Kun en ymmärrä miten jotkut kaipailee jotain monen vuoden takaista ihastusta. Ihastuksia tulee ja menee. Eri asia on jos on ollut oikeasti jonkun kanssa suhteessa.
Olenko jotenkin outo?
Anonyymi-ap
992254
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 39 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 99
Vanhimmat
Teoiset ihastuvat nopeasti ja usein ja toiset hitaasti ja harvoin. Valtaosa on tässäkin asiassa sitten jossain tuolla välillä. Onneksi ei ole mikään pakko ymmärtää.
Sunlaisia on paljon. Ymmärretään vaan oman kuplan sisälle ja ajatellaan, että se, mitä minä tunnen ja koen on ainoita oikeita ja mahdollisia. Laajenna elinpiiriäsi, tapaa erilaisia ihmisiä, opettele suvaitsevaisuutta ja kiinnostu muista. Ja ylläty. Ihmiset on tosi erilaisia ja aika harva on sinun kloonisi.
Se ei ole ihastumista ja jos sanoo muuta leimataan hulluksi.
Samaan kerhoon kuulutaan, jotkut ihmisen luonnokset nyt vain ovat enemmän jossitteluun taipuvaisia kuin toiset. Menneitten muistijäämillä herkutellaan toisinaan enemmän toisinaan vähemmän.
Et ole outo. Olet normaali. Ennemmin nuo ovat omituisia jotka ihastuvat tuntemattoman ihmisen ulkokuoreen, rakentavat mielessään sille mieluisan sisällön ja pakkomielteisesti pitävät kiinni siitä haavemaailmasta jossa tuo ihastuksen kohde tarjoaisi mahdollisuuden täydelliseen elämään.
En mää ainakaan noin ajattele.
Että tarjoaisi mulle elämän. Tämä ihminen jonka melkeen vaan ulkonäöötä tunnen
On vaan ihana ja kiehtova ja kasvot... Haluaisin hänet fyysisesti olen ihastunut
Maailmankatsomuksesi on materialistinen. Kaikilla ei ole. Sinulle vain nähty ja koettu on todellista. Tuo tulee hidasteeksi viisastumiselle koska pitää ensin tehdä virheet että voi oppia niistä. Toisten ei tarvi tehdä virheitä oppiakseen.
Itseasiassa juuri päinvastoin: hän kummeksuu materialistisia ihmisiä.
Ei itseasiassa ole päinvastoin. Hänhän sanoo että vain konkreettisesti suhteessa ollut on oikeutettu kaipaamaan ketään. Eli ehto on materiaalinen.
Ps. Paistaa katkeruus aloituksesta ja sen tukijoista. Toisilla on toivoa rakkaudesta ja kauniista asioista, toisilla ei.
Nimenomaan on päinvastoin. Vain syvemmässä suhteessa toiseen oppii tuntemaan tämän pintaa syvemmältä. Harakat toki ovat kaiken kiiltävän perään, mutta eivät ne reppanat niillä hopealusikoilla mitään tee.
Olen kanssasi täsmälleen samaa mieltä. Olet viisas!
Ihan käsittämättömiä väitteitä. Katso vaikka hääparia. Ne ihmiset ovat rakastuneita eikä heillä ole pitkää tuntemista takanaan. Rakastuminen yleensä tapahtuu tutustumisen alkuvaiheessa. Se intohimoinen rakastuminen. Sinä ajattelet rakkautta kovin luterilaisesti, koska et ole koskaan kokenut intohimoa ja siksi roikut pinnallisessa rakkauskäsityksessäni.
Puhut ihan puutaheinää itsesi pussiin sekä oletat asioita joista et mitään tiedä joten loppupäätelmänä koska aivotoimintasi on yksisoluisen eliölajin tasolla ei ulostuloillasi ole minkäänlaista painoarvoa.
Samaa olen miettinyt..
Se on pakkomielle turha sitä on kaunistella. Piste.
Ei ole, katso ympärillesi. pareja jotka tuntevat intohimoa toisiinsa. Se intohimo on korkeimmillaan alussa ja laimenee vuosien myötä. Se on kemiaa jota ei voi ymmärtää ulkopuolinen eikä millään tavalla sidoksissa ulkonäköön. Kyse on kahden ihmisen välisestä kontaktista ja todellakin voi rakastua lyhyellä tuntemisella. Se on syvempää kuin vain ulkonäkö eikä sitä voi ymmärtää jos ei itse sitä koe. Kyse on rakkaushormoneista.
