Mä haluaisin käpertyä jonkun kainaloon ja olla jonkun oma kulta.
Mutta minä olen esteenä. Mä olen vaikeasti lähestyttävä. Suurin osa muhun tutustuneista sanoo, että mä olin aluksi aika diiva. Mulle oli vaikee tulla juttelemaan. Mä olin jotenkin ylpeen oloinen...
Mutta eikö kukaan tajua, että se on vain puolustuskeino, jolla itseäni suojaan. Mä päästin kerran lähelle ja se satutti. Nyt mä olen vannonut, että en anna koskaan kenenkään satuttaa mua niin... Ja diivailu jatkuu.
Mä tiedän, että se diivamaisuus menee ohi, kun mut oppii tunteemaan paremmin. Kaikki ystävät on sanoneet, että mulla on kultainen ja välittävä sydän. Mä välitän paljon mun ystävistä.
Kukaan ei kuitenkaan vaivaudu ottamaan selvää. Enkä ihmettele. Mä haluaisin olla sellainen kaikkien kaveri ja hyvä tyyppi, mutta kun en ole. Olen ilkeä, ylpeä diiva. Ylhäisessä yksinäisyydessään.
Mutta minä olen esteenä. Mä olen vaikeasti lähestyttävä. Suurin osa muhun tutustuneista sanoo, että mä olin aluksi aika diiva. Mulle oli vaikee tulla juttelemaan. Mä olin jotenkin ylpeen oloinen...
Mutta eikö kukaan tajua, että se on vain puolustuskeino, jolla itseäni suojaan. Mä päästin kerran lähelle ja se satutti. Nyt mä olen vannonut, että en anna koskaan kenenkään satuttaa mua niin... Ja diivailu jatkuu.
Mä tiedän, että se diivamaisuus menee ohi, kun mut oppii tunteemaan paremmin. Kaikki ystävät on sanoneet, että mulla on kultainen ja välittävä sydän. Mä välitän paljon mun ystävistä.
Kukaan ei kuitenkaan vaivaudu ottamaan selvää. Enkä ihmettele. Mä haluaisin olla sellainen kaikkien kaveri ja hyvä tyyppi, mutta kun en ole. Olen ilkeä, ylpeä diiva. Ylhäisessä yksinäisyydessään.
Vastaukset 8
Vanhimmat
...muuta kuin "jos ei uskalla elää ja ottaa riskejä, ei elä". Päästä siitä suojakuoresta irti pikkuhiljaa, silläkin uhalla että sinua satutettaisiin välillä. Pitkällä aikavälillä irti päästäminen kannattaa, usko minua, päästin itse oman kuoreni menemään viime vuonna. Tai ainakin osan siitä.
Itselläni oli juurikin samallainen suojakuori jokinaika sitten. Minua satutettiin pahasti ja päätin olla ikinä luottamatta keneenkään.
Kuitenkin... ihastuin mieheen jonka olin tuntenut jo pidemmän aikaa... jotenkin vaan tein sen, päätin ottaa riskin, mitään ei saa jossei ota riskejä. Jos sattuu niin sitten sattuu, ja on sattunutkin, sattuu vaikka miten täällä eläisi. Nyt kuitenkin kaikki näyttää taas hyvältä :)
riskejä pitää ottaa, vain niin tekemällä voi löytää todellisen onnen :)
aivo pesija.
siinäpä kysymys.
Älä yhtään ole huolissasi. Kyllä sulle ottaja löytyy olit sitten diiva tai et. Ns. "oikeaa" kannattaa odottaa. Kun olet valmis, sitten se vasta saapuu. Sitä edeltävä aika on kypsyttelyä, joka kannattaa.
Jokaisella on hyvä olla omat rajat. On osattava sanoa tarpeen vaatiessa "ei". Ja myös ystäviesi on sitä kunnioitettava. Erota ystävät, hyvät ystävät, "sydän" ystävät,tuttavat hyväksikäyttäjät yms. toisistaan. Ystävyyskin on molemminpuolista. Liian kultaista ja välittävää sydäntä on helppo käyttää hyväksi. Helposti viedään paitakin päältä, jos ei pidä paidan helmasta topakasti kiinni.
Yksinäisyyskin on sitä, miltä se tuntuu. Toiset eivät koe olevansa yksinäisiä, vaikka yksin olevatkin.
mitä tarkoitat, olen itse juuri samanlainen! Välillä jopa "hävettää" olla sellainen diiva kun on, mutta ei kuitenkaan voi "alentua" sinne "hölmöjen" joukkoon..
Ja vaikka yritän olla olematta diiva niin ilmeisesti kuitenkin muiden silmiin olen edelleen sellainen, sillä ei kyllä miehet hirveästi ole lähestyneet.. diivailu alkaa mennä jo lähinnä siihen, että alkaa todella katkeroitua omaan elämäänsä ja kuitenkin luulee olevansa kaiken "yläpuolella" vaikka tosiasiassa on jo aika säälittävä.. siksi ehkä olisikin hyvä päästää irti (kokonaan!) diivan elkeistä ja yrittää olla mutkaton ja päästää haavoittuva olemus esille. Niin vaikeaa kuin se onkin, mutta onhan se nyt kai parempi kuin täydellinen katkeroituminen..?
Mäkin "diivailin",mutta eräs ihminen sai
"kovan" kuoreni pikkuhiljaa auki,ja kurkkasi
sisään.Sieltä löytyi herkkä,hauras nainen.
Se oli minullekkin yllätys.
Kaikille ei voi olla herkkä,kaikille ei voi
näyttää haurauttaan, kaikille ei voi olla oma
itsensä,kaikille se ei ole helppoa.
Oikea ihminen saa ihmeitä aikaan.
Kiitos hänelle,että löysin itseni.
Paitsi että se kuori murtui nopeasti.Avoimuus ja selkeys tarttuu.
Mun Diivan Ura katkesi näihin sanoihin:
"Älä yhtään yritä...ei mee läpi, sä tarvit
kesyttäjän,ja se muuten olen minä!Etkä oo yhtään
noin kova,mitä esität,senkin rääpäle."
Diiva tarvitsee miehen,miehen joka uskaltaa..