Välillä ihan havahdun siihen miten negatiivisia ajatuksia on tulvinut mieleeni. Olis pitänyt aloittaa ne SSRI:t jo aikoja sitten. Kumma kyllä että olen kuitenkin ollut immuuni suoranaiselle hulluudelle, ainakin tähän asti. Lääkityksen aloittamisen alkuvaiheessa potilas on pistettävä lepositeisiin hänen elämänsä jatkuvuuden varmistamiseksi. Omat tuntemukset ovat oireilua jostakin. Se on silloin vain kinkkisempi juttu jos se johtuu aivojen välittäjäaineiden epätasapainosta. Toisaalta, ainahan se johtuu. Kyse on pikemminkin siitä ovatko reseptorit menneet solmuun jonkin luonnollisen asian kuten rakastumisen seurauksena vai siitä onko aivojen toiminnassa esim. jokin poikkeama. Näiden asioiden todentaminen on luultavasti haastavaa. Liika yksin oleminen ja yksinäisyys johtaa aina negatiiviseen mielentilaan ja apatiaan, tämä on minulle päivänselvä asia ja tuttuakin tutumpi "lifestyle".
Onko tässä järkeä?
Anonyymi-ap
0205
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.