksi. Kummajaiseksi.
Tällä hetkellä haluaisin taas pois tästä tuskasta. Se vie minulta kaikki voimat. Olen rukoillut, kukaan ei kuule.
En tekisi itselleni mitään, mutta kun kaikki vanhat traumat ovat pinnalla, en tiedä millä jaksaisin. Mitä voisin tehdä.
Miten tästä jaksaisi rakentaa vielä jotain, kun kauan sitten jo näytettiin miten paha voi tämä maailma olla?
Tätä on vaikea kääntää positiiviseksi. Olen ollut kotoa kiusattu, mitä ei tietenkään tiedetä, kun oli kulissit. Kaikki mun silloinen oireilu käännettiin omaksi syyksi.
Myöhemmin yksinäisenä, oli mun kimppuun helppo hyökätä. Vuosikausien vainoaminen, pelottelu ja tappouhkaukset. Kukaan ei auttanut, ei olisi voinut edes auttaa. Ei edes tiennyt. Olisin saanut vainoharhaisen hullun leiman.
Kukaan ei välittänyt. Eikä edes tiennyt. Koin sellaista pahaa, mitä normaalisti sen ikäiset ei tiennyt olevan olemassakaan. En voinut elää huoletonta elämää, en tiennyt mitä se edes on.
Nuoruuden voimalla jaksoin kuitenkin jotenkin rakentaa elämääni. Nyt olen väsynyt. Tunnen itseni vanhaksi. Erilaiseksi. Kummajaiseksi.
Tällä hetkellä haluaisin taas pois tästä tuskasta. Se vie minulta kaikki voimat. Olen rukoillut, kukaan ei kuule.
En tekisi itselleni mitään, mutta kun kaikki vanhat traumat ovat pinnalla, en tiedä millä jaksaisin. Mitä voisin tehdä.
Miten tästä jaksaisi rakentaa vielä jotain, kun kauan sitten jo näytettiin miten paha voi tämä maailma olla?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Se vain täytyy kestää. Olen itse ihan samanlainen.
Täälläkin samoja kokemuksia ja tunnelmia. En osaa valitettavasti auttaa, Toivottavasti joku osaa. Hae avustusta. Pidän peukkuja että pätevä taho ottais sinusta kopin kerralla.