Jos ei ole moleminpuolisia tunteita ikinä ollutkaan eikä edes tunne toista. Silloin se on pakkomielle.
Se on tutustumista, joka johtaa suhteeseen, avioliittoon, yhteyteen. Miljoonat ihmiset rakastuvat treffeillä toisiinsa tutustuen , mutta sulle ei kelpaa koska olet frigidi itse!
Rakastuminen ei vaadi välttämättä molemminpuolisia tunteita. Syötkö jotain lääkkeitä vai mikä sinusta on noin tunteettoman tehnyt? Kirjoitat siten, että sinulle kaikki tunteet on järjellä selitettävissä.
Koska seurustelitte 10 vuotta, niin ikäväsi on aitoa ja oikeutettua. Muiden ikävä on väärin ja sairasta, koska ne ei mahdu tunteettomaan ajatusmaailmaasi. Pyh ja pah. Onneksi ymmärrän ihmismieltä sinua paremmin. Tiedän olevani lähempänä totuutta kuin sinä tulet koskaan pääsemään tuolla ajatusmaailmallasi.
Olet asiaton. Et tiedä minusta mitään. Sekä puhut ihan eriasiasta.
En ole asiaton. Tuollainen mielikuva sinusta muodostui tätä lukiessa. Ihmettele sinä vaan muiden tekemisiä.
Itse kyllä koen että rakastuminen vaatii tutustumisen ja vastavuoroisuutta. Olen minäkin teininä kuvitellut olevani rakastunut vaikka toinen ei ollut. Se oli ihastuminen. Kunnes rakastuin oikeasti ja minua rakastettiin. Sä voit kokea noin. Ei se minua haittaa.
Niin mähän annan täällä vaan sen kuvan itsestäni minkä haluan. Ja teitä nyt on jumalattoman helppo provosoida. Heti ollaan haukkumassa. En ymmärrä kuinka pärjäätte oikeassa elämässä ihmisten kanssa.
Tietysti vastavuoroisuutta mutta ei välttämättä vastaerakkautta. Olet oikeasti lapsellinen väitteidesi kanssa. Et ymmärrä mitään tunteista. Elä ensin ja uikuta 20 vuoden päästä.
Pidän sinua lapsellisena ja tyhmänä. Sinähän tässä provosoiduit enkä minä. Puhun asiaa sinun tunteetonta maailmankuvaasi vasten Et tiedä mitä intohimo on, Säälittää vähän.
No tämä. Miten kukaan tulee toimeen tuollaisten ihmisten kanssa, jotka eivät hyväksy mitään muita kantoja asioihin kuin omansa ja hyökkäävät saman tien omituisten oletustensa kanssa aiheen sivuuttaen henkilöä vastaan.
Enkä ole sanonut ettei pitäisi tutustua. Kyse on siitä millä tasolla tutustuu. Sinä kirjoitit että pitää tuntea läpikotaisin että rakastuu. Se ei koske normaaleja ja sen jo selitin. Ihmiset rakastuvat useimmiten tutustumisen alkuvaiheessa. Olet frigidi aika varmasti ja epäilen uskovaiseksi. Intohimo pitänyt tukahduttaa lapsesta asti.
Kun nyt lähdetään veikkailemaan, niin veikkaan että sinun jalkoväliisi on kertynyt yli metrin kerros hämäkinseittiä sinä aikana kun olet yksipuolisen ihastuksesi kourissa kärvistellyt. -sivusta
Olen elänyt lähes 40 vuotta. Tiedän mitä intohimo on kun se jaettua. Sen enempää minun seksielämä tai uskontoni tuskinpa sinulle kuuluu. Teinin asteella taidat itse olla yleensä ihminen kasvaa ulos tuosta vaiheesta. Ole missään kirjoittanut että pitäisi tutustua läpikotaisin. Toki voi rakastaa yksipuolisesti mutta mitä siitä saa? Omia kuvitelmia. Miksi se olisi jotenkin syvempään kun jaettu rakkaus?
