Tällä palstalla on viime aikoina paljonkin käyty asiallista ja asiatontakin keskustelua psyykelääkkeistä ja niiden vaikutuksista tai vaikuttamattomuudesta. Toiset ovat sitä mieltä, ettei lääkkeitä tulisi missään olosuhteissa käyttää. Lääkkeet itsessään tekevät ihmisen sairaaksi.
Psyykkiset ongelmat, masennus, paniikki, ahdistus, voivat tehdä ja tekevätkin ihmisen elämän sietämättömäksi. Esimerkiksi vaikeassa masennuksessa paha olo on käytännössä lamannut ihmisen, kaikki tuntuu toivottomalta, ihminen ei jaksa eikä kestä olotilaansa. Krooninen vakava masennus on koko elimistön häiriötila; monet hermokemialliset ja hormonaaliset tasapainotilat järkkyvät. Vaikea masennus tuo tullessaan unihäiriöitä, pelkoa, ahdistusta, ihmissuhde- ja työongelmia sekä fyysisen kunnon heikkenemistä. Tällaisen tilan hoidon tulisi aina alkaa ahdistuksen, tuskan ja toivottomuuden tunnistamisella ja niiden kohtaamisella. Jos elimistö on täydellisessä häiriötilassa, täytyy se saada uuteen normaalimpaan tasapainoon.
Vaikeassa masentuneisuudessa on lääkitys keskeinen ja välttämätön osa hoitoa, mutta ei kuitenkaan koko hoito. Lääkkeiden avulla tehdään muut hoidot mahdolliseksi. Serotoniinitoimintaa tukevat lääkkeet, joita nykyisin käytetään masennuksen, ahdistuksen ja paniikkihäiriöiden hoidossa EIVÄT aiheuta riippuvuutta. Nämä lääkkeet auttavat vasta viikkojen, joskus vasta kuukausien käytön jälkeen. Ei siis kannata heti ensimmäisien päivien käytön jälkeen lopettaa lääkitystään todeten, ettei siitä ollut apua.
Kun masennus tai mikä hyvänsä muu psyykkinen oire nähdään selkeästi sairautena eikä jonkunlaisena kummallisuutena tai kahjoutena, voidaan myös ylläpitää toivoa, että tämä tila ei ole pysyvä. Lääkitys ei kuitenkaan koskaan saa olla ainoa hoitomuoto; sen avulla vain pystyy itse ammattiauttajan tukemana muuttamaan elämäänsä ja saamaan taas uuden otteen siihen.
Toinen asia sitten on saako tätä ammatti-ihmisen tukea silloin kun tarvitsee vai jääkö ainoaksi kontaktiksi reseptin hakeminen lääkäriltä. Näinhän tilanne nykyisin Suomessa usein on, mutta siihen ei pitäisi tyytyä vaan vaatia apua. Tähänkin voi saada avun lääkkeillä: toimivan lääkityksen avulla jaksaa pitää puoliaan ja vaatia tarvitsemaansa hoitoa.
Psyykkiset ongelmat, masennus, paniikki, ahdistus, voivat tehdä ja tekevätkin ihmisen elämän sietämättömäksi. Esimerkiksi vaikeassa masennuksessa paha olo on käytännössä lamannut ihmisen, kaikki tuntuu toivottomalta, ihminen ei jaksa eikä kestä olotilaansa. Krooninen vakava masennus on koko elimistön häiriötila; monet hermokemialliset ja hormonaaliset tasapainotilat järkkyvät. Vaikea masennus tuo tullessaan unihäiriöitä, pelkoa, ahdistusta, ihmissuhde- ja työongelmia sekä fyysisen kunnon heikkenemistä. Tällaisen tilan hoidon tulisi aina alkaa ahdistuksen, tuskan ja toivottomuuden tunnistamisella ja niiden kohtaamisella. Jos elimistö on täydellisessä häiriötilassa, täytyy se saada uuteen normaalimpaan tasapainoon.
Vaikeassa masentuneisuudessa on lääkitys keskeinen ja välttämätön osa hoitoa, mutta ei kuitenkaan koko hoito. Lääkkeiden avulla tehdään muut hoidot mahdolliseksi. Serotoniinitoimintaa tukevat lääkkeet, joita nykyisin käytetään masennuksen, ahdistuksen ja paniikkihäiriöiden hoidossa EIVÄT aiheuta riippuvuutta. Nämä lääkkeet auttavat vasta viikkojen, joskus vasta kuukausien käytön jälkeen. Ei siis kannata heti ensimmäisien päivien käytön jälkeen lopettaa lääkitystään todeten, ettei siitä ollut apua.
