On ja pysyy. Palaa sisällä jossain. Näkee toisen vaikka ei näekään. Tuntee ja tietää.
Tämä liekki vain
Anonyymi-ap
1372346
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 137
Vanhimmat
Näinhän se on. Ei kaikkien kohdalla, mutta ainakin itselläni kuten myös sulla näköjään.
Sinä siis tunnet sen saman? Etkö saanut unta?
No kun vasta heräsin. Ja tunnen kyllä tuollaista tunnetta, joka kohdistuu vain yhteen naiseen. Ei ole ollut samanlaista tunnetta vielä koskaan aiemmin, vaikkakin sitä muistuttavia kylläkin, muttei ikinä näin voimakkaasti. No, tämä olikin aivan eri tasolla, tämä rakastumiseni häneen, kuin kehenkään toiseen tätä ennen. Nyt en häntä enää saa.
Kohtasitte täällä palstalla vai oikeassa elämässä? Miksi et saisi?
Kohdattiin oikeassa elämässä. Hän on jo toisen kanssa. Siksi en saa häntä enkä siksi voi edes yrittää. Ei minusta ole menemään kenenkään elämään yrittää vaikuttamaan, jos tiedän olevan varattu.
Palstalla? Et kai oikeasti kuvittele että täällä syntyy jotain tunteita.
Milloin te näitte viimeisimmän kerran?
Voi syntyä tai olla syntymättä.
Enpä tässä viitsi sitä kertoa, ettei hänelle tulisi mitään ongelmia, vaikkakaan en usko hänen/heidän käyvän täällä, mutta kaiken varalta olen mieluummin sanomatta. Miksi se sinua kiinnostaa?
Kysyin vain uteliaisuudesta. Itse jo kaivannut pidempään miestä joka voi luulla minun olevan varattu vaikka en ole. Meidän näkemisestä on jo pidempi aika tai silloin kun vielä katseltiin toisiamme.
"kun vielä katseltiin toisiamme" sinä toissavuoden nainen todellakin pidät palstaa pystyssä yksin!
En tunnista tuosta itseäni. Näin viimeksi hänet alle vuosi sitten.
Sekö on se kehen liekkisi palaa?
Ei. Se palaa johonkin muuhun jota en ole tavannut ollenkaan.
Sellaiseen aitoon ja sydämelliseen ihmiseen. On vain niin uskomatonta kaikki tämä.
Hieman alle vuosi siitä on :/ ja koko sen ajan olen ikävöinyt häntä.
Missä näit minut silloin? Katsoinko kohti?
Miksi hän luulee sinun olevan varattu?
Jos luulisi. En voi tietää tuli vain sellainen olo kun ei vain sitten tapahtunutkaan mitään.
Mistä mä tiedän, että just sinä olisit hän? Vastaan tuohon, kun vastaat ensin tähän.
En minäkään tiedä oletko juuri hän. Siksi kysyinkin missä näit tai oliko se poikkeava siitä missä yleensä nähtiin? Katsoinko silloin kohti?
Hän katsoi kohti, mutta myös ohikin. Välttelevästi siis.
Oliko siellä missä nähtiin vai jossain muualla se alle vuosi?
Siellä missä nähtiin. Siellä missä oltiin.
Yleensä siellä missä ollaan nähty useasti? Enemmän kuin kahdesti?
Paljon useammin kuin kahdesti.
Näinpä. Jospa löytyy hän.
Ei löydy. Silti pitää ajoittain palstailla, joskin nykyään enää harvemmin kuin vielä muutama viikko sitten, mutta siltikin tänne on silloin tällöin palattava hieman tutkiskelemaan, jos sittenkin olisi mulle jotain, vaikka tiedänkin sen olevan vain pelkkää toiveajattelua.
Jos ei muuta niin minut täältä löytää. En tosin voi antaa sitä samaa mitä häneltä haet mutta jotain ainakin. Sanoja ehkä ajatuksia. Tunteenpuuskia kaipaudesta.
Niitä tunteenpuuskia mulla on omasta takaa pitkin päivää ihan joka päivä. Enkä mä enää tunnistaisi sua täältä, jos tulisikin hetki, jolloin tahtoisin jotain ajatusta vaihtaa just sinun kanssasi.
Pääasia että vain purkaa niitä tunteenpuuskia jos sille tuntuu. Jos löydän niin jaan omani.
No mähän oisin täällä lähes joka hetken vuorokaudesta, jos alkaisin purkamaan tuntojani tänne. Yritän käsitellä niitä yksin omassa päässäni. Toivon, että jään henkiin.