Hyvin erittäin hyvin. Kiitoksia kysymystä 😆
Olen pahoillani että olet yksinäinen.
Kiitos. Niin minäkin olen. Mutta minkä sille tekee elämäntilanne mikä on ja kaikki niin kaukana.
Eikä kyllä ihmetyttä että yksipuoliseksi on jäänyt. Kun tuota kielenkäyttöä seuraa ja oletamia sekä pahan tahtoisuutta. Oikein rakkauden puolesta puhuja. Mutta hyvin sä vedät.
Kyllä joskus voi kestää kauankin ennen kuin kunnolla rakastuu, kaikki eivät ole nopeita rakastumaan. Me ihmiset emme kaikki ole samanlaisia!
Ei se liity mitenkään aloitukseen. Niin kuin mikään muukaan höpisemäsi.
Et missään nimessä, ehkä siinä on vain kyse yhteydestä, jonka ymmärtämiseen tarvitaan juuri he "kaksi ihmistä". Eri asia on, jos kaipaa suhteen päättymisen jälkeen jotain, eikä ymmärrä suhteen päättyneen ja elämän alkaneen uudella tavalla.
Uskon että joillakin ihmisillä on sellainen näkymätön magneetti keskenään vai miksikä sitä nyt voi sanoa vaikkei välttämättä ole sen näkyvää kummempaa. Se on eräänlaista mysiikkaa jote emme edes itse välttämättä aina huomaa tai tiedosta heti. Joskus miettii itsekin että miksi tuo ihminen on mielenkiintoisempi ja kutsuvampi kuin muut vaikka ei edes tuntisi niin hyvin, joku olemuksessa viehättää suuresti/ sitten juuri tuo jonkunlainen kutsuva voima joka herättää tunnevoiman ja ajatukset. Kaikkea ei voi aina selittää järjellä.
Noin voi olla, mutta sen ei tarvitse, eikä ole tarvetta tutustua toiseen jos noin tapahtuu. Riittää se, että se on ohimnenevä kokemus. Kestää aikansa ja sitten loppuu.
Meitä on ihmisiä joka lähtöön. Ihastun helposti, mutta se ei yleensä pitkään kestä. Yksi on vaan jäänyt kummittelemaan mieleen. Vaikka mitä yritän, niin ej lähde pois. Tuo joka ei mielestä lähde pois, on yksi menneisyyden mies jonka kanssa ei silloin mitään tapahtunut, en uskaltanut, en kokenut olevani hänen kriteereihin sopiva.
Vuosien jälkeen hän tuli mieleeni ja nyt on pyörinyt mielessä 24/7. Todennäköisesti se keskeneräiseksi jäänyt asia vaan vaivaa ja olen nostanut hänet jalustalle. Varmaan unohtaisin, jos tutustuttaisiin taas uudelleen ja huomasin hänen olevan ihan normaali ihminen.
Tai sitten et. Ei voi koskaan tietää. On niitä sellaisiakin tapauksia. - sivusta
Niin ei voi tietää. Kuitenkin saisi jotain selvyyttä asiaan.
Veikkaisin, että enemmän siinä kiinnostaa ne ihastumisen/rakastumisen tunteet kuin itse se henkilö. Ainakin itsellä se henkilö voisi olla kuka tahansa, uusi tai vanha, mutta olisi vaan kiva olla toimivassa parisuhteessa. Kenestäkään ihmisestä kannata mitään henkireikää itselleen luoda, omaa elämäänsä ei voi kenenkään toisen varaan pistää. Täällä moni tuntuu kuvittelevan, että on vain joku yksi tietty ihminen ketä voi kaiken muuttaa ja tehdä elämisestä elämisen arvoista ja se on mielestäni sairas ajattelutapa.
Tuohan on vielä 'perussettiä', mutta olemassa vielä sellaistakin rakkautta mitä et ole selvästikään kokenut.
Sä oletkin niin omituinem muutenkin oikea tuuliviiri
Ehkäpä se ei sitten ole ihastusta vaan jotain paljon enemmän. Taidat olla vähä kade!
Ihmisessä on fyysisen ulkonäön lisäksi myös energia-aura jota juurikin aistitaan tunteilla.
