Väsyykö runko, kestääkö hitsit?

Anonyymi-ap

Neljäkymmentäkolme vuotta vanha Solifer retkari, kilometrejä vuodessa noin kolmisen tuhatta. Siis melkein satakolmekymmentätuhatta ajettua kilometriä. Lähes kaikki matkat, työ, kauppa ym kuljettu pyörällä.
Ketjuja, jarrupaloja ja rattaita vaihdettu, yritetty pitää kunnossa itse huoltaen. Keväällä takajarrun runko petti jarruttaessa ja pinnoihin joutuessa pysähdys oli nopea. Viikko sitten ohjausputken hitsisaumat repesi auki ja jäi pelkkä ohjaustanko käteen.
Hiukan alkanut pelottaa, mikä hajoaa seuraavaksi, katkeaako runko tai menee etujarru pinnoihin. Uutta pyörää olen harkinnut, mutta onko nykyisien laatu edes samaa kuin ennen. Murtuuko rungot ja hitsisaumat repeilee jo vuoden sisään. Laatu maksaa sanotaan, mutta jotenkin tuntuu ettei sekään pidä nykyisin aina paikkaansa.

211

2341

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Mitä turhia uutta ostamaan. Kätevä emäntä kasaa itse polkupyöränsä hajonneista jalkrattaanpätkistä.

    • Anonyymi

      Jos lasket pyörälle hinnan per kilometri, olisiko syytä päästää se jo lepoon. Oman turvallisuuden nimissä. Metalli väsyy.

      Metallien laatu on nykyisin hyvää. Jos hitsisauma tai vastaava saumaus on kunnossa eli robotilla tehty, rungon laatu on kyllä kunnossa. Tärkeintä ovat putkien kulmat ja ajoasento itselle. Runko pettää nykyisin harvoin, ennen se oli yleistä. Hiilikuitu voi pettää todella kovan täälin saatuaan, alumiini ja teräs kyllä joustavat.

      Edellisen lisäksi satula, tanko, pyörät, jarrut ja vaihteet maksavat. Yleensä laatu eli hinta koostuu lopulta niistä.

      • Anonyymi

        Alumiini ei jousta samalla tavalla kuin teräs.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Alumiini ei jousta samalla tavalla kuin teräs.

        Niinpä pysyy jämäkkänä pitkään. Teräs vetelöityy melko nopeasti, tietysti laadusta riippuen.

    • Anonyymi

      Onneksi et sentään väittänyt, että ketjut ja rattaat on alkuperäiset sellaistakin on täällä nähty.

    • Anonyymi

      Itse myin oman pyörän kun se oli vasta 38 vuoden iässä. Ajattelin että parempi myydä ennekuin vikoja alkaa ilmenemään. Pyörän osti parikymppinen joloppi.
      Pyörä oli kyllä siisti ulkoapäin, muutama naarmu ja kromikeulassa vain vähän pilkkuja, sellaisia kärpäsenpaskan näköisiä.
      Ostin tilalle uuden teräsrunkoisen. Ajan sillä hautaan ellen sitten elä yli 88 vuotiaaksi jolloin pyörä on tuon samaisen 38 vuoden ikäinen. Voi toki olla että silleon ei enää kiinnosta kampea vääntää.
      Olen kyllä ruostesuojannut putket että voi mennä yli 40 vuottakin ennenkuin ruostepeikko iskee.

      • Anonyymi

        Niin. Teräsrunkohan kestää loputtomasti, jos sen kimmoisuusrajan yli ei ole menty tai se ei ole ruostunut jostain kohdasta (yleensä hitsisaumat tai keskiö, jos vettä pääsee keskiömuhvin sisään), mutta normioloissa säilytetty teräsrunko ei juurikaan ruostu tai heikkene.

        Alumiini on herkkä naarmuille ja kimmoisuusrajansa ylittävälle rasitukselle - nämä voivat tullla vastaan esim. kaatumisessa. Alumiini ei saa taipua, eli toisin kuin teräsrunko, se ei saa joustaa).

        Hiilikuitulaminaatti taas kestää hyvin, jousto riippuu kudonnasta, tai oikeammin maton asettelusta muotitettaessa. Naarmuuntuneena hiilikuitu on hauras.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin. Teräsrunkohan kestää loputtomasti, jos sen kimmoisuusrajan yli ei ole menty tai se ei ole ruostunut jostain kohdasta (yleensä hitsisaumat tai keskiö, jos vettä pääsee keskiömuhvin sisään), mutta normioloissa säilytetty teräsrunko ei juurikaan ruostu tai heikkene.

        Alumiini on herkkä naarmuille ja kimmoisuusrajansa ylittävälle rasitukselle - nämä voivat tullla vastaan esim. kaatumisessa. Alumiini ei saa taipua, eli toisin kuin teräsrunko, se ei saa joustaa).

        Hiilikuitulaminaatti taas kestää hyvin, jousto riippuu kudonnasta, tai oikeammin maton asettelusta muotitettaessa. Naarmuuntuneena hiilikuitu on hauras.

        Ei hyvä alumiinirunko noin herkkää ole lainkaan. Kestää hyvin naarmuja ja löystyy ajan mittaan. Taipuu vaan ei katkea.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei hyvä alumiinirunko noin herkkää ole lainkaan. Kestää hyvin naarmuja ja löystyy ajan mittaan. Taipuu vaan ei katkea.

        Jep. Monet lentokoneet taitavat olla alumiinisia. Useimmissa niistä pysyy siivet kiinni useiden kymmenien vuosienkin jälkeen.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin. Teräsrunkohan kestää loputtomasti, jos sen kimmoisuusrajan yli ei ole menty tai se ei ole ruostunut jostain kohdasta (yleensä hitsisaumat tai keskiö, jos vettä pääsee keskiömuhvin sisään), mutta normioloissa säilytetty teräsrunko ei juurikaan ruostu tai heikkene.

        Alumiini on herkkä naarmuille ja kimmoisuusrajansa ylittävälle rasitukselle - nämä voivat tullla vastaan esim. kaatumisessa. Alumiini ei saa taipua, eli toisin kuin teräsrunko, se ei saa joustaa).

        Hiilikuitulaminaatti taas kestää hyvin, jousto riippuu kudonnasta, tai oikeammin maton asettelusta muotitettaessa. Naarmuuntuneena hiilikuitu on hauras.

        Olipa tuossa paljon virheitä lyhyessä tekstissä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jep. Monet lentokoneet taitavat olla alumiinisia. Useimmissa niistä pysyy siivet kiinni useiden kymmenien vuosienkin jälkeen.

        Juu, mutta arvaapa kuinka paljon niitä huolletaan. Lisäksi niiden rakenne on suunnoteltu sallimaan joustoa ( rakenne ei toisin sanoen ole "yhtä puuta" kuten polkupyörän runko on).

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei hyvä alumiinirunko noin herkkää ole lainkaan. Kestää hyvin naarmuja ja löystyy ajan mittaan. Taipuu vaan ei katkea.

        Jos alurunko taipuu, se on katkeamassa. Miksihän alurungot rakennetaan paksuista putkista? Syy tähän on se, että jos ne olisivat ohuempia, ne joustaisivat ja katkeaisivat nopeasti. Kun läpimittaa kasvatetaan, joustavuus saadaan aisoihin. Samalla putken seinämän paksuutta voidaan ohentaa, mikä on järkevää - muuten rungosta tulisi järjettömän painava. Tämä ei kuitenkaan poista alumiinille tyypillistä ominaisuutta, eli haurautta. Lisäksi ohut putki on altis kolhuille ja naarmuille.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos alurunko taipuu, se on katkeamassa. Miksihän alurungot rakennetaan paksuista putkista? Syy tähän on se, että jos ne olisivat ohuempia, ne joustaisivat ja katkeaisivat nopeasti. Kun läpimittaa kasvatetaan, joustavuus saadaan aisoihin. Samalla putken seinämän paksuutta voidaan ohentaa, mikä on järkevää - muuten rungosta tulisi järjettömän painava. Tämä ei kuitenkaan poista alumiinille tyypillistä ominaisuutta, eli haurautta. Lisäksi ohut putki on altis kolhuille ja naarmuille.

        Ihax totta? Millä tavalla ohut putki on alttiimpi kolhuille ja naarmuille, sen enempää kuin paksumpikaan? Minun allumiinirunkoinen polkupyöräni on rakennettu ohuista mutta jäykistä alumiiniputkista eikä tunnu lainkaan hauraalta 20000 kilometrin sotkemisen jälkeenkään. Painoakin sillä (polkupyörällä) on vain yhdeksän kiloa. Minä sen sijaan painan sata (kiloa).

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihax totta? Millä tavalla ohut putki on alttiimpi kolhuille ja naarmuille, sen enempää kuin paksumpikaan? Minun allumiinirunkoinen polkupyöräni on rakennettu ohuista mutta jäykistä alumiiniputkista eikä tunnu lainkaan hauraalta 20000 kilometrin sotkemisen jälkeenkään. Painoakin sillä (polkupyörällä) on vain yhdeksän kiloa. Minä sen sijaan painan sata (kiloa).

        Putkien seinämäpaksuudellakin on oma osansa kestävyydessä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihax totta? Millä tavalla ohut putki on alttiimpi kolhuille ja naarmuille, sen enempää kuin paksumpikaan? Minun allumiinirunkoinen polkupyöräni on rakennettu ohuista mutta jäykistä alumiiniputkista eikä tunnu lainkaan hauraalta 20000 kilometrin sotkemisen jälkeenkään. Painoakin sillä (polkupyörällä) on vain yhdeksän kiloa. Minä sen sijaan painan sata (kiloa).

        https://www.competitivegear.com/articles/which-frame-material-is-best-pg88.htm

        Tuolla kerrotaan ohennetun alumiiniputken ominaisuuksi, mm. olutölkkiefektistä

      • santtu_1975X
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos alurunko taipuu, se on katkeamassa. Miksihän alurungot rakennetaan paksuista putkista? Syy tähän on se, että jos ne olisivat ohuempia, ne joustaisivat ja katkeaisivat nopeasti. Kun läpimittaa kasvatetaan, joustavuus saadaan aisoihin. Samalla putken seinämän paksuutta voidaan ohentaa, mikä on järkevää - muuten rungosta tulisi järjettömän painava. Tämä ei kuitenkaan poista alumiinille tyypillistä ominaisuutta, eli haurautta. Lisäksi ohut putki on altis kolhuille ja naarmuille.

        Tuossa hieman paneudutaan asiaan.
        Yhden perinteikkään polkupyörävalmistajan (Brittiläinen Ribble joka on yksi maailman vanhimpia yhä toiminnassa olevia polkupyörävalmistajia) saman pyörän neljällä eri runkomateriaalilla (Alumiini, Teräs, Titaani ja Hiilikuitu) olevat versioit ja kerrotaan miksi kukin runko muotoutuu sellaiseksi kuin muotoutuu eri materiaalien ominaisuuksien mukaan.
        Ja video siis heille joille Englanti "taittuu" ja jaksavat katsoa ajatuksella yli 25min videon.
        laadukasta GCN tuotantoa

        https://www.youtube.com/watch?v=vcOKfTnRIII

    • Anonyymi

      Mikään ei ole ikuista. Heti valmistusprosessin jälkeen tehtaalta lähdettäessä alkaa ikääntyminen. Se on sitten se haaste, että missä kohtaa jokin tuote muuttuu vaaralliseksi. Meneekö kymmenen, sata vai tuhat vuotta tai kenties vieläkin pidempään, niin saattaa olla vaikea hahmottaa.

    • Anonyymi

      Itsellä melko uusi pyörä, runko ilmeisen hyvä ja hyvin pintakäsitelty.

      Sen sijaan ohjaustanko on alkanut kukkia! Ilmeisesti esikäsittely on maalauksessa pettänyt, ja ruoste alkaa puskea läpi. Ennen kuin tuolla pyörällä pääsisi avauksen pyörän ikään, täytyy ihmeitä tapahtua. Aikaisemmin ohjaustangot olivat aina kromattuja, lujia.

      Huono maalauksen esikäsittely saa koko pyörän tuntumaan huonolta, ei ole mukavaa kun jo vuoden sisällä saa pelätä että tangosta päät jäävät käsiin. Pitää ostaa uusi tanko, mutta tällä kertaa ei (ilmeisesti) kiinalaisen alihankkijan tekemä.

      Laatu on kokonaisuus, pyörässä on lukuisia turvallisuuteen vaikuttavia ominaisuuksia. Sopii pohtia, minkä osan ei haluaisi kovassa vauhdissa pettävän.

      • Anonyymi

        Vaarallinen on sellainen putki, joka ruostuu sisältä päin. Sitä ruostetta ei kovin helpolla näe. Saattaa murtua yllättäen rasituksen alla, jos on ruostunut liikaa.

    • Anonyymi

      Kyllä ei joo👍👍👍rakas solifer.......

    • Anonyymi

      En tiedä mikä budjetti sinulla on mutta ehkä joku teräsrunkoinen retkipyörä jossa painoraja vähintään 140 kg. Esim. Kona Sutra tai vastaava saattaisi olla passeli. Noiden hinnat uutena noin 2000€ molemmin puolin.

      Polkupyörien kantavuudet ilmoitettu lähes aina bruttona eli max. kantavuus sisältää myös itse fillarin painon. Esim.15 kg painava retkipyörä jossa max. kantavuus ilmoitettu 140 kg, jää kuskille ja matkatavaroille yht. 125 kg.

      • Anonyymi

        Siis Kama Sutra.

      • Anonyymi

        Yhtä hölmöä tekstiä kuin noista runkomateriaaleistakin, se mikään bruttopaino ole, vaan jos polkupyörän kantavuus on 140 kg se on silloin 140 kiloa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Yhtä hölmöä tekstiä kuin noista runkomateriaaleistakin, se mikään bruttopaino ole, vaan jos polkupyörän kantavuus on 140 kg se on silloin 140 kiloa.

        Sinulle käsite kimmoduuli ei taida kertoa mitään? Haepa tietoa alumiinin ja teräksen eroista, niin ehkä käsität, miksi alumiinirunko ei jousta.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Siis Kama Sutra.

        Kuramuna on suositumpi kuin rumakana. Kala ilman polkupyöräähän ei ole äijä lainkaan

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuramuna on suositumpi kuin rumakana. Kala ilman polkupyöräähän ei ole äijä lainkaan

        Ja kumman ottaisit, vai sinisen?

    • Anonyymi

      Kiitos vastauksista. Ostan varmuuden vuoksi uuden pyörän, tuo noin 2000 euron hankintahinta onkin aika lähellä sitä mitä ajattelin. Jotenkin tuntuu, että pyörän valinta nykyisin on vaikeampaa kuin silloin vuonna 1980. Onhan toki erilaisia malleja ja merkkejäkin tullut paljon lisää.
      Ajettavuudelle ja vaihteiden toiminnalle asetan pääpainon, sekä tietysti valmistajan saaman arvostuksen pyörien valmistajana. Isommat huollot ajattelin teettää pyörähuollossa, jossa varmaan tarvittavat varaosatkin löytyy. Pesut ja muut pikkuhommat voin toki tehdä tietysti jatkossakin.
      Laatuun panostamalla tuo kaksituhatta saattaa olla kyllä alakanttiin, mutta ainakin tuhannella voi mennä ylikin jos vaan pyörä on hyvä. Valmistajilla lienee takuut tuotteilleen, mutta ainakin varkausvakuutuksen otan jos hinta pyörällä menee kovin korkeaksi (mielestäni).
      Ps. 1980 Soliferin hinta oli 1050 markkaa.😉

      • Anonyymi

        Hinnat on noussut rajusti ostin juuri ennen koronaa niin maksoi 1700€ ja nyt sama pyörä 500€ kalliimpi. Eli kerrankin kävi tuuri.

      • Anonyymi

        Soliferin hinta olisi nykyrahassa 600 euroa.

        Jos ostat 2000€ pyörän, se ei ole vertailukelpoinen Soliferin kanssa vaan paljon kalliimoi ja perempi. 600€:n pyörän saa Tokmannista, Prismasta tai Citymarketista.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Soliferin hinta olisi nykyrahassa 600 euroa.

        Jos ostat 2000€ pyörän, se ei ole vertailukelpoinen Soliferin kanssa vaan paljon kalliimoi ja perempi. 600€:n pyörän saa Tokmannista, Prismasta tai Citymarketista.

        Kalliimpi ja parempi.

    • Anonyymi

      Tankoja löytyy romiksilta kympillä, lisä- teräsputkea hitsaamalla saa runkoonkin lisää vakautta.

      Kysy hitsimiehiltä, he tietävät.

    • Anonyymi

      Väsyneitä juttuja, mutta sellaista se elämä aina joskus on.

      • Anonyymi

        Olipa typerä kommentti tuossa.

    • Anonyymi

      Joku höpisee alumiinista ihan satuja.

      Materiaalina alumiini on yksi maailman kevyimmistä metalleista: se on lähes kolme kertaa rautaa kevyempi. Samalla se on kuitenkin erittäin luja, erittäin joustava ja kaiken lisäksi korroosionkestävä sen pinnalle muodostuvan ohuen, mutta vahvan oksidikerroksen ansiosta. Sen voi toki myös maalata tai värjäten anodisoida.

      Alumiinin kimmokerroin (eli jäykkyyttä kuvaava suure) ja elastisuus on teräkseen verrattuna kolminkertainen. Alumiini on pyörän runkona juuri sopivan joustava. Nanohiilikuitu sen sijsan ei jousta lainkaan, vaan on luja alusta loppuun ja murtuu äkillisesti.

      • Anonyymi
      • Anonyymi

        Miksiköhän hiilikuidusta tehdään esim. etuhaarukoita ja runkoja pyöriin ja kehutaan joustavuutta? Alumiinirunkojen murtumisista on kyllä ollut juttuja jo pidemmältä ajalta.

      • santtu_1975X
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksiköhän hiilikuidusta tehdään esim. etuhaarukoita ja runkoja pyöriin ja kehutaan joustavuutta? Alumiinirunkojen murtumisista on kyllä ollut juttuja jo pidemmältä ajalta.

        Minulta on nuo laajemmat alumiinirunkojen murtumis jutut hieman menneet ohi. Vm. 2009-2013 alumiinirunkoisessa Jopo3 mallissa niitä on jokunen ollut, mutta muista useampien samojen mallien runkojen hajoamisesta ei itselläni tietoa, niin olisi mielenkiintoista kuulla asiasta lisää?

        Tuon Jopo3:n murtumista on palstallakin käsitelty muutamaankin otteeseen.