Joskus tämä on ainoa paikka niitä purkaa. Toivo löytää juuri hänet niitä lukemassa. Tunteita tunnet samalla tavalla kanssani vaikka ei ollakaan juuri ne tietyt.
Joo, en viitsi rasittaa läheisiäni tämän takia. Muutenkin oon tottunut käsittelemään asiat aina itsekseni.
Käsittelen minäkin itsekseni. Nämä asiat mitä tänne kerron on oma asia erikseen. Minä silti tunnen kaiken ja en pääse siitä kaipauksesta eroon joten koen sen helpommaksi kertoa tänne hänelle jos sattuisi lukemaan ja vastaamaan.
Mulla vähän sama juttu, mutten usko hänen lukevan täällä. Toive elää kuitenkin, on se vain jännä juttu.
En minäkään oikein usko hänen olevan täällä. Joskus sain sellaisia kommentteja kuin häneltä mutta monella voi olla sama tilanne. En oikein tiedä välillä kaipaan paljon ja välillä vähemmän. Nyt tuo liekkikaipuu sotkee ajatuksia. Normaalisti en tekisi aloituksia täällä.
Tunnenkohan vain minä tämän kaipuun vai tunteeko tämä kaipuun kohde sitä samalla tavalla. Sitäkin mietin onko nämä tunteet ja ajatukset vain minulla.
Miksi liekkikaipuu sotkee sua? Itselläni on ollut tuo kaksoisliekkituntemus hänen kanssaan. Se ei sotke mua, mutta sen tunteminen yhäkin sotkee hieman ajatuksia.
Tätä ajattelen joskus itsekin, mutta yleensä tulen siihen tulokseen, että ne ovat vain mulla itselläni.
Sotkee vain ajatukset ja saa tekemään ja ajattelemaan asioita mitä ei normaalisti ajattele. Saa vain ajatukset häneen mikä sitten lopettaa kokonaan sen kaivatun ajattelun jota olen nähnyt.
Ehkä niin. En vain tiedä yhtään onko vai ei.
Niin kuin esimerkiksi tekemään mitä? Tai ajattelemaan millä tavalla eri tavalla? Tarkennatko, kun yritän saada sun ajatuksesta kiinni, kiitos.
Et voi kysyä?
Kirjoittamaan täällä hänelle. Ajattelemaan häntä enemmän toisin kuin sitä jonka olen nähnyt.
Voin kysyä jos hän on täällä.
Rakastavammin? Läheisemmin?
Läheisemmin luultavasti. Mielikuvitus heittää päin naamaa kaikkea mutta se ei ole se mikä on se oikea tilanne.
No mites sitä sen sit saa selville, onko täällä? Ehkä selvin tuntomerkein jättäen tuon kysymyksen hän, tunteeko saman kuin sinä. Kokeile. Tiedä, vaikka kävis hyvin 👍
Jos tunnistan hänet tai hän tunnistaa minut.
Niin joo, ymmärrän. Mullakin mielikuvitus tekee tepposiaan ajoittain, kunnes se todellisuus ja ikävä palauttaa sujuvasti maan pinnalle.
Hän on kyllä tuntenut jotain ja joskus ainakin ajatellut minuakin enemmän. Joskus taas tuntui ettei tuntenut enää minua kohtaan mitään tai ei tarvinnut tuntea.
Tuli vain olo oliko hänellä lopulta mitään tuntemusta minua kohtaan vai oliko se vain minun ajatusten myötäilemistä. Ei halunnut tuottaa minulle pahaa mieltä kun tunsin enemmän ja kuvittelin meille enemmän.
On selvästikin tuntenut, koska sulla on tuo käsitys jäänyt. Ei se siihen itsestään ole tullut. Eli molemminpuolista hyvinkin ja ilmeisen paljon myös. Hmm, kuulostaa vakavalta ja ymmärrän tuon tuskan, minkä kanssa taistelet.
No sehän jää sitten vain odotettavaksi, huomaako kumpikaan.
Mutta ei koko aikaa. Sanoi ettei tarvitse enää minua tai tuntea minua kohtaan mitään.
Ehkä se oli vain sitä ajatusten myötäilemistä. Kuvittelin enemmän.
Ei sitä vielä voi tietää.
Okei, toi pistää kyllä mietityttämään.
Hän sanoi ettei tuntisi samaa tai ehkä ajatukseni eivät ole totta kun aloin itsekin epäilemään omia ajatuksia.
Hänellä taitaa olla muuta mietittävää kuin minä. Olen vain itse yksin näiden kuvitelmieni kanssa.
