Haluisin olla iloinen ja elämäniloinen. Mut mikä hemmetti nyt on käynyt ku olo on vähän masentunut kokoajan. Ja ajatuksia on ollut että olisko vaan helpompaa jos ei enää olis vaikken vakavasti sellasta mieti. Tämä ajatusten noidankehä ahdistaa valtavasti. Haluisin vaa olla onnelinen.
Olisko kellään mitään neuvoja
Anonyymi-ap
38592
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
No ei. Itselläni tulisi suuri helpotus jos saisin yhden naisen omakseni. Ei se tekisi loputtoman onnelliseksi, ei mikään tee, helpottaisi oloa kuitenkin. Ei olisi enää niin yksin ja olisi ketä rakastaa. Tänään on sattunut erityisen paljon.
Ihan samat fiilikset täällä. Jotenkin tänään tuntunut koko homma vähän mahdottomalta, eikä tiedä miten pitäisi edetä, tai tahtooko se toinen edes edetä mihinkään, vai pitäisikö vain jättää rauhaan... Tässä nyt tiedossa normaalia pidempi tauko näkemisestä, ja mielelläni häntä näkisin jo aiemmin, mutta ei oikein kehtaa enää ehdottaa mitään. En nyt ole ihan varma, miksi päätin juuri tähän sulle vastata, mutta tulipahan kirjoitettua vain. -sivusta
Jaa niin ja lisäyksenä vielä, että itse siis olen tosin nainen, enkä mies ja kaipaan miestä. 😅
Minuun sattui tänään myös paljon. Pelkäsin, että sekoan. Se taas varmaan johtui siitä, että multa on vaadittu viime aikoina aika paljon. Olisipa joku tukena vierellä, en kyllä osaa kuvitella sellaista tilannetta. Mutta varmaan siihen voisi tottua.
Jos yrittää löytää onnen jostakin toisesta ihmisestä, on tuomittu olemaan onneton.
En yritä. Enkä ymmärrä miten sen tekstistäni tulkitsit? Kun sanoin että olisipa joku tukena vierellä, oli se ajatus - ei edes mikään realistinen pyrkimys.
Jokaisella meistä on tarve Luojan yhteyteen, koska olemme luotuja. Jeesuksen kautta se onnistuu, koska Jeesus sovitti ristillä syntimme. Ilman syntiemme sovitusta, emme voisi kelvata Jumalalle. Tämä on se ilosanoma, että Herra antaa jokaiselle tulevaisuuden ja toivon, sekä iankaikkisen elämän.😀
No jos et oikein keksi mitään selkeitä syitä olotilallesi, niin voisihan se olla ihan vain "kausivaihtelua". Harva meistä kuitenkaan on aina iloinen ja tyytyväinen, kaikenlaista pientä harmia osuu itse kullakin kohdille ja joskus tunnelma latistuu isomminkin, pidemmäksikin aikaa kuin vaikka viikoksi. Tavallaan siis ihan normaalia, mutta kivaahan se ei ole.
Ajatusten noidankehän saa katki usein helpommin kun muuttaa omaa olemista/tekemistä ja vähän enemmänkin kuin että pukee kengät joka toinen päivä vääriin jalkoihin. Sitähän ne ammattilaisetkin aina toitottavat, hanki harrastuksia, tee itsellesi uusia asioita, tapaa paljon ystäviä ja jos voit, niin koita tutustua uusiin ihmisiin jne. Siis muutoksia, poikkeamia omaan totuttuun elämään.
Samoja ajatuksia täälläkin, mutta olen miettinyt ja tullut siihen tulokseen että on tyydyttävä siihen mitä on ja mitä ei ole ja oivaltamalla asioita jotka ilostuttavat. Kaikille asioille ei vain voi mitään vaikka ne surettavatkin mutta niistä pääsee ylitse. Esim. Itse tuskin tulen koskaan saamaan enää ketään koska olen aika menetetty tapaus mutta mitä siitä. Jossain vaiheessa se noidankehä pitää katkaista ettei jää ikuisesti päälle.
