Jääminen tuntuu teistä pahalta? Mitä menetätte ?
Minkä menetystä surette?
Minkä menetystä surette?
Miksi ikävöimäsi ihmisen saamatta
Anonyymi-ap
1282364
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 43 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 128
Vanhimmat
Ihmiset jäävät varmaan suremaan sitä kuvaa minkä ovat päähänsä muodostaneet toisesta.
Mut minkä menettämistä surraan? Mielikuvaa toisesta?
Vai mielikuvaa toisen tunteista sinuun?
Sitä mielikuvaa mikä on rakentunu omissa pilvilinnoissa.
Kuka minkäkin. Itsellä lähinnä koko ihmisen läsnäolo, kosketus ja katse, hymy, onhan näitä mutta jokaisella tietysti se omakohtainen suru tai menetys. Riippuu myös siitä, kenet menettää ja millä tavalla. Jos esim vanhemman, on se oma juttunsa kuin myös vanhemmalla, joka menettää lapsensa. Puolisolla omansa, sukulaisella omansa, ystävien menetyksessä oma surunsa jne. En edes lähtisi vetämään kaikkia yhden ja saman katon alle, koska surua ja menetystä on useanlaista.
"Kuka minkäkin. Itsellä lähinnä koko ihmisen läsnäolo, kosketus ja katse, hymy, onhan näitä mutta jokaisella tietysti se omakohtainen suru tai menetys."
Hyvin kirjoitettu. Ajattelen samoin eräästä miehestä. Kxxx
Tämä on ihan höpöhöpöä.
Joillakin se ikävöinti on ihan todellista koska tuntee sen toisen ihmisen.
Ei kaikki ikävöivät "elä pilvilinnoissa".
Eduskunnan kyselytunti alkoi....
Eduskunnan sekoilutuntiko?
Surullista ja menetyksellistä oli omasta mielestäni se, että ne mielettömän ainutlaatuiset ja voimakkaat henkilökemiat ja tunneyhteys meni täysin hukkaan.
Koen, että olen hukannut ja heittänyt vaan menemään arvottomana jotain erityisen hyvää mitä Universumi antoi juuri minulle.
Rakkaus ja rakastaminen ei ole itsestäänselvyys, vaan jotain pitää tehdäkkin ja tehdä valintoja jotka edesauttaa tunteiden ja yhteyden ylläpitoa.
Kaikkein parhaatkin jutu voi pilata täysin omalla toiminnallaan tai vaan tekemättä jättämisellä, kuten muissakin asioissa.
Jotenkin vaan asiat meni kuten meni, vaikka yritystä oli. En ymmärrä. Tosin en näe, että kaikki olisi kuitenkaan vielä täysin pilalla.
Aion vaan odotella kärsivällisesti. Jos tulee jotain vastaavaa, mikä tuntuu siltä, että siitä pitää pitää kiinni, niin tartun sitten siihen ja etenen. Mihinkään laastarisuhteisiin en ala.
Laastarit on vain laastareita, jotka pipin parannuttua repäistään pois. Heitetään roskiin. Kasvaa uusi terve iho, mutta entäs se laastari sit? Käytettynä heivattu roskiin, vaikka antoi sen parhaimman apunsa, minkä pystyi. Reilua??!!
"Rakkaus ja rakastaminen ei ole itsestäänselvyys, vaan jotain pitää tehdäkkin ja tehdä valintoja jotka edesauttaa tunteiden ja yhteyden ylläpitoa."
Tämä on niin totta.
Hieno viesti sinulta joka kertoo kaiken tarpeellisen.
Ihminen voi heittää menemään paljon todella arvokasta jota ei saa enää takaisin panostamalla vääriin asioihin tai ihmisiin. Tai ditten ihminen ri vain toimi kun on mahdollisuus.
Olen samaa mieltä ettei yhtään kiva ja pitäisi varoa käyttämästä muita tälläin paitsi jos kumpikin on täysin asiasta rehellinen.
Itse en tykkää irtosuhteista en ikinä ole tykännyt, vaan aina etsinut kestävää rakkautta.
Olisi varmaan helpompaa ja hauskempaa pystyä nauttimaan irtosuhteista. Elämä ilman seksiä on ankeaa.