Tämä energia-aura on se, johon rakastetaan ja halutaan kokea seksuaalisesti, jos se sellaisia tunteita herättää. Ulkonäkö ei aidosti hyvässä henkilökemiassa ole edes se olennainen asia.
Jossei herätä niin, aivan sama mitä hyvää kumppani ihminen sanoo ja tekee, romanttisseksuaalinen rakkaus on ihmisen oman tahdon tavoittamattomissa eikä siihen voi itse mitenkään vaikuttaa.
Toki monet valitsevat suhteen, jossa kumppania rakastetaan kuin läheistä ystävää. En usko, että heille romanttisseksuaaliset tunteet ovat se tärkein prioriteetti, vaan hyvä elämä hyvän kumppanin kanssa. Tottumus, luottamus ja hyväntahtoisuus kyllä herättävät rakkauden tunteita toista ihmistä kohtaan. Tälläinen rakkaus riippuu kumppanin teoista ja hänestä saadusta kokemuksesta ja siitä miten kumppanin persoonallisuus tuntuu jokapäiväisessä elämässä, eli paljolti valinnoista joiden vaikutus ulottuu lähimmäiseen.
Kumpikin on tietenkin aitoa rakkautta, siitä on aivan turha kiistellä. Ihan vapaasti voi valita, kumpaa tavoittelee.
🥰
Mikä sinä olet sanomaan kuka saa kaipailla ja milloin. Jos ihastuksia ei tulee ja menee, eikä ole mikään jakorasia, niin silloin voi kaipailla monen vuoden takaista ihastustaan. Onko se sinulta jotenkin pois?
Jokainen ihminen elää omalla tavallaan. Aikuisena sitä tietää mikä itselle sopii ja mikä ei. Elämä olisi tylsää, jos kaikki ihmiset olisivat saman muotin mukaan tehty ja käyttäytyisivät samalla tavalla.
Ymmärrän ettei voi käsittää sellainen joka ei ole niitä itse koskaan kokenut. Ihan yleisesti pakko nyt mainita, kun palstalla menee monelta usein tunteet sekaisin. Ihminen voi olla yksittäisin- tai moninaisin syin, syvemmin tai pinnallisesti kiinnostunut (mieltynyt). Ihmiset sekoittavat ihastumisen, rakkauden ja tykkäämisen (pitämisen) toisiinsa, jopa yksittäin tai kaksittain esiintyvät yksittäiset tunteet, esim. pelkän himon ja/tai ikävän (kaipaus) edm. 'tunnepaketteihin'.
Lisään vielä, moni sekoittaa myös rakastumisen ja rakastamisen. On ihastumisen kautta 'välivaiheineen' edennyttä rakkautta. Kuin äkkirakkautta, joka on heti alusta saakka rakkautta, tullen rakastumisen kautta rakkaudeksi.
Lisään vielä aloittajalle, etkä ole välttämättä yhtään sen "oudompi" kuin mekään, ehkä vain erilaisempi ihminen. Toisenlainen ihminen, 'ei-niin-tunteva' (ei-"tunneihminen"). Monihan ei koe minkäänlaista rakkautta koko elämänsä aikana. Eikä kaikki kokevatkaan niin vahvana/tai molemminpuolisena.
Menneitä ihastuksia en kaipaile, mutta muistan heidät kaikki, jos vain sattuvat putkahtamaan mieleen, jonkun asian esiin tuomana, että sellaisiakin joskus oli ja olin ihastunut. Mutta ne menee jo tän vähän liiankin hyvän muistin piikkiin... Ei enää ihastu niin kuin nuorempana. Ei samalla tapaa. Kaikki muuttuu ja ihastuksiakin rajallinen määrä.
Minusta sinä kuulostat kateelliselta pskanpuhujalta joka tarvitsee ison muIkun välillä sisäänsä niin loppuu tuo ärsyttävä oman itsen ihannointi. Relaa välillä!
Älä välitä noiden aggressiivisten sekopäiden jorinoista. Niitä on ikävä-palsta täynnä.
Ei vaan välitä. Siellä on osa ihan oikeassa. Te pari tosikkoa ette vaan ymmärrä mitä se on kun rakastuu vähän hassuissa olosuhteissa.