Sitähän se on täälläkin. Yksin olen mietiskellyt ja käännellyt ylösalaisin ja vaikka miten päin kaikkea tapahtunutta ja menneitä, en edes parhaimmille kavereillenikaan ole jakanut tästä oikeastaan mitään. Voi siis sanoa, että hyvinkin yksin oon ollu kaiken kanssa ja itsenäisesti oon yrittänyt selvitä tästä, ja niinhän se lopulta meneekin, vaikkakin siihen on vielä matkaa. Kuviteltua tai ei, mutta totta minun ajatuksissani yhtä kaikki. En pysty kysymäänkään keltään, en Häneltäkään. Siksi oonki yrittänyt olla liioittelematta mielessäni mitään ja perustanut ajatukseni pelkästään tosiasioihin ja niiden kautta yrittäny selittää itselleni, miksi meni kuten meni ja miten tästä eteenpäin, mutta oon tehny tuota jo lähes vuoden enkä vieläkään ole päässyt mihinkään ratkaisuun muuta kuin pitäisi ilmeisesti rakastua johonkin toiseen ihmiseen niin, että hän jäisi unholaan päästäni, mutta tuntuu, ettei mulla ole mitään annettavaa kellekään, koska tunnen olevani kuin tyhjä kuori vain. Eihän se ole totta, koska mulla on tunteita ihan älyttömän paljon, ja se kohde kaikille tunteille on vain väärä eli hän, jota turhaa ikävöin ja sen ikävöinnin pitäisi lopettaa. Oon tunneihminen kuten huomaat, mutta on mulla järkeäkin. En vain osaa hakeutua kaltaisteni joukkoon, en yleensäkään viihdy enää nykyään isommissa porukoissa ja se on yksi syy siihen, miksei tuu lähdettyä minnekään. Tiedostan kyllä, että harvoin kukaan tulee kotoo hakemaan, jollei nyt sit satu olemaan joku vanha tuttu kuten on silleesti käynytkin ja on myös ehdotettu kysymällä viestein, haluaisinko tavata jne. Kuitenkaan en koe, että kavereissani olisi ketään sellaista, joka kiinnostaisi mua deittimielessä. Tänne pitäisi luoda ilmoitus treffipuolelle, mutta miksi se sekin tuntuu niin vastenmieliseltä.. Toisaalta oishan se kiva, jos joku kiinnostava tulis oven taakse ja ottais kädestä kiinni ja sanois, että nyt sä lähdet mun kaa treffeille 😉 ois ois 👍 mutta eihän niin tuu tapahtumaan 😔
Olitte suhteessa vai ette koskaan edenneet suhteeseen asti?
Olimme suhteessa. Useita vuosia.
Ihmiset eroaa. Vaikka eihän siihen tietenkään voi tuudittautua. En tiedä kauanko hän on mielessäsi ollut, mutta jos hän ei lähde mielestä niin teillä on joku tarkoitus. Oli se sitten ystävyys tai jotain muuta.
Itse tuonne toiseen ketjuun kirjoitinkin omasta tilanteesta, jossa yksi menneisyyden ihminen kummittelee mielessä. Olen ajatellut sen olevan vaan sitä, että jotain keskeneräistä on ja se pitää päättää. Muuten ei voi jatkaa matkaa. Minä vaan olen se varattu joka kaipaa jotain mitä ei koskaan ollutkaan. Olen nostanut hänet jalustalle mielessäni. Jotta voin jatkaa minun on pakko saada joku yhteys häneen ja tutustua kunnolla huomatakseni, että hän on tavallinen ihminen. Ei tästä oikein muuten selviä.
Alkuvuodesta nähtiin :)
Vihdoin
Palstalta
Mistäs sä sen voit tietää mä olen vähemmälti keskustellu naisten kanssa
Ei vain väsyttänyt mä tunnen paljon ja laajalti olen ainkin yrittänyt tustua omien tunteideni laajaan skaalaan ehkä niiden sävyjä muokaten omiin tarkoituksiini parhaiten sopiviksi
Oikeassa elämmässä kun voi kohdata ihmisen henkilökohtaisesti täällä kun ei sillai kai voi tutustua kuin aina kyseisen ihmisen ajatuksiin ja mietteisiin kuinka tutustua toisen mielenlaatuun niin voi ehkä hyvällä onnella selvittää pystyykö kyseinen ihminen mieltään kehittää itsenäisellä ajattelulla
Parempi antaa heille mahdollisuus edes yrittää olla onnellinen vähintäänkin on toista kunniottavaa käytöstä vähintäänkin ettei ainakaan itse yritä väenväkisin tunkea itseään kenenkään parisuhteen rikkojaksi
Kai täälläkin voi muodostua lämpimiä tunteita toista kohtaan joista voi ehkä jopa aikaan tulla loppuelämän kestävä rakkaustarinakin mistä sitä voi tietää aina jos ei toinen välttis uskalla tai kehtaa tai halua edes yrittää
Riippuu ketä tällä tarkoitetaan
Mikä jos kyse on lapsesta niin jos nainen jo odottaa niin eikö mies tällöin ole jo päätöksensä tehnyt aktiin ryhtyessään ilman ehkäisyä mihellä kun se kortsu on melkolailla minun tietääkseni ainoa ehkäisykeino ja kun nainen on odottavassa tilassa ni eikö nainen tällöin päätä itse omasta kehostaan jolloin ymmärtääkseni nainen itse päättää haluaako hän synnyttää kyseisen miehen lapsen vai kuinka
En ole koskaan tajunnut tota: varattu.
