Vastine juristin artikkeliin huostaanoton korvaamisesta adoptiolla

Adoptoinnin tavoite on vähentää menoja sijaishuollossa. Se pitää sisällään oletuksen siitä, että vanhemmilla on todella aina jokin kriisi ja sosiaalityöntekijä on aina oikeassa.
Adoptioprosessien sujuvoittaminen tarkoittaa äärioikeiston asennetta, jossa kuvitellaan, että huostaanoton tai sijaishuollon oli aina tarkoitus olla pysyvää, adoptointia ja nyt he aikovat toteuttaa sen. Adoptio ja huostaanotto nähdään synonyymeinä. Ongelmana on vain se, että laki on estänyt pysyvän huostaanoton ja aiheuttaa hankaluuksia adoption toteuttamisessa.
Älä oleta adoptiokirjauksen merkityksen olevan koulutuksen merkitystä korostava. Se on toiveajattelua. Se ei välttämättä johda sosiaalityöntekijöiden koulutukseen vaan huostaanotettujen lasten adoptointiin laajasti. Muista, että sosiaalityöntekijät valehtelevat lapsen edun saadakseen poistaa lapsen vanhemmiltaan.
Miten sosiaalityöntekijöiden koulutuksen ja kokonaisuudistuksen toteuttaminen poissulkevat toisensa? Puhumalla siitä lastensuojelulain ja ihmisoikeussopimusten näkökulmasta ei ole välttämätöntä, koska kokonaisuudistuksessa toteutetaan adoptiot. Kumpa hallitusohjelma olisi konkreettisempi. Nykyiset kryptiset ja ylimalkaiset linjaukset suojelevat vain epädemokraattista, piilossa tehtävää kokonaisuudistusta.
On totta, että adoptio ei ole aina lapsen edun mukaista. Adoptiosta saattaa tulla yhtä ylimalkainen ja huono laki kuin Alexander Stubbin hallituksen vuonna 2014 tekemä lastensuojelulaki, jonka mukaan sosiaalityöntekijä tekee arvion, sosiaalityöntekijä päättää arvion eikä todisteiden mukaan ja kukaan muu viranomainen tai lapsen vanhempi ei pysty kyseenalaistamaan arviota tai päätöksiä.
"Adoptioon ei tulisi edetä ilman, että on käytetty kaikki tukikeinot..." . Huostaanotoon ei tulisi edetä ilman, että on käytetty kaikki tukikeinot. Sosiaalityöntekijät valehtelevat, että on ylipäätään jokin ongelma ja että tukitoimet ovat epäonnistuneet. Sosiaalityöntekijät antavat tehottomia, autoritaarisia, totteluun tähtääviä tukitoimia, joissa työntekijät tekevät kaltevan pinnan argumentteja huolikirjauksissaan ja kantelevat ne sosiaalityöntekijälle. Koko systeemi on todenvastainen.
Hallitusohjelman ja nykyisen lainsäädännön tavoite korottaa ennaltaehkäisevät sekä terveyttä ja hyvinvointia edistävät palvelut sijaishuollon edelle sisältää olettamuksen, että sosiaalityöntekijät puhuvat totta vanhempien terveysongelmista. Kukaan ei pysty kyseenalaistamaan lastensuojeluviraston auktoriteettia. Perheen yhtenäisyyden säilyttäminen ja oikeus olla vanhempiensa hoidettavana ei riitä, koska sen verukkeella voidaan pitää valheelliset rajoituspäätökset voimassa; "koska vanhempi ja lapsi voivat pitää yhteyttä". Budjetin vähentäminen ja pätevyysvaatimuksien laskeminen antaa samat kaltevan pinnan argumenttioikeudet uusille sosiaalityöntekijöille.
Jos lasta ja vanhempia hoidettaisiin yhdessä perhelaitoksessa, voitaisiin varmistaa riittävä turvallisuus ja estää sekä erottamisesta että sosiaalityöntekijän vallantavoittelusta aiheutuvat vahingot. Et voi ratkaista ongelmaa lisäämällä peruspalveluja, koska sosiaalityöntekijät tekaisevat myös peruspalvelujen tarpeen.
Oletus lapsen edusta vanhempia vastaan vangitsee vaikuttavuuden kehittämisen sille asteelle, jossa vanhempien takia ei voida edetä hoidossa. On lisäksi ristiriitaista kirjoittaa, että jatkuvasti lisääntynyt tarve sijoituksiin osoittaisi liioittelua, jonka ratkaisuna tarvittaisiin avohuollon tehostamista ja sitten että ongelmiin ja terveydenhäiriöihin tulisi saada muutos. Kumpaan uskot, Mirjam Araneva: Sosiaalityöntekijöiden liioitteluun vai vanhempien hoidon tarpeeseen?
Sijaishuolto ei ole koskaan tarpeen. Se perustuu olettamukseen, jota et itsekään avaa artikkelissasi. Myöskään lastensuojelutyöntekijät eivät perustele sitä. Kyse on tunteisiin vetoamisesta, lapsen vahingoittamisen pelosta ja myytistä, josta jätetään aina pois vanhemmat. Termi "lapsen etu" ei ole sama kuin "perheen etu". Lapsen etua ei voi toteuttaa ilman vanhempia, koska silloin näennäisenä ratkaisuna on aina sijaishuolto tai adoptio. On myös nähty, että huostaanoton tilapäisyyttä ei pystytä valvomaan. Vaikka hallinto-oikeus määräisi lopettamaan sijaishuollon, lapset eivät yleensä palaa oikeasti kotiin. Sekin riippuu sosiaalityöntekijän verukkeista.
Huostaanottoon johtaneet syyt eivät ole vanhempien ja lasten asia vaan sosiaalityöntekijän tulkinnan ja halun asia. Sen syy on totaali-instituutiolle tyypillinen pyrkimys auktoriteetin toteuttamiseen, jonka työväline sijaishuolto on. Jos halutaan vaikuttaa syihin, pitää vaikuttaa sosiaalityöntekijän keksimiin tekosyihin. Perheen jälleenyhdistäminen on unelma ja sitä vastaan toimii virasto, jonka auktoriteettia ei kukaan pysty haastamaan.

sos-lapsikyla.fi/blog/2023/06/21/arviossa-hallitusohjelma-adoptiot/?fbclid=IwAR3RSHCLaBZ1ESkj3hJLxolmbUxZ8ts6XM6cf_S87gQAPro0MOBrvBb5-40