      • Anonyymi
        santtu_1975X kirjoitti:

        Minulta on nuo laajemmat alumiinirunkojen murtumis jutut hieman menneet ohi. Vm. 2009-2013 alumiinirunkoisessa Jopo3 mallissa niitä on jokunen ollut, mutta muista useampien samojen mallien runkojen hajoamisesta ei itselläni tietoa, niin olisi mielenkiintoista kuulla asiasta lisää?

        Tuon Jopo3:n murtumista on palstallakin käsitelty muutamaankin otteeseen.

        Bilteman myymistä yosemiteista väitetään runkojen katkenneen, itselläni yosemiten 29 tuumaisilla renkailla olevan maasturin näköisen joustokeulasähkärin manuaalissa sanotaan ettei pyörää ole tarkoitettu rankempaan? maastopyöräilyyn.

    • Anonyymi

      Teräsrunkoinen ihan hyvä valinta. Nykyjään teräsfillareiden valikoima suppeampi kuin ennenvanhaan, aitous kannattanee testata magneetilla.

      Teräksen hyvä puoli että väsymisrajan alapuolella voi olla toistuvaa rasitusta toisin kuin alumiinilla joka naksahtaa ajan myötä helpommin katki jos samaa junttaamista samalla voimalla riittävän pitkään.

    • Anonyymi

      Juu, mutta alumiini ei kestä joustoa, vaan murtuu pitläaikaisen rasituksen myötä terästä aikaisemmin. Kai siitä muuten tehtäisiin jousia ym. Jostain syystä tällaisiin kuitenkin valikoituu teräs - miksi, pystytkö kertomaan, jos kerran alumiini on mielestäsi terästä parempi?

      Alumiinirungosta on siis tehtävä jäykkä, jos sen halutaan kestävän käyttöä - teräs taas ei väsy samalla tavalla.

      Tuossa ammattilaisen kokemuksia alumiinirungon epämukavuudesta:
      https://www.google.fi/amp/s/road.cc/content/blog/aluminium-frames-are-work-devil-292401?amp?espv=1

      • Anonyymi

        Jaa, mutta kuitenkin kaikki on kiinni polkupyörän suunnittelusta. Kokonaisuus ratkaisee niin kuin on todettu. Polkupyörän mukavuus tai ajettavuus koostuu paljon muustakin kuin vain runkomateriaalista.

      • santtu_1975X

        Eri tyylissä pyörissä on erilaiset vaatimukset rungon ominaisuuksille. Esimerkikis maastopyörissä haetaankin jäykähköä runkorakennetta ja pyörän jousto tapahtuu jousituksessassa sekä isolla ilmatilalla olevissa renkaissa. Jäykkä runko jopa edesauttaa jousituskomponettien oikeaoppista toimintaa.

        Nykyään pitää huomioida se että isossa määrin pyörien rungot valmistetaan muuten kuin tasapaksusta ja tasaseinäisestä pyöreästä putkesta. Vaan pyörän runko mitoitetaan niin että runko on vahvimmallaan (muoto, koko ja paksuus) siellä missä pyörässä on suurimmat rasitusvoimat ja taasen siellä missä on pienemmät rasitukset käytettään ohuempaa/pienempää rakennetta.
        Täräksen yksi huonoja puolia on se suhteessa Alumiiniin, että terästä on selvästi hankalampaa muotoilla muuksi kuin tasapaksuksi putkirakenteeksi kun Alumiini taasen on ominaisuuksiensa takia helpohko muokattava.
        Pyöräkäytössä olevista metalleistahän titaanilla on parhaat lujuusominaisuudet, mutta sen kalliin hinnan lisäksi sen erittäin suuri haittapuoli on erittäin haastava muokattavuus ja työstettävyys, eli muun kuin pyöreäputkisen titaanipyörän rungon rakentaminen on erittäin aikaavievää ja kalliita koneita vaativaa teollisen mittakaavan valmistuksessa.

        Hiilikuitu on sitten runkomateriaalina siitä kiitollinen, että valmistustekniikasta johtuen siitä pystytään tekemään lähes mitä muotoja ja vahvuuksia halutaan, mutta samalla tuo valmistustekniikka on aikaa vievää ja samalla sekä käsityävaltaista että kalliita erikoiskoneita vaativaa.

        Eli kaikilla runkomateriaaleilla on omat hyvät ja huonot puolensa, tärkeintä onkin että jo suunnitteluvaiheessa valitaan pyörän runkoon oikeat ja oikein mitoitetut materiaalit vaatimuksiin nähden.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jaa, mutta kuitenkin kaikki on kiinni polkupyörän suunnittelusta. Kokonaisuus ratkaisee niin kuin on todettu. Polkupyörän mukavuus tai ajettavuus koostuu paljon muustakin kuin vain runkomateriaalista.

        Uusimpia innovaatioita pyörien runkomateriaaliksi on mm. bambu, kevyt ja joustava. Odotan mielenkiinnolla miten menestyy.

    • Anonyymi
    • Anonyymi

      Kummallista, miten joku on ottanut asiakseen vihata alumiinirunkoa. Siis ihan periaatetasolla ollakseen oikeassa. Pätevyyden tarpeen on oltava tosi kova.

      • Anonyymi

        Alumiinilla vain on tietyt ominaisuudet. Ei niistä kertominen tarkoita että vihaa alumiinirunkoa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Alumiinilla vain on tietyt ominaisuudet. Ei niistä kertominen tarkoita että vihaa alumiinirunkoa.

        Ehkä teksti ei ollut sinulle; oliko?

      • Anonyymi

        Ei täällä alumiinivihaa ole, alumiinifillari on kevyempi ja nykypäivänä ehkä halvempi valmistaa kuin teräksinen. Teräsfillarin tärkeimpänä etuna on aiemmin mainittu teräksen väsymiskestävyys. Edellinen kommentoija kertoikin mainion vertauksen jousista, niissä ei juuri alumiinia käytetä.

        Teräs vs alumiinipyörän ajo-ominaisuuksiin en ota kantaa, tällä hetkellä vain alumiinifillareita käytössä, edellinen teräsfillari varastettiin yli 20 vuotta sitten joten muistikuvat sen paremmuudesta / huonommuudesta haihtuneet maanteiden pientareille.

      • Anonyymi

        Esimerkiksi Pole tekee alumiinirunkoja jyrsimällä ja liimaamalla sähkömaastopyöriin. Laatu varmasti kohdallaan ja sitä myötä kestävyys.

    • Anonyymi

      Kakarana taiteltiin alumiinisia telttakeppejä poikki. Ei olisi tullut mieleenkään alkaa taitella teräksisiä yhtå paksuja teräsputkia poikki. Se olisi ollut mahdotonta.
      Ohutseinäinen alumiiniputki murtui kun aikansa väänteli.

      • Anonyymi

        Vain köyhä ottaisi teräsputkirungon.

        Kun rahaa on, otan tietenkin hiilikuidun.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vain köyhä ottaisi teräsputkirungon.

        Kun rahaa on, otan tietenkin hiilikuidun.

        Ei ole köyhällä varaa teräkseen

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei ole köyhällä varaa teräkseen

        No miksi et ota hiilikuitua?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No miksi et ota hiilikuitua?

        Ei köyhällä ole varaa hiilikuituun. Alumiiniseen on tyytyminen.

    • Anonyymi

      Alu runko on paras runko. Hiiltikuitu ei kestä.
      Hiilikuitu runkoon kun tulee yksikin naarmu, niin se katkeaa juuri siitä kohtaan.

      Vain gramma himo oyöräilijät ajavat hiilikuitu runkoisella, koska se on kevyt.

      Grammankin kevennys on tärkeää.

      Normaaleille tyyoeille se alumiini runko!

      • Anonyymi

        No ei katkea juuri siltä kohtaa. Minulla on alumiinirunko hiilikuituisella etuhaarukalla. Joku on ystävällisesti vetänyt sisäpinnalle syvän naarmun haarukan yläosaan. Lättäsin päälle epoksiliimaa. Ei näy eikä tunnu tuhansien kilometrien jälkeenkään murtumisen merkkejä.

    • Anonyymi

      Nykyään teräsrungot ovat harvinaisuuksia aktiivikäytössä, olipa kyseessä sitten maantie- tai maastopyöräily. Teräs on jäänyt kevyempien materiaalien, eli hiilikuidun, titaanin ja alumiinin jalkoihin.

      Runkoa ei koskaan eikä enää mistään hinnasta rakenneta vesijohtoteräksestä, vaan ainoastaan suurlujuusteräksestä tai vastaavasta. Ja etuhaarukkaa ei koskaan tehdä alumiinista, vaan aina titaanista, suurlujuusteräksestä tai hiilikuidusta. Mutta tämä vaan siitä syystä, että vaikka valmistustekniikat ovatkin nykyisin erinomaisia, liitosten lovikohtia voi kaikesta huolellisuudesta huolimatta jäädä. Alumiini ei kestä lovia. Kaikki etuhaarukat iskevät kyllä käsille, jos kädensijat ovat onnettomat.

      Lentokoneissa, veneissä ja laivoissa alumiini kyllä kestää, samoin komposiitit. Sen sijaan vanhan kansan änkyräpyöräilijät vaativat, että ainoa oikea materiaali eli vesijohtopatarauta pitää olla aina päämateriaali nyt ja jatkossa. Ei haittaa vaikka ruostuu sisältä. Vähänkös naurattaa. Kyllä pitää vähintään vaatia chromolya eli kromilla ja molybdeenilla seostettua rosteria (4130 tai vastaava). Sellaisen kelpuutan itsekin.

      Alumiinin väsymisestä johtuva halkeaminen pyörissä näkyy aina ennen lopullista murtumista, mutta se on erittäin harvinaista. Jos hinta on rajoittava tekijä ja paino ei haittaa, pyörä pitää olla mustasta vesijohtoputkesta.

      • santtu_1975X

        Tietysti vielä kun muistaa että lähes keikki korkeatasoiset maastopyörien jousitetut etuhaarukat ovat alumiinia (ja kalleimmissa malleissa magneesiumia yms. alajalat) ja niihin kohdistuu (tai ainakin niihin kohdistuvaksi suunnietellut) maastoajossa voimia joita normaaliin "katupyörään" ei ikinä normaalikäytössä kohdistu lähellekkään, niin olisi aika hämmästyttävää väittää että alumiini pyöräkäytössä olisi jotenkin huono ja heikko materiaali.

      • Anonyymi
        santtu_1975X kirjoitti:

        Tietysti vielä kun muistaa että lähes keikki korkeatasoiset maastopyörien jousitetut etuhaarukat ovat alumiinia (ja kalleimmissa malleissa magneesiumia yms. alajalat) ja niihin kohdistuu (tai ainakin niihin kohdistuvaksi suunnietellut) maastoajossa voimia joita normaaliin "katupyörään" ei ikinä normaalikäytössä kohdistu lähellekkään, niin olisi aika hämmästyttävää väittää että alumiini pyöräkäytössä olisi jotenkin huono ja heikko materiaali.

        Jaa, eikös se jousitus juurikin vaimenna törmäysenergiaa? Siksi kestävät.

        Ihan kiva, että tulit kaapista omalla nimelläsi, kun viimerksi kätosit:)

      • Anonyymi
        santtu_1975X kirjoitti:

        Tietysti vielä kun muistaa että lähes keikki korkeatasoiset maastopyörien jousitetut etuhaarukat ovat alumiinia (ja kalleimmissa malleissa magneesiumia yms. alajalat) ja niihin kohdistuu (tai ainakin niihin kohdistuvaksi suunnietellut) maastoajossa voimia joita normaaliin "katupyörään" ei ikinä normaalikäytössä kohdistu lähellekkään, niin olisi aika hämmästyttävää väittää että alumiini pyöräkäytössä olisi jotenkin huono ja heikko materiaali.

        Oo, btw, ne jouset niiden hyppykeppien sisällä on terästä.

      • santtu_1975X
        Anonyymi kirjoitti:

        Jaa, eikös se jousitus juurikin vaimenna törmäysenergiaa? Siksi kestävät.

        Ihan kiva, että tulit kaapista omalla nimelläsi, kun viimerksi kätosit:)

        Pitää muistaa että ajotilanteesta/maastosta riippuen, niin maastoajossa keulaan kohdistuu myös muun suuntaisia voimia (Niin liikkeen suuntaisia kuin sivuttaisia) noiden "ylös/alas" suuntaisten voimien lisäksi mitä jousitus pääasiallisesti vaimentaa (osa liikkeen suuntaisesta voimasta siirtyy myös jousikeulan vaimentamaksi).
        Tosiaan huomattavaa asiassa on että ns."halpiskeulat" on teräsrakenteisia yms. ja mitä kalliimpaan/parempaan keulaan siirrytään, niin keula materiaali muuttuu alumiiniin/magnesiumiin.

        Mihin olen kadonnut? En kirjoita täällä muuten kuin omalla nimimerkilläni (paitsi muutamaan kertaan kun on selain "heittänyt" minun ulos kirjautumisesta enkä sitä ole huomannut viestiä lähettäessä).

        Itselläni on välillä enemmän ja välillä vähemmän aikaa (ja kiinnostusta) kirjoittaa palstalle, asiajutut kun tulee isommin käsiteltyä tuolla Fillarifoorumin puolella, täällä kun jutut on paljolti... no ovat mitä ovat.

      • santtu_1975X
        Anonyymi kirjoitti:

        Oo, btw, ne jouset niiden hyppykeppien sisällä on terästä.

        Nuo kierrejousikeulat ovat juuri lähtökohatisesti noita "halpiskeuloja" (sitten tiettyjä alamäki specialisoituja erikois keuloja lukuunottamatta).
        Kalliimmat keulat ovat sitten ilma/öljy vaimenteisia (jousikomponetteja sieltäkin keulan sisöltä luonnollisesti löytyy).

        Mutta jousella 8ei siis jousikeulalla vaan jousella itsessään) ja pyörän runko-osilla (mihin pyörän keula omalta osaltaan kuuluu) on hyvin erilaiset vaatimukset joten en nyt osaa sanoa miten nämä kaksi asiaa täysin liittyvät toisiinsa...

      • Anonyymi

        Teräs taitaa nykyään olla lähinnä sellaisissa "maailmanympärys" matkaajille tarkoitetuissa retkipyörissä runkomateriaalina. Joillain valmistajilla myös titaanifillareita mutta kyllä alumiinikin on yleistymään päin.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Teräs taitaa nykyään olla lähinnä sellaisissa "maailmanympärys" matkaajille tarkoitetuissa retkipyörissä runkomateriaalina. Joillain valmistajilla myös titaanifillareita mutta kyllä alumiinikin on yleistymään päin.

        Sinkitty vesijohtoputki on se, mikä joustaa ja kestää eikä ruostu pyöräillessä.

    • Anonyymi

      Alumiini runkoon ei tarvitse koskaan laittaa pikaliimaa, siliconia tai muuta vahviketta, mutta hiilikuitu runkoon pitää laittaa jos naarmu tulee epoxi liimaa jotta sillä voi ajaa.

      Hiilikuitu säikeet avautuu naarmusta, joten sitä pitää paikata.

      Normi pyöräilijä karttaa hiilikuitua.

      Himo pyöräilijä kaipaa sitä.

      Kevennys sukkahousussa, kevennys vaihtajassa, kevennys vanteessa, kevennys eturauhasessa.

      Grammankin kevennys on tärkeää.

      Siksi on hiilikuitu.

      • santtu_1975X

        Itselläni kaksi hiilikuiturunkoista pyörää joilla etenkin toisella tulee ajettua hyvinkin haastavassa maastossa ( tyyliin: https://aijaa.com/5ycaGk ) ja kaatuiltua aina aika-ajoin kuten maastoajon luonteeseen kuuluu ja silti ei pyörässä ole vielä yhtään sellaista naarmua joka saisi minua yhtään epäilemään rungon kestävyyttä. Ei maaliin tullut naarmu vielä mitään vaikuta ja koska hiilikuitusen pyörän rungossa on useita (kymmeniä) kuitukerroksia päällekkäin, niin ei vaikkapa päällimmäiseen kerrokseen tullut vaurio vielä runkoa hajoamisherkäksi tee.

    • Anonyymi

      Naiset eivät ei kiinnosta hiilikuitu miehiä.

      Nämä tekevät vain käsitöitä.

      Näiden narsujen hengen heimolaisia ovat rullasuksi hiihtäjät.

      Varokaa kun vastaan tulee. Koko tie on heidän käytössään.

      Tämä on narsistien elämää.

      Onko heillä naisia?

      Ei ole!

      On vain se hiilikuitu, vapaa latu ja minä minä.

      Ja sukkahousut!

      • Anonyymi

        Miten paljon näppylöitä saakaan polkupyörät ja pyöräily aikaan joissakin.

    • Anonyymi

      Runko väsyy kun ajaa ja painoa päällä. Montut, pienet parit, tärinä.

      Osa suunnitellaan ja tehdään huonommin.

      Pyörille pitäisi saada kunnon rasitustestit, nyt ne kukaan ei valvo ja määrittele.

      Henki lähtee kun pyörä hajoaa ajossa

    • Anonyymi

      Alle 2 v vanha alumiinirunko meni takuuseen joskus vuosituhannen vaihteessa. Valmistaja antoi tilalle silloin hintavamman, mutta hieman painavamman teräsrungon todeten, että "alumiini ei nähtävästi kestä sinun käytössäsi" ja tahtoi näin hiljentää tuotemerkin mainehaitan.

      Oli ollut kovalla käytöllä, kuljetin myös lasta istuimessa ja painavia kauppaostoksia laukuissa. Hajosi siinä kun ostosten kanssa liikkuessa räsähti putket molemmin puolin poikki kanttikiviltä alas tullessa. Ei saumoista, vaan putkien keskeltä. Onneksi ei käynyt pahemmin, kun hajosi takaa.

      Liian ohuet putkien vahvuudet ja liian pieni halkaisija putkissa, otaksun. Olivat jo korjanneet tehtaalla mallia.

      • Anonyymi

        Takuuseen meni 70-luvulla putkirunko, liekö ollut hiilikuitua. Saumasta meni montussa poikki, ei naurattanut. Sen jälkeen en ole ottanut pyörään runkoa.

    • Anonyymi

      Moottoripyörä ei toki ole polkupyörä. Jos kuitenkin otetaan maailman kalleimmat ja tehokkaimmat moottoripyörät, runko ja jopa swingit ovat alumiinia. Lisänä käytetään hiilikuitua tai komposiittia. Harley-Davidson luottaa saumattomaan putkiteräkseen. On siis turha puhua mistään rungon joustamisesta erityisominaisuutena.