Varattu?
Mihin?
Toisessa suhteessa, siinä uudessa.
Et ilmeisesti oo ikinä seurustellut vakavasti......
Tiedän mies. Tunsit sut varsinkin aamupäivällä selvästi. Taisit istua aloillasi ja ehdit ajatella jopa minua.
Ei osu nyt tämä aloitus sinulle. Jospa miehesi kanssa kohtaa ajatukset.
Osuu häneen ehkä paremmin kuin arvaatkaan. Sivusta.
Ei tämä aloitus osu kun sukupuoleni on väärä.
aloitus voi osua vaikket sitä hänelle tarkoittanut...
Nuo sanat voivat osua mutta tämä aloitus on silti naiselta eikä mieheltä.
Miksi sitä ei vaan heti voi laittaa tuonne aloitukseen?
Olisi kiva tietää tunnetko tämän saman poltteen? Miten voikaan pari sanaa ja kommenttia sinulta herättää sen tunteen kokonaan uudestaan. -ap
En voi tietää, onko polte sama, kun eiköhän se ole jokaisella omanlaisensa. Minulla häntä kohtaan on se ollut aina. Jo ennen kuin edes tunsin hänet, ennen kuin tutustuin. Ja kun hän osui kohdalle, tiesin samantien, että se on tässä. Hän.
Joskus sen vain tietää. Voihan se tunne olla sama vaikka eri henkilöön tuntisi.
Toki voi olla. Toki. Mutta häntä kohtaan se kaikki on ollut suurempaa ja vahvempaa kuin ikinä kehenkään toiseen.
Johonkin enemmän. Sitä se taitaa olla.
Olen vapaa. Mutta nyt tarvitsee huolehtia itsestä.
Se on hyvä huolehtia itsestäkin.
Niinpä. Vähän vierasta mulle. Hyppy tuntemattomaan. Silti kaivaten.
Hyvä tuntea itsensä ensin ennen kuin alkaa suhteeseen.
Älä nyt luule että mä oisin nää liekkijauhajat :(
Liekillä tarkoitetaan syvää tunteenpaloa sisällä. En tiedä kenet luulet täällä olevan?
En luule vaikka voisit ollakin. Paljon humbuukia meille syötetään. Menen takaisin luolaan, en pitänyt näkemästäni. Olethan vielä siellä?
En ole. Tulen takas vaan jos pyydät. Tunnen oloni loukatuksi.
Älä semmoista koe…
No kun koen jo. Mua itkettää. Tuskin edes hän olet.
Älä itke. Tai itke vaan jos osaat, se puhdistaaa. Kunpa minäkin voisin…
Sivusta kyselen, miksi olla varjoissa, kun voi olla valossa? T. Tämä mmies joka kommentoi tässä keskustelussa
Hemmetti tämä ei ole mitään jauhantaa!!!!
Ymmärrän. Mitä mahdollisuuksia minulla muuten olisi? Tule takaisin varjojen vaihteluun.
Tämä loukatulle…
Etsi joku muu kiusattavaks, kaipaan rakkautta enkä pelejä :(
En pelaile
Toisin kuin eräät….
Kuka lie olet mutta mulla on nyt tosi paha mieli :(
Haista home!
Ei mulla ole vanhoja liekkejä. Ei paluuta.
Vähän ihastusta uuteen mieheen jo on. Ihana.
Näinpä ka olis mukava olla yhteydessä mutta kun toinen on niin mustis niin ei pysty olemaan edes kavereita
Sanoja mahtuu maailmaan teot on erikseen. Niitäkin tekoja saa harkita ennen kuin tekee.
