on tullut aika

Koulutusmyönteisyys tullut jäädäkseen – oppisopimus auttaa aikuisia romaneja
Kulttuurivähemmistö viihtyy nyt opinnoissa

Toisen asteen tut­kintoja romaneil­la on jo paljon. Nyt pitäisi pääs­tä siihen, että ro­manit kouluttautuisivat enem­män myös ylemmillä asteilla, Ro­mano Mission toiminnanjohtaja Tuula Åkerlund kuvailee roma­nien nykyistä koulutustilannetta.

Kuluvalla vuosituhannella ro­manien koulutustilanne on joka tapauksessa kohentunut huomat­tavasti. Romanitytöt suosivat hoi­va-alaa, pojille taas etenkin logis­tiikan ja tietojen käsittelyn alat näyttäytyvät tällä hetkellä hou­kuttelevina.

Ammattikorkeakoulututkinnot ovat romanien parissa hiljalleen lisääntyneet. Suosittu on esimer­kiksi sosiaalialalle valmistava so­sionomin tutkinto.

Myös yliopistoissa opiskelee romaneja.

– Joukko on pieni, mutta kas­vava, Åkerlund kuvailee.


Koulumyönteisyys nousussa

Tuula Åkerlundin mukaan roma­nien parantunut koulutustilan­ne ei ole syntynyt sattumalta. Pe­rustuslain maininnalla oikeudes­ta omaan kieleen ja kulttuuriin on Suomessa psykologista merkitys­tä, ja sivuvaikutuksena romanien parissa on syntynyt uudenlaista koulumyönteisyyttä.

– Romanit ovat alkaneet kokea, että koulujärjestelmä vihdoinkin huomioi heidätkin. Vuosikymme­nien ajanhan tunne on ollut se, että kaikki pitää omaksua päävä­estöläisen identiteetin kautta.

Kulttuurivähemmistön asen­teet eivät silti muutu hetkessä. Monilla vanhemmilla on itsellään karvaita kokemuksia koulusta ja eriarvoisuuden taakan kantami­sesta, ja käsitykset kulkevat per­heessä eteenpäin.

– Tiedän, että suurin osa ro­manivanhemmista on sitä miel­tä, että lasten on käytävä kouluja. Tästä huolimatta on paljon sitä, että ei riittävästi seurata, tuleeko läksyt tehtyä ja mennäänkö ajois­sa nukkumaan.

– Nämä ongelmat korostuvat, kuten muuallakin yhteiskunnas­sa, yksinhuoltajaperheissä. Aikuinen elää sen oman tuskansa kanssa, eivätkä resurssit aina rii­tä huolehtimaan lapsen koulun­käynnistä.


Tukea tarvitaan yhä

Åkerlund toteaa, että useimmat romaninuoret tarvitsisivat kou­lussa erityistä tukea juuri koulu­tuksen ja ammatinvalinnan kysy­myksissä.

– Kotien ammattimallit voi­vat olla hyvin suppeita. Jo varsin varhain, 11–12-vuotiaalle lapselle, tulisi kertoa minkälaisia mah­dollisuuksia opiskeluun ja työelä­mään pääsemiseen on olemassa. Olisi mahtavaa, jos opinto-ohjaa­jilla ja opettajilla olisi jaksamista tällaiseen.

Åkerlundin mukaan romani­lasten ja nuorten lahjakkuuksia ei myöskään aina tunnisteta. Esimerkiksi kielellinen, matemaat­tinen tai taiteellinen lahjakkuus jäävät huomaamatta, joskus nuo­relta itseltäänkin.


Oppisopimus vetää

Viime vuosina erilaiset oppisopi­muskoulutukset ovat osoittautu­neet toimiviksi koulutuspoluiksi monille romaneille.

– Aikuiset haluavat opiskella, ja oppisopimus mahdollistaa työn­teon ja perheen toimeentulon, Tuula Åkerlund kuvailee.

– Tietoisuus tästä mahdolli­suudeta on romaniyhteisössä li­sääntynyt, ja meillekin tulee jatkuvasti kyselyjä.

Eräs haaste romaneilla liittyy edelleen eriarvoisuuteen: opintoi­hin liittyviä työharjoittelupaikko­ja on hankalaa saada, ja erityisesti romaninuorilla ne ovat kiven alla.

– Edelleen romanit kohtaavat viikoittain myös eriarvoisuutta ja suoranaista rasismia.


Anssi Tiittanen


https://www.ristinvoitto.fi/uutiset/kulttuurivahemmisto_viihtyy_nyt_opinnoissa/?numero=40/201&osasto=Vieraskyn%E4

23.3.2022

Kuusi faktaa Suomen romanien koulutuksesta

Romanien koulutustaso kasvaa kohisten, ja romaniopiskelijat ovat tuttu näky Diakonia-ammattikorkeakoulun käytävillä. Vielä riittää työtä romanien koulutustietoisuuden, työnantajien asenteiden ja opiskelijoiden itseluottamuksen saralla.

