Mitä mieltä ollaan: Kansalaissota vai Vapaussota?

Ei siitä mitään 100 vuotta ole. Mannerheim sanoi talvisodan alkaessa, että tämä sota ei ole mitään muuta kuin vapaussotamme jatkoa ja sen loppunäytös.

Käviskö sisällissota?

Punakapina.

Niinpä tietenkin. Kansalaissota unohtaa sodan historiallisen merkityksen. Se unohtaa faktat ja pyrkii esiintuomaan ihmisten tunteita.
Varsinkin hävinneen osapuolen on vaikea myöntää toimineensa itsenäisyyttä vastaan.
Hyvää Juhannuksen jatkoa!

demariinit äänestivät itsenäisyysjulistusta vastaan 6.12.1917haluten pysyä
neuvostoliiton kurjuudessa maaorjina ja aloiottivat täällä murhterrorin ja
kapinan 1918 joukkomurhaten maanviljelijöitä venäläisen sotväenaa
avullaväen aseilla j

demaritäänestivät itsenäisyysjulistusta vastaan 1917 ja aloittivat
murhaterrorinmaanviljelijöitä kohtaan ja kapinan venäläisen sotaväen tuella ja asilla
haluten takaisin neuvostoliittoon venäläisten orjiksi mutta vapaussoturit
onnistuivat torjumaan punikkien aikeet

Oikeistolaisille porvareille se oli vapaussota ja taas vasemmistolaisille sosialisteille sisällissota. Demokraattista hyvinvointi Suomea päästiin rakentamaan vasta 1945 kun Suomi oli hävinnyt sodan kumppaninsa Natsi-Saksan kanssa Neuvostoliittoa vastaan

Vapaussodan voittajat osoittivat humanisuutta ja anteeksiantoa vapauttamalla nopeasti melkein kaikki vankinsa, vaikka valtiopetoksesta olisi voinut antaa kuolemantuomiot tai vähintään pitkät vankeusrangaistukset, Rangaistukset eivät olleet poliittisia, sillä Tanner, Paasivuori ja muut maltilliset sosialidemokraatit saivat jatkaa politiikassa heti vapaussodan jälkeen. Suuri osa työväestä oli laillisen hallituksen puolela. Torppareita oli suunnilleen yhtä paljon hallituksen joukoissa kuin punakaartissa. Vasemmisto oli vahva voima politiikassa jo 1920-luvulla. Rehellisin demokraattisin toimin edettiin. 1930-luku oli todellista hyvän nousun aikaa. Punamultahallituksia oli jo tuohon aikaan.
Vapaussota käytiin vuosina 1918-1920. Lenin julisti sodan laillista Suomea vastaan samalla kun alkoi neuvotella Suomen asioista vain laittoman Kansanvaltuuskunnan kanssa.

Jostakin muistan lukeneeni, että maamme ensimmäinen naisministeri Miina Sillanpää oli Väinö Tannerin hallituksessa. Ajankohta oli 1920-luvun puolenvälin tienoilla.
1940-luvulta eteenpäin (sodan jälkeen) taas vaikutti eduskunnassakin kommunisti Hertta Kuusinen. Hänet hyvin muistan lehtikuvista ja radioesiintymisistä. Hän oli vuonna 1918 Neuvosto-Venäjälle paenneen, sdp:n puheenjohtajanakin olleen, Otto Ville Kuusisen tytär.
Sodan jälkeen oli kaikilla töitä, kun oli sotakorvauksetkin maksettava.

Tämä on mielenkiintoinen aihe.
Keskustelua vain kaivataan.
Historiaakin on varmaan kirjoitettu monesta eri näkökulmasta. Venäjälläkin on taipumusta kirjoittaa historia toisinaan uusiksi.
Varmaan on vielä vaikuttamassa sitäkin ikäpolvea, joka kuullut kertomuksia suoraan sen ajan eläneiltä ihmisiltä.

Kyllä Lenin puliveivasi Suomen vasemmistoa sosialismilla.

Lenin houkutteli ehdollisella tunnustuksellaan aloittamaan vallankumouksen. Ehto oli sekakomission perustaminen. Suomi nimesi edustajansa komissioon 1918 tammikuun puolen välin tienoilla. Neuvosto-Venäjältä ilmoitettiin, ettei mitään kiirettä ole. Suomi on ollut jo yli 100 vuotta Venäjän yhteydessä - ehtii vielä odottamaan.

Ja tuon vallankumouksen loppupäässä ei ollut mikään itsenäisyys, vaan maailmanlaajuinen kommunismi.

Minusta on asiallista verrata vuoden 1918 vakaumuksia Suomessa. Varsinkin punaiset niistä paljon puhuvat.

Punaisten vakaumus perustui luokkasotaan. Lahtari-kapitalisti oli kaiken vihan kohde.
Vapausoturien vakaumus perustui laillisuuteen, parlamentarismiin ja Suomen vapauttamiseen.

Olivatko punaiset niin vihansa sokaisemia, kun estyivät näkemästä sitä, että heidän voittonsa olisi johtanut maailmanlaajuiseen kommunismiin, ei itsenäisyyteen?

