Suurin virheeni 14 vuoteen

Ne pumppaa ensin lääkkeitä kunnolla , ei niistä eroon pääse -- hyvää hoitoa mukamas !!

Anonyymi kirjoitti:

Ne pumppaa ensin lääkkeitä kunnolla , ei niistä eroon pääse -- hyvää hoitoa mukamas !!

Lääkehoito on tarpeen sillä ilman sitä työttömän psyykkinen kunto on heikko eikä häntä voida työllistää

Anonyymi kirjoitti:

Lääkehoito on tarpeen sillä ilman sitä työttömän psyykkinen kunto on heikko eikä häntä voida työllistää

Ongelma on ollut kohdallani aivan päinvastainen. Lääkehoidon takia olen ollut täysin työkyvytön. Että se siitä.

Anonyymi kirjoitti:

Ongelma on ollut kohdallani aivan päinvastainen. Lääkehoidon takia olen ollut täysin työkyvytön. Että se siitä.

Jos joutuu syömään neuroleptejä, on työkyvytön invalidi. Työkyky on nolla. Edes kotityöt eivät onnistu, puhumattakaan muut työt.

Anonyymi kirjoitti:

Jos joutuu syömään neuroleptejä, on työkyvytön invalidi. Työkyky on nolla. Edes kotityöt eivät onnistu, puhumattakaan muut työt.

Näinhän se valitettavasti on monesti. Onneksi se työkyky voi myös palautua kun se sopiva hoitotasapaino löytyy.

Anonyymi kirjoitti:

Näinhän se valitettavasti on monesti. Onneksi se työkyky voi myös palautua kun se sopiva hoitotasapaino löytyy.

Sopiva hoitomuoto on kohdallani lääkkeettömyys. Koska siihen ei olla menty, on se johtanut eläköitymiseen.

Anonyymi kirjoitti:

Sopiva hoitomuoto on kohdallani lääkkeettömyys. Koska siihen ei olla menty, on se johtanut eläköitymiseen.

Miksi " ei olla menty "?
Anteeksi, että kysyn, mutta miksi sitten syöt lääkkeitä, jos koet, ettet niitä tarvitsisi?
Ihminen joko pärjää ilman lääkkeitä, tai sitten ei. On olemassa vain kaksi vaihtoehtoa.

Anonyymi kirjoitti:

Näinhän se valitettavasti on monesti. Onneksi se työkyky voi myös palautua kun se sopiva hoitotasapaino löytyy.

Ihan omakohtaisillakin kokemuksilla voi sanoa ja kuitata edellisen kirjoittajan tekemät havainnot, että ainakin neuroleptit ja niiden käyttäminen, etenkin pitkäaikaiskäytössä ja jos taustalla on vielä jokin autoimmuunisairaus, ne kyseiset lääkkeet aiheuttavat ennemminkin vain työ ja toimintakyvyn merkittävän putoamisen ja heikentymisen.

Jos joku ei ole käyttänyt niitä kyseisiä lääkkeitä, tai ei käytä tällä hetkellä, tai sattuu olemaan mt-alalla oleva, niin silloin ei tiedä lääkkeiden todellista vaikutusta. Joko ei tiedä mistään mitään, tai on hölmö, jos teilaa potilaiden omakohtaiset, eli empiiriset kokemukset. Ei pitäisi mennä sanomaan, että "työkyky palautuu". Sillä jos niitä lääkkeitä ainakin käyttää, niin ei tule tapahtumaan.

Anonyymi kirjoitti:

Ihan omakohtaisillakin kokemuksilla voi sanoa ja kuitata edellisen kirjoittajan tekemät havainnot, että ainakin neuroleptit ja niiden käyttäminen, etenkin pitkäaikaiskäytössä ja jos taustalla on vielä jokin autoimmuunisairaus, ne kyseiset lääkkeet aiheuttavat ennemminkin vain työ ja toimintakyvyn merkittävän putoamisen ja heikentymisen.

Jos joku ei ole käyttänyt niitä kyseisiä lääkkeitä, tai ei käytä tällä hetkellä, tai sattuu olemaan mt-alalla oleva, niin silloin ei tiedä lääkkeiden todellista vaikutusta. Joko ei tiedä mistään mitään, tai on hölmö, jos teilaa potilaiden omakohtaiset, eli empiiriset kokemukset. Ei pitäisi mennä sanomaan, että "työkyky palautuu". Sillä jos niitä lääkkeitä ainakin käyttää, niin ei tule tapahtumaan.

Lue lisää

Joillakin voi työkyky palautuakin, se on yksilöllistä.
Toki mitä pitempi aika lääkitysten kanssa menee, mahdollisuudet palata työelämään varmastikin heikkenevät.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi " ei olla menty "?
Anteeksi, että kysyn, mutta miksi sitten syöt lääkkeitä, jos koet, ettet niitä tarvitsisi?
Ihminen joko pärjää ilman lääkkeitä, tai sitten ei. On olemassa vain kaksi vaihtoehtoa.

Lue lisää

Suurin syy on lääkeriippuvuus. Elämäntasokin on aivan nollassa. Ei ole laatua koko elämällä. On se niin helppoa tulla sanomaan toisille, että syö tai anna piikittää itseäsi. Kokeilisivat itse ensin! Parempi kuin kuolisi pois.

Anonyymi kirjoitti:

Suurin syy on lääkeriippuvuus. Elämäntasokin on aivan nollassa. Ei ole laatua koko elämällä. On se niin helppoa tulla sanomaan toisille, että syö tai anna piikittää itseäsi. Kokeilisivat itse ensin! Parempi kuin kuolisi pois.

Lue lisää

Riippuvuuksista on mahdollista päästä irti.
Kai se lääkkeistä eroon pääseminen onnistuu yhtä lailla kuin esim. alkoholista tai huumeistakin.
Tietenkin tulee vieroitusoireita, mutta kuka vain irtautuessaan jostain koukuttavasta, käy ne vieroitusoireet läpi.

Olen itsekin päässyt eroon lääkkeistä, kärsinyt myös vieroitusoireista. En ole kuitenkaan kenellekään toiselle neuvonut, syö lääkkeitä tai älä syö. Se asia ei ole minun päätettävissä eikä hallittavissa.
Eli itse olen ainakin kokeillut, eikä se jäänyt vain kokeiluksi. Ja voin kertoa, että runsaiden lääkitysten kanssa ei elämällä ollut laatua, ainakaan mitään hyvää sellaista.
Kuolema ei ole koskaan, ei kenellekään se paras vaihtoehto. Kaikki eivät vain ehdi tajuta sitä ajoissa, valitettavasti.

Anonyymi kirjoitti:

Riippuvuuksista on mahdollista päästä irti.
Kai se lääkkeistä eroon pääseminen onnistuu yhtä lailla kuin esim. alkoholista tai huumeistakin.
Tietenkin tulee vieroitusoireita, mutta kuka vain irtautuessaan jostain koukuttavasta, käy ne vieroitusoireet läpi.

Olen itsekin päässyt eroon lääkkeistä, kärsinyt myös vieroitusoireista. En ole kuitenkaan kenellekään toiselle neuvonut, syö lääkkeitä tai älä syö. Se asia ei ole minun päätettävissä eikä hallittavissa.
Eli itse olen ainakin kokeillut, eikä se jäänyt vain kokeiluksi. Ja voin kertoa, että runsaiden lääkitysten kanssa ei elämällä ollut laatua, ainakaan mitään hyvää sellaista.
Kuolema ei ole koskaan, ei kenellekään se paras vaihtoehto. Kaikki eivät vain ehdi tajuta sitä ajoissa, valitettavasti.

Lue lisää

Neuroleptiriippuvuudesta ei enää irti pääse vuosien jälkeen, varsinkaan jos on joutunut injektiolle. Siinä on silloin ollneuvoksen elämä enää ainoa vaihtoehto. Näin minulle on käynyt. Olen entinen terveysintoilija ja liikunnallinen ja aktiivinen ihminen. Nykyään paikallaan makaava kattoon tuijottelija vuoteessa. Sellaista on neuroleptielämä. Toistakymmentä vuotta kokemusta. Tiedän, mitä puhun.

Anonyymi kirjoitti:

Neuroleptiriippuvuudesta ei enää irti pääse vuosien jälkeen, varsinkaan jos on joutunut injektiolle. Siinä on silloin ollneuvoksen elämä enää ainoa vaihtoehto. Näin minulle on käynyt. Olen entinen terveysintoilija ja liikunnallinen ja aktiivinen ihminen. Nykyään paikallaan makaava kattoon tuijottelija vuoteessa. Sellaista on neuroleptielämä. Toistakymmentä vuotta kokemusta. Tiedän, mitä puhun.

Lue lisää

Niin, yksilöitähän me olemme.
Itse söin neuroleptejä n. 20 vuotta, milloin minkäkin nimistä ja laatuista.
Jossain vaiheessa kokeiltiin myös piikkinä, kahta eri lääkettä, ei tosin samaan aikaan molempia.
Silloin itsekin makoilin ja tuijottelin, milloin minnekin suuntaan.
Lääkitysten loputtua en jäänyt oloneuvokseksi, vaan aloin taas elellä lähes tavallista elämää, kuin ennen sairastumista ja lääkityksiä.
Huomasin neuroleptielämän olevan täysin erilaista kuin elämä ilman neuroleptejä.

Anonyymi kirjoitti:

Riippuvuuksista on mahdollista päästä irti.
Kai se lääkkeistä eroon pääseminen onnistuu yhtä lailla kuin esim. alkoholista tai huumeistakin.
Tietenkin tulee vieroitusoireita, mutta kuka vain irtautuessaan jostain koukuttavasta, käy ne vieroitusoireet läpi.

Olen itsekin päässyt eroon lääkkeistä, kärsinyt myös vieroitusoireista. En ole kuitenkaan kenellekään toiselle neuvonut, syö lääkkeitä tai älä syö. Se asia ei ole minun päätettävissä eikä hallittavissa.
Eli itse olen ainakin kokeillut, eikä se jäänyt vain kokeiluksi. Ja voin kertoa, että runsaiden lääkitysten kanssa ei elämällä ollut laatua, ainakaan mitään hyvää sellaista.
Kuolema ei ole koskaan, ei kenellekään se paras vaihtoehto. Kaikki eivät vain ehdi tajuta sitä ajoissa, valitettavasti.

Lue lisää

Yritetty on irtipääsyä kymmenet ja kymmenet kerrat. Ei ole onnistunut. Sina on edessä sairaalareissu. Ja ettäkö sairas tarvitsee huumaavaa lääkettä? Ja höpöhöpö. Tiedän kyllä lähes kaiken näistä huumaavista aineista ja niiden tarvittaviudesta.

Anonyymi kirjoitti:

Neuroleptiriippuvuudesta ei enää irti pääse vuosien jälkeen, varsinkaan jos on joutunut injektiolle. Siinä on silloin ollneuvoksen elämä enää ainoa vaihtoehto. Näin minulle on käynyt. Olen entinen terveysintoilija ja liikunnallinen ja aktiivinen ihminen. Nykyään paikallaan makaava kattoon tuijottelija vuoteessa. Sellaista on neuroleptielämä. Toistakymmentä vuotta kokemusta. Tiedän, mitä puhun.

Lue lisää

Pienin askelin voi saada muutosta aikaan. Kannattaa vaihtaa aluksi kaikki injektiot tabletteihin (esin depot jos on saatavilla tai sitten jakaa annoksen puoliksi). injektiot on tarkoitettu joko niille jotka eivät muista koskaan ottaa lääkkeitä tai niille jotka ovat osastolla agressiivisia. Muissa tapauksissa, injektiot ovat ihmisen hallintaa. Huom! Kun vaihtaa injektiot tabletteihin niin kannattaa jatkaa saman lääkkeen käyttöä (eli abilify injektio kannattaa vaihtaa abilify tabletteihin eikä esim risperidoniin).

Anonyymi kirjoitti:

Pienin askelin voi saada muutosta aikaan. Kannattaa vaihtaa aluksi kaikki injektiot tabletteihin (esin depot jos on saatavilla tai sitten jakaa annoksen puoliksi). injektiot on tarkoitettu joko niille jotka eivät muista koskaan ottaa lääkkeitä tai niille jotka ovat osastolla agressiivisia. Muissa tapauksissa, injektiot ovat ihmisen hallintaa. Huom! Kun vaihtaa injektiot tabletteihin niin kannattaa jatkaa saman lääkkeen käyttöä (eli abilify injektio kannattaa vaihtaa abilify tabletteihin eikä esim risperidoniin).

Lue lisää

Eihän se ihminen saa osaston ulkopuolellakaan olla agtessiivinen.

Noin kolmannes skitsofreenikoista on, mutta positiivisuuden kautta, toinen kolmannes taas paranee.

Anonyymi kirjoitti:

Pienin askelin voi saada muutosta aikaan. Kannattaa vaihtaa aluksi kaikki injektiot tabletteihin (esin depot jos on saatavilla tai sitten jakaa annoksen puoliksi). injektiot on tarkoitettu joko niille jotka eivät muista koskaan ottaa lääkkeitä tai niille jotka ovat osastolla agressiivisia. Muissa tapauksissa, injektiot ovat ihmisen hallintaa. Huom! Kun vaihtaa injektiot tabletteihin niin kannattaa jatkaa saman lääkkeen käyttöä (eli abilify injektio kannattaa vaihtaa abilify tabletteihin eikä esim risperidoniin).

Lue lisää

"..kannattaa jatkaa samaa..."
Jos kerran samaa lääkitystä jatkaa, niin onko sillä väliä, meneekö se piikkinä vai pillerinä?
Millä tavalla injektiot ovat ihmisen hallintaa?
Sen ymmärrän, jos on tarvetta joku osastolla piikittää rauhalliseksi tilanteen niin vaatiessa.

Anonyymi kirjoitti:

"..kannattaa jatkaa samaa..."
Jos kerran samaa lääkitystä jatkaa, niin onko sillä väliä, meneekö se piikkinä vai pillerinä?
Millä tavalla injektiot ovat ihmisen hallintaa?
Sen ymmärrän, jos on tarvetta joku osastolla piikittää rauhalliseksi tilanteen niin vaatiessa.

Lue lisää

Siis tarkoitus on että nimenomaan ei jatketa samaa lääkitystä. Tai ylipäätään mitään lääkitystä. XD

Sairaiden ihmisten narratiivissa lääkkeistä yritetään tehdä itseisarvo, ja unohtaa että lääkkeet on vain työkalu siihen, että pärjätäänkö yhteiskunnassa, tai ollaanko yhteiskunta kelpoisia. Ihan kaikki ei pärjää ilman lääkettä.

Anonyymi kirjoitti:

Yritetty on irtipääsyä kymmenet ja kymmenet kerrat. Ei ole onnistunut. Sina on edessä sairaalareissu. Ja ettäkö sairas tarvitsee huumaavaa lääkettä? Ja höpöhöpö. Tiedän kyllä lähes kaiken näistä huumaavista aineista ja niiden tarvittaviudesta.

Lue lisää

Silloinko ihminen ei tarvitse lääkettä, jos se on ainoa keino pysyä poissa sairaalasta ?
Jos on kaksi vaihtoehtoa, lääkkeet tai sairaala, niin ei kai se niin vaikea olisi noista kahdesta valita.

Sun oma ajattelus on keskeneräistä jos antaudut puoskareiden käsiin leikattavaksi hatusta vedettävin diagnoosein. Ihmisillä jotka hieman malttaa kuunnella itseään on omaehtoisia tapoja ylläpitää mielen tasapainoaan. Kaikenlainen käsillä tekeminen, liikuntakin.

Millaista apua itse olit sitten kuvitellut, ettäkö paapottaisiin ja että olisit jotenkin erikoinen sairautesi kanssa, kyllä psykiatrinen hoito on ollut monelle tehokasta. Siis ihmisen oma kykeneväisyys muuttaa ajatusmaailmansa toiseksikin kun mitä vatvoo sairautensa kanssa, on ensimmäinen . Sillä jokainen potilas kuvittelee että juuri hänen tilanteensa on ainutlaatuinen ja kaikkien pitäisi ajatella kuten hän.
Sairaalassa aloitetaan lääkitys ja seurataan potilasta , jonka tehtävänä on itse ajatella ja ratkoa ongelmansa , niitä ei kukaan muu voi ratkoa.sitten on niinkin etteivät kaikki pääse edes traumaterapiaa joka olisi tarpeellista ehkä joissakin tapauksissa.
Hyvä ystävä on usein se paras terapeutti asioissa ja lääkkeet helpottavat ahdistusta jolloin alkaa itse nähdä asioita selvemmin

Anonyymi kirjoitti:

Millaista apua itse olit sitten kuvitellut, ettäkö paapottaisiin ja että olisit jotenkin erikoinen sairautesi kanssa, kyllä psykiatrinen hoito on ollut monelle tehokasta. Siis ihmisen oma kykeneväisyys muuttaa ajatusmaailmansa toiseksikin kun mitä vatvoo sairautensa kanssa, on ensimmäinen . Sillä jokainen potilas kuvittelee että juuri hänen tilanteensa on ainutlaatuinen ja kaikkien pitäisi ajatella kuten hän.
Sairaalassa aloitetaan lääkitys ja seurataan potilasta , jonka tehtävänä on itse ajatella ja ratkoa ongelmansa , niitä ei kukaan muu voi ratkoa.sitten on niinkin etteivät kaikki pääse edes traumaterapiaa joka olisi tarpeellista ehkä joissakin tapauksissa.
Hyvä ystävä on usein se paras terapeutti asioissa ja lääkkeet helpottavat ahdistusta jolloin alkaa itse nähdä asioita selvemmin

Lue lisää

Sähköhoito on tehokas verrattuna lääkkeisiin

Anonyymi kirjoitti:

Millaista apua itse olit sitten kuvitellut, ettäkö paapottaisiin ja että olisit jotenkin erikoinen sairautesi kanssa, kyllä psykiatrinen hoito on ollut monelle tehokasta. Siis ihmisen oma kykeneväisyys muuttaa ajatusmaailmansa toiseksikin kun mitä vatvoo sairautensa kanssa, on ensimmäinen . Sillä jokainen potilas kuvittelee että juuri hänen tilanteensa on ainutlaatuinen ja kaikkien pitäisi ajatella kuten hän.
Sairaalassa aloitetaan lääkitys ja seurataan potilasta , jonka tehtävänä on itse ajatella ja ratkoa ongelmansa , niitä ei kukaan muu voi ratkoa.sitten on niinkin etteivät kaikki pääse edes traumaterapiaa joka olisi tarpeellista ehkä joissakin tapauksissa.
Hyvä ystävä on usein se paras terapeutti asioissa ja lääkkeet helpottavat ahdistusta jolloin alkaa itse nähdä asioita selvemmin

Lue lisää

En ole koskaan ajatellutkaan olevani mitenkään "erikoinen", tai spesiaalitapaus. Eikä kukaan lähde haluamaan itselleen mitään "paapomista". Vika on siinä, että noin 30 vuoden ajan, jo 1980-luvun loppupuolella kouluissa tms. "mainostettiin", ja julkisestin väitettiin, että ihmisiä autetaan mt-palveluissa. Omakohtaisten ja monien muidenkin kokemien kokemusten myötä tämä on tullut aiheellisesti kyseenalaistetuksi. Perusvaluvika psykiatriassa on edelleen se sama, se ja sen käyttämät hoitometodit ovat aivan liian sairaus, eli diagnoosi ja lääkekeskeisiä. Jolloin ihmisten oireiden taustalla olevat juurisyyt ja muut ongelmat jäävät kokonaan huomiotta, selvittämättä ja ratkaisematta. Kun alalla olevat ja sinäkin, joka niin kovasti "mainostat", että kyllä lääkärit tietävät kaiken, ovat niin lukeneita ja kaikkien oireiden syy on vain se sairaus, joka apua hakevalle rätkäistään, ja että potilaan pitäisi vain kiltisti syödä lääkkeensä ja hyväksyä sairautensa, niin olen psykiatriassa toimivien, itsenikin diagnosoiden lääkäreiden ja sinunkin kanssasi tästä aivan eri mieltä. Hyvistä ja perustelluista syistä. Koska niin kauan, kuin terveydenhuoltoalalla pidetään kiinni noista yksilöä hyödyttämättömistä ja todella konkreettisesti mitään auttavista hoitokeinoista, ei yksikään psykiatrista hoitoa saava tule voimaan yhtään sen paremmin, eivätkä ne siellä käytössä olevat hoidot kenenkään henkistä hyvinvointia yhtään sen enempää kohenna ja paranna. Päinvastoin. Useimmat lääkkeet kaikkine haittavaikutuksineen aiheuttavat käyttäjilleen vain enemmän terveydellistä vahinkoa, harmia ja lisäsairauksia.

Monien psyykkisesti diagnosoiduilla on traumatausta. Hoitohenkilökunta ja lääkärit tekevät virhearvioita joidenkin potilaiden kohdalla, antaessaan päinmäntyä meneviä diagnooseja, nimittäin traumaoireet muistuttavat useita psyykkisiksi sairauksiksi luokiteltuja ja katsottuja tiloja. Joko erotusdiagnostiikka on ulalla, ja metsässä, tai sitten lääkärit menevät helpoimman kautta. Eihän potilaan rooliin kuulu mennä kyseenalaistamaan lääkärin tekemiä arvioita, tai hoitopäätöksiä, eikä hän voikaan sitä oman asemansa takia tehdä. On helpompi mennä tekemään jokin mielisairausdiagnoosi, kuin antaa aikaa vievää ja kallista psykoterapiaa. Ja potilaasta katsotaan saavan enemmän hyötyä, kun hänelle määrätään koko eliniän käytettäväksi tarkoitettuja lääkkeitä. Hyödyttää ainakin lääketeollisuutta, jos ei potilaasta mitään muuta hyötyä katsota olevan.

Tässä kohtaa huomautan edelleen, että julkisella puolella ei traumaterapiaa useimmille mt-diagnosoiduille edes tarjota, ei etenkään, jos heille on jo aiemmin annettu jokin muu mt-diagnoosi.

Anonyymi kirjoitti:

En ole koskaan ajatellutkaan olevani mitenkään "erikoinen", tai spesiaalitapaus. Eikä kukaan lähde haluamaan itselleen mitään "paapomista". Vika on siinä, että noin 30 vuoden ajan, jo 1980-luvun loppupuolella kouluissa tms. "mainostettiin", ja julkisestin väitettiin, että ihmisiä autetaan mt-palveluissa. Omakohtaisten ja monien muidenkin kokemien kokemusten myötä tämä on tullut aiheellisesti kyseenalaistetuksi. Perusvaluvika psykiatriassa on edelleen se sama, se ja sen käyttämät hoitometodit ovat aivan liian sairaus, eli diagnoosi ja lääkekeskeisiä. Jolloin ihmisten oireiden taustalla olevat juurisyyt ja muut ongelmat jäävät kokonaan huomiotta, selvittämättä ja ratkaisematta. Kun alalla olevat ja sinäkin, joka niin kovasti "mainostat", että kyllä lääkärit tietävät kaiken, ovat niin lukeneita ja kaikkien oireiden syy on vain se sairaus, joka apua hakevalle rätkäistään, ja että potilaan pitäisi vain kiltisti syödä lääkkeensä ja hyväksyä sairautensa, niin olen psykiatriassa toimivien, itsenikin diagnosoiden lääkäreiden ja sinunkin kanssasi tästä aivan eri mieltä. Hyvistä ja perustelluista syistä. Koska niin kauan, kuin terveydenhuoltoalalla pidetään kiinni noista yksilöä hyödyttämättömistä ja todella konkreettisesti mitään auttavista hoitokeinoista, ei yksikään psykiatrista hoitoa saava tule voimaan yhtään sen paremmin, eivätkä ne siellä käytössä olevat hoidot kenenkään henkistä hyvinvointia yhtään sen enempää kohenna ja paranna. Päinvastoin. Useimmat lääkkeet kaikkine haittavaikutuksineen aiheuttavat käyttäjilleen vain enemmän terveydellistä vahinkoa, harmia ja lisäsairauksia.

Monien psyykkisesti diagnosoiduilla on traumatausta. Hoitohenkilökunta ja lääkärit tekevät virhearvioita joidenkin potilaiden kohdalla, antaessaan päinmäntyä meneviä diagnooseja, nimittäin traumaoireet muistuttavat useita psyykkisiksi sairauksiksi luokiteltuja ja katsottuja tiloja. Joko erotusdiagnostiikka on ulalla, ja metsässä, tai sitten lääkärit menevät helpoimman kautta. Eihän potilaan rooliin kuulu mennä kyseenalaistamaan lääkärin tekemiä arvioita, tai hoitopäätöksiä, eikä hän voikaan sitä oman asemansa takia tehdä. On helpompi mennä tekemään jokin mielisairausdiagnoosi, kuin antaa aikaa vievää ja kallista psykoterapiaa. Ja potilaasta katsotaan saavan enemmän hyötyä, kun hänelle määrätään koko eliniän käytettäväksi tarkoitettuja lääkkeitä. Hyödyttää ainakin lääketeollisuutta, jos ei potilaasta mitään muuta hyötyä katsota olevan.

Tässä kohtaa huomautan edelleen, että julkisella puolella ei traumaterapiaa useimmille mt-diagnosoiduille edes tarjota, ei etenkään, jos heille on jo aiemmin annettu jokin muu mt-diagnoosi.

Lue lisää

Eihän juuri mitään muutakaan terapiaa saa julkisella. Lusikka kauniiseen käteen ja sinne yksityiselle.

Psykiatria ei pysty sinua auttamaan, sillä psykiatria on lääketiedettä. Sinun elämänhistoriasi ja siitä johtuvat ongelmat eivät ole lääketieteen alaa.

Ehkä itse tiedät, mistä ongelmasi johtuvat. Menneisyyttä et voi muuttaa, mutta tämän päivän voit. Ei sinun kannata raahata mukanasi menneisyyden painolastia yhtäkään päivää enää.

Oletko koskaan kuullut, tai tullut ajatelleeksi, että valta ja vastuu kulkevat käsikädessä.

Se tarkoittaa käytännössä myös sitä, että jos et pysty ottamaan vastuuta omasta elämästäsi, niin miten sinulla voisi olla siihen valtaakaan?

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatria ei pysty sinua auttamaan, sillä psykiatria on lääketiedettä. Sinun elämänhistoriasi ja siitä johtuvat ongelmat eivät ole lääketieteen alaa.

Ehkä itse tiedät, mistä ongelmasi johtuvat. Menneisyyttä et voi muuttaa, mutta tämän päivän voit. Ei sinun kannata raahata mukanasi menneisyyden painolastia yhtäkään päivää enää.

Lue lisää

"Psykiatria ei pysty sinua auttamaan". Totta puhut. Mutta miksi siis jo ainakin 30 vuoden ajan se on sitä väittänyt ja terveystahot ja mediat ovat julkisesti kehottaneet ottamaan yhteyttä, jos sinulle tulee masennus, ahdistus, tai psykoottisia oireita? Niitä oireita kun nimenomaan aiheuttavat yhteiskunta, ympäristö ja ja niiden sinulle tekemät asiat, tai asettamat paineet. Oireita voivat aiheuttaa myös ympäristön yksilön ulkopuolelle jättäminen, tai syrjintä. Moni mt-potilaaksi diagnosoitu ja leimattu on kärsinyt oikeasti ja todellisuudessa joko itseensä kohdistuneista kiusaamisista ja syrjinnästä. Jotkut ovat saattaneet joutua pahoinpidellyksi, joko henkisesti, fyysisesti, tai seksuaalisesti. Monen diagnosoidun syy on oikeasti traumatausta. Mutta niihin et saa julkiselta puolelta itsellesi mitään apua, tukea ja hoitoa. Psykiatrisessa hoitosysteemissä moni traumatisoi vain entisestään ja lisää. Ja osa syrjäytyi tämän "lääketieteeksi" väitetyn ja siellä toimivien taholta. Kuka kantaa mitään vastuuta? Ei kukaan. Koska kukaan ei välitä mitään.

Kuten sinä osuvasti sanoit: " Psykiatria ei pysty sinua auttamaan". Olet aivan oikeassa. Tämä on aivan totta. Mutta miksi tässä yhteiskunnassa niin uskoteltiin ja väitettiin, jo 30 vuotta sitten? Ja väitetään ilmeisesti edelleenkin. Jos se ei kerran ole totta.