Niin, tuli elää, tuli nuolee. kytee.
Sullakin? Sitä kun tuntuu olevan liikkeellä täällä, huomasin.
Mulla tietenkin, juhannusta odotellessa. Kunnon roihuun!
Ahaa, no mulla on roihunnu enemmän ja vähemmän ajoittain kuten huomaa näistä mun teksteistä.. Toinenkin tuolla toisessa keskustelussa siitä kivasta piinaamisesta 😎 joo, joku on jäänyt mieleeni ainakin vielä toistaiseksi, mutta työn alla unohtaa ja löytää uusi liekki, jonka kanssa palaa yhdessä kirkkaana soihtuna polttamatta silti heti loppuun kummankaan liekkejä, niitähän täytynee säädellä 👍
Kunhan nyt ei koko Suomi pala! Tiedä onko metsäpalovaarakin vielä silloin... Kannattaa hillitä niitä pyromaanisia taipumuksia. 🙃 - sivusta
Leikkisä liekki kutittaa =)) Ihanaa!
Antaa palaa vaan =)) * melkein tappavaa * =) ... tätä on liikkeellä TAAS!
No oishan siinä toki kerrankin tarpeeksi iso juhannuskokko, kun koko Suomi ois yhtä kokkoa! -sivusta
*rauhallisesti, lemmenliekeissä =) KOKO Suomi, sitä odotellessa!
ja Kokkojuhlat asiallisesti.
Niin totta. Tätä ei ymmärrä muut kuin ne jotka kokee samaa.
Aina on toinen puoli, aina. Sitä tulee miettineeksi onko kaikella kauniilla aina surullinen kohtalo. Ennen pitkää hän liittyy noihin, jotka tietävät salaisuuden eivätkä kerro sitä. Tai eivät voi. Aikomukset ja olosuhteet eivät aina käy yksiin. Tai epäonnistuvat tietäessään liian vähän. Sen voi tunnistaa, nuo kivettyneet kasvot, hämmentyneet silmät, päämäärättömät eleet. Tapa, jolla lopuksi kävelevät lävitsesi ennen kuin katoavat. Ja muut odottavat ottaakseen paikan, se on pitkä jono. Hän on yksi heistä. Minäkin voin odottaa päivää, jolloin hän on vain muisto, joka on vältettävä, lukittava kuten kaikki muistot. Kuten legenda tai valhe...
Mitä häneen tulee, olen jo unohtanut hänet toistaiseksi. Joten en tule koskaan ymmärtämään, miksi olin yhtäkkiä niin hämmentävän varma, että kaikki oleva ympärilläni, se kaikki minkä olin kuvitellut olevan totuus, oli valhetta ja väärää. Ja vain taika ja unelma olivat totta. Tässä oli se salaisuus mikä sai jatkamaan niinkin kauan. Todellisuus ei ole tuntemaani kauniimpi mutta varmasti tyystin erilainen. Yritti tehdä minusta jonkun muun kutsumalla toiseksi. Sitten oli jo itse hiljaisuus.
Täytyy sanoa, et hyvin samaa koen ja mietin ja tunnen. Mua pelottaa, ja toivon vaan, että tästä pääsee toiselle puolelle.
En vaan usko, että mikään on niin yksinkertaista. Tai syyttä, jotakin. Mulla on sellanen kumma olo, että on joku suuronnettomuus, mitä seuraan hidastetusti, muttei sitä kukaan muu nää, vaikka tekisin mitä. Monta asiaa ja ihmistä näen samassa valossa. Joutuu suremaan jo ennalta. Vaikka kyseessä olis ehkä vaan väärinkäsitys...
Pride solisti
Kuinka ihmisen voi oikeasti tuntea jos ei tähän itseensä ole minkäänlaista keskusteluyhteyttä
Tämä vanha liekki vain hiipui ja sammui.
Uutta suoleen!
Yritän tukahduttaa sitä koko ajan, sitten tulee joku asia eteen, joka muistuttaa ja puhaltaa hiillokseen..❤️🔥
❣️🔥Nää on tärkeitä asioita nää tällaiset
Kuinka sen liekin paloa voisi kenties edes hieman helpottaa voisiko olla niin ettet kaipaa muuta kuin turvallista kainaloa jossa sun on hyvä olla mulle kun se ei pelkällään riitä mulle se ei ole riittävä osoitus toimivasta parisuhteesta
Kyl suhteeseen kuuluu muutakin kuin vain kainalo 😂
Juurikin näin. Liekki on ja pysyy. Se ei katoa mihinkään
Se lepattaa välillä, muttei sammu!