      Reilut sata vuotta sitten laivat tehtiin niittaamalla ja lentokoneet kankaasta ja puusta. Moottoripyörät olivat polkupyöriä, joihin lisättiin moottori.

      Täällä on aivan oikein sanottu, että paras runkoteräs on nykyisin ihan muuta kuin patarautaa, eli runsaasti seostettua ja vähähiilistä. HiTen toimii, mutta sekin alkaa olla jo vanhanaikaista. Teräksen ongelma on todellakin se, että runko on silloin putkimaista, koska työstäminen ja muodonmuokkaaminen on niin vaikeaa. Vahvin putkimainen runko saadaan aikaan, kun suunnitellaan tavalla tai toisella kolmioita.

      Alumiinin pystyy valamaan lähes mihin muotoon tahansa, ja kevyenä materiaalia voi käyttää reilummin. Alumiinilla saa enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa rungon ulkonäköön ja lujuuteen, on pyörässä iskunvaimennusta tai ei. Tarmacin runko hiilikuidusta tehtynä painaa vain 800 grammaa!

      Avauksen Soliferin runko oli aikanaan kenties lähes parasta mitä oli saatavilla, kun paikallisia vaihtoehtoja oli yksi tai kaksi. Mustaa ja maalattua vesijohtoputkea, painoa vajaa kymmenen kiloa. Voitaneen sanoa, että aika on ajanut siitä ohi ihan kaikessa mielessä. Ei kuitenkaan ole itsestään selvää, mikä on paras polkupyörän runkomateriaali, vaan se riippuu käyttötarkoituksesta ja käyttövaroista. Aivan kuten tuolla edellä jo sanottuna.

      • Anonyymi

        Moottoripyörien ja polkupyörien rungot tyystin erityyppisiä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Moottoripyörien ja polkupyörien rungot tyystin erityyppisiä.

        Thx, einstein.

    • Anonyymi

      Aina oppii uutta.

      Metalli väsyy. Polkupyörä, jossa on patarautarunko, on raskas, eikä se voi olla luotettava - se kyllä ruostuu ja murtuu. Sen sijaan seostettu Cr-Mo-teräs on luja, joustava ja ruostumaton. Vain harva valmistaja kykenee valmistamaan teräsrunkoja muusta muodosta kuin putkesta. Teräsrunko rakennetaan lähes poikkeuksetta kolmiomuotoon, koska se on lujin muoto. Teräs voidaan kierrättää.

      Hillikuiturunko saattaa painaa vain 800 grammaa. Hiilikuitu ei ole kierrätettävissä, ja sen hiilijalanjälki on ruma. Hiilikuitu on kova, mutta ei kestä iskuja. Hiilikuitu tarvitsee 14 kertaa enemmän energiaa valmistukseen kuin teräs. Ollakseen ympäristöystävällinen, rungon pitää olla käytännössä ikuinen, sillä hiilikuidun hiilijalanjälki on todella rumaa katsottavaa.

      Alumiini voidaan muokata lähes mihin muotoon tahansa. Perinteinen 6000-sarjan alumiini sisältää magnesiumia ja piitä, mutta 7075-T6 -sarjan alumiini on kaikilta ominaisuuksiltaan (myötöraja, vetolujuus ja kovuus) ylivoimainen. Seoksessa on mukana myös sekä sinkkiä että kuparia. Murtovenymä eli plastinen venymä on jopa lähes 20 % materiaalin pituuteen suhteutettuna. 7075-sarjan alumiinilla on 90 % 304-ruostumattoman teräksen lujuudesta, mutta vain 1/3 painosta. Ko. alumiinin taivutuslujuus on painoon suhteutettuna jopa kaksinkertainen perus ruostumattomaan teräkseen verrattuna. Alumiini on kierrätettävissä.

      Titaani on materiaalina marginaalinen, pääsosin kallis, kevyt ja erinomainen lähes kaikessa mielessä.

      --

      Kehitys kehittyy.

      Cr-Mo-teräs on rungoksi hyvä valinta, jos ulkonäölle ei aseteta erityisiä edellytyksiä. Teräs on aina teräs, joten peruspyörän runko voi aina olla uskottavasti seostettua terästä. Modernin (kilpa)maantiepyörän runko on vain poikkeustapauksessa terästä, mutta siihen sopii esim. Columbus Xcr ja Spirit HSS -saumaton teräsputki. Maastopyörän runko on todella harvoin teräksestä.

      Seostettu alumiinirunko, lähinnä 7075-T6 -sarja, voidaan keveytensä ja muokattavuutensa vuoksi rakentaa lähes mihin muotoon ja mihin lujuuteen tahansa. Alumiini ohittaa perusputkipataraudan lähes kaikissa ominaisuuksissaan, mutta ohittaa myös Cr-Mo-teräksen kaikissa erikoiskohteissa. Maastopyörät ovat lähes poikkeuksetta alumiinista. Kehitys on vienyt meidät kauaksi alle-rikkoutuvasta perusalumiinista ja 6000-sarjan alumiinista.

      Hiilikuitu on vahva kuin härkä ja kevyt kuin perhonen. Mutta niin sen pitää ollakin, koska sen hiilijalanjälki on todella rumaa katsottavaa. Hiilikuitu on jätettävä vain maantie- ja nopeuskilpailijoiden käyttöön, eikä taviksella ole sellaiseen mitään tarvetta.

      • Anonyymi

        Jonkun laskelman mukaan hiilikuidun hiilijalanjälki on n. kolminkertainen alumiiniin nähden ja alumiinin (maakuoren yleisin metalli) tuotantoon kuluu valtavasti sähköä. Ehkä pitkälle jalostettu teräs tai joku uudempi innovaatio esim. Bambu voisi olla ekologisin vaihtoehto runkomateriaalina.

    • Anonyymi

      Mainitsemasi 7075-T6 alumiini on kehitetty 1940-luvulla (wikipedian mukaan ensimmäinen kehitysversio jo 1930-luvulla). Miksi fillarivalmistajat käyttäisivät vielä 6000-sarjan alumiiniseosta vaikka paljon parempaa ollut jo 80 vuotta tarjolla?

      • Anonyymi

        Ei sitä kai kukaan enää käytäkään

      • Anonyymi

        Halvempi hinta, parempi saatavuus, (usein) helpompi työstettävyys ja yhteen suuntaan kestävä rakenne. Ei kaikissa kohteissa tarvita parasta mahdollisuuutta kestävyyttä tai luotettavuutta, ja silloin takoalumiininen 6000-sarjainen käy ihan hyvin. 7000-sarjainen on kovempaa mutta erityisesti kalliimpaa ja sitkeämpää. Lisäaineet antavat sekä plussaa sekä miinusta.

        Kiinasta halvalla ostettavat rungot ovat 6000-sarjaisia, samoin paljon osia on 6000-sarjaisia. Pelkällä lämpökäsittelyllä saa ihmeitä aikaan.

        Kuten sanottua, aina hinta ja tarpeet eivät kohtaa. Usein pärjää perusjutuilla.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Halvempi hinta, parempi saatavuus, (usein) helpompi työstettävyys ja yhteen suuntaan kestävä rakenne. Ei kaikissa kohteissa tarvita parasta mahdollisuuutta kestävyyttä tai luotettavuutta, ja silloin takoalumiininen 6000-sarjainen käy ihan hyvin. 7000-sarjainen on kovempaa mutta erityisesti kalliimpaa ja sitkeämpää. Lisäaineet antavat sekä plussaa sekä miinusta.

        Kiinasta halvalla ostettavat rungot ovat 6000-sarjaisia, samoin paljon osia on 6000-sarjaisia. Pelkällä lämpökäsittelyllä saa ihmeitä aikaan.

        Kuten sanottua, aina hinta ja tarpeet eivät kohtaa. Usein pärjää perusjutuilla.

        Alumiini-litium -seos 8090 on poikkeuksellisen lujaa ja jäykkää, mutta sitä ei ole vielä pyörissä. Alumiinin seostaminen on oleellista, kun halutaan tietyt omaisuudet, muokattavuus tai vaikkapa hitsattavuus. Haluttuja ja saavutettavia ominaisuuksia on tosi paljon.

        Ihan sama periaate koskee teräksiä, puuta tai muoveja: eri tarkoitus ja kohde - eri materiaali.

        Meriveden, kemianteollisuuden ja haponkestävää sekä äärimmäisen kallista SMO-terästä ei käytetä silloin, kun musta patarauta sopii. Grilliin käytetään eri materiaalia kuin terassiruuveihin. Eikä teflonista tai PTFE:stä rakenneta kippoja tai putkia, jos PE tai PP sopii Tupperwareen paremmin, tai saunanlauteita tehdä painekyllästetystä.

        Materiaaleja riittää ihan eri tavalla kuin muutama kymmenen vuotta tai sata vuotta sitten.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei sitä kai kukaan enää käytäkään

        https://www.thyssenkrupp-steel.com/en/newsroom/press-releases/high-tech-steel-bike-from-thyssenkrupp-wins-red-dot-design-award.html

        Miksi tuo nestemuovattu teräs ei ole lyönyt itseään läpi rungoissa?

        https://www.bikeradar.com/news/worlds-lightest-steel-road-bike/

        Tässä maailman kevein teräsrunko hoitoineen eli 5,42 kg, josta runko vain 1240 grammaa maalaamatta (Yasujiro Svelte, Tange Ultimate tubing, Be King carbon fork). Rungon hinta on ollut reilusti alle 2000 $. Ei näyttäisi olevan Euroopassa tarjolla.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Halvempi hinta, parempi saatavuus, (usein) helpompi työstettävyys ja yhteen suuntaan kestävä rakenne. Ei kaikissa kohteissa tarvita parasta mahdollisuuutta kestävyyttä tai luotettavuutta, ja silloin takoalumiininen 6000-sarjainen käy ihan hyvin. 7000-sarjainen on kovempaa mutta erityisesti kalliimpaa ja sitkeämpää. Lisäaineet antavat sekä plussaa sekä miinusta.

        Kiinasta halvalla ostettavat rungot ovat 6000-sarjaisia, samoin paljon osia on 6000-sarjaisia. Pelkällä lämpökäsittelyllä saa ihmeitä aikaan.

        Kuten sanottua, aina hinta ja tarpeet eivät kohtaa. Usein pärjää perusjutuilla.

        Pitipä oikein tarkistaa mitä alumiinia polkupyörässäni on käytetty. Runkomateriaali on 6061, tämä on tietenkin ymmärrettävää koska se on yleinen polkupyörissä. Sen sijaan 7000- alkuisia ei käytetä polkupyörissä. 7000 alkuiset on kuulemma kaksi kertaa kovempaa materiaa noihin 6000 verrattuna, mutta ei suinkaan sitkeämpää, vaan sitkossa kuusitonniset ovat parempia. Näin ollen suorilla iskuilla kuusitonnisten murtumiskestävyys on parempi. Parempaa on myöskin muotoiltavuus verratteassa tuohon toiseen.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pitipä oikein tarkistaa mitä alumiinia polkupyörässäni on käytetty. Runkomateriaali on 6061, tämä on tietenkin ymmärrettävää koska se on yleinen polkupyörissä. Sen sijaan 7000- alkuisia ei käytetä polkupyörissä. 7000 alkuiset on kuulemma kaksi kertaa kovempaa materiaa noihin 6000 verrattuna, mutta ei suinkaan sitkeämpää, vaan sitkossa kuusitonniset ovat parempia. Näin ollen suorilla iskuilla kuusitonnisten murtumiskestävyys on parempi. Parempaa on myöskin muotoiltavuus verratteassa tuohon toiseen.

        Tarkistin oman pyörän valmistajan (Stevens Bikes) sivulta ja sama 6061 alumiini ja DB eli double butted putkea.
        Hyvin on toistaiseksi pysynyt kasassa eikä runko vääntyile painavankaan retkikuorman kanssa, fillarin omapainokin vain 13,6 kg.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tarkistin oman pyörän valmistajan (Stevens Bikes) sivulta ja sama 6061 alumiini ja DB eli double butted putkea.
        Hyvin on toistaiseksi pysynyt kasassa eikä runko vääntyile painavankaan retkikuorman kanssa, fillarin omapainokin vain 13,6 kg.

        Aha, samaa tuplaputkea minullakin mutta polkupyörän paino on rutistettu noin yhdeksään kiloon.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pitipä oikein tarkistaa mitä alumiinia polkupyörässäni on käytetty. Runkomateriaali on 6061, tämä on tietenkin ymmärrettävää koska se on yleinen polkupyörissä. Sen sijaan 7000- alkuisia ei käytetä polkupyörissä. 7000 alkuiset on kuulemma kaksi kertaa kovempaa materiaa noihin 6000 verrattuna, mutta ei suinkaan sitkeämpää, vaan sitkossa kuusitonniset ovat parempia. Näin ollen suorilla iskuilla kuusitonnisten murtumiskestävyys on parempi. Parempaa on myöskin muotoiltavuus verratteassa tuohon toiseen.

        "Sen sijaan 7000- alkuisia ei käytetä polkupyörissä."

        Kerro lisää tuosta. Minulla sattuu olemaan tuollainen.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Sen sijaan 7000- alkuisia ei käytetä polkupyörissä."

        Kerro lisää tuosta. Minulla sattuu olemaan tuollainen.

        Ei voi olla totta

      • santtu_1975X
        Anonyymi kirjoitti:

        Pitipä oikein tarkistaa mitä alumiinia polkupyörässäni on käytetty. Runkomateriaali on 6061, tämä on tietenkin ymmärrettävää koska se on yleinen polkupyörissä. Sen sijaan 7000- alkuisia ei käytetä polkupyörissä. 7000 alkuiset on kuulemma kaksi kertaa kovempaa materiaa noihin 6000 verrattuna, mutta ei suinkaan sitkeämpää, vaan sitkossa kuusitonniset ovat parempia. Näin ollen suorilla iskuilla kuusitonnisten murtumiskestävyys on parempi. Parempaa on myöskin muotoiltavuus verratteassa tuohon toiseen.

        7075-t6 alumiiniä kyllä käytetään pyörissä ihan yleisesti, sitä löytyy mm. Parempien osasarjojen rattaista, kammista yms. osista, mutta tärkeimmät tekijät miksi kyseistä materiaalia ei laajamittaisesti käytetä polkupyörien rungossa on se tosiasia että kyseinen alumiinilaatu ei ole perinteisesti hitsaamalla liitettävissä toisiinsa (tai on mutta hitsauskohdasta muodostuu selvästi muuta runkoa hauraampi kohta). Runkojen kasaaminen pitäisi suorittaa joko juottamalla taikka liimaamalla.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tarkistin oman pyörän valmistajan (Stevens Bikes) sivulta ja sama 6061 alumiini ja DB eli double butted putkea.
        Hyvin on toistaiseksi pysynyt kasassa eikä runko vääntyile painavankaan retkikuorman kanssa, fillarin omapainokin vain 13,6 kg.

        Tuo on aika painava teräksiseenkin verrattuna!

      • Anonyymi
    • Anonyymi

      Itsellä ei ole tuplaputkea, mutta vakuttaa silti tehokkaalta.

      Yhdelläkin putkella pärjää.

      Tehoja löytyy vaikka vain yksi putki.

    • Anonyymi

      "...kyseistä materiaalia (7075) ei laajamittaisesti käytetä polkupyörien rungossa on se tosiasia että kyseinen alumiinilaatu ei ole perinteisesti hitsaamalla liitettävissä toisiinsa."

      Sen takia runko tehdään yleensä materiaalia poistavin menetelmin tai rakentavassa talossa on erityinen tietotaito lämmönkäyttämisestä hitsaamisessa. Muutama vuosi sitten hitsaamista pidettiin erityisen riskialttiina, mutta hitsaaminen on nykytietämyksellä täysin mahdollista, silti haastavaa. Näin kertovat hitsauksen asiantuntijayritykset.

      Kaksi yleisintä pyörän rungoissa käytettyä alumiinityyppiä ovat 6061 ja 7005. 6061:tä pidetään näistä kahdesta parempana, koska sen kanssa on helpompi ja halvempi työskennellä. Sanotaan, että 6061 on hieman kevyempi kuin 7005, vaikka jokapäiväiselle ajajalle tuskin ero on valtava.

      Kaikkien alumiinilaatujen kimmokerroin on noin 70 GPa, mikä on vain noin 1/3 teräksen jäykkyydestä. On kuitenkin nyt jo hyvin tiedossa, että putken halkaisijan kasvaessa sen jäykkyys kasvaa eksponentiaalisesti! Alumiini on kevyt, joten se soveltuu halkaisijaltaan isojen putkien valmistukseen, joiden seinät ovat riittävän paksut nurjahduksen estämiseksi, mutta jotka eivät silti ole raskaita. Näin alumiinirungot tehdään riittävän jäykiksi.

      Jos rungosta tehdään erityisen jäykkä ja kenties ihan liian jäykkä, se ei ole alumiinin vika, vaan suunnittelijan vika.

      "Sen sijaan 7000- alkuisia ei käytetä polkupyörissä."

      Jopa rungoissa käytetään. Itselläni sattuu olemaan Kona-pyörä, jossa on (ilmeinen kaksoisohennettu) 7005-alumiinirunko.

      • Anonyymi

        Trek on tunnettu valmistaja. Heillä on käytössään 6000-sarjaisen lisäksi omas "alfa" -sarjaa, joka vastaa 7000-sarjaista.

        Olisiko nykyinen käytäntö se, että vältetään hitsausta ja käytetään hydroformausta? Silloin voidaan puuttuvien hitsaussaumojen lisäksi saada samalla aikaan kahteen tai kolmeen eri paksuuteen muokatut (butted) putket. Ei tarvita siis hitsausta lainkaan ja oikea putkenpaksuun oikeaan paikkaan. Ja siis lujuus vs. paino optimiksi.

        Hydroformaus sopii molemmille sarjoille. Muilla valmistajilla lienee samat koneet.

      • santtu_1975X
        Anonyymi kirjoitti:

        Trek on tunnettu valmistaja. Heillä on käytössään 6000-sarjaisen lisäksi omas "alfa" -sarjaa, joka vastaa 7000-sarjaista.

        Olisiko nykyinen käytäntö se, että vältetään hitsausta ja käytetään hydroformausta? Silloin voidaan puuttuvien hitsaussaumojen lisäksi saada samalla aikaan kahteen tai kolmeen eri paksuuteen muokatut (butted) putket. Ei tarvita siis hitsausta lainkaan ja oikea putkenpaksuun oikeaan paikkaan. Ja siis lujuus vs. paino optimiksi.

        Hydroformaus sopii molemmille sarjoille. Muilla valmistajilla lienee samat koneet.