Ei pidä silloin mennä ohjeistamaan, että jokin terveystaho, tai lääketiede "voi sinua auttaa", jos kerran siihen ei ole todellisuudessa ja oikeasti edes mitään haluja, eikä tahtotilaakaan. Laittaisivat edes ovelle ja nettiin selventävän kyltin ja ohjeistuksen, että sinne ei kannata ja tarvitse mennä. Ongelmat eivät ole puutteellisissa resursseissa, vaan väärällä pohjalla olevassa psykiatriassa ja sen käyttämissä hoitokeinoissa ja asenteissa. Ja tämän saman voisi jo alkaa myöntää alalla olevien taholtakin, ihan julkisesti ja median välityksellä. Ottaa päähän tuo asioiden valehteleminen ja vastuunkiertäminen psykiatriassa toimivien puolelta.

Kiitos!

Olinko tarpeeksi selkeä?

Anonyymi kirjoitti:

Oletko koskaan kuullut, tai tullut ajatelleeksi, että valta ja vastuu kulkevat käsikädessä.

Se tarkoittaa käytännössä myös sitä, että jos et pysty ottamaan vastuuta omasta elämästäsi, niin miten sinulla voisi olla siihen valtaakaan?

Lue lisää

Kun olet luovuttanut vallan muille, sinun on hyväksyttävä siitä johtuvat seuraukset.

Anonyymi kirjoitti:

"Psykiatria ei pysty sinua auttamaan". Totta puhut. Mutta miksi siis jo ainakin 30 vuoden ajan se on sitä väittänyt ja terveystahot ja mediat ovat julkisesti kehottaneet ottamaan yhteyttä, jos sinulle tulee masennus, ahdistus, tai psykoottisia oireita? Niitä oireita kun nimenomaan aiheuttavat yhteiskunta, ympäristö ja ja niiden sinulle tekemät asiat, tai asettamat paineet. Oireita voivat aiheuttaa myös ympäristön yksilön ulkopuolelle jättäminen, tai syrjintä. Moni mt-potilaaksi diagnosoitu ja leimattu on kärsinyt oikeasti ja todellisuudessa joko itseensä kohdistuneista kiusaamisista ja syrjinnästä. Jotkut ovat saattaneet joutua pahoinpidellyksi, joko henkisesti, fyysisesti, tai seksuaalisesti. Monen diagnosoidun syy on oikeasti traumatausta. Mutta niihin et saa julkiselta puolelta itsellesi mitään apua, tukea ja hoitoa. Psykiatrisessa hoitosysteemissä moni traumatisoi vain entisestään ja lisää. Ja osa syrjäytyi tämän "lääketieteeksi" väitetyn ja siellä toimivien taholta. Kuka kantaa mitään vastuuta? Ei kukaan. Koska kukaan ei välitä mitään.

Kuten sinä osuvasti sanoit: " Psykiatria ei pysty sinua auttamaan". Olet aivan oikeassa. Tämä on aivan totta. Mutta miksi tässä yhteiskunnassa niin uskoteltiin ja väitettiin, jo 30 vuotta sitten? Ja väitetään ilmeisesti edelleenkin. Jos se ei kerran ole totta.

Ei pidä silloin mennä ohjeistamaan, että jokin terveystaho, tai lääketiede "voi sinua auttaa", jos kerran siihen ei ole todellisuudessa ja oikeasti edes mitään haluja, eikä tahtotilaakaan. Laittaisivat edes ovelle ja nettiin selventävän kyltin ja ohjeistuksen, että sinne ei kannata ja tarvitse mennä. Ongelmat eivät ole puutteellisissa resursseissa, vaan väärällä pohjalla olevassa psykiatriassa ja sen käyttämissä hoitokeinoissa ja asenteissa. Ja tämän saman voisi jo alkaa myöntää alalla olevien taholtakin, ihan julkisesti ja median välityksellä. Ottaa päähän tuo asioiden valehteleminen ja vastuunkiertäminen psykiatriassa toimivien puolelta.

Kiitos!

Olinko tarpeeksi selkeä?

Lue lisää

No, no! Psykiatria on auttanut ja auttaa monia jopa paranemaan tai ainakin tulemaan toimeen vaivojensa kanssa. Sinäkään et sitä voi olla tietämättä.

Mutta kun sinun ongelmasi johtuvat menneisyydestäsi ja ympäristöstäsi, niin niitä psykiatria ei pysty muuttamaan. Ongelmasi pysyvät niin kauan kuin niitä haluat vaalia ja ylläpitää ja syyttää psykiatriaa ja muita mahdollisia tahoja.

Anonyymi kirjoitti:

"Psykiatria ei pysty sinua auttamaan". Totta puhut. Mutta miksi siis jo ainakin 30 vuoden ajan se on sitä väittänyt ja terveystahot ja mediat ovat julkisesti kehottaneet ottamaan yhteyttä, jos sinulle tulee masennus, ahdistus, tai psykoottisia oireita? Niitä oireita kun nimenomaan aiheuttavat yhteiskunta, ympäristö ja ja niiden sinulle tekemät asiat, tai asettamat paineet. Oireita voivat aiheuttaa myös ympäristön yksilön ulkopuolelle jättäminen, tai syrjintä. Moni mt-potilaaksi diagnosoitu ja leimattu on kärsinyt oikeasti ja todellisuudessa joko itseensä kohdistuneista kiusaamisista ja syrjinnästä. Jotkut ovat saattaneet joutua pahoinpidellyksi, joko henkisesti, fyysisesti, tai seksuaalisesti. Monen diagnosoidun syy on oikeasti traumatausta. Mutta niihin et saa julkiselta puolelta itsellesi mitään apua, tukea ja hoitoa. Psykiatrisessa hoitosysteemissä moni traumatisoi vain entisestään ja lisää. Ja osa syrjäytyi tämän "lääketieteeksi" väitetyn ja siellä toimivien taholta. Kuka kantaa mitään vastuuta? Ei kukaan. Koska kukaan ei välitä mitään.

Kuten sinä osuvasti sanoit: " Psykiatria ei pysty sinua auttamaan". Olet aivan oikeassa. Tämä on aivan totta. Mutta miksi tässä yhteiskunnassa niin uskoteltiin ja väitettiin, jo 30 vuotta sitten? Ja väitetään ilmeisesti edelleenkin. Jos se ei kerran ole totta.

Ei pidä silloin mennä ohjeistamaan, että jokin terveystaho, tai lääketiede "voi sinua auttaa", jos kerran siihen ei ole todellisuudessa ja oikeasti edes mitään haluja, eikä tahtotilaakaan. Laittaisivat edes ovelle ja nettiin selventävän kyltin ja ohjeistuksen, että sinne ei kannata ja tarvitse mennä. Ongelmat eivät ole puutteellisissa resursseissa, vaan väärällä pohjalla olevassa psykiatriassa ja sen käyttämissä hoitokeinoissa ja asenteissa. Ja tämän saman voisi jo alkaa myöntää alalla olevien taholtakin, ihan julkisesti ja median välityksellä. Ottaa päähän tuo asioiden valehteleminen ja vastuunkiertäminen psykiatriassa toimivien puolelta.

Kiitos!

Olinko tarpeeksi selkeä?

Lue lisää

Ihmisiä kehoitetaan ottamaan yhteyttä sen takia että suurinta osaa ihmisiä pystytään kuitenkin auttamaan ja niitäkin joita ei pystytä yritetään auttaa ja annetaan heille se mahdollisuus.

Se on totta, että yhteiskunnassa on ongelmia, mainitsemasii syrjintää, ulkopuoliseksi jättämistä jne. Mutta yhteiskunta olemme kuitenkin me ihmiset. Se on taas sitä narskun nillitystä, väittää että kaikki ihmiset ovat väärässä ja itse oikeassa.

Tässä vaiheessa tiedät myös, että narsismi on yksi niistä asioita joka on käytännöllisesti katsoen mahdotonta hoitaa. Minun puolesta se voisi olla selvemmin esillä, siinä vaiheessa kun ihmisiä kehoitetaan ottamaan yhteyttä. Ehkä vaikka joku narsismi testi, niin narsistit eivät saisi väärää kuvaa siitä että heitä voidaan auttaa.

Mitä taas esimerkiksi traumaterapiaan tulee, niin sekään ei toimi kaikille. Yhteiskunta ei voi ottaa sellaista riskiä että se maksaa turhaan vaikka yllä mainituille narskuille ikuisesta terapiasta josta he ammentavat vain polttoainetta omaan erinomaisuuteensa. Mutta ethän sinä ole sellainen, siksi sinun pitää ihan itse mennä ja sitoutua omaan terapiaasi.

Top tippinä sanon, että itse valkkasin kalliin terapeutin ihan siksi, että silloin tietää itsekkin olevan tosissaan.

Olehyvä.

Anonyymi kirjoitti:

Ihmisiä kehoitetaan ottamaan yhteyttä sen takia että suurinta osaa ihmisiä pystytään kuitenkin auttamaan ja niitäkin joita ei pystytä yritetään auttaa ja annetaan heille se mahdollisuus.

Se on totta, että yhteiskunnassa on ongelmia, mainitsemasii syrjintää, ulkopuoliseksi jättämistä jne. Mutta yhteiskunta olemme kuitenkin me ihmiset. Se on taas sitä narskun nillitystä, väittää että kaikki ihmiset ovat väärässä ja itse oikeassa.

Tässä vaiheessa tiedät myös, että narsismi on yksi niistä asioita joka on käytännöllisesti katsoen mahdotonta hoitaa. Minun puolesta se voisi olla selvemmin esillä, siinä vaiheessa kun ihmisiä kehoitetaan ottamaan yhteyttä. Ehkä vaikka joku narsismi testi, niin narsistit eivät saisi väärää kuvaa siitä että heitä voidaan auttaa.

Mitä taas esimerkiksi traumaterapiaan tulee, niin sekään ei toimi kaikille. Yhteiskunta ei voi ottaa sellaista riskiä että se maksaa turhaan vaikka yllä mainituille narskuille ikuisesta terapiasta josta he ammentavat vain polttoainetta omaan erinomaisuuteensa. Mutta ethän sinä ole sellainen, siksi sinun pitää ihan itse mennä ja sitoutua omaan terapiaasi.

Top tippinä sanon, että itse valkkasin kalliin terapeutin ihan siksi, että silloin tietää itsekkin olevan tosissaan.

Olehyvä.

Lue lisää

Tehtyäni lukuisia narsismin persoonallisuushäiriöön liittyviä testejä jokaisessa niistä sain alhaisimmat pisteet. Joka ikinen kerta. Niitä testejä on tainnut tulla tehtyä jo ainakin viisi kertaa, eri aikoina elämässä. Joten se siitä sinun minusta tekemästäsi "diagnoosista".

En siis todellakaan ole mikään narsisti. Sinusta en sen sijaan tiedä, mikä, tai mitä itse olet.

Mutta en lähde koskaan syyttelemään, tai väittämään jonkun olevan narsisti, jos joku kritisoi psykiatriaa, tai saamaansa hoitoa. Koska se ei ole mikään todiste narsismista.

Ole hyvä itsellesi. Ja heippa!

Terv: Aiemmin kommentoinut, ja narsistiksi perusteettomasti ja aiheettomasti syytetty.

Anonyymi kirjoitti:

No, no! Psykiatria on auttanut ja auttaa monia jopa paranemaan tai ainakin tulemaan toimeen vaivojensa kanssa. Sinäkään et sitä voi olla tietämättä.

Mutta kun sinun ongelmasi johtuvat menneisyydestäsi ja ympäristöstäsi, niin niitä psykiatria ei pysty muuttamaan. Ongelmasi pysyvät niin kauan kuin niitä haluat vaalia ja ylläpitää ja syyttää psykiatriaa ja muita mahdollisia tahoja.

Lue lisää

Ihminen joka jo määrää mielessään hoitomuodonkin miten häntä pitäisi hoitaa, on aika itsekäs, sillä psykiatriassa on omat hoito muotonsa eikä siellä kenenkään kanssa tulla mitenkään kaveriksi , sillä siellä ollaan ainoastaan potilaana, ja jos ei ymmärrä jotain hoitomuotoa niin silloin se ei ole psykiatrian vika ainoastaan sen joka tulkitsee sen olevan väärä.
Olishan se ihmeellistä jos potilas sanelee ehdot lääkärille miten häntä pitää hoitaa, silloinhan voi hoidon tehdä ihan omin päin kun kerta tietää oikeat metodit .
Kukaan ei katso potilasta psykiatriassa nenänvartta pitkin kohtelevat potilasta ihmisenä siinä kun muitakin ihmisiä .
Usein potilaan itseluottamus on pohjassa ja luulottelee että häntä muka jotenkin kaltoin kohdellaan. Ne on aina ihan omia luuloja

No tottakai nähdään potilaana, ja jossainhan vika on kun tarttee hakea apua.
Diagnoosi annetaan oireittesi mukaan , ja kukaan ei harrasta mitään ylemmyyttä hoitoalalla mitenkään, edustavat ainoaan tieteellistä tapaa millä hoidetaan mielen sairauksia .
Itsetunnon vie itse sairaus sinänsä, ollaan väärällä tiellä kun syytetään psykiatriaa että muka ovat vieneet itsetunnon.
Psykiatriassa sanotaan suoraan asiat ja moni potilas vetää niistä herneen nenään, se kun kuuntelisi niin ymmärtäisi tarkoituksen hoidolle

Ensinnäkin et maininnut oletko masennuksissa vai onko sinulla skitsofrenia , vaikeahan kenenkään on kirjoittaa mitään neuvoja kun kukaan ei tiedä mitä sairautta podet.
Ja mitä lääkkeitä syöt.
Ja samalla on niinkin ettei kukaan voi verrata omia kokemuksiaan toisten kokemuksiin koska jokainen on eritavalla poteva näiden asioiden kanssa

Anonyymi kirjoitti:

"Psykiatria ei pysty sinua auttamaan". Totta puhut. Mutta miksi siis jo ainakin 30 vuoden ajan se on sitä väittänyt ja terveystahot ja mediat ovat julkisesti kehottaneet ottamaan yhteyttä, jos sinulle tulee masennus, ahdistus, tai psykoottisia oireita? Niitä oireita kun nimenomaan aiheuttavat yhteiskunta, ympäristö ja ja niiden sinulle tekemät asiat, tai asettamat paineet. Oireita voivat aiheuttaa myös ympäristön yksilön ulkopuolelle jättäminen, tai syrjintä. Moni mt-potilaaksi diagnosoitu ja leimattu on kärsinyt oikeasti ja todellisuudessa joko itseensä kohdistuneista kiusaamisista ja syrjinnästä. Jotkut ovat saattaneet joutua pahoinpidellyksi, joko henkisesti, fyysisesti, tai seksuaalisesti. Monen diagnosoidun syy on oikeasti traumatausta. Mutta niihin et saa julkiselta puolelta itsellesi mitään apua, tukea ja hoitoa. Psykiatrisessa hoitosysteemissä moni traumatisoi vain entisestään ja lisää. Ja osa syrjäytyi tämän "lääketieteeksi" väitetyn ja siellä toimivien taholta. Kuka kantaa mitään vastuuta? Ei kukaan. Koska kukaan ei välitä mitään.

Kuten sinä osuvasti sanoit: " Psykiatria ei pysty sinua auttamaan". Olet aivan oikeassa. Tämä on aivan totta. Mutta miksi tässä yhteiskunnassa niin uskoteltiin ja väitettiin, jo 30 vuotta sitten? Ja väitetään ilmeisesti edelleenkin. Jos se ei kerran ole totta.

Ei pidä silloin mennä ohjeistamaan, että jokin terveystaho, tai lääketiede "voi sinua auttaa", jos kerran siihen ei ole todellisuudessa ja oikeasti edes mitään haluja, eikä tahtotilaakaan. Laittaisivat edes ovelle ja nettiin selventävän kyltin ja ohjeistuksen, että sinne ei kannata ja tarvitse mennä. Ongelmat eivät ole puutteellisissa resursseissa, vaan väärällä pohjalla olevassa psykiatriassa ja sen käyttämissä hoitokeinoissa ja asenteissa. Ja tämän saman voisi jo alkaa myöntää alalla olevien taholtakin, ihan julkisesti ja median välityksellä. Ottaa päähän tuo asioiden valehteleminen ja vastuunkiertäminen psykiatriassa toimivien puolelta.

Kiitos!

Olinko tarpeeksi selkeä?

Lue lisää

Jaa että yhteiskunta on sitten syyllinen sinun sairauteesi , tuttua tarinaa aina juuri näiltä potilailta , siis syy on aina jonkun toisen, eikä itse koskaan katsota millainen itse on.
Jokainen elää yhteiskunnassa samoilla ehdoilla , miksi ei silloin kaikki voi kuten sinä voit.
Kunhan lopetat syyttelemästä ulkopuolisia tekijöitä niin se on hyvä alku paranemiseen .

Anonyymi kirjoitti:

Tehtyäni lukuisia narsismin persoonallisuushäiriöön liittyviä testejä jokaisessa niistä sain alhaisimmat pisteet. Joka ikinen kerta. Niitä testejä on tainnut tulla tehtyä jo ainakin viisi kertaa, eri aikoina elämässä. Joten se siitä sinun minusta tekemästäsi "diagnoosista".

En siis todellakaan ole mikään narsisti. Sinusta en sen sijaan tiedä, mikä, tai mitä itse olet.

Mutta en lähde koskaan syyttelemään, tai väittämään jonkun olevan narsisti, jos joku kritisoi psykiatriaa, tai saamaansa hoitoa. Koska se ei ole mikään todiste narsismista.

Ole hyvä itsellesi. Ja heippa!

Terv: Aiemmin kommentoinut, ja narsistiksi perusteettomasti ja aiheettomasti syytetty.

Lue lisää

Eli olet tehnyt kaikki testit, tiedät itsestäsi ja psykiatriasta enempi kuin minä, etkä siltikkään saa hoidettua omia asioitasi kuntoon?

Eipä siinä sitten kai muuta voi kun sanoa ne heipat.

Anonyymi kirjoitti:

Eli olet tehnyt kaikki testit, tiedät itsestäsi ja psykiatriasta enempi kuin minä, etkä siltikkään saa hoidettua omia asioitasi kuntoon?

Eipä siinä sitten kai muuta voi kun sanoa ne heipat.

Lue lisää

Lopeta tuo typerä trollaaminen. Teet itsestäsi vain idi**tin. Siinä vaiheessa, kun keskustelu siirretään itse keskustelijoihin, se kertoo vain siitä, että eväät on loppu. Eli, et keksi mitään järkeviä ja oikeaan osuvia palautteita.

Anonyymi kirjoitti:

Tehtyäni lukuisia narsismin persoonallisuushäiriöön liittyviä testejä jokaisessa niistä sain alhaisimmat pisteet. Joka ikinen kerta. Niitä testejä on tainnut tulla tehtyä jo ainakin viisi kertaa, eri aikoina elämässä. Joten se siitä sinun minusta tekemästäsi "diagnoosista".

En siis todellakaan ole mikään narsisti. Sinusta en sen sijaan tiedä, mikä, tai mitä itse olet.

Mutta en lähde koskaan syyttelemään, tai väittämään jonkun olevan narsisti, jos joku kritisoi psykiatriaa, tai saamaansa hoitoa. Koska se ei ole mikään todiste narsismista.

Ole hyvä itsellesi. Ja heippa!

Terv: Aiemmin kommentoinut, ja narsistiksi perusteettomasti ja aiheettomasti syytetty.

Lue lisää

Olen lyhyen elämäni aikana monta testiä tehnyt, mutta empä muista narsku testissä olleeni.

Miten se tapahtuu käytännösså? Ilmoittaako lanttumaakari etukäteen, että hei tehdäämpä tällainen testi, vai kertooko se sen jälkikäteen, että muuten tässä testissä oli sitten tällainen narsku juju sisällä?

Eikä asia tietenkään minulle kuulu, mutta eikö viisi persoonallisuustestiä ole aika paljon? Vaikka itsellenikin niitä testejä on tullut, niin ne ovat olleet hyvin erilaisia testejä. Luulisi sen persoonallisuuden sieltä jo vähemmälläkin löytyvän.

Anonyymi kirjoitti:

"Psykiatria ei pysty sinua auttamaan". Totta puhut. Mutta miksi siis jo ainakin 30 vuoden ajan se on sitä väittänyt ja terveystahot ja mediat ovat julkisesti kehottaneet ottamaan yhteyttä, jos sinulle tulee masennus, ahdistus, tai psykoottisia oireita? Niitä oireita kun nimenomaan aiheuttavat yhteiskunta, ympäristö ja ja niiden sinulle tekemät asiat, tai asettamat paineet. Oireita voivat aiheuttaa myös ympäristön yksilön ulkopuolelle jättäminen, tai syrjintä. Moni mt-potilaaksi diagnosoitu ja leimattu on kärsinyt oikeasti ja todellisuudessa joko itseensä kohdistuneista kiusaamisista ja syrjinnästä. Jotkut ovat saattaneet joutua pahoinpidellyksi, joko henkisesti, fyysisesti, tai seksuaalisesti. Monen diagnosoidun syy on oikeasti traumatausta. Mutta niihin et saa julkiselta puolelta itsellesi mitään apua, tukea ja hoitoa. Psykiatrisessa hoitosysteemissä moni traumatisoi vain entisestään ja lisää. Ja osa syrjäytyi tämän "lääketieteeksi" väitetyn ja siellä toimivien taholta. Kuka kantaa mitään vastuuta? Ei kukaan. Koska kukaan ei välitä mitään.

Kuten sinä osuvasti sanoit: " Psykiatria ei pysty sinua auttamaan". Olet aivan oikeassa. Tämä on aivan totta. Mutta miksi tässä yhteiskunnassa niin uskoteltiin ja väitettiin, jo 30 vuotta sitten? Ja väitetään ilmeisesti edelleenkin. Jos se ei kerran ole totta.

Ei pidä silloin mennä ohjeistamaan, että jokin terveystaho, tai lääketiede "voi sinua auttaa", jos kerran siihen ei ole todellisuudessa ja oikeasti edes mitään haluja, eikä tahtotilaakaan. Laittaisivat edes ovelle ja nettiin selventävän kyltin ja ohjeistuksen, että sinne ei kannata ja tarvitse mennä. Ongelmat eivät ole puutteellisissa resursseissa, vaan väärällä pohjalla olevassa psykiatriassa ja sen käyttämissä hoitokeinoissa ja asenteissa. Ja tämän saman voisi jo alkaa myöntää alalla olevien taholtakin, ihan julkisesti ja median välityksellä. Ottaa päähän tuo asioiden valehteleminen ja vastuunkiertäminen psykiatriassa toimivien puolelta.

Kiitos!

Olinko tarpeeksi selkeä?

Lue lisää

Se on professio eli ammattikunta joka taistelee kynsin hampain huuhaaseen perustuvasta asemastaan terveyssektirilla. Vaikkapa nyt nämä psykiatriset sairaanhoitajat jotka vielä jonkin pilipaliterapeuttikoulutuksen itselleen, sitten joo alkaa näkyä narsistia joka puolella kun oikein silmiin katsellaan...

Anonyymi kirjoitti:

Se on professio eli ammattikunta joka taistelee kynsin hampain huuhaaseen perustuvasta asemastaan terveyssektirilla. Vaikkapa nyt nämä psykiatriset sairaanhoitajat jotka vielä jonkin pilipaliterapeuttikoulutuksen itselleen, sitten joo alkaa näkyä narsistia joka puolella kun oikein silmiin katsellaan...

Lue lisää

No eiköhän se niidenkin palkka ja arvostus saada kohdilleen, kun se tässä parin vuoden sisään määritellään vuorkatyöfirmojen kautta.

Ehkä sitten sinäkin löydät niin hyvin palkatun hoitajan, että se jaksaa kuunnella tuota sun narsku mantraa.

Anonyymi kirjoitti:

No tottakai nähdään potilaana, ja jossainhan vika on kun tarttee hakea apua.
Diagnoosi annetaan oireittesi mukaan , ja kukaan ei harrasta mitään ylemmyyttä hoitoalalla mitenkään, edustavat ainoaan tieteellistä tapaa millä hoidetaan mielen sairauksia .
Itsetunnon vie itse sairaus sinänsä, ollaan väärällä tiellä kun syytetään psykiatriaa että muka ovat vieneet itsetunnon.
Psykiatriassa sanotaan suoraan asiat ja moni potilas vetää niistä herneen nenään, se kun kuuntelisi niin ymmärtäisi tarkoituksen hoidolle

Lue lisää

Kaikki sadistit voivat olla hoitajia .. 20 vuoteen ei ole ollut soveltuvuuskokeita alalle !!
Lasten ja nuorten hoitajilta katsotaan rikosrekisteri , ei muilta !!

Anonyymi kirjoitti:

Kaikki sadistit voivat olla hoitajia .. 20 vuoteen ei ole ollut soveltuvuuskokeita alalle !!
Lasten ja nuorten hoitajilta katsotaan rikosrekisteri , ei muilta !!

Voivatko?

Ei tarkkailu lähetettäkään tehdä jonkun testin perusteella, vaan sen takia, että meno on päällepäin niin villiä että se näkyy.

Anonyymi kirjoitti:

Olen lyhyen elämäni aikana monta testiä tehnyt, mutta empä muista narsku testissä olleeni.

Miten se tapahtuu käytännösså? Ilmoittaako lanttumaakari etukäteen, että hei tehdäämpä tällainen testi, vai kertooko se sen jälkikäteen, että muuten tässä testissä oli sitten tällainen narsku juju sisällä?

Eikä asia tietenkään minulle kuulu, mutta eikö viisi persoonallisuustestiä ole aika paljon? Vaikka itsellenikin niitä testejä on tullut, niin ne ovat olleet hyvin erilaisia testejä. Luulisi sen persoonallisuuden sieltä jo vähemmälläkin löytyvän.

Lue lisää

Itse asiassa joitakin niitä testejä löytyy netistäkin. Ja tuli siis tehtyä narsismin erottamistesti jo ainakin viisi kertaa. Selvennykseksi. Tänään tein neuroottisuustestin. Tulosta en kerro. Tee sinäkin jokin testi, jospa se avartaisi omaa tietämystäsi itsestäsi. Suosittelen lämpimästi.

Anonyymi kirjoitti:

Voivatko?

Ei tarkkailu lähetettäkään tehdä jonkun testin perusteella, vaan sen takia, että meno on päällepäin niin villiä että se näkyy.

Sulla on kovin stereotypiset käsitykset siitä, että kaikki oireilut ovat aina merkki jostakin mielisairaudesta. Näinhän asia ei ole. Katsos kun, siinä on se ongelma, että jos ihminen luottaa liikaa virkakoneistoon ja siellä toimiviin ja antaa sen edellä kuvatun "vallan" päättää omasta vapaudestaan, ihmisoikeuksistaan, elämästään ja terveydestään. Niin silloin oikeasti menettää kaiken vallan ja mahdollisuuden päättää oikeastaan mistään itseään koskevaa, Tämän minä ymmärsin jo 2010-luvulla, jolloin silmäni aukesivat lopullisesti näkemään systeemin ja siellä toimivien mielivaltaisuuden, tai sen, että huonosti, tai pahoinvoivalla yksilöllä ei ole juuri mitään oikeuksia, eikä mahdollisuutta vaikuttaa omaan hoitoonsa, tai hoitohenkilökunnan tekemiin hoitopäätöksiin. Mutta se jaksaa minua edelleen hämmästyttää, että kun olemme tulleet jo 2020-luvulle, niin ei mikään oikeastaan ole muuttunut millään olennaisella tavalla. Ihmisiä huiputetaan edelleen netissä ja terveystahojen puolelta, heidän väittäessä, ja suositellessa ihmisille, että mt-palveluita kannattaa ja on suositeltavaa käyttää. Ja jos on itsetuhoinen, niin saa ja pitää soittaa Hätäkeskukseen. No, jos niin tekee, niin paikalle kutsutaan kotiin poliisit ja sinut viedään ensin lääkärin arvioon, ja jos sattuu kohtaamaan oikein ilkeän ja vallankäyttämistä haluavan lääkärin käsiin, niin joutuu M1- lähetteellä tarkkailujaksolle. Ja pahimmassa tapauksessa jokainen potilaan kohtaama lääkäri osoittautuu ku*ipääksi, joka tekee hoito ja pakkohoitopäätöksen vain kiusatakseen ihmistä. Riippuu aika paljon ilmeisesti omasta pärstäkertoimesta, statuksesta ja siitä, että sattuuko vastapuolella oleva lääkäri pitämään, tai välittämään sinusta ja tilanteestasi tarpeeksi, että ei tee kiusallaan, tai käyttääkseen valtaa mielivaltaisia, tai jopa vääriä hoitopäätöksiä ja määräyksiä. Ja että ymmärtää elämässä olevien tilanteiden ja tapahtumien vaikutuksen kunkin potilaan oireilujen kohdalla.