Mitäköhän muutkin on sinun takia kokenut. Tämä on kai näiden hienojen leidien vaihtokauppa, toiset joutuu kokemaan vihan ja nöyryytyksen, ja kiusaatte päälle. Ja sitten syötte hetken masis lääkkeitä ja se on siinä. Pysyy kiltti ja hieno maine. Sympatiat muilta. Oksettava sakkia.
Siihen lisättiin työt päälle. Kun näin näyn että ajoin kolaria, rukoilin että minut otettaisiin jo pois. Eivät ottaneet. Jatkoivat kunnes muutama auttoi. Veti varmaan takaisin "turpaan*.
Haluatko kokeilla minkälaista on tuntea toisen vihaa niin että menee taju? Hakata päätä lattiaan. Ihan syyttömänä. Hakata pannulla päähän.
Tiedätkö mitä on kun tunnet kuinka musta sielu imee sinusta elämää joka päivä? Syö sinua ja parantaa itseään ja elämäänsä?
Haluatko tietää miltä tuntuu kun alat olla viimein kunnossa ja päässyt paholaisia karkuun, ja laittavat taas kaikennpadkaksi. Ilman mitään muuta syytä kuin että haluavat syödä.
Tiedätkö miltä tuntuu kun uhkaillaan että sinut tapetaan tai heitetään hulluksi jos puhut?
Odottavan aika on pitkä odottaa että tämmöiset paholaiset kuolee.
Olen itsekin ollut joskus alamaissa aika pitkäänkin, vuosia. Tulee mieleen kolme asiaa vaikka kuulostaa kliseiltä. Aika , ulkoilu ja ruokavalio. Ala keskittyä siihen mitä syöt, ulkoile paljon vaikka ei huvittaisi. Sitä kautta se elämänhalu ja ilo vaan tulee takaisin. Sitä ei ole tieteellisesti todistettu, mutta olet sitä mitä syöt.
Ulkoliikunta tekee hyvää ja vahvistaa ruumista ja sielua. Oikeastaan hävettää vähän, mihin kuntoon olen itseni päästänyt, kun otin auton uudelleen käyttöön. - sivusta
Oletko nainen?
Minkä ikäinen olet?
Olen mies ja noin 30.
Voi miehellä olla myös hormonaalista muutosta.
Mikä yleiskunto, nukuitko riittävästi, ulkoiletko?
Diabetes, kilpirauhaset?
Syötkö monipuolisesti ( raudanpuutos, anemia)
Loppuunpalaminen pitkäaikaisen stressin takia, huolia? Kipuja?
Miten sun arki menee? Käytkö töissä, opiskeletko tai teetkö jotain muuta vastaavaa säännöllisesti? Tapaatko ihmisiä, vai pysytteletkö enemmän omissa oloissasi? Jos olet liikaa yksin, se ei tee hyvää kenellekään.
Noh kavereita voisi olla enemmän. Työ on osa-aikaista ja nyt on ollut pari viikkoa vähemmän töitä. Ahdistaa kun olen jo vanha enkä ole saavuttanutkaan mitään, ei ole naista tai lapsia ja jos saan lapsia olen jo vanha kun ne eivät ole edea 20-vuotta
Aivan. Itsellä hieman samoja fiiliksiä, olen about samanikäinen nainen. Ollut masennusta ja kaikkea muuta elämää sekoittavaa tässä vuosien varrella. Eikä se edistä asiaa, että kaikilla nuoruusiän kavereilla on aikalailla lapsia, mies, enempi tai vähempi vakkarityöt ja muutenkin elämä sillai suhtkoht mallillaan, vaikka nyt varmasti välillä omat haasteensa. Tässä nyt kuitenkin koittaa saada asioita pikkuhiljaa parempaan järjestykseen, pitkään olin jo vähän luovutus-moodissa.
Mukaavaa kuulla että sinulla menee parempaan päin. Yritänpä ottaa sinusta mallia sen suhteen. Onko sulla ollut sitten mitään suhteita?