1. Koulutustaso kasvaa nopeasti

Säännöllinen ja virallinen koulutus yleistyi Suomen romanien keskuudessa 1970-luvulla, samalla kun he siirtyivät pysyviin asuntoihin. Vielä viisikymmentä vuotta sitten luku- ja kirjoitustaidottomuus oli tavanomaista. Nykyisin yli 80% romaninuorista saa peruskoulun päättötodistuksen, ja valtaosa jatkaa suoraan 2. asteen opintoihin. Koulutusloikka muutaman sukupolven aikana on siis ollut valtava, ja nyt Suomesta löytyy romanitaustaisia lääkäreitä, opettajia ja yliopistotutkijoita. Suuressa kuvassa korkeakoulutus on kuitenkin vasta yleistymässä, ja koskettaa erityisesti suurten kaupunkien romaniväestöä.

2. Heikko itseluottamus oppijana

Mitä ikääntyneemmästä väestöstä on kyse, sitä rikkonaisempia koulutuspolut usein ovat. Myös kiusaamiskokemukset ja ulkopuolisuuden tunne kouluaikana ovat yleisiä. Usein romanitaustaisella opiskelijalla on taitoihinsa ja kehittymismahdollisuuksiinsa nähden epärealistisen heikko itseluottamus oppijana. Käsitys omasta kyvykkyydestä kasvaa positiivisten kokemusten myötä, ja heijastuu myös lähipiiriin.

3. Mahdollisuuksia ei osata aina yhdistää itseen

Peruskoulussa ja toisella asteella tarjotaan paljon tietoa jatko-opiskelumahdollisuuksista. Romaninuoren lähipiirissä ei kuitenkaan aina ole tietoa ja kokemusta koulutuksesta, joten nuori ei välttämättä osaa yhdistää mahdollisuuksia itseensä. Sen vuoksi koulutusalan ammattilaiset ovat avainasemassa – heidän kannustuksellaan sekä opiskelijan taitojen ja mahdollisuuksien sanoittamisella voi olla ratkaiseva merkitys romaniopiskelijan tulevaisuudelle. Monet romanit harmittelevat jälkikäteen, ettei heiltä koulussa vaadittu samaa kuin muilta, tai ettei kukaan aikuinen hoksannut kannustaa heitä vaikkapa lukioon. Toisaalta romanivanhempien keskuudessa on nähtävissä kasvavaa koulutustietoisuutta ja -myönteisyyttä.

4. Pääväestöstä poikkeava elämänkaari heijastuu opintoihin

Suomalaisen pääväestön kulttuurissa on tapana lukea ensin ammatti ja työllistyä, ja pohtia perheen perustamista vasta sen jälkeen. Suomessa perheellistytäänkin keskimäärin 30 vuoden paikkeilla. Romanikulttuurissa sen sijaan on tyypillistä, että nuori muuttaa pois kotoa sopivan kumppanin löydyttyä, ja perhe voidaan hyvinkin perustaa jo kymmenen vuotta pääväestöä aiemmin. Samalla opinnot jäävät monesti tauolle. Usein ammatillisen tutkinnon suorittajista erityisesti naiset ovat olleet ensin muutamia vuosia kotona hoitamassa pieniä lapsiaan. Molemmissa tavoissa on epäilemättä omat hyötynsä!

5. Korkeakoulutetut ovat usein sosionomeja

Romako-hankkeen noin kolmestakymmenestä korkeakouluopinnoista kiinnostuneesta romanista yhtä lukuun ottamatta kaikki tähtäävät sosionomeiksi tai sosionomi-diakoneiksi. Tilanne on romanikoulutuksen kentällä tyypillinen. Ala työllistää hyvin, ja moni kokee hallitsevansa sosionomin työssä vaadittavat asiakaspalvelutaidot kuin luonnostaan. Usein opiskelijaa ohjaa myös hengellinen kutsumus auttaa lähimmäisiään. Valitettavasti sosionomin opintoihin päädytään toisinaan myös sen vuoksi, että opiskelija on kokemustensa myötä menettänyt uskonsa työllistyä muualla kuin sosiaali- ja terveysalalla.

6. Harjoittelupaikat pullonkaulana

On yleistä, että romanien haasteet löytää harjoittelupaikkoja alkavat jo 9. luokan TET-harjoittelussa. Ei ole tavatonta, että aikuisena romani vaihtaa nimensä vaikkapa Matti Virtaseksi parantaakseen työllistymismahdollisuuksiaan, yleensä menestyksekkäästi. Toistuvilla ja yhteisön kollektiivisilla torjutuksi tulemisen kokemuksilla on ymmärrettävästi vaikutuksia opiskelumotivaatioon. Sama toimii myös toisin päin: kun opiskelija menestyy hyvin ja saa nopeasti työpaikan, se lisää lähipiirin intoa hakeutua samankaltaisten opintojen pariin. Romako-hankkeessa on parhaillaan rakenteilla työnantajapooli eli hakupalvelu, josta romanitaustaiset opiskelijat ja ammattilaiset voivat etsiä itselleen potentiaalisia työnantajia.


Kirjoittaja:

Katri Perho
Kirjoittaja työskentelee projektipäällikkönä Romako-hankkeessa.

Tietoa Romako-hankkeesta:

Romako-hanketta hallinnoi Diakonia-ammattikorkeakoulu ja rahoittaa Opetus- ja kulttuuriministeriö. Osatoteuttajana toimii Stadin ammatti- ja aikuisopisto. Hankkeen toiminta-aika on 2021–2024.


https://romako.diak.fi/kuusi-faktaa-suomen-romanien-koulutuksesta/