Itse jouduin jostakin kumman syystä Leponex-lääkitykselle, joka ainakin minusta on pelkkä tappolääke kaikkine haittavaikutuksineen. Enkä ymmärrä edelleenkään niitä perusteluja, joiden nojalla he niin tekivät. No, omalla kohdallani kyseistä lääkettä olisi pitänyt määrätä, mm. omassa suvussa esiintyvien sydän ja verisuonitautien takia. Mutta jos joku vain satutaan katsomaan hankalaksi, tai ei-hyväksytyksi persoonaksi, niin voi käydä, että lääkäri käyttää omaa valtaa vain vahingoittaakseen potilasta/potilaita.

Se, minkä minä näen ongelmana psykiatrisessa systeemissä on juuri nimenomaan se, että ihmisoikeudet eivät toteudu oikealla ja riittävällä tavalla mt-diagnosoitujen, tai esim. kehitysvammaisten kohdalla. Ja tästä nimenomaisesta asiasta pitäisi enemmän keskustella ja lisätä ja valvoa enemmän esim. itsemääräämiseen liittyvien oikeuksien toteutumista. Mt-diagnosoitujen kohdalla on rikottu ihmisoikeuksia aivan liian pitkään, koko psykiatrian ja virkakoneistojen olemassa olemisen ajan.

Anonyymi kirjoitti:

Sulla on kovin stereotypiset käsitykset siitä, että kaikki oireilut ovat aina merkki jostakin mielisairaudesta. Näinhän asia ei ole. Katsos kun, siinä on se ongelma, että jos ihminen luottaa liikaa virkakoneistoon ja siellä toimiviin ja antaa sen edellä kuvatun "vallan" päättää omasta vapaudestaan, ihmisoikeuksistaan, elämästään ja terveydestään. Niin silloin oikeasti menettää kaiken vallan ja mahdollisuuden päättää oikeastaan mistään itseään koskevaa, Tämän minä ymmärsin jo 2010-luvulla, jolloin silmäni aukesivat lopullisesti näkemään systeemin ja siellä toimivien mielivaltaisuuden, tai sen, että huonosti, tai pahoinvoivalla yksilöllä ei ole juuri mitään oikeuksia, eikä mahdollisuutta vaikuttaa omaan hoitoonsa, tai hoitohenkilökunnan tekemiin hoitopäätöksiin. Mutta se jaksaa minua edelleen hämmästyttää, että kun olemme tulleet jo 2020-luvulle, niin ei mikään oikeastaan ole muuttunut millään olennaisella tavalla. Ihmisiä huiputetaan edelleen netissä ja terveystahojen puolelta, heidän väittäessä, ja suositellessa ihmisille, että mt-palveluita kannattaa ja on suositeltavaa käyttää. Ja jos on itsetuhoinen, niin saa ja pitää soittaa Hätäkeskukseen. No, jos niin tekee, niin paikalle kutsutaan kotiin poliisit ja sinut viedään ensin lääkärin arvioon, ja jos sattuu kohtaamaan oikein ilkeän ja vallankäyttämistä haluavan lääkärin käsiin, niin joutuu M1- lähetteellä tarkkailujaksolle. Ja pahimmassa tapauksessa jokainen potilaan kohtaama lääkäri osoittautuu ku*ipääksi, joka tekee hoito ja pakkohoitopäätöksen vain kiusatakseen ihmistä. Riippuu aika paljon ilmeisesti omasta pärstäkertoimesta, statuksesta ja siitä, että sattuuko vastapuolella oleva lääkäri pitämään, tai välittämään sinusta ja tilanteestasi tarpeeksi, että ei tee kiusallaan, tai käyttääkseen valtaa mielivaltaisia, tai jopa vääriä hoitopäätöksiä ja määräyksiä. Ja että ymmärtää elämässä olevien tilanteiden ja tapahtumien vaikutuksen kunkin potilaan oireilujen kohdalla.

Itse jouduin jostakin kumman syystä Leponex-lääkitykselle, joka ainakin minusta on pelkkä tappolääke kaikkine haittavaikutuksineen. Enkä ymmärrä edelleenkään niitä perusteluja, joiden nojalla he niin tekivät. No, omalla kohdallani kyseistä lääkettä olisi pitänyt määrätä, mm. omassa suvussa esiintyvien sydän ja verisuonitautien takia. Mutta jos joku vain satutaan katsomaan hankalaksi, tai ei-hyväksytyksi persoonaksi, niin voi käydä, että lääkäri käyttää omaa valtaa vain vahingoittaakseen potilasta/potilaita.

Se, minkä minä näen ongelmana psykiatrisessa systeemissä on juuri nimenomaan se, että ihmisoikeudet eivät toteudu oikealla ja riittävällä tavalla mt-diagnosoitujen, tai esim. kehitysvammaisten kohdalla. Ja tästä nimenomaisesta asiasta pitäisi enemmän keskustella ja lisätä ja valvoa enemmän esim. itsemääräämiseen liittyvien oikeuksien toteutumista. Mt-diagnosoitujen kohdalla on rikottu ihmisoikeuksia aivan liian pitkään, koko psykiatrian ja virkakoneistojen olemassa olemisen ajan.

Lue lisää

Korjaus edelliseen tekstiin: siis omalla kohdallani kyseistä Leponex-lääkettä ei olisi pitänyt ollenkaan määrätä, suvussa ja lähipiirissä olevien sydän ja verisuonitautien saamisen riskin takia. Omalla isälläni oli mm. kammion liikakasvua, ja suvussa monia sydän ja verisuonitauteja. Mitään spefisiä terveystarkastuksia sydämen terveen toiminnan osalta ei kohdallani lainkaan tehty. Verenpaineen ja sykkeen noustessa itselläni sfääreihin, niin siinäkään vaiheessa ei kukaan lopettanut lääkitystä, ennen kuin nousin itse takajaloilleni ja vaadin kyseisen lääkityksen lopettamista. Sellaistako lääkettä ja sen käyttämistä olisi pitänyt jatkaa, joka aiheuttaa infarkteja? "Hyvän hoitovasteen" nojalla ja sen perusteellako? Olisin kuollut aika ennen aikaisesti. Tosin, kyllähän se lääke eittämättä vaurioita, ja vahinkoa ennätti varmasti minun kohdallani jo aiheuttaa. Eivät lääkärit aina suinkaan tee oikeita päätöksiä. Vaikka joku tällä palstalla jatkuvasti niin väittää, että "lääkärit tietävät aina kaikesta kaiken, ja ovat niin lukeneita, Hekin ovat erehtyväisiä ja tekevät virheitä. Ihan vaan pieneksi vinkiksi.

Anonyymi kirjoitti:

Korjaus edelliseen tekstiin: siis omalla kohdallani kyseistä Leponex-lääkettä ei olisi pitänyt ollenkaan määrätä, suvussa ja lähipiirissä olevien sydän ja verisuonitautien saamisen riskin takia. Omalla isälläni oli mm. kammion liikakasvua, ja suvussa monia sydän ja verisuonitauteja. Mitään spefisiä terveystarkastuksia sydämen terveen toiminnan osalta ei kohdallani lainkaan tehty. Verenpaineen ja sykkeen noustessa itselläni sfääreihin, niin siinäkään vaiheessa ei kukaan lopettanut lääkitystä, ennen kuin nousin itse takajaloilleni ja vaadin kyseisen lääkityksen lopettamista. Sellaistako lääkettä ja sen käyttämistä olisi pitänyt jatkaa, joka aiheuttaa infarkteja? "Hyvän hoitovasteen" nojalla ja sen perusteellako? Olisin kuollut aika ennen aikaisesti. Tosin, kyllähän se lääke eittämättä vaurioita, ja vahinkoa ennätti varmasti minun kohdallani jo aiheuttaa. Eivät lääkärit aina suinkaan tee oikeita päätöksiä. Vaikka joku tällä palstalla jatkuvasti niin väittää, että "lääkärit tietävät aina kaikesta kaiken, ja ovat niin lukeneita, Hekin ovat erehtyväisiä ja tekevät virheitä. Ihan vaan pieneksi vinkiksi.

Lue lisää

Historiani varrella Leponex oli ainoa lääke, jonka lääkäri lopetti aika pian aloituksen jälkeen haittavaikutuksen takia.
Se teki jonkin häiriön sydämen rytmiin.
Milloinkaan muulloin ei välitetty lääkkeiden haittavaikutuksista. Ja haittoja kyllä riitti, kun lääkkeitäkin tuli kokeiltua kymmenittäin erilaisia.

Anonyymi kirjoitti:

Sulla on kovin stereotypiset käsitykset siitä, että kaikki oireilut ovat aina merkki jostakin mielisairaudesta. Näinhän asia ei ole. Katsos kun, siinä on se ongelma, että jos ihminen luottaa liikaa virkakoneistoon ja siellä toimiviin ja antaa sen edellä kuvatun "vallan" päättää omasta vapaudestaan, ihmisoikeuksistaan, elämästään ja terveydestään. Niin silloin oikeasti menettää kaiken vallan ja mahdollisuuden päättää oikeastaan mistään itseään koskevaa, Tämän minä ymmärsin jo 2010-luvulla, jolloin silmäni aukesivat lopullisesti näkemään systeemin ja siellä toimivien mielivaltaisuuden, tai sen, että huonosti, tai pahoinvoivalla yksilöllä ei ole juuri mitään oikeuksia, eikä mahdollisuutta vaikuttaa omaan hoitoonsa, tai hoitohenkilökunnan tekemiin hoitopäätöksiin. Mutta se jaksaa minua edelleen hämmästyttää, että kun olemme tulleet jo 2020-luvulle, niin ei mikään oikeastaan ole muuttunut millään olennaisella tavalla. Ihmisiä huiputetaan edelleen netissä ja terveystahojen puolelta, heidän väittäessä, ja suositellessa ihmisille, että mt-palveluita kannattaa ja on suositeltavaa käyttää. Ja jos on itsetuhoinen, niin saa ja pitää soittaa Hätäkeskukseen. No, jos niin tekee, niin paikalle kutsutaan kotiin poliisit ja sinut viedään ensin lääkärin arvioon, ja jos sattuu kohtaamaan oikein ilkeän ja vallankäyttämistä haluavan lääkärin käsiin, niin joutuu M1- lähetteellä tarkkailujaksolle. Ja pahimmassa tapauksessa jokainen potilaan kohtaama lääkäri osoittautuu ku*ipääksi, joka tekee hoito ja pakkohoitopäätöksen vain kiusatakseen ihmistä. Riippuu aika paljon ilmeisesti omasta pärstäkertoimesta, statuksesta ja siitä, että sattuuko vastapuolella oleva lääkäri pitämään, tai välittämään sinusta ja tilanteestasi tarpeeksi, että ei tee kiusallaan, tai käyttääkseen valtaa mielivaltaisia, tai jopa vääriä hoitopäätöksiä ja määräyksiä. Ja että ymmärtää elämässä olevien tilanteiden ja tapahtumien vaikutuksen kunkin potilaan oireilujen kohdalla.

Itse jouduin jostakin kumman syystä Leponex-lääkitykselle, joka ainakin minusta on pelkkä tappolääke kaikkine haittavaikutuksineen. Enkä ymmärrä edelleenkään niitä perusteluja, joiden nojalla he niin tekivät. No, omalla kohdallani kyseistä lääkettä olisi pitänyt määrätä, mm. omassa suvussa esiintyvien sydän ja verisuonitautien takia. Mutta jos joku vain satutaan katsomaan hankalaksi, tai ei-hyväksytyksi persoonaksi, niin voi käydä, että lääkäri käyttää omaa valtaa vain vahingoittaakseen potilasta/potilaita.

Se, minkä minä näen ongelmana psykiatrisessa systeemissä on juuri nimenomaan se, että ihmisoikeudet eivät toteudu oikealla ja riittävällä tavalla mt-diagnosoitujen, tai esim. kehitysvammaisten kohdalla. Ja tästä nimenomaisesta asiasta pitäisi enemmän keskustella ja lisätä ja valvoa enemmän esim. itsemääräämiseen liittyvien oikeuksien toteutumista. Mt-diagnosoitujen kohdalla on rikottu ihmisoikeuksia aivan liian pitkään, koko psykiatrian ja virkakoneistojen olemassa olemisen ajan.

Lue lisää

Leponexia annetaan yleensä siinä vaiheessa kun muut lääkkeet eivät tehoa.

Anonyymi kirjoitti:

Itse asiassa joitakin niitä testejä löytyy netistäkin. Ja tuli siis tehtyä narsismin erottamistesti jo ainakin viisi kertaa. Selvennykseksi. Tänään tein neuroottisuustestin. Tulosta en kerro. Tee sinäkin jokin testi, jospa se avartaisi omaa tietämystäsi itsestäsi. Suosittelen lämpimästi.

Lue lisää

Tein kerran jonkun älykkyys testin, sen mukaan olisin ihan kohtalaisen älykäs.

Käsi ylös kaikki jotka uskoo, että nettitestit on totta.

Anonyymi kirjoitti:

Leponexia annetaan yleensä siinä vaiheessa kun muut lääkkeet eivät tehoa.

- Tai sitten jokin henkilö ja hänen käytöksensä tms. koetaan häiritseväksi, tai ei vain hyväksytä, tai ei pidetä ihmisenä. Jolloin kiusallaan, tai jollakin tavalla aiheuttaakseen jollekin haittaa, määrätään psykiatrin kirjoittamana sellaisia lääkkeitä, joilla tiedetään olevan vahingoittavia, haitallisia, tai jopa tuhoa aiheuttavia terveysvaikutuksia potilaalle.

Anonyymi kirjoitti:

- Tai sitten jokin henkilö ja hänen käytöksensä tms. koetaan häiritseväksi, tai ei vain hyväksytä, tai ei pidetä ihmisenä. Jolloin kiusallaan, tai jollakin tavalla aiheuttaakseen jollekin haittaa, määrätään psykiatrin kirjoittamana sellaisia lääkkeitä, joilla tiedetään olevan vahingoittavia, haitallisia, tai jopa tuhoa aiheuttavia terveysvaikutuksia potilaalle.

Lue lisää

Jos lääkäri on todistetusti kiduttanut sinua, niin eikun valitusta tekemään, mutta jos tuo on vain sinun mielikuvitusta, niin olet leponexisi ansainnut.

Anonyymi kirjoitti:

Jos lääkäri on todistetusti kiduttanut sinua, niin eikun valitusta tekemään, mutta jos tuo on vain sinun mielikuvitusta, niin olet leponexisi ansainnut.

Sulla on eväät ja argumentoinnin taso aika vähissä ja huonot, kun pitää kohdistaa se mielipiteen osoittaminen tänne kirjoittaviin. Huomaatko sitä itse?

Anonyymi kirjoitti:

Sulla on eväät ja argumentoinnin taso aika vähissä ja huonot, kun pitää kohdistaa se mielipiteen osoittaminen tänne kirjoittaviin. Huomaatko sitä itse?

Voin kirjoittaa sen sinun mieliksesi myös anonyymimpään muotoon.

Kaikki jotka kuvittelevat että leponexia määrätään huvikseen tai kidutukseen, ovat leponexinsä ansainneet.

Tyytyväinen?

Anonyymi kirjoitti:

Voin kirjoittaa sen sinun mieliksesi myös anonyymimpään muotoon.

Kaikki jotka kuvittelevat että leponexia määrätään huvikseen tai kidutukseen, ovat leponexinsä ansainneet.

Tyytyväinen?

Lue lisää

😂😂😂😂😂😂😂😂

Arvaatko, mitä tällä tarkoitan?

Kuules, kenellekään elävälle olennolle, ei edes torakalle tms. pitäisi koskaan mennä tarjoamaan, tai määräämään Leponex-lääkettä. Elämä ja siinä oleva arvo se on jokaisella. Koska se kyseinen lääke on ihan oikeasti kenen tahansa ja jokaisen terveydelle erittäin vahingollinen ja terveyttä tuhoava, Ota oikeasti vähän enemmän selvää, ja lue jostakin tutkimustuloksia tms., koska nolaat itsesi jo aika pahasti.

Anonyymi kirjoitti:

Tein kerran jonkun älykkyys testin, sen mukaan olisin ihan kohtalaisen älykäs.

Käsi ylös kaikki jotka uskoo, että nettitestit on totta.

Netistä löytyy myös mm. Mensan sivuilta älykkyystesti. Ja se kertoo aika paljon, tai hyvin sen älykkyysosamäärän. Muillakin verkkosivuilla on ollut erilaisia älykkyystestejä, sama koskee myös narsismia, psykopatiaa, ja neuroottisuutta etc. Osa on toki niistä vain suuntaa antavia.

Anonyymi kirjoitti:

😂😂😂😂😂😂😂😂

Arvaatko, mitä tällä tarkoitan?

Kuules, kenellekään elävälle olennolle, ei edes torakalle tms. pitäisi koskaan mennä tarjoamaan, tai määräämään Leponex-lääkettä. Elämä ja siinä oleva arvo se on jokaisella. Koska se kyseinen lääke on ihan oikeasti kenen tahansa ja jokaisen terveydelle erittäin vahingollinen ja terveyttä tuhoava, Ota oikeasti vähän enemmän selvää, ja lue jostakin tutkimustuloksia tms., koska nolaat itsesi jo aika pahasti.

Lue lisää

Vielä suositeltavampaa on etsiä käsiinsä niitä ihmisiä, jotka ovat käyttäneet kyseistä lääkettä ja kysyä heiltä heidän kokemuksiaan. Tietoa saattaa löytyä sen tiimoilta myös netistä. Ei pidä teilata potilaiden omia kokemuksia lääkkeiden käytön kohdalla, koska ne antavat aika hyvää tietoa siitä, miten lääkkeet vaikuttavat muihin elimistön toimintoihin. Se, että jokin lääke tehoaa jonkin lääketieteen edustajan mielestä esim. psyykkisiin oireisiin, mutta jätetään huomioimatta niitä kyseisen lääkkeen kenties vaikutuksia muuhun esim. somaattiseen ja sydänterveyteen, niin se on eettisesti väärin toimimista. Aika monesti alalla olevat väittävät, että jotakin lääkettä pitää käyttää sen "hyvän hoitovasteen" perusteella. Ongelma on siinä, että jos määrätään jotakin lääkettä, niin pitää myös varmistaa, että kyseisestä lääkkeestä ei koidu vakavaa haittaa, tai vaaraa potilaalle. Kun itselleni määrättiin kyseistä lääkettä, en ollut lääke, enkä todellakaan mikään psykiatriavastainen. Silmäni aukenivat, tai aloin kyseenalaistaa hyvästä syystä, kun sain todella vakavia sivu ja haittavaikutuksia, mm. sydämen toiminnan osalta. Olen tämän jo kertonut monta kertaa. Pitääkö tähän jatkuvasti palata ja selventää, että siinä on olennainen ero? Vuotta 2009, en ollut mitenkään lääke, tai psykiatriavastainen. Ja kokemusta minulla oli kertynyt psykiatrian palveluiden käytöstä jo sitä ennen noin 13 vuotta. Minulla on syyni, miksi en voi hyväksyä psykiatriassa kaikkia heidän käyttämiään hoitometodeja, tai alalla olevia asenteita. Hyvistä syistä. Koska en toivo, että kenellekään enää käy ja tapahtuu samoja asioita, mitä minulle tapahtui, ja jouduin kokemaan.

Anonyymi kirjoitti:

Vielä suositeltavampaa on etsiä käsiinsä niitä ihmisiä, jotka ovat käyttäneet kyseistä lääkettä ja kysyä heiltä heidän kokemuksiaan. Tietoa saattaa löytyä sen tiimoilta myös netistä. Ei pidä teilata potilaiden omia kokemuksia lääkkeiden käytön kohdalla, koska ne antavat aika hyvää tietoa siitä, miten lääkkeet vaikuttavat muihin elimistön toimintoihin. Se, että jokin lääke tehoaa jonkin lääketieteen edustajan mielestä esim. psyykkisiin oireisiin, mutta jätetään huomioimatta niitä kyseisen lääkkeen kenties vaikutuksia muuhun esim. somaattiseen ja sydänterveyteen, niin se on eettisesti väärin toimimista. Aika monesti alalla olevat väittävät, että jotakin lääkettä pitää käyttää sen "hyvän hoitovasteen" perusteella. Ongelma on siinä, että jos määrätään jotakin lääkettä, niin pitää myös varmistaa, että kyseisestä lääkkeestä ei koidu vakavaa haittaa, tai vaaraa potilaalle. Kun itselleni määrättiin kyseistä lääkettä, en ollut lääke, enkä todellakaan mikään psykiatriavastainen. Silmäni aukenivat, tai aloin kyseenalaistaa hyvästä syystä, kun sain todella vakavia sivu ja haittavaikutuksia, mm. sydämen toiminnan osalta. Olen tämän jo kertonut monta kertaa. Pitääkö tähän jatkuvasti palata ja selventää, että siinä on olennainen ero? Vuotta 2009, en ollut mitenkään lääke, tai psykiatriavastainen. Ja kokemusta minulla oli kertynyt psykiatrian palveluiden käytöstä jo sitä ennen noin 13 vuotta. Minulla on syyni, miksi en voi hyväksyä psykiatriassa kaikkia heidän käyttämiään hoitometodeja, tai alalla olevia asenteita. Hyvistä syistä. Koska en toivo, että kenellekään enää käy ja tapahtuu samoja asioita, mitä minulle tapahtui, ja jouduin kokemaan.

Lue lisää

Pieni korjaus tekstiin: Siis ennen vuotta 2009, en ollut millään tavalla lääke, enkä psykiatriavastainen. Ja sitä ennen minulla oli kokemuksia psykiatrian palveluista jo 13 vuotta. Saatuani niitä vakavia haittavaikutuksia en voi mitenkään hyväksyä kaikkia alalla vallitsevia hoitometodeja, tai asenteita.

Anonyymi kirjoitti:

Sulla on eväät ja argumentoinnin taso aika vähissä ja huonot, kun pitää kohdistaa se mielipiteen osoittaminen tänne kirjoittaviin. Huomaatko sitä itse?

Otetaas taas alusta.

Ei ole olemassa mitään mielikuvitslääkäreitä jossain mikä mikä massa, jotka kiduttavat jotain mielikuvitus potilaita, vain sen takia että ihmiset saavat uhriutua.

Yksittäinen lääkäri on oikeustoimikelpoinen henkilö, joka saattaa tehdä jonkun virheen, ja sen virheen täytyy kohdistua johonkin olemassa olevaan entiteettiin.

Oko se tapahtunut? Vai haluanko minä vain että se tapahtuu? Ja vieläpä mahdollisimman monta kertaa?

Anonyymi kirjoitti:

Itse asiassa joitakin niitä testejä löytyy netistäkin. Ja tuli siis tehtyä narsismin erottamistesti jo ainakin viisi kertaa. Selvennykseksi. Tänään tein neuroottisuustestin. Tulosta en kerro. Tee sinäkin jokin testi, jospa se avartaisi omaa tietämystäsi itsestäsi. Suosittelen lämpimästi.

Lue lisää

Narsisti ylpeilee narsismillaan ja myöntää auliisti olevansa jos sitä suoraan häneltä kysytään.

Anonyymi kirjoitti:

- Tai sitten jokin henkilö ja hänen käytöksensä tms. koetaan häiritseväksi, tai ei vain hyväksytä, tai ei pidetä ihmisenä. Jolloin kiusallaan, tai jollakin tavalla aiheuttaakseen jollekin haittaa, määrätään psykiatrin kirjoittamana sellaisia lääkkeitä, joilla tiedetään olevan vahingoittavia, haitallisia, tai jopa tuhoa aiheuttavia terveysvaikutuksia potilaalle.

Lue lisää

Mikset pysy sitten omissa oloissasi jos saat aikaan tuollaista reaktiota ihmisissä joista ilmeisestikään ole elämääsi rikastuttamaan sentin vertaa.

Anonyymi kirjoitti:

Otetaas taas alusta.

Ei ole olemassa mitään mielikuvitslääkäreitä jossain mikä mikä massa, jotka kiduttavat jotain mielikuvitus potilaita, vain sen takia että ihmiset saavat uhriutua.

Yksittäinen lääkäri on oikeustoimikelpoinen henkilö, joka saattaa tehdä jonkun virheen, ja sen virheen täytyy kohdistua johonkin olemassa olevaan entiteettiin.

Oko se tapahtunut? Vai haluanko minä vain että se tapahtuu? Ja vieläpä mahdollisimman monta kertaa?

Lue lisää

Virka-asema mahdollistaa aina myös sen, että saattaa käyttää asemaansa ja saamaansa valta väärin. Ja asema suojaa syytteiltä ja edesvastuuseen joutumiselta. Suomessa virkakoneisto ja hyvävelijärjestelmä ei aseta kyseenalaiseksi virkahenkilöiden tekemiä päätöksiä. Tämä pitää paikkansa ja on oikeasti totta.

Anonyymi kirjoitti:

Narsisti ylpeilee narsismillaan ja myöntää auliisti olevansa jos sitä suoraan häneltä kysytään.

Olen jo aiemmin sanonut, että en ole narsisti. Rehellisenä ihmisenä voin hyvin myöntää sen, mitä en ole, tai olen, Mutta sillä kun ei ole mitään väliä, mitä minä olen, tai en ole, suhteessa tämän maailman "suurempien asioiden" rinnalla, tai niiden suhteen. On loppujen lopuksi aika yhdentekevää, mikä on minun persoonallisuustyyppi. Sillä ei ole mitään tekemistä tämän kyseessä olevan keskustelun aiheen kanssa.

Mutta siitä en pidä, että joku alkaa väittää jonkun somekeskusteluun osallistuvan olevan sitä, taikka tätä, narsisti, tai psykopaatti tai alkaa tehdä diagnooseja. Tai että keskustelu alkaa urautua aivan väärille poluille, eli mennään henkilökohtaisuuksiin, tai aletaan tahallisesti, tai tarkoituksella loukata. Keskustelupalstallakin on olemassa säännöt, niihin perehtyminen on myös toivottavaa ja suotavaa, ihan jokaisen kohdalla. Keskustelun aihe on ylinnä. Keskittykää siihen. Ihan vain muistin virkistämiseksi. Kiitos!

Anonyymi kirjoitti:

Virka-asema mahdollistaa aina myös sen, että saattaa käyttää asemaansa ja saamaansa valta väärin. Ja asema suojaa syytteiltä ja edesvastuuseen joutumiselta. Suomessa virkakoneisto ja hyvävelijärjestelmä ei aseta kyseenalaiseksi virkahenkilöiden tekemiä päätöksiä. Tämä pitää paikkansa ja on oikeasti totta.

Lue lisää

Montako virkamiestä se sinäkin taas olet ollut suojelemassa, kun niin hyvin tiedät miten homma toimii?

Annnas kun arvaan, sinäkin keräisit vähän enemmän todisteita näihin luuloihin, jos väärillä luuloilla sinun olisi mahdollisuus saada potkut ja menettää elantosi?

Mutta ihmiset jotka eivät ota vastuuta itsestään, eivät ymmärrä että se liittyy valtaan. Myös virka asemassa.

Anonyymi kirjoitti:

Olen jo aiemmin sanonut, että en ole narsisti. Rehellisenä ihmisenä voin hyvin myöntää sen, mitä en ole, tai olen, Mutta sillä kun ei ole mitään väliä, mitä minä olen, tai en ole, suhteessa tämän maailman "suurempien asioiden" rinnalla, tai niiden suhteen. On loppujen lopuksi aika yhdentekevää, mikä on minun persoonallisuustyyppi. Sillä ei ole mitään tekemistä tämän kyseessä olevan keskustelun aiheen kanssa.