Ei oo munkaan juttuja olleet irtarit ikinä. Parisuhde on aina ollut mun juttu. Ja siihen kuuluu se seksikin, tottakai. Onhan se osa normaalia suhdetta siinä missä toisen huomiointi muillakin tavoin.
Unohtui laittaa puumerkki MT, kun joku tuolla toisaalla huomautti siitä, niin pitää nyt sit käyttää puumerkkiä.
Kiitos🥰
Sitä on niin vaikea käsittää. Väärinymmärrys on pisin etäisyys kahden ihmisen välillä, kuten luin jostain facen postauksesta.
Sitten kun jatkuvasti on vaan olettamista ja väärinymmärryksiä, niin se välimatka ei enää ole pelkästään pitkä, vaan varsinainen luulojen labyrintti. Näin luulen että kävi omassa tapauksessani. En ymmärrä mikä sitä miestä vaivasi. En syytä, hänhän siinä tuntui osumaa ottavan kerta toisensa jälkeen. Ihmettelen vaan.
Yritin olla helposti lähestyttävä ja itsekkin lähestyä puhumalla, muttei sillä ollut mitään merkitystä.
Ehkäpä hän vaan halusi katsella. Kautta vuosien. Lopulta en oikein tykännyt, että se jatkui niin, kun olin kiinnostunut ja olisin halunnut suhteen.
Laastari suhde ei sopisi minulle, koska en voisi leikkiä toisen tunteilla
On todellakin. Itselleni seksi on erittäin tärkeää, aivan yhtä tärkeää kun tunneyhteyskin.
Seksistä pitäviä ihmisiä useinkin syyllistetään ja tuomitaan, mikä on minusta aika kummallista, koska eikö juuri ole rakkaussuhteen tärkein realistinen ilmentymä se, että kaksi yhdeksi? Ikäänkuin olisi tuomittavaa, ettö haluaa fyysistä läheisyyttä ja kosketusta omalta rakkaaltaan. Ihan älytöntä. Olen kokenut torjuntaa kahdessa suhteessa, koska kaipaan paljon fyysistä läheisyyttä. Miehet kokivat naisen halun vastenmielisenä alkuhuuman jälkeen, mikä on mielestäni kummallista, he ikäänkuin erottivat halunsa rakkaudesta. He olivat varmaan suhteessa vain lähinnä rakkauden vuoksi. Koen sen eräänlalseksi petokseksi, aivan samanlaiseksi kun joku olisi suhteessa vain rahan vuoksi.
Se, että löytää tällä kriteerillä oikean, on todella vaikeaa ja varmasti siitä tahdosta kumpuaa käsitys "siitä oikeasta".
Kun vaikka olisi mahdollisuuksia hyviin kumppaneihin, muttei ole seksikemioita, niin itselleni on ihan mahdotonta ajatella suhdetta, se tuntuu ihan vankilalta, vaikka toinen olisi kiva ja rakastettava. Rakkaus on helppoa, verrattuna hyviin seksikemioihin. Hyvää ihmistä on helpoo rakastaa, joka tietää miten toista rakastetaan.
Itseni on erittäin helppoa tuntea rakkautta, olen hyvin rakastava ja rakastettava ja voisin antaa aitoa rakkautta suurin piirtein kelle vaan, mutta se ketä haluan seksuaalisesti, määrittää myös haluni intiimiin suhteeseen.
Eli olen täysin samaa mieltä kanssasi tässä asiassa:)
Raakaa peliä, itseäni vähän kammottaa nämä nykyihmisten kierot tunnemaailmat.
Sanotaan raamatussa pitää olla valmis luopumaan kaikesta
Jopa elämästään. Oletko kenties löytänyt paremman kirjan
Lukisin mielelläni.
Raamattu on jonku rättipään tuotos. Ei parempaa satukirjaa kyllä löydy. Jumala näkee kaiken. Ja sinä olet syntinen. Himoitset vääriä asioita. Nähty on. "Älä valehtele" menit siinä jo metsään
FAKTA TIETO
Tuntemattoman saamatta jäämisessä surraan varmaan eniten haavemaailman menetystä.