        Hydroformaus on (eri muotoja ja paksuuksia sisältävien) putkiosien valmistustekniikka eikä niinkään kyseisten osien liitostekniikka toisiinsa isommaksi kokonaisuudeksi (kuten vaikkapa pyörän rungoksi).
        Kyseisellä tekniikalla on tietysti mahdollista valmistaa sopivia putkikomponettejä jotka saadaan vaikkapa limitettyä toistensa sisälle ja liiettyä toisiinsa vaikkapa liimaamalla.
        tiettyjen alumiini laatujen kääntöpuolena on tosiaan niihen huono lämmönkesto perinteisessä hitsauksessa syntyvää kovaa lämpötilaa vastaan joka muuttaa materiaalin rakennetta selvästi negatiiviseen suuntaan.

      • santtu_1975X

        Alumiinissa (kuten lähes kaikissa muissakin teollisissa metallituotteissa) on lukematon määrä eri "alalajeja".
        Vaikkapa Alumiinin osalta 7xxx-sarjassa on 24kpl luokiteltua eri Alumiinilaatua.
        Alumiinin "lista"järjestelmä on luotu niin että tuo ensimmäinen numero sarjassa kertoo kyseisen alumiinilaadun pääseosaineet, 7xxx-sarjan alumiinin kaksi pää seosainetta itse puhtaan Alumiinin lisäksiovat sinkki ja magnesiun eri seossuhteissa ja sitten eri laaduissa muita lisäaineistuksia pienemmässä määrin.
        Kun taasen vaikkapa 6xxx sarjan alumiinit ovat suhteellisen "puhtaita" alumiiniseoksia joissa on yhteisenä nimittäjänä se että muina seos elementteinä tuotteissa ovat Pii ja Magnesium (mutta selvästi pienemmillä osuuksilla kuin 7xxx sarjan alumiineissä joissa muiden seosaineiden kuin alumiinin osuus voi olla jopa 12-13%:n luokkaa).

      • Anonyymi
        santtu_1975X kirjoitti:

        Hydroformaus on (eri muotoja ja paksuuksia sisältävien) putkiosien valmistustekniikka eikä niinkään kyseisten osien liitostekniikka toisiinsa isommaksi kokonaisuudeksi (kuten vaikkapa pyörän rungoksi).
        Kyseisellä tekniikalla on tietysti mahdollista valmistaa sopivia putkikomponettejä jotka saadaan vaikkapa limitettyä toistensa sisälle ja liiettyä toisiinsa vaikkapa liimaamalla.
        tiettyjen alumiini laatujen kääntöpuolena on tosiaan niihen huono lämmönkesto perinteisessä hitsauksessa syntyvää kovaa lämpötilaa vastaan joka muuttaa materiaalin rakennetta selvästi negatiiviseen suuntaan.

        Hydroformaus ei ole pelkästään eri paksuuksien muodostamista. Sillä voidaan tehdä myös monokokkirunko alumiinista.

      • santtu_1975X
        Anonyymi kirjoitti:

        Hydroformaus ei ole pelkästään eri paksuuksien muodostamista. Sillä voidaan tehdä myös monokokkirunko alumiinista.

        Karkeasti sanottuna Hydroformaus on (lähinnä metalli) materiaalin muokkaamista nestepaineen (ja muotin) avulla.
        Voidaan muokata niin putki- kuin levymateriaaleja tiettyjen rajoitusten puitteissa.
        Polkupyöristä (ja niiden rungoista) kun on puhe, niin tuo runkoputkien muotojen ja paksuuksien muokkaaminen on se yleisin menetelmän käyttökohde polkupyöräteollisuuden osalta.
        Eri metallit soveltuvat ominaisuuksiensa puolesta erilailla kyseiselle muokkausmenetelmälle. Alumiini soveltuu hyvin, kun taas vaikkapa Titaani huonosti.
        Etenkin materiaalien kohdalla jotka eivät muokkausvaiheessa siedä korkeita lämpötiloja, on hydroformaus monasti järkevä menetelmä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hydroformaus ei ole pelkästään eri paksuuksien muodostamista. Sillä voidaan tehdä myös monokokkirunko alumiinista.

        Monokokkia tuskin voi tehdä pelkällä hydroformauksella, vaan osat muokataan kovassa paineessa, mutta liittämisen on melkein pakko tapahtua hitsaamalla. Kun osissa marginaali on nykyisin aina melkein mikrometrien tarkkuudella, hitsaus saadaan aivan minimaaliseksi. Osat kantavat melkein itsestään ilman hitsaustakin, niin tarkat ovat nykyiset laserit ja robotit. Hitsaus on lähes näkymätön.

        Mitä enemmän tutkii, sen suositumpaa alumiini 6061-T6 on. T6 tarkoittaa keinotekoista vanhentamista ja siten erkautuskarkaisua lämpökäsittelyllä.

        Tärkeintä on että oikea putken paksuus on oikeassa paikassa. Materiaalissa itsessään ei ole mitään pokkakonsteja.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hydroformaus ei ole pelkästään eri paksuuksien muodostamista. Sillä voidaan tehdä myös monokokkirunko alumiinista.

        Miksi rungon pitäisi olla monokokki?

      • Anonyymi

        Ja siitä on pakko tehdä paksuputkisisia runkoja, jotta kestäisivät. Aikanaan kokeiltiin rakentaa maantiepyöriä (mm. Alan), joissa oli ohuita putkia, jotka oli kasattu muhveihin niittaamalla. Olivat löysiä, eivätkä kestäneet käyttöä.

      • Anonyymi
        santtu_1975X kirjoitti:

        Alumiinissa (kuten lähes kaikissa muissakin teollisissa metallituotteissa) on lukematon määrä eri "alalajeja".
        Vaikkapa Alumiinin osalta 7xxx-sarjassa on 24kpl luokiteltua eri Alumiinilaatua.
        Alumiinin "lista"järjestelmä on luotu niin että tuo ensimmäinen numero sarjassa kertoo kyseisen alumiinilaadun pääseosaineet, 7xxx-sarjan alumiinin kaksi pää seosainetta itse puhtaan Alumiinin lisäksiovat sinkki ja magnesiun eri seossuhteissa ja sitten eri laaduissa muita lisäaineistuksia pienemmässä määrin.
        Kun taasen vaikkapa 6xxx sarjan alumiinit ovat suhteellisen "puhtaita" alumiiniseoksia joissa on yhteisenä nimittäjänä se että muina seos elementteinä tuotteissa ovat Pii ja Magnesium (mutta selvästi pienemmillä osuuksilla kuin 7xxx sarjan alumiineissä joissa muiden seosaineiden kuin alumiinin osuus voi olla jopa 12-13%:n luokkaa).

        Jaa.

      • santtu_1975X
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja siitä on pakko tehdä paksuputkisisia runkoja, jotta kestäisivät. Aikanaan kokeiltiin rakentaa maantiepyöriä (mm. Alan), joissa oli ohuita putkia, jotka oli kasattu muhveihin niittaamalla. Olivat löysiä, eivätkä kestäneet käyttöä.

        Ja henkilö joka on edes hieman opiskellut lujuustekniikkaa tietää miksi suurempiläpimittainen putki on vahvempi kuin pienemmän läpimitan omaava putki vaikka molemmissa olisi yhtä paljon materiaalia.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Monokokkia tuskin voi tehdä pelkällä hydroformauksella, vaan osat muokataan kovassa paineessa, mutta liittämisen on melkein pakko tapahtua hitsaamalla. Kun osissa marginaali on nykyisin aina melkein mikrometrien tarkkuudella, hitsaus saadaan aivan minimaaliseksi. Osat kantavat melkein itsestään ilman hitsaustakin, niin tarkat ovat nykyiset laserit ja robotit. Hitsaus on lähes näkymätön.

        Mitä enemmän tutkii, sen suositumpaa alumiini 6061-T6 on. T6 tarkoittaa keinotekoista vanhentamista ja siten erkautuskarkaisua lämpökäsittelyllä.

        Tärkeintä on että oikea putken paksuus on oikeassa paikassa. Materiaalissa itsessään ei ole mitään pokkakonsteja.

        Minun tuota ”paremmanluokan” 6061ssä on erittäin näkyvät hitsaussaumat, kun taas näyttää ainakin kuvissa siltä että Trekin alurungoissa hitsaussaumoja näy juuri lainkaan.

      • Anonyymi
        santtu_1975X kirjoitti:

        Ja henkilö joka on edes hieman opiskellut lujuustekniikkaa tietää miksi suurempiläpimittainen putki on vahvempi kuin pienemmän läpimitan omaava putki vaikka molemmissa olisi yhtä paljon materiaalia.

        Ja jäykempi... Joustamattomampi.

      • Anonyymi
        santtu_1975X kirjoitti:

        Ja henkilö joka on edes hieman opiskellut lujuustekniikkaa tietää miksi suurempiläpimittainen putki on vahvempi kuin pienemmän läpimitan omaava putki vaikka molemmissa olisi yhtä paljon materiaalia.

        Jaa. Ja toki, voidaan pohtia sitäkin, että ovatko ko. putket heikkoa ja haurasta materiaalia (alumiini) vai onko toinen, eli se läpimitaltaan ohuempi, kestävämpää materiaalia (teräs). Tämä saattaa vaikuttaa esittämäsi vertailun lopputulokseen.

      • Anonyymi
        santtu_1975X kirjoitti:

        Ja henkilö joka on edes hieman opiskellut lujuustekniikkaa tietää miksi suurempiläpimittainen putki on vahvempi kuin pienemmän läpimitan omaava putki vaikka molemmissa olisi yhtä paljon materiaalia.

        Ja eikö materiaaliila ole vämiä? Alumiinista on pakko tehdä paksuputkisisia (läpimitta, ohuet seinät) runkoja, jotta kestäisivät. Aikanaan kokeiltiin rakentaa maantiepyöriä (mm. Alan), joissa oli ohuita putkia, jotka oli kasattu muhveihin niittaamalla. Olivat löysiä, eivätkä kestäneet käyttöä.

      • santtu_1975X
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja eikö materiaaliila ole vämiä? Alumiinista on pakko tehdä paksuputkisisia (läpimitta, ohuet seinät) runkoja, jotta kestäisivät. Aikanaan kokeiltiin rakentaa maantiepyöriä (mm. Alan), joissa oli ohuita putkia, jotka oli kasattu muhveihin niittaamalla. Olivat löysiä, eivätkä kestäneet käyttöä.

        Tuolla ALAN:n muhviliitos menetelmällä ilmeisesti kuitenkin tarkoitat Maailman ensimmäistä hiilikuiturunkoista maantiepyörää 1970-luvun alusta jossa hiilikuituputkea yhdistettiin toisiinsa polkupyörän rungoksi aluminisilla liitosmuhveilla.
        Näistä ajoista on kyseisten materiaalien ominaisuuksissa ja käsittelyssä menty pitkä askel eteenpäin...

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja eikö materiaaliila ole vämiä? Alumiinista on pakko tehdä paksuputkisisia (läpimitta, ohuet seinät) runkoja, jotta kestäisivät. Aikanaan kokeiltiin rakentaa maantiepyöriä (mm. Alan), joissa oli ohuita putkia, jotka oli kasattu muhveihin niittaamalla. Olivat löysiä, eivätkä kestäneet käyttöä.

        Italialainen Alan teki runkoja putkia yhteen liimaamalla, "avaruusteknologialiimalla". Oli uranuurtaja sekä alumiini- että hiilikuiturungoissa heti 70-luvun alusta.

        > Sen sijaan 7000- alkuisia ei käytetä polkupyörissä.

        Paha virheväite. Myös Alan tekee nykysin käsintehtyjä pyöriä ja runkoja hiilikuidusta ja 7003-alumiinista (noin 5 % sinkkiä). Alan valmistaa myös monokokkeja, Alanilla on ollut pitkään Suomen maahantuontikin. Hiilikuiturungon paino on 1,1 kiloa ja alumiinirungon paino 1,6 kiloa. Kevyin runko, johon olen törmännyt kenelläkään valmistajalla on noin 800 grammaa.

        Itse harkitsen ostavani seuraavaksi todella kevyen pyörän (toiselta valmistajalta), jossa on 7075-alumiinirunko. Koska 7075-alumiinin lujuus-paino -suhde on erinomainen, runko on saatu todella siroksi ja näyttäväksi, jos se nyt ketään muuta sattuisi kiinnostamaan.

      • Anonyymi
        santtu_1975X kirjoitti:

        Tuolla ALAN:n muhviliitos menetelmällä ilmeisesti kuitenkin tarkoitat Maailman ensimmäistä hiilikuiturunkoista maantiepyörää 1970-luvun alusta jossa hiilikuituputkea yhdistettiin toisiinsa polkupyörän rungoksi aluminisilla liitosmuhveilla.
        Näistä ajoista on kyseisten materiaalien ominaisuuksissa ja käsittelyssä menty pitkä askel eteenpäin...

        Kyseessä on alumiinirunko. Oli myynnissä kymmenisen vuotta sitten.

    • Anonyymi

      Tehdäänkö kaljatölkit hydroformaamalla?

      • Anonyymi

        Tyhjennetään juomalla, muulla ei ole väliä.

    • Anonyymi

      On siis tullut selväksi, että perusalumiini on yleisin materiaali varsinkin halpojen ja keskihintaisten polkupyörien rungoissa. Seostettuja lujuusteräs-, titaani- ja hiilikuiturunkoja on vain ylemmän keskiluokan tai sitä kalliimmissa rungoissa. Painavaa ja laadultaan heikkoa patarautaa ei pitäisi kenenkään kelpuuttaa enää itselleen.

      Kun tämä on sanottu, nykystandardista 6061 saadaan priimaa 6061-T6:sta, kun se lämpökäsitellään (karkaistaan) huolella: 6061-alumiinille tyypillinen myötöraja lähes nelinkertaistuu 55 MPa:sta yli 240 MPa:iin. 7000-sarjassa kovuus on ihan omassa luokassaan ja myötöraja kaksinkertaisuu, mutta hitsaaminen on vaativaa.

      Oikein valitusta, käsitellystä ja seostetusta alumiinista valmistetaan myös parhaita ja kalleimpia pyöriä, siis sen lisäksi että alumiini on yleisin runkomateriaali nykyisin.

      Itselläni on (myös) muutaman sadan euron pyörä hydroformatulla alumiinirungolla, jossa on hinnasta huolimatta hienosti huomioitu putken muodot ja paksuuden vaikutus rungon lujuuteen sen eri kohdissa.

      • Anonyymi

        Ainakin alumiini on halvin materiaali, jolloin sen käyttäminen tuo parhaan katteen valmistajille.

        "Kovuus" onkin alumiinin keskeisiä ongelmia, haurauden ohella. Jos alumiini menettää muotoaan, ei sitä voi pitää turvallisena tai oikein palauttaa muotoonsa.

        Esimerkiksi teräsrunkoisen pyörän takahaarukkaa on mahdollista säätää leveämmäksi (tai kapeammaksi). 120 mm -> 130 mm muunnos on täysin mahdollinen. Ei onnistu alumiinilla.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ainakin alumiini on halvin materiaali, jolloin sen käyttäminen tuo parhaan katteen valmistajille.

        "Kovuus" onkin alumiinin keskeisiä ongelmia, haurauden ohella. Jos alumiini menettää muotoaan, ei sitä voi pitää turvallisena tai oikein palauttaa muotoonsa.

        Esimerkiksi teräsrunkoisen pyörän takahaarukkaa on mahdollista säätää leveämmäksi (tai kapeammaksi). 120 mm -> 130 mm muunnos on täysin mahdollinen. Ei onnistu alumiinilla.

        Yritätkö puhua pataraudan vai jonkin erityisen teräslaadun puolesta? Tyydyt vain moittimaan (edelleen) eri sortin alumiinia, kertomatta mitään vaihtoehdoista. Kannatatko siis patarautaa jostakin periaatesyystä? Titaani on loistava, mutta rahvaalle ihan liian kallis.

        Miksi takahaarúkkaa pitäisi ruveta säätämään? Miksi mitään pysyväksi tarkoitettuja osia, kuten runkoa, pitäisi ruveta säätämään? Parhaiden alumiinien murtovenymä eli plastinen venymä on 12 - 18 % materiaalin pituuteen suhteutettuna. Paljonko sallitun plastisen venymän pitäisi olla, että alumiini olisi mielestäsi turvallista? 7075-sarjan alumiinilla on 90 % 304-ruostumattoman teräksen lujuudesta, mutta vain 1/3 painosta. Sen takia mahdollisuudet ovat lähes rajattomat, ja putken paksuus tuo eksponentiaalisesti lisää vahvuutta.

        Voit varmasti esittää tietoja tai tilastoja 6061-T6, 7003, 7005 tai 7075-sarjan hydroformatun ja kahteen tai kolmeen kertaan ohenneutun alumiinin turvattomauudesta. Miksi alumiini menettäisi oikein suunniteltuna muotoaan? Rosterin hydroformaus on paljon vaativampaa kuin alumiinin, ja sitä tehdään pyörille vasta pienessä mittakaavassa.

        Foorumilla on kerrottu, että maailman kevein maantiepyörön runko painaa hiilikuidusta tehtynä 800 grammaa, ja alumiinista on mahdollista tehdä maantiepyörän runko, joka painaa 1 - 1,5 kiloa. Paljonko painaa vastaava runko teräksestä tehtynä? Millaisia runkoja tehdään teräksestä maastopyöriin, temppupyöriin tai nopeuslaskupyöriin, joissa turvallisuus on kaikki kaikessa? Itselläni on muutaman kymmenen vuoden aikana hajonnut vain yksi runko, ja se oli huonolaatuista terästä, jossa putki katkesi.

        Alumiinin eri laadut ohennettuina ja muotoon muokattuina ovat tulleet jäädäkseen, eivätkä ne poistu markkinoilta enää koskaan. Sähköpyörien rungot ovat alumiinia melkein poikkeuksetta. Mikä on se rosterin tuoma lisäarvo pyöräilijöille, että asiaa kannattaisi edes harkita? Ellei teräsrunkojen valmistajat keksi kohta ja pian jotakin uutta, teräs polkupyörien runkona elää lopun aikoja. Se on eslvä, että aina löytyy erikoiskohteita, mutta ei tilaa massoille.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Yritätkö puhua pataraudan vai jonkin erityisen teräslaadun puolesta? Tyydyt vain moittimaan (edelleen) eri sortin alumiinia, kertomatta mitään vaihtoehdoista. Kannatatko siis patarautaa jostakin periaatesyystä? Titaani on loistava, mutta rahvaalle ihan liian kallis.