Mutta siitä en pidä, että joku alkaa väittää jonkun somekeskusteluun osallistuvan olevan sitä, taikka tätä, narsisti, tai psykopaatti tai alkaa tehdä diagnooseja. Tai että keskustelu alkaa urautua aivan väärille poluille, eli mennään henkilökohtaisuuksiin, tai aletaan tahallisesti, tai tarkoituksella loukata. Keskustelupalstallakin on olemassa säännöt, niihin perehtyminen on myös toivottavaa ja suotavaa, ihan jokaisen kohdalla. Keskustelun aihe on ylinnä. Keskittykää siihen. Ihan vain muistin virkistämiseksi. Kiitos!

Lue lisää

Voinko minä päättää olenko narsisti vai en? Vai pitäisikö minun viedä vaikka anonyymipostaukseni lanttumaakarille joka sitten voisi antaa osviittaa asiasta?

Täällä on tusinan verran aihealuieta, mutta vain yksi puheenaihe. Mistähän vois johtuu? Sen kun nyt tietäs?

Anonyymi kirjoitti:

Voinko minä päättää olenko narsisti vai en? Vai pitäisikö minun viedä vaikka anonyymipostaukseni lanttumaakarille joka sitten voisi antaa osviittaa asiasta?

Täällä on tusinan verran aihealuieta, mutta vain yksi puheenaihe. Mistähän vois johtuu? Sen kun nyt tietäs?

Lue lisää

Kukaan ei kyllä varsinaisesti koskaan "valitse" sitä, millainen on. Siihen vaikuttaa niin moni asia, ja moni tekijä jo ennen syntymää. Perimä, sosioekonomiset ja henkiset olosuhteet. Lapsuusajasta ja kotiolojen vaikutuksesta puhumattakaan.

Persoonallisuustestien tekemisestä, vaikka suurin osa netin ns. verkkolehtien testeistä onkin vain suuntaa-antavia, niin on kuitenkin sinällään hyötyä, että tietää itse millainen on, mitä heikkouksia ja vahvuuksia itsellä on; ja voiko ja kannattaako kenties mennä psykologin vastaanotolle, jotta voisi kehittyä, oppia tms. ihmisenä. Valmistahan, eikä täydellisiä meistä ei kenestäkään tule.

En aivan ymmärtänyt, mitä tarkoitit tuolla viimeisillä lauseillasi. Mutta tämä on käsittääkseni kaikille vapaa foorumi. Ja jos sitten aletaan sellaiseen toimintatyyliin, että on vain tiettyjä asioita, joista saa kirjoittaa, tai puhua, niin sitten mennään ns. sananvapauden rajoittamisen sektorille. Itse asiassa, se mikä on minun mielestäni vähän surullista, ja sääli, että esim. psykiatrian piirissä ja siellä käytetyistä hoitometodien, hoidon laadusta, tai henkilökunnan asenteiden kritisoinnista eivät kaikki jostakin syystä pidä, En ymmärrä miksi. Koska kuten edellä sanoin, kukaan meistä ei ole valmis, eikä täydellinen. Niin ei ole myöskään psykiatria. Joka niin väittää ja uskoo, ei näe asioita ja niiden tolaa oikein. Viime aikoina on moni ns. julkisuuden henkilö menehtynyt ja minusta näistä asioista pitää puhua ja keskustella enemmän. Tässä kohtaa edellenkin suosittelen etsimään netistä ihmisten omakohtaisista kokemuksista psykiatrian palveluiden käyttämiseen ja lääkehoitoon liittyvien asioiden kohdalla. Koska uskon, että esim. viimeisten 30 vuoden aikana monella on ollut huonoja kokemuksia ja on tullut väärin, tai epäasiallisesti kohdelluksi. Nämä eivät vain tule julkisuuteen esille, tai moni on halunnut unohtaa kaiken, tai antanut anteeksi ja jatkanut eteenpäin. Siinä mielessä on ikävää, että psykiatriassa käytössä olevista hoitomenetelmistä, ja potilaiden kohtelemisesta puhutaan julkisuudessa aivan liian vähän. Niistä pitäisi puhua nykyistä huomattavasti enemmän.

Psykiatrian tai siellä toimivien täytyy alkaa nähdä, ymmärtää ja muuttaa omia asenteitaan, suhtautumistaan potilaisiin, uudistaa käyttämiään hoitometodeja. Oman tieteensä uskottavuuden ja tulevaisuudessa jatkamisenkin takia. Vaikeneminen, tai silmien ummistaminen tosiasioilta ei ole oikea tapa asennoitua.

T: Vilpittömästi, rehellisesti ja ystävällisesti kommentoiden

Anonyymi kirjoitti:

Kukaan ei kyllä varsinaisesti koskaan "valitse" sitä, millainen on. Siihen vaikuttaa niin moni asia, ja moni tekijä jo ennen syntymää. Perimä, sosioekonomiset ja henkiset olosuhteet. Lapsuusajasta ja kotiolojen vaikutuksesta puhumattakaan.

Persoonallisuustestien tekemisestä, vaikka suurin osa netin ns. verkkolehtien testeistä onkin vain suuntaa-antavia, niin on kuitenkin sinällään hyötyä, että tietää itse millainen on, mitä heikkouksia ja vahvuuksia itsellä on; ja voiko ja kannattaako kenties mennä psykologin vastaanotolle, jotta voisi kehittyä, oppia tms. ihmisenä. Valmistahan, eikä täydellisiä meistä ei kenestäkään tule.

En aivan ymmärtänyt, mitä tarkoitit tuolla viimeisillä lauseillasi. Mutta tämä on käsittääkseni kaikille vapaa foorumi. Ja jos sitten aletaan sellaiseen toimintatyyliin, että on vain tiettyjä asioita, joista saa kirjoittaa, tai puhua, niin sitten mennään ns. sananvapauden rajoittamisen sektorille. Itse asiassa, se mikä on minun mielestäni vähän surullista, ja sääli, että esim. psykiatrian piirissä ja siellä käytetyistä hoitometodien, hoidon laadusta, tai henkilökunnan asenteiden kritisoinnista eivät kaikki jostakin syystä pidä, En ymmärrä miksi. Koska kuten edellä sanoin, kukaan meistä ei ole valmis, eikä täydellinen. Niin ei ole myöskään psykiatria. Joka niin väittää ja uskoo, ei näe asioita ja niiden tolaa oikein. Viime aikoina on moni ns. julkisuuden henkilö menehtynyt ja minusta näistä asioista pitää puhua ja keskustella enemmän. Tässä kohtaa edellenkin suosittelen etsimään netistä ihmisten omakohtaisista kokemuksista psykiatrian palveluiden käyttämiseen ja lääkehoitoon liittyvien asioiden kohdalla. Koska uskon, että esim. viimeisten 30 vuoden aikana monella on ollut huonoja kokemuksia ja on tullut väärin, tai epäasiallisesti kohdelluksi. Nämä eivät vain tule julkisuuteen esille, tai moni on halunnut unohtaa kaiken, tai antanut anteeksi ja jatkanut eteenpäin. Siinä mielessä on ikävää, että psykiatriassa käytössä olevista hoitomenetelmistä, ja potilaiden kohtelemisesta puhutaan julkisuudessa aivan liian vähän. Niistä pitäisi puhua nykyistä huomattavasti enemmän.

Psykiatrian tai siellä toimivien täytyy alkaa nähdä, ymmärtää ja muuttaa omia asenteitaan, suhtautumistaan potilaisiin, uudistaa käyttämiään hoitometodeja. Oman tieteensä uskottavuuden ja tulevaisuudessa jatkamisenkin takia. Vaikeneminen, tai silmien ummistaminen tosiasioilta ei ole oikea tapa asennoitua.

T: Vilpittömästi, rehellisesti ja ystävällisesti kommentoiden

Lue lisää

Psykiatriassa, hoitometodeissa, ja alalla vallitsevista asenteista, epäkohdistakin, eettisten puolien ja ihmisoikeuksien toteutumattomuudesta käytännössä pitäisi voida puhua ja keskustella enemmän, etenkin julkisuudessa. Se, että niistä vaietaan tai väitetään, että niitä epäkohtia ei muka olisi, ja "lääkäri tietää kaiken, on lukenut ja että he toimivat aina potilaan parhaaksi" ei aina pidä paikkaansa. Keskustelun vaientamisyritykset, kirjoittajien mielenterveyden epäileminen, tai diagnoosien tekeminen palstalla ei ole asiallista, eikä oikea tapa asennoitua ja ottaa kantaa sillä tavalla. Ihan nk. jokaisessa työpaikassa, myös psykiatriassakin voi ja onkin monenlaisia persoonia, ja persoonallisuuspiirteen omaavia. Se ei sulje pois sitä, etteikö siellä ole narsisteja ja/tai psykopaatteja, jotka voivat tehdä potilailleen ihan mitä vaan. Tässä kohtaa on ihan turha myöskin väittää, että alaa valvotaan, tai potilaalla on oikeus tehdä ilmoituksia ja kanteluita. Virkakoneistossa olevilla on ikävä kyllä tapana mennä toisten viranhaltijoiden tekemien, jopa väärien ja mielivaltaisesti tehtyjen päätösten taakse, puoltamaan niitä. Oikeustahot harvemmin lähtevät kumomaan usean eri lääkärin tekemiä hoitopäätöksiä, jotka taas useimmiten ovat menneet vain painamaan sitä kumileimasinta ja allekirjoittamaan hoitopäätöksiä alalla vallitsevan kollegiaalisuuden takia. Nimi ja asema painavat ovat aika tavalla painaneet vaa´assa virkakoneistossa.

Sekin on ikävä kyllä fakta, että ihmisoikeudet eivät ole toteutuneet viimeistenkään vuosikymmenten aikana ihan sillä tavalla, kuin niiden olisi pitänyt mennä. Ongelmia on sillä saralla edelleenkin, nk. viime aikoina on mediassakin niitä tuotu esille. Viittaan tällä mm. Vaajasalon harjoittamaan toimintaan. Sama koskee myös psykiatrisia hoitopaikkoja. Ihmisoikeuksien ja eettisyyden toteutumista mt-palveluita käyttävien kohdalla pitää lisätä ja myös valvoa niiden toteutumista enemmän laissa ja Valvirassa, THL: ssa ja muissa vastaavissa tahoissa.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatriassa, hoitometodeissa, ja alalla vallitsevista asenteista, epäkohdistakin, eettisten puolien ja ihmisoikeuksien toteutumattomuudesta käytännössä pitäisi voida puhua ja keskustella enemmän, etenkin julkisuudessa. Se, että niistä vaietaan tai väitetään, että niitä epäkohtia ei muka olisi, ja "lääkäri tietää kaiken, on lukenut ja että he toimivat aina potilaan parhaaksi" ei aina pidä paikkaansa. Keskustelun vaientamisyritykset, kirjoittajien mielenterveyden epäileminen, tai diagnoosien tekeminen palstalla ei ole asiallista, eikä oikea tapa asennoitua ja ottaa kantaa sillä tavalla. Ihan nk. jokaisessa työpaikassa, myös psykiatriassakin voi ja onkin monenlaisia persoonia, ja persoonallisuuspiirteen omaavia. Se ei sulje pois sitä, etteikö siellä ole narsisteja ja/tai psykopaatteja, jotka voivat tehdä potilailleen ihan mitä vaan. Tässä kohtaa on ihan turha myöskin väittää, että alaa valvotaan, tai potilaalla on oikeus tehdä ilmoituksia ja kanteluita. Virkakoneistossa olevilla on ikävä kyllä tapana mennä toisten viranhaltijoiden tekemien, jopa väärien ja mielivaltaisesti tehtyjen päätösten taakse, puoltamaan niitä. Oikeustahot harvemmin lähtevät kumomaan usean eri lääkärin tekemiä hoitopäätöksiä, jotka taas useimmiten ovat menneet vain painamaan sitä kumileimasinta ja allekirjoittamaan hoitopäätöksiä alalla vallitsevan kollegiaalisuuden takia. Nimi ja asema painavat ovat aika tavalla painaneet vaa´assa virkakoneistossa.

Sekin on ikävä kyllä fakta, että ihmisoikeudet eivät ole toteutuneet viimeistenkään vuosikymmenten aikana ihan sillä tavalla, kuin niiden olisi pitänyt mennä. Ongelmia on sillä saralla edelleenkin, nk. viime aikoina on mediassakin niitä tuotu esille. Viittaan tällä mm. Vaajasalon harjoittamaan toimintaan. Sama koskee myös psykiatrisia hoitopaikkoja. Ihmisoikeuksien ja eettisyyden toteutumista mt-palveluita käyttävien kohdalla pitää lisätä ja myös valvoa niiden toteutumista enemmän laissa ja Valvirassa, THL: ssa ja muissa vastaavissa tahoissa.

Lue lisää

Korjaus edelliseen tekstiin: Ongelmia eettisten asioiden ja ihmisoikeuksien toteutumisessa on edelleen. Viittaan tällä mediassa esille olleeseen Vaalijalan kuntoutumispaikan ( kyseinen nimi meni edellisessä kirjoitettaessa väärin), ja monien muidenkin psykiatristen hoitopaikkojen harjoittamaan toimintaan.

Anonyymi kirjoitti:

Oletko koskaan kuullut, tai tullut ajatelleeksi, että valta ja vastuu kulkevat käsikädessä.

Se tarkoittaa käytännössä myös sitä, että jos et pysty ottamaan vastuuta omasta elämästäsi, niin miten sinulla voisi olla siihen valtaakaan?

Lue lisää

Huomasin tämän alkaessani toipumaan ja ottamaan vastuun elämästäni itselleni.
Vasta siinä vaiheessa, kun ymmärsin, että minulla oli oikeus sanoa omat mielipiteeni, ja tehdä omat päätökseni, tajusin, että psykiatrian " vallan " alta on mahdollista selvitä.
Se vaatii vain vähän enemmän työtä itsensä kanssa, ei onnistu pelkästään " katkaisijaa kääntämällä ".
Mennyttä elämää ei saa pyyhittyä pois, ei sitä pysty edes unohtamaan. Mutta sen kanssa pystyy oppia elämään, ja yrittää saamaan tulevasta parempaa.

Anonyymi kirjoitti:

Voin kirjoittaa sen sinun mieliksesi myös anonyymimpään muotoon.

Kaikki jotka kuvittelevat että leponexia määrätään huvikseen tai kidutukseen, ovat leponexinsä ansainneet.

Tyytyväinen?

Lue lisää

Olen kauan sitten pyörinyt aika pitkään psykiatrian kuvioissa. Kokemukseni eivät aina olleet parhaimmasta päästä, lääkityksineen ja pakkohoitoineen.
On itsekin niitä tullut arvosteltua ja haukuttuakin.
Tiedän kuitenkin, mitä tarkoittaa kidutus, sanan oikeassa merkityksessä. Ja pakko sanoa, ettei psykiatrian toimintaa voi verrata mihinkään oikeaan kidutukseen.
Toki jokainen saa olla asioista omaa mieltä, ja kokea asiat, miten itse haluaa.

Anonyymi kirjoitti:

Kun olet luovuttanut vallan muille, sinun on hyväksyttävä siitä johtuvat seuraukset.

Vaikka seurauksia ei hyväksyisi, on niiden kanssa vaan elettävä.
Mutta voi sitä päivää, kun haluaakin ottaa vallan omasta elämästään takaisin itselleen, esim. toipuessaan parempaan kuntoon ( jota oletettavasti hoitotahotkin toivovat ).
Sitten ei sekään ole hyvä ( jonkun hoitotahon mielestä ), kun alatkin pärjätä elämässäsi, pystyt olemaan ilman lääkityksiä, ilman tukea ja apua.
Mitäköhän he loppujen lopuksi haluavat potilasta ajatellen?
Onneksi tuollainen on nykyään kai harvinaisempaa, ainakin toivottavasti.
Tuli vain vanhoja juttuja mieleen vallasta ja sen käytöstä.

Anonyymi kirjoitti:

Eli olet tehnyt kaikki testit, tiedät itsestäsi ja psykiatriasta enempi kuin minä, etkä siltikkään saa hoidettua omia asioitasi kuntoon?

Eipä siinä sitten kai muuta voi kun sanoa ne heipat.

Lue lisää

Ihan yleisesti tähän kommentoin, että on helpompaa elää, kun ei tee kaiken maailman testejä, tai tarkkaile itseään koko ajan.
Antaa elämän sujua omalla painollaan, ei ota liikaa paineita muista ihmisistä, eikä myöskään itsestään.
Mitä kriittisempi on itseään kohtaan, sen raskaampaa oman itsen kanssa on.

Anonyymi kirjoitti:

Ihan yleisesti tähän kommentoin, että on helpompaa elää, kun ei tee kaiken maailman testejä, tai tarkkaile itseään koko ajan.
Antaa elämän sujua omalla painollaan, ei ota liikaa paineita muista ihmisistä, eikä myöskään itsestään.
Mitä kriittisempi on itseään kohtaan, sen raskaampaa oman itsen kanssa on.

Lue lisää

Se ettei itse ole kokenut psykiatrian hoitoa kidutuksena, ei tarkoita ettei se jollekin olisi sitä ollut.

Anonyymi kirjoitti:

Se ettei itse ole kokenut psykiatrian hoitoa kidutuksena, ei tarkoita ettei se jollekin olisi sitä ollut.

Kirjoitus aiheesta psykiatrian pakkohoidot on kidutusta

https://www.madinamerica.com/2016/06/forced-treatment-is-torture/

Anonyymi kirjoitti:

Ensinnäkin et maininnut oletko masennuksissa vai onko sinulla skitsofrenia , vaikeahan kenenkään on kirjoittaa mitään neuvoja kun kukaan ei tiedä mitä sairautta podet.
Ja mitä lääkkeitä syöt.
Ja samalla on niinkin ettei kukaan voi verrata omia kokemuksiaan toisten kokemuksiin koska jokainen on eritavalla poteva näiden asioiden kanssa

Lue lisää

Ei masennukseen kirjoiteta neuroleptejä .
Ja sitten luulen että omat kuvitelmat hoidosta ovat usein jokaisella, ja sitten pettyy kun hoitokeino olekaan sellaista kun on kuvitellut. Joten lääkäreillä on oltava suorapuheisuus
Asioista ja silloin jos ei potilasta miellytä kuulla että hänestä sanotaan jotain jonka tuntee negatiivisena , menee hoito vikaan, aillä lääkärit näkevät tuhansia potilaita ja osaavat aika tarkoin nähdä jos joku on esim itserakas tyyppi jolle ei saisi sanoa miten lääkäri sairauden näkee. Usein juuri tälläiset tekijät pilaavat hoidon kun hoidettava ei osallistu itse hoitoonsa vaan alkaa syyttelemään lääkäreitä tai lääkkeitä .
Olen nähnyt paljon näitä jotka syövät lääkkeitä ja moni on saanut avun lääkityksestä ja terapiasta samaan aikaan, silloin on myös kuultava omasta itsestään ne negatiivisestikin puolet että voi korjata asiat eikä nähdä omaa tilannettaan . Ei kenelläkään lääkärillä ole mitään aikomusta edes pitää potilasta alemmassa kastissa olevana, sekin on ainoastaan potilaan mielikuvituksia . Silloin jos on jääräpäinen niin ei ole toivoakaan tulla terveeksi, sillä parannus alkaa aina omasta itsestä , aitä ei kukaan muu voi tehdä ,

Anonyymi kirjoitti:

Se on professio eli ammattikunta joka taistelee kynsin hampain huuhaaseen perustuvasta asemastaan terveyssektirilla. Vaikkapa nyt nämä psykiatriset sairaanhoitajat jotka vielä jonkin pilipaliterapeuttikoulutuksen itselleen, sitten joo alkaa näkyä narsistia joka puolella kun oikein silmiin katsellaan...

Lue lisää

Jos näet narsisteja joka puolella niin ei sinua ilmeisesti kukaan enää terveeksi saa. Äet ole oikein ymmärtänyt hoitomenetelmiä, vaan vetänyt herneen nenääsi jostain syystä. Ja podet alemmuuden kompleksia jota yrität korostaa näillä toisten vioilla . Tervehtyminen ei tapahdu niillä kriteereillä .joten oma valintasi, moni muu joka jonottaa psykiatrille olisi voinut saada paikkasi, siis potilas joka tarvitsee apua, ja ottaa sen vastaan sellaisena kun se hänelle tarjotaan

Anonyymi kirjoitti:

Se on professio eli ammattikunta joka taistelee kynsin hampain huuhaaseen perustuvasta asemastaan terveyssektirilla. Vaikkapa nyt nämä psykiatriset sairaanhoitajat jotka vielä jonkin pilipaliterapeuttikoulutuksen itselleen, sitten joo alkaa näkyä narsistia joka puolella kun oikein silmiin katsellaan...

Lue lisää

Hyvin sairasta puhetta hoitajista ja alentavaa, sinä et tiedä miten heidät on koulutettu joten nyt näkyy sairautesi selvästi , niinhän se aina on ettei potilaasta ole vikaa vaan syylliset haetaan joko lääkkeistä tai hoitohenkilökunnasta , se on aika vahvasti merkki sairaudesta jota podet. En usko että noilla kertomisella tulet koskaan terveeksi

Anonyymi kirjoitti:

Korjaus edelliseen tekstiin: siis omalla kohdallani kyseistä Leponex-lääkettä ei olisi pitänyt ollenkaan määrätä, suvussa ja lähipiirissä olevien sydän ja verisuonitautien saamisen riskin takia. Omalla isälläni oli mm. kammion liikakasvua, ja suvussa monia sydän ja verisuonitauteja. Mitään spefisiä terveystarkastuksia sydämen terveen toiminnan osalta ei kohdallani lainkaan tehty. Verenpaineen ja sykkeen noustessa itselläni sfääreihin, niin siinäkään vaiheessa ei kukaan lopettanut lääkitystä, ennen kuin nousin itse takajaloilleni ja vaadin kyseisen lääkityksen lopettamista. Sellaistako lääkettä ja sen käyttämistä olisi pitänyt jatkaa, joka aiheuttaa infarkteja? "Hyvän hoitovasteen" nojalla ja sen perusteellako? Olisin kuollut aika ennen aikaisesti. Tosin, kyllähän se lääke eittämättä vaurioita, ja vahinkoa ennätti varmasti minun kohdallani jo aiheuttaa. Eivät lääkärit aina suinkaan tee oikeita päätöksiä. Vaikka joku tällä palstalla jatkuvasti niin väittää, että "lääkärit tietävät aina kaikesta kaiken, ja ovat niin lukeneita, Hekin ovat erehtyväisiä ja tekevät virheitä. Ihan vaan pieneksi vinkiksi.

Lue lisää

Men lääkäriin ja vaihdeta lääkkeet jos nyt niissäkin muka on vika . Etsit syitä koko ajan asioihin mitkä sairaalan ihminen näkee hyvin selvästi sairautesi , syyttelyitä syyttelyiden perään. Ja ilmeisesti tulet syyttelemään aina jotakin lopun elämääsi ämyönnä itsellesi että olet aika vaikea potilas autettavaksiärisimon ettet tule terveeksi koskaan, niin kauan kun syyttelet koko ajan jotakin

Anonyymi kirjoitti:

- Tai sitten jokin henkilö ja hänen käytöksensä tms. koetaan häiritseväksi, tai ei vain hyväksytä, tai ei pidetä ihmisenä. Jolloin kiusallaan, tai jollakin tavalla aiheuttaakseen jollekin haittaa, määrätään psykiatrin kirjoittamana sellaisia lääkkeitä, joilla tiedetään olevan vahingoittavia, haitallisia, tai jopa tuhoa aiheuttavia terveysvaikutuksia potilaalle.

Lue lisää

Kaikki lääkemääräykset ovat kirjattuna joten ei kukaan mitään kirjoittele vaan sillä että muka tuntee haittaa, voihan lääkäri suoraankin sanoa että voit hakea apua muualta jos tuntee että olet toivoton tapaus, joten ei lääkäreillä ole mitään valtuuksia mihinkään kosto hommiin, niistähän menis työt sellaisesta käyttäytymisestä
Mutta vainoharhaisuuskin on taudin kuvassa mukana näköjään

Anonyymi kirjoitti:

Jos lääkäri on todistetusti kiduttanut sinua, niin eikun valitusta tekemään, mutta jos tuo on vain sinun mielikuvitusta, niin olet leponexisi ansainnut.

Ihan vaan omia mielikuvituksia , tämä käytös viittaa sairauteen vahvasti. Vainoharhaisia juttuja että muka joku ihan hänen vuokseen tekisi asioita joista nyt mainitsi , syyttelyt keksityiltä asioista on tavallista tässä sairaudessa .
Kas kun ei ole oikein haastanut oikeuteen kun niin varmana esittää näkökantansa .
Psykiatria on ihan selvillä hänen tilastaan , mutta ei hän itse myönnä sitä

Anonyymi kirjoitti:

Kun olet luovuttanut vallan muille, sinun on hyväksyttävä siitä johtuvat seuraukset.

Usein se vallan luovuttaminen omasta elämästä ei ole oma halu tehdä niin. Se vainnotetaannhaltuun ilman mitään keskusteluja.

Anonyymi kirjoitti:

Sulla on eväät ja argumentoinnin taso aika vähissä ja huonot, kun pitää kohdistaa se mielipiteen osoittaminen tänne kirjoittaviin. Huomaatko sitä itse?

Sehän juuri onkin sen sairaudet kuva, syyttelyt ja luulot että muka häntä jotenkin kyykytetään , niin kauan kun elättelee näitä asioita niin sana narsisti on ihan oikea kuvaus, ja kukaan ei voi antaa siihen apua jos ei Itse tajua tilannettaan ja näe itseään sellaisena kun on ja ota itseään niskasta kiinni , siihen apuun joka kaikilla selityksillä tyrmää

Anonyymi kirjoitti:

😂😂😂😂😂😂😂😂

Arvaatko, mitä tällä tarkoitan?

Kuules, kenellekään elävälle olennolle, ei edes torakalle tms. pitäisi koskaan mennä tarjoamaan, tai määräämään Leponex-lääkettä. Elämä ja siinä oleva arvo se on jokaisella. Koska se kyseinen lääke on ihan oikeasti kenen tahansa ja jokaisen terveydelle erittäin vahingollinen ja terveyttä tuhoava, Ota oikeasti vähän enemmän selvää, ja lue jostakin tutkimustuloksia tms., koska nolaat itsesi jo aika pahasti.

Lue lisää

Jokaisen ? Kyllä kuule niin moni on niistä avun saanut , että syy on ainoastaan ihan omassa itsessäsi. Ei niitä lääkkeitä terveille kirjoiteta

Anonyymi kirjoitti:

Netistä löytyy myös mm. Mensan sivuilta älykkyystesti. Ja se kertoo aika paljon, tai hyvin sen älykkyysosamäärän. Muillakin verkkosivuilla on ollut erilaisia älykkyystestejä, sama koskee myös narsismia, psykopatiaa, ja neuroottisuutta etc. Osa on toki niistä vain suuntaa antavia.

Lue lisää

Älykkyydellä ei ole mitään tekemistä sairauden kanssa, niin älykkäät kun vähemmän älykkäät sairastuvat, joten miksi korostat älykkyyttä ja sekoitat senkin asian sairauteesi
Luen nyt hyvä ihminen kaikki mitä olet kirjoitellut niin näet itsekkin miten sairasta se on.
Tasapainoinen ihminen ei syyttele ketään vaan yrittää tulla terveeksi sairaudestaan
Joten itse valitset tuletko terveeksi, kunhan muutat ajattelumallia hieman

Anonyymi kirjoitti:

Se ettei itse ole kokenut psykiatrian hoitoa kidutuksena, ei tarkoita ettei se jollekin olisi sitä ollut.

En toki ala väittää, ettei joku/jotkut voisi sitä kidutukseksi kokea.
Jokaisella on omat kokemukset ja mielipiteet.
Jokainen on myös omalla tavallaan herkkä, tai vähemmän herkkä, ottamaan erilaisia kokemuksia vastaan, ja sitten vielä kantamaan mahdolliset seuraukset.

Ei kenellekään pysty sanomaan " kun minulla on näin ja näin, niin sinullakin kyllä on.."
Toisen puolesta ei voi asioista tietää, vain omalta kohdaltaan.