Tässä on yksi sellainen yksipuolisesta ihastuksesta sekaisin mennyt. Älä välitä aloittaja.
Se on tämän palstan rooli. Ei täällä kukaan kirjoita edesmenneelle puolisolleen tai äidilleen. Täällä kirjoitetaan lähinnä ihastuksille, joiden kanssa ei ole ollut suhdetta. Minusta se on ymmärrettävää. Jos mulla on exälle jotain asiaa, niin otan kännykän käteen. En tosin kaipaa häntä romanttisesti.
Anna jokaisen kirjoitella tyylillään. Yhdestäkään tekstistä et voi tietää onko se tosissaan kirjoitettu vain jonkun höpinää ajankuluksi. Suurin osa tuskin kaipaa mitään kunhan kirjoittelee vaan.
Yksinkertaistin ehkä aloituksessa asioita. Mutta lähinnä en ymmärrä sitä miksi jäädä roikkumaan tunnetasolla ihmiseen jota ei oikeasti edes tunne muuten kuin ulkonäöltä. Vai onko silloin jäänyt jotain ns. hampaankoloon. Jäänyt katumaan ettei ole pystynyt kertomaan omasta kiinnostuksestaan toiselle jonkun pelon takia.
Harmittaako tämä muiden kirjoittelu sua? Moni tekee sitä pilke silmäkulmassa joten ei kannata vetää siitä herneitä nenuun.
Et ole outo vaan ihan normaali kertakäyttökulttuuriin kasvanut mielihyvä-ärsykkeitä hypnotisoituneena jahtaava milleniaali.
Mä pidän outona myös sitä vuosiksi tuntemattomaan liimaantumista. Luulen että yksinäiset ja vähän arjessa sosiaalisia kontakteja omaavat takertuu tuollai.
Itsekin ymmärrän jos ollut jonkin tyyppinen parisuhteeseen verrattava suhde henkilöön eli tunneside on vahvistunu tutustumisen/yhdessä olon aikana. Sillon voi jäädäkin roikkuun menneeseen helpommin.
Tuntemattoman naamatutun kans musta vähän outoo.
Tosin mä itse olen ollut parisuhteissa tai suhteisiin verrattavissa suhteissa, mutta esim. Ex-avokkini jonka kans seurusteltiin 8 vuotta, niin en oo miettiny/kaivannu sitä vuosikausiin.
Erottiin yli 10 vuotta sitten ja ekat ehkä 1-2 vuotta ajoittain kirpas ero, vaikka itse jätinkin ja vaikka en suhdetta ois halunnu jatkaa kun ei siitä enää mitään ollu tullu kahteen vuoteen kun yhdessä oltiin, mut nykysin tuntuu että ihan kuin en koskaan ois sitä tuntenutkaan.
Se tuntuu niin vieraalta ja kun näen hänen kuvan jossain en tunne mitään. Kuin katsoisin mulle tuntematonta ihmistä.
Tietty jos katon valokuvaa mikä otettu seurustelumme alkuajoilta niin muistoja tulee, mutta silti ei mitään ihastus/ikävä-haluun palata menneeseen fiiliksiä.
Niin se vissiin pitäskin mennä jos eron on käsitelly. Siitä pääsee yli ja koko ihmisestä muuttuu neutraali.
Eikä edes ex-avopuolisoja haikaile roikkuen menneessä vaikka yhteisiä asuin vuosia ja muistoja olis vuosikausien mitalta.
T: Karoliina
Mitähän varten sit täällä olet kun tämä on palsta jossa ikävöidään ihmisiä? Onko sulla jäänyt joku asia ymmärtämättä?
Oliko tämä exän tai tuntemattoman vikinään?
Kato kun musta tää on tarkotettu vainajien ikävöintiin ei etsiin ihastusta anonyymien joukosta.
Mene ihastus- palstalle.
Tämä on kuolleiden kaipaukseen tarkotettu paikka, ei teinien ”arvaa millä kirjaimella alan” ja ”anna vihje” leikkipaikka
Aikuiset hoitaa asiansa muualla. Teinit leikkii vihje ja arvausleikkejä kun ei kokemus riitä muuhun.