Joo, no on tässä vielä tosi paljon tehtävää, mutta suunta on silti oikea. Ja no on mulla ollut suhteita, mutta niiden menestys ei ole ollut päätä huimaava. Ja nyt ollut kyllä pidempään itsekseen. Jossain välissä nyt ei varmaan oikein olisi mihinkään suhteeseen kyennytkään. Nyt ehkä alkaisi olemaan jopa toivottavaa sellaisen löytyminen. Kiinnostustakin yhteen löytyisi, mutta en tiedä tunteeko hän yhtään samoin. Tavallaan vaikuttaa siltä, että olisi, mutta sitten taas tavallaan vaikuttaa, että ei. 😅 Tiedä siitä sitten, vähän epäselviä signaaleja.
Minkälaisia signaaleja ne sitten ovat, ehkä voin miehenä yrittää avata niiden koodausta? 😄
No vaikee nyt silleen sanoa, mutta joskus hän vaikuttaa oikeinkin kiinnostuneelta juttelemaan kanssani, ja sitten toisinaan tuntuu jotenkin vetääntyvän. En tiedä, jotenkin vaan välillä tuntuu, että on kiinnostunut, ja sitten yhtäkkiä vaikuttaa että ei olekaan, ja alan epäilemään kuvitelleeni omiani. Joskus tuntuu, että haluaa olla korkeintaan kaveri, mutta sitten taas jotkut asiat viittaa vähän muuhunkin mahdollisesti. En tiedä... olen kyllä varmasti itsekin vähän epäselvä tunteineni, että tiedä sitten liittyykö siihen.
Hänellä voi tosiaan olla vähän sama juttu että yrittää lukea susta oletko kiinnostunut. Seuraavan kerran katsot sitä silmiin ja näytä ät kauneimman hymysi ja katsot miten reagoi 😊
Kyllä mä hänelle olen usein hymyillytkin. Kyllä hän yleensä kai hymyllä on vastannut takaisinkin, ehkä joitain poikkeuksia lukuunottamatta. Olen sellainen henkilö, että nauran ja hymyilen muutenkin aika herkästi. No, ehkä tämä tästä selviää... Nyt tässä vaan ikävästi vähän normaalia pidempi tauko näkemisissä, niin se vähän harmittaa. Tunnen siis hänet töistä ja hän on nyt lomalla. Tuo työpaikka ehkä myös vähän selittää lisää tilanteen hankaluutta. 😁 Ja no olisi mulla toki hänen numerokin, mutta en tiedä haluaako hän edes nähdä vapaalla, niin ei kehtaa kaikkea ehdotella.
Ahaa, no jos sulla numerokin on niin siitä vaan pyydät kahville vaikka sillä verukkeella että työasioista haluisit puhua. Tai keksit jonkun keinon 😊
Niin, en tiedä. Oon silleen ehkä puoliksi vitsillä ja puoliksi tosissaan joskus ehdotellut tapaamista tai kyläilyä, eikä ole näistä ainakaan kopannut kiinni. Ja yhteen paikkaan koitin häntä pyytää, eikä kiinnostunut, mutta toki se saattoi johtua muustakin. Jotenkin vaan vähän tuntuu noiden takia jo tulleensa torjutuksi, joten pitää varmaan vaan katsella miten reagoi kun seuraavaksi nähdään.
Ratkaisu on keksitty. Se löytyy pullosta. Siinä se on lääke kaikkeen. Unohtakaa ne masennuslääkkeet. Älkää syökö niitä. Alkoholi on se lääke.
Joo, ei todellakaan! Siitä se alamäki vasta sitten lähteekin, kun vielä alkoholistiksi alkaa... -sivusta
Elämä on yhtä alamäkeä kehdosta hautaan. Ei siihen mitkään konstit auta, mutta voit sentään nauttia olostasi.
Ei tohon oo mitään oikotietä.
Itellä on parantumaton mustasukkaisuus.
Syy oli siinä ku olin lapsi.
Vanhempien lempibiisi oli Delilah.
Yksinnkertainen selitys älä valehtele ole rehellinen ja äläkä myös kiusaa toisia niin voisit saada kavereita ja poika ystäcän mutta sä taidat yleensä kyllästyä kovin helposti
Tapaa ihmisiä. Hae tukee vaikka mieli.fi