Oli rakennettu suhde haaveisiin ja kun haavemaailmasta pitää luopua, se surettaa
Tai sitä ettei koskaan saa tietää mitä olisi voinut olla. Ei välttämättä haavemaailmaakaan.
Ajattelin vuosia ihmistä, jota ei ollutkaan olemassa. Mitä silloin olen kadottanut? Voisin muistaa sen mielikuvan halutessani. Joskus se ilmestyy varoittamatta mieleeni yhtä kiusallisena kuin kutsumaton vieras. Valheellinen muisto.
Hmm, ehkäpä eniten harmittaa se jos ihmissuhde päättyy ennen, kun ehtii mikään alkaakkaan. Enkä nyt tarkoita yksinomaan mitään romanttista ihmissuhteella, vaan yleensä kaikenlaista muutakin kanssakäymistä. Kaveruuskin voi loppua, kunnes se kunnolla alkaakaan.
Eikä se niin harmita, jollei pidä ihmisestä jonka "menettää".
En tiedä tuntuuko se enää oikeastaan pahalta, jos en häntä koskaan saa. Aika on näyttänyt, että ilman häntäkin voi elää ihan hyvin.
No, jos "ihan hyvin", niin herää kysymys tunteiden aitoudesta ja voimakkuudesta.
Ei se sitten niin suurta tunnetta ollutkaan.
Ehkä siinä surraan menetettyjä mahdollisuuksia. Sitä mitä hienoa ja unohtumatonta ehkä olisi voinut olla.
Niin minustakin.
ai millanen suhde 50 vuotiaalla ja teinillä olisi voinut olla. Hengailla tytön vanhempien kanssa.
No sori nyt vaan mutta itse en pysty ajattelee että kävisin kahvilla 17 vuotiaan teinipojan kanssa.
siis eihän ne teinit lähesty sua niin miten sä olet niiden kanssa käynyt kahvilla. ethän sä käynyt netankaan kanssa kahvilla.
sä olet sinkku ollut 10 vuotta ja monen teinin kanssa olet käynyt kahvilla tämän 10 vuoden aikana.
Luuletko että sä pääset ikinä koska sulla on asennevamma. Kukaan halua tollasen asennevammasen kanssa kahville.
Oman lapsesi ikäisen kanssa suhde?
Lapsesi ystävä? Nuori mies vai nuori nainen ihastuksesi?
Noinhan se mullakin menee, ihastuu toiseen pienessä hetkessä ja se hetki valuu ohi niin ettei jäänyt aikaa tutustumiseen. Silloin sitä peilaa aikaisempiin tapauksiin miten silloin on edennyt. Siis tavallaan päässyt semifinaaleihin.
Kyllä te taas jaksatte sitä yhdestä jankuttaa 😤
Vaihtakaa numeroita kun niin hyvin näköjään tunnette. Ei tarvi katella yksien vääntöä mokomasta.
Vuosikaudet!!
Olisipa joku keino deletoida koko painajainen pois muistista.
Dementia armahtaa aikanaan.
Siihen on liian pitkä aika.
No kolautat pääs vähän kovempaa niin tulee aivovamman myötä nopeemmin noi muistamisongelmat.
En aio hankkia sen ihmisen irvikuvan takia aivovammaa. Riittää että menin muuten rikki.
Oot siis jo parantumisen ja unohtamisen tiellä..
Rakkaus ja ikävä kuultaa läpi. Oliko tilanteenne yksin hänen aiheuttama? Kirjoita vähän tarkemmin.
Ei välttämättä kuin 10 vuotta miinus tai plus muutama vuosi. Sieltä hiipii.
Tunneyhteyden, sen kommunikaation, yhteisten juttujen ja sellaisen kemian jota on aina vaikea selittää menettäminen.
Enkä puhu niistä naisten ajattelemista panokemoista kun se Don Juan ei tykännyt kuin sen yhden tai muutamien panojen verran naisesta. Koska sitähän naiset haluavat.
Vaan sellaisesta tunteesta että kuin olisi tullut kotiin ja tahtoisi jakaa ylipäätään elämää, arkisia asioita ja kaikenlaisia kokemuksia toisen kanssa.