T: Karoliina
Sulla on nyt joku pahanlaatuinen väärinkäsitys palstan sisällöstä. Vainajia kaipaillaan ihan omalla palstallaan, eikä täällä ikävä palstalla. Tässä sulle linkki sinne. Voit laittaa sen kirjanmerkkeihisi, että osaat seuraavalla kerralla mennä sinne:
https://keskustelu.suomi24.fi/terveys/kuolema-ja-suru
Sulla taas paha luulo et ”arvaa kuka mä oin? Nineni toimen kirjain on nimesi eka ja nimesi eka on sukunimeni vika kirjain”
Ei helv! Täältä te luulette löytävänne ikäistänne kypsää aikuista seuraa joka kykenee pitkiin uskollisiin parisuhteisiin!
Mikäli haluatte peruskoululaisen niin täältähän niitä leikkimästä löytää. Aikuista? Ei löydy
T: Karoliina
Mikä sinua vaivaa, kun et millään ymmärrä "Mitähän varten sit täällä olet kun tämä on palsta jossa ikävöidään ihmisiä? Onko sulla jäänyt joku asia ymmärtämättä?" Tuo tarkoittaa siis, että tänne ikävöimään tulevat ihmiset ovat jo tavanneet henkilön, joka on tehnyt vaikutuksen. Jotkut nyt haluavat nimen alkukirjaimen perusteella tietää, että keskustelevat oikean henkilön kanssa. Siinä ei ole minusta mitään lapsellista, vaikka itse en ole kirjaintunnuksia käyttänytkään..
Eihän ole mitään järkeä etsiä tälläiseltä palstalta uutta ihastusta. En usko tai en ainakaan ole huomannut, että kukaan sellaista tekisi. Sitä varten on paljon muita parempia deittipalstoja, chattisivuja ja vielä tinderkin. Täällä suomi24:ssäkin on sellainen palsta erikseen:
https://treffit.suomi24.fi/site/login
Niin että minkä takia sinä käyt täällä itse, kun et kerran kaipaa ketään?
Ymmärtääkseni tämä ei niinkään ole palsta jossa ikävöidään, vaan palsta jossa keskustellaan ikävästä, jota aihetta siis aloitus koskee, jolloin voitaisiin kysyä miksi sinä olet täällä ikävöimässä jos täällä keskustellaan ikävästä. - Sivusta
Minkä takia joku keskustelisi ikävästä, jos ei ole ketään ikävä. Onhan täällä suomi24:ssä mukavampiakin palstoja missä ei aleta heti haukkumaan kun kirjoittaa jotakin.
Minkä takia eimia hinkkaat täällä tussuas kaikkiin ja petät sitä jota kaipaat?
Mä ainakin loukkaantuisin tollasesta hinkutuksesta muiden reisiin jos joutusin katteleen täällä tietäen et toi oikeesti kaipaa mua!
Musta vähän sairasta
T: Karoliina
Et sä oo outo. Sä et vaan oo ihastunut vahvasti ja/tai oot enempi sellainen järki-ihminen.
Et ole yhtään outo. Minäkään en ymmärrä moista kaipailua.
Kyllähän niitä ihastuksia tulee ja menee elämän varrella, mutta toiset vaan jää enemmän mieleen. 😌 varsinkin jos pääset tutustumaan toiseen ilman, että katselisit onpa tuo tyyppi tosi söpö.
Minut todettiin mielisairaaksi ja sain lääkityksen.
Tämä ihastus tapahtui 90luvulla se oli sittenkin rakastuminen. Olen hänen jälkeensä ollut ihastunut
Se johtui uskon asioista että en häneen paremmin tutustunut. Kävin pyhäkoulun ja äiti opetti iltarukouksen.
Samaistuin lapsena näihin valittuihin jotka eivät
Saastuttaneet itseään naisten kanssa.
Olen 45v nyt. En ole sen ensirakkauden voittajaa
Löytänyt.
10 v YHDESSÄ, ja mitään saanu edes siitä muistoissa pitää. Joskus menee niin hullusti, että menettää jopa omaa historiaa.
Hyvin yksilöllistä tuo. Sinä olet sinä ja joku muu on muu. Voi kaivata vuosikausiakin. Ehkä se on merkki jostakin. Jos itse pidät sitä outona, sekin on ok. Älä kuitenkaan tuomitse toista.