Anonyymi kirjoitti:

Ei masennukseen kirjoiteta neuroleptejä .
Ja sitten luulen että omat kuvitelmat hoidosta ovat usein jokaisella, ja sitten pettyy kun hoitokeino olekaan sellaista kun on kuvitellut. Joten lääkäreillä on oltava suorapuheisuus
Asioista ja silloin jos ei potilasta miellytä kuulla että hänestä sanotaan jotain jonka tuntee negatiivisena , menee hoito vikaan, aillä lääkärit näkevät tuhansia potilaita ja osaavat aika tarkoin nähdä jos joku on esim itserakas tyyppi jolle ei saisi sanoa miten lääkäri sairauden näkee. Usein juuri tälläiset tekijät pilaavat hoidon kun hoidettava ei osallistu itse hoitoonsa vaan alkaa syyttelemään lääkäreitä tai lääkkeitä .
Olen nähnyt paljon näitä jotka syövät lääkkeitä ja moni on saanut avun lääkityksestä ja terapiasta samaan aikaan, silloin on myös kuultava omasta itsestään ne negatiivisestikin puolet että voi korjata asiat eikä nähdä omaa tilannettaan . Ei kenelläkään lääkärillä ole mitään aikomusta edes pitää potilasta alemmassa kastissa olevana, sekin on ainoastaan potilaan mielikuvituksia . Silloin jos on jääräpäinen niin ei ole toivoakaan tulla terveeksi, sillä parannus alkaa aina omasta itsestä , aitä ei kukaan muu voi tehdä ,

Lue lisää

Neuroleptejä kyllä joskus määrätään myös masennukseen, kuten myös nukkumisen tueksi, jne.
Taitaa olla vähän niin kuin " yleislääke " tänä päivänä.
Samaten on masennuslääkkeet, niitä ei määrätä ainoastaan masennuksen hoitoon, vaan voidaan kirjoittaa myös tukemaan nukkumista, sekä kroonisen kivun hoitoon.

Lääkkeiden käyttötarkoitukset ovat laajentuneet, ja joskus ovat jopa hämmentäviä, miten mitäkin johonkin vaivaan annetaan. Ei mene enää niin kuin on lääkettä valmistettaessa tarkoitettu.

Anonyymi kirjoitti:

Usein se vallan luovuttaminen omasta elämästä ei ole oma halu tehdä niin. Se vainnotetaannhaltuun ilman mitään keskusteluja.

Silloin usein tarvitaan psykiatrista apua, jos tilanne menee sellaiseksi, ettei ihminen ( potilas ) pysty keskustelemaan omasta elämästään, esim. ongelmista elämässään.
Kukaan ei ota valtaa haltuun, jos sitä ei anna ottaa.
Psyykeltään epätasapainoinen ihminen tavallaan itse " antaa " valtansa toisten käsiin, koska ei pysty itse aina huolehtimaan itsestään ja asioistaan. Siihen on yleensä syynä jonkin asteinen sairaus, ei tarvitse olla edes vakavasti sairas, ei vain välttämättä enää itse jaksa henkisesti.

Sitten kun taas alkaa toipua, rupeaa omiakin mielipiteitä saamaan sanotuksi ääneen, ja ottaa sitä omaa valtaa käyttöön.
Usein psyykkinen sairaus aiheuttaa sen, että tuntee itsensä heikoksi, ja ehkä alistetuksikin.

Anonyymi kirjoitti:

Ihan yleisesti tähän kommentoin, että on helpompaa elää, kun ei tee kaiken maailman testejä, tai tarkkaile itseään koko ajan.
Antaa elämän sujua omalla painollaan, ei ota liikaa paineita muista ihmisistä, eikä myöskään itsestään.
Mitä kriittisempi on itseään kohtaan, sen raskaampaa oman itsen kanssa on.

Lue lisää

Onko sinulla ollut koskaan todellisia vaikeuksia elämässäsi?

Anonyymi kirjoitti:

Usein se vallan luovuttaminen omasta elämästä ei ole oma halu tehdä niin. Se vainnotetaannhaltuun ilman mitään keskusteluja.

Näinhän siinä käy. Rupeat syyttelemään natseja ja ties mitä asoista joista itselläsi on vastuu ja hupsista, valta lähtee mukana.

Anonyymi kirjoitti:

Se ettei itse ole kokenut psykiatrian hoitoa kidutuksena, ei tarkoita ettei se jollekin olisi sitä ollut.

Se että ihminen on niin sekaisin hoitoon päästessään ettei ymmärrä asioita ei tee hoidosta gategorisesti kidutusta.

Jos hoidossa taas on oikeita epäkohtia, niin niistä pitää valittaa oikeasti, eikä vain leikisti foorumeilla.

Pikkasen taas valoja päälle tähän uhriutumiseen.

Anonyymi kirjoitti:

Onko sinulla ollut koskaan todellisia vaikeuksia elämässäsi?

Aika lapsellusta olettaa etteikö kaikilla ihmisillä olisi ihan todellisia vaikeuksia elämässään.

Anonyymi kirjoitti:

En toki ala väittää, ettei joku/jotkut voisi sitä kidutukseksi kokea.
Jokaisella on omat kokemukset ja mielipiteet.
Jokainen on myös omalla tavallaan herkkä, tai vähemmän herkkä, ottamaan erilaisia kokemuksia vastaan, ja sitten vielä kantamaan mahdolliset seuraukset.

Ei kenellekään pysty sanomaan " kun minulla on näin ja näin, niin sinullakin kyllä on.."
Toisen puolesta ei voi asioista tietää, vain omalta kohdaltaan.

Lue lisää

Kokeile esim akatisiaa tai dystoniaa tai pitkäkestoisia vieroitusoireita tai tardiivia dyskinesiaa tai PSSD:tä pakotetusta lääkkeistä. Sitten tule kirjoittamaan analyyseja miten herkkyys ottaa kokemuksia vastaan vaikuttaa siihen harmi-kokemukseen.

Jotkut harmit - kidutus.

Myös aineiden pakkosyöttö mistä tulee harmia - kidutus.

Anonyymi kirjoitti:

Kokeile esim akatisiaa tai dystoniaa tai pitkäkestoisia vieroitusoireita tai tardiivia dyskinesiaa tai PSSD:tä pakotetusta lääkkeistä. Sitten tule kirjoittamaan analyyseja miten herkkyys ottaa kokemuksia vastaan vaikuttaa siihen harmi-kokemukseen.

Jotkut harmit - kidutus.

Myös aineiden pakkosyöttö mistä tulee harmia - kidutus.

Lue lisää

Myös psykiatrian aineet voi pistää joidenkin pään sekaisin. Tabu.

Anonyymi kirjoitti:

Myös psykiatrian aineet voi pistää joidenkin pään sekaisin. Tabu.

Valitukset mt-järjestelmässä ovat yhtä potaskaa koska valtaepäsuhta.

Anonyymi kirjoitti:

Leponexia annetaan yleensä siinä vaiheessa kun muut lääkkeet eivät tehoa.

Joo, sitä onkin niin mukava saada Leponexia vielä lisäksi, jos on jo useampaa lääkettä käytössä. Että kunnon cocktaileja vaan...

Anonyymi kirjoitti:

Onko sinulla ollut koskaan todellisia vaikeuksia elämässäsi?

No kun nyt kerran kysyt, niin on ollut.
Nuoresta alkaen rankat päihdeongelmat, henki meinannut lähteä oman käden kautta kuinkakohan monta kertaa ( n. 15 ), toisen toimesta ollut kerran hengenlähtö lähellä, hoitovirheen takia kerran meinasi mennä henkikulta, kerran tuli hengenvaarallinen tila lääkkeiden yhteisvaikutuksesta, parisuhdeväkivallasta olen kärsinyt, nuorena meinannut hukkua humalassa, ollut elämän varrella hylkäämisiä, vaikeita ihmissuhteita, pahoja mielenterveysongelmia pakkohoitoineen ja lääkityksineen...
Tuossa nyt ne, mitä näin äkkiseltään tuli mieleen.

Että onko ollut vaikeuksia, kyllä on.
Ne eivät unohdu koskaan, mutta en ole jäänyt niihin rypemään, elämä jatkuu joka tapauksessa.
Ajattelen asian niin, että ne ovat minun menneisyyttäni, jotka ovat tapahtuneet, ja minun on kaikesta huolimatta elettävä vielä tätäkin päivää ja toivottavasti tuleviakin.
Tapahtuneet ovat osa elämääni, ne eivät katoa minnekään. On ollut pakko hyväksyä, että elämäni meni tällä tavalla, onneksi nykyään on asiat paremmin.

Kaikesta olen paljon oppinut, myös sen, että voin olla toistamatta asioita, jotka koin vaikeiksi ja ongelmallisiksi.
Ei nytkään elämä mitenkään helppoa ole, vaikeudet ovat vain erilaisia. Ongelmia ja vaikeuksiahan ihmisillä riittää läpi elämän.
Ero meillä ihmisillä on siinä, kun jotkut pääsevät vaikeidenkin asioiden yli, kun taas jotkut eivät. Ja jokaisella on siihenkin omat syynsä, omat voimavaransa, ym.

Kun yrittää olla menettämättä uskoa, ja toivoa itseensä ja tulevaan, jaksaa jatkaa kaikesta huolimatta, ei voi koskaan tietää kuinka asiat saattavat alkaa mennäkin parempaan suuntaan.
Empatia minulla on jostain kumman syystä säilynyt, ja aina tuntuu pahalta, kun joku toinen voi huonosti, sellaista ei toivoisi kenellekään.

Anonyymi kirjoitti:

Kokeile esim akatisiaa tai dystoniaa tai pitkäkestoisia vieroitusoireita tai tardiivia dyskinesiaa tai PSSD:tä pakotetusta lääkkeistä. Sitten tule kirjoittamaan analyyseja miten herkkyys ottaa kokemuksia vastaan vaikuttaa siihen harmi-kokemukseen.

Jotkut harmit - kidutus.

Myös aineiden pakkosyöttö mistä tulee harmia - kidutus.

Lue lisää

Olen noita kaikkia saanut/ joutunut kokeilla/kokea, lukuun ottamatta tuota PSSD:tä.
Analysoin asioita ainoastaan omasta näkökulmasta, omien kokemusten pohjalta.
Kuten mainitsin, en voi toisten kokemuksiin päästä sisälle, jokainen kokee itse omalta kohdaltaan sen mitä kokee.
En tarkoittanut loukata sinua kommentillani. Loukkaantumisesi huomasin tuosta " kokeile esim...".

Anonyymi kirjoitti:

Valitukset mt-järjestelmässä ovat yhtä potaskaa koska valtaepäsuhta.

Jos valittaa oikeasta asiasta, ja sen pystyy todistamaan paikkaansa pitäväksi, silloin ei valtaepäsuhdat vaikuta yhtään mitään.
Jos tai kun pystyy toteen näyttämään asian, niin valitus on oikeutettu.

Anonyymi kirjoitti:

Olen lyhyen elämäni aikana monta testiä tehnyt, mutta empä muista narsku testissä olleeni.

Miten se tapahtuu käytännösså? Ilmoittaako lanttumaakari etukäteen, että hei tehdäämpä tällainen testi, vai kertooko se sen jälkikäteen, että muuten tässä testissä oli sitten tällainen narsku juju sisällä?

Eikä asia tietenkään minulle kuulu, mutta eikö viisi persoonallisuustestiä ole aika paljon? Vaikka itsellenikin niitä testejä on tullut, niin ne ovat olleet hyvin erilaisia testejä. Luulisi sen persoonallisuuden sieltä jo vähemmälläkin löytyvän.

Lue lisää

Jos tekee liikaa testejä, voisiko siinä käydä niin, että testitulos määrittää persoonallisuuden ?
Alkaakin elää sen testituloksen mukaan, tai jotain sinne päin...vaikea selittää..

Anonyymi kirjoitti:

Leponexia annetaan yleensä siinä vaiheessa kun muut lääkkeet eivät tehoa.

Joo, kokemusta on, sitä määrätään niiden entisten jo käytössä olevien lääkkeiden lisäksi.

Anonyymi kirjoitti:

Netistä löytyy myös mm. Mensan sivuilta älykkyystesti. Ja se kertoo aika paljon, tai hyvin sen älykkyysosamäärän. Muillakin verkkosivuilla on ollut erilaisia älykkyystestejä, sama koskee myös narsismia, psykopatiaa, ja neuroottisuutta etc. Osa on toki niistä vain suuntaa antavia.

Lue lisää

Älykkyystestin tulos jos jää matalammaksi kuin on odottanut, niin siinähän on yksi syy lisää alentamaan itsetuntoa, aiheuttaen pettymystä ja huonouden tunnetta.
Onko mitään järkeä kiusata itseään ?

Ongelma on se että tällä foorumilla käytetään aina argumentteina omia kokemuksia tai omia mielipiteitä. Eikä hyväksytä mitään statistiikkaa vaikkapa hoidon tehokkuudesta, laadusta, asiakstyytyväisyydestä jne.

Mitä muuta siihen jää jäljelle kuin henkilökohtaisuuksia?

Anonyymi kirjoitti:

Ongelma on se että tällä foorumilla käytetään aina argumentteina omia kokemuksia tai omia mielipiteitä. Eikä hyväksytä mitään statistiikkaa vaikkapa hoidon tehokkuudesta, laadusta, asiakstyytyväisyydestä jne.

Mitä muuta siihen jää jäljelle kuin henkilökohtaisuuksia?

Lue lisää

Sinullahan sitä tietoa riittää, miksi et ala jakamaan statistiikkaan tästä ylevöittävästä hoidosta? Oletko lukenut Kelan statistiikkaa mielenterveysperusteisista työkyvyttömyyseläkkeistä, vakavien mielisairauksien kuten skitsofrenian aina vain heikkenevistä hoitotuloksista ja kohonneesta suhteellisesta kuolleisuudesta, statistiikkaa valtavien meta-analyysien ja tutkimuskatsauksien tuottamasta näytöstä, joiden mukaan psyykenlääkkeiden vaste on heikko ja/ tai näyttö erittäin heikkotasoista lääkeyhtiöiden rahoittamissa kokeissa?

Tässä sinulle statistiikkaa:
"Confirming the hypothesis that the relative mortality risk associated with schizophrenia is increasing, we found that SMRs have increased in a linear fashion during the 3 decades examined in this study. This finding is consistent with earlier studies.4,17 Considering that (1) CFRs for schizophrenia did not significantly differ among the decades and (2) age-standardized mortality rates are generally decreasing in most nations,74-76 these findings suggest that people with schizophrenia have not fully benefited from the improvements in health outcomes available to the general population"
https://jamanetwork.com/journals/jamapsychiatry/fullarticle/210034

Mikä olisi sinun johtopäätöksesi tästä tuloksesta? Neuroleptit eivät ole "aivan" yhtä tehokkaita kuin HIV-lääkkeet, kuten usein kuulee sanottavan? Ajattele, jos HIV-lääkkeiden kehityksen vanavedessä olisi HIV-tartunnan saaneiden suhteellinen kuolleisuus noussut lineaarisesti vuosikymmenestä toiseen? Tätäkö hoitoa ja sen kehitystä pitää kehua maasta taivaaseen? Edes tutkijat eivät pidä neuroleptien LYHYTKESTOISTA vastetta vakuuttavana. Vain 23 % skitsofreenikoista saa hyvän vasteen oireisiinsa neurolepteistä lyhytkestoisista kokeista, eikä vaste ole muuttunut miksikään vuosikymmenien aikana:

"At least a “minimal” response occurred in 51% of the antipsychotic group versus 30% in the placebo group, and 23% versus 14% had a “good” response"
https://ajp.psychiatryonline.org/doi/10.1176/appi.ajp.2017.16121358

Myös skitsofrenian toipumisen aste on heikentynyt vuosikymmenestä toiseen:

"Consistent with the previous systematic reviews,15,17 we found no evidence to suggest that recovery outcomes have improved over time. There appear to be numerical differences over time in outcome in schizophrenia, but our sample size lacked sufficient power to demonstrate statistical significance. Indeed, recent decades had lower numerical proportions of subjects who met our recovery criteria. This is a sobering finding—despite major changes in the delivery of care to people with schizophrenia (eg, deinstitutionalization, antipsychotic medications, psychosocial interventions, and early psychosis services), the proportion of those who met recovery criteria have not improved over time."
https://www-ncbi-nlm-nih-gov.ezproxy.uef.fi:2443/pmc/articles/PMC3796077/

Millaisia johtopäätöksiä sinä tekisit, jos toistuvasti tutkimuskatsauksissa (synteesi lukuisista eri tutkimuksista) havaittaisiin, että ykköstyypin diabeteksen hoitotulokset eivät ole parantuneet jatkuvasta hoidon kehityksestä huolimatta? Ihmisiä sokeutuisi useammin ja raajoja jouduttaisiin amputoimaan enemmän kuin kolme vuosikymmentä sitten. Pitäisikö tällaista hoidon kehitystä alkaa oikein ylistämään vuolaasti, tai muuten olisit päästäsi vialla tai paranoidisen epäluuloinen hyväntahtoisia lääkärisetiä -ja tätejä kohtaan?

Entäs ylipäätään psyykenlääkkeiden suuresti ylistetty vaste? Leichsenring kumppaneineen (2022) teki laajan tutkimuskatsauksen yleisesti käytettävistä psyykenlääkkeistä. Katsaus sisälsi 102 meta-analyysia (synteesiä lukuisista eri tutkimuksista) ja 650 514 potilasta. Tutkijoiden johtopäätös lääkkeiden vasteesta oli seuraava:

"Across disorders and treatments, the majority of effect sizes for target symptoms were small. A random effect meta-analytic evaluation of the effect sizes reported by the largest meta-analyses per disorder yielded a standardized mean difference (SMD) of 0.34 (95% CI: 0.26-0.42) for psychotherapies and 0.36 (95% CI: 0.32-0.41) for pharmacotherapies compared with placebo or TAU. Risk of bias was often high. After more than half a century of research, thousands of RCTs and millions of invested funds, the effect sizes of psychotherapies and pharmacotherapies for mental disorders are limited, suggesting a ceiling effect for treatment research as presently conducted"

https://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1002/wps.20941

Anonyymi kirjoitti:

Sinullahan sitä tietoa riittää, miksi et ala jakamaan statistiikkaan tästä ylevöittävästä hoidosta? Oletko lukenut Kelan statistiikkaa mielenterveysperusteisista työkyvyttömyyseläkkeistä, vakavien mielisairauksien kuten skitsofrenian aina vain heikkenevistä hoitotuloksista ja kohonneesta suhteellisesta kuolleisuudesta, statistiikkaa valtavien meta-analyysien ja tutkimuskatsauksien tuottamasta näytöstä, joiden mukaan psyykenlääkkeiden vaste on heikko ja/ tai näyttö erittäin heikkotasoista lääkeyhtiöiden rahoittamissa kokeissa?

Tässä sinulle statistiikkaa:
"Confirming the hypothesis that the relative mortality risk associated with schizophrenia is increasing, we found that SMRs have increased in a linear fashion during the 3 decades examined in this study. This finding is consistent with earlier studies.4,17 Considering that (1) CFRs for schizophrenia did not significantly differ among the decades and (2) age-standardized mortality rates are generally decreasing in most nations,74-76 these findings suggest that people with schizophrenia have not fully benefited from the improvements in health outcomes available to the general population"
https://jamanetwork.com/journals/jamapsychiatry/fullarticle/210034

Mikä olisi sinun johtopäätöksesi tästä tuloksesta? Neuroleptit eivät ole "aivan" yhtä tehokkaita kuin HIV-lääkkeet, kuten usein kuulee sanottavan? Ajattele, jos HIV-lääkkeiden kehityksen vanavedessä olisi HIV-tartunnan saaneiden suhteellinen kuolleisuus noussut lineaarisesti vuosikymmenestä toiseen? Tätäkö hoitoa ja sen kehitystä pitää kehua maasta taivaaseen? Edes tutkijat eivät pidä neuroleptien LYHYTKESTOISTA vastetta vakuuttavana. Vain 23 % skitsofreenikoista saa hyvän vasteen oireisiinsa neurolepteistä lyhytkestoisista kokeista, eikä vaste ole muuttunut miksikään vuosikymmenien aikana:

"At least a “minimal” response occurred in 51% of the antipsychotic group versus 30% in the placebo group, and 23% versus 14% had a “good” response"
https://ajp.psychiatryonline.org/doi/10.1176/appi.ajp.2017.16121358

Myös skitsofrenian toipumisen aste on heikentynyt vuosikymmenestä toiseen:

"Consistent with the previous systematic reviews,15,17 we found no evidence to suggest that recovery outcomes have improved over time. There appear to be numerical differences over time in outcome in schizophrenia, but our sample size lacked sufficient power to demonstrate statistical significance. Indeed, recent decades had lower numerical proportions of subjects who met our recovery criteria. This is a sobering finding—despite major changes in the delivery of care to people with schizophrenia (eg, deinstitutionalization, antipsychotic medications, psychosocial interventions, and early psychosis services), the proportion of those who met recovery criteria have not improved over time."
https://www-ncbi-nlm-nih-gov.ezproxy.uef.fi:2443/pmc/articles/PMC3796077/

Millaisia johtopäätöksiä sinä tekisit, jos toistuvasti tutkimuskatsauksissa (synteesi lukuisista eri tutkimuksista) havaittaisiin, että ykköstyypin diabeteksen hoitotulokset eivät ole parantuneet jatkuvasta hoidon kehityksestä huolimatta? Ihmisiä sokeutuisi useammin ja raajoja jouduttaisiin amputoimaan enemmän kuin kolme vuosikymmentä sitten. Pitäisikö tällaista hoidon kehitystä alkaa oikein ylistämään vuolaasti, tai muuten olisit päästäsi vialla tai paranoidisen epäluuloinen hyväntahtoisia lääkärisetiä -ja tätejä kohtaan?

Entäs ylipäätään psyykenlääkkeiden suuresti ylistetty vaste? Leichsenring kumppaneineen (2022) teki laajan tutkimuskatsauksen yleisesti käytettävistä psyykenlääkkeistä. Katsaus sisälsi 102 meta-analyysia (synteesiä lukuisista eri tutkimuksista) ja 650 514 potilasta. Tutkijoiden johtopäätös lääkkeiden vasteesta oli seuraava:

"Across disorders and treatments, the majority of effect sizes for target symptoms were small. A random effect meta-analytic evaluation of the effect sizes reported by the largest meta-analyses per disorder yielded a standardized mean difference (SMD) of 0.34 (95% CI: 0.26-0.42) for psychotherapies and 0.36 (95% CI: 0.32-0.41) for pharmacotherapies compared with placebo or TAU. Risk of bias was often high. After more than half a century of research, thousands of RCTs and millions of invested funds, the effect sizes of psychotherapies and pharmacotherapies for mental disorders are limited, suggesting a ceiling effect for treatment research as presently conducted"

https://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1002/wps.20941

Lue lisää

Luetko sinä koskaan noita linkkaamiasi tutkimuksia oikein ajatuksen kanssa??

Luuletko ettei muut niitä osaa lukea ja yrität viilata ihmisiä tahallaan linssiin vai onko oma ajatusvääristymäsi niin vahva ettet edes ymmärrä asioiden kontekstia mitä linkkailet?

Allekirjoitan täysin sanomasi.

Kannattaa kyseenalaistaa omat arvot jotka lisää henkistä pahoinvointia mutta myös yhteiskunnan jopa itsestäänselviltä tuntuvat arvot ja rakenteet mitkä lisää pahoinvointia. Ja rakentaa elämänsä sellaiseksi ettei sabotoi hyvinvointiaan muttei anna myöskään yhteiskunnan sabotoida sitä. Rakentaa sen sellaiseksi mitä mielenterveys kestää eikä yritä pillereillä rakentaa jotain pilvilinnoja.

Kannattaa myös tarkastella kärsimystä filosofisesti, ei vain medikalisaation periaatteiden kautta. Kärsimys on osa elämää.

Monet tunne-elämältään herkät ja vahvasti tuntevat kävelevät psykiatrian tunteita turruttavaan psykoaktiivisten aineiden ansaan

Mt-järjestelmä on sairas ja sinne hakeutumista kannattaa pohtia moneen kertaan. Tässäkin ketjussa näkyy se miten mt-potilaita kohdellaan. Epäillään kokoajan mielenterveyttä, yritetään lyödä johonkin boksiin ja viedä jonkun uskottavuus heittelemällä leimoja. Jos sanoo haitallisista puolista mt-systeemistä tämä vain voimistuu. Se ei ole hyvän olon polku.
Hoitoakin tehdään ylhäältä alaspäin - valtaepäsuhdasta käsin

Anonyymi kirjoitti:

Allekirjoitan täysin sanomasi.

Kannattaa kyseenalaistaa omat arvot jotka lisää henkistä pahoinvointia mutta myös yhteiskunnan jopa itsestäänselviltä tuntuvat arvot ja rakenteet mitkä lisää pahoinvointia. Ja rakentaa elämänsä sellaiseksi ettei sabotoi hyvinvointiaan muttei anna myöskään yhteiskunnan sabotoida sitä. Rakentaa sen sellaiseksi mitä mielenterveys kestää eikä yritä pillereillä rakentaa jotain pilvilinnoja.

Kannattaa myös tarkastella kärsimystä filosofisesti, ei vain medikalisaation periaatteiden kautta. Kärsimys on osa elämää.

Monet tunne-elämältään herkät ja vahvasti tuntevat kävelevät psykiatrian tunteita turruttavaan psykoaktiivisten aineiden ansaan

Mt-järjestelmä on sairas ja sinne hakeutumista kannattaa pohtia moneen kertaan. Tässäkin ketjussa näkyy se miten mt-potilaita kohdellaan. Epäillään kokoajan mielenterveyttä, yritetään lyödä johonkin boksiin ja viedä jonkun uskottavuus heittelemällä leimoja. Jos sanoo haitallisista puolista mt-systeemistä tämä vain voimistuu. Se ei ole hyvän olon polku.
Hoitoakin tehdään ylhäältä alaspäin - valtaepäsuhdasta käsin

Lue lisää

Tässä ketjussa näkyy miten mt potilaita kohdellaan????
Oikeastaan näkyy ainoastaa. Se ettei hoidosta ole ymmärretty yhtään mitään.
Sitä sitten syytellään aina jotakin ja ollaan niin viattomia uhreja.
Tavallinen ihminen joka ymmärtää hoidon tarkoituksen ei syyttele ketään sairautensa kanssa vaan keskittyy tulemaan terveeksi. Totta kai kai ” minä itse tyypit” kokoontuvat palstoille valittamaan, ymmärtämättä että täten näyttävät sen kuvan itsestään, mihin todella lääkitystä tarvittaisiin .
Joten nämä ns omakohtaisen kokemukset ovat niin usein ihmisiltä joilla on itsekkyys ja sairauden kieltäminen pääasiana .
Se joka avun saa mt hoidosta elää elämäänsä eikä majaile netissä valittamassa

Anonyymi kirjoitti:

Tässä ketjussa näkyy miten mt potilaita kohdellaan????
Oikeastaan näkyy ainoastaa. Se ettei hoidosta ole ymmärretty yhtään mitään.
Sitä sitten syytellään aina jotakin ja ollaan niin viattomia uhreja.
Tavallinen ihminen joka ymmärtää hoidon tarkoituksen ei syyttele ketään sairautensa kanssa vaan keskittyy tulemaan terveeksi. Totta kai kai ” minä itse tyypit” kokoontuvat palstoille valittamaan, ymmärtämättä että täten näyttävät sen kuvan itsestään, mihin todella lääkitystä tarvittaisiin .
Joten nämä ns omakohtaisen kokemukset ovat niin usein ihmisiltä joilla on itsekkyys ja sairauden kieltäminen pääasiana .
Se joka avun saa mt hoidosta elää elämäänsä eikä majaile netissä valittamassa

Lue lisää

Ei ole mitään mistä parantua. :)

Olen ihminen, joka opettelee elämää ja prosessoi menneisyyttään. Kärsimys on normaalia ihmiselämässä

En usko enää psykiatrian sairausmalliin. Voin toki ottaa palautetta vastaan missä joku näkee että minussa on joku ongelma. Tiedostan ongelmani ja teen niiden asioiden eteen itse töitä, osaan reflektoida itseäni enkä ole typerys jota jonkun pitää johdatella kädestä pitäen. Minä olen aina itseni nostanut kärsimyksestäni itse, ei kukaan muu. Jos olen liikaa tukeutunut toisen näkemyksiin, olen saanut harmia ja etenkin sain harmia kun luotin biopsykiatrian diagnoosikeskeiseen malliun. On mielestäni tervettä pitää omat rajansa ja etenkin ihmiset mitkä pyrkivät olemaan minun mieleni asiantuntijoita vain ihmisinä joilla on mielipiteitä. Heidänkin apuunsa VOI suhtautua kriittisesti

On hyvinkin tervettä olla itsekäs asioissa mitkä liittyy itseensä.