Jää lopulta varsin yksinäinen olo kun kävelee jossain ja se toinen ei ole siinä vieressä. Tulee yksinäinen olo vaikka olisi liikkeellä muidenkin ihmisten kanssa jopa ihmisjoukossa.
Se mahdollinen matka yhdessä jää pelkäksi fantasiaksi. Joillakin tuo fantasia voi käydä jo osittain toteenkin sen toisen kanssa kun se päättyy.
Ärsyttää saada vain aina palasia, hipaisuja tai vilkaisuja siitä "onnesta" tai yhdessäolosta mikä olisi mahdollinen kunnes tajuaa ettei se ole.
Sen takia en ainakaan itse enää jaksa yhtään mitään "sinnikästä yrittämistä", pentumaisten naisten deittailuja joilla tarjokkaita joka sormelle tai sitten naisten ininää samalla kun ovat passiivisia pissiksiä.
Do or die doing it.
Sun kannattaa kokeilla miestä.
Tuo tunne juurikin että tuntuu kuin kotiin olisi tullut.
Se tunne on juuri sellainen mistä haluaisi pitää kiinni.
Koska silloin sillä ihmisellä on tärkeä merkitys , hän ei ole kuka tahansa , vaan se ihminen jonka kanssa haluaisi elää ja kokea yhdessä tätä elämää. Jakaa ilot ja surut.
Elämä tuntuu täysin merkityksettömältä jos ei ole sellaista kumppania. Puuttuu se toinen puolisko , ilman häntä ei ole kokonainen minä. Ilman rakkautta ei ole mitään.
Siinäkö se paha olikin ettei hän saa siis.
Se oikea rakkaus puuttuu viereltä.
Masennus iski.
Niin harva 50 vuotias nainen haluis panna 17 vuotiaan pojan kanssa.Poika vois hengailla naisen lasten kanssa sitten.
Koska se on sairasta! Tuolla tavalla normalisoidaan pedofilia. Siksi sitä ei hyväksytä.
Minulle ei ole koskaan käynyt niin, että olisin jäänyt saamatta ikävöimääni ihmistä. Nuorena seurustelin muutaman kuukauden lukiossa ollessani ihastukseni kanssa. Sen jälkeen olin hyvin kauan parisuhteessa. Nyt on haaveena löytää ikäiseni kumppani loppuelämän ajaksi.
Ei tunnu enää miltään. En ottaisi häntä enää monestakaan syystä, elämä menee eteenpäin. Ihastus haihtui kun tutustuin enemmän häneen. Oli kaikenlaisia kuvitelmia mut tajusin että ei hänessä ole edes hyvän kumppanin ominaisuuksia. Hän on sosiaalisesti haastava ja ko. huono käytös ei mene enää läpi missään ihmissuhteessa tulevaisuudessa.
Taidat jutellä m:stä.
Vastaan omasta puolestani näin: Vain se tilanne ja paikka sai näyttämään ja vaikuttamaan että olisin sosiaalisesti haastava. On ihan eri asia kun olisin kahdestaan ko.henkilön kanssa. En jättänyt pitämättä yhteyttä häneen siksi että olisin ollut välinpitämätön vaan siksi että kuulin hänen puhuvan kumppanistaan.
No oliko hänellä se kumppani vai ymmärsitkö ehkä väärin. Sivusta
Tuntuu että sydän repeää kahtia.
En nyt pysty edes ajattelemaan tuota asiaa.
Mitä sitä semmoista,suremaan kun ei ollut edes tasavertaisessa asemassa.
Demokratia oli ennen mainetta kyllä.
Hyvät kyydit jäi saamatta.
🤣🤣🤣
17-vuotiaalta ei saa hyviä kyytejä.
Kaipa se olisi ollut hienoa nähdä, mitä meistä olisi voinut tulla. Ja miten olisi saatu luonteet ja elämä sovitettua yhteen. Olisiko oltu avaimet toistemme lukkoihin, se pisara, joka täydestä lasista puuttuu. Tuki ja turva elämässä vai stressin aihe toisillemme. Parhaat ystävät ja rakastavaiset vai kilpailijat ja vastapuolet. Aineksia vaikka mihin, mutta kun ei niin ei. Näitä asioita, kun ei voi pakottaa.