Nyt naurattaa. Mitenköhän tuomitsin ketään? Jotain vaikeutta kyllä aina ollu vastaanottaa muilla, mitä sanottavaa mulla.
No, myönnän, tuomita-sana oli tässä yhteydessä hieman liian voimakas. Tarkoitin vain, että ihmiset tuntevat ja reagoivat eri tavalla. Toinen voi kaivata kymmeniäkin vuosia, kun toinen taas unohtaa piankin.
anonyymi-ap.Et ole outo täysin järkevä aloituksesi on.Minäkin ihmettelen tällä kaipauksia,kirjotuksia .Miten tietävät henkilö lukee ja osaa yhdistää kaipauksen kohteeseen? Ajattelen kaipaajat ovat teinejä? Ei voi olla normaalin yli 18 vuotiaan juttuja.
Kyllä mun aloittajan mielestä jokainen saa kirjoitella ihan omanlaisiaan kaipausviestejä. Välillä jään vain ihmettelemään jotain juttuja noin yleisellä tasolla. Mun mielestä suurin osahan on huvikseen ajankuluksi kirjoitettuja, sorry vaan niille jotka oikeasti kaipaa jotain ihmistä.
Auto=Outo, eli jos omistaa auton on Outo ja Kummallinen.
Et ole outo vaan olet sinä. Kaikki ei ole kuten sinä. Kannattaa harjoittaa empatiaa siten, että ei ensimmäisenä ajattele, että muut on kuin sinä. Koita ulkoistaa itsesi hetkeksi itsestäsi.
Mistä se ajatusmaailma lähtee, että kaikki on samanlaisia kuin sinä tai jos ei ole niin niillä on pakko olla pakkomielle? Sinä ihastut usein , joku toinen pari kertaa elämässä. Mieti miltä tuntuisi ihastua harvemmin. Harjoita ajattelukykyä. Teillä ammattikoululaisilla on joskus todella yksinkertainen ajatusmaailma. Pidätte luovasti ajattelevia jotenkin tyhmempinä vaikka olette itse niitä yksinkertaisia.
Kannattaa tutustua rakkausriippuvuuteen
https://mielipalvelut.fi/artikkelit/rakkausriippuvuus-eli-rakkausaddiktio-pakonomainen-tarve-rakastaa-ja-tulla-rakastetuksi/
Miksi pitäisi. En minä ole rakastunut. Yritän selittää tuolle yksinkertaiselle aloittajalle, että hän ei ole mittari siihen mikä on normaalia ja millaisia kaikkien pitäisi olla. Minua ärsyttää tyhmyys joskus. Aloittaja on tyhmä kampaaja tai kaupan kassa. Minulla olisi sellaiselle paljon annettavaa, neuvoja, miten kehittää omaa ajatteluaan näkemään maailma toisen silmin.
Älä kuvittele että vastailen sinulle, koska olen ihastunut tai jotain. En kuulu sinun aloituksessa vähättelemiisi ihmisiin. Olen vain eri mieltä ja sinä vaikutat ihmiseltä, jota on kiva ärsyttää.
En koskaan ottaisi minkäänlaisia "neuvoja" henkilöltä joka määrittelee toisen ihmisen hänen ammattinsa kautta 🤣🤣🤣
Rakkausriippuvuudella tarkoitetaan pakonomaista ihmissuhteen tavoittelua. Vaikka suhde löytyisi, pysyvää onnea tuskin on luvassa. – Riippuvuutta suhde on silloin, kun suhde tuottaa tuskaa eikä siitä silti pääse irti, vaikka haluaisi. Suhde ei ole omassa hallinnassa, seksuaaliterapeutti Tanja Moring kuvaa.
Siinä missä hyperseksuaalinen etsii aina uutta seksikumppania, rakkausriippuvainen etsii romanttista kohtaamista. Rakkausriippuvuudella tarkoitetaan pakonomaista ihmissuhteen tavoittelua.
– Rakkausriippuvainen etsii aitoa, oikeaa rakkautta, tai ainakin kuvittelee etsivänsä sellaista, seksuaaliterapeutti Tanja Moring Väestöliiton terapiapalveluista ja Mielipalvelut Oy:stä kertoo.