Hoidosta on voinut saada niin jotain apua kuin myös harmia josta on syytä puhua.

Sairausmallisi voit tunkea persuksiisi, hyvää päivän jarkoa :)

Anonyymi kirjoitti:

Ei ole mitään mistä parantua. :)

Olen ihminen, joka opettelee elämää ja prosessoi menneisyyttään. Kärsimys on normaalia ihmiselämässä

En usko enää psykiatrian sairausmalliin. Voin toki ottaa palautetta vastaan missä joku näkee että minussa on joku ongelma. Tiedostan ongelmani ja teen niiden asioiden eteen itse töitä, osaan reflektoida itseäni enkä ole typerys jota jonkun pitää johdatella kädestä pitäen. Minä olen aina itseni nostanut kärsimyksestäni itse, ei kukaan muu. Jos olen liikaa tukeutunut toisen näkemyksiin, olen saanut harmia ja etenkin sain harmia kun luotin biopsykiatrian diagnoosikeskeiseen malliun. On mielestäni tervettä pitää omat rajansa ja etenkin ihmiset mitkä pyrkivät olemaan minun mieleni asiantuntijoita vain ihmisinä joilla on mielipiteitä. Heidänkin apuunsa VOI suhtautua kriittisesti

On hyvinkin tervettä olla itsekäs asioissa mitkä liittyy itseensä.

Hoidosta on voinut saada niin jotain apua kuin myös harmia josta on syytä puhua.

Sairausmallisi voit tunkea persuksiisi, hyvää päivän jarkoa :)

Lue lisää

Sinä olet malliesimerkki siitä mikä psykiatrian hoidoissa mättää. Kategorisoit (taidat olla tämä narskuheittelijä), pidät ihmisiä jotenkin vajaina joita paimennat täällä, sairaudentunnottomina,lääkärien lääkereseptejä lähes ainoana keinona parantaa itseään ja sitä nähtävästi tavoiteltavana ettei kyseenalaista eikä ajattele omilla aivoillaan vaan ottaa vahvan sairausidentiteetin itselleen.. Kuitenkin itse pitää tehdä työ mutta ei koskaan saa olla mitenkään itsekäs tai miettiä mikä itselle on parasta.

Taidat olla itse joku mt-työntekijä joka saa näppyjä siitä että joku ei alistu mt-potilaan roolin kaikkiin osiin vaan ajatteleekin omilla aivoillaan ja vielä kertoo minkä on kokenut haitalliseksi. Ja kehtaa vielä sanoa mitä haluaisi että asiat mt-puolella muuttuisi parempaan. Takerrut kynsin ja hampain vanhantyylisiin hoitotapoihin

Toki koersiivinen ylhäältä alaspäin holhoava hoito on arkipäivää tilanteissa joissa esim nähdään että ihmisen arvostelukyky ym kyky hahmottaa todellisuutya heittää johtuen heidän voinnistaan. Tuollainen valtaepäsuhtainen ylhäältä annettu hoito sisältää merkittäviä riskejä tosin siihen että ihminen traumatisoituu hoisosta mitä suurempi ote ja hallinta jollain toisella ihmisellä on toisesta sekä lisää riskiä väärinkäytöksiin.

Suuri osa ihmisistä ei ole tällaisessa voinnissa kuka ramppaa mt-palveluissa vaikka heillä olisikin kärsimystä

Anonyymi kirjoitti:

Ei ole mitään mistä parantua. :)

Olen ihminen, joka opettelee elämää ja prosessoi menneisyyttään. Kärsimys on normaalia ihmiselämässä

En usko enää psykiatrian sairausmalliin. Voin toki ottaa palautetta vastaan missä joku näkee että minussa on joku ongelma. Tiedostan ongelmani ja teen niiden asioiden eteen itse töitä, osaan reflektoida itseäni enkä ole typerys jota jonkun pitää johdatella kädestä pitäen. Minä olen aina itseni nostanut kärsimyksestäni itse, ei kukaan muu. Jos olen liikaa tukeutunut toisen näkemyksiin, olen saanut harmia ja etenkin sain harmia kun luotin biopsykiatrian diagnoosikeskeiseen malliun. On mielestäni tervettä pitää omat rajansa ja etenkin ihmiset mitkä pyrkivät olemaan minun mieleni asiantuntijoita vain ihmisinä joilla on mielipiteitä. Heidänkin apuunsa VOI suhtautua kriittisesti

On hyvinkin tervettä olla itsekäs asioissa mitkä liittyy itseensä.

Hoidosta on voinut saada niin jotain apua kuin myös harmia josta on syytä puhua.

Sairausmallisi voit tunkea persuksiisi, hyvää päivän jarkoa :)

Lue lisää

" Ei ole mitään mistä parantua "

On se sitten omituista, kun pitkän psykiatrisen hoidon jälkeen tulin kuntoon.
Siinä kyllä kävi toipuminen tai parantuminen.
Ymmärsin jopa senkin, ettei se ollut mahdollista ennen kuin itse tajusin oman tilanteeni, ja osallistuin omaan hoitooni.
Harmia kyllä jäänyt, sitä ei käy kieltäminen, mutta kaiken kaikkiaan parempaan päin.

Anonyymi kirjoitti:

Sinä olet malliesimerkki siitä mikä psykiatrian hoidoissa mättää. Kategorisoit (taidat olla tämä narskuheittelijä), pidät ihmisiä jotenkin vajaina joita paimennat täällä, sairaudentunnottomina,lääkärien lääkereseptejä lähes ainoana keinona parantaa itseään ja sitä nähtävästi tavoiteltavana ettei kyseenalaista eikä ajattele omilla aivoillaan vaan ottaa vahvan sairausidentiteetin itselleen.. Kuitenkin itse pitää tehdä työ mutta ei koskaan saa olla mitenkään itsekäs tai miettiä mikä itselle on parasta.

Taidat olla itse joku mt-työntekijä joka saa näppyjä siitä että joku ei alistu mt-potilaan roolin kaikkiin osiin vaan ajatteleekin omilla aivoillaan ja vielä kertoo minkä on kokenut haitalliseksi. Ja kehtaa vielä sanoa mitä haluaisi että asiat mt-puolella muuttuisi parempaan. Takerrut kynsin ja hampain vanhantyylisiin hoitotapoihin

Toki koersiivinen ylhäältä alaspäin holhoava hoito on arkipäivää tilanteissa joissa esim nähdään että ihmisen arvostelukyky ym kyky hahmottaa todellisuutya heittää johtuen heidän voinnistaan. Tuollainen valtaepäsuhtainen ylhäältä annettu hoito sisältää merkittäviä riskejä tosin siihen että ihminen traumatisoituu hoisosta mitä suurempi ote ja hallinta jollain toisella ihmisellä on toisesta sekä lisää riskiä väärinkäytöksiin.

Suuri osa ihmisistä ei ole tällaisessa voinnissa kuka ramppaa mt-palveluissa vaikka heillä olisikin kärsimystä

Lue lisää

Kyse ei ole siitä etteikö yhteiskunta haluaisi kantaa sinunkin syntejäsi, vaan siitä ettei yhteiskunta voi luonttensa vuoksi sitä tehdä.

Kutsu sitä sairauden tunnoksi tai miksi vaan, mutta älä odota että yhteiskunta sairastaisi sinun puolesta.

Ihan aina ei näe ulkoisesta olemuksesta se, kuinka ihminen voi.
On monia psyykkisesti kunnossa olevia ihmisiä, joilla on ylipainoa, joillain enemmän, joillain vähemmän.
Sinäkin kirjoitat, ettei kukaan odota meidän olevan fyysisesti täydellisiä, ja kommentin loppuun kirjoitit kuitenkin, että ulkoisesta näkee miten mielessään voi.
Tuokin on jo tavallaan ihmisten leimaamista.

Ja miksi itseään pitäisi puolustella, eikös se riitä, että ihminen olisi itseensä tyytyväinen? Mitä sitä muille selittelemään?
On valitettavaa, että nykyään monet elävät sen mukaan, mitä/miten ulkopuoliset muka odottavat. Se saa itsetunnon heikentymään ajan kanssa, kun kuvittelee, ettei ehkä kelpaa muille.

Anonyymi kirjoitti:

Ihan aina ei näe ulkoisesta olemuksesta se, kuinka ihminen voi.
On monia psyykkisesti kunnossa olevia ihmisiä, joilla on ylipainoa, joillain enemmän, joillain vähemmän.
Sinäkin kirjoitat, ettei kukaan odota meidän olevan fyysisesti täydellisiä, ja kommentin loppuun kirjoitit kuitenkin, että ulkoisesta näkee miten mielessään voi.
Tuokin on jo tavallaan ihmisten leimaamista.

Ja miksi itseään pitäisi puolustella, eikös se riitä, että ihminen olisi itseensä tyytyväinen? Mitä sitä muille selittelemään?
On valitettavaa, että nykyään monet elävät sen mukaan, mitä/miten ulkopuoliset muka odottavat. Se saa itsetunnon heikentymään ajan kanssa, kun kuvittelee, ettei ehkä kelpaa muille.

Lue lisää

No lihavaa ei kuitenkaan ensitilassa aleta lääkitä ihan heppoisin eväin joiden vaikutusmekanismikaan ole selvä saati empiirisesti osoitettu kuten masennuslääkkeiden kohdalla. Hyväksytään että lihava ei ehkä työssään ihan kaikkeen pysty tai taivu, mutta mielen suhteen puolitehoinen on heti framilla, ja usein vieläpä töissä jotka ovat tyhjää p-puhetta täynnänsä.

Anonyymi kirjoitti:

No lihavaa ei kuitenkaan ensitilassa aleta lääkitä ihan heppoisin eväin joiden vaikutusmekanismikaan ole selvä saati empiirisesti osoitettu kuten masennuslääkkeiden kohdalla. Hyväksytään että lihava ei ehkä työssään ihan kaikkeen pysty tai taivu, mutta mielen suhteen puolitehoinen on heti framilla, ja usein vieläpä töissä jotka ovat tyhjää p-puhetta täynnänsä.

Lue lisää

Eivät lääkärit puntarille laita kirjoittaessaan reseptejään, aivan sama, onko laiha vai lihava, tai jotain siltä väliltä.

Lääkärit voi yrittää pakottaa lääkityksiä myös kun ihminen jo alunperin voi huonosti lääkitysten vuoksi. Elämä alkaa voittaa kun pääsee tuosta kierteestä pois.

En usko että sairaallaan mennään ottamaan oppia, miten olla sairas.

Sairaalaan jouduttaessa on yleensä akuutti tilanne päällä, eikä sillä ole oikeastaan merkitystä että onko se somaattisella vai MT puolella. Ei ne tulehdusarvot siellä puhumalla parane, vaan ihan lääkkeillä.

MT-kuntoutujille on olemassa aika hemmetisti erilaista tukea ja hoitoa, niin ennen kuin jälkeenkin osastojakson, kunhan niitä suostuu ottamaan vastaan.

Anonyymi kirjoitti:

En usko että sairaallaan mennään ottamaan oppia, miten olla sairas.

Sairaalaan jouduttaessa on yleensä akuutti tilanne päällä, eikä sillä ole oikeastaan merkitystä että onko se somaattisella vai MT puolella. Ei ne tulehdusarvot siellä puhumalla parane, vaan ihan lääkkeillä.

MT-kuntoutujille on olemassa aika hemmetisti erilaista tukea ja hoitoa, niin ennen kuin jälkeenkin osastojakson, kunhan niitä suostuu ottamaan vastaan.

Lue lisää

Kerroppa mihin tulehdusarvoihin oikein viittaat? Psyykenlääkkeiden vastetta seurataan potilaan "oireiden" eli käyttäytymisen muutoksina. Olet varmaan niitä ihmisiä, jotka rinnastavat antipsykootit antibiootteihin tai HIV-lääkkeisiin. Ainoa ero on, että toiset hoitavat biologisesti määriteltyjä tiloja, toiset kaikkea mahdollista epämiellyttävää, mitä ihminen voi ilmentää käyttäytymisellään ja mitä hän voi tuntea sisimmässään(esimerkiksi PANSS-skaala ei mittaa tulehdusarvoja, vaan sitä onko ihminen vihamielinen, masentunut, kokeeko hän suhteetonta syyllisyyttä, onko hänellä suuruusharhoja tai deluusioita jne.).

Toinen ero näiden lääkkeiden ja niillä hoidettavien sairaustilojen välillä on, että historiallisesti hoitojen vaikuttavuus on aivan käänteinen suhteessa toisiinsa. Tämä liittynee osin siihen, että kun hoidetaan biologisesti määriteltyjä tiloja, niihin voidaan kehittää toimivia lääkkeitä. Näin ollen HIV:n lääkehoidon kehitys on muuttanut kuolemaan johtavan sairauden hallittavaksi krooniseksi sairaudeksi, kun taas antipsykoottien "kehitys" (jota ei ole, koska vaste ei ole meta-analyysien mukaan parantunut lainkaan vuosikymmenien kehityksen aikana) on johtanut suhteellisen kuolleisuuden nousuun skitsofreniapotilailla ja toipumisen todennäköisyyden laskuun.

Ajattelepas, jos HIV:n hoidossa hoitotulokset olisivat yhtä mullistavia kuin skitsofrenian? Suhteellinen kuolleisuus vaan nousee vuosikymmenestä toiseen, vaikka kuten muillakin väestöryhmillä, imeväiskuolleisuus yms. romahtaa elintason noustessa. Kuka HIV-potilas haluaisi tällaiseen hoitoon? Ei yksikään, mutta kun on kyse mielisairaista, heidän on suorastaan pakko ottaa vaarallista ja terveyttä vahingoittavaa hoitoa vastaan. Mitään muuta ei saa tehdä kuin kehua, kuinka psykiatria on niin valtavan kehittynyt vuosikymmenien aikana, vaikka ainoa kehitys on tapahtunut lääkeyhtiöiden tuloslaskelmissa. Kuka itseään kunnioittava kardiologi esimerkiksi kehtaisi kehua sellaista lääketieteen kehitystä, jossa kuolleisuus sydänkohtauksiin nousisi eikä laskisi? Kuka sisätautilääkäri kehuskelisi, että diabetes sokeuttaa suhteessa enemmän ihmisiä kuin vuosikymmen sitten lääketieteen kehityksestä huolimatta? Mutta psykiatrit vitsikkäästi kehtaavat kehua itseään kilpaa ja väittää, että tarjottu hoito on tehokasta, vaikka missään lukemassani meta-analyysissa ei niin väitetä, vaan päin vastoin. Plasebokontrolloiduissa kokeissa vaste on niin heikko, että keskeisin haaste meta-analyysien tekijöiden mukaan on se, miten saada plasebovastetta laskemaan jotta lääkeyhtiöiden tutkimuksiin menevät kustannukset eivät olisi niin suhteettomia, kun pitää tehdä tusinoittain epäonnistuneita, julkaisemattomia lääkekokeita ja leikkiä siinä samalla koehenkilöiden terveydellä ja hengillä.

Anonyymi kirjoitti:

Kerroppa mihin tulehdusarvoihin oikein viittaat? Psyykenlääkkeiden vastetta seurataan potilaan "oireiden" eli käyttäytymisen muutoksina. Olet varmaan niitä ihmisiä, jotka rinnastavat antipsykootit antibiootteihin tai HIV-lääkkeisiin. Ainoa ero on, että toiset hoitavat biologisesti määriteltyjä tiloja, toiset kaikkea mahdollista epämiellyttävää, mitä ihminen voi ilmentää käyttäytymisellään ja mitä hän voi tuntea sisimmässään(esimerkiksi PANSS-skaala ei mittaa tulehdusarvoja, vaan sitä onko ihminen vihamielinen, masentunut, kokeeko hän suhteetonta syyllisyyttä, onko hänellä suuruusharhoja tai deluusioita jne.).

Toinen ero näiden lääkkeiden ja niillä hoidettavien sairaustilojen välillä on, että historiallisesti hoitojen vaikuttavuus on aivan käänteinen suhteessa toisiinsa. Tämä liittynee osin siihen, että kun hoidetaan biologisesti määriteltyjä tiloja, niihin voidaan kehittää toimivia lääkkeitä. Näin ollen HIV:n lääkehoidon kehitys on muuttanut kuolemaan johtavan sairauden hallittavaksi krooniseksi sairaudeksi, kun taas antipsykoottien "kehitys" (jota ei ole, koska vaste ei ole meta-analyysien mukaan parantunut lainkaan vuosikymmenien kehityksen aikana) on johtanut suhteellisen kuolleisuuden nousuun skitsofreniapotilailla ja toipumisen todennäköisyyden laskuun.

Ajattelepas, jos HIV:n hoidossa hoitotulokset olisivat yhtä mullistavia kuin skitsofrenian? Suhteellinen kuolleisuus vaan nousee vuosikymmenestä toiseen, vaikka kuten muillakin väestöryhmillä, imeväiskuolleisuus yms. romahtaa elintason noustessa. Kuka HIV-potilas haluaisi tällaiseen hoitoon? Ei yksikään, mutta kun on kyse mielisairaista, heidän on suorastaan pakko ottaa vaarallista ja terveyttä vahingoittavaa hoitoa vastaan. Mitään muuta ei saa tehdä kuin kehua, kuinka psykiatria on niin valtavan kehittynyt vuosikymmenien aikana, vaikka ainoa kehitys on tapahtunut lääkeyhtiöiden tuloslaskelmissa. Kuka itseään kunnioittava kardiologi esimerkiksi kehtaisi kehua sellaista lääketieteen kehitystä, jossa kuolleisuus sydänkohtauksiin nousisi eikä laskisi? Kuka sisätautilääkäri kehuskelisi, että diabetes sokeuttaa suhteessa enemmän ihmisiä kuin vuosikymmen sitten lääketieteen kehityksestä huolimatta? Mutta psykiatrit vitsikkäästi kehtaavat kehua itseään kilpaa ja väittää, että tarjottu hoito on tehokasta, vaikka missään lukemassani meta-analyysissa ei niin väitetä, vaan päin vastoin. Plasebokontrolloiduissa kokeissa vaste on niin heikko, että keskeisin haaste meta-analyysien tekijöiden mukaan on se, miten saada plasebovastetta laskemaan jotta lääkeyhtiöiden tutkimuksiin menevät kustannukset eivät olisi niin suhteettomia, kun pitää tehdä tusinoittain epäonnistuneita, julkaisemattomia lääkekokeita ja leikkiä siinä samalla koehenkilöiden terveydellä ja hengillä.

Lue lisää

Edellinen kommentoija mainitsikin sekä somaattisen, että psyykkisen terveyden, josta johtuen käytti tulehdusarvoja esimerkkinä. Näin ainakin itse ymmärsin.
Ei siinä kukaan ole sotkenut antipsykootteja ja antibiootteja.
Olisi hyvä ymmärtää lukemansa, ennen kuin alkaa haastaa toista, miksi on jotakin kirjoittanut.

Anonyymi kirjoitti:

Kerroppa mihin tulehdusarvoihin oikein viittaat? Psyykenlääkkeiden vastetta seurataan potilaan "oireiden" eli käyttäytymisen muutoksina. Olet varmaan niitä ihmisiä, jotka rinnastavat antipsykootit antibiootteihin tai HIV-lääkkeisiin. Ainoa ero on, että toiset hoitavat biologisesti määriteltyjä tiloja, toiset kaikkea mahdollista epämiellyttävää, mitä ihminen voi ilmentää käyttäytymisellään ja mitä hän voi tuntea sisimmässään(esimerkiksi PANSS-skaala ei mittaa tulehdusarvoja, vaan sitä onko ihminen vihamielinen, masentunut, kokeeko hän suhteetonta syyllisyyttä, onko hänellä suuruusharhoja tai deluusioita jne.).

Toinen ero näiden lääkkeiden ja niillä hoidettavien sairaustilojen välillä on, että historiallisesti hoitojen vaikuttavuus on aivan käänteinen suhteessa toisiinsa. Tämä liittynee osin siihen, että kun hoidetaan biologisesti määriteltyjä tiloja, niihin voidaan kehittää toimivia lääkkeitä. Näin ollen HIV:n lääkehoidon kehitys on muuttanut kuolemaan johtavan sairauden hallittavaksi krooniseksi sairaudeksi, kun taas antipsykoottien "kehitys" (jota ei ole, koska vaste ei ole meta-analyysien mukaan parantunut lainkaan vuosikymmenien kehityksen aikana) on johtanut suhteellisen kuolleisuuden nousuun skitsofreniapotilailla ja toipumisen todennäköisyyden laskuun.

Ajattelepas, jos HIV:n hoidossa hoitotulokset olisivat yhtä mullistavia kuin skitsofrenian? Suhteellinen kuolleisuus vaan nousee vuosikymmenestä toiseen, vaikka kuten muillakin väestöryhmillä, imeväiskuolleisuus yms. romahtaa elintason noustessa. Kuka HIV-potilas haluaisi tällaiseen hoitoon? Ei yksikään, mutta kun on kyse mielisairaista, heidän on suorastaan pakko ottaa vaarallista ja terveyttä vahingoittavaa hoitoa vastaan. Mitään muuta ei saa tehdä kuin kehua, kuinka psykiatria on niin valtavan kehittynyt vuosikymmenien aikana, vaikka ainoa kehitys on tapahtunut lääkeyhtiöiden tuloslaskelmissa. Kuka itseään kunnioittava kardiologi esimerkiksi kehtaisi kehua sellaista lääketieteen kehitystä, jossa kuolleisuus sydänkohtauksiin nousisi eikä laskisi? Kuka sisätautilääkäri kehuskelisi, että diabetes sokeuttaa suhteessa enemmän ihmisiä kuin vuosikymmen sitten lääketieteen kehityksestä huolimatta? Mutta psykiatrit vitsikkäästi kehtaavat kehua itseään kilpaa ja väittää, että tarjottu hoito on tehokasta, vaikka missään lukemassani meta-analyysissa ei niin väitetä, vaan päin vastoin. Plasebokontrolloiduissa kokeissa vaste on niin heikko, että keskeisin haaste meta-analyysien tekijöiden mukaan on se, miten saada plasebovastetta laskemaan jotta lääkeyhtiöiden tutkimuksiin menevät kustannukset eivät olisi niin suhteettomia, kun pitää tehdä tusinoittain epäonnistuneita, julkaisemattomia lääkekokeita ja leikkiä siinä samalla koehenkilöiden terveydellä ja hengillä.

Lue lisää

" Oireet " eli käyttäytyminen ?
Mitä, mitä, käyttäytymisen muutos.
Psykoottinen ihminen, jolla on harhoja, harhatko johtuvat vain käytöksestä ?
Psykoottinen ihminen, joka tekee väkivaltaisen teon harhoissaan, sekö on vain käytöksen muutosta ?
Jotain rajaa näihinkin juttuihin, kiitos.
Mielenterveys tai -sairaus vaikuttaa enemmänkin tunnepuolelle, eikä käytökseen.
Toki se tunnepuoli sitten saattaa vaikuttaa myös käytökseen.

Anonyymi kirjoitti:

Kerroppa mihin tulehdusarvoihin oikein viittaat? Psyykenlääkkeiden vastetta seurataan potilaan "oireiden" eli käyttäytymisen muutoksina. Olet varmaan niitä ihmisiä, jotka rinnastavat antipsykootit antibiootteihin tai HIV-lääkkeisiin. Ainoa ero on, että toiset hoitavat biologisesti määriteltyjä tiloja, toiset kaikkea mahdollista epämiellyttävää, mitä ihminen voi ilmentää käyttäytymisellään ja mitä hän voi tuntea sisimmässään(esimerkiksi PANSS-skaala ei mittaa tulehdusarvoja, vaan sitä onko ihminen vihamielinen, masentunut, kokeeko hän suhteetonta syyllisyyttä, onko hänellä suuruusharhoja tai deluusioita jne.).

Toinen ero näiden lääkkeiden ja niillä hoidettavien sairaustilojen välillä on, että historiallisesti hoitojen vaikuttavuus on aivan käänteinen suhteessa toisiinsa. Tämä liittynee osin siihen, että kun hoidetaan biologisesti määriteltyjä tiloja, niihin voidaan kehittää toimivia lääkkeitä. Näin ollen HIV:n lääkehoidon kehitys on muuttanut kuolemaan johtavan sairauden hallittavaksi krooniseksi sairaudeksi, kun taas antipsykoottien "kehitys" (jota ei ole, koska vaste ei ole meta-analyysien mukaan parantunut lainkaan vuosikymmenien kehityksen aikana) on johtanut suhteellisen kuolleisuuden nousuun skitsofreniapotilailla ja toipumisen todennäköisyyden laskuun.

Ajattelepas, jos HIV:n hoidossa hoitotulokset olisivat yhtä mullistavia kuin skitsofrenian? Suhteellinen kuolleisuus vaan nousee vuosikymmenestä toiseen, vaikka kuten muillakin väestöryhmillä, imeväiskuolleisuus yms. romahtaa elintason noustessa. Kuka HIV-potilas haluaisi tällaiseen hoitoon? Ei yksikään, mutta kun on kyse mielisairaista, heidän on suorastaan pakko ottaa vaarallista ja terveyttä vahingoittavaa hoitoa vastaan. Mitään muuta ei saa tehdä kuin kehua, kuinka psykiatria on niin valtavan kehittynyt vuosikymmenien aikana, vaikka ainoa kehitys on tapahtunut lääkeyhtiöiden tuloslaskelmissa. Kuka itseään kunnioittava kardiologi esimerkiksi kehtaisi kehua sellaista lääketieteen kehitystä, jossa kuolleisuus sydänkohtauksiin nousisi eikä laskisi? Kuka sisätautilääkäri kehuskelisi, että diabetes sokeuttaa suhteessa enemmän ihmisiä kuin vuosikymmen sitten lääketieteen kehityksestä huolimatta? Mutta psykiatrit vitsikkäästi kehtaavat kehua itseään kilpaa ja väittää, että tarjottu hoito on tehokasta, vaikka missään lukemassani meta-analyysissa ei niin väitetä, vaan päin vastoin. Plasebokontrolloiduissa kokeissa vaste on niin heikko, että keskeisin haaste meta-analyysien tekijöiden mukaan on se, miten saada plasebovastetta laskemaan jotta lääkeyhtiöiden tutkimuksiin menevät kustannukset eivät olisi niin suhteettomia, kun pitää tehdä tusinoittain epäonnistuneita, julkaisemattomia lääkekokeita ja leikkiä siinä samalla koehenkilöiden terveydellä ja hengillä.

Lue lisää

Tulehdusarvoihin, ja siihen että miten se liittyy akuuttiin hoidontarpeeseen voi tutustua omatoimisesti googlen avustuksella.

https://duckduckgo.com/?q=tulehdusarvo&t=newext&atb=v266-1&ia=web

Vastavuoroisesti minä oletan, että olet varmaan niitä ihmisiä, jotka luulee että avoimen dialogin malli on lääkkeetöntä hoitoa.

Se on ikävää että psykoosisairauksien kohdalla ei ole ollut samanlaisia tieteellisiä läpimurtoja kuin vaikkapa syövän tai HIV:n kohdalla.

Realiteetti on kuitenkin se, ettei joka neljäs lapsi tai nuori asu perheessä jossa jollain on HIV tartunta. Eikä heistä yli neljäkymmentä prosenttia ole vaarassa saada sitä tartuntaa itse.

Mielenterveysongelma ei ole sama asia kuin syyntakeettomuus, vaikka jotkut ihmiset yrittääkin käyttää sitä niin. Siksi kuntoutujilta pitää vaatia samaa vastuuta ja monisukupolvisen ketjun katkaisua kuin HIV positiivisilta ihmisiltä.

Anonyymi kirjoitti:

Tulehdusarvoihin, ja siihen että miten se liittyy akuuttiin hoidontarpeeseen voi tutustua omatoimisesti googlen avustuksella.

https://duckduckgo.com/?q=tulehdusarvo&t=newext&atb=v266-1&ia=web

Vastavuoroisesti minä oletan, että olet varmaan niitä ihmisiä, jotka luulee että avoimen dialogin malli on lääkkeetöntä hoitoa.