Mutta nythän minä tiedän totuuden. Ei tarvitse enää miettiä.
Edellinen
Kun Mustasusi oli ollut 67, olisi nuorimies tai nuoripoika ollut 27.
Kun Mustasusi olisi ollut 77, olisi nuorimies tai nuorinainen ollut 37.
Ikävöimänne ihminen? Hankkikaa nyt aidon oikeasti terve elämä! Tuo ei sitä ole.
Elä elämääsi. Älä ikävöi,ja siten tuhlaa sitä turhuuteen. Mene eteenpäin . Älä jää roikkumaan mielikuviin jotka just ja vain mielikuvia ovat. Ei mitään todellista. Haaveita vain,pelkkää luuloteltua utopiaa. Harhaa.
Ei elämäsi ole tylsää eikä sillötöntä. Sinä olet tylsä ja Keskityt vääriin asioihin. Ei ole elämän vika jos et hokaa elää elämääsi rikkaasti.
Oikeassa maailmassa. Sä et edes tiedä miltä prinsessa näyttää . sulla on vaan mielikuvan sen perusteella mitä on ulkonäöstään kertonut. Et edes tiedä paljon prinsessa painaa.
Niin minäkin synnyin ja tämä maailma ja aikakausi on perseestä. Yksi on silti varmaa,tähän elämään ihmisinä ei synnytty eläimiksi. Tänne synnyttiin ihmisiksi. Ja siinä on vissi ero. Se ei ole itsekyyttä. Se on epäitsekkyyttä. Saa ajatella. Ei muuta 💩
Kyllä se tuhoaa. Ihmiskunta ei opi. Ei vielä tässä universumissa ainakaan. Jos edes seuraavassakaan. Kuljemme kohti tuhoa. Saamme mitä tilaaamme. Ottakaamme vastaan mitä ansaitsemme.
Mutta netan somekuvien katselu tuo sisältöä elämään ja poistaa pahaa oloa.
Ei ole kumppania. mutta silloin kun oli niin ei ollut tarvetta katsella kuvia kun nähtiin usein ihan livenä. Sama jos mä katselsiin mun ystävän kuvaa facebookissa .Ei ole kuule tarvetta kun on olemassa ihan oikeassa live -elämässä. Mä muistan kyllä miltä mun ystävät näyttää.Mulla ei ole dementia kuten sudella on.
Wau. eli ei haittaa vaikka on some-estot kuhan on julkisia kuvia joita kuolata.
Joka ei ymmärrä, mitä suuri tunne merkitsee, ja miltä se tuntuu, ei ole sellaista kokenut, eikä silloin kannattaisi alkaa neuvoja jakelemaan.
Mene vaikka hautausmaalle kävelylle. Vastaasi voi kävellä urheilullinen rikas leski, joka etsii elämäänsä oman miehen. Sinäkö?
Onkos hän joku vilauttelija?
Ehkä siksi että tämä käy mulle niin harvoin. Siis elämässä 2 krt.
Sama se mullakin. Ajattelin, että pakkohan tämän on jotain olla, kun on niin harvinaista, mutta jäinkin vain suu auki ihmettelemään.
Pitää oppia siihen että tämä elämä on ohi hetkessä. Mitä enemmän mieli on siinä mitä itsellä on ja mitä itseltä puuttuu, sitä onnettomampi on. Luojalle esitän toiveeni että hän antaa minulle mitä tarvitsen. Se ei ole aina sitä mitä itse haluan. Se on yksi syntisyyden todiste ihmisessä, että me luulemme oikeaksi sitä mitä itse haluamme. Se on todella vaikeaa karistaa pois itsestä koska mitä muuta ihminen nyt tarvitsisi kuin sen mitä haluaa, ei ainakaan sitä mitä Jumala tahtoo... Näin ihminen valehtelee itselleen.
Tyydy sitten jumalasi tahtoon ettet tule saamaan puolisoa tässä elämässä. Ole kiitollinen siitä.