Kun masennus tai mikä hyvänsä muu psyykkinen oire nähdään selkeästi sairautena eikä jonkunlaisena kummallisuutena tai kahjoutena, voidaan myös ylläpitää toivoa, että tämä tila ei ole pysyvä. Lääkitys ei kuitenkaan koskaan saa olla ainoa hoitomuoto; sen avulla vain pystyy itse ammattiauttajan tukemana muuttamaan elämäänsä ja saamaan taas uuden otteen siihen.
Toinen asia sitten on saako tätä ammatti-ihmisen tukea silloin kun tarvitsee vai jääkö ainoaksi kontaktiksi reseptin hakeminen lääkäriltä. Näinhän tilanne nykyisin Suomessa usein on, mutta siihen ei pitäisi tyytyä vaan vaatia apua. Tähänkin voi saada avun lääkkeillä: toimivan lääkityksen avulla jaksaa pitää puoliaan ja vaatia tarvitsemaansa hoitoa.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Voi sitäpaitsi olla hengenvaarallinen hoitamattomana.Kyllä erikoislääkärin pitäisi
nykyaikana erottaatämä tila muista oireista.
Myös paniikkihäiriö voi olla niin vaike,että sen hoito ei onnistu ilman lääkitystä.
Eivät nämä sairaudet ole harvinaisuuksia.Päinvastoin.Joukossamme työskentelee onneksi jaksava joukko,joka lääkityksensä avulla tule toimeen ilman typerien
tietämättömien leimaa.
Itse olen käyttänyt lääkkeitä aina mahdollisimman vähän. Olin sitä mieltä, että en syö lääkkeitä ennen kuin on pakko. Särkylääkkeitäkin söin vain kun olo alkoi olla sietämätön. No...kuinkas kävikään. Olin koko viime talven todella masentunut ja voimaton ja jouduin viimein myöntämään että tarvitsen apua. Nyt sitä sitten ollaan lääkekuurilla. Todellisen masennuksen vakavuutta on vaikea ymmärtää, jos ei itse ole sitä kokenut.
käytin pari-kolme vuotta niitä, lopetin kun en ollu kokenut enää todella pitkiin aikoihin apuja niistä. mielettömät fyysiset oireet tuli lopettamisen jälkeen, mm. sydämen rytmihäiriöitä moneks kuukaudeks ja ne oli ihan jatkuvia muutamien minuuttien välein, jopa useammin.
ehkei ne sitten ollu riippuvuusoireita, nimetköön lekurit ne mikskä parhaaksi näkee.
Oliko kyseessä Seronil, josta sait lopettamisen jälkeen rytmihäiriöitä? Söin sitä pari viikkoa -97 ja totesin että ei minun juttuni... Sydän takoi kuin viimeistä päivää ja kädet vapisivat. Kokeilin kuukausia myöhemmin vielä puolikkaan eli 10 mg, ja sen aamulla otettuani seuraava yö oli helvettiä. Tuskainen olo, unta ei saanut.
Ehkä siksi olin sitäkin vastahankaisempi aloittamaan mitään lääkettä viime syksynä, mutta Cipramil on kuitenkin ollut käytännössä ok. Ikuisesti en kyllä aio sitäkään syödä.
en saanut oireita käyttäess, käytön lopetettua vasta.
Mutta muistakaa masentuneet kuitenkin varoa ettei teitä rahasteta tyhjästä. Itse söin aikaisemmin Aurorix-nimistä masennuslääkettä - hinta n. 90 euroa 45 päivän annos (söin 450 mg:n annostuksella, annostus normaalisti 150-600 mg). Lääke vaihdettiin vanhempaan masennuslääkkeeseen Doxaliin - hinta n. 12 euroa 50 päivän annos (syön 100 mg/vrk, annostus normaalisti 50-300 mg/vrk) eikä mikään ole mennyt huonompaan suuntaan. Ei sivuoireita ja masennus ei ole palannut. Ainoa sivuoire on se että Doxal väsyttää mutta sen takia se otetaankin ennen nukkumaanmenoa. Eli summa summarum: Vanhat masennuslääkkeet ovat yleensä aivan yhtä tehokkaita(jos ei tehokkaampiakin) kuin uudet ja vain harvat ihmiset saavat niistä mitään viikkoa pidempiä sivuoireita.