Se on ikävää että psykoosisairauksien kohdalla ei ole ollut samanlaisia tieteellisiä läpimurtoja kuin vaikkapa syövän tai HIV:n kohdalla.

Realiteetti on kuitenkin se, ettei joka neljäs lapsi tai nuori asu perheessä jossa jollain on HIV tartunta. Eikä heistä yli neljäkymmentä prosenttia ole vaarassa saada sitä tartuntaa itse.

Mielenterveysongelma ei ole sama asia kuin syyntakeettomuus, vaikka jotkut ihmiset yrittääkin käyttää sitä niin. Siksi kuntoutujilta pitää vaatia samaa vastuuta ja monisukupolvisen ketjun katkaisua kuin HIV positiivisilta ihmisiltä.

Lue lisää

kohta onneksi hiv-lääkkeet pakotetaan hiv-potilaille injektiona, jotta eivät levitä tappavaa tautiaan muille, kuten aika moni hiv-positiivinen tekee ja ottavat lääkkeet pillerinä aivan samoin kuin mt-potilaista osa, vain kun on oireita. psykoosilääkkeet hoitavat akuutissa psykoosissa mutta ei muuten. hiv-lääkkeet estää taudin leviämisen 1/1000 todennäköisyydellä.

Niin mitä se muu apu sitten olisi sinun mielestäsi ?
Kun näistä valittajista jokainen hakee apua ja päättää minkä hoitomuodon tarvitsisivat Sellaista hoitomuotoa ei ole jossa paapotaan aikuisia ihmisiä , tai että tullaan kaveriksi lääkärin kanssa, nehä ovat usein potilaan toiveet. Eletään luuloissa että on muka joku erikois tapaus sairautensa kanssa , ymmärtämättä että lääkärit kuulevat samat jutut eri potilailta koko ajan, ja lääkkeet kyllä auttaa kun asenne muuttuu ja unohtaa hetkeksi sen oman erikoisuutensa .
Niin että odotukset hoidosta ovat niin usein väärät, siksi tämä valittelija kaarti kokoontuu palstalle pelottelemaan ihmisiä jotka saattavat olla huonokuntoisia eivätkä uskalla hakea apua kun lukevat näitä ” minä itse” tyyppien vuodatuksia . Asiallisuus pitää olla, ja jos on valittamista hoidosta niin se valitus tehdään hoitopisteeseen , eikä muualle

Anonyymi kirjoitti:

En usko että sairaallaan mennään ottamaan oppia, miten olla sairas.

Sairaalaan jouduttaessa on yleensä akuutti tilanne päällä, eikä sillä ole oikeastaan merkitystä että onko se somaattisella vai MT puolella. Ei ne tulehdusarvot siellä puhumalla parane, vaan ihan lääkkeillä.

MT-kuntoutujille on olemassa aika hemmetisti erilaista tukea ja hoitoa, niin ennen kuin jälkeenkin osastojakson, kunhan niitä suostuu ottamaan vastaan.

Lue lisää

Mutta kun usein nämä tyypit yrittävät kieltää oman sairautensa etsimällä aomaattisia sairauksia mielenterveys sairauksien tilalle . Se on niin tavallista juuri näitä sairauksia poteville, milloin on muka lääkäri antanut vääriä lääkkeitä vaikka itse tietää että on vika sydämmessä jota lääkäri muka ei huomaa, tai jossain muussa kehon sairaudessa. Äkunhan osaisivat ottaa asiakannalla nämä asiat ja hyväksyä tosiasia että on sairas juuri psyykkisesti ja keskittäytyisivät omaan hoitoonsa lääkärin määräysten mukaisesti, niin vois olla että tervehtyisivät
Se kun yrittävät kaikin voimin kumota diagnoosinsa olemassa oloa , muka vääräksi.

Anonyymi kirjoitti:

Niin mitä se muu apu sitten olisi sinun mielestäsi ?
Kun näistä valittajista jokainen hakee apua ja päättää minkä hoitomuodon tarvitsisivat Sellaista hoitomuotoa ei ole jossa paapotaan aikuisia ihmisiä , tai että tullaan kaveriksi lääkärin kanssa, nehä ovat usein potilaan toiveet. Eletään luuloissa että on muka joku erikois tapaus sairautensa kanssa , ymmärtämättä että lääkärit kuulevat samat jutut eri potilailta koko ajan, ja lääkkeet kyllä auttaa kun asenne muuttuu ja unohtaa hetkeksi sen oman erikoisuutensa .
Niin että odotukset hoidosta ovat niin usein väärät, siksi tämä valittelija kaarti kokoontuu palstalle pelottelemaan ihmisiä jotka saattavat olla huonokuntoisia eivätkä uskalla hakea apua kun lukevat näitä ” minä itse” tyyppien vuodatuksia . Asiallisuus pitää olla, ja jos on valittamista hoidosta niin se valitus tehdään hoitopisteeseen , eikä muualle

Lue lisää

Nuo kaikki leimaamiset "valittajista" ja että he kuvittelisivat olevansa jotenkin "erikoisia", tulisivat vastaanotolle, tai osastoille paapottaviksi ovat vain sinun omassa päässäsi. Ei siis pidä esittämäsi arviot millään tavalla paikkaansa. Olet tehnyt sitä jo monen vuoden ajan. Eikä se ole asiallista, koska esittämäsi väittämät eivät perustu faktoihin, eli totuuteen.

Todellinen tarkoitusperäsi lienee vaientaa keskustelua, ja sitä ettei psykiatriaa, siellä käytettäviä hoitokeinoja ja systeemissä olevia vikoja saisi, siis sinun mielestäsi, kirjoittaa ja tuoda esille somessa. Enkä ymmärrä, että miksi muka ei saisi. Minusta on relevanttia, ja siis aiheellista ja tarpeellistakin se, että edes jossakin käydään keskustelua ja tuodaan esille myös epäkohtia. Koska ei mikään ole täydellistä, eikä valmista, ei edes psykiatria. Jos niin kuvittelee, niin silloin on tultu aivan liian ylimieliseksi, menty hakoteille ja ollaan väärällä tiellä. Silloin voidaan hyvällä syyllä epäillä niin ajattelvia jumalkompleksista.

Psykiatriakin voi kehittyä ja kenties parantaa sitä omaa imagoaan ja uskottavuuttaan, mutta vain kuuntelemalla palveluita käyttävien mielipiteitä, toiveita ja kehitysideoita. Myös somessa esitettyjä kannanottoja, myös kritiikkiä kannattaisi käyttää oman alansa kehittämiseksi ja uudistamiseksi. Sitä kutsutaan eteenpäin menoksi ja edistykseksi. Joka on jokaisen tieteen olemassa olemisen edellytys.

Anonyymi kirjoitti:

Nuo kaikki leimaamiset "valittajista" ja että he kuvittelisivat olevansa jotenkin "erikoisia", tulisivat vastaanotolle, tai osastoille paapottaviksi ovat vain sinun omassa päässäsi. Ei siis pidä esittämäsi arviot millään tavalla paikkaansa. Olet tehnyt sitä jo monen vuoden ajan. Eikä se ole asiallista, koska esittämäsi väittämät eivät perustu faktoihin, eli totuuteen.

Todellinen tarkoitusperäsi lienee vaientaa keskustelua, ja sitä ettei psykiatriaa, siellä käytettäviä hoitokeinoja ja systeemissä olevia vikoja saisi, siis sinun mielestäsi, kirjoittaa ja tuoda esille somessa. Enkä ymmärrä, että miksi muka ei saisi. Minusta on relevanttia, ja siis aiheellista ja tarpeellistakin se, että edes jossakin käydään keskustelua ja tuodaan esille myös epäkohtia. Koska ei mikään ole täydellistä, eikä valmista, ei edes psykiatria. Jos niin kuvittelee, niin silloin on tultu aivan liian ylimieliseksi, menty hakoteille ja ollaan väärällä tiellä. Silloin voidaan hyvällä syyllä epäillä niin ajattelvia jumalkompleksista.

Psykiatriakin voi kehittyä ja kenties parantaa sitä omaa imagoaan ja uskottavuuttaan, mutta vain kuuntelemalla palveluita käyttävien mielipiteitä, toiveita ja kehitysideoita. Myös somessa esitettyjä kannanottoja, myös kritiikkiä kannattaisi käyttää oman alansa kehittämiseksi ja uudistamiseksi. Sitä kutsutaan eteenpäin menoksi ja edistykseksi. Joka on jokaisen tieteen olemassa olemisen edellytys.

Lue lisää

"Niin mitä se muu apu sitten olisi sinun mielestäsi ?
Kun näistä valittajista jokainen hakee apua ja päättää minkä hoitomuodon tarvitsisivat Sellaista hoitomuotoa ei ole jossa paapotaan aikuisia ihmisiä , tai että tullaan kaveriksi lääkärin kanssa, nehä ovat usein potilaan toiveet. Eletään luuloissa että on muka joku erikois tapaus sairautensa kanssa , ymmärtämättä että lääkärit kuulevat samat jutut eri potilailta koko ajan, ja lääkkeet kyllä auttaa kun asenne muuttuu ja unohtaa hetkeksi sen oman erikoisuutensa .
Niin että odotukset hoidosta ovat niin usein väärät, siksi tämä valittelija kaarti kokoontuu palstalle pelottelemaan ihmisiä jotka saattavat olla huonokuntoisia eivätkä uskalla hakea apua kun lukevat näitä ” minä itse” tyyppien vuodatuksia . Asiallisuus pitää olla, ja jos on valittamista hoidosta niin se valitus tehdään hoitopisteeseen , eikä muualle"

Sä se olet yksi hupaisa tapaus täällä paimentamassa sairaudentunnottomia idiootteina ja luulotautisia pitämiäsi ihmisiä joiden kaikkien pitäisi vetää aineita :D

Mitäs sä siihen sanot että esim itse olen ollut hoidossa jossa ei harmien takia ole enää määrätty aineita? LÄÄKKEETTÖMÄSSÄ hoidossa jossa lääkäri näkee lääkkeet jopa terapiaa haittaavina. Sopiiko tää sun ajattelumaailmaan että joku joka puhuu harmeista on saanut hyötyä? Jossa olen käynyt traumaterapiassa ja se on ihan hyvää.

Multa on poistettu diagnooseja myös ja se on alentanut uskoa psykiatristen sairauksien reliabiliteettiin.

en siis hyvistäkään kokemuksusta huolimatta silti usko suurilta osin enää psykiatristen diagnoosien reliabiliteettiin ja koen saaneeni psykiatristen aineiden pitkäaikaiskäytöstä harmia mistä puhkesi erilaiaia fyysisiä oireita joista on myös ihan lääkärin merkkaamaa tekstiä papereissa. Mutta harmiatakaan en saanut heti merkintää ja koen että osa psykiatreista ei ota harmeja vakavissaan. En edelleenkään usko että psykiatria täysin ymmärtää harmia mitä tekee pitäessään ihmisiä vuosia osana ei kontrolloitua lääkekoetta.

Olen kokenut psykiatriasta harmia ja kesti kohtuuttoman kauan saada kunnollista apua jota sai vasta kun oli saanut harmia pillereistä

Sä edustat vanhanaikaista koersiivista ja autoritäärisesti ajattelevaa psykiatriaa.

Anonyymi kirjoitti:

"Niin mitä se muu apu sitten olisi sinun mielestäsi ?
Kun näistä valittajista jokainen hakee apua ja päättää minkä hoitomuodon tarvitsisivat Sellaista hoitomuotoa ei ole jossa paapotaan aikuisia ihmisiä , tai että tullaan kaveriksi lääkärin kanssa, nehä ovat usein potilaan toiveet. Eletään luuloissa että on muka joku erikois tapaus sairautensa kanssa , ymmärtämättä että lääkärit kuulevat samat jutut eri potilailta koko ajan, ja lääkkeet kyllä auttaa kun asenne muuttuu ja unohtaa hetkeksi sen oman erikoisuutensa .
Niin että odotukset hoidosta ovat niin usein väärät, siksi tämä valittelija kaarti kokoontuu palstalle pelottelemaan ihmisiä jotka saattavat olla huonokuntoisia eivätkä uskalla hakea apua kun lukevat näitä ” minä itse” tyyppien vuodatuksia . Asiallisuus pitää olla, ja jos on valittamista hoidosta niin se valitus tehdään hoitopisteeseen , eikä muualle"

Sä se olet yksi hupaisa tapaus täällä paimentamassa sairaudentunnottomia idiootteina ja luulotautisia pitämiäsi ihmisiä joiden kaikkien pitäisi vetää aineita :D

Mitäs sä siihen sanot että esim itse olen ollut hoidossa jossa ei harmien takia ole enää määrätty aineita? LÄÄKKEETTÖMÄSSÄ hoidossa jossa lääkäri näkee lääkkeet jopa terapiaa haittaavina. Sopiiko tää sun ajattelumaailmaan että joku joka puhuu harmeista on saanut hyötyä? Jossa olen käynyt traumaterapiassa ja se on ihan hyvää.

Multa on poistettu diagnooseja myös ja se on alentanut uskoa psykiatristen sairauksien reliabiliteettiin.

en siis hyvistäkään kokemuksusta huolimatta silti usko suurilta osin enää psykiatristen diagnoosien reliabiliteettiin ja koen saaneeni psykiatristen aineiden pitkäaikaiskäytöstä harmia mistä puhkesi erilaiaia fyysisiä oireita joista on myös ihan lääkärin merkkaamaa tekstiä papereissa. Mutta harmiatakaan en saanut heti merkintää ja koen että osa psykiatreista ei ota harmeja vakavissaan. En edelleenkään usko että psykiatria täysin ymmärtää harmia mitä tekee pitäessään ihmisiä vuosia osana ei kontrolloitua lääkekoetta.

Olen kokenut psykiatriasta harmia ja kesti kohtuuttoman kauan saada kunnollista apua jota sai vasta kun oli saanut harmia pillereistä

Sä edustat vanhanaikaista koersiivista ja autoritäärisesti ajattelevaa psykiatriaa.

Lue lisää

"Mutta kun usein nämä tyypit yrittävät kieltää oman sairautensa etsimällä aomaattisia sairauksia mielenterveys sairauksien tilalle "

Osa mun paremminvoimista on se etten näe itseäni enää masennusdiagnoosin kautta vaan ihmisenä jolla on monenlaiaia tunteita ja elämään liittyy myös kärsimystä ja traumoja,joka opettelee selviytymiskeinoja ja pääseen yli raskaista jutuista.

Toi sairaaksi hokeminen on yksi osa mikä mua ahdistaa psykiatriassa, paljon ihmiselämän relevanttejakin reaktioita tapahtuneisiin asioihin ja ihmisten tunneherkkyyttä sanotaan sairaaksi. Tai sitä että kärsii kohdattuaan jotain raskasta.

Sekin on minusta normaalia että painii ihmisenä eksistentiaalisen tuskan kanssa ja aina ei jaksa olla yhteiskunnan tehosuorittaja. Paljon mitataan siltä pohjalta sitä kuin terve on kykeneekö esim töihin 8 t päivässä. Ja ennenkuin pääset arvostelemaan niin kyllä, minäkin olen yhteiskunnan tuottava jäsen, mutta psykiatrian aineissa se ei aina onnistunut

Sit sun vaan pitäis muka vetää aineita voidaksesi paremmin. Entä jos niin ei vaan käynyt vaan aineet alkoi käydä yhä haitallisemmiksi....

Psykiatrian aineista tullut somaattinen harmi on todellista.
https://youtube.com/@witt-doerringpsychiatry

Ja se että jos lääketiede ei ymmärrä jotain harmia heti, se niputetaan pällidiagnoosiksi ja jos sulla on jo pällidiagnoosi, et saa niin hyvää lääketiet.hoitoa välttis somaattisella puolella

Anonyymi kirjoitti:

"Mutta kun usein nämä tyypit yrittävät kieltää oman sairautensa etsimällä aomaattisia sairauksia mielenterveys sairauksien tilalle "

Osa mun paremminvoimista on se etten näe itseäni enää masennusdiagnoosin kautta vaan ihmisenä jolla on monenlaiaia tunteita ja elämään liittyy myös kärsimystä ja traumoja,joka opettelee selviytymiskeinoja ja pääseen yli raskaista jutuista.

Toi sairaaksi hokeminen on yksi osa mikä mua ahdistaa psykiatriassa, paljon ihmiselämän relevanttejakin reaktioita tapahtuneisiin asioihin ja ihmisten tunneherkkyyttä sanotaan sairaaksi. Tai sitä että kärsii kohdattuaan jotain raskasta.

Sekin on minusta normaalia että painii ihmisenä eksistentiaalisen tuskan kanssa ja aina ei jaksa olla yhteiskunnan tehosuorittaja. Paljon mitataan siltä pohjalta sitä kuin terve on kykeneekö esim töihin 8 t päivässä. Ja ennenkuin pääset arvostelemaan niin kyllä, minäkin olen yhteiskunnan tuottava jäsen, mutta psykiatrian aineissa se ei aina onnistunut

Sit sun vaan pitäis muka vetää aineita voidaksesi paremmin. Entä jos niin ei vaan käynyt vaan aineet alkoi käydä yhä haitallisemmiksi....

Psykiatrian aineista tullut somaattinen harmi on todellista.
https://youtube.com/@witt-doerringpsychiatry

Ja se että jos lääketiede ei ymmärrä jotain harmia heti, se niputetaan pällidiagnoosiksi ja jos sulla on jo pällidiagnoosi, et saa niin hyvää lääketiet.hoitoa välttis somaattisella puolella

Lue lisää

Sairautta heti*

Me ketkä olemme vuosia olleet psykiatrian psykoaktiivisissa mömmöissä kasvuiästä alkaen olemme koekaniineita niiden suhteen, osana ei kontrolloitua lääketieteellistä koetta. Tottakai siitä voi jotain harmiakin olla hermostolle, keholle ja aivoille vaikka sun kokemusmaailmaan kuinka tämä ei sovi.

Anonyymi kirjoitti:

Sairautta heti*

Me ketkä olemme vuosia olleet psykiatrian psykoaktiivisissa mömmöissä kasvuiästä alkaen olemme koekaniineita niiden suhteen, osana ei kontrolloitua lääketieteellistä koetta. Tottakai siitä voi jotain harmiakin olla hermostolle, keholle ja aivoille vaikka sun kokemusmaailmaan kuinka tämä ei sovi.

Lue lisää

"Todellinen tarkoitusperäsi lienee vaientaa keskustelua, ja sitä ettei psykiatriaa, siellä käytettäviä hoitokeinoja ja systeemissä olevia vikoja saisi, siis sinun mielestäsi, kirjoittaa ja tuoda esille somessa. Enkä ymmärrä, että miksi muka ei saisi. Minusta on relevanttia, ja siis aiheellista ja tarpeellistakin se, että edes jossakin käydään keskustelua ja tuodaan esille myös epäkohtia. Koska ei mikään ole täydellistä, eikä valmista, ei edes psykiatria. Jos niin kuvittelee, niin silloin on tultu aivan liian ylimieliseksi, menty hakoteille ja ollaan väärällä tiellä. Silloin voidaan hyvällä syyllä epäillä niin ajattelvia jumalkompleksista."

Hyvin todettu.

Anonyymi kirjoitti:

Sairautta heti*

Me ketkä olemme vuosia olleet psykiatrian psykoaktiivisissa mömmöissä kasvuiästä alkaen olemme koekaniineita niiden suhteen, osana ei kontrolloitua lääketieteellistä koetta. Tottakai siitä voi jotain harmiakin olla hermostolle, keholle ja aivoille vaikka sun kokemusmaailmaan kuinka tämä ei sovi.

Lue lisää

Minulle on tullut vuosikausien lääkitysten seurauksena hermostosairaus, sekä vaikeuksia kognitiivisissa taidoissa.
Nyt jo vuosia lääkkeettömänä ja fyysisesti huonossa kunnossa, mutta kunnossa kuitenkin.
Jaksettava on, ja jatkettava eteenpäin, onneksi ei sentään pahemmin käynyt.
Jokseenkin olen sitä mieltä, että asenne ratkaisee.

Anonyymi kirjoitti:

kohta onneksi hiv-lääkkeet pakotetaan hiv-potilaille injektiona, jotta eivät levitä tappavaa tautiaan muille, kuten aika moni hiv-positiivinen tekee ja ottavat lääkkeet pillerinä aivan samoin kuin mt-potilaista osa, vain kun on oireita. psykoosilääkkeet hoitavat akuutissa psykoosissa mutta ei muuten. hiv-lääkkeet estää taudin leviämisen 1/1000 todennäköisyydellä.

Lue lisää

HIV-potilaat taitavat kyllä lääkkeensä syödä aivan mielellään säännöllisesti, eikä vain silloin tällöin.
Ymmärtävät varmasti, että lääkkeet pitävät heidät hengissä, ja pystyvät elämään mahdollisimman vähäisillä oireilla.
Jos jollain on todettu HIV, hän ei taida kyseenalaistaa, onko sairautta vai ei.

Anonyymi kirjoitti:

"Todellinen tarkoitusperäsi lienee vaientaa keskustelua, ja sitä ettei psykiatriaa, siellä käytettäviä hoitokeinoja ja systeemissä olevia vikoja saisi, siis sinun mielestäsi, kirjoittaa ja tuoda esille somessa. Enkä ymmärrä, että miksi muka ei saisi. Minusta on relevanttia, ja siis aiheellista ja tarpeellistakin se, että edes jossakin käydään keskustelua ja tuodaan esille myös epäkohtia. Koska ei mikään ole täydellistä, eikä valmista, ei edes psykiatria. Jos niin kuvittelee, niin silloin on tultu aivan liian ylimieliseksi, menty hakoteille ja ollaan väärällä tiellä. Silloin voidaan hyvällä syyllä epäillä niin ajattelvia jumalkompleksista."

Hyvin todettu.

Lue lisää

Vai kertoisiko se ehkä enemmän sen ihmisen ajatusmaailmasta, joka kuvittelee tietävänsä toisen ihmisen tarkoitusperiä? Tai ylipäätään kuvittelee omistavansa niin radikaalin hienoja ideoita, että joku salaliitto teoria niitä yrittäisi vaijentaa.

Mutta annahan kun totean ihan asian sivusta.

Kuuntelin tässä männäviikolla radiota. Kuinka ollakkaan siellä tuli mainos siiitä että voisi ryhtyä säännölliseksi kuukausilahjoittajaksi seksuaali ja sukupuoli vähemmistöjen aseman edistämiseen.

Jäin siinä sitten ihan pähkäilemään, että miksei hoidon uhreilla ole samanlaista toimintaa? Siksikö että minä y ritän järjestelmällisesti vaijentaa keskustelua?

Mitähän tapahtuisi, jos lopettaisi sen yhdeksänkymmentäluvun hoitotahon syyttelyn, ja napsauttaisi omat ajatukset tälle vuosituhannelle, ja rupeaisi keräämään ihan oikeaa rahaa?

Nimimerkillä, ei taaskaan olisi minulta pois.

Anonyymi kirjoitti:

HIV-potilaat taitavat kyllä lääkkeensä syödä aivan mielellään säännöllisesti, eikä vain silloin tällöin.
Ymmärtävät varmasti, että lääkkeet pitävät heidät hengissä, ja pystyvät elämään mahdollisimman vähäisillä oireilla.
Jos jollain on todettu HIV, hän ei taida kyseenalaistaa, onko sairautta vai ei.

Lue lisää

Onhan se helppo olla kyseenalaistamatta sairautta, joka pohjautuu HIV-viruksen vasta-ainetestiin, ei lääkärin stereotyyppisille, heikon reliabiliteetin omaaville etiologialtaan tuntemattomille oirepohjaisille häiriöluokituksille. Osaatko muuten sanoa, miksi HIV-potilaiden kuolleisuus on romahtanut lääkkeiden kehityksen myötä, kun taas esimerkiksi skitsofreniapotilaiden suhteellinen kuolleisuus on noussut lineaarisesti viimeiset kolme vuosikymmentä lääkkeiden kehityksen myötä?

"Confirming the hypothesis that the relative mortality risk associated with schizophrenia is increasing, we found that SMRs have increased in a linear fashion during the 3 decades examined in this study. This finding is consistent with earlier studies.4,17"
https://jamanetwork.com/journals/jamapsychiatry/fullarticle/210034

Mahtaisiko tosiaan johtua eroista diagnostiikassa, vai mitä mieltä olet? HIV on biologisesti määritelty sairaus, jonka mekanismit tunnetaan niin hyvin, että HIV-viruksen aiheuttama AIDS voidaan tehokkaasti ennaltaehkäistä. Siihen voidaan kehittää lääkkeitä, koska tunnetaan HIV-viruksen lisääntymisen mekanismit. Skitsofrenia taas on pseudotieteellinen sairausluokitus, jota on tutkittu viimeiset 120 vuotta, mutta josta tutkijat eivät ole saaneet yhtään sen enempää selville, kuin että se on monitekijäinen, reliabiliteetiltaan heikko, affektiivisiin psykoosisairauksiin sekoittuva, etiologialtaan tuntematon häiriö:

"Emil Kraepelin, who pioneered the separation of schizophrenic and affective psychoses into separate diagnostic groups in 1898 (41), noted later in a 1920 publication—
prescient in its anticipation of a current polygeneticenvironmental interaction model of mental disorders—that the strict separation of these categorical diagnoses was not
supported (42). We are now coming to the end of the neoKraepelinian era initiated in the U.S. by Robins and Guze (15) with a renewed appreciation of both the benefits and
limitations of a strict categorical approach to mental disorder diagnosis (43)"
https://ajp.psychiatryonline.org/doi/pdf/10.1176/appi.ajp.2012.12070999

Kaikki normaaliälyiset ihmiset kyseenalaistavat sairastavansa ylipäätään kaikkia psykiatrisia häiriöitä, koska niitä ei edes virallisesti luokitella sairauksiksi. Ne ovat ICD-tautiluokituksessa häiriöitä juuri siksi, ettei niitä määritellä biologisesti. Jos joku väittää sairastavansa kappa-arvoltaan .23 masennusta, hän ei tiedä mistä puhuu. Kaikki kappa-arvon 0.6 alittavat luokitukset tarkoittavat, että vähintään puolet diagnooseista on vääriä:

"For reliability of only 0.50 to 0.60, it must be understood that means that 40% to 50% of the data being analyzed are erroneous. When kappa values are below 0.60, the confidence intervals about the obtained kappa are sufficiently wide that one can surmise that about half the data may be incorrect (10). Clearly, statistical significance means little when so much error exists in the results being tested."
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3900052/

Kliinisen masennuksen kappa-arvo on 0.28, skitsofrenian 0.46, yleistyneen ahdistushäiriön 0.2, antisosiaalisen persoonallisuushäiriön 0.21, maanis-depressiivisyyden 0.56. Siis oiretasolla on mahdollista, että yli puolet diagnooseista on vääriä eli voit hyvin hakea eriävän mielipiteen toiselta lääkäriltä, ja hän löytää hyvin helposti perusteet toiselle diagnoosille kuin ensimmäinen psykiatri. HIV-tartunnan diagnoosi taas on hyvin luotettava, etkä voi kiertää ympäri Suomen laboratorioita hakemassa eri mielipidettä eri labortaoriosta. Tämän vuoksi on ymmärrettävää, ettei sairauden toteamisesta synnny kovin paljon erimielisyyttä myöskään potilaan ja lääkärin välillä -sairaus on silloin hyvin määritelty.

Anonyymi kirjoitti:

Onhan se helppo olla kyseenalaistamatta sairautta, joka pohjautuu HIV-viruksen vasta-ainetestiin, ei lääkärin stereotyyppisille, heikon reliabiliteetin omaaville etiologialtaan tuntemattomille oirepohjaisille häiriöluokituksille. Osaatko muuten sanoa, miksi HIV-potilaiden kuolleisuus on romahtanut lääkkeiden kehityksen myötä, kun taas esimerkiksi skitsofreniapotilaiden suhteellinen kuolleisuus on noussut lineaarisesti viimeiset kolme vuosikymmentä lääkkeiden kehityksen myötä?