Ei Jumalan tahto ole ihmisen ymmärrettävissä. Ei sinun katkeruuden sekaisen vihan eikä minun kaipaukseni kautta. Kiitollinen tulee olla siitä että ei joudu kadotukseen vaikka on paha ollut. Ja kaikesta hyvästä mitä elämässään saa, myös huonoina päivinä. Epäonni ja murhe on synnin ja paholaisen tekoja.
Suren sitä, että voisin antaa lämpöä ja rakkautta ja ihailua, ja läheisyyttä jollekin ja myös itse nauttisin.
Just näin. En vaan löydä itselleni sopivaa kohdetta.
Hanki nyt pahvi jotain tärkeämpää elämän tarkoitusta kun joku hetkenkestävä psrisuhde! Hanki oikea elämä.
Tuo on se pahin. Olla täynnä hellyyttä ja rakkautta, mutta ilman sitä kohdetta, jolle sitä antaa.
Kohde on pepusta. Kaikenkattava rakkaus on paljon merkitykellisempää.
Ei kiinnosta jaella romanttista rakkautta ympäriinsä.
Täh. What is wrong with LOVE
No mutta ethän sä ole ollut täynnä hellyyttä ja rakkautta. Olet tuossa iässä. Yksin.
No eiköhän se oo se valtava omaisuus ja helppo elämä sitä myöden. Mä heittäsin ton miehelle, joka kysyis noin pöhköjä.
"Miksi ikävöimäsi ihmisen saamatta"?
No ikävöimäni ihmisen saamattomuutta suren snadisti. Hän meni nyt munaamaan ja raskaasti. Ehkä pilasi loppu elämänsä, mutta ei auta.
Minulla ei mitään hätää ja ikävöintikin on jo melkein ohi. Osaan päästää irti.
Oletko varma että kyse on saamattomuudesta?
Voihan olla muitakin syitä.
Sitä ku luulee löytäneen ihmisen joka ymmärtää että läheisen ihmisen kuolema saa ihmisen rikkäiseksi ja eksyy polulta ku elämältä on lähtenyt pohja.
Luulee löytäneen ihmisen joka ymmärtää, että suru saa valtaa ja menee jonkin aikaa kun ihminen pääsee surun yli.
Jostain olen kuullut tälläisen. Ihminen ei sure vain toisen ihmisen menettämistä vaan myös toteutumatonta yhteistä tulevaisuutta.
Ei tunnu pahalta. Koska siihen tarvitaan ne molemminpuoliset tunteet joita toisella ei sitten ollut. Enkä koe että olen menettänyt mitään myöskään. Ehkä olisi vieläkin aikaisemmin pitänyt ottaa selvää, jos tähän jotain suremisesta pitää laittaa. Toivon vaan että hän on saanut rakkautta osakseen elämässä rakastamaltaan/rakastamiltaan naisilta ja saanut mieleisen/ mieleisiä suhteita. Ei muuta ja mukavaa lämmintä kesää kaikille.
Se yhteinen aika ja eletty elämähän siinä jää kokematta, mitä hyvänsä se sitten olisi ollutkaan. Mutta enemmän ajattelee käyneen niinkuin tarkoitus olikin. Että kun nyt kuitenkaan se yhteinen tahtotila vienyt yhteen.
En sure mitään kaikki on suuremman voiman eli luojani ohjausta ja olen tyytyväinen siihen .Kaikella on joku tarkoitus.Et vaan näe sitä.
Tuntuu, että olen menettänyt jotain niin tärkeää, etten osaa edes kuvata sitä. Menee yli ymmärryksen.
Lopettaakaa nyt tuo täysin höttö ikävöiminen. Ei auta mitään,ei vie mihinkään. Tuhlattua energiaa vääriin asioihin. Noh,voi sen ainutkertaisen elämän laarista noinkin alas heittää💩
Neuvoja elämään ihmiseltä, joka kuluttaa omaansa postaamalla kakkahymiöitä S24:lle? Aha.
Osui näköjään ja upposi💩
Eikö tuo ole sellainen ulostehymiö?
Menetystä?
Fixaatiot ovat osoitus riippuvuudesta.
Psykologian emeritusprofessori miettii, että kauheimpia asioita ihmiselle on se, kun alkaa ymmärtää, ettei mikään ilmeisesti auta enää.
Ei mitiä.