Totta on, että vanhat lääkkeet ovat usein halvempia.
Mutta... niissä on usein myös enemmän haittavaikutuksia.
Valitettavasti masennuksen hoidossa joutuu ehkä kokeilemaan useaakin lääkettä ja lääkkeen vastetta eli vaikutusta joutuu usein odottelemaan pari-kolmekin viikkoa. Mutta, kun se oikea lääke löytyy, niin olo paranee ja samalla siis elämän laatukin.
Kuten me ihmisetkin olemme jokainen erilaisia ja ainutkertaisia, niin mitään suoraa ja yhtä lääkettä tai hoitotapaa ei ole olemassakaan. Jokainen masennukseen sairastuva vaatii ihan yksilöllisen lääkityksen ja oheishoidon.
Uudet masennuslääkkeet ovat usein tosiaan hyviä siksi, että niiden haittavaikutukset ovat pieniä, mutta esim. minulle läheinen ihminen löysi avun ns. vanhoista depressiolääkkeistä.
Ja vielä yksi asia: on tärkeää, että hoitoa ei lopeta kesken kaiken, kun olo on jo parempi... siinä voi sitten taas käydä hullusti ja masennus palaa nopeammin kuin osaa edes odottaa.
Eli mikään ei ole mustaa tai valkoista vaan jotain siltä väliltä. :)
On valitettavaa, että nyky suomessa lääkitys on käytännössä suurimmalle osalle ainut hoitomuoto. Onneksi kaikkialla näin ei ole. Suomessa myös työelämä on uuvuttavaa, onneksi näin ei kaikkialla ole. Yhteiskunnallisesti jo pelkästään näistä kahdesta tulee toimimaton yhtälö.
Vaikeassa masennuksessa lääkitys on usein elinehto, ensiapu. Sen näkee kun sen kokee.
Itse suhtaudun lääkitykseen positiivisesti. Omat motiivini ovat kuitenkin ei niinkään itsensä parantaminen vaan oikopolun löytäminen, en jaksa tehdä töitä oman itseni eteen. On oltava helpompikin keino. Toisaalta käytän paljon lääkkeitä myös huumaaviin tarkoituksiin. Ne kun ovat käytännöllisiä. Eivät aiheuta tuomiota autoillesani esim. Tarvitsen autoa sekä töissä että vapaa-ajalla. Lisäksi niiden vaikutus on pidempi kuin monien huumausaineiden ja laskut olemattomat verrattuna muihin päihteisiin.
Tainnut yksi henkilö kirjoittaa kaikki viestit noin tunnin välein.
yhdessä on teksti erilaisella tyylillä, eli siinä varmaan eri henkilö, samoin kuin jussi ilmeisesti eri henkilö, muut aika paljon samanlaista tyyliä, tyhmempi luulisi että on lääkefirman palkkalistoilla noilla teksteillä
Siinäpä kaksi paranoidikkoa keskenään keskustelemassa. Vai oletteko jakaantuneita persoonallisuuksia?
Eipä ole lääkitys kohdallaan teilläkään/sinullakaan. Piipaa-auto saisi tulla noutamaan tuollaisen.
Laitapa osoitteesi tänne niin homman sinulle sellaisen pihaan. Siinä sitten on turha selitellä että se oli vaan joku joka valehteli.
No niin, rohkeasti, osoite kehiin.
Jos suoraan sanotaan, ei niitä hulluja jaksa kukaan kuunneella, siksi niille vedetään nuutti niin täyteen lääkkeitä että pitävät turpansa kiinni. Psykiatri ja psykoterapeutti ovat varsin vittumaisia ihmisiä, työkseen haukkuvat ihmisiä hulluiksi, luokittelevat heitä erityyppisiksi hulluiksi, sitten syöttävät heille erinäisiä lääkkeitä joitten tietävät sekoittavan päätä vielä enempi, jos se ennestään oli sekaisin ja sekoittavan sen jos se ei ollut, mutta saavat rahaa toimestaan - ja osa tyydytystä kun saa hullun makaamaan sängyssään miettien itsaria.