"Confirming the hypothesis that the relative mortality risk associated with schizophrenia is increasing, we found that SMRs have increased in a linear fashion during the 3 decades examined in this study. This finding is consistent with earlier studies.4,17"
https://jamanetwork.com/journals/jamapsychiatry/fullarticle/210034

Mahtaisiko tosiaan johtua eroista diagnostiikassa, vai mitä mieltä olet? HIV on biologisesti määritelty sairaus, jonka mekanismit tunnetaan niin hyvin, että HIV-viruksen aiheuttama AIDS voidaan tehokkaasti ennaltaehkäistä. Siihen voidaan kehittää lääkkeitä, koska tunnetaan HIV-viruksen lisääntymisen mekanismit. Skitsofrenia taas on pseudotieteellinen sairausluokitus, jota on tutkittu viimeiset 120 vuotta, mutta josta tutkijat eivät ole saaneet yhtään sen enempää selville, kuin että se on monitekijäinen, reliabiliteetiltaan heikko, affektiivisiin psykoosisairauksiin sekoittuva, etiologialtaan tuntematon häiriö:

"Emil Kraepelin, who pioneered the separation of schizophrenic and affective psychoses into separate diagnostic groups in 1898 (41), noted later in a 1920 publication—
prescient in its anticipation of a current polygeneticenvironmental interaction model of mental disorders—that the strict separation of these categorical diagnoses was not
supported (42). We are now coming to the end of the neoKraepelinian era initiated in the U.S. by Robins and Guze (15) with a renewed appreciation of both the benefits and
limitations of a strict categorical approach to mental disorder diagnosis (43)"
https://ajp.psychiatryonline.org/doi/pdf/10.1176/appi.ajp.2012.12070999

Kaikki normaaliälyiset ihmiset kyseenalaistavat sairastavansa ylipäätään kaikkia psykiatrisia häiriöitä, koska niitä ei edes virallisesti luokitella sairauksiksi. Ne ovat ICD-tautiluokituksessa häiriöitä juuri siksi, ettei niitä määritellä biologisesti. Jos joku väittää sairastavansa kappa-arvoltaan .23 masennusta, hän ei tiedä mistä puhuu. Kaikki kappa-arvon 0.6 alittavat luokitukset tarkoittavat, että vähintään puolet diagnooseista on vääriä:

"For reliability of only 0.50 to 0.60, it must be understood that means that 40% to 50% of the data being analyzed are erroneous. When kappa values are below 0.60, the confidence intervals about the obtained kappa are sufficiently wide that one can surmise that about half the data may be incorrect (10). Clearly, statistical significance means little when so much error exists in the results being tested."
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3900052/

Kliinisen masennuksen kappa-arvo on 0.28, skitsofrenian 0.46, yleistyneen ahdistushäiriön 0.2, antisosiaalisen persoonallisuushäiriön 0.21, maanis-depressiivisyyden 0.56. Siis oiretasolla on mahdollista, että yli puolet diagnooseista on vääriä eli voit hyvin hakea eriävän mielipiteen toiselta lääkäriltä, ja hän löytää hyvin helposti perusteet toiselle diagnoosille kuin ensimmäinen psykiatri. HIV-tartunnan diagnoosi taas on hyvin luotettava, etkä voi kiertää ympäri Suomen laboratorioita hakemassa eri mielipidettä eri labortaoriosta. Tämän vuoksi on ymmärrettävää, ettei sairauden toteamisesta synnny kovin paljon erimielisyyttä myöskään potilaan ja lääkärin välillä -sairaus on silloin hyvin määritelty.

Lue lisää

Lyhyellä kommentillani HIV-lääkkeiden syönnistä tarkoitinkin lähinnä sitä, ettei HIV:tä tai diabetestä tai muutakaan elimellistä sairautta voi verrata psyykkisiin ongelmiin.
On oikeasti sairauksia, joihin lääkkeet auttavat, jos ei parantamaan niin ainakin pysymään paremmassa kunnossa.

Tuolla aiemmin joku oli maininnut tulehdusarvonkin tärkeyden akuutin sairauden yhteydessä, mutta jos on psyykkisesti sairas ja sairaus on akuutissa vaiheessa, se ei selviä millään tulehdusarvolla.
Jotkut sanovat psyyken ongelmia sairauksiksi, ja jotkut eivät, ehkä siitäkin on turhaa kiistellä, olkoon kukin mitä mieltä haluaa.

Anonyymi kirjoitti:

Onhan se helppo olla kyseenalaistamatta sairautta, joka pohjautuu HIV-viruksen vasta-ainetestiin, ei lääkärin stereotyyppisille, heikon reliabiliteetin omaaville etiologialtaan tuntemattomille oirepohjaisille häiriöluokituksille. Osaatko muuten sanoa, miksi HIV-potilaiden kuolleisuus on romahtanut lääkkeiden kehityksen myötä, kun taas esimerkiksi skitsofreniapotilaiden suhteellinen kuolleisuus on noussut lineaarisesti viimeiset kolme vuosikymmentä lääkkeiden kehityksen myötä?

"Confirming the hypothesis that the relative mortality risk associated with schizophrenia is increasing, we found that SMRs have increased in a linear fashion during the 3 decades examined in this study. This finding is consistent with earlier studies.4,17"
https://jamanetwork.com/journals/jamapsychiatry/fullarticle/210034

Mahtaisiko tosiaan johtua eroista diagnostiikassa, vai mitä mieltä olet? HIV on biologisesti määritelty sairaus, jonka mekanismit tunnetaan niin hyvin, että HIV-viruksen aiheuttama AIDS voidaan tehokkaasti ennaltaehkäistä. Siihen voidaan kehittää lääkkeitä, koska tunnetaan HIV-viruksen lisääntymisen mekanismit. Skitsofrenia taas on pseudotieteellinen sairausluokitus, jota on tutkittu viimeiset 120 vuotta, mutta josta tutkijat eivät ole saaneet yhtään sen enempää selville, kuin että se on monitekijäinen, reliabiliteetiltaan heikko, affektiivisiin psykoosisairauksiin sekoittuva, etiologialtaan tuntematon häiriö:

"Emil Kraepelin, who pioneered the separation of schizophrenic and affective psychoses into separate diagnostic groups in 1898 (41), noted later in a 1920 publication—
prescient in its anticipation of a current polygeneticenvironmental interaction model of mental disorders—that the strict separation of these categorical diagnoses was not
supported (42). We are now coming to the end of the neoKraepelinian era initiated in the U.S. by Robins and Guze (15) with a renewed appreciation of both the benefits and
limitations of a strict categorical approach to mental disorder diagnosis (43)"
https://ajp.psychiatryonline.org/doi/pdf/10.1176/appi.ajp.2012.12070999

Kaikki normaaliälyiset ihmiset kyseenalaistavat sairastavansa ylipäätään kaikkia psykiatrisia häiriöitä, koska niitä ei edes virallisesti luokitella sairauksiksi. Ne ovat ICD-tautiluokituksessa häiriöitä juuri siksi, ettei niitä määritellä biologisesti. Jos joku väittää sairastavansa kappa-arvoltaan .23 masennusta, hän ei tiedä mistä puhuu. Kaikki kappa-arvon 0.6 alittavat luokitukset tarkoittavat, että vähintään puolet diagnooseista on vääriä:

"For reliability of only 0.50 to 0.60, it must be understood that means that 40% to 50% of the data being analyzed are erroneous. When kappa values are below 0.60, the confidence intervals about the obtained kappa are sufficiently wide that one can surmise that about half the data may be incorrect (10). Clearly, statistical significance means little when so much error exists in the results being tested."
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3900052/

Kliinisen masennuksen kappa-arvo on 0.28, skitsofrenian 0.46, yleistyneen ahdistushäiriön 0.2, antisosiaalisen persoonallisuushäiriön 0.21, maanis-depressiivisyyden 0.56. Siis oiretasolla on mahdollista, että yli puolet diagnooseista on vääriä eli voit hyvin hakea eriävän mielipiteen toiselta lääkäriltä, ja hän löytää hyvin helposti perusteet toiselle diagnoosille kuin ensimmäinen psykiatri. HIV-tartunnan diagnoosi taas on hyvin luotettava, etkä voi kiertää ympäri Suomen laboratorioita hakemassa eri mielipidettä eri labortaoriosta. Tämän vuoksi on ymmärrettävää, ettei sairauden toteamisesta synnny kovin paljon erimielisyyttä myöskään potilaan ja lääkärin välillä -sairaus on silloin hyvin määritelty.

Lue lisää

Entä jos vaan tutustuisit niihin normaaliälysiin ihmisiin etkä kuvittelis että tietäisit mikä heille on parasta.

Anonyymi kirjoitti:

Onhan se helppo olla kyseenalaistamatta sairautta, joka pohjautuu HIV-viruksen vasta-ainetestiin, ei lääkärin stereotyyppisille, heikon reliabiliteetin omaaville etiologialtaan tuntemattomille oirepohjaisille häiriöluokituksille. Osaatko muuten sanoa, miksi HIV-potilaiden kuolleisuus on romahtanut lääkkeiden kehityksen myötä, kun taas esimerkiksi skitsofreniapotilaiden suhteellinen kuolleisuus on noussut lineaarisesti viimeiset kolme vuosikymmentä lääkkeiden kehityksen myötä?

"Confirming the hypothesis that the relative mortality risk associated with schizophrenia is increasing, we found that SMRs have increased in a linear fashion during the 3 decades examined in this study. This finding is consistent with earlier studies.4,17"
https://jamanetwork.com/journals/jamapsychiatry/fullarticle/210034

Mahtaisiko tosiaan johtua eroista diagnostiikassa, vai mitä mieltä olet? HIV on biologisesti määritelty sairaus, jonka mekanismit tunnetaan niin hyvin, että HIV-viruksen aiheuttama AIDS voidaan tehokkaasti ennaltaehkäistä. Siihen voidaan kehittää lääkkeitä, koska tunnetaan HIV-viruksen lisääntymisen mekanismit. Skitsofrenia taas on pseudotieteellinen sairausluokitus, jota on tutkittu viimeiset 120 vuotta, mutta josta tutkijat eivät ole saaneet yhtään sen enempää selville, kuin että se on monitekijäinen, reliabiliteetiltaan heikko, affektiivisiin psykoosisairauksiin sekoittuva, etiologialtaan tuntematon häiriö:

"Emil Kraepelin, who pioneered the separation of schizophrenic and affective psychoses into separate diagnostic groups in 1898 (41), noted later in a 1920 publication—
prescient in its anticipation of a current polygeneticenvironmental interaction model of mental disorders—that the strict separation of these categorical diagnoses was not
supported (42). We are now coming to the end of the neoKraepelinian era initiated in the U.S. by Robins and Guze (15) with a renewed appreciation of both the benefits and
limitations of a strict categorical approach to mental disorder diagnosis (43)"
https://ajp.psychiatryonline.org/doi/pdf/10.1176/appi.ajp.2012.12070999

Kaikki normaaliälyiset ihmiset kyseenalaistavat sairastavansa ylipäätään kaikkia psykiatrisia häiriöitä, koska niitä ei edes virallisesti luokitella sairauksiksi. Ne ovat ICD-tautiluokituksessa häiriöitä juuri siksi, ettei niitä määritellä biologisesti. Jos joku väittää sairastavansa kappa-arvoltaan .23 masennusta, hän ei tiedä mistä puhuu. Kaikki kappa-arvon 0.6 alittavat luokitukset tarkoittavat, että vähintään puolet diagnooseista on vääriä:

"For reliability of only 0.50 to 0.60, it must be understood that means that 40% to 50% of the data being analyzed are erroneous. When kappa values are below 0.60, the confidence intervals about the obtained kappa are sufficiently wide that one can surmise that about half the data may be incorrect (10). Clearly, statistical significance means little when so much error exists in the results being tested."
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3900052/

Kliinisen masennuksen kappa-arvo on 0.28, skitsofrenian 0.46, yleistyneen ahdistushäiriön 0.2, antisosiaalisen persoonallisuushäiriön 0.21, maanis-depressiivisyyden 0.56. Siis oiretasolla on mahdollista, että yli puolet diagnooseista on vääriä eli voit hyvin hakea eriävän mielipiteen toiselta lääkäriltä, ja hän löytää hyvin helposti perusteet toiselle diagnoosille kuin ensimmäinen psykiatri. HIV-tartunnan diagnoosi taas on hyvin luotettava, etkä voi kiertää ympäri Suomen laboratorioita hakemassa eri mielipidettä eri labortaoriosta. Tämän vuoksi on ymmärrettävää, ettei sairauden toteamisesta synnny kovin paljon erimielisyyttä myöskään potilaan ja lääkärin välillä -sairaus on silloin hyvin määritelty.

Lue lisää

Normaaleilla ihmisillä on ihan normaali "sairaudentunto" Ei heidän tarvitse ajatella mitään käppyröitä tai tutkimuksia, vaan sen huomaa ihan arjessa miten sen elämän ja yhteiskunnan kanssa pärjää, vai pitääkö yrittää syyttää omista ongelmista jotain toista.

Anonyymi kirjoitti:

Normaaleilla ihmisillä on ihan normaali "sairaudentunto" Ei heidän tarvitse ajatella mitään käppyröitä tai tutkimuksia, vaan sen huomaa ihan arjessa miten sen elämän ja yhteiskunnan kanssa pärjää, vai pitääkö yrittää syyttää omista ongelmista jotain toista.

Lue lisää

Normaalit ihmiset itse asiassa käyttävät aika paljon ulkoista attribuutiota ongelmiensa selittämisestä.. Ulkoinen attribuutio ei ole sairauden oire eikä se liity mitenkään sairaudentuntoon, vaan hyvin yleinen selviytymiskeino ihmisillä. Sillä suojellaan omaa itsetuntoa ja minäkuvaa etenkin tilanteissa, joissa ihminen kokee ettei pysty vaikuttamaan omaan tilanteeseensa. Sinäkin käytät hyvin paljon ulkoista attribuutiota, eli asioiden selittämistä ulkoisiin asioihin liittyvillä tekijöillä, vaikka et edes sitä tiedostaisi.

Ulkoistamista käytetään itse asiassa myös psykoterapiassa silloin, kun ihmisen oma syyllisyydentunne ja häpeä vaikuttavat hänen mielenterveyteensä. Ulkoinen attribuutio ei ole mielisairauden oire eikä epäterve selitysmalli, se voi olla yhtä perusteltua kuin sisäinen attribuutio eli asioiden selittäminen oman itsen kautta. Jotta ihminen pääsisi elämässään eteenpäin ja saisi hallinnantunteen, hänellä pitää olla monipuolinen käsitys asioista -siitä, mihin voi itse vaikuttaa, mitkä ovat omalla vastuulla ja mitkä asiat ovat oman vaikutusvallan ulottumattomissa. Jotta ihminen pystyisi ottamaan vastuun omasta elämästään, hänen pitää yleensä kohdata omaan tilanteeseensa liittyvä häpeä. Häpeä syntyy yleensä usein osin psykiatriseen häiriöön liitetystä stigmasta .. Yksi ihan perusteltu keino on dekonstruoida tuo häiriöön liittyvä stigma, jopa häiriö itsessään niin, että ihmiselle vapautuu ns. laajakaistaa ymmärtää itseään ja historiaansa laajemmassa perspektiivissä.. Hänellä on laajempi vaikutusvalta elämäänsä, kun hän ei enää sairasta kroonista sairautta eikä kemiallista epätasapainoa, jota ei voi kuitenkaan parantaa vaan vain "hallita" erinäisillä terveyttä vahingoittavilla psyykenlääkkeillä.

Toinen keino on hyväksyä psykiatrian antama leima ja määritelmä itsessään, oppia sairaudentuntoiseksi ja syödä mömmönsä. Joillekin se on toimivaksi koettu sopeutumiskeino, koska silloin ei tarvitse ajatella eikä ymmärtää asioita kovin syvällisesti ja saa jotenkin säilytettyä "kasvonsa" yhteiskunnan ja lähipiirinsä silmissä omaksumalla hallitsevan narratiivin omista ongelmistaan. Tälle sopeutumiskeinolle on yleensä ongelmallista se, että se toistaa epäterveellä tavalla sitä sopeutumiskeinoa, jonka potilaat ovat oppineet lapsuudessaan ja nuoruudessaan. Monet ovat kokeneet väkivaltaa ja hyväksikäyttöä, joka on tavallaan sälytetty ihmisen itsensä syyksi. Etenkin lapset syyllistyvät usein jopa siitä, että vanhemmat eroavat, isä lyö äitiä, joku hyväksikäyttää seksuaalisesti jne. Se viestittää lapselle usein, että hänessä on jotain vikaa, lapsi oppii häpeämään itseään ja tarpeitaan. Sitten lapsi tai nuori ajautuu psykiatrille, joka diagnosoi hänellä "perinnöllisen aivosairauden" tai jonkun "korkean kolesterolin tai diabeteksen kaltaisen kemiallisen epätasapainon", koska hän oireilee kasvuympäristöään tietyllä tavalla. Se on tavallaan jatkumoa hyväksikäytölle, jota ihminen on kokenut koko ikänsä ja monet sopeutuvat tilanteeseen tavalla, jonka he ovat oppineet jo lapsena. Se ei ole minusta yhtään sen terveempää, kuin jatkuva ulkoisen attribuution käyttö vaan ylläpitää mielisairauden oireita, joita psykiatrissa tietenkin osin tämän johdosta pidetään todisteena parantumattomasta aivosairaudesta.

Anonyymi kirjoitti:

Normaalit ihmiset itse asiassa käyttävät aika paljon ulkoista attribuutiota ongelmiensa selittämisestä.. Ulkoinen attribuutio ei ole sairauden oire eikä se liity mitenkään sairaudentuntoon, vaan hyvin yleinen selviytymiskeino ihmisillä. Sillä suojellaan omaa itsetuntoa ja minäkuvaa etenkin tilanteissa, joissa ihminen kokee ettei pysty vaikuttamaan omaan tilanteeseensa. Sinäkin käytät hyvin paljon ulkoista attribuutiota, eli asioiden selittämistä ulkoisiin asioihin liittyvillä tekijöillä, vaikka et edes sitä tiedostaisi.

Ulkoistamista käytetään itse asiassa myös psykoterapiassa silloin, kun ihmisen oma syyllisyydentunne ja häpeä vaikuttavat hänen mielenterveyteensä. Ulkoinen attribuutio ei ole mielisairauden oire eikä epäterve selitysmalli, se voi olla yhtä perusteltua kuin sisäinen attribuutio eli asioiden selittäminen oman itsen kautta. Jotta ihminen pääsisi elämässään eteenpäin ja saisi hallinnantunteen, hänellä pitää olla monipuolinen käsitys asioista -siitä, mihin voi itse vaikuttaa, mitkä ovat omalla vastuulla ja mitkä asiat ovat oman vaikutusvallan ulottumattomissa. Jotta ihminen pystyisi ottamaan vastuun omasta elämästään, hänen pitää yleensä kohdata omaan tilanteeseensa liittyvä häpeä. Häpeä syntyy yleensä usein osin psykiatriseen häiriöön liitetystä stigmasta .. Yksi ihan perusteltu keino on dekonstruoida tuo häiriöön liittyvä stigma, jopa häiriö itsessään niin, että ihmiselle vapautuu ns. laajakaistaa ymmärtää itseään ja historiaansa laajemmassa perspektiivissä.. Hänellä on laajempi vaikutusvalta elämäänsä, kun hän ei enää sairasta kroonista sairautta eikä kemiallista epätasapainoa, jota ei voi kuitenkaan parantaa vaan vain "hallita" erinäisillä terveyttä vahingoittavilla psyykenlääkkeillä.

Toinen keino on hyväksyä psykiatrian antama leima ja määritelmä itsessään, oppia sairaudentuntoiseksi ja syödä mömmönsä. Joillekin se on toimivaksi koettu sopeutumiskeino, koska silloin ei tarvitse ajatella eikä ymmärtää asioita kovin syvällisesti ja saa jotenkin säilytettyä "kasvonsa" yhteiskunnan ja lähipiirinsä silmissä omaksumalla hallitsevan narratiivin omista ongelmistaan. Tälle sopeutumiskeinolle on yleensä ongelmallista se, että se toistaa epäterveellä tavalla sitä sopeutumiskeinoa, jonka potilaat ovat oppineet lapsuudessaan ja nuoruudessaan. Monet ovat kokeneet väkivaltaa ja hyväksikäyttöä, joka on tavallaan sälytetty ihmisen itsensä syyksi. Etenkin lapset syyllistyvät usein jopa siitä, että vanhemmat eroavat, isä lyö äitiä, joku hyväksikäyttää seksuaalisesti jne. Se viestittää lapselle usein, että hänessä on jotain vikaa, lapsi oppii häpeämään itseään ja tarpeitaan. Sitten lapsi tai nuori ajautuu psykiatrille, joka diagnosoi hänellä "perinnöllisen aivosairauden" tai jonkun "korkean kolesterolin tai diabeteksen kaltaisen kemiallisen epätasapainon", koska hän oireilee kasvuympäristöään tietyllä tavalla. Se on tavallaan jatkumoa hyväksikäytölle, jota ihminen on kokenut koko ikänsä ja monet sopeutuvat tilanteeseen tavalla, jonka he ovat oppineet jo lapsena. Se ei ole minusta yhtään sen terveempää, kuin jatkuva ulkoisen attribuution käyttö vaan ylläpitää mielisairauden oireita, joita psykiatrissa tietenkin osin tämän johdosta pidetään todisteena parantumattomasta aivosairaudesta.

Lue lisää

Tämän voisi kiteyttää lyhyesti, että olisi hyvä tutustua itseensä.
Oppia tietämään, mikä tuntuu miltäkin, mikä aiheuttaa erilaisia tunteita, tuntemuksia, mitä niiden kanssa voisi tehdä, miten käsitellä niitä, miten oppia elämään erilaisten tunteiden ja ajatusten kanssa.
Miten olisi hyvä elää oman itsensä kanssa.
Kaikki lähtee omasta itsestä, jopa se, miten olemme asettuneet tähän yhteiskuntaan, miten siinä toimimme, mitä siitä ajattelemme, miten otamme vastaan yhteiskunnan asettamat vaatimukset, paineet, ym.
On kovin helppoa syyttää kaikkea muuta ympärillämme, mutta se mitä tunnemme, lähtee omasta sisimmästä.

Anonyymi kirjoitti:

Normaalit ihmiset itse asiassa käyttävät aika paljon ulkoista attribuutiota ongelmiensa selittämisestä.. Ulkoinen attribuutio ei ole sairauden oire eikä se liity mitenkään sairaudentuntoon, vaan hyvin yleinen selviytymiskeino ihmisillä. Sillä suojellaan omaa itsetuntoa ja minäkuvaa etenkin tilanteissa, joissa ihminen kokee ettei pysty vaikuttamaan omaan tilanteeseensa. Sinäkin käytät hyvin paljon ulkoista attribuutiota, eli asioiden selittämistä ulkoisiin asioihin liittyvillä tekijöillä, vaikka et edes sitä tiedostaisi.

Ulkoistamista käytetään itse asiassa myös psykoterapiassa silloin, kun ihmisen oma syyllisyydentunne ja häpeä vaikuttavat hänen mielenterveyteensä. Ulkoinen attribuutio ei ole mielisairauden oire eikä epäterve selitysmalli, se voi olla yhtä perusteltua kuin sisäinen attribuutio eli asioiden selittäminen oman itsen kautta. Jotta ihminen pääsisi elämässään eteenpäin ja saisi hallinnantunteen, hänellä pitää olla monipuolinen käsitys asioista -siitä, mihin voi itse vaikuttaa, mitkä ovat omalla vastuulla ja mitkä asiat ovat oman vaikutusvallan ulottumattomissa. Jotta ihminen pystyisi ottamaan vastuun omasta elämästään, hänen pitää yleensä kohdata omaan tilanteeseensa liittyvä häpeä. Häpeä syntyy yleensä usein osin psykiatriseen häiriöön liitetystä stigmasta .. Yksi ihan perusteltu keino on dekonstruoida tuo häiriöön liittyvä stigma, jopa häiriö itsessään niin, että ihmiselle vapautuu ns. laajakaistaa ymmärtää itseään ja historiaansa laajemmassa perspektiivissä.. Hänellä on laajempi vaikutusvalta elämäänsä, kun hän ei enää sairasta kroonista sairautta eikä kemiallista epätasapainoa, jota ei voi kuitenkaan parantaa vaan vain "hallita" erinäisillä terveyttä vahingoittavilla psyykenlääkkeillä.

Toinen keino on hyväksyä psykiatrian antama leima ja määritelmä itsessään, oppia sairaudentuntoiseksi ja syödä mömmönsä. Joillekin se on toimivaksi koettu sopeutumiskeino, koska silloin ei tarvitse ajatella eikä ymmärtää asioita kovin syvällisesti ja saa jotenkin säilytettyä "kasvonsa" yhteiskunnan ja lähipiirinsä silmissä omaksumalla hallitsevan narratiivin omista ongelmistaan. Tälle sopeutumiskeinolle on yleensä ongelmallista se, että se toistaa epäterveellä tavalla sitä sopeutumiskeinoa, jonka potilaat ovat oppineet lapsuudessaan ja nuoruudessaan. Monet ovat kokeneet väkivaltaa ja hyväksikäyttöä, joka on tavallaan sälytetty ihmisen itsensä syyksi. Etenkin lapset syyllistyvät usein jopa siitä, että vanhemmat eroavat, isä lyö äitiä, joku hyväksikäyttää seksuaalisesti jne. Se viestittää lapselle usein, että hänessä on jotain vikaa, lapsi oppii häpeämään itseään ja tarpeitaan. Sitten lapsi tai nuori ajautuu psykiatrille, joka diagnosoi hänellä "perinnöllisen aivosairauden" tai jonkun "korkean kolesterolin tai diabeteksen kaltaisen kemiallisen epätasapainon", koska hän oireilee kasvuympäristöään tietyllä tavalla. Se on tavallaan jatkumoa hyväksikäytölle, jota ihminen on kokenut koko ikänsä ja monet sopeutuvat tilanteeseen tavalla, jonka he ovat oppineet jo lapsena. Se ei ole minusta yhtään sen terveempää, kuin jatkuva ulkoisen attribuution käyttö vaan ylläpitää mielisairauden oireita, joita psykiatrissa tietenkin osin tämän johdosta pidetään todisteena parantumattomasta aivosairaudesta.

Lue lisää

Millä tavalla täsmennetään, millainen on normaali ihminen ?
Mitä se normaalius pitää sisällään, tai mitä sen muka pitäisi pitää sisällään ?
Ja kuka sen päättää, onko joku normaali vai jotenkin epänormaali ?

Anonyymi kirjoitti:

Millä tavalla täsmennetään, millainen on normaali ihminen ?
Mitä se normaalius pitää sisällään, tai mitä sen muka pitäisi pitää sisällään ?
Ja kuka sen päättää, onko joku normaali vai jotenkin epänormaali ?

Lue lisää

Tässä asiayhteydessä se oli, että onko se normaalia, että yritetään syyttää omista ongelmista jotain toista? Vai olisiko se sittenkin normaalia, että ihminen ottaisi vastuun omasta elämästään.

Anonyymi kirjoitti:

Tässä asiayhteydessä se oli, että onko se normaalia, että yritetään syyttää omista ongelmista jotain toista? Vai olisiko se sittenkin normaalia, että ihminen ottaisi vastuun omasta elämästään.

Lue lisää

Tuo yksi juttu alkoi kyllä sanoilla " Normaalit ihmiset..".
Se, että ihminen ottaa vastuun omasta elämästään on ok, mutta se ei myöskään tee kenestäkään epänormaalia, jos se vastuun otto ei helposti onnistu. Joillekin se on hankalaa, kenelle mistäkin syystä, sitähän ei voida muut tietää.

Oma halu päästä irti

Vähitellen

Vähitellen on määrät lisääntyneetkin

Mahdollista on

Anonyymi kirjoitti:

Oma halu päästä irti

Vähitellen

Vähitellen on määrät lisääntyneetkin

Mahdollista on

Hyvinkin monet asiat ovat täysin mahdollisia.

Mitä aktuaalista itteensä nyt taas? Käytännöllisesti katsoen suurin osa terapioista on sitä juurisyiden vatulointia. Kannattaa lopettaa kaikki jeesustelut ja käydä peili konsultilla jos ei itse itseään sellaiseen saa lähdettyä.