Katse uusiin kohteisiin on mun vinkki. 😊😊😊😊😚
Kaikki hienot katseet ja kosketukset jää tapahtumatta, Keskustelut ja tunteet tuntematta. Olen aivan varma että jotain meille on tarkoitettu, kun tunteet on niin lähtemättömät ja vahvat. Monet asiat on liian osuvia meillä, ettei voi olla sattumaa. Toivon että oltaisiin kavereita jos ei pidemmälle pääse tässä elämässä. Pitäisi itse rohkaistua ja pyytää miestä juttelemaan.
On myös vastakkaiset horoskoopit ja sama sielunkortti.
Kenties huonolla tuurilla rakastavan ihmisen si taas hyvällä tuurilla vältti loppuelämän helvetin mene ja tiedä aina noita kuinka elämä vie minnekin milloinkin
Siinä varmaan kaivataan sitä näkemiseksi ja halutuksi tulemista sitten siinä on ripaus kilpailua ja mustasukkaisuutta toisesta joka hänet tämän upean seksikkään ihanan naisen saa viereensä.
En minä ole edes kovin surullinen enää. Kävin läpi hienoja tunteita ja koin jotain uskomatonta tunnetasolla. Kuvittelin löytäneeni aitoa rakkautta. Olin siinä aina yksin. Ei hän ollut totta vaan joku ohikulkija vaan.
Joululahjoja voi ostaa nyt jo.
Elämättä jäänyt elämä
Minä olen ensimmäiset jo ostanutkin.
Hänen seurassaan ja kanssaan on hyvä olla. Oikeastaan kukaan muu ei ole koskaan tuntunut samalta. Tietenkin sitä haluaisi, että tuntuu hyvältä, mutta ei tämä elo ilmankaan mitenkään sietämätöntä ole. 🙂
Tiedätkös ... jos jonkun kanssa on erityisen hyvä olla, niis se pilaa muut sinulta tai sinut muilta, kummin sen nyt haluaakaan tulkita. Jos ennen sitä on voinut riittää, että on vähän parempi kuin yksielo, niin yhtäkkiä pitääkin ylittää korkeampi rima.
Sä oot menettäny otteesi minusta mies.
A-nainen
Se on varmaan kyllä se että en saanut lisää sitä. Mutta mun ehdoilla. Jos ihan rehellinen oon. Se kaiveli pitkän aikaa.
Ei koskaan saa tietää kuinka onnellinen elämä meillä olisi voinut yhdessä olla. Kuinka kumpikin olisi voinut toisen nostamana nousta korkeammalle kuin yksin siihen pystyisi. Minkälainen nainen minusta olisi tullut hänen kanssaan, minkälaiseksi mieheksi hän olisi tullut minun kanssani? Miten se yhteinen elämä olisi kumpaakin kasvattanut. Se yhdessäolon potentiaali jää näkemättä ja kokematta.
Miksi kukaan kirjoittaisi näin?
Miksi ei kirjoittaisi?
Jos kohtaamisista tulee enemmän paska olo ja herättää enemmän kysymyksiä kuin koskaan saa vastauksia niin ei auta suremaan.
Sori, en ala yhdenkään passiivisen naisen renkiksi enkä todellakaan yhdenkään jotain panosuhteita harrastavan tai sarjasuhteilevan naisen seuraavaksi kullibuffet välipalaksi.
Ei vitussa, ei koskaan enää, ei missään, ei koskaan, tästä elämän loppuun saakka ja iänkaikkisesti.
Jos nainen ei ole positiivinen, elämä hallussa ja samalla tavoin aktiivinen sekä välittävä suuntaani voi painua hevon vittuun.
Toisin sanottuna ainut asia jota surisin on se etten ole tehnyt asialle mitään, mutta jos toinen venkoilee, ei tee asialle mitään tai antaa ymmärtää että ihan sama olenko vai enkö ole tai otankon yhteyttä vai ei....
ei ole mitään surtavaa.
😂😂😂😂😂😂
😂😂😂😂😂😂
Hear hear!!
Kuka täällä yksin höpissyt koko kesän?
Olishan se kiva jos molemmat saa.
Mun, naisen ehdoilla. Muuten ei tuu mitään. Siihen on syynsä.