Minulla on tilanne, että, avun antaminen tapahtuu pelkästään yhteen suuntaan. Tarkoitan tällä sitä, että minulta pyydetään palvelusta useammalta taholta, mutta en saa juuri koskaan apua itselleni. Asumuserossa oleva puolisoni tyttärineen pyytää kyytiä, selvitystä raha- asioissa jne. Mutta heiltä en saa koskaan mitään vastapalvelusta. Ärsyttää vastata puhelimeen, kun tietää jo etukäteen, että jotain taas pyydetään. Koskaan ei kysytä esim. että miten minä voin. Tai että miten voimme auttaa. Lisäksi autan iäkästä äitiäni, jota tietty en pidä epämiellyttävänä, mutta kuitenkin apua tarjoan. Olen aika väsynyt koko tilanteeseen.
Apu ja vasta-apu
Anonyymi-ap
10258
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Joskus joutuu laittamaan omat rajat omalle jaksamiselleen.
Ei se nyt varsinaisesti jaksamisesta ole kyse, vaan periaatteesta. Henkisesti rasittaa ja on olo, että käytetään ikään kuin hyväksi.
Ihan niin, jotenkin ei tunne edes itseään ihmiseksikään kun ollaan mankumassa koko ajan apua jos minkälaisiin juttuihin
Sellainen tilanne voi aiheuttaa masennuksen , ja ailloin nämä avunhakijat pysyttelevät kaukana ettei vaan tarvitse auttaa. Sillä he ovat ainoastaan ottajia tässä maailmassa .
Miksi vastaat puhelimeen, itse olen lopettanut vastailemasta ihmisille jotka eivät minua pidä edes ihmisenä ainoastaan avunantajamaiden
Kun polkkaa numerot muutamaksi päiväksi niin soitot loppuu. Mukavampi kun löytää ihmisiä jotka ovat tasavertaisia ja kunnioittavat toistakin ihmistä kohtelemalla kuten haluavat itsekkin tulla kohdelluiksi
Koska nämä avuntarvitsijat tietävät että et sano ei koskaan niin siksi soittelevat . Mutta ajattele tilannetta että makaat sairaana ja et pysty edes kaupasta hakemaan tavaroita , niin tuleeko nämä vakiavun tarvitsijat sinua auttamaan. Tulevat kerran , toisen kerran jo keksaistaan tekosyy miksi ei tulla.
Kuka kissan häntää nosta jos ei kissa itse . Ajattele sitä
Jotenkin minusta tuntuu, että vaimoni ei edes huomaa, että ei anna minulle yhtään mitään. Lieneekö narsisti vai mikä. Manipuloi hyvin taitavasti. Kerran suutahdin 15 v. tyttärelleni, että minua väsyttää, kun aina pyydätte jotain. Kysyin häneltä, että mitä annatte minulle. Koetti kuumeisesti löytää, mutta ei osannut kertoa, mitä he minulle antavat. Eli eivät kumpikaan mitään. Tietysti autan etenkin tytärtäni, olenhan hänen isänsä.
On hyvä opetella sanomaan EI.
Joidenkin asioiden tekemisestä kieltäytymällä ei menetä mitään.
Jos kieltäytyminen vaikuttaa negatiivisesti ihmissuhteisiin, ne suhteet eivät ole minkään arvoisia.
Itsellä on oikeus päättää, tekeekö jotain, mitä toinen pyytää, vai ei.
Toisten miellyttämiseksi on typerää tehdä kaikki pyydettäessä. Ihmiset osaavat alkaa käyttää hyväksi liiallista kiltteyttä.
Kannattaa kokeilla joskus vastaamalla ettei suostu, voi yllättyä itsekin, kuinka hyvältä tuntuu, kun osaa sanoa ei.
Mietin myös että olenko ollut entisissä elämissä joku auttaja tms.Tuntuu että olen pienestä asti ollut se huolehtia,asioiden hoitaja,apu ja tuki,aisankannattaja.Olen aina sinnitellyt että en voi itse nyt romahtaa tai kaikki muuten hajoaa.On pitänyt huolehtia läheisistä ja hoitaa asioita ja sama jatkuu vieläkin vaikka olen tätä elämää jo nähnyt.Kuollakaan ei voi ennenkö saan rauhan että täällä pärjätään,hulluahan tämä on mutta tämä rooli on vain jäänyt päälle.En ole ehtinyt pysähtyä ja miettiä omaa elämää,se on vähän että sitten kun nämä vaikeudet on hoidettu niin..eipä vaikeudet silti häviä niitä tulee uusia.Niin että ymmärrän AP miltä susta tuntuu.
silloin kun olet väsynyt avun pyyntöihin, paina estä puhelu, joka tulee noin minuutin soiton jälkeen.
älä auta missään tapukseassa asioisaåsa jonka he itsekin voi tehdä, sanot vaan, voit tehdä sen itse, minulla on omia tehtäviä.piste
Toisia auttaessa täytyy ottaa huomioon oma jaksaminen, omat voimavarat.
Toisten tarpeita ei ole hyvä asettaa omien edelle. Siinä sairastuu itse ajan myötä, tai ainakin riski sairastumiseen on suuri.
Kun se olisikin noin.Omaisena olen pitänyt perheenjäseniä hengissä jos en olisi ollut valppaana jotain pahaa olisi sattunut.Perheessä kaikki sairastui vuorotellen vain minä olen jäljellä mutta en ole voinut romahtaa vaikka lähellä on ollut.Mielenterveyspuolelta apu on ollut mitätöntä samat tsemppaukset osaan minäkin latoa.Ehkä joskus koittaa päivä ettei tarvi olla jatkuvassa hälytys tilassa...