        Miksi takahaarúkkaa pitäisi ruveta säätämään? Miksi mitään pysyväksi tarkoitettuja osia, kuten runkoa, pitäisi ruveta säätämään? Parhaiden alumiinien murtovenymä eli plastinen venymä on 12 - 18 % materiaalin pituuteen suhteutettuna. Paljonko sallitun plastisen venymän pitäisi olla, että alumiini olisi mielestäsi turvallista? 7075-sarjan alumiinilla on 90 % 304-ruostumattoman teräksen lujuudesta, mutta vain 1/3 painosta. Sen takia mahdollisuudet ovat lähes rajattomat, ja putken paksuus tuo eksponentiaalisesti lisää vahvuutta.

        Voit varmasti esittää tietoja tai tilastoja 6061-T6, 7003, 7005 tai 7075-sarjan hydroformatun ja kahteen tai kolmeen kertaan ohenneutun alumiinin turvattomauudesta. Miksi alumiini menettäisi oikein suunniteltuna muotoaan? Rosterin hydroformaus on paljon vaativampaa kuin alumiinin, ja sitä tehdään pyörille vasta pienessä mittakaavassa.

        Foorumilla on kerrottu, että maailman kevein maantiepyörön runko painaa hiilikuidusta tehtynä 800 grammaa, ja alumiinista on mahdollista tehdä maantiepyörän runko, joka painaa 1 - 1,5 kiloa. Paljonko painaa vastaava runko teräksestä tehtynä? Millaisia runkoja tehdään teräksestä maastopyöriin, temppupyöriin tai nopeuslaskupyöriin, joissa turvallisuus on kaikki kaikessa? Itselläni on muutaman kymmenen vuoden aikana hajonnut vain yksi runko, ja se oli huonolaatuista terästä, jossa putki katkesi.

        Alumiinin eri laadut ohennettuina ja muotoon muokattuina ovat tulleet jäädäkseen, eivätkä ne poistu markkinoilta enää koskaan. Sähköpyörien rungot ovat alumiinia melkein poikkeuksetta. Mikä on se rosterin tuoma lisäarvo pyöräilijöille, että asiaa kannattaisi edes harkita? Ellei teräsrunkojen valmistajat keksi kohta ja pian jotakin uutta, teräs polkupyörien runkona elää lopun aikoja. Se on eslvä, että aina löytyy erikoiskohteita, mutta ei tilaa massoille.

        Unohtui sanoa, että kuka korjauttaa nykyisin rikkoituneita runkoja, jos rungot rikkoutuvat?

        Ennen pyörän rungon hitsasi takaisin kasaan paikallinen kyläseppä. Rosteria ei hitsatakaan enää siitä vaan, ja alumiini on asia ihan erikseen - erikoisukkoja ja -akkoja tarvitaan ja erikoislisäaineet. Titaania ei hitsaa kukaan, mutta hiilikuituun voi aina heittää epoksia päälle.

        Runko- tai haarukkakorjatulla pyörällä on aina riski lähteä liikkeelle.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Unohtui sanoa, että kuka korjauttaa nykyisin rikkoituneita runkoja, jos rungot rikkoutuvat?

        Ennen pyörän rungon hitsasi takaisin kasaan paikallinen kyläseppä. Rosteria ei hitsatakaan enää siitä vaan, ja alumiini on asia ihan erikseen - erikoisukkoja ja -akkoja tarvitaan ja erikoislisäaineet. Titaania ei hitsaa kukaan, mutta hiilikuituun voi aina heittää epoksia päälle.

        Runko- tai haarukkakorjatulla pyörällä on aina riski lähteä liikkeelle.

        "Runko- tai haarukkakorjatulla pyörällä on aina riski lähteä liikkeelle."

        Joo, jos se on alumiinia.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Yritätkö puhua pataraudan vai jonkin erityisen teräslaadun puolesta? Tyydyt vain moittimaan (edelleen) eri sortin alumiinia, kertomatta mitään vaihtoehdoista. Kannatatko siis patarautaa jostakin periaatesyystä? Titaani on loistava, mutta rahvaalle ihan liian kallis.

        Miksi takahaarúkkaa pitäisi ruveta säätämään? Miksi mitään pysyväksi tarkoitettuja osia, kuten runkoa, pitäisi ruveta säätämään? Parhaiden alumiinien murtovenymä eli plastinen venymä on 12 - 18 % materiaalin pituuteen suhteutettuna. Paljonko sallitun plastisen venymän pitäisi olla, että alumiini olisi mielestäsi turvallista? 7075-sarjan alumiinilla on 90 % 304-ruostumattoman teräksen lujuudesta, mutta vain 1/3 painosta. Sen takia mahdollisuudet ovat lähes rajattomat, ja putken paksuus tuo eksponentiaalisesti lisää vahvuutta.

        Voit varmasti esittää tietoja tai tilastoja 6061-T6, 7003, 7005 tai 7075-sarjan hydroformatun ja kahteen tai kolmeen kertaan ohenneutun alumiinin turvattomauudesta. Miksi alumiini menettäisi oikein suunniteltuna muotoaan? Rosterin hydroformaus on paljon vaativampaa kuin alumiinin, ja sitä tehdään pyörille vasta pienessä mittakaavassa.

        Foorumilla on kerrottu, että maailman kevein maantiepyörön runko painaa hiilikuidusta tehtynä 800 grammaa, ja alumiinista on mahdollista tehdä maantiepyörän runko, joka painaa 1 - 1,5 kiloa. Paljonko painaa vastaava runko teräksestä tehtynä? Millaisia runkoja tehdään teräksestä maastopyöriin, temppupyöriin tai nopeuslaskupyöriin, joissa turvallisuus on kaikki kaikessa? Itselläni on muutaman kymmenen vuoden aikana hajonnut vain yksi runko, ja se oli huonolaatuista terästä, jossa putki katkesi.

        Alumiinin eri laadut ohennettuina ja muotoon muokattuina ovat tulleet jäädäkseen, eivätkä ne poistu markkinoilta enää koskaan. Sähköpyörien rungot ovat alumiinia melkein poikkeuksetta. Mikä on se rosterin tuoma lisäarvo pyöräilijöille, että asiaa kannattaisi edes harkita? Ellei teräsrunkojen valmistajat keksi kohta ja pian jotakin uutta, teräs polkupyörien runkona elää lopun aikoja. Se on eslvä, että aina löytyy erikoiskohteita, mutta ei tilaa massoille.

        Santtu, tässä vastaukseni (sinun kommenttisi ovat lainausmerkeissä):

        "Yritätkö puhua pataraudan vai jonkin erityisen teräslaadun puolesta? Tyydyt vain moittimaan (edelleen) eri sortin alumiinia, kertomatta mitään vaihtoehdoista. Kannatatko siis patarautaa jostakin periaatesyystä? Titaani on loistava, mutta rahvaalle ihan liian kallis."

        --- Mikä on sinun määrityksesi mukaan patarautaa? Muutama vuosikymmen sitten tehtiin erittäin hyviä putkia, jopa ns. patarautaputkia! Tästä esimerkkinä Ishiwatan kolmoisohennettu hiten-putki (jopa "seat staysit" olivat triplaohennuksella!) aikamoista panostusta ns. huonoon materiaaliin. Toki, Miyaran, Reynoldsin ja Tangen mangaaniteräkset olivat tuota parempia, ja itse asiassa parempia kuin yleensä teräsrungoista puhuttaessa esiin nostettu cro-mo.

        Titaani on hyvä materiaali, mutta yllätys, yllätys - sekin on terästä hauraampaa (teräs on sitkeämpää), kuten alumiinikin. Toki, alumiinin se hakkaa 6-0. ---

        "Miksi takahaarúkkaa pitäisi ruveta säätämään? Miksi mitään pysyväksi tarkoitettuja osia, kuten runkoa, pitäisi ruveta säätämään? Parhaiden alumiinien murtovenymä eli plastinen venymä on 12 - 18 % materiaalin pituuteen suhteutettuna. Paljonko sallitun plastisen venymän pitäisi olla, että alumiini olisi mielestäsi turvallista? 7075-sarjan alumiinilla on 90 % 304-ruostumattoman teräksen lujuudesta, mutta vain 1/3 painosta. Sen takia mahdollisuudet ovat lähes rajattomat, ja putken paksuus tuo eksponentiaalisesti lisää vahvuutta."

        --- Se on on etu. Joku saattaa haluta vaihtaa esim. maastokiekon maantiekiekkoon tai hänellä voi olla customoituja kiekkoja eri olosuhteisiin tms. (Ja joo, vaihtajat, rataspakat tms. on myös tällöin tuunattu yhteensopiviksi.

        Ja edelleenkään alumiinin plastinen venymä EI poista sen väsymistä.

        Eli tuossa juuri syy siihen, miksi alumiinin joustavuutta ei voida hyödyntää polkupyörien rungoissa. Putkista pitää tehdä paksuja läpimitaltaan. Ja kyllä, läpimitaltaan paksumpi putki on vahvempi kuin läpimitaltaan ohuempi, mutta joustamattomampi. ---

        "Voit varmasti esittää tietoja tai tilastoja 6061-T6, 7003, 7005 tai 7075-sarjan hydroformatun ja kahteen tai kolmeen kertaan ohenneutun alumiinin turvattomauudesta. Miksi alumiini menettäisi oikein suunniteltuna muotoaan? Rosterin hydroformaus on paljon vaativampaa kuin alumiinin, ja sitä tehdään pyörille vasta pienessä mittakaavassa."

        --- Miksi runko pitäisi rakentaa nimenomaan hydroformaamalla? Turvattomuus on eri asia kuin kestävyys (vaikka alumiini napsahtaakin usein poikki varoittamatta), tämä johtuu rasityskestävyydestä, joka alumiinilla on rajallinen. Alumiini väsyy, on abraasiokestävyydeltään heikko (vs. esim. Mn-Mo & Mn - teräkset), eikä ohennettuna kestä kolhuja niin hyvin kuin teräs. ---

        "Foorumilla on kerrottu, että maailman kevein maantiepyörön runko painaa hiilikuidusta tehtynä 800 grammaa, ja alumiinista on mahdollista tehdä maantiepyörän runko, joka painaa 1 - 1,5 kiloa. Paljonko painaa vastaava runko teräksestä tehtynä? Millaisia runkoja tehdään teräksestä maastopyöriin, temppupyöriin tai nopeuslaskupyöriin, joissa turvallisuus on kaikki kaikessa? Itselläni on muutaman kymmenen vuoden aikana hajonnut vain yksi runko, ja se oli huonolaatuista terästä, jossa putki katkesi."

        --- Oo, ihan foorumilla on kerrottu. BautsiVautsi, ai ihan foorumilla. No joo... Olisikin kiva kokeilla tuollaista alumiinirunkoa joka painaa puolitoista kiloa. Painan 95 kiloa, kieltämättä mietityttää, että kuinkahan pitkälle pääsisin? Vastaava runko teräksestä tehtynä painaa puolitoista kiloa. Minkä takia pyörän rungon paino on niin tärkeä? Jos se puoli kiloa painavampi ahistaa, niin tee kunnon aamupaskat... Toki, jos ahistus on henkistä, niin ei siitä lastista eroon pääse.---

        "Alumiinin eri laadut ohennettuina ja muotoon muokattuina ovat tulleet jäädäkseen, eivätkä ne poistu markkinoilta enää koskaan. Sähköpyörien rungot ovat alumiinia melkein poikkeuksetta. Mikä on se rosterin tuoma lisäarvo pyöräilijöille, että asiaa kannattaisi edes harkita? Ellei teräsrunkojen valmistajat keksi kohta ja pian jotakin uutta, teräs polkupyörien runkona elää lopun aikoja. Se on eslvä, että aina löytyy erikoiskohteita, mutta ei tilaa massoille."

        --- Sähköpyörät ovat mopoja, eivät pyöriä. Niiden ajajat ovat mopoilijoita,joilla on luultavasti haasteita fysiikkansa kanssa. (Vähän kuten BMW-kuskit.) Minäkään en ymmärrä rosterin etua, eivät nuo perinteisemmätkään teräkset sen pahemmin ruostu. Alumiini on tullut jäädäkseen, koska se on valmistajille kustannustehokas materiaali. ---

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Runko- tai haarukkakorjatulla pyörällä on aina riski lähteä liikkeelle."

        Joo, jos se on alumiinia.

        Mutta jos haarukka on kokoon hitsattua patarautaa, riskiä ei ole olemassa. Kiitos!

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Santtu, tässä vastaukseni (sinun kommenttisi ovat lainausmerkeissä):

        "Yritätkö puhua pataraudan vai jonkin erityisen teräslaadun puolesta? Tyydyt vain moittimaan (edelleen) eri sortin alumiinia, kertomatta mitään vaihtoehdoista. Kannatatko siis patarautaa jostakin periaatesyystä? Titaani on loistava, mutta rahvaalle ihan liian kallis."

        --- Mikä on sinun määrityksesi mukaan patarautaa? Muutama vuosikymmen sitten tehtiin erittäin hyviä putkia, jopa ns. patarautaputkia! Tästä esimerkkinä Ishiwatan kolmoisohennettu hiten-putki (jopa "seat staysit" olivat triplaohennuksella!) aikamoista panostusta ns. huonoon materiaaliin. Toki, Miyaran, Reynoldsin ja Tangen mangaaniteräkset olivat tuota parempia, ja itse asiassa parempia kuin yleensä teräsrungoista puhuttaessa esiin nostettu cro-mo.

        Titaani on hyvä materiaali, mutta yllätys, yllätys - sekin on terästä hauraampaa (teräs on sitkeämpää), kuten alumiinikin. Toki, alumiinin se hakkaa 6-0. ---

        "Miksi takahaarúkkaa pitäisi ruveta säätämään? Miksi mitään pysyväksi tarkoitettuja osia, kuten runkoa, pitäisi ruveta säätämään? Parhaiden alumiinien murtovenymä eli plastinen venymä on 12 - 18 % materiaalin pituuteen suhteutettuna. Paljonko sallitun plastisen venymän pitäisi olla, että alumiini olisi mielestäsi turvallista? 7075-sarjan alumiinilla on 90 % 304-ruostumattoman teräksen lujuudesta, mutta vain 1/3 painosta. Sen takia mahdollisuudet ovat lähes rajattomat, ja putken paksuus tuo eksponentiaalisesti lisää vahvuutta."

        --- Se on on etu. Joku saattaa haluta vaihtaa esim. maastokiekon maantiekiekkoon tai hänellä voi olla customoituja kiekkoja eri olosuhteisiin tms. (Ja joo, vaihtajat, rataspakat tms. on myös tällöin tuunattu yhteensopiviksi.

        Ja edelleenkään alumiinin plastinen venymä EI poista sen väsymistä.

        Eli tuossa juuri syy siihen, miksi alumiinin joustavuutta ei voida hyödyntää polkupyörien rungoissa. Putkista pitää tehdä paksuja läpimitaltaan. Ja kyllä, läpimitaltaan paksumpi putki on vahvempi kuin läpimitaltaan ohuempi, mutta joustamattomampi. ---

        "Voit varmasti esittää tietoja tai tilastoja 6061-T6, 7003, 7005 tai 7075-sarjan hydroformatun ja kahteen tai kolmeen kertaan ohenneutun alumiinin turvattomauudesta. Miksi alumiini menettäisi oikein suunniteltuna muotoaan? Rosterin hydroformaus on paljon vaativampaa kuin alumiinin, ja sitä tehdään pyörille vasta pienessä mittakaavassa."

        --- Miksi runko pitäisi rakentaa nimenomaan hydroformaamalla? Turvattomuus on eri asia kuin kestävyys (vaikka alumiini napsahtaakin usein poikki varoittamatta), tämä johtuu rasityskestävyydestä, joka alumiinilla on rajallinen. Alumiini väsyy, on abraasiokestävyydeltään heikko (vs. esim. Mn-Mo & Mn - teräkset), eikä ohennettuna kestä kolhuja niin hyvin kuin teräs. ---

        "Foorumilla on kerrottu, että maailman kevein maantiepyörön runko painaa hiilikuidusta tehtynä 800 grammaa, ja alumiinista on mahdollista tehdä maantiepyörän runko, joka painaa 1 - 1,5 kiloa. Paljonko painaa vastaava runko teräksestä tehtynä? Millaisia runkoja tehdään teräksestä maastopyöriin, temppupyöriin tai nopeuslaskupyöriin, joissa turvallisuus on kaikki kaikessa? Itselläni on muutaman kymmenen vuoden aikana hajonnut vain yksi runko, ja se oli huonolaatuista terästä, jossa putki katkesi."

        --- Oo, ihan foorumilla on kerrottu. BautsiVautsi, ai ihan foorumilla. No joo... Olisikin kiva kokeilla tuollaista alumiinirunkoa joka painaa puolitoista kiloa. Painan 95 kiloa, kieltämättä mietityttää, että kuinkahan pitkälle pääsisin? Vastaava runko teräksestä tehtynä painaa puolitoista kiloa. Minkä takia pyörän rungon paino on niin tärkeä? Jos se puoli kiloa painavampi ahistaa, niin tee kunnon aamupaskat... Toki, jos ahistus on henkistä, niin ei siitä lastista eroon pääse.---

        "Alumiinin eri laadut ohennettuina ja muotoon muokattuina ovat tulleet jäädäkseen, eivätkä ne poistu markkinoilta enää koskaan. Sähköpyörien rungot ovat alumiinia melkein poikkeuksetta. Mikä on se rosterin tuoma lisäarvo pyöräilijöille, että asiaa kannattaisi edes harkita? Ellei teräsrunkojen valmistajat keksi kohta ja pian jotakin uutta, teräs polkupyörien runkona elää lopun aikoja. Se on eslvä, että aina löytyy erikoiskohteita, mutta ei tilaa massoille."

        --- Sähköpyörät ovat mopoja, eivät pyöriä. Niiden ajajat ovat mopoilijoita,joilla on luultavasti haasteita fysiikkansa kanssa. (Vähän kuten BMW-kuskit.) Minäkään en ymmärrä rosterin etua, eivät nuo perinteisemmätkään teräkset sen pahemmin ruostu. Alumiini on tullut jäädäkseen, koska se on valmistajille kustannustehokas materiaali. ---

        > Minäkään en ymmärrä rosterin etua, eivät nuo perinteisemmätkään teräkset sen pahemmin ruostu.

        Ruostu? - onko kyse todellakin vain ruostumisesta, vai ihan muista ominaisuuksista? Oletkohan ymmärtänyt kromin ja molybdeenin merkityksen materiaalille ja rungolle? Vesijohtoputkikin on terästä! Jopossa on HiTen-teräsrunko eli runko on suuren vetolujuuden teräksestä. Jopon runko on siis ihan ykkösvaihtoehto, eikö niin?