Paljosta saamme olla kiitollisia vapausotureille siitä, että tänäkin Isänpäivänä Suomen lippu liehuu.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Tuo itsenäisyysprosessi todella kiinnostaa. Olen yrittänyt netistä selvittää mistä siinä on kyse.
Leninin johtama kansankomissaarien neuvosto ehdotettuaan itenäisyyden tunnustamista 31.12.1917 yleisvenäläiselle työläis- ja sotilasedustejien neuvoston toimeenpanevalla keskuskomitealle, ehdotti samalla lisäehtona: "että asetetaan Suomen hallituksen kanssa sopien erityinen Komitea kummankin puolen edustajista valmistelemaan niitä käytännöllisiä toimenpiteitä, jotka ovat seurausta Suomen eroamisesta Venäjästä."
Ko. keskuskomitea muutti kuitenkin 4.1.1918, päätöksen tehdessään tämän lisäehdon alun kuulumaan: "Yksissä neuvoin Suomen Hallituksen ja Suomen työväenluokan edustajien kanssa asettaa" (siis päättänyt asettaa) "erityisen komitean valmistelemaan" jne.
Kansankomissaarien neuvoston ehdotuksen eräs allekirjoittaja, Stalin, antoi 11.1.1918 Helsingissä valtaa käyttävälle, venäläiselle aluekomitealle seuraavan ohjeen: "Sekakomissiota ei ole vielä muodostettu, perusteita komission muodostamiseksi ei ole vielä määritelty. Siihen saakkakunnes sekakomissio perustetaan ja kunnes toisin määrätään nykyiset suhteet Suomeen ovat voimassa ja aluekomitea toimii vallan edustajana niin Suomessa kuin sen rajoillakin."
Lenin aloitti neuvottelut tammikuun loppupuolella, mutta vain Suomessa laittomasti toimivan punaisen Kansanvaltuuskunnan kanssa. Lisäksi sitä ennen sota-asiain kansankomissaari Podvoiski määräsi 10.1.1918 venäläiset riisumaan suojeluskunnat aseista.
Mitäs tuo muuta on kuin sodan julistus Suomen laillista hallitusta vastaan?
Sodassa siis oltiin. Rauha solmittiin lokakuussa 1920 Tartossa. Tuossa rauhassa Neuvosto-Venäjä myönsikin olleensa sodassa Suomen laillista hallitusta vastaan.

Punaisten puolen kannalta kansalaissota on helppo hyväksyä, koska se syyllistää kumpaakin yhtä paljon. Myös Lenin käytti kansalaisota-termiä.
Valkoisten kannalta, neutaaliudestaan huolimatta, se antaa negatiivisen varauksen, koska sen päämääriin ei kuulunut sisäisen sodan aloittaminen.
Vasemmiston maltillisempi siipi kyllä katkerana muisteli hävinneiden kurjaa kohtaloa. vankileirejä ja pikatuomioita, mutta he myös herkemmin myöntävät, että onnistunut vallankumous ei olisi tuonut itsenäisyyttä.
No, yhtenäisyyspolitiikalla pyrittiin parantamaan haavoja. Syntyi talvisodan henki, asevelihenki.
Vapaussodan rinnalla alettiin käyttää myös kansalaissota-nimikettä.
Kansalaissota-nimikkeen yleistyminen johtui myös toisaalta poliittisen vasemmiston vaikutuksesta 1960 - 1970 lukujen suomalaisessa yhteiskunnassa.
Myös Suomen ulkopoliittinen linja vaikutti tuolloin. Siinä muistutettiin, että Neuvostoliiton luoja, Lenin, oli lahjoittanut Suomelle itsenäisyyden. Se oli valtioviisasta silloin.
Nyt Suomi on Naton jäsen. Tulevat sukupolvet politiikallaan määrittelevät sen minkä arvon he millekin asialle antavat.

Tänään on veteraanipäivä.
Lippu salkoon!
Kunnioituksemme rintamilla olleille, myös lotille sekä koko kotirintamalle.
"Himmetä ei muistot koskaan saa."
Suomen lippu liehuu!

Tänään on Suomen lipun päivä. Lippu otettiin käyttöön vuonna 1918.

Olisin juhlistanut tätä viestiä vielä Suomen lipun kuvalla, mutta en osaa siirtää sitä tänne.
Siirtäkää te, jotka osaatte.