Ihmiselle toki on luontaista etsiä suhdetta ja yhteyttä muihin. Riippuvuutta ei pidäkään sekoittaa varsinaiseen aitoon rakastumiseen, sillä riippuvuuden taustalla on rakkauden sijaan pelko
– Ihmisellä voi olla pelkoa siitä, ettei kelpaa, että jää yksin ja ei selviä yksin. Voi olla pelkoa siitä, että on arvoton, että hänet hylätään. Hän antaa rakkauden siinä toivossa, että tämä kumppani karkottaisi nämä hirvittävät pelot. Mutta koska kyseessä on riippuvuussuhde, yleensä pelot syvenevät, Moring kuvailee.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/onnettomasta-suhteesta-toiseen-tallaista-on-rakkausriippuvaisen-elama-suhde-muistuttaa-vahan-kuin-vankilaa/8355998
Ehkä otat nämä palstat liian vakavasti.....
Mukavahan se olisi kirjoitella entiselle ihastukselle, mutta en kyllä itse keksi ketään tähän hätään.
Et pääse erosta ylitse
Rakkausriippuvainen ei pääse suhteistaan ylitse, vaikka olisi jättäjä. Addikti vakoilee exäänsä ja tämän uutta kumppania sosiaalisessa mediassa. Hän rukoilee exää takaisin, ja suhteesta voi tulla loputon oravanpyörä, jossa erotaan ja palataan yhteen kerta toisensa jälkeen.
https://anna.fi/ihmiset-ja-suhteet/ihmissuhteet/oletko-rakkausriippuvainen-nama-merkit-paljastavat-vaarallisen-takertumisen
Et ole. Kuulut enemmistöön. Minä kuitenkin ymmärrän niitä, jotka kaipaa pitkään. Olen sellainen itsekin. Se loppuu sitten, kun se loppuu.
Olen minäkin polkaissut juuri täysi ikäisyyden kynnyksellä olevaa neitoa ihan yhteisymmärryksessä. Senkin ymmärsimme ettei suhteemme voi olla julkinen ja aikamme pantuamme läksimme eri matkoihin. Se minkä yhteiskunta sallii on aivan eri asia kuin mitä yksilöt keskenään sopivat.
Oletko jotenkin outo, kun et ymmärrä fixoitunutta mutsinnussijaa?
Jos on oikeasti rakastunut muistaa tyypin ja tunteen aina .
Onhan täällä näitä vuosikausia (?) raivo-itku-katkeruutta viestiviäkin.
Mikähän sile on selittävä tekijä, joku vois avata hieman.
Sä oot outo.
Ehkä olen, ehkä en. Et vastannut kysymykseen.
Olen miettinyt miestä jota en kunnolla tunne ja jonka kanssa en ole kunnolla jutellut, noin vuoden.
Kaikki hänessä miellyttää. Kasvot ilmeet teot...
Tässä on nähtävissä sellainen juttu että moni on tavannut niin ihanan ihmisen ja ihastunut että vielä vuosienkin päästä luulottelee kaikenlaista vaikka henkilö olisi todennäköisesti tehnyt jotain jos olisi ollut vähääkään kiinnostunut. Nykyään on puhelimet somet ym niin on todella helppoa pyytää joku kaveriksi ja sen jälkeen keskustella jos on jotain keskustelua. Väitän että moni on tällä palstalla roikkuvista ja haaveilevista autuaan tietämättömiä ja elävät omaa elämäänsä tiedostamatta että edes heitä on kaivattu. Aika pieni ihmismäärä lukee suomi24 palstoja kyllä ne yhteydet on suorempia jos niitä on. Se teidän kuvitelma ja merkkien hakeminen ja luulottelu ei sitä muuta. Silloin kun ihastuminen on yksipuolista siitä pitää päästä eroon ja parhaiten se onnistuu kun lopettaa haaveilun ihmisestä jota ei voi saada ja alkaa elää omaa elämäänsä niin voi jonkun löytääkin jolta saa vastakaikua.
No joskus vaikkapa työkaverin kanssa ollaan enemmän yhdessä, kuin monet suhteessa olevat. Kyllä siinä voi tunteet syventyä, vaikka sitä ei suhteeksi kutsuttaisikaan.
Tottakai voo kaivata ei mitää ihmeellistä