        (Tiedoksi, että chromylo on tuplasti vahvempaa kuin tavallinen matalahiilinen teräs.)

        > Alumiini on tullut jäädäkseen, koska se on valmistajille kustannustehokas materiaali.

        Siispä häviäjiä ei ole; kuluttaja kiittää.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        > Minäkään en ymmärrä rosterin etua, eivät nuo perinteisemmätkään teräkset sen pahemmin ruostu.

        Ruostu? - onko kyse todellakin vain ruostumisesta, vai ihan muista ominaisuuksista? Oletkohan ymmärtänyt kromin ja molybdeenin merkityksen materiaalille ja rungolle? Vesijohtoputkikin on terästä! Jopossa on HiTen-teräsrunko eli runko on suuren vetolujuuden teräksestä. Jopon runko on siis ihan ykkösvaihtoehto, eikö niin?

        (Tiedoksi, että chromylo on tuplasti vahvempaa kuin tavallinen matalahiilinen teräs.)

        > Alumiini on tullut jäädäkseen, koska se on valmistajille kustannustehokas materiaali.

        Siispä häviäjiä ei ole; kuluttaja kiittää.

        Chromoly.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        > Minäkään en ymmärrä rosterin etua, eivät nuo perinteisemmätkään teräkset sen pahemmin ruostu.

        Ruostu? - onko kyse todellakin vain ruostumisesta, vai ihan muista ominaisuuksista? Oletkohan ymmärtänyt kromin ja molybdeenin merkityksen materiaalille ja rungolle? Vesijohtoputkikin on terästä! Jopossa on HiTen-teräsrunko eli runko on suuren vetolujuuden teräksestä. Jopon runko on siis ihan ykkösvaihtoehto, eikö niin?

        (Tiedoksi, että chromylo on tuplasti vahvempaa kuin tavallinen matalahiilinen teräs.)

        > Alumiini on tullut jäädäkseen, koska se on valmistajille kustannustehokas materiaali.

        Siispä häviäjiä ei ole; kuluttaja kiittää.

        Ruostumisestahan täällä on itketty... Joo, hi-ten on kestävyydeltä heikompaa kuin cromo tai mangaaniteräs (jotka ovat väsymiskestävyydeltään varsin tasaväkisiä, mutta mangaani on sitkeämpää), mutta ero ei välttämättä ole noin suuri - joku kolkyt prossaa on lähempänä totuutta.

    • Anonyymi

      Mene ja aja sähköavusteista polkupyörää ja sitten mopoa ja tule sen jälkeen väittämään että olisi sama asia, eroa on kuin yöllä ja päivällä.

      • Anonyymi

        Aivan, helppo eräiden on sanoa, kun eivät tiedä lainkaan mistä puhuvat. Kunhan puhuvat lämpimikseen. Tuntuu siltä että osalle periatteen ihmisistä sähköpyörä on kaikkea kirottua, vaikka se tuo pyöräilyn joukkoon ihmisiä jotka muuten eivät pyöräilisi.

        Vain harva jaksaa polkea 15 km töihin joka aamu per suunta, ja illalla takaisin, varsinkin vastatuuleen, mutta sähköavusteisella onnistuu hienosti. Eikä tarvitse käynnistää mitään polttonesteellä käyvää. Ei ole häviäjiä, vaan pelkkiä voittajia. Aurinkoisella kelillä voi ottaa sen perinteisenkin pyörän, jos siltä tuntuu.

        Änkyrät, nyt silmät auki, on jo vuosi 2023.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aivan, helppo eräiden on sanoa, kun eivät tiedä lainkaan mistä puhuvat. Kunhan puhuvat lämpimikseen. Tuntuu siltä että osalle periatteen ihmisistä sähköpyörä on kaikkea kirottua, vaikka se tuo pyöräilyn joukkoon ihmisiä jotka muuten eivät pyöräilisi.

        Vain harva jaksaa polkea 15 km töihin joka aamu per suunta, ja illalla takaisin, varsinkin vastatuuleen, mutta sähköavusteisella onnistuu hienosti. Eikä tarvitse käynnistää mitään polttonesteellä käyvää. Ei ole häviäjiä, vaan pelkkiä voittajia. Aurinkoisella kelillä voi ottaa sen perinteisenkin pyörän, jos siltä tuntuu.

        Änkyrät, nyt silmät auki, on jo vuosi 2023.

        Jotkut eivät noudata liikennesääntöjä, vaan ajavat miten huvittaa. Sähköpyörällä pääsee myös melko lujaa. On lähestulkoon tappovehje, jos ei ajaa ihmisiksi ja noudattaa liikennesääntöjä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jotkut eivät noudata liikennesääntöjä, vaan ajavat miten huvittaa. Sähköpyörällä pääsee myös melko lujaa. On lähestulkoon tappovehje, jos ei ajaa ihmisiksi ja noudattaa liikennesääntöjä.

        Mihin tuo liittyi? Jos spandex vetää suoralla täydet tai edes puolet peliin, sähköpyörä nielee tomua kaukana takana. Sen huiput on 25!

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mihin tuo liittyi? Jos spandex vetää suoralla täydet tai edes puolet peliin, sähköpyörä nielee tomua kaukana takana. Sen huiput on 25!

        Ei huippunopeus ole 25 km/h vaan avustus loppuu siinä, tasaisella ja varsinkin alamäkeen painava sähkis on huomattavasti nopeampi. Omaani laitoin triathlon-kahvat ja aerodynaamisempi ajoasento sallii pari kilsaa lisävauhtia.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei huippunopeus ole 25 km/h vaan avustus loppuu siinä, tasaisella ja varsinkin alamäkeen painava sähkis on huomattavasti nopeampi. Omaani laitoin triathlon-kahvat ja aerodynaamisempi ajoasento sallii pari kilsaa lisävauhtia.

        25-kiloisella sähköpyörällä (avustettu 25 km/h, ei viritetty) ei koskaan pärjää spandexille, joka vetää valtavilla reisillä 8-kiloisella hiilikuitupyörällä.

        Spandex voittaa sähkiksen aina 6-0, ellei spandexilla ole kaverin kanssa juuri hyvä juttu kesken.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        25-kiloisella sähköpyörällä (avustettu 25 km/h, ei viritetty) ei koskaan pärjää spandexille, joka vetää valtavilla reisillä 8-kiloisella hiilikuitupyörällä.

        Spandex voittaa sähkiksen aina 6-0, ellei spandexilla ole kaverin kanssa juuri hyvä juttu kesken.

        Itse asiassa kilvanajo ei muutenkaan sovellu normaaliin liikennekäyttäytymiseen ja osoittaa vain moukkamaisen luonteen siihen ryhtyvällä.

    • Anonyymi

      "Kummallista, miten joku on ottanut asiakseen vihata alumiinirunkoa. Siis ihan periaatetasolla ollakseen oikeassa. Pätevyyden tarpeen on oltava tosi kova."

      Mikä tuli todistetuksi.

      "Vastaava runko teräksestä tehtynä painaa puolitoista kiloa. Minkä takia pyörän rungon paino on niin tärkeä? Jos se puoli kiloa painavampi ahistaa, niin tee kunnon aamupaskat..."

      Koko runko teräksestä 1½ kiloa - voinet lähettää asiaan linkin. En usko tuota.

      Miksi rungon paino on tärkeä...? No jos haluat roudata koko ajan työmatkalla, harrastuksissa tai kisassa mukana ylimääräistä painoa, se on varmuudella oma asiasi. Osa kantaa ja jopa juoksee painoreppu selässä. Kukin tavallaan. Itse en varmuudella halua kuskata ylimääräistä painoa sen vuoksi, että valmistaja ei osaa parempaa tai tilillä ei ole rahaa ostaa kevyempää.

      Kun itse hankin pyörän, sille on hintarajat, ja ostan keveimmän mahdollisen pyörän, jos tekniset ominaisuudet ovat muutoin samat. Kukaan ei halua tarkoituksella painavaa pyörää, ellet juuri sinä halua.

      Mutta kevyt (ja kestävä) runko on osoitus materiaaliosaamisesta, yleensä valmistajat tähtäävät siihen, sillä silloin säästetään myös materiaalissa. Kaikki osaavat tehdä 15 tai 20 kiloa painavan patarautarungon, sellainen osattiin tehdä jo 30-luvulla. Minäkin osaisin räkäsaumaa vetämällä.

      Edelleenkään ei selvinnyt, miksi kannatat ylitse kaiken teräsrunkoja. No ei sen väliä, teräsrunko tulee joka tapauksess kuolemaan, pysyy toki joiden henkilöiden ja yritysten ikiomana juttuna, mutta kyllä tavispyörien rungot tulevat olemaan alumiinia. Lisäksi kaikissa lajeissa, joissa kilpaillaan, runko on hiilikuitua tai alumiinia.

      "Sähköpyörät ovat mopoja, eivät pyöriä."

      Olipa lapsellinen väite. Sähköpyöräänkin saattaa toki saada teräsrungon erikoistilauksesta.

      Santtu ei kuulu tähän asiaan, vaikka asiasta tuntuukin tietämään enemmän kuin useimmat.

      • Anonyymi

        Bemari tai Toyota? Joukosta löytyy aina joku joka haluaa myös japanilaisen.

      • Anonyymi

        Voihan se alumiinirunko painaa puolitoista kiloa, mutta se on eri asia kuin polkupyörän kokonaispaino. Kun siihen runkoon kiinnitetään kaikki tarvittavat härpäkkeet kovaa polkemista varten nousee polkupyörän paino väkisinkin lähemmäs kymmentä kiloa. Itse olen sotkenut pitkään noin satakiloisena yhdeksän kiloa painavaa alumiinirunkoista polkupyörää. Hyvin on kestänyt kovaa ajoa jossa ei voimia säästellä ja tien pinnatkin ovat mitä ovat. Väitän että kun tuosta riisuu kaiken pois jää rungolle painoa enintään juurikin tuo puolitoista kiloa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Bemari tai Toyota? Joukosta löytyy aina joku joka haluaa myös japanilaisen.

        Aika vähän Bemari tai Toyota merkkisiä polkupyöriä tai polkupyörän runkoja löytyy.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voihan se alumiinirunko painaa puolitoista kiloa, mutta se on eri asia kuin polkupyörän kokonaispaino. Kun siihen runkoon kiinnitetään kaikki tarvittavat härpäkkeet kovaa polkemista varten nousee polkupyörän paino väkisinkin lähemmäs kymmentä kiloa. Itse olen sotkenut pitkään noin satakiloisena yhdeksän kiloa painavaa alumiinirunkoista polkupyörää. Hyvin on kestänyt kovaa ajoa jossa ei voimia säästellä ja tien pinnatkin ovat mitä ovat. Väitän että kun tuosta riisuu kaiken pois jää rungolle painoa enintään juurikin tuo puolitoista kiloa.

        "Laadukkaita ohennettuja teräsrunkoja tehdään yhä uusin valmistusmenetelmin, koska niillä on oma kannattajakuntansa niin käyttäjien kuin valmistajienkin puolella."

        Aika on ajanut ohi teräksestä, mutta sillä on silti omat kannattajansa.

        "Runkoa pidetään yleisesti kevyenä, jos sen paino ilman etuhaarukkaa ja muita varusteita on alle 1800g. Kevyt alumiininen kolmoisohennettu (engl. tripple butted) runko painaa n. 1100g tai jopa alle. Vastaava kaksoisohennettu (engl. double butted) runko painaa tyypillisesti 1100-1400g."

        Alumiinirunko valmistusmateriaalina ei ole lainkaan tae keveydestä. Yksi perheen alumiinirunkoisista pyöristä painaa noin 16 kiloa, jossa rungon osuus on ruhtinaalliset 5500g. Saman verran kuin vanha teräsrunkoinen peruspyörä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aika vähän Bemari tai Toyota merkkisiä polkupyöriä tai polkupyörän runkoja löytyy.

        Bemarilla ja Mersulla ainakin on omat polkupyöränsä. Toyotallakin on periaatteessa.

        Eivät ole ihan yleisiä. Kyse ei tainnut olla kuitenkaan siitä, vaan siitä, että kaikki eivät tykkää bemarikuskeista.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Laadukkaita ohennettuja teräsrunkoja tehdään yhä uusin valmistusmenetelmin, koska niillä on oma kannattajakuntansa niin käyttäjien kuin valmistajienkin puolella."

        Aika on ajanut ohi teräksestä, mutta sillä on silti omat kannattajansa.

        "Runkoa pidetään yleisesti kevyenä, jos sen paino ilman etuhaarukkaa ja muita varusteita on alle 1800g. Kevyt alumiininen kolmoisohennettu (engl. tripple butted) runko painaa n. 1100g tai jopa alle. Vastaava kaksoisohennettu (engl. double butted) runko painaa tyypillisesti 1100-1400g."

        Alumiinirunko valmistusmateriaalina ei ole lainkaan tae keveydestä. Yksi perheen alumiinirunkoisista pyöristä painaa noin 16 kiloa, jossa rungon osuus on ruhtinaalliset 5500g. Saman verran kuin vanha teräsrunkoinen peruspyörä.

        Pyörän painolla ja aerodynamiikalla on tietenkin merkitystä. Pyörän paino.

        (1) Oletetaan, että 70-kiloinen pyöräilijä (+ pyörä 18 kg) ajaa tasaisella asfaltilla nopeutta 35 km/h. Vertailuteho on 215,7 wattia.

        (2) Kuten edellä, mutta yhden prosentin nousuun: vertailuteho 303,5 wattia.

        (3) Oletetaan, että 70-kiloinen pyöräilijä (+ pyörä 8 kg) ajaa tasaisella asfaltilla nopeutta 35 km/h. Vertailuteho on 210,7 wattia.

        (4) Kuten edellä, mutta yhden prosentin nousuun: vertailuteho 288,5 wattia.

        Edellisen perusteella sama pyöräilijä tarvitsee tasaisella ja painavalla pyörällä 5 watin jatkuvan lisätehon samaan nopeuteen. Yhden prosentin ylämäessä jatkuva tehontarve olisikin jo 15 wattia. 15 watin tasoituksen antaminen kilpailijalle on ihan liikaa. Alamäessä asia ei kompensoidu kuin osittain.

        Taviskuntoilijalla asialla ei ole mitään väliä. Perässään voi vetää vaikka kivirekeä tai koirankoppia.

      • Anonyymi
      • Anonyymi
      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voihan se alumiinirunko painaa puolitoista kiloa, mutta se on eri asia kuin polkupyörän kokonaispaino. Kun siihen runkoon kiinnitetään kaikki tarvittavat härpäkkeet kovaa polkemista varten nousee polkupyörän paino väkisinkin lähemmäs kymmentä kiloa. Itse olen sotkenut pitkään noin satakiloisena yhdeksän kiloa painavaa alumiinirunkoista polkupyörää. Hyvin on kestänyt kovaa ajoa jossa ei voimia säästellä ja tien pinnatkin ovat mitä ovat. Väitän että kun tuosta riisuu kaiken pois jää rungolle painoa enintään juurikin tuo puolitoista kiloa.

        Kaksi ja puoli kiloa plus miinus lienee lähempänä todellisuutta normaaleissa alumaantsikoissa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pelkkä runko siis 1240 grammaa...

        En ole Santtu, mutta tuo runko osoittaa teknistä osaamista. Lienee 2-3-kertaan ohennettua Cr-Mo-terästä...? Painolla ei tietnekään ole mitään väliä, eikä sen tarvitse olla monokokki. Tuo materiaali tuskin todellakaan on sinkittyä patarautaa ja vesijohtoputkea.

        Mielenkiintoinen tieto, mutta yhtä teräsrunkopyörää kohti myydään sata alumiinrunkoista pyörää ja kymmenen hiilikuitua.

        Onkohan olemassa teräsrunkoista nopeuslaskupyörää?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En ole Santtu, mutta tuo runko osoittaa teknistä osaamista. Lienee 2-3-kertaan ohennettua Cr-Mo-terästä...? Painolla ei tietnekään ole mitään väliä, eikä sen tarvitse olla monokokki. Tuo materiaali tuskin todellakaan on sinkittyä patarautaa ja vesijohtoputkea.

        Mielenkiintoinen tieto, mutta yhtä teräsrunkopyörää kohti myydään sata alumiinrunkoista pyörää ja kymmenen hiilikuitua.

        Onkohan olemassa teräsrunkoista nopeuslaskupyörää?

        No myydään kai, kun ne ovat bulkkia, eli halpoja.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En ole Santtu, mutta tuo runko osoittaa teknistä osaamista. Lienee 2-3-kertaan ohennettua Cr-Mo-terästä...? Painolla ei tietnekään ole mitään väliä, eikä sen tarvitse olla monokokki. Tuo materiaali tuskin todellakaan on sinkittyä patarautaa ja vesijohtoputkea.

        Mielenkiintoinen tieto, mutta yhtä teräsrunkopyörää kohti myydään sata alumiinrunkoista pyörää ja kymmenen hiilikuitua.

        Onkohan olemassa teräsrunkoista nopeuslaskupyörää?

        Tuossa ainakin yksi:

        https://toracycles.com/product/evh-steel-downhill-mountain-bike-frame-black/

      • santtu_1975X
        Anonyymi kirjoitti:

        Pelkkä runko siis 1240 grammaa...

        Eli kyseessä teräsputkivalmistajan hieno yksittäiskappale taidonnäyte kevyestä pyörärungosta Teräsputkesta valmistettuna.
        Tuskin edustaa sitä runkoa (mm. seinämävahvuuksiensa suhteen) mitä täällä muutamat ”hehkuttavat”.
        Mutta sitten laitetaan tuo 1240gr. Hieno runko kuitenkin oikeisiin mittasuhteisiin.
        Esimerkiksi Specialized's S-Works:n Aethos Pro maantiepyörän sarjavalmistuksessa oleva hiilikuituinen maantiepyörärunko 56cm. koossa painaa vain 585gr. eli selvästi alle puolet tuosta huippukevyestä yksittäisvalmistetusta teräsrungosta.

      • Anonyymi
        santtu_1975X kirjoitti:

        Eli kyseessä teräsputkivalmistajan hieno yksittäiskappale taidonnäyte kevyestä pyörärungosta Teräsputkesta valmistettuna.
        Tuskin edustaa sitä runkoa (mm. seinämävahvuuksiensa suhteen) mitä täällä muutamat ”hehkuttavat”.
        Mutta sitten laitetaan tuo 1240gr. Hieno runko kuitenkin oikeisiin mittasuhteisiin.
        Esimerkiksi Specialized's S-Works:n Aethos Pro maantiepyörän sarjavalmistuksessa oleva hiilikuituinen maantiepyörärunko 56cm. koossa painaa vain 585gr. eli selvästi alle puolet tuosta huippukevyestä yksittäisvalmistetusta teräsrungosta.