Niin, minkälainen Suomen lippu olisi ollut, jos punaiset olisivat voittaneet?
Sitä voi vain arvailla.
Venäjän vallankumouksen yllätyksellisyys maaliskuussa 1917 ja marraskuun yleislakko Suomessa olivat ensimmäisiä yrityksiä sosialistiseksi vallankumoukseksi.
Kun bolseviikit nousivat valtaan Venäjällä, myös Suomen vasemmisto radikalisoitui. Nämä radikaalit veivät sitten punakaartit väkivallan tielle.
Punakaartien vallankaappaus onnistui 27. - 28. 1. 1918 Helsingissä ja eteläisessä Suomessa.
1.3.1918 allekirjoitettiin "ensimmäinen sosialististen valtioiden välinen sopimus". Seremoniaan osallistuivat Neuvosto-Venäjältä mm. Lenin ja Stalin sekä Suomesta Gylling ja Tokoi.
Tämä punainen valtiosopimus kertoo, että Neuvosto-Venäjä oli tunnustanut Kansanvaltuuskunnan (punaisten poliittinen hallintovalta Suomessa) Suomen viralliseksi hallitukseksi. Tämä taas osoittaa sen, että bolseviikkihallinto Venäjällä ei ollut puolueeton Suomessa käytävään sotaan vallasta.
Olihan Lenin jo pitkään tavoitellut vallankumouksen sytyttämistä Eurooppaan ja sitten koko maailmaan.
Tämä haave perustui vuodelta 1848 olevan Marxin Kommunistisen manifestin lauseeseen: "Kaikkien maiden ploretaarit, yhtykää!"

Nykyään puhutaan enemmänkin Ukrainan sodasta tai sitten se on media seksikkäämpää.

Talvi- ja jatkosotien veteraanien sekä lottien kutsutut edustajat juhlivat itsenäisyyspäivää ennakkoon presidentinlinnassa. Yhteisillä varoillammehan siellä juhlitaan. Näin on tarkoitus samalla muistaa kaikkia sotiin osallistuneita ja heidän merkitystään itsenäiselle Suomelle.
Oikeastaan Suomen itsenäisyyden voisi kyllä ajatella alkavaksi 15.11.1917. Silloin Suomen eduskunta julistautui korkeimman vallan haltijaksi Suomessa äänin 127 - 68.
Vähän myöhemmin, 6.12.1917, sama eduskunta hyväksyi julistuksen Suomen itsenäisyydestä äänin 100 - 88. Sosialidemokraatit olisivat vielä halunneet neuvotella asiasta Neuvosto-Venäjän kanssa.
Noh, nämä neuvottelut tavallaan alkoivat, kun Suomi pyysi Neuvosto-Venäjää tunnustamaan Suomen itsenäisyyden. Se tekikin sen, mutta ei puhtaasti, vaan ehdollisena. Ehto oli yhteisen sekakomission perustaminen ratkomaan käytännön ongelmia Suomen irrottautumiseksi Neuvosto-Venäjästä. Tätä ehtoa Neuvosto-Venäjä ei koskaan toteuttanut . Suomi kyllä nimesi edustajansa. Suomen lailliseen hallitukseen ei koskaan otettu yhteyttä - punaisten Kansanvaltuuskunnan kanssa kyllä neuvoteltiin.
Kansankomissaari Stalin antoi 11.1.1918 ohjeen Helsingissä valtaa käyttävälle bolseviikkijohtoiselle venäläiselle aluekomitealle. Ohjeen mukaan ovat nykyiset suhteet Suomeen voimassa ja aluekomitea toimii vallan edustajana niin Suomessa kuin sen rajoillakin. Jopa sota-asiain komisaari Podvoiski oli määrännyt 10.1.1918 bolseviikkijohtoisen Venäjän armeijan riisumaan suojeluskunnat aseista. Käsky sitten myöhemmin peruttiin, jotta rauhottettaisiin suojeluskuntia ja saksalaisia menillään oleessa maailmasodassa.
Viikkoja kului ja mitään merkkejä sekakomission perustamiseksi, tai muita yhteyden ottoja, ei Suomen laillisen hallituksen suhteen syntynyt. Sen sijaan bolseviikkisoituneen sosialidemkraatiisen puolueen Kansanvaltuuskunnan punakaarit yhdessä bolseviikisen Venäjän armeijan kanssa nostivat aseet Suomen laillista hallitusta vastaan. Sota oli syttynyt. Itsenäistä Suomea ei itsenäistämistunnustuksen mukaisten ehtojen mukaan oltu tunnustettu.
Sosialidemokraateilla oli eduskunnassa 92 kansanedustajaa. He kyllä olisivat saaneet tavoitteitaan läpi eduskunnassa demokraattistakin tietä. Olisivat vain määränneet punakaartit itsenäistämisen tielle ja yhtyneet vapaussotaan yhdessä valkoisten kanssa ja ryhtyneet ajamaan bolseviikkisoituneen Venäjän armeijan sotilaita pois maasta. Mutta, kun ei - maahan olisi pitänyt saada sosialistinen diktatuuri.
Näin asian näen lukemani perusteella. Mielestäni asiaa usein vähätellään ja puhutaan vain punakapinasta jne. Rangaistukset olisi pitänyt olla pieniä tai ei ollenkaan, vaikka revanssin vaara oli erittäin suuri.
No, Suomen kansa kuitenkin yhtenäistyi. Ja kun se ravanssi sitten tuli vuonna 1939, oli Suomi yhtenäinen - jopa niin, että Stalin yllättyi. Hyvä, pitäkäämme siniristilippu korkealla.
Hyvää itsenäisyyspäivää!