        Ei taida olla yksittäiskappale, kun putki on tuotantotavaraa. Eikä myöskään ainoa teräsrunko noissa painolukemissa.

      • santtu_1975X
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei taida olla yksittäiskappale, kun putki on tuotantotavaraa. Eikä myöskään ainoa teräsrunko noissa painolukemissa.

        Voihan tuo tietysti olla (rajoitettuna) sarjatuotantorunkona ei siinä mitään, mutta kuten sanoin kun samoja asioita (eli maksimaalisen alhaista painoa) aletaan oikeasti tikemään, niin kevyimmillä Hiilikuiturungolla päästään vielä puoleen runkopainosta kuin mitä tuolla Teräsrungolla.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei taida olla yksittäiskappale, kun putki on tuotantotavaraa. Eikä myöskään ainoa teräsrunko noissa painolukemissa.

        Hieno taidonnäyte, mutta en ottaisi kuin vitriiniin. Miksi?

        Teräs 'putken paksuus on 0,35mm. Kun vajaa satakiloinen ukko vetää "erittäin varovastikin" kuopan tai hidasteen yli, runko on finaalissa. En kelpuuta.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hieno taidonnäyte, mutta en ottaisi kuin vitriiniin. Miksi?

        Teräs 'putken paksuus on 0,35mm. Kun vajaa satakiloinen ukko vetää "erittäin varovastikin" kuopan tai hidasteen yli, runko on finaalissa. En kelpuuta.

        Kelpuuttaisitko puolen kilon hiilikuiturungon?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hieno taidonnäyte, mutta en ottaisi kuin vitriiniin. Miksi?

        Teräs 'putken paksuus on 0,35mm. Kun vajaa satakiloinen ukko vetää "erittäin varovastikin" kuopan tai hidasteen yli, runko on finaalissa. En kelpuuta.

        Tuo kestää varmasti paremmin kuin vastaavalla seinämäpaksuudella oleva kaljatölkkirunko, jonka voi painaa kasaan peukalon ja etusormen välissä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuo kestää varmasti paremmin kuin vastaavalla seinämäpaksuudella oleva kaljatölkkirunko, jonka voi painaa kasaan peukalon ja etusormen välissä.

        Pomppasihan sieltä alumiinin vastustaja takaisin kehiin!

        Alumiini on kolme kertaa terästä kevyempää, ei sen tarvitse olla yhtä ohutta.

        Sä et vaan pysty kääntämään kellon viisareita taakse päin - kehitys kehittyy ja aika ajoi rautaputkirungoista ohi. Alumiini vie ja teräs vikisee.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pomppasihan sieltä alumiinin vastustaja takaisin kehiin!

        Alumiini on kolme kertaa terästä kevyempää, ei sen tarvitse olla yhtä ohutta.

        Sä et vaan pysty kääntämään kellon viisareita taakse päin - kehitys kehittyy ja aika ajoi rautaputkirungoista ohi. Alumiini vie ja teräs vikisee.

        Siltikään se ei kestä

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pomppasihan sieltä alumiinin vastustaja takaisin kehiin!

        Alumiini on kolme kertaa terästä kevyempää, ei sen tarvitse olla yhtä ohutta.

        Sä et vaan pysty kääntämään kellon viisareita taakse päin - kehitys kehittyy ja aika ajoi rautaputkirungoista ohi. Alumiini vie ja teräs vikisee.

        Alumiinin keveyden etu katoaa, kun siitä on pakko tehdä oversize-putkilla olevia runkoja jotta materiaali kestäisi.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Alumiinin keveyden etu katoaa, kun siitä on pakko tehdä oversize-putkilla olevia runkoja jotta materiaali kestäisi.

        Taitaa ottaa poikaa nyt kupoliin?

        Alumiini vie ja patarauta vikisee.

        Aika ajoi pellistä ohi.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Siltikään se ei kestä

        Kyllä alumiinirunko kestää. Niitä teedään vuodessa kymmeniä miljoonia.

        On bulkkitavaraa ja erikoistilaustuotetta, kaikkea löytyy, vai mitä?

        Se on kuluttajan etu eli win-win, kun löytyy joka lompakolle sopivaa tuotetta, jonka voi myös helposti kierrättää.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kelpuuttaisitko puolen kilon hiilikuiturungon?

        No varmasti, sehän on lujaa kuin mikä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuossa ainakin yksi:

        https://toracycles.com/product/evh-steel-downhill-mountain-bike-frame-black/

        Tuo on kova luu. Materiaali luokitellaan rosteriksi, vaikka se hiili-mangaaniterästä. T45 on erittäin luja ruostumattomasta teräksestä valmistettu metalliseos, joka on helposti muovattava ja helposti hitsattava. Materiaali voi parantaa rakenteellista lujuutta kohteissa kuitenkaan lisäämättä painoa dramaattisesti. Esi- ja jälkilämpökäsittelyjä ei vaadita.

    • Anonyymi

      Tänään huomasin että 39 vuotta vanhan mummikseni etuhaarukka taipuu sisäänpäin jos kovempaa jarruttaa.

      Tänään laskin sillä jyrkkää alamäkeä, vauhia 48 km/, niin silloin etuhaarukka värisi kummasti.

      Vpiko etuhaarukkaa vahvistaa lasikuidulla tai liimalla?

      • Anonyymi

        Älä suotta vahvista! Jos se on terästä, se on ikuinen, varsinkin jos on patarautaa.

        Tarkasta kuitenkin että vakuutus on kunnossa.

        Osta lisäksi hyvä puolikypärä, suojaavat hanskat sekä alamäkilaskussa käytettävät suojavarusteet.

      • Anonyymi

        Kun etuhaarukka pettää kovassa vauhdissa, niin se on sitten menoa.

    • Anonyymi

      Oli mullakin vanhoja japanilaisia autoja aikanaan. Kaikki kestää aikansa.

    • Anonyymi

      Datsun 160Y.

      • Anonyymi

        Datsunin Z-malliset oli ihan älyttömän hyvännäköisiä, olikohan ne 2 + 2 -paikkaisia. Pellit oli vissiin huonot, ihan niin kuin 100A:ssa ja Cherryssäkin. Volvossa ja amerikkalaisissa oli vahvat pellit.

    • Anonyymi

      Tuotaaa sekö ei polkemalla selviä sitten. Tai ole vieläkään selvinnyt.

    • Anonyymi

      Nissan Nynny.

      • Anonyymi

        Nyt ollaan polveiltu aika kauas polkupyörien runkomateriaalien kestävyydestä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Nyt ollaan polveiltu aika kauas polkupyörien runkomateriaalien kestävyydestä.

        Miksi autoja ei tehdä alumiinista?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi autoja ei tehdä alumiinista?

        Tehdäänhän niitä. Autoja halutaan kuitenkin myydä aina uutta ja uutta. Liian hyvää ja kestävää tuotetta ei kannata tehdä. Nykymaailma kun perustuu jatkuvaan kuluttamiseen ja uuden myymiseen. Nykymaailma ei siis ole kovinkaan ympäristöystävällinen.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi autoja ei tehdä alumiinista?

        Totta kai tehdään myös siitä. Peltilehmissä on myös paljon alumiiniosia, kuten vanteita, lohkoja ja tukivarsia sekä tietenkin komposiitteja. Liimaus on myös nykyisin in.

        Guuglaa Tesla, Audi tai Jaguar ja saat tietää enemmän alumiinista ja autoista.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Totta kai tehdään myös siitä. Peltilehmissä on myös paljon alumiiniosia, kuten vanteita, lohkoja ja tukivarsia sekä tietenkin komposiitteja. Liimaus on myös nykyisin in.

        Guuglaa Tesla, Audi tai Jaguar ja saat tietää enemmän alumiinista ja autoista.

        Juu, Bemareissahan nuo alulohkot halkeilivat... Myös rankaan tyhjennyttyä on kivempi, jos alla on teräsvanne kuin alumiini (been there, done that).

        Toki autoja tehdään alumiinista (ja on tehty jo alkuvuosista saakka), mutta miksi ko. käytäntö ei ole vallitseva?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Juu, Bemareissahan nuo alulohkot halkeilivat... Myös rankaan tyhjennyttyä on kivempi, jos alla on teräsvanne kuin alumiini (been there, done that).

        Toki autoja tehdään alumiinista (ja on tehty jo alkuvuosista saakka), mutta miksi ko. käytäntö ei ole vallitseva?

        Et sitten viitsinut guuglata mitään? Mistä ne Teslan kopat onkaan tehty? Vain tosi köyhillä tai tosi rikkailla on (ikivanhoissa) antiikkiautoissaan peltivanteet, uusiin niitä saa nykyisin vain vararenkaiden mukana.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Et sitten viitsinut guuglata mitään? Mistä ne Teslan kopat onkaan tehty? Vain tosi köyhillä tai tosi rikkailla on (ikivanhoissa) antiikkiautoissaan peltivanteet, uusiin niitä saa nykyisin vain vararenkaiden mukana.

        Ja kaikillahan on Tesla.

        Aluvanteet saa kivasti rullalle kun vetää rengas tyhjänä menemään, teräkselle ei pahempia tapahdu. Se, että nykyään alumiinivanteet tulevat usein ensiasennusvanteina ei liity asiaan mitenkään.

      • Anonyymi
      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja kaikillahan on Tesla.

        Aluvanteet saa kivasti rullalle kun vetää rengas tyhjänä menemään, teräkselle ei pahempia tapahdu. Se, että nykyään alumiinivanteet tulevat usein ensiasennusvanteina ei liity asiaan mitenkään.

        Tesla Model :n koppa ja kantava rakenne on suurimmaksi osaksi alumiinia.

        Ottaako poikaa kupoliin?

        T-Ford oli kyllä pellistä, ja siihen sai myös tosi lujat peltivanteet!

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tesla Model :n koppa ja kantava rakenne on suurimmaksi osaksi alumiinia.

        Ottaako poikaa kupoliin?

        T-Ford oli kyllä pellistä, ja siihen sai myös tosi lujat peltivanteet!

        Tesla Model S:n koppa kyseessä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja kaikillahan on Tesla.

        Aluvanteet saa kivasti rullalle kun vetää rengas tyhjänä menemään, teräkselle ei pahempia tapahdu. Se, että nykyään alumiinivanteet tulevat usein ensiasennusvanteina ei liity asiaan mitenkään.

        Niinpä, mutta kaikki eivät halua ajaa harmailla riisipyssyillä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Juu, Bemareissahan nuo alulohkot halkeilivat... Myös rankaan tyhjennyttyä on kivempi, jos alla on teräsvanne kuin alumiini (been there, done that).

        Toki autoja tehdään alumiinista (ja on tehty jo alkuvuosista saakka), mutta miksi ko. käytäntö ei ole vallitseva?

        Joo, 80-luvulla Bemarien formula-ykkösten turbot kehitti niin hirveät paineet, että lohkot lensi pitkin katsomoita. Aika-ajoissa 1200 heppaa turboruuvia säätämällä! Rosberg ajoi vapaasti hengittävällä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niinpä, mutta kaikki eivät halua ajaa harmailla riisipyssyillä.

        Juu, mutta alunperin kyse oli siitä, miksi suurta osaa autoista ei valmisteta alumiinista. Tesla ja jokin Jagge eivät ihan riitä kattavaan otantaan.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Juu, mutta alunperin kyse oli siitä, miksi suurta osaa autoista ei valmisteta alumiinista. Tesla ja jokin Jagge eivät ihan riitä kattavaan otantaan.

        Älä valehtele, rautapelle!

        Alunperin kysyttiin, että "miksi autoja ei tehdä alumiinista?" Kokematon kysyjä ei tiennyt asiaa, joten hänelle kerrottiin, mikä on totuus. Autoja tehdään alumiinista, on fakta.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Juu, mutta alunperin kyse oli siitä, miksi suurta osaa autoista ei valmisteta alumiinista. Tesla ja jokin Jagge eivät ihan riitä kattavaan otantaan.

        Itse ajan Nissan Nynnyllä. Sitä kun jaksaa pestä ja vahata, se kestää vielä seuraavat 30 vuotta.

        Ei ole tosin turvallinen, mutta siinä on kyllä vakiona turvavyöt.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itse ajan Nissan Nynnyllä. Sitä kun jaksaa pestä ja vahata, se kestää vielä seuraavat 30 vuotta.

        Ei ole tosin turvallinen, mutta siinä on kyllä vakiona turvavyöt.

        Kun oli viimeinen osari maksettu soitin rahoitus yhtiöön ja kysyin onko tää munny, vastasi virkailija että se on sunny.

    • Anonyymi

      Bemari sun muut autoiljat menkööt autoilupalstoille höpisemään jonninjoutavia. Nimittäin mitä polkupyöräilyyn tulee, kun tulee helle, mitä alumiiniseokselle tapahtuu polkupyörän runkomateriaalina? Sehän laajenee, ikään kuin venyy. Tänäänkin oli havaittavissa kun poljin tuolla sangen kilpailukelpoisella alumiinirunkoisella omin voimin poljettavalla cyclocrossila 100- kilometriä noin 29-celciusasteen lämpötilassa. Ero on selvä esimerkiksi 20-pakkasasteisiin verrattuna. Silloin polkupyörä on selvästi kovempi poljettava, toisin sanoen jäykempi rungoltaan, sillä alumiini venyy -20 mentäessä +30 celciusasteeseen kolme millimetriä. Sen huomaa selvästi. Tänäänkin ryhtyi tuntumaan jyrkässä ja vaihdikkaassa alamäjessä hetken aikaa että rynkohan ryhtyy vouplaajouplaamaan, danssaamaan tvistiä. Tunne oli tosin vain hetkellinen mutta totta tosiaan vasiten kokeilin oikein vauhdikkaasti perstuntumalta muutamissa sangen tutuissa kuopissa miltä tuntuu. Tuntui huomattavasti pehmeämmältä joustavämmältä verrattuna kovaan ja kylmään talviaikaan. Eläväistä tuo alumiiniseos.

      • santtu_1975X

        Miten satuitkin käyttämään kyseisiä lukuja alumiinin lämpölaajenemisesta?
        Et varmaankaan sattunut lunttaamaan niitä alumeco:n sivuilla olevasta esimerkistä, vahinko vain että siellä tuon esimerkkikappale (6063 alumiini) mitä kyseisillä lämpötilaeroilla saavuttaa tuon 3mm. lämpölaajenemisen/kutistumisen on 2700mm pitkä.
        Kun Cyclocrossn pyörän akseliväli on luokkaa 1,0-1,1m joten on mielenkiintoista tietää minkä kokoinen cyclocross pyörä sinulla on jos sen muutos on tuo 3mm 50´c aste-erolla...

      • Anonyymi
        santtu_1975X kirjoitti:

        Miten satuitkin käyttämään kyseisiä lukuja alumiinin lämpölaajenemisesta?
        Et varmaankaan sattunut lunttaamaan niitä alumeco:n sivuilla olevasta esimerkistä, vahinko vain että siellä tuon esimerkkikappale (6063 alumiini) mitä kyseisillä lämpötilaeroilla saavuttaa tuon 3mm. lämpölaajenemisen/kutistumisen on 2700mm pitkä.
        Kun Cyclocrossn pyörän akseliväli on luokkaa 1,0-1,1m joten on mielenkiintoista tietää minkä kokoinen cyclocross pyörä sinulla on jos sen muutos on tuo 3mm 50´c aste-erolla...

        Aivan oikkein. Sieltä kopsasin. Vain siksi koska se tuki perstuntumaani tuossa kontekstissa. Etsin mittanauhaa mutta löysinkin sähköteippiä. Sitä ryllaa olenkin etsinytkin viimeaikoina. Meinaan paikata repeytyneen tankonauhan sillä. Kiitos tästä. Jouduin mittaamaan akselivälin kännykän ”mittanauhalla.” Tulokseksi tuli 1.3 metriä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aivan oikkein. Sieltä kopsasin. Vain siksi koska se tuki perstuntumaani tuossa kontekstissa. Etsin mittanauhaa mutta löysinkin sähköteippiä. Sitä ryllaa olenkin etsinytkin viimeaikoina. Meinaan paikata repeytyneen tankonauhan sillä. Kiitos tästä. Jouduin mittaamaan akselivälin kännykän ”mittanauhalla.” Tulokseksi tuli 1.3 metriä.

        "Eläväistä tuo alumiiniseos."

        Hyvä että näin on. Täällähän on painotettu juuri sitä, että alumiini olisi liian jäykkä ja tunnoton runkomateriaali. Näin ei siis olekaan.

        1930-luvun änkyrät ovat sitä mieltä, että alumiiniputken pitää olla tooosi paksu, jolloin siitä tulee liian jäykkä. Paras runko on niin ohuesta pataraudasta, että se käyttäytyy kuin puutarhaletku: kun jerkuilla-200-kiloa-penkistä-reisillä pyörittää kammesta ylämäkeen vauhtia, niin koko runko on reversiibelisti S-kirjaimen muodossa. Tämä pitää näkyä selvästi, kun filmiä katsoo 1000-kertaisesti hidastettuna, muutoin ei ole hommat kohdallaan.

        Jos eri runkomateriaalien lineaarista lämpölaajenemista tarkastelee, alumiinilla vertailuluku on 21 - 24, raudalla 12 ja ruostumattomalla teräksellä 10 - 17. Hiilikuidulla vertailuluku on 1,5.

        Reilun metrin matkalla (lineaarinen) lämpölaajeneminen on niin mitätön, että sillä ei ole mitään vaikutusta pyöräilijän tuntemaan kokemukseen eri lämpötiloissa, Tunne tulee aivan muualta.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Eläväistä tuo alumiiniseos."

        Hyvä että näin on. Täällähän on painotettu juuri sitä, että alumiini olisi liian jäykkä ja tunnoton runkomateriaali. Näin ei siis olekaan.

        1930-luvun änkyrät ovat sitä mieltä, että alumiiniputken pitää olla tooosi paksu, jolloin siitä tulee liian jäykkä. Paras runko on niin ohuesta pataraudasta, että se käyttäytyy kuin puutarhaletku: kun jerkuilla-200-kiloa-penkistä-reisillä pyörittää kammesta ylämäkeen vauhtia, niin koko runko on reversiibelisti S-kirjaimen muodossa. Tämä pitää näkyä selvästi, kun filmiä katsoo 1000-kertaisesti hidastettuna, muutoin ei ole hommat kohdallaan.

        Jos eri runkomateriaalien lineaarista lämpölaajenemista tarkastelee, alumiinilla vertailuluku on 21 - 24, raudalla 12 ja ruostumattomalla teräksellä 10 - 17. Hiilikuidulla vertailuluku on 1,5.

        Reilun metrin matkalla (lineaarinen) lämpölaajeneminen on niin mitätön, että sillä ei ole mitään vaikutusta pyöräilijän tuntemaan kokemukseen eri lämpötiloissa, Tunne tulee aivan muualta.

        Kunnollinen teräsrunko ei käyttäydy noin. Et saa polkemalla sitä taipumaan mutkalle. Toki se joustaa ja pehmentää hieman, se on osittain "se juttu" miksi ko. matsku valitaan. Siis loistavan kolhunkeston, palautumiskyvyn, hankauskeston (tässä mangaaniteräs loistaa), loputtoman rasituskeston (jos rasituspistettä ei ylitetä - alumiinilla sellaista ei ole, joten se ei kestä rasitusta yhtä pitkään) lisäksi.

      • santtu_1975X
        Anonyymi kirjoitti:

        Kunnollinen teräsrunko ei käyttäydy noin. Et saa polkemalla sitä taipumaan mutkalle. Toki se joustaa ja pehmentää hieman, se on osittain "se juttu" miksi ko. matsku valitaan. Siis loistavan kolhunkeston, palautumiskyvyn, hankauskeston (tässä mangaaniteräs loistaa), loputtoman rasituskeston (jos rasituspistettä ei ylitetä - alumiinilla sellaista ei ole, joten se ei kestä rasitusta yhtä pitkään) lisäksi.

        Minulle ei oikein "avaudu" tuo termi "liian jäykkä runko"? Miksi on huono asia että runko on jäykkä?
        Kun runko on jäykkä, silloin rungon kaikki kulmat ovat sitä mitä suunnittelija suunnittelupöydällä niille on määritellyt olevaksikin, eikä jotain sinne päin.
        Itselläni on pyörissäni jousitukset jotka suunniteltuvaimentavan pyörään kohdistuvia rasituksia ajon aikana, miksi näiden lisäksi pyörän rungon pitäisi olla "pehmeä"?

      • Anonyymi
        santtu_1975X kirjoitti:

        Minulle ei oikein "avaudu" tuo termi "liian jäykkä runko"? Miksi on huono asia että runko on jäykkä?
        Kun runko on jäykkä, silloin rungon kaikki kulmat ovat sitä mitä suunnittelija suunnittelupöydällä niille on määritellyt olevaksikin, eikä jotain sinne päin.
        Itselläni on pyörissäni jousitukset jotka suunniteltuvaimentavan pyörään kohdistuvia rasituksia ajon aikana, miksi näiden lisäksi pyörän rungon pitäisi olla "pehmeä"?

        Niin on, jäykkä runko on yksinomaan eduksi varsinkin maantiepolkupyörässä jotta vastine on välitön joka polkaisulla eikä tehot häviä velttoon runkoon. ”Eläväistä tuo alumiiniseos” ei tarkoita että se ei palautuisi aina nopeammin kuin teräsrunko. Väitän että teräs väsyy ennen pitkää, siinä missä alumiini pysyttelee muodossaan elinikänsä. Jos siihen lopulta murtumia tulee olen melko varma että se ei koskaan romahda varoittamatta polkijansa alta. Kyllä siinä on merkit nähtävissä jos vähänkin on polkupyörästänsä kiinnostunut. Puhun nyt hyvin suunnitellusta alumiinirungosta enkä muinaisesta Joposta.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin on, jäykkä runko on yksinomaan eduksi varsinkin maantiepolkupyörässä jotta vastine on välitön joka polkaisulla eikä tehot häviä velttoon runkoon. ”Eläväistä tuo alumiiniseos” ei tarkoita että se ei palautuisi aina nopeammin kuin teräsrunko. Väitän että teräs väsyy ennen pitkää, siinä missä alumiini pysyttelee muodossaan elinikänsä. Jos siihen lopulta murtumia tulee olen melko varma että se ei koskaan romahda varoittamatta polkijansa alta. Kyllä siinä on merkit nähtävissä jos vähänkin on polkupyörästänsä kiinnostunut. Puhun nyt hyvin suunnitellusta alumiinirungosta enkä muinaisesta Joposta.

        > Puhun nyt hyvin suunnitellusta alumiinirungosta enkä muinaisesta Joposta.

        15 vuotta sitten Jopon alumiinirunko saattoi katketa, jos sillä keuli tai hyppi. Lapset eivät valitettavasti sitä asiaa ymmärtäneet - eikä kuulukaan ymmärtää -, että kyseessä oli tavallinen kaupunkipyörä. Lapsi ei voi nähdä sitä, että runko ei ole erityisen vahva vaan kyseessä on täysin tavallisen käyttöpyörän vahvuus. Temppu- ja hyppypyörät rakennetaan aina vahvoiksi varta vasten.

        Jopo muistuttaa mummopyörää, josta myös puuttuvat kaikki kolmiorakenteet pois lukien takahaarukan osuus, joka osuus onkin todella luja, Mummopyörissä lujuus on pyritty korvaamaan pyöreydellä eli osittaisilla ympyrärakenteilla, Jopossa lujuus on saatu aikaan materiaalipaksuudella sekä sisäisillä vahvikkeilla.

        Jopossa tärkeintä on ollut nostalgia ja ulkonäkö. Jo 70-luvulla muutamia Jopon teräsrunkorakenteita katkesi, koska Jopa kilpaili Tunturi Ponin kanssa persoonallisesta ulkonäöstä. Varsinkin Ponin runko oli tunnettu heikkoudestaan. Silloin lujuus ja turvallisuus kaikissa käyttötilanteissa ei voi olla kaikki kaikessa. Jopon rakenne oli silloin stanssattua ja prässättyä patarautalevyä.

        Nykyisin Jopo rakennetaan (juuri-ja-juuri välttävästä) HiTen-teräksestä, koska pyörän on oltava halpa. Putkia on lisäksi vahvistettu sisältä päin tukiputkilla. Vajaa neljä kiloa painavaa runkoa ei edelleenkään rakenneta kalliilla, koska JoPon on oltava jokaisen polkupyörä. Jopo on aina mennyt persoonallinen ulkonäkö edellä.

    • Anonyymi

      Kyllä alumiinista on saatu tehtyä loistavat ja kevyet rungot tavallisten ihmisten pyöriin. Hintahaarukassa 200 - 4000€ saa ihan kaikenlaista ja kaikennäköistä mutta kestävää rakennelmaa. Kauas on tultu 30-luvulta, eikä tarvitse ottaa alleen enää katkeilevaa vesijohtoputkea, joka oli vedetty kasaan kosaanipillillä.

      Tosi rasittavan ja simppelin näköisiä ne putkirungot, mutta sopivat erinomaisesti tietenkin maantiepyöräilyssä kilpakäyttöön. Kunhan materiaali on hiilikuitu.

      • Anonyymi

        Vesijohtoputki on vaihtunut katkeilevaan, hauraaseen ja periksiantavaan (palautumattomaan) tölkkimetalliin.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vesijohtoputki on vaihtunut katkeilevaan, hauraaseen ja periksiantavaan (palautumattomaan) tölkkimetalliin.

        Kyllä se tölkki palautetaan taas muotoonsa uudeksi tölkiksi kunhan sen muistaa palauttaa panttia vastaan.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vesijohtoputki on vaihtunut katkeilevaan, hauraaseen ja periksiantavaan (palautumattomaan) tölkkimetalliin.

        Alkaa olla jo aika toivotonta tuo sinun rimpuilusi!

        Katkeilevasta, hauraasta ja periksiantavasta (palautumattomasta) tölkkimetallista - kuten 6061-T6, 7005 ja 7075 - valmistetaan siis kymmeniä miljoonia pyörän runkoja vuodessa.

        Se on paha virhe, koska ainoa oikea runkomateriaali on patarauta. Niin tehtiin 30-luvulla on niin tehdään nyt.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Alkaa olla jo aika toivotonta tuo sinun rimpuilusi!

        Katkeilevasta, hauraasta ja periksiantavasta (palautumattomasta) tölkkimetallista - kuten 6061-T6, 7005 ja 7075 - valmistetaan siis kymmeniä miljoonia pyörän runkoja vuodessa.

        Se on paha virhe, koska ainoa oikea runkomateriaali on patarauta. Niin tehtiin 30-luvulla on niin tehdään nyt.

        Kas kun näyttää ottavan hermoon.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Alkaa olla jo aika toivotonta tuo sinun rimpuilusi!

        Katkeilevasta, hauraasta ja periksiantavasta (palautumattomasta) tölkkimetallista - kuten 6061-T6, 7005 ja 7075 - valmistetaan siis kymmeniä miljoonia pyörän runkoja vuodessa.

        Se on paha virhe, koska ainoa oikea runkomateriaali on patarauta. Niin tehtiin 30-luvulla on niin tehdään nyt.

        Rauhoitu vähän Santtu.

      • santtu_1975X
        Anonyymi kirjoitti:

        Rauhoitu vähän Santtu.

        Miksi epäilet että viesti johon vastasit olisi ollut minulta? Yhä jatkan sitä valitsemaani linjaa että kirjoitan vain ja ainoastaan omalla, rekisteröidyllä nimimerkilläni.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Rauhoitu vähän Santtu.

        Santtu? Eivät kaikki ole santtuja, vai yritätkö olla tekohauska?

    • Anonyymi

      Miksei jousia tehdä alumiinista?

      • Anonyymi

        Miksei alumiinista tehdä saunan lauteita?

      • Anonyymi

        Tykkäätkö enemmän japanilaisista vai korealaisista autoista?

      • santtu_1975X

        Varmaankin siksi että eri osakomponenteillä on erilaisia vaatimuksia materiaalien suhteen, jotenkin tuntuu siltä ettei ole edes tarkoituskaan todellisuudessa keskustella asioista kyseisillä heitoilla.

        Eri materiaalit soveltuvat eri lailla eri asioihin, ei kai tuossa oli mitään ihmeellistä.

    • Anonyymi

      Teräs ei ole pyörien rungoissa kuollut.

      Sekä Pelago että Terässiipi (suomalaisia) valmistavat rungot teräksestä. Painokin on arkipyörissä ihan siedettävä.

      • santtu_1975X

        Terässiivellä näyttää omien sivujensa mukaan olevan 10kpl eri pyörämalleja, näistä kolme mallia (kaksi miesten, yksi naisten malli) teräsrungolla, seitsemän sitten alumiinirungolla.
        Terässiiven huono puoli noissa teräsrunkoisissa pyörissään on että miesten malleissa vain yksi runkokoko (ja molemmessa malleissa vielä sama runko), sama naisten pyörässä vain yksi runkoko ja kun pyörien malli ei ole edes "yksi koko sopii kaikille" malli, niin haastaa on isommalla joukolla saada noista pyöristä oikean kokoinen.

      • Anonyymi

        Pelagon teräsrunkoa kehuvat pitkän matkan retkipyöräilijät joilla on paljon varustelastia mukanaan. Olisi kyllä mielenkiintoista jo joku innovoisi runkoihin jonkun toimivan uutuuden vaikka nailonista, bambusta tai hämähäkinseitistä (lujempaa kuin teräs).

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pelagon teräsrunkoa kehuvat pitkän matkan retkipyöräilijät joilla on paljon varustelastia mukanaan. Olisi kyllä mielenkiintoista jo joku innovoisi runkoihin jonkun toimivan uutuuden vaikka nailonista, bambusta tai hämähäkinseitistä (lujempaa kuin teräs).

        Vaast (jatko)kehitti magnesiumrungon joka tarjoaa mukavampaa kyytiä mitä alumiinirunko tarjoaa. Huono puoli on että hinta on korke ja pyörä näyttää tavalliselta alumiinirungolta.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vaast (jatko)kehitti magnesiumrungon joka tarjoaa mukavampaa kyytiä mitä alumiinirunko tarjoaa. Huono puoli on että hinta on korke ja pyörä näyttää tavalliselta alumiinirungolta.

        Materiaaleista ei metrin päähän näe lainkaan, mikä rungon materiaali on.

        Itse pidän titaanista.

    • Anonyymi

      Edes timantit eivät ole ikuisia vaikka laulussa niin väitetään. Oikealla suunnittelulla ja valmistuksella voidaan tehdä varsin pitkäikäinen pyörä jos niin halutaan. Nykyään tahtoa tähän ei juurikaan ole mutta tilanteeseen on odotettavissa muutos. Pikkuhiljaa eri tuotteiden pidempää käyttöikää aletaan arvostaa enemmän ja jopa lain ja direktiivien avulla yritetään asiaa avittaa.

      Kuluttajan kannalta tällä hetkellä keskeisin asia on ostaa omaan käyttöön soveltuva pyörä. Runkomateriaali ei itsessään ole ratkaisevin asia. Suunnittelulla ja valmistusprosessilla on keskeinen rooli siinä millaiset ominaisuudet tuotteella on. Monet valmistajat käyttävät erilaisia luokituksia joilla määritetään minkälaiseen käyttöön pyörä soveltuu. On aika turhaa täällä valittaa jos pyörä ei kestä rajumpaa käsittelyä jos kyseinen pyörä on tarkoitettu rauhallisempaan ajoon. Huollolla ja säilytyksellä on oma roolinsa tuotteen kestävyydessä. Olisi myös suotavaa että pyörää tarkastelisi aika ajoin kriittisesti jotta voisi havaita mahdolliset kulumat ja muut vauriot ajoissa.

    • Anonyymi

      Nissan Nynny.

    • Anonyymi

      Kukaan ei ole osannut epäillä hiilikuiturungon vahvuutta ja näennäistä hyvyyttä ja paremmuutta. Hiilikuidulla on kuitenkin kolme huonoa ominaisuutta: (a) se ei ole koskaan halpa, (b) se ei ole kierrätettävä ja on valmistukseltaan aina valtava energiasyöppö, jonka lisäksi (c) kohdistettu iskunkesto on hyvin rajallinen. Kun hiilikuidun huonojen puolien kanssa pärjää, kannattaa valita hiilikuitu, jos mahdollista.

      Kun alumiinin 6061-T6 -sarja ja 7000-sarja hydroformataan, hitsataan tai jyrsitään ja suunnitellaan kaikkien lujuuslaskennan oppikirjojen mukaan, saadaan näyttävä, kestävä ja kevyt polkupyörän runko. Suurin osa taviksille suunnatuista rungoista on alumiinia, samoin enemmän ja enemmän kalliista erikoisrungoista. Alumiiniin yhdistetään myös (lentokone)liimaus, jolloin puhutaan myös komposiiteista. Alumiini on kevyttä, lujaa ja melko edullista ja se on aina mahdollista kierrättää. Kaikki tavikset kiittävät win-win -tilanteesta.

      HiTen-teräs on painavaa, mutta ellei paino ole este, HiTen-teräksestä saa kestävän rungon. Chromoly- eli kromilla ja molybdeenilla seostettu ruostumaton teräs on melko kevyttä, todella lujaa mutta melko hinnakasta. Lähes vastaavan paino vs. lujuus -suhteen aikaan saa hiilimangaaniteräksellä. Kun rosteri hydroformataan, rungosta saa kevyen, näyttävän ja lähes ikuisen. Rosterirungot eivät koskaan saavuta valta-asemaa taviksien keskuudessa saatavuutensa, materiaalihintansa sekä erityisestä työstön hinnan puolesta. Rungon hinnan saa kuitenkin pysymään kohtuullisena, jos sunnittelussa tyydytään pyöreään putkitavaraan ja hitsaukseen.

      Erikoisrungot, kun hinnalla ei ole väliä, voidaan valmistaa kaikista edellä kuvatuista materiaaleista, niiden yhdistelmistä, komposiiteista sekä tietenkin titaanista. Kaikille lienee selvää, että runko joko joustaa tai se ei jousta, ihan tarkoituksen mukaan. Lentokoneen runkokin pyritään pitämään melko jäykkänä, sen sijaan siivet notkuvat paineen alla maallikkon silmin katsottuna holtittomasti. Pyörissä otetaan mallia sekä lentokoneista että autoista. Kenties asia toimii myös toisin päin.

      Alumiinia halutaan vastustaa (täällä ihan) periaatteesta. Se naurattaa melko paljon, mutta kehityksen suuntaa ei voi silti estää.

    • Anonyymi

      Suomalaiset ovat valittamisen ja kitinän maailmanmestareita. Kaikesta pitää kitistä ja vinkua.

      • Anonyymi

        Minä en vastusta alumiinia, minulle käy se ja muut materiaalit. En tee käytännön asioista periaatteen asioita.

        Asiasta en tiedä, mutta väitän vastaan.

    • Anonyymi
      • Anonyymi

        Tuossa jutussa ei ollenkaan mainittu yhä edelleen käytössä olevaa tapaa liittää runkoputket muhvijuotoksilla. Ko. menetelmällä kasataan runkoja myös ns. ruostumattomista teräslaaduista ihan tänä päivänä.

    • Anonyymi

      Solifer? Ei tuolla merkillä tehty polkupyöriä 43 vuotta sitten, vain mopoja. Tällä vuosituhannella Soliferia näkee, mutta ne ovat Kiinassa tehtyjä.

    Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Olen tosi outo....

      Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap
      Ikävä
      15
      2101

    2. Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta

      https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi
      Kotka
      81
      2019

    3. Oletko sä luovuttanut

      Mun suhteeni
      Ikävä
      101
      1357

    4. Hommaatko kinkkua jouluksi?

      Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k
      Sinkut
      122
      1133

    5. Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!

      https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/1525663
      Kotimaiset julkkisjuorut
      77
      1087

    6. Vanhalle ukon rähjälle

      Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen
      Ikävä
      8
      1012

    7. Omalääkäri hallituksen utopia?

      Suurissa kaupungeissa ja etelässä moinen onnistunee. Suuressa osassa Suomea on taas paljon keikkalääkäreitä. Mitenkäs ha
      Maailman menoa
      170
      842

    8. Mitä sanoisit

      Ihastukselle, jos näkisitte?
      Tunteet
      60
      790

    9. Onko se ikä

      Alkanut haitata?
      Ikävä
      59
      741

    10. Aatteleppa ite!

      Jos ei oltaisikaan nyt NATOssa, olisimme puolueettomana sivustakatsojia ja elelisimme tyytyväisenä rauhassa maassamme.
      Maailman menoa
      241
      701
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt