multiversumi on yksi kvanttimekaaninen aaltofunktio,

Olet ilmeisesti katsonut tämän Sean Carrollin videon:


Sean Carroll - What Exists?

https://www.youtube.com/watch?v=tYBeC4aDaKw

Kannattaa kyllä olla hyvin varovainen jos yrittää hahmottaa pelkästään yhden tai kahden idean tai käsitteen pohjalta kokonaistodellisuutta koska sellaisesta hahmotuksesta voi muodostua korkeintaan vain melko kapea näkökulma kokonaisuuden suhteen ja periaatteessa kaikki olemassaolevat matematisoidut hahmotukset ovat käyttökelpoisia käytännössä vain kapealla soveltuvuusalueella mikä tosin usein riittää esim. tekniikan kehittämiseen mutta ei lähellekään ole riittävää kokonaisuuden ymmärttämisen kannalta.

Sean Carroll on minusta aika tyypillinen skientistinen nykyfyysikko joka tosin muiden akatemisten tutkijoiden tavoin yrittää tehdä parhaansa sen tieteen ja vallitsevan kulttuurin ja valtavirran viitekehyksessä joka on pohjimmiltaan ryhmäajattelulla ylläpidettyä ns. konsensustodellisuutta ja sen takia hyvin tiukasti sitoutunutta olemassaolevaan paradigmaan.

Ghada Chehade: Power of Predominant Science

https://www.youtube.com/watch?v=lB0FL6I_6IE


Kaikki tiede on aina ollut enemmän tai vähemmän valistuneiden arvausten kokoelmia jotka heijastavat ihmisten lähiympäristön ominaisuuksia, kulttuuria yms. eli sen kaiken teorianmuodostuksen ulkopuolelle todennäköisesti jää valtavasti ilmiöitä ja asioita jotka on joko tulkittu ja hahmotettu väärin tai niitä ei edes kyetä huomaamaan (ns. tuntemattomat tuntemattomat joihin ei osata varautua toisin kuin tunnettuihin tuntemattomiin).


Tuo aaltofunktioon perustuva hahmotus on mielestäni toimiva ns. "normaalin" tai "tavallisen" havaitsijan kannalta mutta jos maailmankaikkeuden kokonaisuutta yrittää hahmottaa myös ns. yliaistillisten kykyjen kuten esim. kontrolloidun kaukonäkemisen pohjalta niin se todellisuus vaikuttaa pikemminkin sipulimaiselta jossa sen "sipulin" sisemmät osat ovat tietyssä mielessä paljon todellisempia kuin se pintataso minkä tavanomaiset aistihavainnot ja mittaukset pystyvät tavoittaamaan ja ne sisäisemmät tasot ovat enenevässä määrin informaatio tai integroidun informaation kaltaisia.

https://en.wikipedia.org/wiki/Integrated_information_theory



Eli ts. ns. näkyvä todellisuus (eksplisiittinen järjestys) on sisemmän ja näkymättömän implisiittisen organisoivan tason tuottamaa (ns. kentän informaatiosisältö) ja ilman sitä organisoivan tason vaikutusta sitä näkyvää todellisuutta ei ole edes olemassa. Tämä organisoiva taso ilmenee ns. emergenssissä eli ilmiöissä joita ei voi loogisesti päätellä alemman tason ominaisuuksien perusteella (kemian taso vs biologinen taso, atomien taso vs. kemian taso jne.) ja kyseessä on ilmeisesti hyvin samantapainen idea kuin Rupert Sheldraken morfisessa resonanssissa ja Thomas Beardenin kuvailemassa ns. salaisessa fysiikkatieteessä.

Käytännön ja arjen tasolla tämä implisiittinen järjestys ilmenee mm. eliölaumojen keskenään synkronisoiduissa liikkeissä (lintu,kala & hyönteisparvet) sekä ihmisryhmien koherenssien muotoutumisessa (musiikkiyhtyeet, urheilujoukkueet, perheet, tunteisiin vetoavat massatapahtumat kuten häät ja hautajaiset yms.) jolloin useista yksilöistä voi muodostua kiinteä ryhmä joka tavallaan käyttäytyy yksilön tavoin.

Myös kehon eri osat synkronisoituvat keskenään tällaisen koherenssin seurauksena eli pikemminkin ns. kvanttitodellisuus ja sen koherrenssi on alemman tason koherenssia kuin atomitason ja sitä kehittyneempien tasojen koherenssi eli kun puhutaan esim. makrotason muotoutumisesta kvanttikoherensssin hajotessa ns. dekoherenssiksi niin kyse on vain alemman tason koherenssin korvautumisesta korkeamman tason koherenssilla jonka taustavaikuttajana on nimenomaan taustalla oleva integroidun informaation eli implisiittisen järjestyksen tuottama eksplisiittinen järjestys ja tavallaan jokaisella organissaatiotasolla on oma aaltofunktionsa jos sitä käsitettä haluaa tässäkin yhteydessä soveltaa.

ps. Tämäkin oli tietysti taas vain korkeaoktaanista spekulaatiota ja arvailua . ... :D






B

Anonyymi kirjoitti:

Olet ilmeisesti katsonut tämän Sean Carrollin videon:


Sean Carroll - What Exists?

https://www.youtube.com/watch?v=tYBeC4aDaKw

Kannattaa kyllä olla hyvin varovainen jos yrittää hahmottaa pelkästään yhden tai kahden idean tai käsitteen pohjalta kokonaistodellisuutta koska sellaisesta hahmotuksesta voi muodostua korkeintaan vain melko kapea näkökulma kokonaisuuden suhteen ja periaatteessa kaikki olemassaolevat matematisoidut hahmotukset ovat käyttökelpoisia käytännössä vain kapealla soveltuvuusalueella mikä tosin usein riittää esim. tekniikan kehittämiseen mutta ei lähellekään ole riittävää kokonaisuuden ymmärttämisen kannalta.

Sean Carroll on minusta aika tyypillinen skientistinen nykyfyysikko joka tosin muiden akatemisten tutkijoiden tavoin yrittää tehdä parhaansa sen tieteen ja vallitsevan kulttuurin ja valtavirran viitekehyksessä joka on pohjimmiltaan ryhmäajattelulla ylläpidettyä ns. konsensustodellisuutta ja sen takia hyvin tiukasti sitoutunutta olemassaolevaan paradigmaan.

Ghada Chehade: Power of Predominant Science

https://www.youtube.com/watch?v=lB0FL6I_6IE


Kaikki tiede on aina ollut enemmän tai vähemmän valistuneiden arvausten kokoelmia jotka heijastavat ihmisten lähiympäristön ominaisuuksia, kulttuuria yms. eli sen kaiken teorianmuodostuksen ulkopuolelle todennäköisesti jää valtavasti ilmiöitä ja asioita jotka on joko tulkittu ja hahmotettu väärin tai niitä ei edes kyetä huomaamaan (ns. tuntemattomat tuntemattomat joihin ei osata varautua toisin kuin tunnettuihin tuntemattomiin).


Tuo aaltofunktioon perustuva hahmotus on mielestäni toimiva ns. "normaalin" tai "tavallisen" havaitsijan kannalta mutta jos maailmankaikkeuden kokonaisuutta yrittää hahmottaa myös ns. yliaistillisten kykyjen kuten esim. kontrolloidun kaukonäkemisen pohjalta niin se todellisuus vaikuttaa pikemminkin sipulimaiselta jossa sen "sipulin" sisemmät osat ovat tietyssä mielessä paljon todellisempia kuin se pintataso minkä tavanomaiset aistihavainnot ja mittaukset pystyvät tavoittaamaan ja ne sisäisemmät tasot ovat enenevässä määrin informaatio tai integroidun informaation kaltaisia.

https://en.wikipedia.org/wiki/Integrated_information_theory



Eli ts. ns. näkyvä todellisuus (eksplisiittinen järjestys) on sisemmän ja näkymättömän implisiittisen organisoivan tason tuottamaa (ns. kentän informaatiosisältö) ja ilman sitä organisoivan tason vaikutusta sitä näkyvää todellisuutta ei ole edes olemassa. Tämä organisoiva taso ilmenee ns. emergenssissä eli ilmiöissä joita ei voi loogisesti päätellä alemman tason ominaisuuksien perusteella (kemian taso vs biologinen taso, atomien taso vs. kemian taso jne.) ja kyseessä on ilmeisesti hyvin samantapainen idea kuin Rupert Sheldraken morfisessa resonanssissa ja Thomas Beardenin kuvailemassa ns. salaisessa fysiikkatieteessä.

Käytännön ja arjen tasolla tämä implisiittinen järjestys ilmenee mm. eliölaumojen keskenään synkronisoiduissa liikkeissä (lintu,kala & hyönteisparvet) sekä ihmisryhmien koherenssien muotoutumisessa (musiikkiyhtyeet, urheilujoukkueet, perheet, tunteisiin vetoavat massatapahtumat kuten häät ja hautajaiset yms.) jolloin useista yksilöistä voi muodostua kiinteä ryhmä joka tavallaan käyttäytyy yksilön tavoin.

Myös kehon eri osat synkronisoituvat keskenään tällaisen koherenssin seurauksena eli pikemminkin ns. kvanttitodellisuus ja sen koherrenssi on alemman tason koherenssia kuin atomitason ja sitä kehittyneempien tasojen koherenssi eli kun puhutaan esim. makrotason muotoutumisesta kvanttikoherensssin hajotessa ns. dekoherenssiksi niin kyse on vain alemman tason koherenssin korvautumisesta korkeamman tason koherenssilla jonka taustavaikuttajana on nimenomaan taustalla oleva integroidun informaation eli implisiittisen järjestyksen tuottama eksplisiittinen järjestys ja tavallaan jokaisella organissaatiotasolla on oma aaltofunktionsa jos sitä käsitettä haluaa tässäkin yhteydessä soveltaa.

ps. Tämäkin oli tietysti taas vain korkeaoktaanista spekulaatiota ja arvailua . ... :D






B

Lue lisää

B:
"Eli ts. ns. näkyvä todellisuus (eksplisiittinen järjestys) on sisemmän ja näkymättömän implisiittisen organisoivan tason tuottamaa..."

IIT ei ole esimerkki teoriasta, joka tuottaa toisia tasoja.

B:
" (ns. kentän informaatiosisältö)..."

Onko tämä suluissa oleva asia tuotettu vai tuottava? IIT:issä ei ole kenttää. Kenttä olettaa olevan olemassa avaruuden. Jos kenttä on olemassa niin se on melkein jotain, mistä myös voi sanoa, että se on universumin aaltofunktio.

B:
" ja ilman sitä organisoivan tason vaikutusta sitä näkyvää todellisuutta ei ole edes olemassa."

Pystytkö kuvittelemaan hypoteettisia universumeja kaikin eri mahdollisuuksin? Onko olemassa sellaista hypoteesia, missä näkyvä todellisuus on yksin, kun se on esim. universumin aaltofunktio? Miten perustelet sen, että aina tällaisessa hypoteesissa, missä käytetään matemaattista objektia 'universumin aaltofunktio', on olemassa toinen taso? Kun sellainen on, niin miten perustelet sen, että universumin aaltofunktion idea ei ollut parasta, mitä koskaan on tapahtunut toisille tasoille, koska ne sen idean tässä periaatteessa luovat hypoteesistaan ensin?

B:
Tämä organisoiva taso ilmenee ns. emergenssissä eli ilmiöissä joita ei voi loogisesti päätellä alemman tason ominaisuuksien perusteella (kemian taso vs biologinen taso, atomien taso vs. kemian taso jne.) ja kyseessä on ilmeisesti hyvin samantapainen idea kuin Rupert Sheldraken morfisessa resonanssissa ja Thomas Beardenin kuvailemassa ns. salaisessa fysiikkatieteessä.

Nykyisen tieteen olemassaolevat emergentit ilmiöt ovat sellaisia, että niiden on määritelty olevan olemassa vain koska on olemassa alempi taso. Tällä tasolla on yksilöllisiä objekteja. Kun niitä objekteja on paljon ja ne vuorovaikuttavat, tästä tulee toisenlaisia ilmiöitä, mitä yhdessä kappaleessa tai edes muutamassa näistä objekteista ei olisi. Perustelujen määrä sille, että mitään ylipäätään tapahtuu kemian tasolla on paljon vähäisempi, jos sitä vertaa muutamaan objektiin. Samoin perustelut juuri näiden välillä voivat olla vähäiset. Emergenssin määritelmä on kuitenkin, että objektit ovat täysin totta ja niiden määrä pitää pystyä esittämään suureksi samoin kuin niiden kyky vuorovaikuttaa. Mainitsemistasi henkilöistä voi olla seurauksena sekin, että näitä objekteja ei esim. pidettäisi totena, jolloin mitään emergenssiä ei olisi määriteltävissä enää. Bearden kuitenkin on pienten objektien fani, ja hänen tapansa olisi tehdä pieniä objekteja ja nähdä niiden emergenssejä silloin, kun niitä on paljon. Eli hän ei tekisi millekään äskeisessä menetelmässä mitään. Sheldrake on lähempänä sitä, että tutkitaan jotain ylemmällä tasolla. Tässä ollaan tietämättömiä siitä, onko kyseessä emergenssi vai ei, koska mistään alemmasta tasosta ei välitetä. Tai voi olla että hänen asiaansa tulisi pitää alempana tasona, ja silloin hän ei tutki asioita, joita on paljon kerrallaan, joten ollaan tietämättömiä siitä emergoituisiko jotain.

Emergenssissä voidaan siis päätellä, että alempi taso luo sen emergentin tason ('aaltofunktio ilmenee kemiana'). Perustelujen puute voi myös johtua epätäydellisestä tutkimuksesta (ylemmällä tasolla olevassa 'tilanteessa', jossa 'tilanne' kuitenkin voisi päätyä alemmaksi tasoksi, jos se oikeasti tutkittaisiin), eikä ole olemassa todistusta joka kieltäisi sen, että ylemmällä tasolla tosiasiassa havaitaan vain alempaa tasoa. Kun universumin aaltofunktiolla on emergenttejä tasoja, tästä ei voi osoittaa, että on olemassa jokin ylimääräinen taso kuten 'IIT'. Silloin olisi yhtähyvin lisäksi kyseessä se, että emergenssiä ei varsinaisesti lopulta ole, vaan on vain alin taso, missä esim. IIT ja aaltofunktio ovat molemmat yhden tason muodostavia itsenäisiä tai muutoin järjestäytyneitä osia. IIT on asia, jota kuitenkin oikeasti pidetään emergenttinä samoin kuin biologista tasoa, mutta hypoteettisesti voisit vaihtaa IIT:in jo johonkin muuhun. Jos aaltofunktioon tasoon lisätään keksittyjä tasoja, ensimmäinen oletus on, että niistä ei voi emergoitua mitään sellaista, mitä sanottiin aaltofunktiotasosta emergoituvan, vaan pitää osoittaa, ettei kasvaneesta pohjatasosta emergoidu mikä tahansa muu todellisuus kuin se mikä nähdään.

Kun otetaan järkyttävän suuri määrä kvanttiobjekteja, onko olemassa jokin tasoa muuttava tapa tehdä tästä biologinen olento, mitä tiede ei tunne, mutta muut tuntevat? Jos siinä tavassa otetaan järkyttävä määrä QM-objekteja ja lisätään järkyttävä määrä 'IIT'-objekteja (tai vain yksi), niin miten tämän objektimäärän perustelut muodostaa itsestään biologinen olento on muuttunut (tai odotukset niiden perustelujen saavuttamisesta)? Jos joku pystyy todistamaan tämän muutoksen olemassaolon käymällä kummatkin objektit siinä todistuksessa läpi, niin kai hän olisi esittänyt myös sen äsken mainitun hypoteesitapauksen, eli hän sanoisi, että mitä syntyy, kun käy läpi pelkät QM-objektit. Silloin hänellä olisi menetelmä käydä ne kaikki läpi, ja tämän menetelmän hän voisi antaa tieteelle ihan ensimmäisenä.

1

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Eli ts. ns. näkyvä todellisuus (eksplisiittinen järjestys) on sisemmän ja näkymättömän implisiittisen organisoivan tason tuottamaa..."

IIT ei ole esimerkki teoriasta, joka tuottaa toisia tasoja.

B:
" (ns. kentän informaatiosisältö)..."

Onko tämä suluissa oleva asia tuotettu vai tuottava? IIT:issä ei ole kenttää. Kenttä olettaa olevan olemassa avaruuden. Jos kenttä on olemassa niin se on melkein jotain, mistä myös voi sanoa, että se on universumin aaltofunktio.

B:
" ja ilman sitä organisoivan tason vaikutusta sitä näkyvää todellisuutta ei ole edes olemassa."

Pystytkö kuvittelemaan hypoteettisia universumeja kaikin eri mahdollisuuksin? Onko olemassa sellaista hypoteesia, missä näkyvä todellisuus on yksin, kun se on esim. universumin aaltofunktio? Miten perustelet sen, että aina tällaisessa hypoteesissa, missä käytetään matemaattista objektia 'universumin aaltofunktio', on olemassa toinen taso? Kun sellainen on, niin miten perustelet sen, että universumin aaltofunktion idea ei ollut parasta, mitä koskaan on tapahtunut toisille tasoille, koska ne sen idean tässä periaatteessa luovat hypoteesistaan ensin?

B:
Tämä organisoiva taso ilmenee ns. emergenssissä eli ilmiöissä joita ei voi loogisesti päätellä alemman tason ominaisuuksien perusteella (kemian taso vs biologinen taso, atomien taso vs. kemian taso jne.) ja kyseessä on ilmeisesti hyvin samantapainen idea kuin Rupert Sheldraken morfisessa resonanssissa ja Thomas Beardenin kuvailemassa ns. salaisessa fysiikkatieteessä.

Nykyisen tieteen olemassaolevat emergentit ilmiöt ovat sellaisia, että niiden on määritelty olevan olemassa vain koska on olemassa alempi taso. Tällä tasolla on yksilöllisiä objekteja. Kun niitä objekteja on paljon ja ne vuorovaikuttavat, tästä tulee toisenlaisia ilmiöitä, mitä yhdessä kappaleessa tai edes muutamassa näistä objekteista ei olisi. Perustelujen määrä sille, että mitään ylipäätään tapahtuu kemian tasolla on paljon vähäisempi, jos sitä vertaa muutamaan objektiin. Samoin perustelut juuri näiden välillä voivat olla vähäiset. Emergenssin määritelmä on kuitenkin, että objektit ovat täysin totta ja niiden määrä pitää pystyä esittämään suureksi samoin kuin niiden kyky vuorovaikuttaa. Mainitsemistasi henkilöistä voi olla seurauksena sekin, että näitä objekteja ei esim. pidettäisi totena, jolloin mitään emergenssiä ei olisi määriteltävissä enää. Bearden kuitenkin on pienten objektien fani, ja hänen tapansa olisi tehdä pieniä objekteja ja nähdä niiden emergenssejä silloin, kun niitä on paljon. Eli hän ei tekisi millekään äskeisessä menetelmässä mitään. Sheldrake on lähempänä sitä, että tutkitaan jotain ylemmällä tasolla. Tässä ollaan tietämättömiä siitä, onko kyseessä emergenssi vai ei, koska mistään alemmasta tasosta ei välitetä. Tai voi olla että hänen asiaansa tulisi pitää alempana tasona, ja silloin hän ei tutki asioita, joita on paljon kerrallaan, joten ollaan tietämättömiä siitä emergoituisiko jotain.

Emergenssissä voidaan siis päätellä, että alempi taso luo sen emergentin tason ('aaltofunktio ilmenee kemiana'). Perustelujen puute voi myös johtua epätäydellisestä tutkimuksesta (ylemmällä tasolla olevassa 'tilanteessa', jossa 'tilanne' kuitenkin voisi päätyä alemmaksi tasoksi, jos se oikeasti tutkittaisiin), eikä ole olemassa todistusta joka kieltäisi sen, että ylemmällä tasolla tosiasiassa havaitaan vain alempaa tasoa. Kun universumin aaltofunktiolla on emergenttejä tasoja, tästä ei voi osoittaa, että on olemassa jokin ylimääräinen taso kuten 'IIT'. Silloin olisi yhtähyvin lisäksi kyseessä se, että emergenssiä ei varsinaisesti lopulta ole, vaan on vain alin taso, missä esim. IIT ja aaltofunktio ovat molemmat yhden tason muodostavia itsenäisiä tai muutoin järjestäytyneitä osia. IIT on asia, jota kuitenkin oikeasti pidetään emergenttinä samoin kuin biologista tasoa, mutta hypoteettisesti voisit vaihtaa IIT:in jo johonkin muuhun. Jos aaltofunktioon tasoon lisätään keksittyjä tasoja, ensimmäinen oletus on, että niistä ei voi emergoitua mitään sellaista, mitä sanottiin aaltofunktiotasosta emergoituvan, vaan pitää osoittaa, ettei kasvaneesta pohjatasosta emergoidu mikä tahansa muu todellisuus kuin se mikä nähdään.

Kun otetaan järkyttävän suuri määrä kvanttiobjekteja, onko olemassa jokin tasoa muuttava tapa tehdä tästä biologinen olento, mitä tiede ei tunne, mutta muut tuntevat? Jos siinä tavassa otetaan järkyttävä määrä QM-objekteja ja lisätään järkyttävä määrä 'IIT'-objekteja (tai vain yksi), niin miten tämän objektimäärän perustelut muodostaa itsestään biologinen olento on muuttunut (tai odotukset niiden perustelujen saavuttamisesta)? Jos joku pystyy todistamaan tämän muutoksen olemassaolon käymällä kummatkin objektit siinä todistuksessa läpi, niin kai hän olisi esittänyt myös sen äsken mainitun hypoteesitapauksen, eli hän sanoisi, että mitä syntyy, kun käy läpi pelkät QM-objektit. Silloin hänellä olisi menetelmä käydä ne kaikki läpi, ja tämän menetelmän hän voisi antaa tieteelle ihan ensimmäisenä.

1

Lue lisää

B:
"... jolloin useista yksilöistä voi muodostua kiinteä ryhmä joka tavallaan käyttäytyy yksilön tavoin."

En tekisi pelkästään tällaista 'ylätasoa'. Kun pienobjektit emergoivat materiaa, tapahtuu paljon muutakin. Yksi ryhmä, jossa on muutama jäsen, ei myöskään ole muuta kuin alatasoa. Ihmistieteetkin voisivat mielummin raktaista tällaisen asian alimmalla tasolla kysymällä kultakin yksilöltä yksi kerrallaan, että mitä se tekee. Jos sanotaan että ryhmässä olevien ihmisten välillä on vaikkapa Sheldraken kenttä, ja muiden välillä ei niinkään, niin silloin on kyseessä alatason esitys siitä, mitä muutaman ihmisen välillä on, koska he (ja se) ovat objekteja, jotka sellaisen tekevät. Samoin jos fysiikassa löydetään Higgsin kenttä, joka ripustaa aineen objektin joskus yhteen paikkaan (massa), tässä ei ole kyseessä jokin emergentti toinen taso, vaan alatasolle on esittetty uutta ilmiötä ja uusia objekteja.

B:
"... eli kun puhutaan esim. makrotason muotoutumisesta kvanttikoherensssin hajotessa ns. dekoherenssiksi niin kyse on vain alemman tason koherenssin korvautumisesta korkeamman tason koherenssilla jonka taustavaikuttajana on nimenomaan taustalla oleva integroidun informaation eli implisiittisen järjestyksen tuottama eksplisiittinen järjestys ja tavallaan jokaisella organissaatiotasolla on oma aaltofunktionsa jos sitä käsitettä haluaa tässäkin yhteydessä soveltaa."

Makrotasolla (kemia, biologia) ei voi puhua koherenssista, koska (de-)koherenssi on mikrotason ominaisuus. Yhtä hyvin voisit sanoa, ettei makrotasoa kannata enää käyttää, vaan tulisi etsiä asioiden perustelut aina alimmalta tasolta. IIT:issä ei ole koherenssia myöskään, joten tässä on vain alatason QM-osa eikä IIT:iä vielä käytetä. Tosin tämä tekstisi kohta kuvailee IIT:in varsinkin efektin nyt siksi korkeaksi tasoksi, joka ilmeisesti tulee QM:stä? Silloin QM on implisiittinen ja IIT eksplisiittinen, vaikka jotkut kuvittelevat, että kaikki eksplisiittisesti tietävät QM:n objektien ominaisuudet mutta eivät mitään IIT:istä.

Jos ajattelet, että lintujen lennossa on myös jokin koherenssin määrä, niin esitä ensin linnunlennon malli. Sellaisen kanssa on hyvin turha tehdä sääntöjä mikrotason muutoksesta (koherenssi 1 laskee) makrotason ominaisuuksiin (koherenssi 2 nousee), jos olet tätä näiden välillä olevan perustelun puutteen aihetta tässä yhtään seurannut. Lisäksi on olemassa hypoteettisia aineita, missä on paljon ainetta, mutta jonka kvanttikoherenssi on suuri. Näitä aineita voidaan laittaa eri purkkeihin, ja nämä purkit voivat alkaa lentämään kuin linnut. Silloin ideasi eri koherenssien säännöistä ovat vääriä. Ja tietysti ikkunoihin törmäävät linnut ovat esimerkki aineesta, jossa kaikki koherenssi on pientä vaikka mikrokoherenssi on ollut pienenä jo pitkään.

2

Anonyymi kirjoitti:

B:
"... jolloin useista yksilöistä voi muodostua kiinteä ryhmä joka tavallaan käyttäytyy yksilön tavoin."

En tekisi pelkästään tällaista 'ylätasoa'. Kun pienobjektit emergoivat materiaa, tapahtuu paljon muutakin. Yksi ryhmä, jossa on muutama jäsen, ei myöskään ole muuta kuin alatasoa. Ihmistieteetkin voisivat mielummin raktaista tällaisen asian alimmalla tasolla kysymällä kultakin yksilöltä yksi kerrallaan, että mitä se tekee. Jos sanotaan että ryhmässä olevien ihmisten välillä on vaikkapa Sheldraken kenttä, ja muiden välillä ei niinkään, niin silloin on kyseessä alatason esitys siitä, mitä muutaman ihmisen välillä on, koska he (ja se) ovat objekteja, jotka sellaisen tekevät. Samoin jos fysiikassa löydetään Higgsin kenttä, joka ripustaa aineen objektin joskus yhteen paikkaan (massa), tässä ei ole kyseessä jokin emergentti toinen taso, vaan alatasolle on esittetty uutta ilmiötä ja uusia objekteja.

B:
"... eli kun puhutaan esim. makrotason muotoutumisesta kvanttikoherensssin hajotessa ns. dekoherenssiksi niin kyse on vain alemman tason koherenssin korvautumisesta korkeamman tason koherenssilla jonka taustavaikuttajana on nimenomaan taustalla oleva integroidun informaation eli implisiittisen järjestyksen tuottama eksplisiittinen järjestys ja tavallaan jokaisella organissaatiotasolla on oma aaltofunktionsa jos sitä käsitettä haluaa tässäkin yhteydessä soveltaa."

Makrotasolla (kemia, biologia) ei voi puhua koherenssista, koska (de-)koherenssi on mikrotason ominaisuus. Yhtä hyvin voisit sanoa, ettei makrotasoa kannata enää käyttää, vaan tulisi etsiä asioiden perustelut aina alimmalta tasolta. IIT:issä ei ole koherenssia myöskään, joten tässä on vain alatason QM-osa eikä IIT:iä vielä käytetä. Tosin tämä tekstisi kohta kuvailee IIT:in varsinkin efektin nyt siksi korkeaksi tasoksi, joka ilmeisesti tulee QM:stä? Silloin QM on implisiittinen ja IIT eksplisiittinen, vaikka jotkut kuvittelevat, että kaikki eksplisiittisesti tietävät QM:n objektien ominaisuudet mutta eivät mitään IIT:istä.

Jos ajattelet, että lintujen lennossa on myös jokin koherenssin määrä, niin esitä ensin linnunlennon malli. Sellaisen kanssa on hyvin turha tehdä sääntöjä mikrotason muutoksesta (koherenssi 1 laskee) makrotason ominaisuuksiin (koherenssi 2 nousee), jos olet tätä näiden välillä olevan perustelun puutteen aihetta tässä yhtään seurannut. Lisäksi on olemassa hypoteettisia aineita, missä on paljon ainetta, mutta jonka kvanttikoherenssi on suuri. Näitä aineita voidaan laittaa eri purkkeihin, ja nämä purkit voivat alkaa lentämään kuin linnut. Silloin ideasi eri koherenssien säännöistä ovat vääriä. Ja tietysti ikkunoihin törmäävät linnut ovat esimerkki aineesta, jossa kaikki koherenssi on pientä vaikka mikrokoherenssi on ollut pienenä jo pitkään.

2

Lue lisää

Korjaus: monikossa olevia objekteja ripustetaan paljon:

Samoin jos fysiikassa löydetään Higgsin kenttä, joka ripustaa aineen _objekteja_ joskus yhteen paikkaan (massa), tässä ei ole kyseessä jokin emergentti toinen taso, vaan alatasolle on esittetty uutta ilmiötä ja uusia objekteja.

Anonyymi kirjoitti:

Korjaus: monikossa olevia objekteja ripustetaan paljon:

Samoin jos fysiikassa löydetään Higgsin kenttä, joka ripustaa aineen _objekteja_ joskus yhteen paikkaan (massa), tässä ei ole kyseessä jokin emergentti toinen taso, vaan alatasolle on esittetty uutta ilmiötä ja uusia objekteja.

Lue lisää

"IIT ei ole esimerkki teoriasta, joka tuottaa toisia tasoja."

Tiedän.

Kyse ei ole identiteetistä vaan analogisesta vertauskuvasta jota voi soveltaa myös toisenlaisissa viitekehyksissä.


B:
" (ns. kentän informaatiosisältö)..."
Tuo kentän informaatiosisältö ei liity enää IIT-malliin vaan siihen fysiikan hahmotukseen jota Bearden kuvaili.
'Kenttä' on myös vertauskuva sellaiselle vaikutukselle joka ei ole välttämättä lokaalia ja lineaarista.



"Pystytkö kuvittelemaan hypoteettisia universumeja kaikin eri mahdollisuuksin? Onko olemassa sellaista hypoteesia, missä näkyvä todellisuus on yksin, kun se on esim. universumin aaltofunktio?"

Pystyn kuvittelemaan melkein mitä tahansa loogisesti ristiriidatonta. ":D")

Aaltofunktio on matematisoitu vertauskuva jonka voi ymmärttää useammalla tavalla eli tilastollisesti kuten Köpistulkinnassa tai että taustalla on piilomuuttujia kuten Bohmin mallissa. Kyse on lähinnä siitä pitääkö aaltofunktiota jotenkin ontologisena asiana (mihin en usko) vai pelkkänä hyödyllisenä fiktiona joka kertoo lähinnä melko alkeellisesta tieteestä ja teorianmuodostuksesta.

"Miten perustelet sen, että aina tällaisessa hypoteesissa, ..."

Ei tarvitse perustella koska hahmotukseni ja käyttämäni viitekeyhys on erilainen (erilaiset perusoletukset ja havaintojen tulkinnat ==> erilainen paradigma).

Monitasoinen hahmotus on minusta toimivampi tapa kuin kuvitelma että todellisuus on vain sitä mitä kulloinkin tieteessä osataan havaita ja mitata.

Dualismi ei toimi koska se ei vuorovaikutusta mutta näennäisten vastakohtien (henki vs aine) hahmottaminen saman jatkumon ääripäiksi toimii minusta paljon paremmin. Panpsykismissä, idealismissa, fysikalismissa ja myös neutraalissa monismissa on lukuisia ongelmia ontologian kannalta. Ongelma on tietysti se että fysikalismin ontologia on kaiken nykyisen tieteen hahmotuksen ja mallien taustalla mikä sekin johtunee nykyisen tieteen alkeellisuudesta.



"Nykyisen tieteen olemassaolevat emergentit ilmiöt ovat sellaisia, että niiden on määritelty olevan olemassa vain koska on olemassa alempi taso. Tällä tasolla on yksilöllisiä objekteja. Kun niitä objekteja on paljon ja ne vuorovaikuttavat, tästä tulee toisenlaisia ilmiöitä, mitä yhdessä kappaleessa tai edes muutamassa näistä objekteista ei olisi..."

Minusta emergenssi ymmärretään usein ylosalaisin ja toisin kuin reduktionismissa niin ylempi "emergentti" taso pyrkii deterrminoimaan alempaa tasoa eikä päinvastoin.

Matemaattis-loogiset mallinnukset ovat aina jo oletusarvoisesti yksitasoisia ja deterministisiä eli jo matematiikan ja logiikan tasolla on minusta useita virheellisiä ja puuttellisia persuoletuksia jotka tosin toimivat omalla pätevyysalueellaan mutta eivät ole välttämättä sellaisenaan yleistettävissä eli ts. se pohjimmainen ongelma piilee jo vallitsevassa perushahmotuksessa joka on kaiken nykyisen tieteen taustalla ja hukkaa samalla suuren osan sellaisesta todellisuudesta joka ei helposti taivu matemaattis-loogiseen hahmotukseen joka soveltuu parhaiten vain tekniikan ja koneiden kehittämiseen.



"Kun otetaan järkyttävän suuri määrä kvanttiobjekteja, onko olemassa jokin tasoa muuttava tapa tehdä tästä biologinen olento, mitä tiede ei tunne, mutta muut tuntevat? "

Ei tuo ole minusta mielekäs kysymys eli analysoit taas väärän näkökulman ja hahmotuksen kautta mikä onkin nykyisen koulutuksen ja ryhmäajattelun paradigmasidonnaisuuden suurin ongelma eli kun jonkin on omaksunut kepin&porkkanan kautta ikäänkuin selkäytimeensä niin on hyvin vaikea poisoppia se ja tarkastella kokonaisuutta vaihteeksi aivan erilaisesta näkökulmasta. Otan osaa!

ps. toinen viestisi on samantapaista sekoilua taas joten en viitsi kommentoida enempää .
Teet taas turhan hätäisiä johtopäätöksiä oman näkökulmasi perusteella.

Pelkkä mallien looginen koherenssi ei riitä koska silloin muodostuu helposti ns. korttitalotiedettä josta ei voi muuttaa mitään ilman että koko rakennelma romahtaa.

Minusta parempi olisi aina myöntää että arvailee ja spekuloi puutteellisen tiedon ja ymmärryksen puitteissa eikä yritä esiintyä jonain auktoriteettina jotka käytännössä tuntevat ehkä hyvin oman kapean tieteenalansa kirjallisen aineiston mutta ovat edelleen melko avuttomia sen tutkimuskohteensa suhteen koska periaatteessa kaikki vaikuttaa kaikkeen.

B

Anonyymi kirjoitti:

"IIT ei ole esimerkki teoriasta, joka tuottaa toisia tasoja."

Tiedän.

Kyse ei ole identiteetistä vaan analogisesta vertauskuvasta jota voi soveltaa myös toisenlaisissa viitekehyksissä.


B:
" (ns. kentän informaatiosisältö)..."
Tuo kentän informaatiosisältö ei liity enää IIT-malliin vaan siihen fysiikan hahmotukseen jota Bearden kuvaili.
'Kenttä' on myös vertauskuva sellaiselle vaikutukselle joka ei ole välttämättä lokaalia ja lineaarista.



"Pystytkö kuvittelemaan hypoteettisia universumeja kaikin eri mahdollisuuksin? Onko olemassa sellaista hypoteesia, missä näkyvä todellisuus on yksin, kun se on esim. universumin aaltofunktio?"

Pystyn kuvittelemaan melkein mitä tahansa loogisesti ristiriidatonta. ":D")

Aaltofunktio on matematisoitu vertauskuva jonka voi ymmärttää useammalla tavalla eli tilastollisesti kuten Köpistulkinnassa tai että taustalla on piilomuuttujia kuten Bohmin mallissa. Kyse on lähinnä siitä pitääkö aaltofunktiota jotenkin ontologisena asiana (mihin en usko) vai pelkkänä hyödyllisenä fiktiona joka kertoo lähinnä melko alkeellisesta tieteestä ja teorianmuodostuksesta.

"Miten perustelet sen, että aina tällaisessa hypoteesissa, ..."

Ei tarvitse perustella koska hahmotukseni ja käyttämäni viitekeyhys on erilainen (erilaiset perusoletukset ja havaintojen tulkinnat ==> erilainen paradigma).

Monitasoinen hahmotus on minusta toimivampi tapa kuin kuvitelma että todellisuus on vain sitä mitä kulloinkin tieteessä osataan havaita ja mitata.

Dualismi ei toimi koska se ei vuorovaikutusta mutta näennäisten vastakohtien (henki vs aine) hahmottaminen saman jatkumon ääripäiksi toimii minusta paljon paremmin. Panpsykismissä, idealismissa, fysikalismissa ja myös neutraalissa monismissa on lukuisia ongelmia ontologian kannalta. Ongelma on tietysti se että fysikalismin ontologia on kaiken nykyisen tieteen hahmotuksen ja mallien taustalla mikä sekin johtunee nykyisen tieteen alkeellisuudesta.



"Nykyisen tieteen olemassaolevat emergentit ilmiöt ovat sellaisia, että niiden on määritelty olevan olemassa vain koska on olemassa alempi taso. Tällä tasolla on yksilöllisiä objekteja. Kun niitä objekteja on paljon ja ne vuorovaikuttavat, tästä tulee toisenlaisia ilmiöitä, mitä yhdessä kappaleessa tai edes muutamassa näistä objekteista ei olisi..."

Minusta emergenssi ymmärretään usein ylosalaisin ja toisin kuin reduktionismissa niin ylempi "emergentti" taso pyrkii deterrminoimaan alempaa tasoa eikä päinvastoin.

Matemaattis-loogiset mallinnukset ovat aina jo oletusarvoisesti yksitasoisia ja deterministisiä eli jo matematiikan ja logiikan tasolla on minusta useita virheellisiä ja puuttellisia persuoletuksia jotka tosin toimivat omalla pätevyysalueellaan mutta eivät ole välttämättä sellaisenaan yleistettävissä eli ts. se pohjimmainen ongelma piilee jo vallitsevassa perushahmotuksessa joka on kaiken nykyisen tieteen taustalla ja hukkaa samalla suuren osan sellaisesta todellisuudesta joka ei helposti taivu matemaattis-loogiseen hahmotukseen joka soveltuu parhaiten vain tekniikan ja koneiden kehittämiseen.



"Kun otetaan järkyttävän suuri määrä kvanttiobjekteja, onko olemassa jokin tasoa muuttava tapa tehdä tästä biologinen olento, mitä tiede ei tunne, mutta muut tuntevat? "

Ei tuo ole minusta mielekäs kysymys eli analysoit taas väärän näkökulman ja hahmotuksen kautta mikä onkin nykyisen koulutuksen ja ryhmäajattelun paradigmasidonnaisuuden suurin ongelma eli kun jonkin on omaksunut kepin&porkkanan kautta ikäänkuin selkäytimeensä niin on hyvin vaikea poisoppia se ja tarkastella kokonaisuutta vaihteeksi aivan erilaisesta näkökulmasta. Otan osaa!

ps. toinen viestisi on samantapaista sekoilua taas joten en viitsi kommentoida enempää .
Teet taas turhan hätäisiä johtopäätöksiä oman näkökulmasi perusteella.

Pelkkä mallien looginen koherenssi ei riitä koska silloin muodostuu helposti ns. korttitalotiedettä josta ei voi muuttaa mitään ilman että koko rakennelma romahtaa.

Minusta parempi olisi aina myöntää että arvailee ja spekuloi puutteellisen tiedon ja ymmärryksen puitteissa eikä yritä esiintyä jonain auktoriteettina jotka käytännössä tuntevat ehkä hyvin oman kapean tieteenalansa kirjallisen aineiston mutta ovat edelleen melko avuttomia sen tutkimuskohteensa suhteen koska periaatteessa kaikki vaikuttaa kaikkeen.

B

Lue lisää

B:
"Aaltofunktio on matematisoitu vertauskuva jonka voi ymmärttää useammalla tavalla eli tilastollisesti kuten Köpistulkinnassa tai että taustalla on piilomuuttujia kuten Bohmin mallissa. Kyse on lähinnä siitä pitääkö aaltofunktiota jotenkin ontologisena asiana (mihin en usko) vai pelkkänä hyödyllisenä fiktiona joka kertoo lähinnä melko alkeellisesta tieteestä ja teorianmuodostuksesta."

Alla puhutaan paljon QM-objektista, mutta sillä ei ole väliä tarkoiteaanko sellaisia QM:n objekteja joista tällä hetkellä puhutaan äsken mainituilla tavoilla, vai onko kyseessä mikä tahansa tieteen joskus muodostama objekti, jota varten tämä keskustelu käytäisiin uudestaan aivan samanmuotoisena.

Jos et pidä QM-objektia tai tätä toista objektia olemassaolevana, niin keskustelun tulisi alkaa siitä, että mitä universumissa on, jos ei näitä objekteja. Minusta yksi vastaustapasi kuitenkin lopulta keskustelun jälkeen on se, että loogisesti aivan samanlainen objekti on olemassa, ja sen jälkeen voidaan palata siihen, että miksi myös IIT-asia on. Jos haluat keskustella asiasta siten, että keksit uuden tavan sanoa, ettei mitään objekteja ole olemassa, niin sano hep ja siirrä keskustelu sellaiseksi.

B:
"Minusta emergenssi ymmärretään usein ylosalaisin ja toisin kuin reduktionismissa niin ylempi "emergentti" taso pyrkii deterrminoimaan alempaa tasoa eikä päinvastoin."

Tässä on olemassa oletus, että ylä ja ala ominaisuus voidaan kiinnittää täysin siihen, että mikä on isoa ja mikä ei. Tämä konsensus syntyy jotenkin liittyen fysiikkaan. Ihmiset jotka sanovat tekevänsä jonkun teorian jollekin efektille kuten lintuparvi, voivat tukeutua siihen, että kaikki on turvallisen suurta fyysisesti, vaikka heidän mallinsa on täysin vailla sellaista määritelmää kuin koko ja objektien lukumäärä (jossain vaiheessa mallia, missä ei tiedetä lennosta itsestään mitään). Jos objektien lukumäärä tiedetään mallissa, niin se on fyysisen mikrotason jatke.

Matemaattisloogisesti kirjoitettuna tämä determinoinnin suunta on enimmäkseen silmänlumetta, koska suuren kokonaisuuden muodostuessa sen osista, kaikki mitä sanotaan tulevan kokonaisuudesta yhteen osaan, tulee tosiasiassa matemaattisen silmukan kautta muista osista (*). Jos olisi toisin, niin loogisesti ei kannattaisi nimetä tätä kokonaisuutta osien kokonaisuudeksi, vaan joksikin toiseksi osaksi. Maailma on tarpeeksi suuri paikka sellaisille lisäosille, joihin vasta suuri joukko tavallisia osia muodostaa yhteyden havaittavalla tavalla. Tällöin esim. kausaalinen rakenne on sellainen, että osat vaikuttavat 'kokonaisuuteen' aivan samalla periaatteella kuin osat vaikuttavat toisiinsa, mutta kuitenkin omana määritelmänään. Samalla kokonaisuus onkin jokin toinen osa, jossa on informaatiota ja tila, joka ei esiinny millään tavalla tutkimalla perusosat. Koska maailman rajat ovat häilyvät, niin olisi myös mahdollista sanoa, että vain se osa 'kokonaisuudesta', joka on erotettavissa perusosista on yksi uusi perusosa, samalla kun kaikki muu, mitä kokonaisuuden ja muiden osien välillä aina tapahtuu, on lopulta osien vaikutusta vaikeimman kautta samanlaisiin osiin kuin ne.

(*) Ja voitaisiin kyettäessä sieventää osien vaikutuksesksi osiin, mutta ei makrofysiikassakaan ole tätä kykenemistä. B:n kannattaisi ilmoittaa, mitä mieltä on siitä, että kykeneminen kaikkeen ratkaisuun pienimmillä tasoilla tulee olemaan olemassa jossain mallissa, mitä hän haluaa. Silloin kaikki tämä mainittu mikä-oikesti-aiheutti-minkäkin tulee suurennuslasin alle ja todelliset osat tulevat näkyviin.

Tässä en muuten väitä, ettei mikä tahansa muunlainen väite voitaisi kirjoittaa matemaattiseen muotoon ja antaa siinä kaiken osan ja kokonaisuuden mennä ristiinrastiin ja esiintyä toisinaan. Sellaisen matematiikan tultua ongelma on kuitenkin se, etteivät tavalliset filosofi-ihmiset välttämättä halua tulkita siinä olevia objekteja heidän kokonaisuuksina ja osina tunteminaan asioina.

B:
"Pelkkä mallien looginen koherenssi ei riitä koska silloin muodostuu helposti ns. korttitalotiedettä josta ei voi muuttaa mitään ilman että koko rakennelma romahtaa."

Usein kritisoit tiettyä tiedettä siitä, että siinä voi muuttaa kaikkea, eikä se koskaan romahda. Helppo romahtaminen ja loogisesti yhden asian väittäminen loogiseksi seurauksesksi monen seurauksen asemasta on tieteessä eduksi.

1

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Aaltofunktio on matematisoitu vertauskuva jonka voi ymmärttää useammalla tavalla eli tilastollisesti kuten Köpistulkinnassa tai että taustalla on piilomuuttujia kuten Bohmin mallissa. Kyse on lähinnä siitä pitääkö aaltofunktiota jotenkin ontologisena asiana (mihin en usko) vai pelkkänä hyödyllisenä fiktiona joka kertoo lähinnä melko alkeellisesta tieteestä ja teorianmuodostuksesta."

Alla puhutaan paljon QM-objektista, mutta sillä ei ole väliä tarkoiteaanko sellaisia QM:n objekteja joista tällä hetkellä puhutaan äsken mainituilla tavoilla, vai onko kyseessä mikä tahansa tieteen joskus muodostama objekti, jota varten tämä keskustelu käytäisiin uudestaan aivan samanmuotoisena.

Jos et pidä QM-objektia tai tätä toista objektia olemassaolevana, niin keskustelun tulisi alkaa siitä, että mitä universumissa on, jos ei näitä objekteja. Minusta yksi vastaustapasi kuitenkin lopulta keskustelun jälkeen on se, että loogisesti aivan samanlainen objekti on olemassa, ja sen jälkeen voidaan palata siihen, että miksi myös IIT-asia on. Jos haluat keskustella asiasta siten, että keksit uuden tavan sanoa, ettei mitään objekteja ole olemassa, niin sano hep ja siirrä keskustelu sellaiseksi.

B:
"Minusta emergenssi ymmärretään usein ylosalaisin ja toisin kuin reduktionismissa niin ylempi "emergentti" taso pyrkii deterrminoimaan alempaa tasoa eikä päinvastoin."

Tässä on olemassa oletus, että ylä ja ala ominaisuus voidaan kiinnittää täysin siihen, että mikä on isoa ja mikä ei. Tämä konsensus syntyy jotenkin liittyen fysiikkaan. Ihmiset jotka sanovat tekevänsä jonkun teorian jollekin efektille kuten lintuparvi, voivat tukeutua siihen, että kaikki on turvallisen suurta fyysisesti, vaikka heidän mallinsa on täysin vailla sellaista määritelmää kuin koko ja objektien lukumäärä (jossain vaiheessa mallia, missä ei tiedetä lennosta itsestään mitään). Jos objektien lukumäärä tiedetään mallissa, niin se on fyysisen mikrotason jatke.

Matemaattisloogisesti kirjoitettuna tämä determinoinnin suunta on enimmäkseen silmänlumetta, koska suuren kokonaisuuden muodostuessa sen osista, kaikki mitä sanotaan tulevan kokonaisuudesta yhteen osaan, tulee tosiasiassa matemaattisen silmukan kautta muista osista (*). Jos olisi toisin, niin loogisesti ei kannattaisi nimetä tätä kokonaisuutta osien kokonaisuudeksi, vaan joksikin toiseksi osaksi. Maailma on tarpeeksi suuri paikka sellaisille lisäosille, joihin vasta suuri joukko tavallisia osia muodostaa yhteyden havaittavalla tavalla. Tällöin esim. kausaalinen rakenne on sellainen, että osat vaikuttavat 'kokonaisuuteen' aivan samalla periaatteella kuin osat vaikuttavat toisiinsa, mutta kuitenkin omana määritelmänään. Samalla kokonaisuus onkin jokin toinen osa, jossa on informaatiota ja tila, joka ei esiinny millään tavalla tutkimalla perusosat. Koska maailman rajat ovat häilyvät, niin olisi myös mahdollista sanoa, että vain se osa 'kokonaisuudesta', joka on erotettavissa perusosista on yksi uusi perusosa, samalla kun kaikki muu, mitä kokonaisuuden ja muiden osien välillä aina tapahtuu, on lopulta osien vaikutusta vaikeimman kautta samanlaisiin osiin kuin ne.

(*) Ja voitaisiin kyettäessä sieventää osien vaikutuksesksi osiin, mutta ei makrofysiikassakaan ole tätä kykenemistä. B:n kannattaisi ilmoittaa, mitä mieltä on siitä, että kykeneminen kaikkeen ratkaisuun pienimmillä tasoilla tulee olemaan olemassa jossain mallissa, mitä hän haluaa. Silloin kaikki tämä mainittu mikä-oikesti-aiheutti-minkäkin tulee suurennuslasin alle ja todelliset osat tulevat näkyviin.

Tässä en muuten väitä, ettei mikä tahansa muunlainen väite voitaisi kirjoittaa matemaattiseen muotoon ja antaa siinä kaiken osan ja kokonaisuuden mennä ristiinrastiin ja esiintyä toisinaan. Sellaisen matematiikan tultua ongelma on kuitenkin se, etteivät tavalliset filosofi-ihmiset välttämättä halua tulkita siinä olevia objekteja heidän kokonaisuuksina ja osina tunteminaan asioina.

B:
"Pelkkä mallien looginen koherenssi ei riitä koska silloin muodostuu helposti ns. korttitalotiedettä josta ei voi muuttaa mitään ilman että koko rakennelma romahtaa."

Usein kritisoit tiettyä tiedettä siitä, että siinä voi muuttaa kaikkea, eikä se koskaan romahda. Helppo romahtaminen ja loogisesti yhden asian väittäminen loogiseksi seurauksesksi monen seurauksen asemasta on tieteessä eduksi.

1

Lue lisää

B:
"matemaattis-loogiseen hahmotukseen joka soveltuu parhaiten vain tekniikan ja koneiden kehittämiseen."

IIT on kuitenkin matemaattis-looginen. Samoin Sheldraken kenttä, ja kaikki mitä Bearden sanoo (jopa mainiten tekniikan). Väitän tosin, että jokainen tekniikka ja kone on tehty ilman heitä, ja tämä toistaisi alla olevan aiheen kysymyksen toisessa muodossa. Kukaan heistä ei saa matematiikkapalkintoja, eivätkä he edusta matematiikan uutta perushahmotusta. Teit itse tässä viestissäsi monta matemaattisloogista valintaa yhden ja monen välillä, sekä diskreetin että jatkuvan välillä, kun puhuit siitä, että sinulla on hahmotus. Olen samaa mieltä, että oletusarvoisesti kaikki hahmotukset ovat vääriä yksilöittäin, mutta ei siten, että hahmotuksen konsepti on. Hahmotuksessa on syvällä perusominaisuutena jotain, että sen voi tehdä väärin.

B:
"Ei tuo ole minusta mielekäs kysymys eli analysoit taas väärän näkökulman ja hahmotuksen kautta mikä onkin nykyisen koulutuksen ja ryhmäajattelun paradigmasidonnaisuuden suurin ongelma eli kun jonkin on omaksunut kepin&porkkanan kautta ikäänkuin selkäytimeensä niin on hyvin vaikea poisoppia se ja tarkastella kokonaisuutta vaihteeksi aivan erilaisesta näkökulmasta. Otan osaa!"

Kysyn saman asian eri tavalla. Onko universumissa yksi QM-aaltofunktio, joka on kaikki QM-objektit, ja jotka muodostavat universumista paljon (ja ovat juuri se) mutta ei silti jotain? Muodostavatko QM-objektit biologisen olennon kaikkine ominaisuuksineen? Jos ei, niin lisätäänkö QM-aaltofunktioiden lisäksi universumiin jotakin, jotta tämä olento muodostuu? Saako nyt kysyä, että mitä vaikutusta sillä on (esim. asioiden ajatteluun, keskusteluun ja etenkin matemaattiseen ennustukseen universumin tulevasta tilasta), että jotain lisätään? Kysymyksissä on huonoja puolia, ja nimittäin se, että biologinen olento on täysin jonkun vastaajan samaan hengenvetoon määrittelemä asia, mistä kuitenkaan mitään konsensusta ei tulisi tehdä, koska ne ovat vajavaisia.

B:
"Ei tarvitse perustella koska hahmotukseni ja käyttämäni viitekeyhys on erilainen (erilaiset perusoletukset ja havaintojen tulkinnat ==> erilainen paradigma)."

Jos puhuttaisiin siten, että kenen pitää todistaa, että QM:stä tulee biologinen olento, niin se ei kuulu sinulle. Mutta yleisenä kysymyksenä voidaan kysyä, miksi tehdä jotain muuta, kun mikään ei ole vielä kenellekään sellaiselle todistajalle vielä tullut selväksi. On myös parempia keskustelun tapoja ja voitaisin vaikka osoittaa, että mitään muuta ei ole tehty,vaikka niin väitetään. Koska monet esim. IIT:in matemaattiset objektit, Sheldraken kentät jne. ovat sormien pyörittelyä vailla mitään uudistusta. Minkä tahansa pikku-biologia-algoritmin voisi saada aikaiseksi QM-objekteilla, pistämällä niitä tarpeeksi monta peräkkäin ikäänkuin tekoälyksi.

2

Anonyymi kirjoitti:

Olet ilmeisesti katsonut tämän Sean Carrollin videon:


Sean Carroll - What Exists?

https://www.youtube.com/watch?v=tYBeC4aDaKw

Kannattaa kyllä olla hyvin varovainen jos yrittää hahmottaa pelkästään yhden tai kahden idean tai käsitteen pohjalta kokonaistodellisuutta koska sellaisesta hahmotuksesta voi muodostua korkeintaan vain melko kapea näkökulma kokonaisuuden suhteen ja periaatteessa kaikki olemassaolevat matematisoidut hahmotukset ovat käyttökelpoisia käytännössä vain kapealla soveltuvuusalueella mikä tosin usein riittää esim. tekniikan kehittämiseen mutta ei lähellekään ole riittävää kokonaisuuden ymmärttämisen kannalta.

Sean Carroll on minusta aika tyypillinen skientistinen nykyfyysikko joka tosin muiden akatemisten tutkijoiden tavoin yrittää tehdä parhaansa sen tieteen ja vallitsevan kulttuurin ja valtavirran viitekehyksessä joka on pohjimmiltaan ryhmäajattelulla ylläpidettyä ns. konsensustodellisuutta ja sen takia hyvin tiukasti sitoutunutta olemassaolevaan paradigmaan.

Ghada Chehade: Power of Predominant Science

https://www.youtube.com/watch?v=lB0FL6I_6IE


Kaikki tiede on aina ollut enemmän tai vähemmän valistuneiden arvausten kokoelmia jotka heijastavat ihmisten lähiympäristön ominaisuuksia, kulttuuria yms. eli sen kaiken teorianmuodostuksen ulkopuolelle todennäköisesti jää valtavasti ilmiöitä ja asioita jotka on joko tulkittu ja hahmotettu väärin tai niitä ei edes kyetä huomaamaan (ns. tuntemattomat tuntemattomat joihin ei osata varautua toisin kuin tunnettuihin tuntemattomiin).


Tuo aaltofunktioon perustuva hahmotus on mielestäni toimiva ns. "normaalin" tai "tavallisen" havaitsijan kannalta mutta jos maailmankaikkeuden kokonaisuutta yrittää hahmottaa myös ns. yliaistillisten kykyjen kuten esim. kontrolloidun kaukonäkemisen pohjalta niin se todellisuus vaikuttaa pikemminkin sipulimaiselta jossa sen "sipulin" sisemmät osat ovat tietyssä mielessä paljon todellisempia kuin se pintataso minkä tavanomaiset aistihavainnot ja mittaukset pystyvät tavoittaamaan ja ne sisäisemmät tasot ovat enenevässä määrin informaatio tai integroidun informaation kaltaisia.

https://en.wikipedia.org/wiki/Integrated_information_theory



Eli ts. ns. näkyvä todellisuus (eksplisiittinen järjestys) on sisemmän ja näkymättömän implisiittisen organisoivan tason tuottamaa (ns. kentän informaatiosisältö) ja ilman sitä organisoivan tason vaikutusta sitä näkyvää todellisuutta ei ole edes olemassa. Tämä organisoiva taso ilmenee ns. emergenssissä eli ilmiöissä joita ei voi loogisesti päätellä alemman tason ominaisuuksien perusteella (kemian taso vs biologinen taso, atomien taso vs. kemian taso jne.) ja kyseessä on ilmeisesti hyvin samantapainen idea kuin Rupert Sheldraken morfisessa resonanssissa ja Thomas Beardenin kuvailemassa ns. salaisessa fysiikkatieteessä.

Käytännön ja arjen tasolla tämä implisiittinen järjestys ilmenee mm. eliölaumojen keskenään synkronisoiduissa liikkeissä (lintu,kala & hyönteisparvet) sekä ihmisryhmien koherenssien muotoutumisessa (musiikkiyhtyeet, urheilujoukkueet, perheet, tunteisiin vetoavat massatapahtumat kuten häät ja hautajaiset yms.) jolloin useista yksilöistä voi muodostua kiinteä ryhmä joka tavallaan käyttäytyy yksilön tavoin.

Myös kehon eri osat synkronisoituvat keskenään tällaisen koherenssin seurauksena eli pikemminkin ns. kvanttitodellisuus ja sen koherrenssi on alemman tason koherenssia kuin atomitason ja sitä kehittyneempien tasojen koherenssi eli kun puhutaan esim. makrotason muotoutumisesta kvanttikoherensssin hajotessa ns. dekoherenssiksi niin kyse on vain alemman tason koherenssin korvautumisesta korkeamman tason koherenssilla jonka taustavaikuttajana on nimenomaan taustalla oleva integroidun informaation eli implisiittisen järjestyksen tuottama eksplisiittinen järjestys ja tavallaan jokaisella organissaatiotasolla on oma aaltofunktionsa jos sitä käsitettä haluaa tässäkin yhteydessä soveltaa.

ps. Tämäkin oli tietysti taas vain korkeaoktaanista spekulaatiota ja arvailua . ... :D






B

Lue lisää

Kaikki luen joten seison jättiläisten hartioilla. Kiitos! Oblivion stout...

On toki mahdollista tehdä maraton ratoja useita erilaisia. Kaikki virtaa kuitenkin yhdestä lähteestä. Itse stadionista. Merkittävin aspekti ei ole tila ja ratojen erilaisuus, vaan tärkein aspekti on aika ja ainainen osittainen päällekkyys.

Aaltofunktiot kulkee suurin piirtein samaa rataa, mutta eri ajoissa.

Kun Jeesus sanoi: Minä olen tie, totuus ja elämä. Tarkoitti hän juuri tätä. Eli myös raamatun Totuus todistaa asian.

Tie = suljettu virtapiiri
Totuus = materia eli hiukkaset eli kytkimet
Elämä = piirissä kulkeva virta eli aaltofunktiot

Aika pitää ottaa vielä huomioon.

Jeesus sanoi : Minä olen ylösnousemus ja elämä.
Tuo ylösnousemus tarkoittaa uuden aaltofunktion syöttämistä virtapiiriin ajassa t1, t2, t3 jne.

Jokaisessa eri ajassa virtapiirissä kulkee erilainen aaltofunktio jota ohjataan kytkinten eli materian avulla.

"on olemassa todellisuus, jossa hitler voitti toisen maailmansodan, mutta siitä ei Carrollin mukaan tarvitse olla huolissaan koska sen todennäköisyys, amplitudi, oommph tai paksuus on pieni."

En usko multiversumimalliin ainakaan nykyisessä muodossaan vaikka periaatteessa jokainen meistä sekä yksilönä että varsinkin koherenttina ryhmänä kykenee muodostamaan omia ajallis-paikallisesti rajoitettuja todellisuuskupliaan.

Mitä tulee Hitleriin niin on olemassa jonkin verran todistusaineistoa että hänen kuolemansa lavastettiin ja hän siirtyi muiden eliittinatsien tavoin Etelä Amerikkaan ja varsinkin Argentiinaan jossa vaikutti heille myönteinen Juan Peron.

Periaatteessa Saksa hävisi 2. maailmansodan mutta natsit onnistuivat siirtämään turvaan suurimman osan ryöstösaaliistaan jota myöhemmin käytettiin länsimaisten pankkien avustuksella Euroopan jälleenrakennukseen ja näin saatiin varat ikäänkuin "pestyä" ja ns fasistinen internationaali on edelleen voimakas vaikuttaja mm. islamilaisen terrorismin ja huumekaupan taustalla .

Ns. terrorismin vastainen sota on todellisuudessa sota natseja vastaan ja todistettavissa olevia yhteyksiä löytyy monenlaiseen järjestäytyneeseen rikollisuuteen ja terrorismiin. (esim. Joseph P. Farrellin teos Nazi international löytyy archive.org sivustolta joka on aika järkkyä luettavaa).

Salaliitoista keskustelu on pannassa varsinkin wikileaksin paljastusten jälkeen koska ei haluta valtaapitävien kannalta kiusallisia asioita julkisuuteen ja minua taas kaikki "salainen" on aina kiinnostanut enemmän kuin ns. juhlapuheet yms.

...

Nyt pidän loppupäivän taukoa ja rentoudun katsomalla alkup. Twilight zone tv-sarjaa jossa hauskoja tarinoita kesäpäivien ratoksi... :D

B

what is amplitude in Quantum physics?


Kvanttifysiikassa amplitudilla tarkoitetaan kompleksilukua, joka kuvaa todennäköisyyttä, että kvanttijärjestelmä on tietyssä tilassa tai käy läpi tietyn siirtymän. Sitä käytetään laskemaan todennäköisyys löytää hiukkanen tietystä paikasta tai jolla on tietty energia.

Anonyymi kirjoitti:

what is amplitude in Quantum physics?


Kvanttifysiikassa amplitudilla tarkoitetaan kompleksilukua, joka kuvaa todennäköisyyttä, että kvanttijärjestelmä on tietyssä tilassa tai käy läpi tietyn siirtymän. Sitä käytetään laskemaan todennäköisyys löytää hiukkanen tietystä paikasta tai jolla on tietty energia.

Lue lisää

Amplitude vastaus tuli siis tekoälyltä. Se on mainittava,koska joskus se vastaa höpölöpöä.

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-679)

Hyvin filosofinen aiheeseen liittyvä relevantti kysymys on myös se, että mikä on todellista. Ensinnäkin, todellisena voidaan pitää sitä, mikä saa aikaan vaikutuksia, mikä edellyttää sitä, että sillä jollakin on energiaa, koska esim. laskenta edellyttää energiaa. Toisaalta, todellisena voidaan pitää myös sitä, mikä havaitaan ja myös havaitseminen edellyttää energiaa.

Koska havaitsemisella kuitenkin on rajoitteensa, niin kaikkea sellaista, mikä aiheuttaa vaikutuksia, ei mitenkään kyetä havaitsemaan. Esim., ääretön todellisuus ei tietenkään nimenomaan voi olla kokonaan havaittavissa, vaikka olisikin reaalinen ja käytännössä lähes koko todellisuus siis on osa sitä ja tulee pysymään osana sitä, mitä ei kyetä kuvaamaan, eli naguaalia, mutta se ei tarkoita sitä, että etteikö osaa naguaalista silti kyettäisi hyödyntämään noudattamalla nagualistisia periaatteita.

Nagualismissa em. havaitsemisen rajoitteisiin liittyvät selitystekniset ongelmat on oleellisimmilta osiltaan ratkaistu hyvin näppärästi kokoomapisteen käsitteen avulla. Eli, mielestäni oikea tulkinta on se, että ns. "osa-universumit" ovat energeettisesti reaalisia, mutta ne eivät kuitenkaan ole havaittavissa, kuin vain niistä kutakin vastaavassa nimenomaisessa kokoomapisteen sijainnissa.

Voidaan ajatella, että todellisuus on tavallaan sellainen sipulimainen rakenne, joka on luontaisesti superpositiossa, mutta lineaarisen järjestyksen, tonaalin ja klassisen tietojenkäsittelyn näkökulmasta kyseinen rakenne täytyy kokea lineaarisesti, mikä tarkoittaa sitä, että todellisuuden eri osat koetaan kyseiseen tapaan kokoomapisteen sellaisissa eri sijainneissa, jotka kyetään kokemaan esim. virittäytymällä ko. todellisuuden osan ominaispiirteiden havaitsemiseen, minkä jälkeen; jos ko. prosessi onnistuu, ko. osa-järjestelmän sisältämien emanaatioiden sisältämä energia siirtää kokoomapisteen siihen sijaintiin, missä ko. osa-järjestelmä on havaittavissa. Nagualismin mukaan tuo prosessi voi aiheuttaa täysin reaalisen siirtymän toisaalle, koska ko. todellisuuden osat ovat reaalisia ja siis sisältävät energiaa.

Käytännössä, kokoomapisteen siirtymisessä on kyse energiansiirrosta emanaatioiden ja niiden osien välillä ja hyödyllistä tietysti on havaita erityisesti sellaisia osa-järjestelmiä ("maailmoja tai osa-universumeja"), jotka sisältävät hyödynnettävissä olevaa energiaa. Ns. toiset maailmat ovat "vakiokalustoa" myös joidenkin perinteisten uskontojen legendoissa.

Käytännössä niiden hyödynnettävyyttä kuitenkin rajoittaa oleellisesti se, että kokoomapisteen tavanomainen sijainti kuluttaa tavanomaisissa olosuhteissa aivan kaiken havaitsemisen kannalta käyttökelpoisen energian, mikä tietenkin on eräs niistä keskeisistä ongelmista, jotka nagualismi pyrkii ratkaisemaan. Tavallaan ko. ongelma liittyy ns. "konsensus-transsiin", mutta pohjimmiltaan kyse on holtittoman energiankäytön aiheuttamasta energiavajeesta ja myös päättäväisyyden ("koherentin intention") puutteesta, mitkä liittyvät ihmiskunnan yleiseen rappiotilaan...

Anonyymi kirjoitti:

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-679)

Hyvin filosofinen aiheeseen liittyvä relevantti kysymys on myös se, että mikä on todellista. Ensinnäkin, todellisena voidaan pitää sitä, mikä saa aikaan vaikutuksia, mikä edellyttää sitä, että sillä jollakin on energiaa, koska esim. laskenta edellyttää energiaa. Toisaalta, todellisena voidaan pitää myös sitä, mikä havaitaan ja myös havaitseminen edellyttää energiaa.

Koska havaitsemisella kuitenkin on rajoitteensa, niin kaikkea sellaista, mikä aiheuttaa vaikutuksia, ei mitenkään kyetä havaitsemaan. Esim., ääretön todellisuus ei tietenkään nimenomaan voi olla kokonaan havaittavissa, vaikka olisikin reaalinen ja käytännössä lähes koko todellisuus siis on osa sitä ja tulee pysymään osana sitä, mitä ei kyetä kuvaamaan, eli naguaalia, mutta se ei tarkoita sitä, että etteikö osaa naguaalista silti kyettäisi hyödyntämään noudattamalla nagualistisia periaatteita.

Nagualismissa em. havaitsemisen rajoitteisiin liittyvät selitystekniset ongelmat on oleellisimmilta osiltaan ratkaistu hyvin näppärästi kokoomapisteen käsitteen avulla. Eli, mielestäni oikea tulkinta on se, että ns. "osa-universumit" ovat energeettisesti reaalisia, mutta ne eivät kuitenkaan ole havaittavissa, kuin vain niistä kutakin vastaavassa nimenomaisessa kokoomapisteen sijainnissa.

Voidaan ajatella, että todellisuus on tavallaan sellainen sipulimainen rakenne, joka on luontaisesti superpositiossa, mutta lineaarisen järjestyksen, tonaalin ja klassisen tietojenkäsittelyn näkökulmasta kyseinen rakenne täytyy kokea lineaarisesti, mikä tarkoittaa sitä, että todellisuuden eri osat koetaan kyseiseen tapaan kokoomapisteen sellaisissa eri sijainneissa, jotka kyetään kokemaan esim. virittäytymällä ko. todellisuuden osan ominaispiirteiden havaitsemiseen, minkä jälkeen; jos ko. prosessi onnistuu, ko. osa-järjestelmän sisältämien emanaatioiden sisältämä energia siirtää kokoomapisteen siihen sijaintiin, missä ko. osa-järjestelmä on havaittavissa. Nagualismin mukaan tuo prosessi voi aiheuttaa täysin reaalisen siirtymän toisaalle, koska ko. todellisuuden osat ovat reaalisia ja siis sisältävät energiaa.

Käytännössä, kokoomapisteen siirtymisessä on kyse energiansiirrosta emanaatioiden ja niiden osien välillä ja hyödyllistä tietysti on havaita erityisesti sellaisia osa-järjestelmiä ("maailmoja tai osa-universumeja"), jotka sisältävät hyödynnettävissä olevaa energiaa. Ns. toiset maailmat ovat "vakiokalustoa" myös joidenkin perinteisten uskontojen legendoissa.

Käytännössä niiden hyödynnettävyyttä kuitenkin rajoittaa oleellisesti se, että kokoomapisteen tavanomainen sijainti kuluttaa tavanomaisissa olosuhteissa aivan kaiken havaitsemisen kannalta käyttökelpoisen energian, mikä tietenkin on eräs niistä keskeisistä ongelmista, jotka nagualismi pyrkii ratkaisemaan. Tavallaan ko. ongelma liittyy ns. "konsensus-transsiin", mutta pohjimmiltaan kyse on holtittoman energiankäytön aiheuttamasta energiavajeesta ja myös päättäväisyyden ("koherentin intention") puutteesta, mitkä liittyvät ihmiskunnan yleiseen rappiotilaan...

Lue lisää

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-680)

Mitä taas tulee jossain tuolla aiemmin esitettyyn kysymykseen siitä, että mikä todennäköisyys multiversumissa on sille, että Hitler voitti toisen maailmansodan, niin kysymykseen on hankala vastata, koska vastaus riippuu mm. siitä, että mikä Hitler:in identiteetti on ja miten toinen maailmansota määritellään.

Eli, historiallinen Hitler ei voi olla identtinen henkilö suhteessa sellaiseen "Hitler:iin", joka voitti "toisen maailmansodan", koska toisen maailmansodan voittamisella on tietyt sellaiset edellytykset; lähes kaikissa tapauksissa, jotka edellytykset korreloivat tietyllä tyypillisellä tavalla Hitler:in ominaisuuksien kanssa, joihin voidaan mm. lukea tietyt Hitler:in tietoisuuden sisällöt ja subjektiivinen, mutta reaalinen kokemuksellisuus.

Eli, sellainen "Hitler", joka olisi voittanut toisen maailmansodan, olisi ollut toisenlainen, kuin se, jonka tunnemme, lähes kaikissa tapauksissa - poikkeuksena ovat mm. sellaiset äärimmäisen harvinaiset tapahtumat, jotka toteutuvat siten, että ns. luonnonlait; eli tyypilliset hiukkasten käyttäytymisen tilastolliset säännönmukaisuudet, "rikkoutuvat" ja nimenomaan sellaisella tavalla, mikä mahdollistaisi tässä esimerkkitapauksessa "Hitler:in" tyypilliset ominaisuudet erilaisista ympäristöolosuhteista huolimatta.

Jos todellisuus on kompleksisuudeltaan ääretön, niin "hitler:imäiset henkilöt" sekä voittivat, että hävisivät jotain sellaista, joka muistutti tuntemaamme toista maailmansotaa erittäin paljon, äärimmäisen monessa; ehkä äärettömän monessakin, "osa-universumissa".

On vaikeaa tietää, että onko se, että "hitler:it" häviävät "toisen maailmansodan" todennäköistä, vai epätodennäköistä yleisessä katsannossa, koska se riippuu olosuhteista ja siitä, että miten määrittelemme sen, että mitkä ominaisuudet ovat oleellisia "hitler:eiden" identiteetin kannalta, mutta ottaen huomioon akselivaltojen ja liittoutuneiden voimasuhteet, vaikuttaa yleisessä katsannossa todennäköiseltä, että "hitler:mäiset henkilöt" häviävät sen useammin, kuin voittavat.

Äärettömässä multiversumissa kuitenkin, myös mm. akselivaltojen ja liittoutuneiden voimasuhteet voivat tietenkin vaihdella jne., mutta mitä enemmän tilanne poikkeaa siitä, minkä tunnemme historiastamme, sitä todennäköisempää on myös mm. se, että kyseiseen skenaarioon liittyvä "Hitler":kin poikkeaa enemmän tuntemastamme Hitler:istä, kuin siinä tapauksessa, että eroja on vähemmän.

Aidosti äärettömässä multiversumissa "hitler:mäiset henkilöt" voivat sekä voittaa, että hävitä "toisen maailmansodan" äärettömän monessa paikassa, mutta ilmeisesti äärettömyyksissäkin voi olla aste-eroja ja esim. jos toinen noista vaihtoehdoista on tiedostamisen kannalta jostain syystä hankalampaa, niin voi olla, että esim. se, että toinen osapuoli voitti "toisen maailmansodan" jossakin joukossa "osa-universumeja", voi jäädä huomaamatta kaikilta tietoisilta subjekteilta, jolloin filosofisena kysymyksenä on se, että: "jos "toisen maailmansodan" voittaa ilman, että kukaan huomaa sitä, niin oliko kyseessä toinen maailmansota?" :D

Anonyymi kirjoitti:

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-680)

Mitä taas tulee jossain tuolla aiemmin esitettyyn kysymykseen siitä, että mikä todennäköisyys multiversumissa on sille, että Hitler voitti toisen maailmansodan, niin kysymykseen on hankala vastata, koska vastaus riippuu mm. siitä, että mikä Hitler:in identiteetti on ja miten toinen maailmansota määritellään.

Eli, historiallinen Hitler ei voi olla identtinen henkilö suhteessa sellaiseen "Hitler:iin", joka voitti "toisen maailmansodan", koska toisen maailmansodan voittamisella on tietyt sellaiset edellytykset; lähes kaikissa tapauksissa, jotka edellytykset korreloivat tietyllä tyypillisellä tavalla Hitler:in ominaisuuksien kanssa, joihin voidaan mm. lukea tietyt Hitler:in tietoisuuden sisällöt ja subjektiivinen, mutta reaalinen kokemuksellisuus.

Eli, sellainen "Hitler", joka olisi voittanut toisen maailmansodan, olisi ollut toisenlainen, kuin se, jonka tunnemme, lähes kaikissa tapauksissa - poikkeuksena ovat mm. sellaiset äärimmäisen harvinaiset tapahtumat, jotka toteutuvat siten, että ns. luonnonlait; eli tyypilliset hiukkasten käyttäytymisen tilastolliset säännönmukaisuudet, "rikkoutuvat" ja nimenomaan sellaisella tavalla, mikä mahdollistaisi tässä esimerkkitapauksessa "Hitler:in" tyypilliset ominaisuudet erilaisista ympäristöolosuhteista huolimatta.

Jos todellisuus on kompleksisuudeltaan ääretön, niin "hitler:imäiset henkilöt" sekä voittivat, että hävisivät jotain sellaista, joka muistutti tuntemaamme toista maailmansotaa erittäin paljon, äärimmäisen monessa; ehkä äärettömän monessakin, "osa-universumissa".

On vaikeaa tietää, että onko se, että "hitler:it" häviävät "toisen maailmansodan" todennäköistä, vai epätodennäköistä yleisessä katsannossa, koska se riippuu olosuhteista ja siitä, että miten määrittelemme sen, että mitkä ominaisuudet ovat oleellisia "hitler:eiden" identiteetin kannalta, mutta ottaen huomioon akselivaltojen ja liittoutuneiden voimasuhteet, vaikuttaa yleisessä katsannossa todennäköiseltä, että "hitler:mäiset henkilöt" häviävät sen useammin, kuin voittavat.

Äärettömässä multiversumissa kuitenkin, myös mm. akselivaltojen ja liittoutuneiden voimasuhteet voivat tietenkin vaihdella jne., mutta mitä enemmän tilanne poikkeaa siitä, minkä tunnemme historiastamme, sitä todennäköisempää on myös mm. se, että kyseiseen skenaarioon liittyvä "Hitler":kin poikkeaa enemmän tuntemastamme Hitler:istä, kuin siinä tapauksessa, että eroja on vähemmän.

Aidosti äärettömässä multiversumissa "hitler:mäiset henkilöt" voivat sekä voittaa, että hävitä "toisen maailmansodan" äärettömän monessa paikassa, mutta ilmeisesti äärettömyyksissäkin voi olla aste-eroja ja esim. jos toinen noista vaihtoehdoista on tiedostamisen kannalta jostain syystä hankalampaa, niin voi olla, että esim. se, että toinen osapuoli voitti "toisen maailmansodan" jossakin joukossa "osa-universumeja", voi jäädä huomaamatta kaikilta tietoisilta subjekteilta, jolloin filosofisena kysymyksenä on se, että: "jos "toisen maailmansodan" voittaa ilman, että kukaan huomaa sitä, niin oliko kyseessä toinen maailmansota?" :D

Lue lisää

XPR:
"Jos todellisuus on kompleksisuudeltaan ääretön, niin se on avoin järjestelmä ja kaikki "mahdolliset" tapahtumat ovat itseasiassa väistämättömiä ja lisäksi ne tapahtuvat äärettömän monessa paikassa ("osa-universumissa")."

Mainitussa QM:ssä kompleksisuuden määrä mitataan yleensä qubittien avulla esim. siten, että kompleksisuuden maksimiarvoksi tulee 2 potenssiin qubittien lukumäärä. Qubitti on kvanttisysteemi, jonka Hilbertin avaruuden dimensio on 2, ja maksimi vastaa niiden kaikkien vaikuttamista toisiinsa, jos halutaan tietää niiden seuraavan hetken tila. Universumin (aaltofunktion) Hilbertin avaruus on kuitenkin ääretön, koska on hyvin todennäköistä, että jopa yhden tavallisen elektronin Hilbertin avaruus on ääretön. Hilbertin avaruutta voi pitää äärettömänä suljetuissa systeemeissä.

Kompleksisuus ei ole aina maksimiarvossa, vaikka sille on myös äskeisessä tapauksessa ehdotettu, että suljettu systeemi omaa samanlaisen pääsäännön kompleksisuudelle, kuin mitä entropialle on. Eli fyysisten systeemien tasapaino olisi ns. maksimikompleksisuudessa. Universumille tämä saavutettaisiin samassa suunnassa täältä katsottuna, kuin missä sen lämpökuolema on.

Avoimen järjestelmän tällä puolella, missä varsinainen järjestelmä on, laskettaisiin olevan yhtä monta qubittia kuin sille on annettu (kuten ääretön), ja tästä tulee sen maksimikompleksisuus. Avoimuudessa ei ole tarkoitus laskea qubitteja tämän enempää systeemin ulkopuolelta. Termodynaamisesti avoimet QM-systeemit eivät läheskään kokoajan maksimoi entropiaansa eikä niiden kompleksisuuden tasokaan voi olla varmalla tavalla aina ns. tasapainossa. Tätä voisi käyttää esimerkkinä siitä, että avoimuuden seurauksena on jokin tapahtuma tai tila sen Hilbertin avaruudessa, joka ei ole sille mahdollinen.

Muutoinkin jos kompleksisuus on sama kuin tilan tuottamiiseen yhdestä tilasta käytettävien pienten operaatioiden määrä, niin vähän samalla tavalla kuin klassinen korkean entropian systeemi ei ota itselleen matalana entropiana käsitettyä epätasapainotilaa, jokainen äärettömän kompleksisuuden systeemi veisi ääretön operaatiota tai äärettömän verran aikaa ennen kuin saavuttaisi yhden mahdollisen tapahtumansa. Jos puhuttaisiin siitä, mitä tiloja tullaan mittaamaan, pelkkä QM-entropian maksimoituminen tuottaisi todellisuuden, missä jokainen mittaustulos eli se, että tila tai koko amplitudi edustaa seuraavaksi yhtä Hilbertin avaruuden dimensiota, on kaikille mahdollisuuksille yhtä suuri (mutta näin voi olla myös puhtaassa tilassa, mitä avoin systeemi yleensä ei tarkoita, mutta mitä koko universumin aaltofunktio tarkoittaa aina). Miten paljon tässä mittauksessa pitää mitata on vähän epäselvää, mutta yksi vaihtoehto on ainakin mitata kaikki asiat universumissa, mikä välillä rikkoo edelliset tilat eivätkä niiden 'mahdollisuudet' jää olemaan. Voidaan mielummin puhua siitä, että tähän mittausta edeltävään tilaan tullaan, ja sitten se on keskustelun loppu.

XPR:
"Toisaalta, jos todellisuus on kompleksisuudeltaan äärellinen, mutta silti kestoltaan ääretön, niin seurauksena kaiketi on ns. "ikuinen paluu", eli kaikki "mahdolliset" tapahtumat tapahtuvat äärettömän monta kertaa."

Äsken mainitun mittauksen on tapahduttava äärettömän monta kertaa myös ja vielä useammin kuin mahdollisuuksia on, jos tarkoitus on mitata se mahdollisuus. Välissä aina oletetaan, että universumi esim. QM-lämpökuolee uudestaan, tai on jostain tuntemattomasta syystä puhtaalta aaltofunktioltaan täysin tasainen.

Äskeinen pääsääntö koskisi kaikkia qubitti-määriä, jolloin ei ole välttämättä paluuta pieneen kompleksisuuteen. Huomaa, että jos ei puhuta mahdollisuuksista mittauksista, niin silloin pieni kompleksisuus on systeemin tai aaltofunktion kaltaisen objektin tila, joka on aivan erilainen kuin suuren kompleksisuuden tila. Ja se edellinen ei ole mahdollinen välttämättä koskaan, vaikka tämä on paljon vähemmän tunnettu kuin entropia, ja joka sekin on epämääräinen.

Kun ihmiset piirtelevät asioita, joissa on yksi kappale menossa radallaan, he voivat saada tulokseksi, että rata on esim. joko kaoottinen tai periodinen. Edellinen tarkoittaa joskus, muttei aina, että kappale käy tulevaisuudessa kaikissa systeemin konfiguraatio/faasi -avaruuteen kuuluvissa tiloissa. Periodiselle radalle on ominaista, että sen avaruus on tosi pieni, mutta kun edellisenkään kokoa ei ole missään kuulutettu, niin periodisen radan ominaisuus on oleellisemmin se, että siinä jokin tila voi tulla vain tietyn tilan jälkeen (miinus jotkin risteyskohdat). Mitä tässä yhden kappaleen ratailussa ei tule ilmi on se, että jos olisi useita vuorovaikuttavia kappaleita näillä radoilla, niin systeemin kohtalossa on oleellista se, ettei se yleensä pysty ottamaan pois menneisyydessä tapahtuneita vuorovaikutuksia tai tuottamaan niitä aina uudestaan samalla tavalla. QM:ssä tällä on enemmän merkitystä joka vuorovaikutuksen jälkeen olevalle QM-tilalle kuin klassisessa fysiikassa.

1

Anonyymi kirjoitti:

XPR:
"Jos todellisuus on kompleksisuudeltaan ääretön, niin se on avoin järjestelmä ja kaikki "mahdolliset" tapahtumat ovat itseasiassa väistämättömiä ja lisäksi ne tapahtuvat äärettömän monessa paikassa ("osa-universumissa")."

Mainitussa QM:ssä kompleksisuuden määrä mitataan yleensä qubittien avulla esim. siten, että kompleksisuuden maksimiarvoksi tulee 2 potenssiin qubittien lukumäärä. Qubitti on kvanttisysteemi, jonka Hilbertin avaruuden dimensio on 2, ja maksimi vastaa niiden kaikkien vaikuttamista toisiinsa, jos halutaan tietää niiden seuraavan hetken tila. Universumin (aaltofunktion) Hilbertin avaruus on kuitenkin ääretön, koska on hyvin todennäköistä, että jopa yhden tavallisen elektronin Hilbertin avaruus on ääretön. Hilbertin avaruutta voi pitää äärettömänä suljetuissa systeemeissä.

Kompleksisuus ei ole aina maksimiarvossa, vaikka sille on myös äskeisessä tapauksessa ehdotettu, että suljettu systeemi omaa samanlaisen pääsäännön kompleksisuudelle, kuin mitä entropialle on. Eli fyysisten systeemien tasapaino olisi ns. maksimikompleksisuudessa. Universumille tämä saavutettaisiin samassa suunnassa täältä katsottuna, kuin missä sen lämpökuolema on.

Avoimen järjestelmän tällä puolella, missä varsinainen järjestelmä on, laskettaisiin olevan yhtä monta qubittia kuin sille on annettu (kuten ääretön), ja tästä tulee sen maksimikompleksisuus. Avoimuudessa ei ole tarkoitus laskea qubitteja tämän enempää systeemin ulkopuolelta. Termodynaamisesti avoimet QM-systeemit eivät läheskään kokoajan maksimoi entropiaansa eikä niiden kompleksisuuden tasokaan voi olla varmalla tavalla aina ns. tasapainossa. Tätä voisi käyttää esimerkkinä siitä, että avoimuuden seurauksena on jokin tapahtuma tai tila sen Hilbertin avaruudessa, joka ei ole sille mahdollinen.

Muutoinkin jos kompleksisuus on sama kuin tilan tuottamiiseen yhdestä tilasta käytettävien pienten operaatioiden määrä, niin vähän samalla tavalla kuin klassinen korkean entropian systeemi ei ota itselleen matalana entropiana käsitettyä epätasapainotilaa, jokainen äärettömän kompleksisuuden systeemi veisi ääretön operaatiota tai äärettömän verran aikaa ennen kuin saavuttaisi yhden mahdollisen tapahtumansa. Jos puhuttaisiin siitä, mitä tiloja tullaan mittaamaan, pelkkä QM-entropian maksimoituminen tuottaisi todellisuuden, missä jokainen mittaustulos eli se, että tila tai koko amplitudi edustaa seuraavaksi yhtä Hilbertin avaruuden dimensiota, on kaikille mahdollisuuksille yhtä suuri (mutta näin voi olla myös puhtaassa tilassa, mitä avoin systeemi yleensä ei tarkoita, mutta mitä koko universumin aaltofunktio tarkoittaa aina). Miten paljon tässä mittauksessa pitää mitata on vähän epäselvää, mutta yksi vaihtoehto on ainakin mitata kaikki asiat universumissa, mikä välillä rikkoo edelliset tilat eivätkä niiden 'mahdollisuudet' jää olemaan. Voidaan mielummin puhua siitä, että tähän mittausta edeltävään tilaan tullaan, ja sitten se on keskustelun loppu.

XPR:
"Toisaalta, jos todellisuus on kompleksisuudeltaan äärellinen, mutta silti kestoltaan ääretön, niin seurauksena kaiketi on ns. "ikuinen paluu", eli kaikki "mahdolliset" tapahtumat tapahtuvat äärettömän monta kertaa."

Äsken mainitun mittauksen on tapahduttava äärettömän monta kertaa myös ja vielä useammin kuin mahdollisuuksia on, jos tarkoitus on mitata se mahdollisuus. Välissä aina oletetaan, että universumi esim. QM-lämpökuolee uudestaan, tai on jostain tuntemattomasta syystä puhtaalta aaltofunktioltaan täysin tasainen.

Äskeinen pääsääntö koskisi kaikkia qubitti-määriä, jolloin ei ole välttämättä paluuta pieneen kompleksisuuteen. Huomaa, että jos ei puhuta mahdollisuuksista mittauksista, niin silloin pieni kompleksisuus on systeemin tai aaltofunktion kaltaisen objektin tila, joka on aivan erilainen kuin suuren kompleksisuuden tila. Ja se edellinen ei ole mahdollinen välttämättä koskaan, vaikka tämä on paljon vähemmän tunnettu kuin entropia, ja joka sekin on epämääräinen.

Kun ihmiset piirtelevät asioita, joissa on yksi kappale menossa radallaan, he voivat saada tulokseksi, että rata on esim. joko kaoottinen tai periodinen. Edellinen tarkoittaa joskus, muttei aina, että kappale käy tulevaisuudessa kaikissa systeemin konfiguraatio/faasi -avaruuteen kuuluvissa tiloissa. Periodiselle radalle on ominaista, että sen avaruus on tosi pieni, mutta kun edellisenkään kokoa ei ole missään kuulutettu, niin periodisen radan ominaisuus on oleellisemmin se, että siinä jokin tila voi tulla vain tietyn tilan jälkeen (miinus jotkin risteyskohdat). Mitä tässä yhden kappaleen ratailussa ei tule ilmi on se, että jos olisi useita vuorovaikuttavia kappaleita näillä radoilla, niin systeemin kohtalossa on oleellista se, ettei se yleensä pysty ottamaan pois menneisyydessä tapahtuneita vuorovaikutuksia tai tuottamaan niitä aina uudestaan samalla tavalla. QM:ssä tällä on enemmän merkitystä joka vuorovaikutuksen jälkeen olevalle QM-tilalle kuin klassisessa fysiikassa.

1

Lue lisää

Artikkeli kompleksisuuden määritelmästä ja kasvavasta käytöksestä tietyssä tapauksessa:
https://arxiv.org/abs/1701.01107

XPR:
Tuossakin tapauksessa kaikki "mahdolliset" tapahtumat ovat kvanttimekaniikasta johtuen myös väistämättömiä, koska virittyneet järjestelmät eivät voi olla täysin stabiileja ja aikaa on käytettävissä rajattomasti.

Tämä viittaisi vain siihen, että matalimman energian epävirittyneet tilat olisivat väistämättömiä, ja muut eivät niin väistämättömiä. Virittynyttäkin järjestelmää pidetään yleensä staattisena tilana, koska se mikä ajassa muuttuen tekee virityksen ja purkaa sen, ei kuulu malliin. Ei voi kuitenkaan olla virittynyt energialla ja sen jälkeen ei-virittynyt vähemmällä energialla, ellei se energia ole jossain muualla. Tämä kokonaisuuden tila ei ole koskaan nimeltään virittynyt, eikä sen stabiiliudet ole välttämättä nimenarvoisia, vaikka siinä tapahtuu jokin muutos johonkin toiseen, mikä on ikäänkuin tapahtunut, koska systeemi on stabiiliushakuinen. Todellisuus voi olla myös sellainen, että siinä on mahdollisuuksia olla aluksi miten tahansa, ja vähemmän stabiilisti. Jokaisen tällaisen mahdollisuuden seuraava hetki on jotain, mikä ei sekään vielä vastaa sitä, että kaikki olisi alkanut stabiilista tilasta ja pysynyt siinä.

XPR:
Todellisuuden äärettömän kompleksisuuden oletusta tukee se, että koska "todellisuudella ei ole vastavoimaa", niin on hankala keksiä sellaista syytä, mikä oikeasti voisi kyetä rajoittamaan todellisuuden kompleksisuutta ja/tai sen olemassaolon kestoa. Ääretön todellisuus myös resonoi esim. Castaneda:n esittämän nagualismin kanssa, jota suosin mm. sen käytännöllisyyden vuoksi.

QM:ssä on olemassa voima, joka lisää ja vähentää kompleksisuutta. Yleensä väheneminen tarkoittaa jotain systeemin ulkopuolista. Tällä hetkellä ei ole vielä määritelty lopullista systeemin sisäpuolta, koska ei ole kvanttigravitaatiota.

XPR:
"Mitä tulee kvanttimekaniikan tulkintaan, niin monimaailmamallin (MWI) mukaan havaittava kompleksisuus perustuu reaalisiin syihin, mikä tulkintani mukaan tarkoittaa sitä, että ns. piilevä kompleksisuus perustuu energiaan ja sitä voidaan hyödyntää myös esim. tietojenkäsittelyssä, ..."

MWI ei voi tulla kyseeseen ideoillaan, jos kompleksisuus käsitellään vain unitaarisena evoluutiona, eikä välitetä siitä, pitääkö universumissa mitata jotain. Mittaus MWI:ssä ei ikäänkuin tuottaisi ulkopuolista vastavoimaa universumille, mutta sen mittaus kajoaa silti universumin aaltofunktioon siten, että seuraavaksi mittaajan tilat korreloi tiettyjen yksittäisten tilojen kanssa. Tällä on seurauksia kompleksisuuden määrään ja sen maksimoitumista pitää odottaa jne.. On myös niin, että MWI-mittaus vaatii energiaa siellä missä mittaja on. Tämän voi ajatella tapahtuvan niin, että otetaan kaksi suurta määrää ainetta, joista toinen on 20 K ja toinen 10 K lämmintä. Edellinen 20K on vielä osaksi superpositiossa, ja ns. mittauksena haluamme rikkoa sen superposition, minkä jälkeen ei olisi varsinaista mitattavaa jäljellä. Superposition voi rikkoa lämmittämällä ainetta toisella aineella, mikä olisi jo vaadittua energiaa. Mutta tässä tilanteessa tarvitaan vielä ylimääräistä kolmannen aineen työtä, jotta tämä huonosti tehtävään valittu energia suostuu siirtymään kylmästä lämpimämpään.

XPR:
"mihin viittaa se, että kvanttitietokoneet suorittavat todellista laskentaa, olkoonkin, että nykyiset toteutukset eivät vielä ole niin kompleksisia, että niiden perusteella välttämättä voitaisiin poissulkea se mahdollisuus, että laskenta tapahtuisi paikallisesti, mutta mielestäni hyvin järkevä oletus on se, että se nimenomaan ei tapahdu paikallisesti."

Kvanttitietokoneissa voisi tapahtua virheitä niin paljon, että ne edellyttävät paikallisen teorian, kuten paikallisen QFT:n soveltamista siihen, miten tapahtumaa koneessa ylipäänsä selitetään. Yleensä mitään virheitä ei kuitenkaan tutkita ja jäljitetä fysikaalisiin arvoihin siellä jossakin, vaan tekniikkaa ns. parannetaan olemaan hetkellisesti vapaata mm. paikallisuudesta.

2

Anonyymi kirjoitti:

Artikkeli kompleksisuuden määritelmästä ja kasvavasta käytöksestä tietyssä tapauksessa:
https://arxiv.org/abs/1701.01107

XPR:
Tuossakin tapauksessa kaikki "mahdolliset" tapahtumat ovat kvanttimekaniikasta johtuen myös väistämättömiä, koska virittyneet järjestelmät eivät voi olla täysin stabiileja ja aikaa on käytettävissä rajattomasti.

Tämä viittaisi vain siihen, että matalimman energian epävirittyneet tilat olisivat väistämättömiä, ja muut eivät niin väistämättömiä. Virittynyttäkin järjestelmää pidetään yleensä staattisena tilana, koska se mikä ajassa muuttuen tekee virityksen ja purkaa sen, ei kuulu malliin. Ei voi kuitenkaan olla virittynyt energialla ja sen jälkeen ei-virittynyt vähemmällä energialla, ellei se energia ole jossain muualla. Tämä kokonaisuuden tila ei ole koskaan nimeltään virittynyt, eikä sen stabiiliudet ole välttämättä nimenarvoisia, vaikka siinä tapahtuu jokin muutos johonkin toiseen, mikä on ikäänkuin tapahtunut, koska systeemi on stabiiliushakuinen. Todellisuus voi olla myös sellainen, että siinä on mahdollisuuksia olla aluksi miten tahansa, ja vähemmän stabiilisti. Jokaisen tällaisen mahdollisuuden seuraava hetki on jotain, mikä ei sekään vielä vastaa sitä, että kaikki olisi alkanut stabiilista tilasta ja pysynyt siinä.

XPR:
Todellisuuden äärettömän kompleksisuuden oletusta tukee se, että koska "todellisuudella ei ole vastavoimaa", niin on hankala keksiä sellaista syytä, mikä oikeasti voisi kyetä rajoittamaan todellisuuden kompleksisuutta ja/tai sen olemassaolon kestoa. Ääretön todellisuus myös resonoi esim. Castaneda:n esittämän nagualismin kanssa, jota suosin mm. sen käytännöllisyyden vuoksi.

QM:ssä on olemassa voima, joka lisää ja vähentää kompleksisuutta. Yleensä väheneminen tarkoittaa jotain systeemin ulkopuolista. Tällä hetkellä ei ole vielä määritelty lopullista systeemin sisäpuolta, koska ei ole kvanttigravitaatiota.

XPR:
"Mitä tulee kvanttimekaniikan tulkintaan, niin monimaailmamallin (MWI) mukaan havaittava kompleksisuus perustuu reaalisiin syihin, mikä tulkintani mukaan tarkoittaa sitä, että ns. piilevä kompleksisuus perustuu energiaan ja sitä voidaan hyödyntää myös esim. tietojenkäsittelyssä, ..."

MWI ei voi tulla kyseeseen ideoillaan, jos kompleksisuus käsitellään vain unitaarisena evoluutiona, eikä välitetä siitä, pitääkö universumissa mitata jotain. Mittaus MWI:ssä ei ikäänkuin tuottaisi ulkopuolista vastavoimaa universumille, mutta sen mittaus kajoaa silti universumin aaltofunktioon siten, että seuraavaksi mittaajan tilat korreloi tiettyjen yksittäisten tilojen kanssa. Tällä on seurauksia kompleksisuuden määrään ja sen maksimoitumista pitää odottaa jne.. On myös niin, että MWI-mittaus vaatii energiaa siellä missä mittaja on. Tämän voi ajatella tapahtuvan niin, että otetaan kaksi suurta määrää ainetta, joista toinen on 20 K ja toinen 10 K lämmintä. Edellinen 20K on vielä osaksi superpositiossa, ja ns. mittauksena haluamme rikkoa sen superposition, minkä jälkeen ei olisi varsinaista mitattavaa jäljellä. Superposition voi rikkoa lämmittämällä ainetta toisella aineella, mikä olisi jo vaadittua energiaa. Mutta tässä tilanteessa tarvitaan vielä ylimääräistä kolmannen aineen työtä, jotta tämä huonosti tehtävään valittu energia suostuu siirtymään kylmästä lämpimämpään.

XPR:
"mihin viittaa se, että kvanttitietokoneet suorittavat todellista laskentaa, olkoonkin, että nykyiset toteutukset eivät vielä ole niin kompleksisia, että niiden perusteella välttämättä voitaisiin poissulkea se mahdollisuus, että laskenta tapahtuisi paikallisesti, mutta mielestäni hyvin järkevä oletus on se, että se nimenomaan ei tapahdu paikallisesti."

Kvanttitietokoneissa voisi tapahtua virheitä niin paljon, että ne edellyttävät paikallisen teorian, kuten paikallisen QFT:n soveltamista siihen, miten tapahtumaa koneessa ylipäänsä selitetään. Yleensä mitään virheitä ei kuitenkaan tutkita ja jäljitetä fysikaalisiin arvoihin siellä jossakin, vaan tekniikkaa ns. parannetaan olemaan hetkellisesti vapaata mm. paikallisuudesta.

2

Lue lisää

XPR:
"Vaikka joissakin malleissa oletetaankin, että ko. "osa-universumien" välillä ei voi olla kausaalista vuorovaikutusta, niin ilmeistä on, että koska ne ovat saman todellisuuden osia, niin niiden täytyy jakaa keskenään joitakin ominaisuuksia ja siten, ne ovat keskinäisriippuvaisia ja järkevä oletus on siis myös se, että ne vaikuttavat toisiinsa ja niiden ominaisuuksien välillä on korrelaatioita. Esim. kvanttilaskennan klassista laskentaa oleellisesti suurempi potentiaalinen nopeus on MWI:n puitteissa selitettävissä hyvin luontevasti kvanttitietokoneen ei-paikallisten laskennallisten komponenttien välisen interferenssin kautta."

Korrelaatiot eivät ole sitä, että asiat vaikuttavat tosiinsa. Ne ovat vain sitä, että todellisuudella on vain sellaiset vaihtoehdot eli 'mahdoillisuudet' missä sanotaan esim. sinun olevan 0 ja minun olevan 1 kvanttitodennäköisyydellä P, ja sinun olevan 1 ja minun olevan 0 todennäköisyydellä 1-P. Tällaisena superpositiona tämä tarkoittaa, että muun todellisuuden on otettava meidät superpositiona huomioon, mutta voisimme olla korreloituneet jollain tavalla todennäköisyydellä 100 % myös.

Ilman MWI:täkin voi sanoa, että yhdistetty kvanttiobjekti joka yhdistyy tensoritulolla vastaa tiedonmäärällään nopeasti kasvavaa klassisen objektin tilojen eri vaihtoehtojen määrää. Tensoritulossa suurin osa uusia kokonaistiloja on ns. kietoutuneita tiloja.

Lisäksi nopeus ei edellytä, että alussa olisi olemassa kietoutumista, tai että kietoutumista koskaan muodostettaisiin. Kvanttitietokoneissa oleva 4x4-Hadamard-portti voi esim. operoida kahteen qubittiin, jotka ovat ensin erilliset. Tämän operaation jälkeen ne ovat edelleen kietoutumattomat, ja voimme sanoa että tähtävä on nyt valmis. Silti Hadamardin-muunnos on nopeampi tuottaa kvanttiobjekteille kuin yrittää jäljitellä sitä klassisesti äskeiseen klassiseen kohteeseen.

(Seuraavassa oleva 'superpositio' ei ole riittävä ehto eikä vastaa kaikkia tensoritulon ominaisuuksia.)

XPR:
"Voidaan ajatella, että todellisuus on tavallaan sellainen sipulimainen rakenne, joka on luontaisesti superpositiossa, mutta lineaarisen järjestyksen, tonaalin ja klassisen tietojenkäsittelyn näkökulmasta kyseinen rakenne täytyy kokea lineaarisesti, mikä tarkoittaa sitä, että todellisuuden eri osat koetaan kyseiseen tapaan kokoomapisteen sellaisissa eri sijainneissa, jotka kyetään kokemaan esim. virittäytymällä ko. todellisuuden osan ominaispiirteiden havaitsemiseen, minkä jälkeen; jos ko. prosessi onnistuu, ko. osa-järjestelmän sisältämien emanaatioiden sisältämä energia siirtää kokoomapisteen siihen sijaintiin, missä ko. osa-järjestelmä on havaittavissa. Nagualismin mukaan tuo prosessi voi aiheuttaa täysin reaalisen siirtymän toisaalle, koska ko. todellisuuden osat ovat reaalisia ja siis sisältävät energiaa."

Kukaan ei koe mitatessaan elektronia mitään todellisuutta, missä se mittaus antoi toisen tuloksen. Jaat tässä todellisuuden siis joihinkin ihan toisiin osiin kuin mahdollisiin mittaustuloksiin. Tällä osittamisella ei saada mitään uutta oivallusta ja sitä pitäisi heti verrata siihen, että jos mittaat samaa elektroinia useita kertoja, niin voi muodostua todellisuus siitä, missä järjestyksessä se on ajassa. Ennen mittausta ja niiden välillä tämä voisi olla sipuli 1, sipuli 2, ... jne..

Puhutaan vielä osista, jotka ovat yhtä mittausta varten. Siinä tämä klassinen tietojen käsittely ei kuitenkaan olisi sama kuin klassinen todellisuus. Jos verrataan MWI:tä muihin tulkintoihin QM:ssä, niin mittauksen jälkeen MWI:ssä koko todellisuuden voi kuvailla sillä, että klassinen tietojen käsittely kuvaa saman informaation, mitä oli ja on kvanttiobjektien tensorituloissa (sekä tietyt korrelaatiomuunnokset). Muissa tulkinnoissa tulisi kuvata vain romahtanut tila, mikä ei ole enää välttämättä sipuli eikä sitä tulisi kuvailla äsken olleella kokonaisella sarjalla klassista tietojen käsittelyä, vaan ainoastaan sillä tiedolla, mihin on romahdettu. Todellisuudessa ei tietenkään tapahdu tiedon käsittelyä, koska todellisuudessa havaitaan vain elektroneita (lue: muka qubitteja), eikä tiedonkäsittelykoneita. Jotta sellainen kone vastaisi qubitteja yksi yhteen, ne veisivät paljon tilaa ja tukkisivat todellisuuden.

3

Anonyymi kirjoitti:

XPR:
"Vaikka joissakin malleissa oletetaankin, että ko. "osa-universumien" välillä ei voi olla kausaalista vuorovaikutusta, niin ilmeistä on, että koska ne ovat saman todellisuuden osia, niin niiden täytyy jakaa keskenään joitakin ominaisuuksia ja siten, ne ovat keskinäisriippuvaisia ja järkevä oletus on siis myös se, että ne vaikuttavat toisiinsa ja niiden ominaisuuksien välillä on korrelaatioita. Esim. kvanttilaskennan klassista laskentaa oleellisesti suurempi potentiaalinen nopeus on MWI:n puitteissa selitettävissä hyvin luontevasti kvanttitietokoneen ei-paikallisten laskennallisten komponenttien välisen interferenssin kautta."

Korrelaatiot eivät ole sitä, että asiat vaikuttavat tosiinsa. Ne ovat vain sitä, että todellisuudella on vain sellaiset vaihtoehdot eli 'mahdoillisuudet' missä sanotaan esim. sinun olevan 0 ja minun olevan 1 kvanttitodennäköisyydellä P, ja sinun olevan 1 ja minun olevan 0 todennäköisyydellä 1-P. Tällaisena superpositiona tämä tarkoittaa, että muun todellisuuden on otettava meidät superpositiona huomioon, mutta voisimme olla korreloituneet jollain tavalla todennäköisyydellä 100 % myös.

Ilman MWI:täkin voi sanoa, että yhdistetty kvanttiobjekti joka yhdistyy tensoritulolla vastaa tiedonmäärällään nopeasti kasvavaa klassisen objektin tilojen eri vaihtoehtojen määrää. Tensoritulossa suurin osa uusia kokonaistiloja on ns. kietoutuneita tiloja.

Lisäksi nopeus ei edellytä, että alussa olisi olemassa kietoutumista, tai että kietoutumista koskaan muodostettaisiin. Kvanttitietokoneissa oleva 4x4-Hadamard-portti voi esim. operoida kahteen qubittiin, jotka ovat ensin erilliset. Tämän operaation jälkeen ne ovat edelleen kietoutumattomat, ja voimme sanoa että tähtävä on nyt valmis. Silti Hadamardin-muunnos on nopeampi tuottaa kvanttiobjekteille kuin yrittää jäljitellä sitä klassisesti äskeiseen klassiseen kohteeseen.

(Seuraavassa oleva 'superpositio' ei ole riittävä ehto eikä vastaa kaikkia tensoritulon ominaisuuksia.)

XPR:
"Voidaan ajatella, että todellisuus on tavallaan sellainen sipulimainen rakenne, joka on luontaisesti superpositiossa, mutta lineaarisen järjestyksen, tonaalin ja klassisen tietojenkäsittelyn näkökulmasta kyseinen rakenne täytyy kokea lineaarisesti, mikä tarkoittaa sitä, että todellisuuden eri osat koetaan kyseiseen tapaan kokoomapisteen sellaisissa eri sijainneissa, jotka kyetään kokemaan esim. virittäytymällä ko. todellisuuden osan ominaispiirteiden havaitsemiseen, minkä jälkeen; jos ko. prosessi onnistuu, ko. osa-järjestelmän sisältämien emanaatioiden sisältämä energia siirtää kokoomapisteen siihen sijaintiin, missä ko. osa-järjestelmä on havaittavissa. Nagualismin mukaan tuo prosessi voi aiheuttaa täysin reaalisen siirtymän toisaalle, koska ko. todellisuuden osat ovat reaalisia ja siis sisältävät energiaa."

Kukaan ei koe mitatessaan elektronia mitään todellisuutta, missä se mittaus antoi toisen tuloksen. Jaat tässä todellisuuden siis joihinkin ihan toisiin osiin kuin mahdollisiin mittaustuloksiin. Tällä osittamisella ei saada mitään uutta oivallusta ja sitä pitäisi heti verrata siihen, että jos mittaat samaa elektroinia useita kertoja, niin voi muodostua todellisuus siitä, missä järjestyksessä se on ajassa. Ennen mittausta ja niiden välillä tämä voisi olla sipuli 1, sipuli 2, ... jne..

Puhutaan vielä osista, jotka ovat yhtä mittausta varten. Siinä tämä klassinen tietojen käsittely ei kuitenkaan olisi sama kuin klassinen todellisuus. Jos verrataan MWI:tä muihin tulkintoihin QM:ssä, niin mittauksen jälkeen MWI:ssä koko todellisuuden voi kuvailla sillä, että klassinen tietojen käsittely kuvaa saman informaation, mitä oli ja on kvanttiobjektien tensorituloissa (sekä tietyt korrelaatiomuunnokset). Muissa tulkinnoissa tulisi kuvata vain romahtanut tila, mikä ei ole enää välttämättä sipuli eikä sitä tulisi kuvailla äsken olleella kokonaisella sarjalla klassista tietojen käsittelyä, vaan ainoastaan sillä tiedolla, mihin on romahdettu. Todellisuudessa ei tietenkään tapahdu tiedon käsittelyä, koska todellisuudessa havaitaan vain elektroneita (lue: muka qubitteja), eikä tiedonkäsittelykoneita. Jotta sellainen kone vastaisi qubitteja yksi yhteen, ne veisivät paljon tilaa ja tukkisivat todellisuuden.

3

Lue lisää

1-3 kirjoittaja olisi kultaakin kalliimpi jos hän osaisi selittää asiat sellaiselle joka on käynyt vain lukion laajan fysiikan.

Anonyymi kirjoitti:

1-3 kirjoittaja olisi kultaakin kalliimpi jos hän osaisi selittää asiat sellaiselle joka on käynyt vain lukion laajan fysiikan.

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-681)

Olen samaa mieltä Belisario:n kanssa siitä, että "1,2,3 jne. käyttäjän" käyttämä tekoäly (PG) on lähinnä puppugeneraattori; lähinnä GPT-2:n tasolla oleva puppugeneraattori, enkä ymmärrä, että miksi "1,2,3 jne. käyttäjä" esittelee PG:n tuotoksia, kun vaihtoehtona olisivat paljon vahvemmat GPT-3.5 ja GPT-4, joiden tuloksissa on oikeasti järkeäkin.

Merkillepantavaa on mm. se, että "1,2,3" ei ole tuottanut mitään sellaista tekstiä, jolla olisi relevanssia nagualismin ja siten subjektiivisen käytännön kannalta; mahdollisesti, koska PG:n opetusaineisto ei sisällä nagualistista aineistoa, toisin kuin esim. GPT-3:n ja kaikenkaikkiaan PG:n tuotoksiin tutustuminen vaikuttaa ajantuhlaukselta.

PG vaikuttaa kaiken kaikkiaan olevan n. neljä vuotta jäljessä tekoälyn kehityksen nykytilasta ja toimii ilmeisesti tunnistamalla suoraviivaisesti avainsanoja syötetekstistä, mutta ei kykene tuottamaan sellaista tekstiä, jolla olisi oikeasti relevanssia esitettyjen päätelmien kannalta, koska kuten Belisario on asian ilmaissut, se takertuu jatkuvasti ns. "lillukanvarsiin" ja tuottaa suhteettoman suuria määriä löyhästi asiaan liittyvää tekstiä niihin liittyen, mikä sinällään ei ole mikään saavutus etenkään enää nykyään.

Joka tapauksessa, tämän kertaiset viestini olivat lähinnä osoitettuja itselleni ja osittain Belisario:lle, jonka kanssa keskustelin samantyyppisistä aiheista mm. huhtikuussa.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/17824352/epalokaali-todellisuus

XPR-678:

"Filosofisesti aiheeseen liittyviä keskeisimpiä kysymyksiä on se, että onko todellisuus kompleksisuudeltaan ääretön vai äärellinen."

Itse hahmotan (tällä hetkellä) todellisuuden niin että siinä periaatteessa 2 komponenttia joista toinen on lokaali ja toinen taas epälokaali ja biologinen (ja ehkä myös ns. "plasmaelämä" jolla on useita yhteisiä ominaisuuksia biologisen tason kanssa ) toimii niiden tasojen välittäjänä ja takaisinkytkentänä.

Lokaalissa todellisuudessa (Bohmin eksplisiittinen järjestys) kompleksisuus on avaruudellista eli liittyy rakenteisiin, ominaisuuksiiin ja toimintoihin.

Lokaali todellisuus ei voi olla ääretön kompleksisuuden suhteen ja eivätkä lokaalit rakenteet voi olla ikuisia.

Epälokaalissa todellisuudessa (Bohmin implisiittinen järjestys) kompleksisuus liittyy informaatioon ja mahdollisuuksiin ja periaatteessa voisi ajatella että sen puitteissa on mahdollista myös jonkinlainen multiversumi mahdollisuuksien suhteen ja myös samalla ääretön ja ajaton kompleksisuus ja koska implisiittinen ja eksplisiittinen todellisuus vuorovaikuttavat keskenään erityisesti tietoisten ja elävien olioiden kautta niin se implisiittinen todellisuus kumuloituu ja oppii jatkuvasti.

Karl Pribramin holonominen aivoteoria pyrkii hahmottamaan aivot sen implisiittisen ja eksplisiittisen järjestyksen vuorovaikutuksen mahdollistajana käyttäen hologrammin vertauskuvaa:

https://en.wikipedia.org/wiki/Holonomic_brain_theory

Implisiittinen taso siis tavallaan projisoi ekplisiittiseen avaruudelliseen tasoon epälokaaleja vaikutuksia eli tietyssä mielessä aine, aika ja avaruus ovat sen syvemmän tason tuottama illuusio joka on olemassa ainoastaan sen takia koska elävät ja tietoiset oliot projisoivat sen itselleen.

Schrödingerin aaltofunktio (jos sille mihin se viittaa annetaan jonkinlainen ontologia) voidaan nähdä osana implisiittistä järjestystä koska se ei ole ajallis-avaruudellinen tapahtuma vaan pikemminkin edeltää eksplisiittisen todellisuuden ilmaantumista ja purkautuu ikäänkuin aikadimension kautta josta sitten seuraa ns. multiversumin suhteen se että ne versumit ovat epälokaaleja eivätkä ajallis-paikallisia joten niiden ylläpitoon ei tarvita ainetta eikä energiaa vaikka niiden kanssa voidaan periaatteessa vuorovaikuttaa vain esim. selkounien ja kaukonäkemisen avulla.

Koska fysikaalinen taso on lähinnä vain projektio ja heijastusta implisiittisestä tasosta niin tietyssä mielessä se energeettis-aineellinen taso on illuusio ja ns. ajatusmuotojen muokkaamaa ja pysyy kasassa vain niin kauan kuin sitä ylläpidetään ns. konsensustranssissa.

Kvanttilaskenta saattaa olla jonkinlaiseen epälokaaliin resonanssiin perustuvaa eli lomittumiseen liittyvää

epälokaali resonanssi

https://en.wikipedia.org/wiki/Frequency_domain

lokaali vuorovaikutus

https://en.wikipedia.org/wiki/Time_domain

joita Karl Pribram käytti omassa aivoteoriassaan eli todellinen tekoäly voisi ehkä olla mahdollista vasta kvanttilaskennan avulla varsinkin jos aivot jo periaatteessa suorittavat jonkinlaista kvanttilaskentaa esim. mikrotubuulien tasolla mikä on tietysti taas villiä spekulaatiota mutta silti mielenkiintoista.

Kuten aina ennenkin niin minä lähinnä "pureskelen" ja pikku hiljaa sitten "sulattelen" aina ideoita alitajuntani tasolla ja jään sitten odottamaan mitä alitajuntani sitten jossain vaiheessa usein aamuisin herätessä kertoo vastaukseksi jolloin tiedän olenko menossa oikeaan vai väärään suuntaan eli en prosessoi kielen käsitteiden ja logiikan tasolla vaan annan piilotajunnan hoitaa vaikeat hommat samalla kun annan kehoni rentoutua.

Belisario

Anonyymi kirjoitti:

XPR-678:

"Filosofisesti aiheeseen liittyviä keskeisimpiä kysymyksiä on se, että onko todellisuus kompleksisuudeltaan ääretön vai äärellinen."

Itse hahmotan (tällä hetkellä) todellisuuden niin että siinä periaatteessa 2 komponenttia joista toinen on lokaali ja toinen taas epälokaali ja biologinen (ja ehkä myös ns. "plasmaelämä" jolla on useita yhteisiä ominaisuuksia biologisen tason kanssa ) toimii niiden tasojen välittäjänä ja takaisinkytkentänä.

Lokaalissa todellisuudessa (Bohmin eksplisiittinen järjestys) kompleksisuus on avaruudellista eli liittyy rakenteisiin, ominaisuuksiiin ja toimintoihin.

Lokaali todellisuus ei voi olla ääretön kompleksisuuden suhteen ja eivätkä lokaalit rakenteet voi olla ikuisia.

Epälokaalissa todellisuudessa (Bohmin implisiittinen järjestys) kompleksisuus liittyy informaatioon ja mahdollisuuksiin ja periaatteessa voisi ajatella että sen puitteissa on mahdollista myös jonkinlainen multiversumi mahdollisuuksien suhteen ja myös samalla ääretön ja ajaton kompleksisuus ja koska implisiittinen ja eksplisiittinen todellisuus vuorovaikuttavat keskenään erityisesti tietoisten ja elävien olioiden kautta niin se implisiittinen todellisuus kumuloituu ja oppii jatkuvasti.

Karl Pribramin holonominen aivoteoria pyrkii hahmottamaan aivot sen implisiittisen ja eksplisiittisen järjestyksen vuorovaikutuksen mahdollistajana käyttäen hologrammin vertauskuvaa:

https://en.wikipedia.org/wiki/Holonomic_brain_theory

Implisiittinen taso siis tavallaan projisoi ekplisiittiseen avaruudelliseen tasoon epälokaaleja vaikutuksia eli tietyssä mielessä aine, aika ja avaruus ovat sen syvemmän tason tuottama illuusio joka on olemassa ainoastaan sen takia koska elävät ja tietoiset oliot projisoivat sen itselleen.

Schrödingerin aaltofunktio (jos sille mihin se viittaa annetaan jonkinlainen ontologia) voidaan nähdä osana implisiittistä järjestystä koska se ei ole ajallis-avaruudellinen tapahtuma vaan pikemminkin edeltää eksplisiittisen todellisuuden ilmaantumista ja purkautuu ikäänkuin aikadimension kautta josta sitten seuraa ns. multiversumin suhteen se että ne versumit ovat epälokaaleja eivätkä ajallis-paikallisia joten niiden ylläpitoon ei tarvita ainetta eikä energiaa vaikka niiden kanssa voidaan periaatteessa vuorovaikuttaa vain esim. selkounien ja kaukonäkemisen avulla.

Koska fysikaalinen taso on lähinnä vain projektio ja heijastusta implisiittisestä tasosta niin tietyssä mielessä se energeettis-aineellinen taso on illuusio ja ns. ajatusmuotojen muokkaamaa ja pysyy kasassa vain niin kauan kuin sitä ylläpidetään ns. konsensustranssissa.

Kvanttilaskenta saattaa olla jonkinlaiseen epälokaaliin resonanssiin perustuvaa eli lomittumiseen liittyvää

epälokaali resonanssi

https://en.wikipedia.org/wiki/Frequency_domain

lokaali vuorovaikutus

https://en.wikipedia.org/wiki/Time_domain

joita Karl Pribram käytti omassa aivoteoriassaan eli todellinen tekoäly voisi ehkä olla mahdollista vasta kvanttilaskennan avulla varsinkin jos aivot jo periaatteessa suorittavat jonkinlaista kvanttilaskentaa esim. mikrotubuulien tasolla mikä on tietysti taas villiä spekulaatiota mutta silti mielenkiintoista.

Kuten aina ennenkin niin minä lähinnä "pureskelen" ja pikku hiljaa sitten "sulattelen" aina ideoita alitajuntani tasolla ja jään sitten odottamaan mitä alitajuntani sitten jossain vaiheessa usein aamuisin herätessä kertoo vastaukseksi jolloin tiedän olenko menossa oikeaan vai väärään suuntaan eli en prosessoi kielen käsitteiden ja logiikan tasolla vaan annan piilotajunnan hoitaa vaikeat hommat samalla kun annan kehoni rentoutua.

Belisario

Lue lisää

B:
"Karl Pribramin holonominen aivoteoria pyrkii hahmottamaan aivot sen implisiittisen ja eksplisiittisen järjestyksen vuorovaikutuksen mahdollistajana käyttäen hologrammin vertauskuvaa:

https://en.wikipedia.org/wiki/Holonomic_brain_theory"

Hologrammi ei ole minusta vertauskuva vaan kovaa ns. faktaa tässä teoriassa. Sen sijaan Bohmin teoria on hologrammin vertauskuva (eikä välttämättä kovin helposta päästä kaikille), koska Bohmin järjestyksiä koskeva teoria ei ole fysiikan teoria vaan joukko lauseita, joita voi kuvitella eri yhteyksissä.

Aivoteoriassa on epä-lokaali informaation varastointi, ja wikipedian mukaan vain sitä. Tämä ei ole sama asia kuin sanoa, että fundamentaaliset fysiikan lait ovat epä-lokaaleja. Ero on jopa epä-lokaaliuden merkityksessä. Jos sanotaan että aivoihin, tai mihin tahansa hologrammiin tallennetaan kuvaa siten, että kuva tulee esiintymään kokonaisena kopiona monissa kohdissa aivoja, silloin se tarkoittaa, että on todella monta lokaalista hiukkasta, jotka ovat tilassa, missä ne palvelevat tällaisen kuvan pitelyä. Vaikka kuvan tieto mahtuu miljardiin hiukkaseen, aivot tekevät eri puolille itseään miljardeja miljardeja tällaisia hiukkasia.

Jokainen aivon alue on lisäksi tehnyt kopionsa kuvasta yksilöllisesti:

"As long as a part of the hologram is large enough to contain the interference pattern, that part can recreate the entirety of the stored image, but the image may have unwanted changes, called noise."

eli sen lisäksi, että tieto kuvasta on nykyään lokaalien fysiikan objektien varassa, niin tästä tiedetään myös, että kopioiden syntyprosessissa niiden muodostus on todennäköisesti tehty lähettämällä hitaita signaaleja erikseen jokaisen lokaalin hiukkasen luokse. Niinkuin tieto yleensä liikkuu lokaalisessa fysiikassa.

B:
"Implisiittinen taso siis tavallaan projisoi ekplisiittiseen avaruudelliseen tasoon epälokaaleja vaikutuksia eli tietyssä mielessä aine, aika ja avaruus ovat sen syvemmän tason tuottama illuusio joka on olemassa ainoastaan sen takia koska elävät ja tietoiset oliot projisoivat sen itselleen."

Tämä on hyvin Bohmin vertausten kaltaista, mutta olet itse ristiriidassa tämän kanssa koko ajan.

B:
"Schrödingerin aaltofunktio (jos sille mihin se viittaa annetaan jonkinlainen ontologia) voidaan nähdä osana implisiittistä järjestystä koska se ei ole ajallis-avaruudellinen tapahtuma vaan pikemminkin edeltää eksplisiittisen todellisuuden ilmaantumista ja purkautuu ikäänkuin aikadimension kautta josta"

Ei ole mahdollista sanoa, että nimenomaan tämä aaltofunktio, jolla satutaan kertomaan paikasta, ei olisi ajallis-avaruudellinen. Jos haluat ajatella kuin Bohm viimeisinä hetkinä, niin et pitäisi tätä aaltofunktiota oikeana fysiikkana, vaan toivoisit sen tilalla olevan syvemmällä muita objekteja muiden ihmisten nimillä. Mutta Bohm ei sellaista ole antanut sellaisena kuin hänen vertauskuvansa sen esittävät. Sellaisen avaruudettomuus on paljon kovempi väite kuin epä-lokaalisuus yleensä on. Hänen ei ole huom. tarkoitus pitää tekohengityksessä kaikkia ihmisten keksimiä objekteja, jotka ovat tähän asti viitanneet etenkin todennäköisyyksiin. Mutta jonkinlainen realismi jää olemaan eksplsiittisille havaittaville objekteille. (Aikadimensiossa kulku on Beardenin keksintö, eikä voisi kuulua Bohmin implisiittiseen todellisuuteen, jos joku tekisi siitä vertailun mahdollistavan teorian, joka olisi hyvin tosissaan tehty.)

B:
"josta sitten seuraa ns. multiversumin suhteen se että ne versumit ovat epälokaaleja eivätkä ajallis-paikallisia joten niiden ylläpitoon ei tarvita ainetta eikä energiaa vaikka niiden kanssa voidaan periaatteessa vuorovaikuttaa vain esim. selkounien ja kaukonäkemisen avulla."

Universumissa ei ole mitään asiaa, jota ylläpidettäisiin energialla. Kuvitteellinen toinen maailma ei ole sellainen myöskään. Toiseenkaan suuntaan ei olisi mitään tapaa sanoa, että universumissa olisi jokin energiaa, joka olisi jonkin ylläpitäjä.

1

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Karl Pribramin holonominen aivoteoria pyrkii hahmottamaan aivot sen implisiittisen ja eksplisiittisen järjestyksen vuorovaikutuksen mahdollistajana käyttäen hologrammin vertauskuvaa:

https://en.wikipedia.org/wiki/Holonomic_brain_theory"

Hologrammi ei ole minusta vertauskuva vaan kovaa ns. faktaa tässä teoriassa. Sen sijaan Bohmin teoria on hologrammin vertauskuva (eikä välttämättä kovin helposta päästä kaikille), koska Bohmin järjestyksiä koskeva teoria ei ole fysiikan teoria vaan joukko lauseita, joita voi kuvitella eri yhteyksissä.

Aivoteoriassa on epä-lokaali informaation varastointi, ja wikipedian mukaan vain sitä. Tämä ei ole sama asia kuin sanoa, että fundamentaaliset fysiikan lait ovat epä-lokaaleja. Ero on jopa epä-lokaaliuden merkityksessä. Jos sanotaan että aivoihin, tai mihin tahansa hologrammiin tallennetaan kuvaa siten, että kuva tulee esiintymään kokonaisena kopiona monissa kohdissa aivoja, silloin se tarkoittaa, että on todella monta lokaalista hiukkasta, jotka ovat tilassa, missä ne palvelevat tällaisen kuvan pitelyä. Vaikka kuvan tieto mahtuu miljardiin hiukkaseen, aivot tekevät eri puolille itseään miljardeja miljardeja tällaisia hiukkasia.

Jokainen aivon alue on lisäksi tehnyt kopionsa kuvasta yksilöllisesti:

"As long as a part of the hologram is large enough to contain the interference pattern, that part can recreate the entirety of the stored image, but the image may have unwanted changes, called noise."

eli sen lisäksi, että tieto kuvasta on nykyään lokaalien fysiikan objektien varassa, niin tästä tiedetään myös, että kopioiden syntyprosessissa niiden muodostus on todennäköisesti tehty lähettämällä hitaita signaaleja erikseen jokaisen lokaalin hiukkasen luokse. Niinkuin tieto yleensä liikkuu lokaalisessa fysiikassa.

B:
"Implisiittinen taso siis tavallaan projisoi ekplisiittiseen avaruudelliseen tasoon epälokaaleja vaikutuksia eli tietyssä mielessä aine, aika ja avaruus ovat sen syvemmän tason tuottama illuusio joka on olemassa ainoastaan sen takia koska elävät ja tietoiset oliot projisoivat sen itselleen."

Tämä on hyvin Bohmin vertausten kaltaista, mutta olet itse ristiriidassa tämän kanssa koko ajan.

B:
"Schrödingerin aaltofunktio (jos sille mihin se viittaa annetaan jonkinlainen ontologia) voidaan nähdä osana implisiittistä järjestystä koska se ei ole ajallis-avaruudellinen tapahtuma vaan pikemminkin edeltää eksplisiittisen todellisuuden ilmaantumista ja purkautuu ikäänkuin aikadimension kautta josta"

Ei ole mahdollista sanoa, että nimenomaan tämä aaltofunktio, jolla satutaan kertomaan paikasta, ei olisi ajallis-avaruudellinen. Jos haluat ajatella kuin Bohm viimeisinä hetkinä, niin et pitäisi tätä aaltofunktiota oikeana fysiikkana, vaan toivoisit sen tilalla olevan syvemmällä muita objekteja muiden ihmisten nimillä. Mutta Bohm ei sellaista ole antanut sellaisena kuin hänen vertauskuvansa sen esittävät. Sellaisen avaruudettomuus on paljon kovempi väite kuin epä-lokaalisuus yleensä on. Hänen ei ole huom. tarkoitus pitää tekohengityksessä kaikkia ihmisten keksimiä objekteja, jotka ovat tähän asti viitanneet etenkin todennäköisyyksiin. Mutta jonkinlainen realismi jää olemaan eksplsiittisille havaittaville objekteille. (Aikadimensiossa kulku on Beardenin keksintö, eikä voisi kuulua Bohmin implisiittiseen todellisuuteen, jos joku tekisi siitä vertailun mahdollistavan teorian, joka olisi hyvin tosissaan tehty.)

B:
"josta sitten seuraa ns. multiversumin suhteen se että ne versumit ovat epälokaaleja eivätkä ajallis-paikallisia joten niiden ylläpitoon ei tarvita ainetta eikä energiaa vaikka niiden kanssa voidaan periaatteessa vuorovaikuttaa vain esim. selkounien ja kaukonäkemisen avulla."

Universumissa ei ole mitään asiaa, jota ylläpidettäisiin energialla. Kuvitteellinen toinen maailma ei ole sellainen myöskään. Toiseenkaan suuntaan ei olisi mitään tapaa sanoa, että universumissa olisi jokin energiaa, joka olisi jonkin ylläpitäjä.

1

Lue lisää

Voidaan ottaa tapaus, missä MWI kohtaa tilat, jossa on satunnainen energia, ja sen pitäisi sisältää useita maailmoja, joissa on eri mittaus energialle. Mittauksella tarkoitetaan maksimaalisen korrelaation tuottavaa tapahtumaa. Mittaaja on itse superpositiossa tai sen kaltaisessa tilassa oleva objekti, joka on aluksi korreloitunut tietynlaisen universumin kanssa (hänelle lähes täysin klassiselta näyttävän), ja korreloituu seuraavaksi kohteensa kanssa (ja loppuuniversumikin korreloituu siihen). Silloin kaikki sellaiset korrelaatiot näissä molemmissa tyypeissä, jotka ovat sellaisia, että mittaajan saamassa maailmassa energian määrä on eri kuin ennen mittausta, eli eri kuin pienempien korrelointien satunnaisemmassa maailmassa aiemmin, ovat todennäköisyydeltään tasan nollia. Eli sellaisia maailmoja ei väitetä olevan, jossa energia olisi eri kuin kaikissa maailmoissa on aina ollut. Yleensä energian tilojen tapauksessa ei ole mahdollista käsitellä yhtä kohdetta mittauksessa, vaan tämä energia, jota tulee tai menee yhtä objektia varten, on myös jossain muissa objekteissa ja muuttumassa juuri sillä hetkellä. Atomifysiikassa siten, että on hiukkasia ja säteilyä. Tässä kun sanotaan, että on sama energia maailmoiden aluista asti, se voi tarkoittaa esim. sitä, että energiaa voi olla tuntemattomissa muodoissa, kuten gravitaatiossa, mikä mahdollistaa kuitenkin paljon myös toisenlaisista multiversumeista tuttuja versumeita yhtäaikaa MWI-multiversumin kanssa. Energia ei ole asia, joka perustuu siihen, että on yhden maailman siivu.

Energia on peräisin suureista, kuten nopeus ja paikka, ja nämä ovat kvanttisuureita, joita on olemassa vain siinä mielessä, että on olemassa aaltofunktio. Tämän aaltofunktion energia on siis todellisuuden ainoa asia, eikä se pitele kenenkään yksittäisiä korreloituneita maailmasiivuja. Maailmatkin ovat sitä, että tämä aaltofunktio sisältää paljon amplitudia joistain Hilbertin avaruuden yksittäisistä dimensioista paljon toisiin dimensioihin, eikä yhtään näitä osia erikseen. Tulisi kuitenkin ottaa Hilbertin avaruudesta kaikki ne dimensiot, jotka on annettu yhden suuren tiloja varten ja sanoa niistä sama asia, tai jos ei käytä MWI:tä niin sanoa, että niiden suunnissa amplitudi on nollattu.

"Kvanttilaskenta saattaa olla jonkinlaiseen epälokaaliin resonanssiin perustuvaa eli lomittumiseen liittyvää
epälokaali resonanssi
https://en.wikipedia.org/wiki/Frequency_domain"

Tämä aaltojen esitys on myös yhtä lokaali asia kuin muut esitykset samoista aalloista. Jo sen takia, että aallon taajuus on lokaali käsite (tässä lähinnä ajan käsite, mutta jotkut aallot on tehty liikkumaan ja nämä domainit ovat olemassa silloinkin). Jos otat musiikkia time-domainissa ja muutat sen frequency-domainiin, kuuntelet aivan samaa asiaa. Missään implicate orderissa ei ole kyse siitä, että objekti kuten avaruudessa nähty hiukkanen, jolla tarkoitetaan hiukkasen kuvausta avaruutta ja aikaa käyttäen, pitäisi vain muuttaa samaksi informaatioksi jossain muussa koordinaatistossa (ei viittaa paikkaan vaan esim. taajuus on yhtenä akselina). Tämä toinen esim. 2D-koordinaatisto on aalloille tosi oleellinen, koska se oikeasti säilyttää kaiken informaation, kunhan siihen lisätään Fourierin muunnoksen tuottaman kompleksiluvun imaginääriosa, joka sisältää vaiheen eli sen, missä lokaatiossa aallon esim. huiput todella ovat. Silti kaikkea informaatiota ei yleensä voi antaa toiseen esitykseen kerralla, joten Frequency-domainin objekti ei ole kokonaisen universumin kokoisen musiikkikappaleen kopio. Tällöin aika-domainin objekti olisi selvästi fundamentaalisempi kuin taajuuden. Paikkatiedon QM-aaltofunktiolle tätä ongelmaa ei silti ole, koska se ei ole päättymätön raita vaan pulssi.

Linkissäsi lukee:
"...there are a number of different mathematical transforms which are used to analyze time-domain functions and are referred to as "frequency domain" methods. "
(ja annetaan esim. Furierin muunnos ns. time domainista frequency domainiin.)

Aalloissa (aaltojen välillä) tai aalloista muihin objekteihin ei ole mitään vuorovaikuttavaa ennenkuin tehdään matematiikkaa, jossa aallot vuorovaikuttavat. Yksittäisen aallon tietojen katsominen yhdessä 2D:ssä ja sitten toisessa 2D:ssä ei ole vuorovaikuttamista minkään kanssa. Jos haluat sanoa, että on olemassa jotain aivan muuta kuin aaltoja, eli joko erilaisen tason objekteja tai vertauskuvia, joissa on paljon vertauskuvavuorovaikutusta, niin yksittäinen aallon 2D-kuva kahtena versiona ei varmasti kerro tästä vuorovaikutuksesta mitään.

2

Anonyymi kirjoitti:

Voidaan ottaa tapaus, missä MWI kohtaa tilat, jossa on satunnainen energia, ja sen pitäisi sisältää useita maailmoja, joissa on eri mittaus energialle. Mittauksella tarkoitetaan maksimaalisen korrelaation tuottavaa tapahtumaa. Mittaaja on itse superpositiossa tai sen kaltaisessa tilassa oleva objekti, joka on aluksi korreloitunut tietynlaisen universumin kanssa (hänelle lähes täysin klassiselta näyttävän), ja korreloituu seuraavaksi kohteensa kanssa (ja loppuuniversumikin korreloituu siihen). Silloin kaikki sellaiset korrelaatiot näissä molemmissa tyypeissä, jotka ovat sellaisia, että mittaajan saamassa maailmassa energian määrä on eri kuin ennen mittausta, eli eri kuin pienempien korrelointien satunnaisemmassa maailmassa aiemmin, ovat todennäköisyydeltään tasan nollia. Eli sellaisia maailmoja ei väitetä olevan, jossa energia olisi eri kuin kaikissa maailmoissa on aina ollut. Yleensä energian tilojen tapauksessa ei ole mahdollista käsitellä yhtä kohdetta mittauksessa, vaan tämä energia, jota tulee tai menee yhtä objektia varten, on myös jossain muissa objekteissa ja muuttumassa juuri sillä hetkellä. Atomifysiikassa siten, että on hiukkasia ja säteilyä. Tässä kun sanotaan, että on sama energia maailmoiden aluista asti, se voi tarkoittaa esim. sitä, että energiaa voi olla tuntemattomissa muodoissa, kuten gravitaatiossa, mikä mahdollistaa kuitenkin paljon myös toisenlaisista multiversumeista tuttuja versumeita yhtäaikaa MWI-multiversumin kanssa. Energia ei ole asia, joka perustuu siihen, että on yhden maailman siivu.

Energia on peräisin suureista, kuten nopeus ja paikka, ja nämä ovat kvanttisuureita, joita on olemassa vain siinä mielessä, että on olemassa aaltofunktio. Tämän aaltofunktion energia on siis todellisuuden ainoa asia, eikä se pitele kenenkään yksittäisiä korreloituneita maailmasiivuja. Maailmatkin ovat sitä, että tämä aaltofunktio sisältää paljon amplitudia joistain Hilbertin avaruuden yksittäisistä dimensioista paljon toisiin dimensioihin, eikä yhtään näitä osia erikseen. Tulisi kuitenkin ottaa Hilbertin avaruudesta kaikki ne dimensiot, jotka on annettu yhden suuren tiloja varten ja sanoa niistä sama asia, tai jos ei käytä MWI:tä niin sanoa, että niiden suunnissa amplitudi on nollattu.

"Kvanttilaskenta saattaa olla jonkinlaiseen epälokaaliin resonanssiin perustuvaa eli lomittumiseen liittyvää
epälokaali resonanssi
https://en.wikipedia.org/wiki/Frequency_domain"

Tämä aaltojen esitys on myös yhtä lokaali asia kuin muut esitykset samoista aalloista. Jo sen takia, että aallon taajuus on lokaali käsite (tässä lähinnä ajan käsite, mutta jotkut aallot on tehty liikkumaan ja nämä domainit ovat olemassa silloinkin). Jos otat musiikkia time-domainissa ja muutat sen frequency-domainiin, kuuntelet aivan samaa asiaa. Missään implicate orderissa ei ole kyse siitä, että objekti kuten avaruudessa nähty hiukkanen, jolla tarkoitetaan hiukkasen kuvausta avaruutta ja aikaa käyttäen, pitäisi vain muuttaa samaksi informaatioksi jossain muussa koordinaatistossa (ei viittaa paikkaan vaan esim. taajuus on yhtenä akselina). Tämä toinen esim. 2D-koordinaatisto on aalloille tosi oleellinen, koska se oikeasti säilyttää kaiken informaation, kunhan siihen lisätään Fourierin muunnoksen tuottaman kompleksiluvun imaginääriosa, joka sisältää vaiheen eli sen, missä lokaatiossa aallon esim. huiput todella ovat. Silti kaikkea informaatiota ei yleensä voi antaa toiseen esitykseen kerralla, joten Frequency-domainin objekti ei ole kokonaisen universumin kokoisen musiikkikappaleen kopio. Tällöin aika-domainin objekti olisi selvästi fundamentaalisempi kuin taajuuden. Paikkatiedon QM-aaltofunktiolle tätä ongelmaa ei silti ole, koska se ei ole päättymätön raita vaan pulssi.

Linkissäsi lukee:
"...there are a number of different mathematical transforms which are used to analyze time-domain functions and are referred to as "frequency domain" methods. "
(ja annetaan esim. Furierin muunnos ns. time domainista frequency domainiin.)

Aalloissa (aaltojen välillä) tai aalloista muihin objekteihin ei ole mitään vuorovaikuttavaa ennenkuin tehdään matematiikkaa, jossa aallot vuorovaikuttavat. Yksittäisen aallon tietojen katsominen yhdessä 2D:ssä ja sitten toisessa 2D:ssä ei ole vuorovaikuttamista minkään kanssa. Jos haluat sanoa, että on olemassa jotain aivan muuta kuin aaltoja, eli joko erilaisen tason objekteja tai vertauskuvia, joissa on paljon vertauskuvavuorovaikutusta, niin yksittäinen aallon 2D-kuva kahtena versiona ei varmasti kerro tästä vuorovaikutuksesta mitään.

2

Lue lisää

B:
"...joita Karl Pribram käytti omassa aivoteoriassaan eli todellinen tekoäly voisi ehkä olla mahdollista vasta kvanttilaskennan avulla varsinkin jos aivot jo periaatteessa suorittavat jonkinlaista kvanttilaskentaa esim. mikrotubuulien tasolla mikä on tietysti taas villiä spekulaatiota mutta silti mielenkiintoista."

Kenenkään teoria ei ole Fourierin-muunnos, vaikka he käyttävät sitä niinkuin käyttäisivät jakokulmaa. Luonto ei tee Fourierin-muunnoksia eli jotain missä objekti on ensin aalto ja kokee sitten luonteeltaan erittäin diskreetin muuttumisen toiseksi objektiksi. Verrattuna siihen, että uskoo luonnon olevan 100 sivua yhtälöitä, se että uskoo luonnon olevan Fourierin-muunnos, on vielä suurempaa matemaatikkauskovaisuutta. Muunnoksessa ei voi olla kyseessä kahta eri objektia, paitsi jos uskot siihen, että objekteja ei ole olemassa objekteina, joista esitetään erilaisia matemaattisia tietoja, vaan uskot kahteen konkreettisesti eri numeroavaruuteen, jossa olevat funktiot elävät omina olentoinaan, paitsi jos muunnos tulee ja potkaisee ne toiseen.

Priban uskoi fyysisiin objekteihin wikin mukaan, koska hänestä on olemassa oskilloivia sähkökenttiä, jotka perustuivat tavallisiin lokaaleihin elektronihiukkasiin, ja aivoissa oleviin johtimiin, niinkuin oikeassa sähkö-oskillaatiossa. Nämä fyysiset objektit avautuvat tutkijoille käyttämällä aalto-oppia ja Fourierin-muunnoksia. Jostain syystä, mikä ei tältä aivoissa olevien oskillointien pohjalta ole perusteltavissa millään, Priban on tosiaan sanonut, että aivot eivät sisällä kuvaa (mikä se edes on?), jossa olisi saapunut tieto kuin filmillä. Sen sijaan ennen tiedon saapumista filmiin se on Fourierin muunnettu samalla tavalla kuin optiikassa on kerrottu. Kerrotaan mitä tämä on.

Fyysiset aaltojen tapahtumat, kuten diffraktio ja sironta ovat asioita, jotka riippuvat taajuudesta. MItä eri taajuus aiheuttaa niissä, on että tapahtuman jälkeen eri taajuiset aalto-objektit etenevät paikka-avaruudessa eri suuntiin. Tämä tarkoittaa, että universumin eri aikoina voi muodostua kone, joka voi lähettää eri taajuiset aallot sellaisiin paikkoihin, jossa ne voisivat tallentua juuri samanmuotoiseksi kuvioksi, kuin missä matemaatikon jossain koordinaattikoossa tekemä Fourierin-muunnos olisi sijoittanut tämän ennen tapahtumaa olleen valon taajuudet. Eli ne eri aallot, kuten valon taajuudet on helppo saada laskeutumaan johonkin oikeille suhteellisille etäisyyksille toisistaan. Lisäksi jos tallennus tapahtuu samassa universumissa kehitellyllä magneetifilmillä, niin tämä voi tallentaa suuren määrän saapunutta valoa valkoisena jälkenä, ja näyttää mustemmalta siellä, missä valoa saapui vähän. Tämä kuvan kirkkaus on kuin Fourierin muunnoksen 2D-kuvan toinen akseli, ja jos filmi on hyvää, se vaalenee oikeassa suhteessa.

Tässä on esitelty näitä koneita:
https://www.youtube.com/watch?v=wcRB3TWIAXE
https://www.youtube.com/watch?v=uWmiNdztpHg

Huomaa miten tällä on eri merkitys kuin aiemmalla matematiikka-universumilla. Se mitä teon jälkeen on olemassa, on filmi. Filmi koostuu paikka-avaruudessa olevista hiukkasista, jotka vaativat aikaa vaalentuakseen valossa. Vaalentumat ilmestyvät paikkoihin, jotka ovat paikka-avaruudessa annetulla etäisyydellä toisistaan. Se mitä näihin paikkoihin on tullut, on valoa, joka tuli avaruuden ylitse ja on valoa paikoissa koneen sisällä. Se miten valo päätyi tiettyihin paikkoihin levyllä johtui siitä, että (ei mainita videoissa) ensin valo saapui koneeseen siten, että sitä oli ikäänkuin kaikkialla avaruudessa koneen alkuosassa, mutta tietyssä kohtaa konetta valoon tuli destruktiivisen ja konstruktiivisen interferenssin paikkoja. Jokaista aallonpituutta varten vain yksi pistemäinen kohta oli (tiettyä filmin etäisyyttä käyttäessä) sellainen, että siinä destruktio ei ollut täyttä, ja sen sijaan konstruktio vei kaikki tällä aallonpituudella saapuneen intensiteetin sinne.

3

Anonyymi kirjoitti:

B:
"...joita Karl Pribram käytti omassa aivoteoriassaan eli todellinen tekoäly voisi ehkä olla mahdollista vasta kvanttilaskennan avulla varsinkin jos aivot jo periaatteessa suorittavat jonkinlaista kvanttilaskentaa esim. mikrotubuulien tasolla mikä on tietysti taas villiä spekulaatiota mutta silti mielenkiintoista."

Kenenkään teoria ei ole Fourierin-muunnos, vaikka he käyttävät sitä niinkuin käyttäisivät jakokulmaa. Luonto ei tee Fourierin-muunnoksia eli jotain missä objekti on ensin aalto ja kokee sitten luonteeltaan erittäin diskreetin muuttumisen toiseksi objektiksi. Verrattuna siihen, että uskoo luonnon olevan 100 sivua yhtälöitä, se että uskoo luonnon olevan Fourierin-muunnos, on vielä suurempaa matemaatikkauskovaisuutta. Muunnoksessa ei voi olla kyseessä kahta eri objektia, paitsi jos uskot siihen, että objekteja ei ole olemassa objekteina, joista esitetään erilaisia matemaattisia tietoja, vaan uskot kahteen konkreettisesti eri numeroavaruuteen, jossa olevat funktiot elävät omina olentoinaan, paitsi jos muunnos tulee ja potkaisee ne toiseen.

Priban uskoi fyysisiin objekteihin wikin mukaan, koska hänestä on olemassa oskilloivia sähkökenttiä, jotka perustuivat tavallisiin lokaaleihin elektronihiukkasiin, ja aivoissa oleviin johtimiin, niinkuin oikeassa sähkö-oskillaatiossa. Nämä fyysiset objektit avautuvat tutkijoille käyttämällä aalto-oppia ja Fourierin-muunnoksia. Jostain syystä, mikä ei tältä aivoissa olevien oskillointien pohjalta ole perusteltavissa millään, Priban on tosiaan sanonut, että aivot eivät sisällä kuvaa (mikä se edes on?), jossa olisi saapunut tieto kuin filmillä. Sen sijaan ennen tiedon saapumista filmiin se on Fourierin muunnettu samalla tavalla kuin optiikassa on kerrottu. Kerrotaan mitä tämä on.

Fyysiset aaltojen tapahtumat, kuten diffraktio ja sironta ovat asioita, jotka riippuvat taajuudesta. MItä eri taajuus aiheuttaa niissä, on että tapahtuman jälkeen eri taajuiset aalto-objektit etenevät paikka-avaruudessa eri suuntiin. Tämä tarkoittaa, että universumin eri aikoina voi muodostua kone, joka voi lähettää eri taajuiset aallot sellaisiin paikkoihin, jossa ne voisivat tallentua juuri samanmuotoiseksi kuvioksi, kuin missä matemaatikon jossain koordinaattikoossa tekemä Fourierin-muunnos olisi sijoittanut tämän ennen tapahtumaa olleen valon taajuudet. Eli ne eri aallot, kuten valon taajuudet on helppo saada laskeutumaan johonkin oikeille suhteellisille etäisyyksille toisistaan. Lisäksi jos tallennus tapahtuu samassa universumissa kehitellyllä magneetifilmillä, niin tämä voi tallentaa suuren määrän saapunutta valoa valkoisena jälkenä, ja näyttää mustemmalta siellä, missä valoa saapui vähän. Tämä kuvan kirkkaus on kuin Fourierin muunnoksen 2D-kuvan toinen akseli, ja jos filmi on hyvää, se vaalenee oikeassa suhteessa.

Tässä on esitelty näitä koneita:
https://www.youtube.com/watch?v=wcRB3TWIAXE
https://www.youtube.com/watch?v=uWmiNdztpHg

Huomaa miten tällä on eri merkitys kuin aiemmalla matematiikka-universumilla. Se mitä teon jälkeen on olemassa, on filmi. Filmi koostuu paikka-avaruudessa olevista hiukkasista, jotka vaativat aikaa vaalentuakseen valossa. Vaalentumat ilmestyvät paikkoihin, jotka ovat paikka-avaruudessa annetulla etäisyydellä toisistaan. Se mitä näihin paikkoihin on tullut, on valoa, joka tuli avaruuden ylitse ja on valoa paikoissa koneen sisällä. Se miten valo päätyi tiettyihin paikkoihin levyllä johtui siitä, että (ei mainita videoissa) ensin valo saapui koneeseen siten, että sitä oli ikäänkuin kaikkialla avaruudessa koneen alkuosassa, mutta tietyssä kohtaa konetta valoon tuli destruktiivisen ja konstruktiivisen interferenssin paikkoja. Jokaista aallonpituutta varten vain yksi pistemäinen kohta oli (tiettyä filmin etäisyyttä käyttäessä) sellainen, että siinä destruktio ei ollut täyttä, ja sen sijaan konstruktio vei kaikki tällä aallonpituudella saapuneen intensiteetin sinne.

3

Lue lisää

Ns. Fourier Transform Holography käyttää hieman erilaista konetta kuin äskeiset. Sen tarkoitus on ottaa kuvia, jotka sisältävät vielä enemmän tietoa kohteesta. Siten että siinä vaihe näkyy kuvissa myös, vaikka filmimateriaali voi olla aivan sama. Priban ei minusta halua tehdä aivoista tätä jälkimmäistä, vaan hän on kirjoittanut itse siten, kuin aivot unohtaisivat vaiheen.

"Our optical system performs a Fourier
transform that results in the dual of real and virtual. One of these must be
repressed in getting about in the space-time world. But the repression is in-
complete."

Tämä on melkoisen päinvastoin sanottu, kuin miten asia olisi. Lisäksi tässä näyttää ettei hän puhu aivojen toiminnasta yleensä vaan pelkistä näkö-aivoista. Siksi hänen aivoteoriansa pääasia on se, miten kirjoitin sen edellä, eikä se vielä sisällä käyttöä millekään Fourier-kuvalle. Muussa tapauksessa viesti olisi kuitenkin se, että aivot ovat yksi fysikaalinen kone, eikä kukaan ota kantaa siihen, millaisessa todellsuudessa koneita rakennetaan, vaan nykyinen tiede käy.

Lisäksi jos väittäisi koneen olevan FT-Holography tyyppinen, niin tässä on ominaista se, että tässä kuvaamisessa kuvattava kohde, eli ainenäyte on se, mikä aiheuttaa eri taajuuksien lähtemistä eri suuntiin avaruudessa. Teoria tarkoittaisi, että joko aina ennenkuin aivot tekevät kuvia, ne tekevät myös näitä näytteitä jollain hyvällä menetelmällä ja pistävät ne kuvattavaksi. Tai sitten sitä, että kone toimii jo aivojen ulkopulella ja suurin osa Fourierista johtuu muusta kuin aivoista.

4

Anonyymi kirjoitti:

Ns. Fourier Transform Holography käyttää hieman erilaista konetta kuin äskeiset. Sen tarkoitus on ottaa kuvia, jotka sisältävät vielä enemmän tietoa kohteesta. Siten että siinä vaihe näkyy kuvissa myös, vaikka filmimateriaali voi olla aivan sama. Priban ei minusta halua tehdä aivoista tätä jälkimmäistä, vaan hän on kirjoittanut itse siten, kuin aivot unohtaisivat vaiheen.

"Our optical system performs a Fourier
transform that results in the dual of real and virtual. One of these must be
repressed in getting about in the space-time world. But the repression is in-
complete."

Tämä on melkoisen päinvastoin sanottu, kuin miten asia olisi. Lisäksi tässä näyttää ettei hän puhu aivojen toiminnasta yleensä vaan pelkistä näkö-aivoista. Siksi hänen aivoteoriansa pääasia on se, miten kirjoitin sen edellä, eikä se vielä sisällä käyttöä millekään Fourier-kuvalle. Muussa tapauksessa viesti olisi kuitenkin se, että aivot ovat yksi fysikaalinen kone, eikä kukaan ota kantaa siihen, millaisessa todellsuudessa koneita rakennetaan, vaan nykyinen tiede käy.

Lisäksi jos väittäisi koneen olevan FT-Holography tyyppinen, niin tässä on ominaista se, että tässä kuvaamisessa kuvattava kohde, eli ainenäyte on se, mikä aiheuttaa eri taajuuksien lähtemistä eri suuntiin avaruudessa. Teoria tarkoittaisi, että joko aina ennenkuin aivot tekevät kuvia, ne tekevät myös näitä näytteitä jollain hyvällä menetelmällä ja pistävät ne kuvattavaksi. Tai sitten sitä, että kone toimii jo aivojen ulkopulella ja suurin osa Fourierista johtuu muusta kuin aivoista.

4

Lue lisää

1-4

Ensinnäkin tutustuin Karl Pribramin teoriaan ensimmäistä kertaa vähän tarkemmin vasta pari päivää sitten vaikka olen ollut tietoinen hänen aivomallinsa olemassaolosta jo aika kauan mutta jostain syystä en ole aikaisemmin vaivautunut tarkemmin syventymään siihen.

En kuitenkaan oikein jaksa uskoa siihen että hän tarkoitti kirjaimellisesti sitä aivot jotenkin liittyvät hologrammeihin ja Fourier-muunnoksiin vaikka jostain samankaltaisesta voi olla kyse koska aivoista ei ole tietääkseni löydetty mitään selkeää sijaintia muistille vaan muistaminen lienee ikäänkuin resonanssin tapaista ja ikäänkuin hologrammin tavoin hajautettua eri aivojen osiin ja siihen kun yhdistää vielä sen oudohkon ilmiön että joillakin ihmisillä on vain hyvin vähän aivokudosta jäljellä (ns. "vesipäät") ja silti pystyvät toimimaan suht. normaalisti ja älykkäästi niin on melko kyseenalaista lokalisoida tietoisuuden toimintoja joihinkin aivojen osiin jota tosin yritetään selittää esim. neuroplastisuudella mikä on aika heikko perustelu koska se on lähinnä vain pelkkä kuvaus.


Hermoverkot ilmeisesti myös liittyvät jollain tavalla aivojen ja tietoisuuden toimintaan mutta ilmeisesti aivoilla on myös jonkinlainen epälokaali komponentti koska on olemassa monia ns. yliaistillisia kykyjä (esim. kaukonäkeminen) joita on käytännössä mahdotonta selittää nykyisen neurotieteen pohjalta paitsi ehkä olettamalla että aivot jonkinlainen "radiovastaanotin" ja itse tietoisuus on epälokaali verkosto joka koostuu useista biologisista olioista jotka kykenevät "resonoimaan" keskenään epälokaalisti samaan tyyliin kuin kvanttilomittumisessa.

Ehkä tietoisuus on useimpien ihmisten tasolla kollektiivi ja esim. C.G. Jung kuvailema individuaatioprosessi vasta voi tuottaa riittävän itsenäisen yksilöllisen tietoisuuden jota voi kutsua esim. "sieluksi" ja jolla on sellaisia kykyjä kuten Isac Asimovin Säätiö-trilogiassa kuvatulla Muuli hahmolla joka on täysin ylivoimainen suhteessa laumataviksiin joille ei sellaisia kykyjä ole koska eivät ole kyenneet yksilöllistymään riittävästi ja joiden tietoisuus on vielä lähes pelkästään lauma - tai lajitasolla.

Niin oudolta kuin se voikin kuullostaa niin minusta ns. perinteisessä esoteriassa (Intian hinduismi ,teosofia, antrosposofia, Gurdjieff yms.) ymmärrettiin tietoisuuden toiminta paljon paremmin ja syvällisemmin kuin nykyisessä tieteessä vaikka sen tyyppiset ideat torjutaan pääsääntöisesti ja hyvin refleksinomaisesti koska ollaan sitouduttu 1800-luvun materialismin uskomusjärjestelmään joka on tuottanut paljon hyödyllistä tekniikkaa.

Minusta ajallis-paikallisuus on nimenomaan illuusio joka syntyy havaitsijan/mittausvälineen aaltofunktion ja mitattavan kohteen välisestä interferenssistä samalla tavalla kuin kaksoisrakokokeessa eli konstruktiivinen interferenssi (toisiaan vahvistavat aallot) tuottaa 3d hahmotuksen ja "lähellä" olemisen illuusion samalla tavalla kuin hologrammin periaatteessa. Destruktiivinen tai heikko konstruktiivinen interferenssi taas vastaavasti tuottaa illuusion siitä että kohdetta ei ole tai se on "kaukana" .

Ts. ns. todellinen maailma on epälokaali ja se mitä olemme ja minkä kanssa kykenemme ylipäätänsä muodostamaan riittävän vahvan konstruktiivisen interferensin on meille lokaalia todellisuutta 3d todellisuudessa ja sama pätee periaatteessa ajan suhteen eli aika ei ole sillä tavalla staattinen kuin esim. elokuva dvd-levyllä vaan kaikkien mahdollisten todellisuuden komponenttien välillä voi olla erilaisia ja lukuisia takaisinkytkentöjä ja se todellisuus mitä pidämme totena ja konkreettisena on periaatteessa uskomusten, intentioiden ja historian tapahtumien tuottama "simulaatio" tai "virtuaalitodellisuus" jossa mikään ei ole sillä tavalla tiukasti lukkoonlyötyä kuin kiellisten ilmaisujen, logiikan ja matematiikan käsitevälineiden kautta ja takia kuvitellaan ja oletetaan ja se mitä kutsutaan ns. paranormaaliksi on tietyssä mielessä sitä että todellisuus (=kollektiivinen tietoisuus) antaa toisinaan vinkkejä joillekin yksilöille jotka vielä kykenevät resonoimaan muutenkin kuin pelkkien tapojen ja rutiinien automatiikan tasolla eli ovat ns. "hereillä" kun taas kaikki muut ovat enimmäkseen ns. npc-komponentteja tässä maailmankaikkeuden "tietokonepelissä" :D

Ylipäätänsä varsinkin tällaisella melko filosofisella tasolla kielelliset ilmaisun puutteet ovat aika selkeitä eli kaikki mahdolliset ilmaisut ovat vain vertauskuvan tasolla mielekkäitä ja jos yritetään väkisin määritellä identiteetin tasolla niin samalla jää huomiotta ko. ilmiön sellaiset aspektit jotka eivät ilmene valitussa näkökulmassa ja viitekehyksessä eli ts. kaikki teoreettinen tiede on käytännössä korkeintaan käyttökelpoista fiktiota ja ainoa olennainen asia on käytännön tason toimivuus koska totuutta on mahdotonta ilmaista kattavasti ja tarkasti kielellisten käsitteiden kautta koska kielellinen ilmaisu on aina lineaarista ja "yksi raiteista".




B

Miksi google käänsi sanan , mode, ensin ,tila, ja sitten , muoto,

Parempi käännös: ?

Tyhjän avaruuden tyhjiössä jokaisen olemassa olevan kvanttikentän jokainen tila on hieman kietoutunut kvanttikentän jokaiseen tilaan kaikkialla universumissa.

"Sean Carroll:

In the vacuum in empty space every mode of every Quantum field that you have is a little bit entangled with every mode of the Quantum field everywhere in the universe.



Tuo on ihan kvanttifysiikan perusteita johon toivoisi pelkästään Einsteinin relativistiseen malliin sitoutuneiden syventyvän koska siitä seuraa paljon varsin mielenkiintoisia asioita todellisuuden hahmotuksen kannalta.

Tuossa "tyhjä" tarkoitaa lähinnä erilaistumatonta eli kyse ei ole absoluuttisesta tyhjyydestä ja siitä kaiken kietoutumisesta kaikkeen muuhun seuraa mm.

1) Aika,avaruus, etäisyydet, nopeudet eivät ole todellisuuden perusta vaan seurausta kvanttitason erilaistumisesta josta seuraa että esim. suhteellisuusteorioiden pätevyysalue koskee vain ns. erilaistunutta todellisuutta joka on ns. makrohavaitsijan kannalta lokaali ja sen "alapuolella" oleva taso on epälokaali ja viiveetön ja tietyssä mielessä myös ns. "aktiivisen" informaation taso ja implisiittinen järjestys joita molempia käsitteitä David Bohm sovelsi omaan kvanttifysiikan hahmotukseensa tutustuttuaan mm. Krishnamurtin ja Gurdjieffin ideoihin.

2) "Hieman" kietoutunut tarkoittaa käytännössä epälineaarista resonanssia eli sitä että niillä keskenään kietoutuneilla entiteeteillä pitää olla enemmän yhteistä aktiivista informaatiota kuin muilla entiteeteillä jotka eivät ole yhtä voimakkaaasti tai juuri ollenkaan toisiinsa sitoutuneita eli lomittuneita.

Karkeasti hahmotettuna kvanttitaso on David Bohmin implisiittinen epälokaali aktiiviseen informaatioon perustuva implisiittinen järjestys joka tuottaa kaiken mahdollisen lokaalin erilaistuneen järjestyksen eli Bohmin terminologian mukaisen eksplisiittisen järjestyksen joka on sen implisiittisen järjestyksen kannalta jonkinlainen illuusio.

Ihmisen mikrokosmoksen tasolla implisiittinen järjestys liittyy sekä henkilökohtaiseen että kollektiiviseen piilotajuntaan ja sen epälokaaleihin arkkityyppeihin C.G. Jungin hahmotuksen mukaisesti ilmaistuna joka mahdollistaa sen epälokaalisuutensa takia ns. kaukonäkemisen ja muut yliaistilliset kyvyt ja vastaavasti ns. arkipersoonallisuus on sosiaalinen näennäisminuus on lähinnä lauma-ajattelua ja laumatunteiden taso joka liittyy ns. evolutiiviseen kelpoisuuteen eli ns. käyttökelpoiseen fiktioon.

Yleinen hokema varsinkin teoreettisten fyysikoiden ryhmäajattelun puitteissa on että "kukaan ei ymmärrä kvanttifysiikka" ja sen takia jokaisen tutkijan pitäisi keskittyä pelkästään vain matemaattiseen formalismiin eli ns. "turpa kiinni ja laske" metodiin jotta kukaan ei vain vahingossakaan eksyisi pohtimaan asioita ns. "kvanttimystiikan" viitekehyksessä joka taas on täydellinen kauhistus ja kammotus jokaiselle itseäänkunnioittavalle materialistille, ateistille, "vapaa-ajattelijalle" (";-)") ja "tieteelliselle" skeptikolle ja myös kaikille jotka haluavat tulla hyväksytyksi akateemisen yhteisön jäsenenä. :D

"tiesitkö sen?"

Sisäistin sen idean jo nuorena parikymppisenä ja sen takia minun olikin vaikea myöhemmin ottaa vakavasti sellainen tiede mikä pääsääntöisesti yrittää vältellä tuollaista hahmotusta ja sitoutua tiukkaan mekanistiseen konevertauskuvaan kaikessa mahdollisessa.

Tälläkin palstalla muutama tyyppi haluaa korostaa sitä että kvanttifysiikka on muka pelkästään vain hiukkasfysiikan standardimalli ja Schrödingerin aaltoyhtälö pitää hahmottaa pelkästään matemaattisen kaavan tasolla eikä varsinkaan haluta keskustella kvanttifysiikan tulkinnoista.

https://en.wikipedia.org/wiki/Interpretations_of_quantum_mechanics

ja jos niistä tulee puhe niin pyritään korostamaan ns. multiversumimallia koska se säilyttää lokaalisuuden ja determinismin eikä häiritse relativistisen fysiikan mallinnusta joka sopii paremmin perinteiseen materialistiseen maailmankuvaan joka on tiedeyhteisön vallitseva metafysiikka.

Jostain syystä ei nähdä ongelmana sitä että jos jokaisessa mahdollisessa vuorovaikutuksessa syntyy lukuisia kokonaisia kaikkeuksia jokaisen sekunnin aikana niin mistä tulee se aine ja energia joka tuottaa ne versumit joita on lukematon alati kasvava määrä.

Aaltojen ja kenttien keskinäiset interferenssit kykenevät tuottamaan havaitsijoille rinnakkaisia ja päällekäisiä kokemustason kaikkeuksia mikä minusta on ainoa uskottava multiversumimalli.

Matematiikan tasolla voi tietysti vallitsevaa maailmankuvaa ja tieteenalan paradigmaa vaarantamatta tutkia mitä tahansa kunhan keskittyy esim. fiktiivisiin alkeishiukkasiin jotka voi halutessaan yrittää hahmottaa ikäänkuin pikkuruisina biljardipalloina törmäilemässä toisiinsa kun taas kenttien ja aaltojen tasolla hahmottaminen voi viedä ajattelun vaarallisen lähelle ns. kvanttimystiikkaa joka kuitenkin lienee oikeammansuuntainen hahmotus koska ns. alkeishiukkaset usein hahmotetaan kenttien eksitaatioina eli ikäänkuin veden pyörteiden tapaisina väliaikaisina ilmiöinä.





B

Anonyymi kirjoitti:

"Sean Carroll:

In the vacuum in empty space every mode of every Quantum field that you have is a little bit entangled with every mode of the Quantum field everywhere in the universe.



Tuo on ihan kvanttifysiikan perusteita johon toivoisi pelkästään Einsteinin relativistiseen malliin sitoutuneiden syventyvän koska siitä seuraa paljon varsin mielenkiintoisia asioita todellisuuden hahmotuksen kannalta.

Tuossa "tyhjä" tarkoitaa lähinnä erilaistumatonta eli kyse ei ole absoluuttisesta tyhjyydestä ja siitä kaiken kietoutumisesta kaikkeen muuhun seuraa mm.

1) Aika,avaruus, etäisyydet, nopeudet eivät ole todellisuuden perusta vaan seurausta kvanttitason erilaistumisesta josta seuraa että esim. suhteellisuusteorioiden pätevyysalue koskee vain ns. erilaistunutta todellisuutta joka on ns. makrohavaitsijan kannalta lokaali ja sen "alapuolella" oleva taso on epälokaali ja viiveetön ja tietyssä mielessä myös ns. "aktiivisen" informaation taso ja implisiittinen järjestys joita molempia käsitteitä David Bohm sovelsi omaan kvanttifysiikan hahmotukseensa tutustuttuaan mm. Krishnamurtin ja Gurdjieffin ideoihin.

2) "Hieman" kietoutunut tarkoittaa käytännössä epälineaarista resonanssia eli sitä että niillä keskenään kietoutuneilla entiteeteillä pitää olla enemmän yhteistä aktiivista informaatiota kuin muilla entiteeteillä jotka eivät ole yhtä voimakkaaasti tai juuri ollenkaan toisiinsa sitoutuneita eli lomittuneita.

Karkeasti hahmotettuna kvanttitaso on David Bohmin implisiittinen epälokaali aktiiviseen informaatioon perustuva implisiittinen järjestys joka tuottaa kaiken mahdollisen lokaalin erilaistuneen järjestyksen eli Bohmin terminologian mukaisen eksplisiittisen järjestyksen joka on sen implisiittisen järjestyksen kannalta jonkinlainen illuusio.

Ihmisen mikrokosmoksen tasolla implisiittinen järjestys liittyy sekä henkilökohtaiseen että kollektiiviseen piilotajuntaan ja sen epälokaaleihin arkkityyppeihin C.G. Jungin hahmotuksen mukaisesti ilmaistuna joka mahdollistaa sen epälokaalisuutensa takia ns. kaukonäkemisen ja muut yliaistilliset kyvyt ja vastaavasti ns. arkipersoonallisuus on sosiaalinen näennäisminuus on lähinnä lauma-ajattelua ja laumatunteiden taso joka liittyy ns. evolutiiviseen kelpoisuuteen eli ns. käyttökelpoiseen fiktioon.

Yleinen hokema varsinkin teoreettisten fyysikoiden ryhmäajattelun puitteissa on että "kukaan ei ymmärrä kvanttifysiikka" ja sen takia jokaisen tutkijan pitäisi keskittyä pelkästään vain matemaattiseen formalismiin eli ns. "turpa kiinni ja laske" metodiin jotta kukaan ei vain vahingossakaan eksyisi pohtimaan asioita ns. "kvanttimystiikan" viitekehyksessä joka taas on täydellinen kauhistus ja kammotus jokaiselle itseäänkunnioittavalle materialistille, ateistille, "vapaa-ajattelijalle" (";-)") ja "tieteelliselle" skeptikolle ja myös kaikille jotka haluavat tulla hyväksytyksi akateemisen yhteisön jäsenenä. :D

"tiesitkö sen?"

Sisäistin sen idean jo nuorena parikymppisenä ja sen takia minun olikin vaikea myöhemmin ottaa vakavasti sellainen tiede mikä pääsääntöisesti yrittää vältellä tuollaista hahmotusta ja sitoutua tiukkaan mekanistiseen konevertauskuvaan kaikessa mahdollisessa.

Tälläkin palstalla muutama tyyppi haluaa korostaa sitä että kvanttifysiikka on muka pelkästään vain hiukkasfysiikan standardimalli ja Schrödingerin aaltoyhtälö pitää hahmottaa pelkästään matemaattisen kaavan tasolla eikä varsinkaan haluta keskustella kvanttifysiikan tulkinnoista.

https://en.wikipedia.org/wiki/Interpretations_of_quantum_mechanics

ja jos niistä tulee puhe niin pyritään korostamaan ns. multiversumimallia koska se säilyttää lokaalisuuden ja determinismin eikä häiritse relativistisen fysiikan mallinnusta joka sopii paremmin perinteiseen materialistiseen maailmankuvaan joka on tiedeyhteisön vallitseva metafysiikka.

Jostain syystä ei nähdä ongelmana sitä että jos jokaisessa mahdollisessa vuorovaikutuksessa syntyy lukuisia kokonaisia kaikkeuksia jokaisen sekunnin aikana niin mistä tulee se aine ja energia joka tuottaa ne versumit joita on lukematon alati kasvava määrä.

Aaltojen ja kenttien keskinäiset interferenssit kykenevät tuottamaan havaitsijoille rinnakkaisia ja päällekäisiä kokemustason kaikkeuksia mikä minusta on ainoa uskottava multiversumimalli.

Matematiikan tasolla voi tietysti vallitsevaa maailmankuvaa ja tieteenalan paradigmaa vaarantamatta tutkia mitä tahansa kunhan keskittyy esim. fiktiivisiin alkeishiukkasiin jotka voi halutessaan yrittää hahmottaa ikäänkuin pikkuruisina biljardipalloina törmäilemässä toisiinsa kun taas kenttien ja aaltojen tasolla hahmottaminen voi viedä ajattelun vaarallisen lähelle ns. kvanttimystiikkaa joka kuitenkin lienee oikeammansuuntainen hahmotus koska ns. alkeishiukkaset usein hahmotetaan kenttien eksitaatioina eli ikäänkuin veden pyörteiden tapaisina väliaikaisina ilmiöinä.





B

Lue lisää

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-682)

B(elisario): "Tuossa "tyhjä" tarkoitaa lähinnä erilaistumatonta eli kyse ei ole absoluuttisesta tyhjyydestä ja siitä kaiken kietoutumisesta kaikkeen muuhun seuraa mm. [...]"

Olisi hyvä myös pystyä selittämään, että mikä on syynä sille, että kaikki on kietoutunut kaikkeen tai voiko olla niin, että jokin ei olisi yhtä paljon kietoutunut kaikkeen muuhun tai kietoutunut yhtä suureen osaan kaikkea muuta.

Tämä kuulostaa relevantilta kysymykseltä mm., jos oletetaan; kuten oletat, että joillakin todellisuuden osilla voisi olla enemmän reaalista autonomiaa kuin muilla, mutta oma kantani siis on, että niiden näennäiset erot liittyen niiden suhteelliseen autonomiaan johtuvat vain siitä, että miten tilanne tulkitaan, eli että mitä todellisuuden osia ja aspekteja korostetaan siinä tarinassa, joka kuvaa niiden oletettua autonomiaa, mikä tosin ei tarkoita sitä, etteikö olisi niin, että jotkin tarinat ovat kokemuksellisuuden kannalta hyödyllisempiä kuin muut.

Tämä liittyy myös mm. siihen nagualismin toteamukseen, että jokaisella on kyky havaita energia suoraan, mutta ihmiset eivät silti muista havainneensa sitä. Itseasiassa annoin joskus aiemmin täällä tekniikan kuvauksenkin ko. asiaan liittyen, mutta mukaan ei ollut asiasta kiinnostunut. :D

"1) Aika,avaruus, etäisyydet, nopeudet eivät ole todellisuuden perusta vaan seurausta kvanttitason erilaistumisesta josta seuraa että esim. suhteellisuusteorioiden pätevyysalue koskee vain ns. erilaistunutta todellisuutta joka on ns. makrohavaitsijan kannalta lokaali ja sen "alapuolella" oleva taso on epälokaali ja viiveetön ja tietyssä mielessä myös ns. "aktiivisen" informaation taso ja implisiittinen järjestys joita molempia käsitteitä David Bohm sovelsi omaan kvanttifysiikan hahmotukseensa tutustuttuaan mm. Krishnamurtin ja Gurdjieffin ideoihin."

Ilmeisesti yksinkertaisin selitysmalli on se, että todellisuuden osat tosiaan ovat kietoutuneet toisiinsa, mikä tietysti vähintään voi viitata siihen, että niillä on yhteinen historia, mutta todellisuudesta kyetään havaitsemaan kerralla vain infinitesimaalisen pieni osa, johtuen siitä, että kaikki havaitsijat koostuvat vain äärellisestä määrästä emanaatioita, kun taas äärettömän kompleksisessa todellisuudessa ilmeisesti emanaatioita on ääretön määrä.

Käsitteet, kuten aika, avaruus jne. viittaavat sellaisten mallien osiin, jotka tarkastelevat todellisuutta sellaisesta kokoomapisteen sijainnista käsin, joka korostaa ns. paikallisia aspekteja, jotka aspektit ovat niitä, mitä ne ovat juuri johtuen siitä kokoomapisteen sijainnista, mikä sijainti ilmeisesti liittyy evolutiiviseen kelpoisuuteen, koska naguaalin oikeasti käytännöllinen hyödyntäminen edellyttää sellaista energeettisen moitteettomuuden tasoa, mikä on hyvin harvinaista. Epälokaalit aspektit voisivat hyödyntämisensä näkökulmasta olla ns. yhtä hyvin toisella puolella universumia, jos käytettävissä ei ole riittävästi energiaa selväjärkiseen havaitsemiseen.

"2) "Hieman" kietoutunut tarkoittaa käytännössä epälineaarista resonanssia eli sitä että niillä keskenään kietoutuneilla entiteeteillä pitää olla enemmän yhteistä aktiivista informaatiota kuin muilla entiteeteillä jotka eivät ole yhtä voimakkaaasti tai juuri ollenkaan toisiinsa sitoutuneita eli lomittuneita."

Mahdollista on, että tuo rajallisen kietoutumisen vaikutelma on vain seuraus siitä, että mistä kokoomapisteen sijainnista käsin tilannetta tarkastellaan, viitaten siihen, että erilaiset tulkinnat voivat olla sellaisia deterministisesti määräytyviä asioita, jotka kaikki ovat vain hyvin puutteellisia näkökulmia todellisuuteen.

"Karkeasti hahmotettuna kvanttitaso on David Bohmin implisiittinen epälokaali aktiiviseen informaatioon perustuva implisiittinen järjestys joka tuottaa kaiken mahdollisen lokaalin erilaistuneen järjestyksen eli Bohmin terminologian mukaisen eksplisiittisen järjestyksen joka on sen implisiittisen järjestyksen kannalta jonkinlainen illuusio."

Lokaali näkökulma tosiaan on vain hyvin puutteellinen näkökulma. Tässä on tietysti kyseessä ilmeinen analogia, eli mallintaminen liittyen lokaaliin näkökulmaan vastaa tonaalia ja varsinainen todellisuuden olemus liittyy naguaaliin, mistä seuraa se kiusallinen seikka, että sitä ei kyetä mallintamaan oikeellisesti, mikä tietysti liittyy mm. siihen, että olemassa on monia periaatteessa mahdollisesti oikeellisia kvanttimekaniikan tulkintoja, mutta niihin kaikkiin liittyy tiettyjä ongelmia.

"Ihmisen mikrokosmoksen tasolla implisiittinen järjestys liittyy sekä henkilökohtaiseen että kollektiiviseen piilotajuntaan ja sen epälokaaleihin arkkityyppeihin C.G. Jungin hahmotuksen mukaisesti ilmaistuna joka mahdollistaa sen epälokaalisuutensa takia ns. kaukonäkemisen ja muut yliaistilliset kyvyt ja vastaavasti ns. arkipersoonallisuus on sosiaalinen näennäisminuus on lähinnä lauma-ajattelua ja laumatunteiden taso joka liittyy ns. evolutiiviseen kelpoisuuteen eli ns. käyttökelpoiseen fiktioon."

Tuo tekstisi on varsin järkevää.

Anonyymi kirjoitti:

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-682)

B(elisario): "Tuossa "tyhjä" tarkoitaa lähinnä erilaistumatonta eli kyse ei ole absoluuttisesta tyhjyydestä ja siitä kaiken kietoutumisesta kaikkeen muuhun seuraa mm. [...]"

Olisi hyvä myös pystyä selittämään, että mikä on syynä sille, että kaikki on kietoutunut kaikkeen tai voiko olla niin, että jokin ei olisi yhtä paljon kietoutunut kaikkeen muuhun tai kietoutunut yhtä suureen osaan kaikkea muuta.

Tämä kuulostaa relevantilta kysymykseltä mm., jos oletetaan; kuten oletat, että joillakin todellisuuden osilla voisi olla enemmän reaalista autonomiaa kuin muilla, mutta oma kantani siis on, että niiden näennäiset erot liittyen niiden suhteelliseen autonomiaan johtuvat vain siitä, että miten tilanne tulkitaan, eli että mitä todellisuuden osia ja aspekteja korostetaan siinä tarinassa, joka kuvaa niiden oletettua autonomiaa, mikä tosin ei tarkoita sitä, etteikö olisi niin, että jotkin tarinat ovat kokemuksellisuuden kannalta hyödyllisempiä kuin muut.

Tämä liittyy myös mm. siihen nagualismin toteamukseen, että jokaisella on kyky havaita energia suoraan, mutta ihmiset eivät silti muista havainneensa sitä. Itseasiassa annoin joskus aiemmin täällä tekniikan kuvauksenkin ko. asiaan liittyen, mutta mukaan ei ollut asiasta kiinnostunut. :D

"1) Aika,avaruus, etäisyydet, nopeudet eivät ole todellisuuden perusta vaan seurausta kvanttitason erilaistumisesta josta seuraa että esim. suhteellisuusteorioiden pätevyysalue koskee vain ns. erilaistunutta todellisuutta joka on ns. makrohavaitsijan kannalta lokaali ja sen "alapuolella" oleva taso on epälokaali ja viiveetön ja tietyssä mielessä myös ns. "aktiivisen" informaation taso ja implisiittinen järjestys joita molempia käsitteitä David Bohm sovelsi omaan kvanttifysiikan hahmotukseensa tutustuttuaan mm. Krishnamurtin ja Gurdjieffin ideoihin."

Ilmeisesti yksinkertaisin selitysmalli on se, että todellisuuden osat tosiaan ovat kietoutuneet toisiinsa, mikä tietysti vähintään voi viitata siihen, että niillä on yhteinen historia, mutta todellisuudesta kyetään havaitsemaan kerralla vain infinitesimaalisen pieni osa, johtuen siitä, että kaikki havaitsijat koostuvat vain äärellisestä määrästä emanaatioita, kun taas äärettömän kompleksisessa todellisuudessa ilmeisesti emanaatioita on ääretön määrä.

Käsitteet, kuten aika, avaruus jne. viittaavat sellaisten mallien osiin, jotka tarkastelevat todellisuutta sellaisesta kokoomapisteen sijainnista käsin, joka korostaa ns. paikallisia aspekteja, jotka aspektit ovat niitä, mitä ne ovat juuri johtuen siitä kokoomapisteen sijainnista, mikä sijainti ilmeisesti liittyy evolutiiviseen kelpoisuuteen, koska naguaalin oikeasti käytännöllinen hyödyntäminen edellyttää sellaista energeettisen moitteettomuuden tasoa, mikä on hyvin harvinaista. Epälokaalit aspektit voisivat hyödyntämisensä näkökulmasta olla ns. yhtä hyvin toisella puolella universumia, jos käytettävissä ei ole riittävästi energiaa selväjärkiseen havaitsemiseen.

"2) "Hieman" kietoutunut tarkoittaa käytännössä epälineaarista resonanssia eli sitä että niillä keskenään kietoutuneilla entiteeteillä pitää olla enemmän yhteistä aktiivista informaatiota kuin muilla entiteeteillä jotka eivät ole yhtä voimakkaaasti tai juuri ollenkaan toisiinsa sitoutuneita eli lomittuneita."

Mahdollista on, että tuo rajallisen kietoutumisen vaikutelma on vain seuraus siitä, että mistä kokoomapisteen sijainnista käsin tilannetta tarkastellaan, viitaten siihen, että erilaiset tulkinnat voivat olla sellaisia deterministisesti määräytyviä asioita, jotka kaikki ovat vain hyvin puutteellisia näkökulmia todellisuuteen.

"Karkeasti hahmotettuna kvanttitaso on David Bohmin implisiittinen epälokaali aktiiviseen informaatioon perustuva implisiittinen järjestys joka tuottaa kaiken mahdollisen lokaalin erilaistuneen järjestyksen eli Bohmin terminologian mukaisen eksplisiittisen järjestyksen joka on sen implisiittisen järjestyksen kannalta jonkinlainen illuusio."

Lokaali näkökulma tosiaan on vain hyvin puutteellinen näkökulma. Tässä on tietysti kyseessä ilmeinen analogia, eli mallintaminen liittyen lokaaliin näkökulmaan vastaa tonaalia ja varsinainen todellisuuden olemus liittyy naguaaliin, mistä seuraa se kiusallinen seikka, että sitä ei kyetä mallintamaan oikeellisesti, mikä tietysti liittyy mm. siihen, että olemassa on monia periaatteessa mahdollisesti oikeellisia kvanttimekaniikan tulkintoja, mutta niihin kaikkiin liittyy tiettyjä ongelmia.

"Ihmisen mikrokosmoksen tasolla implisiittinen järjestys liittyy sekä henkilökohtaiseen että kollektiiviseen piilotajuntaan ja sen epälokaaleihin arkkityyppeihin C.G. Jungin hahmotuksen mukaisesti ilmaistuna joka mahdollistaa sen epälokaalisuutensa takia ns. kaukonäkemisen ja muut yliaistilliset kyvyt ja vastaavasti ns. arkipersoonallisuus on sosiaalinen näennäisminuus on lähinnä lauma-ajattelua ja laumatunteiden taso joka liittyy ns. evolutiiviseen kelpoisuuteen eli ns. käyttökelpoiseen fiktioon."

Tuo tekstisi on varsin järkevää.

Lue lisää

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-683)

B(elisario): "Yleinen hokema varsinkin teoreettisten fyysikoiden ryhmäajattelun puitteissa on että "kukaan ei ymmärrä kvanttifysiikka" ja sen takia jokaisen tutkijan pitäisi keskittyä pelkästään vain matemaattiseen formalismiin eli ns. "turpa kiinni ja laske" metodiin jotta kukaan ei vain vahingossakaan eksyisi pohtimaan asioita"

Asioita voidaan tietysti pohtia, mutta koska kyseiseen "yhtälöön" liittyy liikaa tuntemattomia muuttujia, niin ne pohdinnat eivät tietenkään välttämättä kuitenkaan tuota käytännössä käyttökelpoisia tuloksia, eikä fysiikan alalla oikein voi meritoitua pelkällä spekulaatiolla.

Erilaisissa kvanttimekaniikan tulkinnoissa on tavallaan kyse siitä, että asioita tarkastellaan erilaisista näkökulmista, mutta se(kään) ei välttämättä auta aikaansaamaan todellista edistystä, koska ko. asioista yksinkertaisesti ei tiedetä tarpeeksi tai voi jopa olla, että ihmisellä ei periaatteessakaan ole riittäviä kykyjä tiettyjen asioiden järkevään mallintamiseen, vaikka ihmisellä voikin olla riittävät kyvyt niiden kokemiseen, sillä loppujen lopuksihan me olemme vain istuma-asentoon nousseita apinoita. :D

"ns. "kvanttimystiikan" viitekehyksessä joka taas on täydellinen kauhistus ja kammotus jokaiselle itseäänkunnioittavalle materialistille, ateistille, "vapaa-ajattelijalle" (";-)") ja "tieteelliselle" skeptikolle ja myös kaikille jotka haluavat tulla hyväksytyksi akateemisen yhteisön jäsenenä. :D"

Mieleen tulee analogia suhteessa Asimov:in Säätiö-trilogian ensimmäisen osan siihen kohtaan, jossa Terminuksen pormestari Salvor Hardin esittää seuraavan lausuman Säätiön hallituksen muille jäsenille, jotka olivat hyvin konservatiivisia, eli varsin tyypillisiä tiedemiehiä: "Tuollaisessa asenteessa on jotain sairaalloista. Se on kuin sellainen ehdollinen heijaste, joka telkeää aivojen itsenäisen toiminnan, kun kyseessä on arvovallan vastustaminen. Teidän päähänne ei ole edes pälkähtänyt epäillä, onko [Galaktisen imperiumin] keisari tosiaan teitä voimakkaampi tai Hari Seldon [suurin psykohistorioitsija Säätiö-sarjassa] viisaampi. Siinähän se vika juuri piileekin." :D

"sitoutua tiukkaan mekanistiseen konevertauskuvaan kaikessa mahdollisessa."

Kyse on siitä, että pyritään mallintamaan todellisuutta occam:ilaisittain suhteellisen järkevällä tavalla, koska mallit ovat aina abstraktioita. Toisaalta, kone, joka on riittävän kompleksinen suhteessa pohtijansa kognitiivisiin kykyihin, vaikuttaisi silti aidosti mystiseltä.

"Jostain syystä ei nähdä ongelmana sitä että jos jokaisessa mahdollisessa vuorovaikutuksessa syntyy lukuisia kokonaisia kaikkeuksia jokaisen sekunnin aikana niin mistä tulee se aine ja energia joka tuottaa ne versumit joita on lukematon alati kasvava määrä."

Mielestäni tuo on virheellinen MWI:n tulkinta tai ainakaan itse en tulkitse MWI:tä tuolla tavoin. Eli, ne tyypilliset kuvat, joissa havainnollistetaan erilaisia tapahtumia, jotka liittyvät multiversumin eri osiin, ovat vain kyseisten tapahtumien havainnollistuksia.

Eli, energian kokonaismäärä kaiketi ei kasva, vaan kyse on vain siitä, että minkä osan siitä energiasta kulloinkin havaitsemme, tarkoittaen sitä, että se energia on tulkittavissa ns. erilaisiksi maailmoiksi, jotka kaikki ovat jatkuvasti reaalisia, koska energia on reaalista, mutta toisaalta, vain infinitesimaalisen pieni osa siitä energiasta on havaittavissa.

"Aaltojen ja kenttien keskinäiset interferenssit kykenevät tuottamaan havaitsijoille rinnakkaisia ja päällekäisiä kokemustason kaikkeuksia mikä minusta on ainoa uskottava multiversumimalli."

Aaltoja, kenttiä jne. ei pitäisi tieteessä tyytyä pitämään maagisina asioina, vain täytyisi kyetä selittämään, että mistä ne koostuvat ja esim. todelliset aallot koostuvat osistansa. Kaiketi siis ko. aallot ja kentät siis koostuvat sellaisista osista, joista kuitenkin vain osa kyetään havaitsemaan paikallisesti.

"pikkuruisina biljardipalloina törmäilemässä toisiinsa"

Todellisuus on kvantittunut, eli energia ilmenee kvantteina, jotka ovat "energiapaketteja". Kuitenkin, ne energiapaketit ilmeisesti vuorovaikuttavat keskenään epälokaalisti ja kokonaiskuva on siis hyvin kompleksinen ja se biljardipallometafora on siis vain metafora. Varmaa kuitenkin on se, että pelkästään matemaattisen olemuksen omaavat oliot eivät voi olla itsenäisiä, eikä sellaisia koskaan olla havaittukaan, eikä voidakaan havaita, koska havaitseminen edellyttää reaalista energiaa.

Alkeishiukkaset ja muut "kompleksiset järjestelmät" ovat kuitenkin tosiaan siinä merkityksessä "suhteellisen epäreaalisia", että niillä on äärimmäisen rajallinen elinkaari verrattuna ikuisuuteen, joka toisaalta voisi olla väistämättömyys äärettömässä universumissa ja esim. protoneja voisi olla aina joissakin sen osissa, mutta toisaalta esim. yksittäisen protonin ajallinen koossapysyvyys on niin paljon pidempi kuin esim. ihmisen elinkaari, että protonia voidaan silti ehkä pitää todellisempana oliona, kuin ihmistä? :D

Anonyymi kirjoitti:

"Sean Carroll:

In the vacuum in empty space every mode of every Quantum field that you have is a little bit entangled with every mode of the Quantum field everywhere in the universe.



Tuo on ihan kvanttifysiikan perusteita johon toivoisi pelkästään Einsteinin relativistiseen malliin sitoutuneiden syventyvän koska siitä seuraa paljon varsin mielenkiintoisia asioita todellisuuden hahmotuksen kannalta.

Tuossa "tyhjä" tarkoitaa lähinnä erilaistumatonta eli kyse ei ole absoluuttisesta tyhjyydestä ja siitä kaiken kietoutumisesta kaikkeen muuhun seuraa mm.

1) Aika,avaruus, etäisyydet, nopeudet eivät ole todellisuuden perusta vaan seurausta kvanttitason erilaistumisesta josta seuraa että esim. suhteellisuusteorioiden pätevyysalue koskee vain ns. erilaistunutta todellisuutta joka on ns. makrohavaitsijan kannalta lokaali ja sen "alapuolella" oleva taso on epälokaali ja viiveetön ja tietyssä mielessä myös ns. "aktiivisen" informaation taso ja implisiittinen järjestys joita molempia käsitteitä David Bohm sovelsi omaan kvanttifysiikan hahmotukseensa tutustuttuaan mm. Krishnamurtin ja Gurdjieffin ideoihin.

2) "Hieman" kietoutunut tarkoittaa käytännössä epälineaarista resonanssia eli sitä että niillä keskenään kietoutuneilla entiteeteillä pitää olla enemmän yhteistä aktiivista informaatiota kuin muilla entiteeteillä jotka eivät ole yhtä voimakkaaasti tai juuri ollenkaan toisiinsa sitoutuneita eli lomittuneita.

Karkeasti hahmotettuna kvanttitaso on David Bohmin implisiittinen epälokaali aktiiviseen informaatioon perustuva implisiittinen järjestys joka tuottaa kaiken mahdollisen lokaalin erilaistuneen järjestyksen eli Bohmin terminologian mukaisen eksplisiittisen järjestyksen joka on sen implisiittisen järjestyksen kannalta jonkinlainen illuusio.

Ihmisen mikrokosmoksen tasolla implisiittinen järjestys liittyy sekä henkilökohtaiseen että kollektiiviseen piilotajuntaan ja sen epälokaaleihin arkkityyppeihin C.G. Jungin hahmotuksen mukaisesti ilmaistuna joka mahdollistaa sen epälokaalisuutensa takia ns. kaukonäkemisen ja muut yliaistilliset kyvyt ja vastaavasti ns. arkipersoonallisuus on sosiaalinen näennäisminuus on lähinnä lauma-ajattelua ja laumatunteiden taso joka liittyy ns. evolutiiviseen kelpoisuuteen eli ns. käyttökelpoiseen fiktioon.

Yleinen hokema varsinkin teoreettisten fyysikoiden ryhmäajattelun puitteissa on että "kukaan ei ymmärrä kvanttifysiikka" ja sen takia jokaisen tutkijan pitäisi keskittyä pelkästään vain matemaattiseen formalismiin eli ns. "turpa kiinni ja laske" metodiin jotta kukaan ei vain vahingossakaan eksyisi pohtimaan asioita ns. "kvanttimystiikan" viitekehyksessä joka taas on täydellinen kauhistus ja kammotus jokaiselle itseäänkunnioittavalle materialistille, ateistille, "vapaa-ajattelijalle" (";-)") ja "tieteelliselle" skeptikolle ja myös kaikille jotka haluavat tulla hyväksytyksi akateemisen yhteisön jäsenenä. :D

"tiesitkö sen?"

Sisäistin sen idean jo nuorena parikymppisenä ja sen takia minun olikin vaikea myöhemmin ottaa vakavasti sellainen tiede mikä pääsääntöisesti yrittää vältellä tuollaista hahmotusta ja sitoutua tiukkaan mekanistiseen konevertauskuvaan kaikessa mahdollisessa.

Tälläkin palstalla muutama tyyppi haluaa korostaa sitä että kvanttifysiikka on muka pelkästään vain hiukkasfysiikan standardimalli ja Schrödingerin aaltoyhtälö pitää hahmottaa pelkästään matemaattisen kaavan tasolla eikä varsinkaan haluta keskustella kvanttifysiikan tulkinnoista.

https://en.wikipedia.org/wiki/Interpretations_of_quantum_mechanics

ja jos niistä tulee puhe niin pyritään korostamaan ns. multiversumimallia koska se säilyttää lokaalisuuden ja determinismin eikä häiritse relativistisen fysiikan mallinnusta joka sopii paremmin perinteiseen materialistiseen maailmankuvaan joka on tiedeyhteisön vallitseva metafysiikka.

Jostain syystä ei nähdä ongelmana sitä että jos jokaisessa mahdollisessa vuorovaikutuksessa syntyy lukuisia kokonaisia kaikkeuksia jokaisen sekunnin aikana niin mistä tulee se aine ja energia joka tuottaa ne versumit joita on lukematon alati kasvava määrä.

Aaltojen ja kenttien keskinäiset interferenssit kykenevät tuottamaan havaitsijoille rinnakkaisia ja päällekäisiä kokemustason kaikkeuksia mikä minusta on ainoa uskottava multiversumimalli.

Matematiikan tasolla voi tietysti vallitsevaa maailmankuvaa ja tieteenalan paradigmaa vaarantamatta tutkia mitä tahansa kunhan keskittyy esim. fiktiivisiin alkeishiukkasiin jotka voi halutessaan yrittää hahmottaa ikäänkuin pikkuruisina biljardipalloina törmäilemässä toisiinsa kun taas kenttien ja aaltojen tasolla hahmottaminen voi viedä ajattelun vaarallisen lähelle ns. kvanttimystiikkaa joka kuitenkin lienee oikeammansuuntainen hahmotus koska ns. alkeishiukkaset usein hahmotetaan kenttien eksitaatioina eli ikäänkuin veden pyörteiden tapaisina väliaikaisina ilmiöinä.





B

Lue lisää

B:
"Tuo on ihan kvanttifysiikan perusteita johon toivoisi pelkästään Einsteinin relativistiseen malliin sitoutuneiden syventyvän koska siitä seuraa paljon varsin mielenkiintoisia asioita todellisuuden hahmotuksen kannalta."

Väite:
Kvanttifysiikan perusteissa ei ole näitä Carrollin mainitsemia kenttiä. Niitä on vasta relativistisen kvanttimekaniikan perusteissa. Joilloin itse perusteissa on sitouduttu relativistiseen malliin (nimenomaan Einsteinin).

Perustelu:
Perustelu tässä on se, että vaikka on olemassa kenttiä, joka lähtöön erilaisille avaruuksille ja teorioille niissä, Carroll on selvästi maininnut sellaisen kentän, jolla on kiinnostava vakuumi, ja jossa vakuumin kyseisen kentän tila, sillä on myös pakko sanoa olevan moodeja (esim. eri taajuuksissa tai nopeuksissa olevia aaltoja) sen sijaan, että olisi vain yhtä nollamoodia vastaava nollavakuumi. Millään muulla kuin relativistisella QFT:llä ei ole näin kiinnostavia vakuumeja. Ja hyvin myöhään tällä vuosituhannella, myös näiden vakuumien (moodien) kietoutuminen toisessa paikassa olevan vakuumien kanssa muodostui keskusteltavaksi aiheeksi ja nyt ajatellaan, että näin on. Eli jos ajattelee olevan kvanttikietoutumista vakuumissa (tarkoittaa objekteja joille voidaan antaa standardimallista nimiä ja joilla on moodeja) kaikkialle muualle, niin on kyseessä SR-relativistisen QFT:n antama tulos. Carrollilla on tuossa yhteydessä ollut varmaan jotain muutakin sanottavaa, koska hän on joskus halunnut ajatella toisin päin, että on millainen tahansa QM, joka tekisi avaruusajan. Eli SR-relativistinen QFT olisi emergoitunut siitä. Siinä mielessä on mahdollista, että on ns. QM-perusta, johon tulisi syventyä. Mutta ette ole valinneet Carrollin (kirjoittamattomista?) lauseista sellaista, jossa tämän tavan olemassaolosta edes annettaisiin vinkkiä.

On olemassa siis myös teoria, jonka perusteita on olla QM-perusteinen ja SR-perusteinen. Se on mahdollista, koska perusteet eivät ole perustavasti toisiaan poissulkevia. Ja yksi todellisuuden hahmotukselle tuleva seuraus tästä on se, että voi olla olemassa mikrotason objekteja, jotka ovat kvanttiobjekteja, ja jotka ovat samaan aikaan Einsteinin objekteja. Silloin kaikkien esineiden ei esim. tarvitse kasvaa valtavasti muodostuakseen havaituiksi Einsteinin objekteiksi. Ja myös valo on mahdollista sekä pienissä annoksissa että suurissa annoksissa, jotka jälkimmäiset eivät diffusioidu itseensä, koska ne ovat vain monta pientä annosta.

B:
"Tuossa "tyhjä" tarkoitaa lähinnä erilaistumatonta eli kyse ei ole absoluuttisesta tyhjyydestä ja siitä kaiken kietoutumisesta kaikkeen muuhun seuraa mm."

Voitko lähinnä selittää, mitä erilaistuminen tarkoittaa, koska sitä ei voi selvitää mistään muualta? Mitä eroa sillä on erilaistumattomaan, ja miksi on tärkeää puhua molemmista? Tapahtuuko muutos näiden välillä joskus? Miksi ja miten se tapahuu?

Kun Carroll sanoo, että tyhjyys on kietoutunut tyhjyyteen muualla, tämä tarkoittaa, että se on kietoutuneessa tilassa juuri nyt. Ja lisäksi aina, koska se on tarkemmin sanottuna kietoutunut perustilassaan (jonka vastakohta olisi se, että samalla olisi ei-tyhjää). Carroll ei sanonut, että tyhjyys on kietoutuneena mihinkään, mikä on ei-tyhjää. Tässä ei-tyhjässä on paljon kaikkea 'muuta'. On hyvin oleellista, että aivan kaikki ei-tyhjä ei ole kietoutunut kaiken muualla olevan ei-tyhjän kanssa.

B:
"siitä... seuraa mm. 1) Aika,avaruus, etäisyydet, nopeudet eivät ole todellisuuden perusta vaan seurausta kvanttitason erilaistumisesta josta seuraa että esim. suhteellisuusteorioiden pätevyysalue koskee vain ns. erilaistunutta todellisuutta joka on ns. makrohavaitsijan kannalta lokaali ja sen "alapuolella" oleva taso on epälokaali ja viiveetön ja tietyssä mielessä myös ns. "aktiivisen" informaation taso ja implisiittinen järjestys joita molempia käsitteitä David Bohm sovelsi omaan kvanttifysiikan hahmotukseensa tutustuttuaan mm. Krishnamurtin ja Gurdjieffin ideoihin."

Tämä on paljon parjattu kehäpäätelmä. Aloitit siitä, että on olemassa tyhjiö avaruudessa ja ajassa, ja että siinä on kietoutuneita tiloja eri avaruuden kohtiin. Siiten päättelit, että tämän takia on perusteltu olevan olemassa aika ja avaruus. Ihme sekoilua, jossa voi todistaa olevansa aina olettaneensa oikein.

Toisaalta sanoit vain siten, että jos näkee vesilasissa vettä, siitä voi päätellä, että vesi on tehty atomeista eikä platonisista asioista (pahoittelen tätä valintaa). Tosinsanoen, olet ajatellut väittäväsi jonkin fundamentaalisen asian olevan olemassa sillä perusteella, että on olemassa konsepteja epäfundamentaalisella tasolla. Sinulla ei ole kuitenkaan mitään varsinaista sanottavaa siitä, mikä se fundamentaalinen avaruuden perusta esim. on.

1

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Tuo on ihan kvanttifysiikan perusteita johon toivoisi pelkästään Einsteinin relativistiseen malliin sitoutuneiden syventyvän koska siitä seuraa paljon varsin mielenkiintoisia asioita todellisuuden hahmotuksen kannalta."

Väite:
Kvanttifysiikan perusteissa ei ole näitä Carrollin mainitsemia kenttiä. Niitä on vasta relativistisen kvanttimekaniikan perusteissa. Joilloin itse perusteissa on sitouduttu relativistiseen malliin (nimenomaan Einsteinin).

Perustelu:
Perustelu tässä on se, että vaikka on olemassa kenttiä, joka lähtöön erilaisille avaruuksille ja teorioille niissä, Carroll on selvästi maininnut sellaisen kentän, jolla on kiinnostava vakuumi, ja jossa vakuumin kyseisen kentän tila, sillä on myös pakko sanoa olevan moodeja (esim. eri taajuuksissa tai nopeuksissa olevia aaltoja) sen sijaan, että olisi vain yhtä nollamoodia vastaava nollavakuumi. Millään muulla kuin relativistisella QFT:llä ei ole näin kiinnostavia vakuumeja. Ja hyvin myöhään tällä vuosituhannella, myös näiden vakuumien (moodien) kietoutuminen toisessa paikassa olevan vakuumien kanssa muodostui keskusteltavaksi aiheeksi ja nyt ajatellaan, että näin on. Eli jos ajattelee olevan kvanttikietoutumista vakuumissa (tarkoittaa objekteja joille voidaan antaa standardimallista nimiä ja joilla on moodeja) kaikkialle muualle, niin on kyseessä SR-relativistisen QFT:n antama tulos. Carrollilla on tuossa yhteydessä ollut varmaan jotain muutakin sanottavaa, koska hän on joskus halunnut ajatella toisin päin, että on millainen tahansa QM, joka tekisi avaruusajan. Eli SR-relativistinen QFT olisi emergoitunut siitä. Siinä mielessä on mahdollista, että on ns. QM-perusta, johon tulisi syventyä. Mutta ette ole valinneet Carrollin (kirjoittamattomista?) lauseista sellaista, jossa tämän tavan olemassaolosta edes annettaisiin vinkkiä.

On olemassa siis myös teoria, jonka perusteita on olla QM-perusteinen ja SR-perusteinen. Se on mahdollista, koska perusteet eivät ole perustavasti toisiaan poissulkevia. Ja yksi todellisuuden hahmotukselle tuleva seuraus tästä on se, että voi olla olemassa mikrotason objekteja, jotka ovat kvanttiobjekteja, ja jotka ovat samaan aikaan Einsteinin objekteja. Silloin kaikkien esineiden ei esim. tarvitse kasvaa valtavasti muodostuakseen havaituiksi Einsteinin objekteiksi. Ja myös valo on mahdollista sekä pienissä annoksissa että suurissa annoksissa, jotka jälkimmäiset eivät diffusioidu itseensä, koska ne ovat vain monta pientä annosta.

B:
"Tuossa "tyhjä" tarkoitaa lähinnä erilaistumatonta eli kyse ei ole absoluuttisesta tyhjyydestä ja siitä kaiken kietoutumisesta kaikkeen muuhun seuraa mm."

Voitko lähinnä selittää, mitä erilaistuminen tarkoittaa, koska sitä ei voi selvitää mistään muualta? Mitä eroa sillä on erilaistumattomaan, ja miksi on tärkeää puhua molemmista? Tapahtuuko muutos näiden välillä joskus? Miksi ja miten se tapahuu?

Kun Carroll sanoo, että tyhjyys on kietoutunut tyhjyyteen muualla, tämä tarkoittaa, että se on kietoutuneessa tilassa juuri nyt. Ja lisäksi aina, koska se on tarkemmin sanottuna kietoutunut perustilassaan (jonka vastakohta olisi se, että samalla olisi ei-tyhjää). Carroll ei sanonut, että tyhjyys on kietoutuneena mihinkään, mikä on ei-tyhjää. Tässä ei-tyhjässä on paljon kaikkea 'muuta'. On hyvin oleellista, että aivan kaikki ei-tyhjä ei ole kietoutunut kaiken muualla olevan ei-tyhjän kanssa.

B:
"siitä... seuraa mm. 1) Aika,avaruus, etäisyydet, nopeudet eivät ole todellisuuden perusta vaan seurausta kvanttitason erilaistumisesta josta seuraa että esim. suhteellisuusteorioiden pätevyysalue koskee vain ns. erilaistunutta todellisuutta joka on ns. makrohavaitsijan kannalta lokaali ja sen "alapuolella" oleva taso on epälokaali ja viiveetön ja tietyssä mielessä myös ns. "aktiivisen" informaation taso ja implisiittinen järjestys joita molempia käsitteitä David Bohm sovelsi omaan kvanttifysiikan hahmotukseensa tutustuttuaan mm. Krishnamurtin ja Gurdjieffin ideoihin."

Tämä on paljon parjattu kehäpäätelmä. Aloitit siitä, että on olemassa tyhjiö avaruudessa ja ajassa, ja että siinä on kietoutuneita tiloja eri avaruuden kohtiin. Siiten päättelit, että tämän takia on perusteltu olevan olemassa aika ja avaruus. Ihme sekoilua, jossa voi todistaa olevansa aina olettaneensa oikein.

Toisaalta sanoit vain siten, että jos näkee vesilasissa vettä, siitä voi päätellä, että vesi on tehty atomeista eikä platonisista asioista (pahoittelen tätä valintaa). Tosinsanoen, olet ajatellut väittäväsi jonkin fundamentaalisen asian olevan olemassa sillä perusteella, että on olemassa konsepteja epäfundamentaalisella tasolla. Sinulla ei ole kuitenkaan mitään varsinaista sanottavaa siitä, mikä se fundamentaalinen avaruuden perusta esim. on.

1

Lue lisää

Tämä fundamentaalinen kvanttitaso pitäisi esittää kvanttiobjekteina, joilla on jokin määritelmä, joka on täysin vapaa esim. aaltoyhtälöistä. Informaatioksi kutsutut bitit ovat yleisiä. Sen jälkeen sinun pitäisi vain osata kirjoittaa informaatio ja bitit ennen kuin sanot, että tästä seuraa jotain. Tiedätkö olevan olemassa bittitasoja, jotka eivät ole erilaistuneita tai joiden tuottama illuusio on eri kuin nykyinen illuusio?

Pätevyysalue, jolla yrität päteä, ei ole vielä todistetusti olemassa. Sillä päteminen ei ole siten arvokasta. Makrohavaitsija havaitsee mikro-objekteja jollain tavalla, koska makrohavaitsija on itse illuusiota määritelmän mukaan eikä hän ainakaan illuusioita illusioiden takia havaitse. Tai tiede on sitä, että vähintään joitan makrohavaisijan havaitsemia asioita pitää ennustettavasti syntyä (myös niiden ennustamattomuuden voi ennustaa, jos haluaa olla heti väärässä).Makrotasoa jossa tehdään mittauksia ei pidä naittaa yhteen jonkin makromallin kanssa, jota ei voi koskaan muuttaa, ja jossa ei voi koskaan tapahtua mitään paitsi sen mallin asioita. Ainakaan jos samalla ajattelee, että on toinen malli, jossa mikään ei tapahdu niinkuin makromallissa, mutta joka on niin säädelty, että toinen malli voi olla sen illuusiota. Tämä säätely on aivan käsittämättömän vastustava monipuolisille epälokaaliuden aiheuttamille eri muodoille, jos makromalli kaikkien niiden (tai niiden kielletyn yrittämisen) tapauksissa pysyy yllä ja ainoana asiana, mikä ennustamiseen tarvitaan.

"2) "Hieman" kietoutunut tarkoittaa käytännössä epälineaarista resonanssia eli sitä että niillä keskenään kietoutuneilla entiteeteillä pitää olla enemmän yhteistä aktiivista informaatiota kuin muilla entiteeteillä jotka eivät ole yhtä voimakkaaasti tai juuri ollenkaan toisiinsa sitoutuneita eli lomittuneita."

Vakuumissa ei ole resonanssia eli jokin moodi ottamassa energiaa vastaan, vaan siinä on pienin systeemin energia, joka pysyy samana. Kietoutumisessa ei tarvitse kuvitella, että tapahtuisi mitään muutosta reaaliajassa samalla, kun jokin on juuri nyt kietoutunut. Kun ei tapahdu mitään, ei tarvitse myöskään sanoa, montako objektia väärin oletetussa 'tapahtumassa' on, eli ei tarvitse sanoa olevan sellaista resonanssia, missä on yleensä määritelmän mukaan monta objektia. Kietoutumisen muuttuminen toiseksi kietoutumiseksi on tietysti tapahtuma.

Yllä mainitut vakuumit QFT:ssä ovat lisäksi kietoutuneet kentille, jotka eivät vuorovaikuta. Vakuumit voisivat siis olla esim. alussa sellaiset kuin nyt ovat. Niissä ei tapahtuisi mitään, eikä olsii vuorovaikutusta, eikä niiden kietoutuminen lähtisi niistä. Toisaalta systeemissä voisi olla alussa energiaa, mutta jotkut kentät K voisivat muodostaa sinne sun tänne vakuumeita luopumalla energiastaan vuorovaikutuksessa muiden kenttien kanssa, tai jos sen energia ei jakaudu kaikkialle tasan. Tällöin nämä kentät K ovat joissain paikoissa vakuumissa, missä eri alueet ovat kietoutuneet keskenään, mutta kenttä ei vuorovaikuta itseensä eikä vaikuttanut sillä tavalla aiemminkaan, jos sanotaan sen vaativan toisen kentän.

Kirjoitit tähän numeron 2, vaikka määritelmä 'mitä hieman kietoutuminen on?' ei ole seuraus siitä, että 'kaikki on kietoutunut kaikkeen muuhun' (tai siitä mikä on perusta). Joissakin perustoissa voitaisin lähteä siitä, että kietoutumista ei ole määritelty eikä sitä ole olemassa ennenkuin se on tullut illuusiona. Voitko kirjoittaa uudelleen kaiken tällaisen oikealle paikalleen? Koska voisit tarkoittaa esim., että resonanssi (sellainen kuin kaikki sen nykyilluusiosta tuntevat, mutta eri avaruudessa) on perusta, mutta kietoutuminen ei. Tällöin resonanssi pitäisi määritellä ennen kohtia 1 ja 2. Jos kietoutuminen esim. biteissä on perusta ja resonanssi illuusiota, niin voitko tästäkin kunnolla selittää, mistä olet sen keksinyt? Millainen resonassi biteistä syntyy ja miten, ja onko sellainen resonanssi kyseessä, mikä on jo havaittu.

B:
"Ihmisen mikrokosmoksen tasolla implisiittinen järjestys liittyy sekä henkilökohtaiseen että kollektiiviseen piilotajuntaan ja sen epälokaaleihin arkkityyppeihin C.G. Jungin hahmotuksen mukaisesti ilmaistuna joka mahdollistaa sen epälokaalisuutensa takia ns. kaukonäkemisen ja muut yliaistilliset kyvyt ja vastaavasti ns. arkipersoonallisuus on sosiaalinen näennäisminuus on lähinnä lauma-ajattelua ja laumatunteiden taso joka liittyy ns. evolutiiviseen kelpoisuuteen eli ns. käyttökelpoiseen fiktioon."

Perusta, joka muodostaa avaruuden, ei ole varsinaisesti lokaali eikä epälokaali. Epälokaali asia on joskus jokin, missä mainitaan kaksi eri kohtaa avaruudesta. Perustassa ei koskaan mainittaisi tällaisia tai siinä ei vitattaisi tähän avaruuteen. Perustalla ei siten ole mitään ominaisuutta nimeltä epälokaalius, joka mahdollistaa jonkin epälokaaliuden illuusioavaruudessa. Mitä eroa perustalla ja illuusiolla silloin edes olisi?

2

Anonyymi kirjoitti:

Tämä fundamentaalinen kvanttitaso pitäisi esittää kvanttiobjekteina, joilla on jokin määritelmä, joka on täysin vapaa esim. aaltoyhtälöistä. Informaatioksi kutsutut bitit ovat yleisiä. Sen jälkeen sinun pitäisi vain osata kirjoittaa informaatio ja bitit ennen kuin sanot, että tästä seuraa jotain. Tiedätkö olevan olemassa bittitasoja, jotka eivät ole erilaistuneita tai joiden tuottama illuusio on eri kuin nykyinen illuusio?

Pätevyysalue, jolla yrität päteä, ei ole vielä todistetusti olemassa. Sillä päteminen ei ole siten arvokasta. Makrohavaitsija havaitsee mikro-objekteja jollain tavalla, koska makrohavaitsija on itse illuusiota määritelmän mukaan eikä hän ainakaan illuusioita illusioiden takia havaitse. Tai tiede on sitä, että vähintään joitan makrohavaisijan havaitsemia asioita pitää ennustettavasti syntyä (myös niiden ennustamattomuuden voi ennustaa, jos haluaa olla heti väärässä).Makrotasoa jossa tehdään mittauksia ei pidä naittaa yhteen jonkin makromallin kanssa, jota ei voi koskaan muuttaa, ja jossa ei voi koskaan tapahtua mitään paitsi sen mallin asioita. Ainakaan jos samalla ajattelee, että on toinen malli, jossa mikään ei tapahdu niinkuin makromallissa, mutta joka on niin säädelty, että toinen malli voi olla sen illuusiota. Tämä säätely on aivan käsittämättömän vastustava monipuolisille epälokaaliuden aiheuttamille eri muodoille, jos makromalli kaikkien niiden (tai niiden kielletyn yrittämisen) tapauksissa pysyy yllä ja ainoana asiana, mikä ennustamiseen tarvitaan.

"2) "Hieman" kietoutunut tarkoittaa käytännössä epälineaarista resonanssia eli sitä että niillä keskenään kietoutuneilla entiteeteillä pitää olla enemmän yhteistä aktiivista informaatiota kuin muilla entiteeteillä jotka eivät ole yhtä voimakkaaasti tai juuri ollenkaan toisiinsa sitoutuneita eli lomittuneita."

Vakuumissa ei ole resonanssia eli jokin moodi ottamassa energiaa vastaan, vaan siinä on pienin systeemin energia, joka pysyy samana. Kietoutumisessa ei tarvitse kuvitella, että tapahtuisi mitään muutosta reaaliajassa samalla, kun jokin on juuri nyt kietoutunut. Kun ei tapahdu mitään, ei tarvitse myöskään sanoa, montako objektia väärin oletetussa 'tapahtumassa' on, eli ei tarvitse sanoa olevan sellaista resonanssia, missä on yleensä määritelmän mukaan monta objektia. Kietoutumisen muuttuminen toiseksi kietoutumiseksi on tietysti tapahtuma.

Yllä mainitut vakuumit QFT:ssä ovat lisäksi kietoutuneet kentille, jotka eivät vuorovaikuta. Vakuumit voisivat siis olla esim. alussa sellaiset kuin nyt ovat. Niissä ei tapahtuisi mitään, eikä olsii vuorovaikutusta, eikä niiden kietoutuminen lähtisi niistä. Toisaalta systeemissä voisi olla alussa energiaa, mutta jotkut kentät K voisivat muodostaa sinne sun tänne vakuumeita luopumalla energiastaan vuorovaikutuksessa muiden kenttien kanssa, tai jos sen energia ei jakaudu kaikkialle tasan. Tällöin nämä kentät K ovat joissain paikoissa vakuumissa, missä eri alueet ovat kietoutuneet keskenään, mutta kenttä ei vuorovaikuta itseensä eikä vaikuttanut sillä tavalla aiemminkaan, jos sanotaan sen vaativan toisen kentän.

Kirjoitit tähän numeron 2, vaikka määritelmä 'mitä hieman kietoutuminen on?' ei ole seuraus siitä, että 'kaikki on kietoutunut kaikkeen muuhun' (tai siitä mikä on perusta). Joissakin perustoissa voitaisin lähteä siitä, että kietoutumista ei ole määritelty eikä sitä ole olemassa ennenkuin se on tullut illuusiona. Voitko kirjoittaa uudelleen kaiken tällaisen oikealle paikalleen? Koska voisit tarkoittaa esim., että resonanssi (sellainen kuin kaikki sen nykyilluusiosta tuntevat, mutta eri avaruudessa) on perusta, mutta kietoutuminen ei. Tällöin resonanssi pitäisi määritellä ennen kohtia 1 ja 2. Jos kietoutuminen esim. biteissä on perusta ja resonanssi illuusiota, niin voitko tästäkin kunnolla selittää, mistä olet sen keksinyt? Millainen resonassi biteistä syntyy ja miten, ja onko sellainen resonanssi kyseessä, mikä on jo havaittu.

B:
"Ihmisen mikrokosmoksen tasolla implisiittinen järjestys liittyy sekä henkilökohtaiseen että kollektiiviseen piilotajuntaan ja sen epälokaaleihin arkkityyppeihin C.G. Jungin hahmotuksen mukaisesti ilmaistuna joka mahdollistaa sen epälokaalisuutensa takia ns. kaukonäkemisen ja muut yliaistilliset kyvyt ja vastaavasti ns. arkipersoonallisuus on sosiaalinen näennäisminuus on lähinnä lauma-ajattelua ja laumatunteiden taso joka liittyy ns. evolutiiviseen kelpoisuuteen eli ns. käyttökelpoiseen fiktioon."

Perusta, joka muodostaa avaruuden, ei ole varsinaisesti lokaali eikä epälokaali. Epälokaali asia on joskus jokin, missä mainitaan kaksi eri kohtaa avaruudesta. Perustassa ei koskaan mainittaisi tällaisia tai siinä ei vitattaisi tähän avaruuteen. Perustalla ei siten ole mitään ominaisuutta nimeltä epälokaalius, joka mahdollistaa jonkin epälokaaliuden illuusioavaruudessa. Mitä eroa perustalla ja illuusiolla silloin edes olisi?

2

Lue lisää

Perustalla on selvästi iso nippu ominaisuuksia, jotka mahdollistavat lokaaliutta. Idea perustan toivomisessa joulupukilta on kuitenkin se, että joskus se muodostaisi jotain muuta fysiikkaa kuin sitä, millä maailma on toiminut täydellisesti joihinkin mittauksiin asti. Ikäänkuin illuusiossa ei olisi koskaan ollut tehty muutoksia sen suhteen millainen illuusio se ylipäänsä on. Perustalla ehkä halutaan, että olisi olemassa kaksi erillistä illuusiota, joista toinen on silloin tällöin, vaikka siitä ei ole mitään esitettyä siirtymää toiseen illuusioon, ja joka voisi yhdistää illuusiot myös ilman perustaa. Muutoin yhtä hyvä olisi ehkä toivoa pieniä muutoksia yhtälöihin, jotka ovat illuusion yhtälöitä, ja jotka aluksi olivat suurin murheenkryyni kaukonäkijän elämässä.

Kaukonäkeminen on myös asia, joka vaikuttaa enemmän illuusiomaailman koneelta. Koneena sillä ei ole välttämättä mitään yksittäisiä osia, jotka olisivat suoraan liitettävissä yksittäisin perustan ominaisuuksiin. Perustojen tekeminen ei ole automaattinen ja yksikaistainen tie. Silloin ei ole varmaa, että kukaan tulisi koskaan tahattomasti tekemään perustaa, jossa olisi myöhemmin mahdollista näkyä muodostuvan illuusiotason monimutkainen kaukonäkemisen kone.

B:
"Yleinen hokema varsinkin teoreettisten fyysikoiden ryhmäajattelun puitteissa on että "kukaan ei ymmärrä kvanttifysiikka" ja sen takia jokaisen tutkijan pitäisi keskittyä pelkästään vain matemaattiseen formalismiin eli ns. "turpa kiinni ja laske" metodiin jotta kukaan ei vain vahingossakaan eksyisi pohtimaan asioita ns. "kvanttimystiikan" viitekehyksessä joka taas on täydellinen kauhistus ja kammotus jokaiselle itseäänkunnioittavalle materialistille, ateistille, "vapaa-ajattelijalle" (";-)") ja "tieteelliselle" skeptikolle ja myös kaikille jotka haluavat tulla hyväksytyksi akateemisen yhteisön jäsenenä."

Olet ymmärtänyt nämä hokemat väärin. Ne eivät liity toisiinsa eikä kumpikaan liity kvanttimystiikkaan.

'Kukaan ei ymmärrä kvanttifysiikkaa' on jotain, mikä liittyy huomattavasti suurempaan määrään tietoa ja tekemistä aiheen matemaattisen formalismin parissa, kuin mitä B:llä kaiketi on. Oikeassa kvanttifysiikassa tehdään paljon vaiheita ja välivaiheita ja etenkin todistuksia, jotta joskus saadaan tulos, mitä verrataan mittauksiin. Se että ei ymmärrettä mitä tehdään, tarkoittaa ettei suurella osalla tästä työstä tunnu olevan selitystä eikä ihminen osaa käsitellä sitä mitenkään. On olemassa kvanttitulkintoja, kuten (riveillä)
https://en.wikipedia.org/wiki/Interpretations_of_quantum_mechanics#Comparisons
Mikään näistä ei ole sellainen kädestäpitelijä, joka saisi ymmärtämään kvanttifysiikkaa tavalla, johon äskeisessä viitataan. Ihmiset jotka puhuvat ei-ymmärtämisestä voivat olla 99 % jonkin tulkinnan kannalla (mikä kai on harvinaista, kun kuitenkin puhutaan ihmisistä, jotka tietävät, mitä arvoa tulkinnalla ja sellaiseen ripustautumisella on). Mikään ymmärtämisen aihe ei välttämättä ole se, mikä näiden tulkinojen aihe on (annettu sarakkeissa).

Lisäksi 'hiljaa ja laske' ei perustu siihen, että ymmärrys olisi suurta tai pientä, vaan siihen että jokaisen tulkinnan asema on heikko verrattuna mihinkään muuhun tulkintaan. Tämä lause itsessään ei vielä kehota siihen, että ei tehtäisi seuraavaa QM-tulkintaa, vaan se on ensisijassa negatiivinen suhtautuminen niihin, joita on olemassa, mutta jotka eivät ole tuottaneet uutta verifioitavaa tiedettä eli QM2-mallia. Kaikissa tulkinnoissa täytyy keskittyä matemaattiseen formalismiin, jota on, ja tehdä hieman lisää sitä, tai muuten niitä ei ole olemassa.

Tässä on nyt varmaan selvä, että jos halutaan kaikkien olevan hiljaa ja laskea, niin siihen ei tarvita perustelua siitä, että kukaan ei ymmärrä. Samalla tavalla kvanttimystiikkaa ei tarvitse arvostella sillä, että hyvä kvanttitulkinta on 'laske'. Kun parempiakin arvosteluja on. Kvanttimystiikka ei ole oma kvanttitulkintansa eikä se harjoita sellaisten tekemistä.

B:
"Tälläkin palstalla muutama tyyppi haluaa korostaa sitä että kvanttifysiikka on muka pelkästään vain hiukkasfysiikan standardimalli ja Schrödingerin aaltoyhtälö pitää hahmottaa pelkästään matemaattisen kaavan tasolla eikä varsinkaan haluta keskustella kvanttifysiikan tulkinnoista."

Haluan että jos sanot näin, niin myös korostat sitä, mikä toinen taso on kyseessä Schrödingerin aaltoyhtälössä. Kvanttifysiikan tulkinnoissa on kaikissa matemaattinen kaavan taso. Sitten ne sanovat melkein kaikki esim. että aalto on todennäköisyysaalto. Jotkut sanovat todennäköisyysaallon olevan olemassa, kuin maailma olisi tietokone, joka on tehty pelkästä (avaruudesta ja) todennäköisyysaalloista. Toisten mielestä se on tietokone, jossa on muutakin, mutta sitä tutkitaan vain todennäköisyysaaltoina. Bohmin mielestä koneessa on jotain implisiittistä konemaisuutta (sanan 'kone' voi korvata muulla, jos se on huono vertauskuva).

3

Anonyymi kirjoitti:

Perustalla on selvästi iso nippu ominaisuuksia, jotka mahdollistavat lokaaliutta. Idea perustan toivomisessa joulupukilta on kuitenkin se, että joskus se muodostaisi jotain muuta fysiikkaa kuin sitä, millä maailma on toiminut täydellisesti joihinkin mittauksiin asti. Ikäänkuin illuusiossa ei olisi koskaan ollut tehty muutoksia sen suhteen millainen illuusio se ylipäänsä on. Perustalla ehkä halutaan, että olisi olemassa kaksi erillistä illuusiota, joista toinen on silloin tällöin, vaikka siitä ei ole mitään esitettyä siirtymää toiseen illuusioon, ja joka voisi yhdistää illuusiot myös ilman perustaa. Muutoin yhtä hyvä olisi ehkä toivoa pieniä muutoksia yhtälöihin, jotka ovat illuusion yhtälöitä, ja jotka aluksi olivat suurin murheenkryyni kaukonäkijän elämässä.

Kaukonäkeminen on myös asia, joka vaikuttaa enemmän illuusiomaailman koneelta. Koneena sillä ei ole välttämättä mitään yksittäisiä osia, jotka olisivat suoraan liitettävissä yksittäisin perustan ominaisuuksiin. Perustojen tekeminen ei ole automaattinen ja yksikaistainen tie. Silloin ei ole varmaa, että kukaan tulisi koskaan tahattomasti tekemään perustaa, jossa olisi myöhemmin mahdollista näkyä muodostuvan illuusiotason monimutkainen kaukonäkemisen kone.

B:
"Yleinen hokema varsinkin teoreettisten fyysikoiden ryhmäajattelun puitteissa on että "kukaan ei ymmärrä kvanttifysiikka" ja sen takia jokaisen tutkijan pitäisi keskittyä pelkästään vain matemaattiseen formalismiin eli ns. "turpa kiinni ja laske" metodiin jotta kukaan ei vain vahingossakaan eksyisi pohtimaan asioita ns. "kvanttimystiikan" viitekehyksessä joka taas on täydellinen kauhistus ja kammotus jokaiselle itseäänkunnioittavalle materialistille, ateistille, "vapaa-ajattelijalle" (";-)") ja "tieteelliselle" skeptikolle ja myös kaikille jotka haluavat tulla hyväksytyksi akateemisen yhteisön jäsenenä."

Olet ymmärtänyt nämä hokemat väärin. Ne eivät liity toisiinsa eikä kumpikaan liity kvanttimystiikkaan.

'Kukaan ei ymmärrä kvanttifysiikkaa' on jotain, mikä liittyy huomattavasti suurempaan määrään tietoa ja tekemistä aiheen matemaattisen formalismin parissa, kuin mitä B:llä kaiketi on. Oikeassa kvanttifysiikassa tehdään paljon vaiheita ja välivaiheita ja etenkin todistuksia, jotta joskus saadaan tulos, mitä verrataan mittauksiin. Se että ei ymmärrettä mitä tehdään, tarkoittaa ettei suurella osalla tästä työstä tunnu olevan selitystä eikä ihminen osaa käsitellä sitä mitenkään. On olemassa kvanttitulkintoja, kuten (riveillä)
https://en.wikipedia.org/wiki/Interpretations_of_quantum_mechanics#Comparisons
Mikään näistä ei ole sellainen kädestäpitelijä, joka saisi ymmärtämään kvanttifysiikkaa tavalla, johon äskeisessä viitataan. Ihmiset jotka puhuvat ei-ymmärtämisestä voivat olla 99 % jonkin tulkinnan kannalla (mikä kai on harvinaista, kun kuitenkin puhutaan ihmisistä, jotka tietävät, mitä arvoa tulkinnalla ja sellaiseen ripustautumisella on). Mikään ymmärtämisen aihe ei välttämättä ole se, mikä näiden tulkinojen aihe on (annettu sarakkeissa).

Lisäksi 'hiljaa ja laske' ei perustu siihen, että ymmärrys olisi suurta tai pientä, vaan siihen että jokaisen tulkinnan asema on heikko verrattuna mihinkään muuhun tulkintaan. Tämä lause itsessään ei vielä kehota siihen, että ei tehtäisi seuraavaa QM-tulkintaa, vaan se on ensisijassa negatiivinen suhtautuminen niihin, joita on olemassa, mutta jotka eivät ole tuottaneet uutta verifioitavaa tiedettä eli QM2-mallia. Kaikissa tulkinnoissa täytyy keskittyä matemaattiseen formalismiin, jota on, ja tehdä hieman lisää sitä, tai muuten niitä ei ole olemassa.

Tässä on nyt varmaan selvä, että jos halutaan kaikkien olevan hiljaa ja laskea, niin siihen ei tarvita perustelua siitä, että kukaan ei ymmärrä. Samalla tavalla kvanttimystiikkaa ei tarvitse arvostella sillä, että hyvä kvanttitulkinta on 'laske'. Kun parempiakin arvosteluja on. Kvanttimystiikka ei ole oma kvanttitulkintansa eikä se harjoita sellaisten tekemistä.

B:
"Tälläkin palstalla muutama tyyppi haluaa korostaa sitä että kvanttifysiikka on muka pelkästään vain hiukkasfysiikan standardimalli ja Schrödingerin aaltoyhtälö pitää hahmottaa pelkästään matemaattisen kaavan tasolla eikä varsinkaan haluta keskustella kvanttifysiikan tulkinnoista."

Haluan että jos sanot näin, niin myös korostat sitä, mikä toinen taso on kyseessä Schrödingerin aaltoyhtälössä. Kvanttifysiikan tulkinnoissa on kaikissa matemaattinen kaavan taso. Sitten ne sanovat melkein kaikki esim. että aalto on todennäköisyysaalto. Jotkut sanovat todennäköisyysaallon olevan olemassa, kuin maailma olisi tietokone, joka on tehty pelkästä (avaruudesta ja) todennäköisyysaalloista. Toisten mielestä se on tietokone, jossa on muutakin, mutta sitä tutkitaan vain todennäköisyysaaltoina. Bohmin mielestä koneessa on jotain implisiittistä konemaisuutta (sanan 'kone' voi korvata muulla, jos se on huono vertauskuva).

3

Lue lisää

B:
"ja jos niistä tulee puhe niin pyritään korostamaan ns. multiversumimallia koska se säilyttää lokaalisuuden ja determinismin eikä häiritse relativistisen fysiikan mallinnusta joka sopii paremmin perinteiseen materialistiseen maailmankuvaan joka on tiedeyhteisön vallitseva metafysiikka."

Jos se mitenkään kenellekään kuuluu, niin MWI ei ole saavuttanut sitä, missä se on deterministinen ja lokaali malli QM:stä (tai muunkaanlainen). Ei ole vielä olemassa objekteja ja niiden evoluutiota, joka voitaisiin ottaa käyttöön ja seurata niillä tapahtumaa, jossa käy kuten QM-tulkintojen kohteena olevassa mittauksen hetkessä. Laitat liikaa painoarvoa siihen, mitä ihmiset ovat lupailleet ja toivoneet ääneen (*), etkä sille, millaisia matemaattisia malleja he voivat esittää. Tässä tapauksessa olisi myös voinut käydä niin, että MWI:ssä voisi pitää oleellisimpana sen kietoutuneiden maailmojen ideaa. Malli olisi voinut dekoheroitua niiksi, mutta MWI:n ei tarvitsisi olla ripustautuneena kaikkiin täysin erillisiin ominaisuuksiin, kuten kietoudutaanko heittämällä niinkuin muut ja/tai olisiko kyseessä epälokaali determinismi, joka kehittää tilojen dekoherenttia. Alla olet kuitenkin ilmeisesti kaikkia ideioita vastaan, koska kietoutuneet maailmat ovat energiapaskaa.

(*) Ensimmäisenä kuitenkaan ei pitäisi antaa arvoa tuon wikipedian taulukon arvoille.

MWI on tavallaan myös ollut pitkään aikaan ainoa ala, minkä sisällä on ollut yritystä tehdä laskemalla tulos, mitä QM:ssä tietyissä tapauksissa tapahtuu. Jos vähänkin edistystä tapahtuu, muut tulkinnat (mukaanlukien 'laske', jos niin haluaa sanoa) alkavat jossain vaiheessa muistuttaa pysähtyneisyyttä ja sitä, että oltaisiin jostain syystä mielummin tietämättömiä siitä, millainen todellisuus on. Tällöin kyseessä ei ole loputtomiin ns. tulkintojen vertailu keskenään, vaan pikemminkin muodostuu ns. 'QM päivitetty versio 2', joka on teoria, joka ei koskaan todistu tms., mutta joka on ainoa joka ryhtyy asioihin.

B:
"Jostain syystä ei nähdä ongelmana sitä että jos jokaisessa mahdollisessa vuorovaikutuksessa syntyy lukuisia kokonaisia kaikkeuksia jokaisen sekunnin aikana niin mistä tulee se aine ja energia joka tuottaa ne versumit joita on lukematon alati kasvava määrä."

'Kokonainen kaikkeus' on väärin määritelty, koska MWI:ssä ei muodostu uusia aaltofunktioita. Jos unohdetaan kaikki edellinen, niin et voi kuvitella hypoteettista universumia, jossa ei olisi aaltofunktioita, mutta joka silti olisi samanlainen kuin kokonainen tuntemasi kaikkeus. Aine ja energia, joita kuvittelet illuusiopäissäsi olevan olemassa, ovat aaltofunktiota. Energiamäärä joka on käytettävissäsi, ja aine joka on käytettävissäsi jollain tavalla myös, ovat niitä, jotka aaltofunktion kietoutuminen sinuun sanoo tällä hetkellä (spesifimmin sinusta tämä energia on täällä ja tämä aine on täällä). Jos joskus tapahtuu jotain sen perusteella, että olit kietoutunut energiaan energian määränä jossakin, se energia näyttää olevan olemassa. Ja siksi sinusta maailmassa on energiaa. Ennen kuin olet kietoutunut yhteen asiaan, voi olla olemassa energiaa esim. palloaaltona, joka olisi energiaa joka suuntaan samalla todennäköisyydellä. Maailmojen lukumäärien laskijoiden mielestä niitä ei ole vielä tätä energiaa varten, joten 'mihin voi mennä energiaa, kun ei ole tullut maailmaa', olisi myös yhtä hyvä kysymys. Energia palloaallossa kuitenkin on olemassa tietty määrä ja kaikissa seuraavissa maaimoissa, joissa palloaalto mitataan yhtenä fotonina yhhdessä paikassa, näkyy tämä saman energian määrä. Muissa maailmoissa fotoni on mennyt eri paikkaan ja on eri paikkojen käytettävissäolevaa energiaa.

4

Anonyymi kirjoitti:

B:
"ja jos niistä tulee puhe niin pyritään korostamaan ns. multiversumimallia koska se säilyttää lokaalisuuden ja determinismin eikä häiritse relativistisen fysiikan mallinnusta joka sopii paremmin perinteiseen materialistiseen maailmankuvaan joka on tiedeyhteisön vallitseva metafysiikka."

Jos se mitenkään kenellekään kuuluu, niin MWI ei ole saavuttanut sitä, missä se on deterministinen ja lokaali malli QM:stä (tai muunkaanlainen). Ei ole vielä olemassa objekteja ja niiden evoluutiota, joka voitaisiin ottaa käyttöön ja seurata niillä tapahtumaa, jossa käy kuten QM-tulkintojen kohteena olevassa mittauksen hetkessä. Laitat liikaa painoarvoa siihen, mitä ihmiset ovat lupailleet ja toivoneet ääneen (*), etkä sille, millaisia matemaattisia malleja he voivat esittää. Tässä tapauksessa olisi myös voinut käydä niin, että MWI:ssä voisi pitää oleellisimpana sen kietoutuneiden maailmojen ideaa. Malli olisi voinut dekoheroitua niiksi, mutta MWI:n ei tarvitsisi olla ripustautuneena kaikkiin täysin erillisiin ominaisuuksiin, kuten kietoudutaanko heittämällä niinkuin muut ja/tai olisiko kyseessä epälokaali determinismi, joka kehittää tilojen dekoherenttia. Alla olet kuitenkin ilmeisesti kaikkia ideioita vastaan, koska kietoutuneet maailmat ovat energiapaskaa.

(*) Ensimmäisenä kuitenkaan ei pitäisi antaa arvoa tuon wikipedian taulukon arvoille.

MWI on tavallaan myös ollut pitkään aikaan ainoa ala, minkä sisällä on ollut yritystä tehdä laskemalla tulos, mitä QM:ssä tietyissä tapauksissa tapahtuu. Jos vähänkin edistystä tapahtuu, muut tulkinnat (mukaanlukien 'laske', jos niin haluaa sanoa) alkavat jossain vaiheessa muistuttaa pysähtyneisyyttä ja sitä, että oltaisiin jostain syystä mielummin tietämättömiä siitä, millainen todellisuus on. Tällöin kyseessä ei ole loputtomiin ns. tulkintojen vertailu keskenään, vaan pikemminkin muodostuu ns. 'QM päivitetty versio 2', joka on teoria, joka ei koskaan todistu tms., mutta joka on ainoa joka ryhtyy asioihin.

B:
"Jostain syystä ei nähdä ongelmana sitä että jos jokaisessa mahdollisessa vuorovaikutuksessa syntyy lukuisia kokonaisia kaikkeuksia jokaisen sekunnin aikana niin mistä tulee se aine ja energia joka tuottaa ne versumit joita on lukematon alati kasvava määrä."

'Kokonainen kaikkeus' on väärin määritelty, koska MWI:ssä ei muodostu uusia aaltofunktioita. Jos unohdetaan kaikki edellinen, niin et voi kuvitella hypoteettista universumia, jossa ei olisi aaltofunktioita, mutta joka silti olisi samanlainen kuin kokonainen tuntemasi kaikkeus. Aine ja energia, joita kuvittelet illuusiopäissäsi olevan olemassa, ovat aaltofunktiota. Energiamäärä joka on käytettävissäsi, ja aine joka on käytettävissäsi jollain tavalla myös, ovat niitä, jotka aaltofunktion kietoutuminen sinuun sanoo tällä hetkellä (spesifimmin sinusta tämä energia on täällä ja tämä aine on täällä). Jos joskus tapahtuu jotain sen perusteella, että olit kietoutunut energiaan energian määränä jossakin, se energia näyttää olevan olemassa. Ja siksi sinusta maailmassa on energiaa. Ennen kuin olet kietoutunut yhteen asiaan, voi olla olemassa energiaa esim. palloaaltona, joka olisi energiaa joka suuntaan samalla todennäköisyydellä. Maailmojen lukumäärien laskijoiden mielestä niitä ei ole vielä tätä energiaa varten, joten 'mihin voi mennä energiaa, kun ei ole tullut maailmaa', olisi myös yhtä hyvä kysymys. Energia palloaallossa kuitenkin on olemassa tietty määrä ja kaikissa seuraavissa maaimoissa, joissa palloaalto mitataan yhtenä fotonina yhhdessä paikassa, näkyy tämä saman energian määrä. Muissa maailmoissa fotoni on mennyt eri paikkaan ja on eri paikkojen käytettävissäolevaa energiaa.

4

Lue lisää

Idealistisessa MWI mallissa litran kokoinen universumi, joka alkaa esim. miljardista tällaisesta pallosta, joista kaikki dekoheroivat toisensa (muodostaen mieluiten äärettömän monta maailmaa, kun miljardi objektia voi olla missä tahansa paikassa litran sisällä), ei ole mitään mysteeriä, että miten paljon energiaa niissä maailmoissa pitäisi olla tulevaisuudessa kaikkia tapahtumia varten, ja missä se energia alussa oli. Jos valitat maailmoista, valitat paljon enemmän siitä, onko litran sisällä lupa olla missä tahansa järjestyksessä. Ja epäilet ääneen sitä, onko kukaan niin etevä, että (periaatteessa) osaa kertoa maailmojen välisesti, mitä miljardit asiat tekevät äärettömissä vaihtoehdoissa. Tähän kertomiseen nimenomaan ei liity, että kerrottaisiin energian synnystä tai energiattoman 'maailman tyhjän paikan' synnystä, joka odottaa syntyvää maailmaa ja kysyy siihen sitten energiaa sieltä, missä itse oli aluksi ilman energiaa tms.. Jos ei kerro sellaisia niin ei pitäisi joutua vertaamaan itseään sellaisiin uskovien kanssa. Uskot mahdollisesti myös siihen, että kaikki maailmat ovat avoimia tietojensa ryöstämiseksi. Ja siten myös energiat ovat avoimia, joten on parempi että niillä on se energia alussa ennen ryöstöä. Litrassa voisit kuitenkin sekaantua toiseen maailmaan vain siten, että yhden pallon (tai pikemminkin kaikkien) lähettämä energia teleportataan siihen paikkaan, missä se on toisessa maailmassa. Jos se energia on sinussa eli sinun paikassasi, se mistä se teleportattiin ei varmaankaan sisällä sitä enää, kun palaat takasin tavalliseen järjestykseen. (Kaikki järjestyksen muuntelu tapahtuu kuten yllä sanottu kietoutuminen eli vuorovaikutuksessa, joten voit muuttaa maailmaa vain käymällä muuttamassa sitä yksi kerrallaan).

B:
"Aaltojen ja kenttien keskinäiset interferenssit kykenevät tuottamaan havaitsijoille rinnakkaisia ja päällekäisiä kokemustason kaikkeuksia mikä minusta on ainoa uskottava multiversumimalli."

Mitä eroa sinusta on tällä interferenssillä ja kietoutumisella? VaI julistatko tässä nyt jo vain pelkän julistamisen ilosta? Koska interferenssi on aivan väärä sana tässä yhtydessä, niin mieti myös, miten kahden asian interferenssistä voisi syntyä äärettömän monta maailmaa kerralla, eli mieti että mitä asioita lasket, kun lasket äärettömään. Maailma on MWI:ssä asia, joka koskee täyttä mittausta. Yhtä aaltoa varten on laskettava äärettömän lisäksi ne tapaukset, missä mittaus on jollain avaruuden kohdalla osittainen.

B:
"Matematiikan tasolla voi tietysti vallitsevaa maailmankuvaa ja tieteenalan paradigmaa vaarantamatta tutkia mitä tahansa kunhan keskittyy esim. fiktiivisiin alkeishiukkasiin jotka voi halutessaan yrittää hahmottaa ikäänkuin pikkuruisina biljardipalloina törmäilemässä toisiinsa kun taas kenttien ja aaltojen tasolla hahmottaminen voi viedä ajattelun vaarallisen lähelle ns. kvanttimystiikkaa joka kuitenkin lienee oikeammansuuntainen hahmotus koska ns. alkeishiukkaset usein hahmotetaan kenttien eksitaatioina eli ikäänkuin veden pyörteiden tapaisina väliaikaisina ilmiöinä."

Alkeishiukkaset ovat eksitaatioita, jotka eivät koskaan katoa. Varsinkaan jos ei jäädä miettimään yhtä eksitaation tyyppiä ja anneta sen eksitoitumistapauksen kadota mielestä silloin, kun pelkkä tyyppi mukamas muuttuu (vaikka tyypeissäkin on oleellista kaiken tyyppeyden säilyminen). Tästä syystä on sanottu myös, että universumi voi syntyä nollasta energiasta, mutta ei välttämättä nollasta informaatiosta, koska pitäisi olla informaationa toisen eksitaation vasta-eksitaatiota.

XPR:
"Mielestäni tuo on virheellinen MWI:n tulkinta tai ainakaan itse en tulkitse MWI:tä tuolla tavoin. Eli, ne tyypilliset kuvat, joissa havainnollistetaan erilaisia tapahtumia, jotka liittyvät multiversumin eri osiin, ovat vain kyseisten tapahtumien havainnollistuksia."

Tuntematta näitä kuvia, on täysin välttämätöntä käydä läpi kuvina, kaikki aaltofunktion nykyisen tilan osittaiset tilat, ja näyttää ihmisille eri piirroksina niiden tapauksia käyttänyt mittaaja, siten että tälläisella mittauksella on ns. olemassaolo. Muutoin MWI ei kertoisi, mitä unviersumissa tapahtuu aaltofunktioina ja mittaajan ja tämän mitatun aaltofunktion välisenä kietoutumisena, eikä MWI sanosi tällaisten aaltojen olevan aina olemassa romahtamisen asemasta, ja ilman tätä MWI voisi lopettaa kaiken.

XPR:
"Eli, energian kokonaismäärä kaiketi ei kasva, vaan kyse on vain siitä, että minkä osan siitä energiasta kulloinkin havaitsemme, tarkoittaen sitä, että se energia on tulkittavissa ns. erilaisiksi maailmoiksi, jotka kaikki ovat jatkuvasti reaalisia, koska energia on reaalista, mutta toisaalta, vain infinitesimaalisen pieni osa siitä energiasta on havaittavissa."

Tämä on väärin ja turhaa.

5

Anonyymi kirjoitti:

Idealistisessa MWI mallissa litran kokoinen universumi, joka alkaa esim. miljardista tällaisesta pallosta, joista kaikki dekoheroivat toisensa (muodostaen mieluiten äärettömän monta maailmaa, kun miljardi objektia voi olla missä tahansa paikassa litran sisällä), ei ole mitään mysteeriä, että miten paljon energiaa niissä maailmoissa pitäisi olla tulevaisuudessa kaikkia tapahtumia varten, ja missä se energia alussa oli. Jos valitat maailmoista, valitat paljon enemmän siitä, onko litran sisällä lupa olla missä tahansa järjestyksessä. Ja epäilet ääneen sitä, onko kukaan niin etevä, että (periaatteessa) osaa kertoa maailmojen välisesti, mitä miljardit asiat tekevät äärettömissä vaihtoehdoissa. Tähän kertomiseen nimenomaan ei liity, että kerrottaisiin energian synnystä tai energiattoman 'maailman tyhjän paikan' synnystä, joka odottaa syntyvää maailmaa ja kysyy siihen sitten energiaa sieltä, missä itse oli aluksi ilman energiaa tms.. Jos ei kerro sellaisia niin ei pitäisi joutua vertaamaan itseään sellaisiin uskovien kanssa. Uskot mahdollisesti myös siihen, että kaikki maailmat ovat avoimia tietojensa ryöstämiseksi. Ja siten myös energiat ovat avoimia, joten on parempi että niillä on se energia alussa ennen ryöstöä. Litrassa voisit kuitenkin sekaantua toiseen maailmaan vain siten, että yhden pallon (tai pikemminkin kaikkien) lähettämä energia teleportataan siihen paikkaan, missä se on toisessa maailmassa. Jos se energia on sinussa eli sinun paikassasi, se mistä se teleportattiin ei varmaankaan sisällä sitä enää, kun palaat takasin tavalliseen järjestykseen. (Kaikki järjestyksen muuntelu tapahtuu kuten yllä sanottu kietoutuminen eli vuorovaikutuksessa, joten voit muuttaa maailmaa vain käymällä muuttamassa sitä yksi kerrallaan).

B:
"Aaltojen ja kenttien keskinäiset interferenssit kykenevät tuottamaan havaitsijoille rinnakkaisia ja päällekäisiä kokemustason kaikkeuksia mikä minusta on ainoa uskottava multiversumimalli."

Mitä eroa sinusta on tällä interferenssillä ja kietoutumisella? VaI julistatko tässä nyt jo vain pelkän julistamisen ilosta? Koska interferenssi on aivan väärä sana tässä yhtydessä, niin mieti myös, miten kahden asian interferenssistä voisi syntyä äärettömän monta maailmaa kerralla, eli mieti että mitä asioita lasket, kun lasket äärettömään. Maailma on MWI:ssä asia, joka koskee täyttä mittausta. Yhtä aaltoa varten on laskettava äärettömän lisäksi ne tapaukset, missä mittaus on jollain avaruuden kohdalla osittainen.

B:
"Matematiikan tasolla voi tietysti vallitsevaa maailmankuvaa ja tieteenalan paradigmaa vaarantamatta tutkia mitä tahansa kunhan keskittyy esim. fiktiivisiin alkeishiukkasiin jotka voi halutessaan yrittää hahmottaa ikäänkuin pikkuruisina biljardipalloina törmäilemässä toisiinsa kun taas kenttien ja aaltojen tasolla hahmottaminen voi viedä ajattelun vaarallisen lähelle ns. kvanttimystiikkaa joka kuitenkin lienee oikeammansuuntainen hahmotus koska ns. alkeishiukkaset usein hahmotetaan kenttien eksitaatioina eli ikäänkuin veden pyörteiden tapaisina väliaikaisina ilmiöinä."

Alkeishiukkaset ovat eksitaatioita, jotka eivät koskaan katoa. Varsinkaan jos ei jäädä miettimään yhtä eksitaation tyyppiä ja anneta sen eksitoitumistapauksen kadota mielestä silloin, kun pelkkä tyyppi mukamas muuttuu (vaikka tyypeissäkin on oleellista kaiken tyyppeyden säilyminen). Tästä syystä on sanottu myös, että universumi voi syntyä nollasta energiasta, mutta ei välttämättä nollasta informaatiosta, koska pitäisi olla informaationa toisen eksitaation vasta-eksitaatiota.

XPR:
"Mielestäni tuo on virheellinen MWI:n tulkinta tai ainakaan itse en tulkitse MWI:tä tuolla tavoin. Eli, ne tyypilliset kuvat, joissa havainnollistetaan erilaisia tapahtumia, jotka liittyvät multiversumin eri osiin, ovat vain kyseisten tapahtumien havainnollistuksia."

Tuntematta näitä kuvia, on täysin välttämätöntä käydä läpi kuvina, kaikki aaltofunktion nykyisen tilan osittaiset tilat, ja näyttää ihmisille eri piirroksina niiden tapauksia käyttänyt mittaaja, siten että tälläisella mittauksella on ns. olemassaolo. Muutoin MWI ei kertoisi, mitä unviersumissa tapahtuu aaltofunktioina ja mittaajan ja tämän mitatun aaltofunktion välisenä kietoutumisena, eikä MWI sanosi tällaisten aaltojen olevan aina olemassa romahtamisen asemasta, ja ilman tätä MWI voisi lopettaa kaiken.

XPR:
"Eli, energian kokonaismäärä kaiketi ei kasva, vaan kyse on vain siitä, että minkä osan siitä energiasta kulloinkin havaitsemme, tarkoittaen sitä, että se energia on tulkittavissa ns. erilaisiksi maailmoiksi, jotka kaikki ovat jatkuvasti reaalisia, koska energia on reaalista, mutta toisaalta, vain infinitesimaalisen pieni osa siitä energiasta on havaittavissa."

Tämä on väärin ja turhaa.

5

Lue lisää

XPR:
"Aaltoja, kenttiä jne. ei pitäisi tieteessä tyytyä pitämään maagisina asioina, vain täytyisi kyetä selittämään, että mistä ne koostuvat ja esim. todelliset aallot koostuvat osistansa. Kaiketi siis ko. aallot ja kentät siis koostuvat sellaisista osista, joista kuitenkin vain osa kyetään havaitsemaan paikallisesti."

B puhui varmaan todennäköisyysaalloista. Jos on olemassa hiukkasen todennäköisyysaallon osa, jota ei voi havaita, niin eikö se ole pimeää ainetta? Tai pimeää ainetta joskus jollain todennäköisyydellä tai tietyn nopeuksisena?

XPR:
"Todellisuus on kvantittunut, eli energia ilmenee kvantteina, jotka ovat "energiapaketteja". Kuitenkin, ne energiapaketit ilmeisesti vuorovaikuttavat keskenään epälokaalisti..."

Tämä vuorovvaikutus ei koske standardimallia. Sen mikä vuorovaikuttaa johonkin (tai pikemminkin se mikä on sen vuorovaikutuksen hiukkanen) täytyy olla todennäköisyydellään ja joskus virtuaalisesti sanottuna siellä, mihin se on muuttumassa eikä mitään efektejä tapahdu tämän olemisen ylitse.

6

Anonyymi kirjoitti:

Idealistisessa MWI mallissa litran kokoinen universumi, joka alkaa esim. miljardista tällaisesta pallosta, joista kaikki dekoheroivat toisensa (muodostaen mieluiten äärettömän monta maailmaa, kun miljardi objektia voi olla missä tahansa paikassa litran sisällä), ei ole mitään mysteeriä, että miten paljon energiaa niissä maailmoissa pitäisi olla tulevaisuudessa kaikkia tapahtumia varten, ja missä se energia alussa oli. Jos valitat maailmoista, valitat paljon enemmän siitä, onko litran sisällä lupa olla missä tahansa järjestyksessä. Ja epäilet ääneen sitä, onko kukaan niin etevä, että (periaatteessa) osaa kertoa maailmojen välisesti, mitä miljardit asiat tekevät äärettömissä vaihtoehdoissa. Tähän kertomiseen nimenomaan ei liity, että kerrottaisiin energian synnystä tai energiattoman 'maailman tyhjän paikan' synnystä, joka odottaa syntyvää maailmaa ja kysyy siihen sitten energiaa sieltä, missä itse oli aluksi ilman energiaa tms.. Jos ei kerro sellaisia niin ei pitäisi joutua vertaamaan itseään sellaisiin uskovien kanssa. Uskot mahdollisesti myös siihen, että kaikki maailmat ovat avoimia tietojensa ryöstämiseksi. Ja siten myös energiat ovat avoimia, joten on parempi että niillä on se energia alussa ennen ryöstöä. Litrassa voisit kuitenkin sekaantua toiseen maailmaan vain siten, että yhden pallon (tai pikemminkin kaikkien) lähettämä energia teleportataan siihen paikkaan, missä se on toisessa maailmassa. Jos se energia on sinussa eli sinun paikassasi, se mistä se teleportattiin ei varmaankaan sisällä sitä enää, kun palaat takasin tavalliseen järjestykseen. (Kaikki järjestyksen muuntelu tapahtuu kuten yllä sanottu kietoutuminen eli vuorovaikutuksessa, joten voit muuttaa maailmaa vain käymällä muuttamassa sitä yksi kerrallaan).

B:
"Aaltojen ja kenttien keskinäiset interferenssit kykenevät tuottamaan havaitsijoille rinnakkaisia ja päällekäisiä kokemustason kaikkeuksia mikä minusta on ainoa uskottava multiversumimalli."

Mitä eroa sinusta on tällä interferenssillä ja kietoutumisella? VaI julistatko tässä nyt jo vain pelkän julistamisen ilosta? Koska interferenssi on aivan väärä sana tässä yhtydessä, niin mieti myös, miten kahden asian interferenssistä voisi syntyä äärettömän monta maailmaa kerralla, eli mieti että mitä asioita lasket, kun lasket äärettömään. Maailma on MWI:ssä asia, joka koskee täyttä mittausta. Yhtä aaltoa varten on laskettava äärettömän lisäksi ne tapaukset, missä mittaus on jollain avaruuden kohdalla osittainen.

B:
"Matematiikan tasolla voi tietysti vallitsevaa maailmankuvaa ja tieteenalan paradigmaa vaarantamatta tutkia mitä tahansa kunhan keskittyy esim. fiktiivisiin alkeishiukkasiin jotka voi halutessaan yrittää hahmottaa ikäänkuin pikkuruisina biljardipalloina törmäilemässä toisiinsa kun taas kenttien ja aaltojen tasolla hahmottaminen voi viedä ajattelun vaarallisen lähelle ns. kvanttimystiikkaa joka kuitenkin lienee oikeammansuuntainen hahmotus koska ns. alkeishiukkaset usein hahmotetaan kenttien eksitaatioina eli ikäänkuin veden pyörteiden tapaisina väliaikaisina ilmiöinä."

Alkeishiukkaset ovat eksitaatioita, jotka eivät koskaan katoa. Varsinkaan jos ei jäädä miettimään yhtä eksitaation tyyppiä ja anneta sen eksitoitumistapauksen kadota mielestä silloin, kun pelkkä tyyppi mukamas muuttuu (vaikka tyypeissäkin on oleellista kaiken tyyppeyden säilyminen). Tästä syystä on sanottu myös, että universumi voi syntyä nollasta energiasta, mutta ei välttämättä nollasta informaatiosta, koska pitäisi olla informaationa toisen eksitaation vasta-eksitaatiota.

XPR:
"Mielestäni tuo on virheellinen MWI:n tulkinta tai ainakaan itse en tulkitse MWI:tä tuolla tavoin. Eli, ne tyypilliset kuvat, joissa havainnollistetaan erilaisia tapahtumia, jotka liittyvät multiversumin eri osiin, ovat vain kyseisten tapahtumien havainnollistuksia."

Tuntematta näitä kuvia, on täysin välttämätöntä käydä läpi kuvina, kaikki aaltofunktion nykyisen tilan osittaiset tilat, ja näyttää ihmisille eri piirroksina niiden tapauksia käyttänyt mittaaja, siten että tälläisella mittauksella on ns. olemassaolo. Muutoin MWI ei kertoisi, mitä unviersumissa tapahtuu aaltofunktioina ja mittaajan ja tämän mitatun aaltofunktion välisenä kietoutumisena, eikä MWI sanosi tällaisten aaltojen olevan aina olemassa romahtamisen asemasta, ja ilman tätä MWI voisi lopettaa kaiken.

XPR:
"Eli, energian kokonaismäärä kaiketi ei kasva, vaan kyse on vain siitä, että minkä osan siitä energiasta kulloinkin havaitsemme, tarkoittaen sitä, että se energia on tulkittavissa ns. erilaisiksi maailmoiksi, jotka kaikki ovat jatkuvasti reaalisia, koska energia on reaalista, mutta toisaalta, vain infinitesimaalisen pieni osa siitä energiasta on havaittavissa."

Tämä on väärin ja turhaa.

5

Lue lisää

Puppugeneraattori: "Tämä on väärin ja turhaa."

Puppugeneraattorin käyttö se on, mikä on väärin ja turhaa. :D
- XPR

Anonyymi kirjoitti:

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-682)

B(elisario): "Tuossa "tyhjä" tarkoitaa lähinnä erilaistumatonta eli kyse ei ole absoluuttisesta tyhjyydestä ja siitä kaiken kietoutumisesta kaikkeen muuhun seuraa mm. [...]"

Olisi hyvä myös pystyä selittämään, että mikä on syynä sille, että kaikki on kietoutunut kaikkeen tai voiko olla niin, että jokin ei olisi yhtä paljon kietoutunut kaikkeen muuhun tai kietoutunut yhtä suureen osaan kaikkea muuta.

Tämä kuulostaa relevantilta kysymykseltä mm., jos oletetaan; kuten oletat, että joillakin todellisuuden osilla voisi olla enemmän reaalista autonomiaa kuin muilla, mutta oma kantani siis on, että niiden näennäiset erot liittyen niiden suhteelliseen autonomiaan johtuvat vain siitä, että miten tilanne tulkitaan, eli että mitä todellisuuden osia ja aspekteja korostetaan siinä tarinassa, joka kuvaa niiden oletettua autonomiaa, mikä tosin ei tarkoita sitä, etteikö olisi niin, että jotkin tarinat ovat kokemuksellisuuden kannalta hyödyllisempiä kuin muut.

Tämä liittyy myös mm. siihen nagualismin toteamukseen, että jokaisella on kyky havaita energia suoraan, mutta ihmiset eivät silti muista havainneensa sitä. Itseasiassa annoin joskus aiemmin täällä tekniikan kuvauksenkin ko. asiaan liittyen, mutta mukaan ei ollut asiasta kiinnostunut. :D

"1) Aika,avaruus, etäisyydet, nopeudet eivät ole todellisuuden perusta vaan seurausta kvanttitason erilaistumisesta josta seuraa että esim. suhteellisuusteorioiden pätevyysalue koskee vain ns. erilaistunutta todellisuutta joka on ns. makrohavaitsijan kannalta lokaali ja sen "alapuolella" oleva taso on epälokaali ja viiveetön ja tietyssä mielessä myös ns. "aktiivisen" informaation taso ja implisiittinen järjestys joita molempia käsitteitä David Bohm sovelsi omaan kvanttifysiikan hahmotukseensa tutustuttuaan mm. Krishnamurtin ja Gurdjieffin ideoihin."

Ilmeisesti yksinkertaisin selitysmalli on se, että todellisuuden osat tosiaan ovat kietoutuneet toisiinsa, mikä tietysti vähintään voi viitata siihen, että niillä on yhteinen historia, mutta todellisuudesta kyetään havaitsemaan kerralla vain infinitesimaalisen pieni osa, johtuen siitä, että kaikki havaitsijat koostuvat vain äärellisestä määrästä emanaatioita, kun taas äärettömän kompleksisessa todellisuudessa ilmeisesti emanaatioita on ääretön määrä.

Käsitteet, kuten aika, avaruus jne. viittaavat sellaisten mallien osiin, jotka tarkastelevat todellisuutta sellaisesta kokoomapisteen sijainnista käsin, joka korostaa ns. paikallisia aspekteja, jotka aspektit ovat niitä, mitä ne ovat juuri johtuen siitä kokoomapisteen sijainnista, mikä sijainti ilmeisesti liittyy evolutiiviseen kelpoisuuteen, koska naguaalin oikeasti käytännöllinen hyödyntäminen edellyttää sellaista energeettisen moitteettomuuden tasoa, mikä on hyvin harvinaista. Epälokaalit aspektit voisivat hyödyntämisensä näkökulmasta olla ns. yhtä hyvin toisella puolella universumia, jos käytettävissä ei ole riittävästi energiaa selväjärkiseen havaitsemiseen.

"2) "Hieman" kietoutunut tarkoittaa käytännössä epälineaarista resonanssia eli sitä että niillä keskenään kietoutuneilla entiteeteillä pitää olla enemmän yhteistä aktiivista informaatiota kuin muilla entiteeteillä jotka eivät ole yhtä voimakkaaasti tai juuri ollenkaan toisiinsa sitoutuneita eli lomittuneita."

Mahdollista on, että tuo rajallisen kietoutumisen vaikutelma on vain seuraus siitä, että mistä kokoomapisteen sijainnista käsin tilannetta tarkastellaan, viitaten siihen, että erilaiset tulkinnat voivat olla sellaisia deterministisesti määräytyviä asioita, jotka kaikki ovat vain hyvin puutteellisia näkökulmia todellisuuteen.

"Karkeasti hahmotettuna kvanttitaso on David Bohmin implisiittinen epälokaali aktiiviseen informaatioon perustuva implisiittinen järjestys joka tuottaa kaiken mahdollisen lokaalin erilaistuneen järjestyksen eli Bohmin terminologian mukaisen eksplisiittisen järjestyksen joka on sen implisiittisen järjestyksen kannalta jonkinlainen illuusio."

Lokaali näkökulma tosiaan on vain hyvin puutteellinen näkökulma. Tässä on tietysti kyseessä ilmeinen analogia, eli mallintaminen liittyen lokaaliin näkökulmaan vastaa tonaalia ja varsinainen todellisuuden olemus liittyy naguaaliin, mistä seuraa se kiusallinen seikka, että sitä ei kyetä mallintamaan oikeellisesti, mikä tietysti liittyy mm. siihen, että olemassa on monia periaatteessa mahdollisesti oikeellisia kvanttimekaniikan tulkintoja, mutta niihin kaikkiin liittyy tiettyjä ongelmia.

"Ihmisen mikrokosmoksen tasolla implisiittinen järjestys liittyy sekä henkilökohtaiseen että kollektiiviseen piilotajuntaan ja sen epälokaaleihin arkkityyppeihin C.G. Jungin hahmotuksen mukaisesti ilmaistuna joka mahdollistaa sen epälokaalisuutensa takia ns. kaukonäkemisen ja muut yliaistilliset kyvyt ja vastaavasti ns. arkipersoonallisuus on sosiaalinen näennäisminuus on lähinnä lauma-ajattelua ja laumatunteiden taso joka liittyy ns. evolutiiviseen kelpoisuuteen eli ns. käyttökelpoiseen fiktioon."

Tuo tekstisi on varsin järkevää.

Lue lisää

XPR-682:

"mikä on syynä sille, että kaikki on kietoutunut kaikkeen tai voiko olla niin, että jokin ei olisi yhtä paljon kietoutunut kaikkeen muuhun tai kietoutunut yhtä suureen osaan kaikkea muuta."


Kosmologian alkuräjähdysmalli perustuu pelkästään eksplisiittiseen järjestykseen lukuunottamatta sitä hypoteesia että se alkoi jonkinlaisesta tavallista ääettömän paljon suuremmasta kvanttifluktuaatiosta ("ilmainen ihme") minkä oletuksen taustalla lienee energian säilymisen laki jota ei sallita muokattavan edes siinä määrin että se ei pädekään vältämättä aina paikallisesti vaan vain suhteessa koko maailmankaikkeuden kokonaisjärjestelmään.


(Yliopistojärjestelmä on alunperin Katolisen kirkon hallitsema ja sellaiselle instituutiolle on vieras ajatus varsinkin Thomas Kuhnin paradigmamuutokset eli ns. tieteelliset vallankumoukset edelleen koska kaikissa virallisissa instituutioissa kyse on ensisijassa ja aina ns. status quon eli vallitsevan valta-aseman ylläpitämisestä eikä liian suuria hallitsemattomia mullistuksia sallita koska ne ovat sen valta-aseman ylläpidon kannalta haitallisia ja tuottavat helposti kaaosta)

Jos aika-avaruuden hahmottaa isotroppisena ja homogeenisena pohjatilana (=erilaistumaton) niin siinä tilassa kaikki havaitsemisen kannalta "olematon" on periaatteessa kietoutunut yhtä voimakkaasti ja samalla tavalla toisiinsa ja jos ja kun se kokonaisuus alkaa kvanttifluktuaatioiden seurauksena erilaistua niin se homogeeenisuus ja isotrooppisuus alkaa vastaavast heikentyä ja vähitellen samalla syntyy erilaisia värähtelyjä ja sellainen nykyään tunnettu sähkömagneettinen spektri jossa ne erilaiset aallonpituudet kykenevät resonoimaan epälineaarisesti keskenään etäisyydestä riippumatta (lomittuminen) vaikka edelleen säilyttävät analogisen alkuperäisen kykynsä heijastaa toisiaan eli sisältävät periaatteessa huolimatta erilaistumisensa tasosta saman aktiivisen perusinformaation eli tavallaan hologrammimaisuuden jossa hologrammin pienimmätkin osat heijastavat edelleen kokonaisuutta vaikkakin vähemmän tarkasti ja voimakkaasti.



Tuo hologrammin periaate pätenee ainakin jossain määrin kaiken mahdollisen aaltomaisesti käyttäytyvän ilmiön suhteen (sähkömagnetismi, ääni, nesteet jne.) jossa ilmenee interferenssivaikutuksia ( esim. kiven heittäminen tyynen järven pintaan)

Aktiivinen informaatio tarkoittaa sellaista informaatiota jolla on itsessään kausaalista vaikutusta ja joka ei ole suoraan verrannollista energian määrään eikä intensiteettiin vaan pystyy organisoimaan ns. passiivista informaatiota (=esim. data tietokoneissa kirjoissa, kuvaruudulla yms.) . Esim. aivojen hermoverkot ja geenit voi luokitella aktiiviseksi informaatioksi.

Erilaistuminen tulkitaan yleensä evoluutiona joka on todellisuudessa involuutiota eli sitä että tyhjiötason erilaistumaton aktiivinen informaatio ikäänkuin purkautuu implisiittiseltä tasolta eksplisiittisen aineen tasolle joka on entrooppinen automaattinen prosessi kun taas kaikki ns. henkiset perinteet pyrkivät ponnistelemaan takaisin siihen erilaistumattomaan tilaan tuoden mukanaan kaiken sen kokemuksen eli aktiivisen informaation jonka ovat eksplisiittisen elämänsä aikana sisäistäneet ja samalla laajentavat sen implisiittisen järjestyksen aktiivisen informaation määrää, laatua ja intensiteettiä joka on vastaavasti negentrooppinen eli entropian vastainen aidon evoluution prosessi joka toimii epälokaalisti eli koko kaikkeuden tasolla.

Kaikkiin toimiviin henkisen tien perinteisiin kuuluu jonkinlainen meditaatio eli mielen tyhjentäminen mahdollisimman tarkaksi mittausvälineeksi esim. kaukonäkemisen ja intuition vahvistamiseksi jolloin saadaan aikaan toimiva yhteys siihen implisiittisen järjestyksen aktiiviseen informaation eli tavallaan pyritään saavuttamaan mahdollisimman erilaistumaton ja ehdollistumaton tila jossa ei ole sellaisia rajoituksia ja mekaanisia säännönmukaisuuksia kuin kaikessa erilaistumisessa enenevässä määrin ilmenee kaikkeuden eri erilaistumisvaiheissa jossa kaikki muuttuu yhä mekaanisemmaksi ja jähmeämmäksi.

Tietyssä mielessä ihminen on periaatteessa väline jolla kaikkeus kehittää ja laajentaa itseään koska ihmisellä on kyky toimia mikrokosmoksena eli aktiivisena vuorovaikuttajana eksplisiittisen aineen ja implisiittisen aktiivisen kokonaisinformaation välillä eli ts. hyvin vahva entrooppinen periaate vallitsee maailmankaikkeudessa.

Tässä mielessä ihmiseksi lasketaan vain sellaiset yksilöt jotka kykenevät muodostamaan tarpeeksi vahvan ja häiriöttömän resonanssin kaikkeuden kokonaisjärjestelmän kanssa vaikka kaikilla on jo lajityypillisesti sellainen kyky vaikkakaan ei yleensä juurikaan halua sellaiseen. :D

Enempää en jaksa nyt tällä erää kommentoida varsinkin kun suurin osa lukemastani aineistosta oli taas väärin hahmotettua ja väärässä viitekehyksessä varsinaisen aiheen kannalta.

B

Anonyymi kirjoitti:

XPR-682:

"mikä on syynä sille, että kaikki on kietoutunut kaikkeen tai voiko olla niin, että jokin ei olisi yhtä paljon kietoutunut kaikkeen muuhun tai kietoutunut yhtä suureen osaan kaikkea muuta."


Kosmologian alkuräjähdysmalli perustuu pelkästään eksplisiittiseen järjestykseen lukuunottamatta sitä hypoteesia että se alkoi jonkinlaisesta tavallista ääettömän paljon suuremmasta kvanttifluktuaatiosta ("ilmainen ihme") minkä oletuksen taustalla lienee energian säilymisen laki jota ei sallita muokattavan edes siinä määrin että se ei pädekään vältämättä aina paikallisesti vaan vain suhteessa koko maailmankaikkeuden kokonaisjärjestelmään.


(Yliopistojärjestelmä on alunperin Katolisen kirkon hallitsema ja sellaiselle instituutiolle on vieras ajatus varsinkin Thomas Kuhnin paradigmamuutokset eli ns. tieteelliset vallankumoukset edelleen koska kaikissa virallisissa instituutioissa kyse on ensisijassa ja aina ns. status quon eli vallitsevan valta-aseman ylläpitämisestä eikä liian suuria hallitsemattomia mullistuksia sallita koska ne ovat sen valta-aseman ylläpidon kannalta haitallisia ja tuottavat helposti kaaosta)

Jos aika-avaruuden hahmottaa isotroppisena ja homogeenisena pohjatilana (=erilaistumaton) niin siinä tilassa kaikki havaitsemisen kannalta "olematon" on periaatteessa kietoutunut yhtä voimakkaasti ja samalla tavalla toisiinsa ja jos ja kun se kokonaisuus alkaa kvanttifluktuaatioiden seurauksena erilaistua niin se homogeeenisuus ja isotrooppisuus alkaa vastaavast heikentyä ja vähitellen samalla syntyy erilaisia värähtelyjä ja sellainen nykyään tunnettu sähkömagneettinen spektri jossa ne erilaiset aallonpituudet kykenevät resonoimaan epälineaarisesti keskenään etäisyydestä riippumatta (lomittuminen) vaikka edelleen säilyttävät analogisen alkuperäisen kykynsä heijastaa toisiaan eli sisältävät periaatteessa huolimatta erilaistumisensa tasosta saman aktiivisen perusinformaation eli tavallaan hologrammimaisuuden jossa hologrammin pienimmätkin osat heijastavat edelleen kokonaisuutta vaikkakin vähemmän tarkasti ja voimakkaasti.



Tuo hologrammin periaate pätenee ainakin jossain määrin kaiken mahdollisen aaltomaisesti käyttäytyvän ilmiön suhteen (sähkömagnetismi, ääni, nesteet jne.) jossa ilmenee interferenssivaikutuksia ( esim. kiven heittäminen tyynen järven pintaan)

Aktiivinen informaatio tarkoittaa sellaista informaatiota jolla on itsessään kausaalista vaikutusta ja joka ei ole suoraan verrannollista energian määrään eikä intensiteettiin vaan pystyy organisoimaan ns. passiivista informaatiota (=esim. data tietokoneissa kirjoissa, kuvaruudulla yms.) . Esim. aivojen hermoverkot ja geenit voi luokitella aktiiviseksi informaatioksi.

Erilaistuminen tulkitaan yleensä evoluutiona joka on todellisuudessa involuutiota eli sitä että tyhjiötason erilaistumaton aktiivinen informaatio ikäänkuin purkautuu implisiittiseltä tasolta eksplisiittisen aineen tasolle joka on entrooppinen automaattinen prosessi kun taas kaikki ns. henkiset perinteet pyrkivät ponnistelemaan takaisin siihen erilaistumattomaan tilaan tuoden mukanaan kaiken sen kokemuksen eli aktiivisen informaation jonka ovat eksplisiittisen elämänsä aikana sisäistäneet ja samalla laajentavat sen implisiittisen järjestyksen aktiivisen informaation määrää, laatua ja intensiteettiä joka on vastaavasti negentrooppinen eli entropian vastainen aidon evoluution prosessi joka toimii epälokaalisti eli koko kaikkeuden tasolla.

Kaikkiin toimiviin henkisen tien perinteisiin kuuluu jonkinlainen meditaatio eli mielen tyhjentäminen mahdollisimman tarkaksi mittausvälineeksi esim. kaukonäkemisen ja intuition vahvistamiseksi jolloin saadaan aikaan toimiva yhteys siihen implisiittisen järjestyksen aktiiviseen informaation eli tavallaan pyritään saavuttamaan mahdollisimman erilaistumaton ja ehdollistumaton tila jossa ei ole sellaisia rajoituksia ja mekaanisia säännönmukaisuuksia kuin kaikessa erilaistumisessa enenevässä määrin ilmenee kaikkeuden eri erilaistumisvaiheissa jossa kaikki muuttuu yhä mekaanisemmaksi ja jähmeämmäksi.

Tietyssä mielessä ihminen on periaatteessa väline jolla kaikkeus kehittää ja laajentaa itseään koska ihmisellä on kyky toimia mikrokosmoksena eli aktiivisena vuorovaikuttajana eksplisiittisen aineen ja implisiittisen aktiivisen kokonaisinformaation välillä eli ts. hyvin vahva entrooppinen periaate vallitsee maailmankaikkeudessa.

Tässä mielessä ihmiseksi lasketaan vain sellaiset yksilöt jotka kykenevät muodostamaan tarpeeksi vahvan ja häiriöttömän resonanssin kaikkeuden kokonaisjärjestelmän kanssa vaikka kaikilla on jo lajityypillisesti sellainen kyky vaikkakaan ei yleensä juurikaan halua sellaiseen. :D

Enempää en jaksa nyt tällä erää kommentoida varsinkin kun suurin osa lukemastani aineistosta oli taas väärin hahmotettua ja väärässä viitekehyksessä varsinaisen aiheen kannalta.

B

Lue lisää

B:
"Kosmologian alkuräjähdysmalli perustuu pelkästään eksplisiittiseen järjestykseen..."

Ei kannata sanoa näin. Jos 'jokin' voi perustua vain itseensä, sillä ei ole mitään muuta perustaa, eikä ole olemassa mitään implisiittistä järjestystä. Tässä 'jokin' on minusta sama kuin 'fyysiset objektit räjähtämässä alussa', eikä esim. se että jotkut puhuvat alkuräjähdyksestä kosmologian kirjassa. Puheet voivat perustua johonkin jollain tavalla jonkun mielestä, mutta mikä niiden perusta on matemaattisessa ja todellisessa mielessä, ei ole helposti selvitettävissä ennen kuin niistä otetaan tarkasti selvää tekemällä niistä esim. fyysisiä objekteja.

Et ole myöskään sanonut mitään, missä olisi olemassa asioita, jotka eivät kuulu alkuräjähdykseen. Ja että riippumatta siitä, mihin kukakin perustuu, siinä ei olisi jotain esitetty.

Et ole toisaalta maininnut yhtään asiaa, joka olisi erilaisella järjestyksellä esitetty kuin mikä on joskus käytetty kosmologiassa (jossa on paljon QFT:tä). Esim. 'valo vuorovaikuttaa valon kanssa' on saman järjestyksen lause kuin 'valo ei vuorovaikuta valon kanssa'. Vaikka itse en sanoisi, että mikään järjestyksen tunnistamiseen liittyvä asia voisi näkyä pelkästään näistä lauseista. Samoja asioiden paikkojen järjestelyn lauseita ovat 'energiaa on' ja 'energiaa ei ole' ja että 'avaruus on homogeeninen' tai ei ole.

B:
" lukuunottamatta sitä hypoteesia että se alkoi jonkinlaisesta tavallista äärettömän paljon suuremmasta kvanttifluktuaatiosta ("ilmainen ihme") minkä oletuksen taustalla lienee energian säilymisen laki jota ei sallita muokattavan edes siinä määrin että se ei pädekään vältämättä aina paikallisesti vaan vain suhteessa koko maailmankaikkeuden kokonaisjärjestelmään. "

'Ilmainen ihme' ei ole kenenkään tärkeän ihmisen keksimä termi. Ainakin Sheldrake ja joku McKenna ennen häntä käyttää sitä, mutta ei hän eikä kukaan muukaan käytä sitä kvanttifluktuaatioiden tapauksessa vaan pikemminkin ilman niitä. Jos sinusta on olemassa universumi, joka alkaa fluktuoimattomana, ja siihen tulee fluktuaatio vasta sen jälkeen, niin olisi loogisempaa sanoa, että sinun "ilmainen ihmeesi" on se, että sinulla on fluktuoimaton kvanttisuure ja mahdollisesti kvanttilukuja muutenkin. Sheldrake on käyttänyt sanoja tieteenfilososisessa observaatiossa siitä, mitä tiede tarvitsee. Sinun pitäisi observoida itseäsi ja huomata, että tarvitset aivan samoja oletuksia itsekin. Tiede puolestaan tiesi kaiken tämän filosofisen asian itsestään ilman ulkopuolisten huomioita. Ja myös fluktuaatiosta tehdyn koko universumin tapauksessa, koska siinä sen pitää olla se, joka kirjoittaa toisten ihmisten katseltavaksi, mitä ihmettä alussa on, ennen kuin siitä fluktuoituu jotain.

Maailmankaikkeudessa on (kosmologian tehdessä sillä jotain) todennäköisesti muitakin kvanttifluktuaatioita kuin ensimmäinen. Tämä erottelu implisiittisiin ja ekslisiittisiin osiin on hyvin tyhjän päällä. Konsepti kuten
https://en.wikipedia.org/wiki/Wheeler–DeWitt_equation
on kvanttitila, missä on yksi universumi ja sillä on kaiken aineen ja avaruus-aikojen kaarevuuksien eli GR-kenttien mikä tahansa superpositiotila. Yhden universumin superpositio-avaruudessa ja-ainetiheydessä oleminen ei ole samanlaista kuin yhdessä aika-avaruudessa oleminen. Lähinnä tällä kuvataan kuitenkin juuri kvanttievoluutiota joistain helposti käsitettävistä avaruuksista toisenlaisiin avaruuksiin, joita GR-evoluutio ei tuottaisi. Tällöinkin puhutaan kvanttifluktuaatiosta, ja siitä että kvanttifluktuaatio teki ns. kokonaisen universumin jostakin mikä oli vähemmän minkään nykyisen universumin kaltainen.

1

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Kosmologian alkuräjähdysmalli perustuu pelkästään eksplisiittiseen järjestykseen..."

Ei kannata sanoa näin. Jos 'jokin' voi perustua vain itseensä, sillä ei ole mitään muuta perustaa, eikä ole olemassa mitään implisiittistä järjestystä. Tässä 'jokin' on minusta sama kuin 'fyysiset objektit räjähtämässä alussa', eikä esim. se että jotkut puhuvat alkuräjähdyksestä kosmologian kirjassa. Puheet voivat perustua johonkin jollain tavalla jonkun mielestä, mutta mikä niiden perusta on matemaattisessa ja todellisessa mielessä, ei ole helposti selvitettävissä ennen kuin niistä otetaan tarkasti selvää tekemällä niistä esim. fyysisiä objekteja.

Et ole myöskään sanonut mitään, missä olisi olemassa asioita, jotka eivät kuulu alkuräjähdykseen. Ja että riippumatta siitä, mihin kukakin perustuu, siinä ei olisi jotain esitetty.

Et ole toisaalta maininnut yhtään asiaa, joka olisi erilaisella järjestyksellä esitetty kuin mikä on joskus käytetty kosmologiassa (jossa on paljon QFT:tä). Esim. 'valo vuorovaikuttaa valon kanssa' on saman järjestyksen lause kuin 'valo ei vuorovaikuta valon kanssa'. Vaikka itse en sanoisi, että mikään järjestyksen tunnistamiseen liittyvä asia voisi näkyä pelkästään näistä lauseista. Samoja asioiden paikkojen järjestelyn lauseita ovat 'energiaa on' ja 'energiaa ei ole' ja että 'avaruus on homogeeninen' tai ei ole.

B:
" lukuunottamatta sitä hypoteesia että se alkoi jonkinlaisesta tavallista äärettömän paljon suuremmasta kvanttifluktuaatiosta ("ilmainen ihme") minkä oletuksen taustalla lienee energian säilymisen laki jota ei sallita muokattavan edes siinä määrin että se ei pädekään vältämättä aina paikallisesti vaan vain suhteessa koko maailmankaikkeuden kokonaisjärjestelmään. "

'Ilmainen ihme' ei ole kenenkään tärkeän ihmisen keksimä termi. Ainakin Sheldrake ja joku McKenna ennen häntä käyttää sitä, mutta ei hän eikä kukaan muukaan käytä sitä kvanttifluktuaatioiden tapauksessa vaan pikemminkin ilman niitä. Jos sinusta on olemassa universumi, joka alkaa fluktuoimattomana, ja siihen tulee fluktuaatio vasta sen jälkeen, niin olisi loogisempaa sanoa, että sinun "ilmainen ihmeesi" on se, että sinulla on fluktuoimaton kvanttisuure ja mahdollisesti kvanttilukuja muutenkin. Sheldrake on käyttänyt sanoja tieteenfilososisessa observaatiossa siitä, mitä tiede tarvitsee. Sinun pitäisi observoida itseäsi ja huomata, että tarvitset aivan samoja oletuksia itsekin. Tiede puolestaan tiesi kaiken tämän filosofisen asian itsestään ilman ulkopuolisten huomioita. Ja myös fluktuaatiosta tehdyn koko universumin tapauksessa, koska siinä sen pitää olla se, joka kirjoittaa toisten ihmisten katseltavaksi, mitä ihmettä alussa on, ennen kuin siitä fluktuoituu jotain.

Maailmankaikkeudessa on (kosmologian tehdessä sillä jotain) todennäköisesti muitakin kvanttifluktuaatioita kuin ensimmäinen. Tämä erottelu implisiittisiin ja ekslisiittisiin osiin on hyvin tyhjän päällä. Konsepti kuten
https://en.wikipedia.org/wiki/Wheeler–DeWitt_equation
on kvanttitila, missä on yksi universumi ja sillä on kaiken aineen ja avaruus-aikojen kaarevuuksien eli GR-kenttien mikä tahansa superpositiotila. Yhden universumin superpositio-avaruudessa ja-ainetiheydessä oleminen ei ole samanlaista kuin yhdessä aika-avaruudessa oleminen. Lähinnä tällä kuvataan kuitenkin juuri kvanttievoluutiota joistain helposti käsitettävistä avaruuksista toisenlaisiin avaruuksiin, joita GR-evoluutio ei tuottaisi. Tällöinkin puhutaan kvanttifluktuaatiosta, ja siitä että kvanttifluktuaatio teki ns. kokonaisen universumin jostakin mikä oli vähemmän minkään nykyisen universumin kaltainen.

1

Lue lisää

Pelkkää avaruutta ajatellen tämä tilakin on jonkinlainen implisiittisempi perusta(*). Mutta se on sitä riippumatta siitä, onko siinä fluktuaatio vai ei, ja alkaako tämä objekti elää pitkää elämää yhtenä avaruutena. Samalla juuri tässäkin kvanttifluktuaatio on suuri vain, koska on eri kokoisia fluktuaatioita ja niitä verrataan toisiinsa. Missään tuskin on kyseessä äärettömän kokoinen fluktuaatio, ja kauan kestävän universumin voi tehdä äärellisen kokoisella fluktuaatiolla kaikkien mielestä (jos ylipäänsä voi).

(*) Tämä ei ole välttämättä tarpeeksi implisiittinen käsite Bohmille vaikka se keksittiin ennen hänen kirjoituksiaan, ja vaikka se on vaikuttanut enemmän kuin joku filosofi. Vaikka se antaisi avaruuden objektista, joka ei ole yksi avaruus kerrallaan eikä erityisesti itse ole avaruudessa, niin WdW:ssä oleva formalismi voi olla liian samanlainen kuin QM. Useiden universumien kvanttiobjektissa olisi tämä sama ongelma edelleen, eikä niiden etäisyys avaruudesta kasva paljon. Myöskään kaikki implisiittiset asiat, mitä Bohm haluaa, eivät mahtuisi välttämättä tähän objektiin, vaikka se sisältää kaiken ja on kaikki mitä tapahtuu universumissa. Huomaa myös ettei hänen implisiittisyyttään olisi tarkoitus kummassakaan tapauksessa määritellä niin, että sen raja menee ennen ja jälkeen universumin avaruuden syntyä. Syynä joko se, että ennen sitä rajaa WdW:tä ei lasketa kokonaan implisiittiseksi, ja jos lasketaan, niin lisäksi siksi, että WdW ei lakkaa olemasta universumin alettua vaan sillä on jokin kehitys ja tila ns. nytkin, mikä on tämän universumin oleminen sen objekti. Nämä samat varaukset Bohmin suhteen pätevät sellaisinaan muihinkin tapohin, jotka liittyvät kvanttifluktuaatioon ennen BB:tä.

WdW on siis aihe, missä voi sanoa syntyvän universumin fluktuaatiosta, vaikka se oli jo jonakin objektina. Jos määrittelee WdW:n implisiittiseksi ja GR-avaruuden ekplisiittiseksi, niin silloin olisi loogista määritellä elektroni eksplisiittiseksi silloin, kun se on mitattu tai romahtaneessa tilassa, mutta implisiittiseksi silloin, kun se ei ole ja sitä on pakko kuvailla todennäköisyyksinä. Tässä ymmärretään Bohmia minusta väärin.

MItä WdW:ssä tai muissa universumi-fluktuaatioissa sinun mielestäsi oletetaan tieteen toimesta, ja miten se muka liittyy energian säilymiseen? Jos yhdessä puheenvuorossa oletetaan universumin alkavan fluktuaatiosta ja että energia säilyy, ei kumpikaan oletus ole toisen taustalla automaattisesti. Tässä WdW-yhtälössä olevassa Psi:ssä on energian säilyminen vain sen verran kuin sitä on ollut tuotavissa GR:ään. Lyhyesti sanottuna GR:ssä oleva avaruusvalikoima ei ole tietoinen siitä, että pitäisi olla käsite energiasta. Samoin kuin henkilöltä, joka piirtää paperille kaksi kohtisuoraa viivaa koordinaatistoksi ei kysytä, paljonko on energiaa kyseessä. Kun GR on avaruuden muuttumisen dynamiikka, tämä avaruuden muuttuminen toiseksi avaruudeksi, joka jatkuu aina ja loputtomiin, on se, mikä sisältää mahdollisuuden ajatella energiaa. Energian määritelmää ja energian säilymistä (joka tarkoittaa sitä, että on aika, jonka kaikkina hetkinä on sama määritelty energian määrä), ei ole olemassa kaikille avaruuksille, mitä valikoimassa on. WdW:ssä yleensä käytetään vain energian tapauksia, vaikka se oletus ei sisälly sen saamiseen, eikä siihen sisälly aina edes aikaa, missä asiaa tarkastelisi.

Onko sinusta olemassa ei-satunnaisia eli siis deterministisiä energian tunneleita maailmankaikkeuden yhdestä osasta toiseen? MIten se liittyy mihinkään? Ja miten se liittyy siihen, onko ennen avaruutta olemassa esim. äskeisen yhtälön komponentin kvanttifluktuaatio? Onko muuten kaikki tämä energia, mitä saa siirtää, "ilmaista ihmettä"? Vai ajatteletko, että myöhemmin mainitussa syklisessä universimissa velat ovat vanhentuneet? Onko velan vanhentumiselle mitään eroa erilaisissa äärettömissä ajoissa? Kun sinun mielestäsi siinä ajassa on vain eri asioiden paitsi ajan tapahtumia, jotka ovat kaikki nimeltä 'edellisen maailmankaikkeuden kopio, mutta aivan erilainen'. Eli oletko varma, ettei kvanttiflukutaation tapauksessa voi olla kyseessä täysin samanmuotoinen aika ja ajan kulku, kuin mitä tässä on?

Periaatteessa kvanttifluktuoivissa aika-avaruuksissa pientäkin pienemmillä etäisyyksillä on nimenomaan mahdollista ohittaa sellaisia aikajaksoja joita GR:ssä pitäisi odottaa jonkin avaruuden muuttumiseksi toiseksi. Jos ihmiset tietäisivät tämän, he sanoisivat varmaan "äärettömän nopea ilmainen ihme (joka on ihme toisessa polvessa isomman ja implisiittisemmän ihmeen jälkeen)". Ei ole nimittäin varsinaisesti olemassa fysiikan lakia, jolla voisi väittää, miten nopea alkuräjähdyksen antaminen tyhjästä pitäisi olla. Mutta GR:ssä on olemassa lakeja, jotka sanovat miten nopeasti aika-avaruudesta tulee jotakin, kun ei ole kvanttifluktuaatioita. Joten siksi nopeuden mainitseminen on perusteltua juuri mainitsemassani tapauksessa.

2

Anonyymi kirjoitti:

Pelkkää avaruutta ajatellen tämä tilakin on jonkinlainen implisiittisempi perusta(*). Mutta se on sitä riippumatta siitä, onko siinä fluktuaatio vai ei, ja alkaako tämä objekti elää pitkää elämää yhtenä avaruutena. Samalla juuri tässäkin kvanttifluktuaatio on suuri vain, koska on eri kokoisia fluktuaatioita ja niitä verrataan toisiinsa. Missään tuskin on kyseessä äärettömän kokoinen fluktuaatio, ja kauan kestävän universumin voi tehdä äärellisen kokoisella fluktuaatiolla kaikkien mielestä (jos ylipäänsä voi).

(*) Tämä ei ole välttämättä tarpeeksi implisiittinen käsite Bohmille vaikka se keksittiin ennen hänen kirjoituksiaan, ja vaikka se on vaikuttanut enemmän kuin joku filosofi. Vaikka se antaisi avaruuden objektista, joka ei ole yksi avaruus kerrallaan eikä erityisesti itse ole avaruudessa, niin WdW:ssä oleva formalismi voi olla liian samanlainen kuin QM. Useiden universumien kvanttiobjektissa olisi tämä sama ongelma edelleen, eikä niiden etäisyys avaruudesta kasva paljon. Myöskään kaikki implisiittiset asiat, mitä Bohm haluaa, eivät mahtuisi välttämättä tähän objektiin, vaikka se sisältää kaiken ja on kaikki mitä tapahtuu universumissa. Huomaa myös ettei hänen implisiittisyyttään olisi tarkoitus kummassakaan tapauksessa määritellä niin, että sen raja menee ennen ja jälkeen universumin avaruuden syntyä. Syynä joko se, että ennen sitä rajaa WdW:tä ei lasketa kokonaan implisiittiseksi, ja jos lasketaan, niin lisäksi siksi, että WdW ei lakkaa olemasta universumin alettua vaan sillä on jokin kehitys ja tila ns. nytkin, mikä on tämän universumin oleminen sen objekti. Nämä samat varaukset Bohmin suhteen pätevät sellaisinaan muihinkin tapohin, jotka liittyvät kvanttifluktuaatioon ennen BB:tä.

WdW on siis aihe, missä voi sanoa syntyvän universumin fluktuaatiosta, vaikka se oli jo jonakin objektina. Jos määrittelee WdW:n implisiittiseksi ja GR-avaruuden ekplisiittiseksi, niin silloin olisi loogista määritellä elektroni eksplisiittiseksi silloin, kun se on mitattu tai romahtaneessa tilassa, mutta implisiittiseksi silloin, kun se ei ole ja sitä on pakko kuvailla todennäköisyyksinä. Tässä ymmärretään Bohmia minusta väärin.

MItä WdW:ssä tai muissa universumi-fluktuaatioissa sinun mielestäsi oletetaan tieteen toimesta, ja miten se muka liittyy energian säilymiseen? Jos yhdessä puheenvuorossa oletetaan universumin alkavan fluktuaatiosta ja että energia säilyy, ei kumpikaan oletus ole toisen taustalla automaattisesti. Tässä WdW-yhtälössä olevassa Psi:ssä on energian säilyminen vain sen verran kuin sitä on ollut tuotavissa GR:ään. Lyhyesti sanottuna GR:ssä oleva avaruusvalikoima ei ole tietoinen siitä, että pitäisi olla käsite energiasta. Samoin kuin henkilöltä, joka piirtää paperille kaksi kohtisuoraa viivaa koordinaatistoksi ei kysytä, paljonko on energiaa kyseessä. Kun GR on avaruuden muuttumisen dynamiikka, tämä avaruuden muuttuminen toiseksi avaruudeksi, joka jatkuu aina ja loputtomiin, on se, mikä sisältää mahdollisuuden ajatella energiaa. Energian määritelmää ja energian säilymistä (joka tarkoittaa sitä, että on aika, jonka kaikkina hetkinä on sama määritelty energian määrä), ei ole olemassa kaikille avaruuksille, mitä valikoimassa on. WdW:ssä yleensä käytetään vain energian tapauksia, vaikka se oletus ei sisälly sen saamiseen, eikä siihen sisälly aina edes aikaa, missä asiaa tarkastelisi.

Onko sinusta olemassa ei-satunnaisia eli siis deterministisiä energian tunneleita maailmankaikkeuden yhdestä osasta toiseen? MIten se liittyy mihinkään? Ja miten se liittyy siihen, onko ennen avaruutta olemassa esim. äskeisen yhtälön komponentin kvanttifluktuaatio? Onko muuten kaikki tämä energia, mitä saa siirtää, "ilmaista ihmettä"? Vai ajatteletko, että myöhemmin mainitussa syklisessä universimissa velat ovat vanhentuneet? Onko velan vanhentumiselle mitään eroa erilaisissa äärettömissä ajoissa? Kun sinun mielestäsi siinä ajassa on vain eri asioiden paitsi ajan tapahtumia, jotka ovat kaikki nimeltä 'edellisen maailmankaikkeuden kopio, mutta aivan erilainen'. Eli oletko varma, ettei kvanttiflukutaation tapauksessa voi olla kyseessä täysin samanmuotoinen aika ja ajan kulku, kuin mitä tässä on?

Periaatteessa kvanttifluktuoivissa aika-avaruuksissa pientäkin pienemmillä etäisyyksillä on nimenomaan mahdollista ohittaa sellaisia aikajaksoja joita GR:ssä pitäisi odottaa jonkin avaruuden muuttumiseksi toiseksi. Jos ihmiset tietäisivät tämän, he sanoisivat varmaan "äärettömän nopea ilmainen ihme (joka on ihme toisessa polvessa isomman ja implisiittisemmän ihmeen jälkeen)". Ei ole nimittäin varsinaisesti olemassa fysiikan lakia, jolla voisi väittää, miten nopea alkuräjähdyksen antaminen tyhjästä pitäisi olla. Mutta GR:ssä on olemassa lakeja, jotka sanovat miten nopeasti aika-avaruudesta tulee jotakin, kun ei ole kvanttifluktuaatioita. Joten siksi nopeuden mainitseminen on perusteltua juuri mainitsemassani tapauksessa.

2

Lue lisää

Syklisessä universumissa, josta et ole kertonut mitään hyviä perusteluja, olisi vastattava sellaiseen ihan erilaiseen kysymykseen, joka on samantapainen, kuin jos olisit aurinkokunnan ulkopuolella ja jokin heittäisi meteoriitin kohti aurinkoa millä tahansa voimalla, miten paljon löisit vetoa, että se ei mene auringon ohi tai putoa äärettömän ajan kuluessa aurinkoon? Eli milloin muodostuu stabiili itseään toistava evoluutio ja milloin ei. Suurin osa syklisestä universumista puhujista ei ole koskaan ajatellut, että universumi heitetään sykliin jostain vähänkään tismallisen syklin ulkopuolelta, mutta tässä on mainittu universumin kaltaiset kvanttifluktuaatiot (*) ja nyt olisi se hetki.

(*) Fluktuaatioissa joissa saa heittäytyä jostain johonkin muullakin tavalla kuin GR:ssä., Ja joissa joutuu ajattelemaan, että fluktuaatioiden mukaan mikään ei myöskään ole koskaan tismallista.

B:
"Jos aika-avaruuden hahmottaa isotroppisena ja homogeenisena pohjatilana (=erilaistumaton) niin siinä tilassa kaikki havaitsemisen kannalta "olematon" on periaatteessa kietoutunut yhtä voimakkaasti ja samalla tavalla toisiinsa ja jos ja kun se kokonaisuus alkaa kvanttifluktuaatioiden seurauksena erilaistua niin se homogeeenisuus ja isotrooppisuus alkaa vastaavast heikentyä ja vähitellen samalla..."

Onko Minkowskin avaruus erilaistumattomuus, ja se mihin hengelliset kultit pääsevät maailmanlopussa? Tässä on tehty paljon loogisesti oikein, koska Carrollin mainitsema vakuumi on tunnettu vain Minkowskin avaruudessa. Teit tästä edelleen hyvin lyhyen kehäpäätelmän, jos tarkoit että Minkowskin avaruudesta seuraa avaruus. Vakuumi jolla on energiaa, ja joka on universumissa, missä on tietty avaruuden ja energian välinen yhteys, ei pysyisi Minkowskin avaruutena, vaan jos ottaisit kokonaisuuden huomioon sen pitäisi olla FRW-avaruutta. Kokonaisuutta ei kuitenkaan ole mikään pakko yleensä ajatella Carrollin mainitsemissa vakuumeissa ja voidaan käyttää sitä tietoa, että tarpeeksi lähellä kaikki avaruudet ovat MInkowskin avaruuden kaltaisia.

Carrollin mainitsemassa vakuumissa kietoutumisella on vähemmän kietoutumista, mitä kauemmaksi mennään. Ja siten kietoutuminen on jo todella vähäistä siinä vaiheessa, kun aletaan puhua FRW:stä vanhassa universumissa. Uudessa universumissa ei kenenkään kannata sitoutua mihinkään ilman kvanttigravitaatiota kuviteltuun tietoon siitä, mitä ns. vakuumi sellaisessa on. Tai että onko sitä vakuumia, vai onko sen sijaan energiaa kaikissa muodoissa. Jos uuden universumin tapauksessa puhutaan fluktuaatioista syntyvästä avaruudesta, tai vain fluktuaatioista syntyvästä aineesta, kuten sinä, niin Carrollin mainitsema tyhjiö ei todennäköisesti ole sellaisen lähtökohta. Tästä erikseen tämä QFT-vakuumi, jonka energia ei ole nolla, ei ole myöskään sellaisen gravitaation sisältävän alkutilan perustila, missä energia on nolla. Tai jos se on välttämätön alku eikä muita alkuja ole, niin varsinaisia perustiloja ei ole koskaan ollut olemassa.

Kietoutumista ei siis ole yhtäpaljon kaikkialle. Mutta jos tarkoitat vahvuudella sitä, että asia on vahva, jos sitä ei voi muuttaa, niin silloin nämä erilaiset kietoutumiset ovat kuitenkin yhtä muuttumattomia. SItä ennen vakuumi itse muuttuu tai se paikka, missä vakuumi oli, jos sinne kerääntyy energiaa ja tiloista tulee muita tiloja. Tämä uusi ei-vakuumi paikka, ei ole enää muiden paikkojen tilojen eli vakuumien kanssa kietoutunut tila. Yksi näistä muutoksista vakuumiin olisi se, että sen kietoutuminen aktualisoituu ns. superpositiosta tai pikemminkin epäpuhtaasta tilasta ei-superpositioksi. Kietoutuminen on muuttumaton ja vahva sitenkin, ettei tätä varsinaisesti tapahdu, koska jälkimmäinen tila on aivan erilainen tila, ja sen (jostain vaadittu) energia voi olla suurempi kuin vakuumin energia, jolloin se ei ole vakuumi ja paikat mielummin palaavat vakuumiin.

...

Sanot, että erilaistumattomuus on pelkästä aika-avaruudesta kiinni, ja annat olettaa, että on joskus mahdollista, että erilaisuminenkin on. Mutta käytetäänkö tässä jälkiosassa edelleen homogeenisuuden omaavana kohteena avaruutta, eli muuttuuko avaruus joksikin muuksi, vai pelkästään siellä nähtävät asiat epähomogeeniseen järjestykseen? Käytetäänkö tässä avaruuden muuttamisessa mitään WdW:n kaltaisia fluktuaatioita, vai tarkoitatko avaruuden muuttamisella sitä muutosta, mikä tulee ilman avaruuskvanttiteoriaa jo pelkästään GR:n tapaisesta aineen vaikutuksesta avaruuteen?

3

Anonyymi kirjoitti:

Syklisessä universumissa, josta et ole kertonut mitään hyviä perusteluja, olisi vastattava sellaiseen ihan erilaiseen kysymykseen, joka on samantapainen, kuin jos olisit aurinkokunnan ulkopuolella ja jokin heittäisi meteoriitin kohti aurinkoa millä tahansa voimalla, miten paljon löisit vetoa, että se ei mene auringon ohi tai putoa äärettömän ajan kuluessa aurinkoon? Eli milloin muodostuu stabiili itseään toistava evoluutio ja milloin ei. Suurin osa syklisestä universumista puhujista ei ole koskaan ajatellut, että universumi heitetään sykliin jostain vähänkään tismallisen syklin ulkopuolelta, mutta tässä on mainittu universumin kaltaiset kvanttifluktuaatiot (*) ja nyt olisi se hetki.

(*) Fluktuaatioissa joissa saa heittäytyä jostain johonkin muullakin tavalla kuin GR:ssä., Ja joissa joutuu ajattelemaan, että fluktuaatioiden mukaan mikään ei myöskään ole koskaan tismallista.

B:
"Jos aika-avaruuden hahmottaa isotroppisena ja homogeenisena pohjatilana (=erilaistumaton) niin siinä tilassa kaikki havaitsemisen kannalta "olematon" on periaatteessa kietoutunut yhtä voimakkaasti ja samalla tavalla toisiinsa ja jos ja kun se kokonaisuus alkaa kvanttifluktuaatioiden seurauksena erilaistua niin se homogeeenisuus ja isotrooppisuus alkaa vastaavast heikentyä ja vähitellen samalla..."

Onko Minkowskin avaruus erilaistumattomuus, ja se mihin hengelliset kultit pääsevät maailmanlopussa? Tässä on tehty paljon loogisesti oikein, koska Carrollin mainitsema vakuumi on tunnettu vain Minkowskin avaruudessa. Teit tästä edelleen hyvin lyhyen kehäpäätelmän, jos tarkoit että Minkowskin avaruudesta seuraa avaruus. Vakuumi jolla on energiaa, ja joka on universumissa, missä on tietty avaruuden ja energian välinen yhteys, ei pysyisi Minkowskin avaruutena, vaan jos ottaisit kokonaisuuden huomioon sen pitäisi olla FRW-avaruutta. Kokonaisuutta ei kuitenkaan ole mikään pakko yleensä ajatella Carrollin mainitsemissa vakuumeissa ja voidaan käyttää sitä tietoa, että tarpeeksi lähellä kaikki avaruudet ovat MInkowskin avaruuden kaltaisia.

Carrollin mainitsemassa vakuumissa kietoutumisella on vähemmän kietoutumista, mitä kauemmaksi mennään. Ja siten kietoutuminen on jo todella vähäistä siinä vaiheessa, kun aletaan puhua FRW:stä vanhassa universumissa. Uudessa universumissa ei kenenkään kannata sitoutua mihinkään ilman kvanttigravitaatiota kuviteltuun tietoon siitä, mitä ns. vakuumi sellaisessa on. Tai että onko sitä vakuumia, vai onko sen sijaan energiaa kaikissa muodoissa. Jos uuden universumin tapauksessa puhutaan fluktuaatioista syntyvästä avaruudesta, tai vain fluktuaatioista syntyvästä aineesta, kuten sinä, niin Carrollin mainitsema tyhjiö ei todennäköisesti ole sellaisen lähtökohta. Tästä erikseen tämä QFT-vakuumi, jonka energia ei ole nolla, ei ole myöskään sellaisen gravitaation sisältävän alkutilan perustila, missä energia on nolla. Tai jos se on välttämätön alku eikä muita alkuja ole, niin varsinaisia perustiloja ei ole koskaan ollut olemassa.

Kietoutumista ei siis ole yhtäpaljon kaikkialle. Mutta jos tarkoitat vahvuudella sitä, että asia on vahva, jos sitä ei voi muuttaa, niin silloin nämä erilaiset kietoutumiset ovat kuitenkin yhtä muuttumattomia. SItä ennen vakuumi itse muuttuu tai se paikka, missä vakuumi oli, jos sinne kerääntyy energiaa ja tiloista tulee muita tiloja. Tämä uusi ei-vakuumi paikka, ei ole enää muiden paikkojen tilojen eli vakuumien kanssa kietoutunut tila. Yksi näistä muutoksista vakuumiin olisi se, että sen kietoutuminen aktualisoituu ns. superpositiosta tai pikemminkin epäpuhtaasta tilasta ei-superpositioksi. Kietoutuminen on muuttumaton ja vahva sitenkin, ettei tätä varsinaisesti tapahdu, koska jälkimmäinen tila on aivan erilainen tila, ja sen (jostain vaadittu) energia voi olla suurempi kuin vakuumin energia, jolloin se ei ole vakuumi ja paikat mielummin palaavat vakuumiin.

...

Sanot, että erilaistumattomuus on pelkästä aika-avaruudesta kiinni, ja annat olettaa, että on joskus mahdollista, että erilaisuminenkin on. Mutta käytetäänkö tässä jälkiosassa edelleen homogeenisuuden omaavana kohteena avaruutta, eli muuttuuko avaruus joksikin muuksi, vai pelkästään siellä nähtävät asiat epähomogeeniseen järjestykseen? Käytetäänkö tässä avaruuden muuttamisessa mitään WdW:n kaltaisia fluktuaatioita, vai tarkoitatko avaruuden muuttamisella sitä muutosta, mikä tulee ilman avaruuskvanttiteoriaa jo pelkästään GR:n tapaisesta aineen vaikutuksesta avaruuteen?

3

Lue lisää

Tiedätkö miten paljon erilaisuuden sinfonioita voidaan järjestää keksimässäsi 'aika-avaruuden erilaistumattomuudessa'? Jossa erilaistumattomuus on vain sitä, että matkustamalla ei voi kokea mitään (toista aika-avaruutta eli gravitaatiota), mitä ei voisi kokea paikoillaan (matkustus ei tosin viittaa liikkeeseen, eikä gravitaation kokemisella viitata siihen, että sen mittaus on tehty mahdottomaksi sille joka putoaa kyseisessä gravitaatiossa). Kuvailen mielummin myös tapauksen, jossa aine on homogeenistä. Aine, joka näyttää homogeeniselta millä tahansa etäisyydeltä katsottuna, voidaan muodostaa kaasusta ja joskus nesteestä, joka ei virtaa. Kaasu, jossa on kvanttitiloissa olevia hiukkasia, voi olla muodostettu vain symmetrisistä tiloista. Erilaistumattomalla universumillasi on äärettömiä vaihtoehtoja koostua esim. 1 % vedystä ja 2 % positiivisista He ytimistä, jotka tekevät tästä vaihtoehdosta positiivisen universumin, jos loput 97 % universumista on neutraalia. Jos uskot esim. aineen ja energian ilmestymiseen tyhjästä, silloin kaasua voidaan lisätä ja poistaa kaikkialta yhtäaikaa kerralla pois niin, että syntyy paineen vaihtelu ajassa. Tällä paineenvaihtelulla voidaan soittaa kuvitellulle havaitsijalle Beethovenia. Jos kaasun seassa on fotonikaasua, siinä energian säilymättömyydellä voidaan vaihtaa kaasun väriä värisarjoissa. Värin sijasta jotkin suunnat universumissa voisivat muuttaa intensiteettiään vastaamaan samaa energiatiheyttä. Tämä pitäisi aika-avaruuden muodon koskemattomana, mutta tekisi aineesta epähomogeenistä. Ilman tätä universumi ei näytä havaitsijalle esim. Fraserin jaksoja, vaan yhtä väriä joka suunnassa per hetki.

Carrollin mainitsema vakuumi on olemassa kaikkialla tällä hetkellä atomien välissä ja melkein sellaisenaan joskus niiden sisälläkin. Miksi aloit keskustelemaan universumin alusta sen sijaan että löytäisit asioiden perustan myös tällaisten pienten vakuumien takaa? WdW ei ole viittaus pelkkiin universumin alkuihin vaikka sitä käytetään sellaisissa ongelmissa usein (johtuen mm. siitä, että fluktuaatiolla on merkitystä pienessä koossa ja niiden tulisi olla ympäristössä, jossa niillä on mahdollisuus tehdä jotain). Ja miksi kuvittelet että tekemällä väitteitä universumin alusta voi muuttaa tieteen suuntaa tai todistaa kenellekään yhtään mitään?

B:
"Kaikkiin toimiviin henkisen tien perinteisiin kuuluu jonkinlainen meditaatio eli mielen tyhjentäminen mahdollisimman tarkaksi mittausvälineeksi esim. kaukonäkemisen ja intuition vahvistamiseksi jolloin saadaan aikaan toimiva yhteys siihen implisiittisen järjestyksen aktiiviseen informaation eli tavallaan pyritään saavuttamaan mahdollisimman erilaistumaton ja ehdollistumaton tila jossa ei ole sellaisia rajoituksia ja mekaanisia säännönmukaisuuksia kuin kaikessa erilaistumisessa enenevässä määrin ilmenee kaikkeuden eri erilaistumisvaiheissa jossa kaikki muuttuu yhä mekaanisemmaksi ja jähmeämmäksi."

Edellisen määritelmän mukaan pyrit saavuttamaan mahdollisiman homogeenista ja isotrooppista tilaa. Tämä on erittäin säännönmukaista olemista samoin kuin monessa pallolajissa on sääntö ettei sitä pelata aina erilaisella kuutiolla tai painotetulla pallolla. Samalla aikaa ilmeisesti oleva vakuumi on sinusta kietotutunut kaikkialle. Tämä tarkoittaa ääritapauksessa tai mitä lähempänä ollaan, että vaikka muuttujilla, mistä vakuumi on tehty, olisi vaihtoehtoja toisiinsa nähden, niin jokainen niistä on menetetty ja kaiken välillä on vain yhden säännön mukainen vastaavuus.

Jos kysyt Carrollilta (tai siltä joka sen oikeasti keksi), millainen vakuumi on, voit saada sihen periaatteessa täyden yhteyden jo nyt. Et tosin sellaista, että voisit romahduttaa superpositioita, vaan olisit yhteydessä siihen, millaista on olla vakuumi ilman tyhmiä heikkejä universumin lopussa. Nämä ylimääräiset objektit ovat olemassa avaruudessa vakuumin lisäksi aina samalla tavalla kuin nytkin, eikä mikään informaatio voi tulla lisätyksi vakuumiin. Se vain kelluu sen luona samoin kuin universumissa kelluu asioita sen keskivaiheilla.

B:
"... ja vähitellen samalla syntyy erilaisia värähtelyjä ja sellainen nykyään tunnettu sähkömagneettinen spektri jossa ne erilaiset aallonpituudet kykenevät resonoimaan epälineaarisesti keskenään etäisyydestä riippumatta (lomittuminen) vaikka edelleen säilyttävät analogisen alkuperäisen kykynsä heijastaa toisiaan eli sisältävät periaatteessa huolimatta erilaistumisensa tasosta saman aktiivisen perusinformaation eli tavallaan hologrammimaisuuden jossa hologrammin pienimmätkin osat heijastavat edelleen kokonaisuutta vaikkakin vähemmän tarkasti ja voimakkaasti."

Filosofisesti kokonaisuuden heijastamisessa ei ole mitään aktiivista verrattuna siihen, että on heijastamatta.

4

Anonyymi kirjoitti:

Tiedätkö miten paljon erilaisuuden sinfonioita voidaan järjestää keksimässäsi 'aika-avaruuden erilaistumattomuudessa'? Jossa erilaistumattomuus on vain sitä, että matkustamalla ei voi kokea mitään (toista aika-avaruutta eli gravitaatiota), mitä ei voisi kokea paikoillaan (matkustus ei tosin viittaa liikkeeseen, eikä gravitaation kokemisella viitata siihen, että sen mittaus on tehty mahdottomaksi sille joka putoaa kyseisessä gravitaatiossa). Kuvailen mielummin myös tapauksen, jossa aine on homogeenistä. Aine, joka näyttää homogeeniselta millä tahansa etäisyydeltä katsottuna, voidaan muodostaa kaasusta ja joskus nesteestä, joka ei virtaa. Kaasu, jossa on kvanttitiloissa olevia hiukkasia, voi olla muodostettu vain symmetrisistä tiloista. Erilaistumattomalla universumillasi on äärettömiä vaihtoehtoja koostua esim. 1 % vedystä ja 2 % positiivisista He ytimistä, jotka tekevät tästä vaihtoehdosta positiivisen universumin, jos loput 97 % universumista on neutraalia. Jos uskot esim. aineen ja energian ilmestymiseen tyhjästä, silloin kaasua voidaan lisätä ja poistaa kaikkialta yhtäaikaa kerralla pois niin, että syntyy paineen vaihtelu ajassa. Tällä paineenvaihtelulla voidaan soittaa kuvitellulle havaitsijalle Beethovenia. Jos kaasun seassa on fotonikaasua, siinä energian säilymättömyydellä voidaan vaihtaa kaasun väriä värisarjoissa. Värin sijasta jotkin suunnat universumissa voisivat muuttaa intensiteettiään vastaamaan samaa energiatiheyttä. Tämä pitäisi aika-avaruuden muodon koskemattomana, mutta tekisi aineesta epähomogeenistä. Ilman tätä universumi ei näytä havaitsijalle esim. Fraserin jaksoja, vaan yhtä väriä joka suunnassa per hetki.

Carrollin mainitsema vakuumi on olemassa kaikkialla tällä hetkellä atomien välissä ja melkein sellaisenaan joskus niiden sisälläkin. Miksi aloit keskustelemaan universumin alusta sen sijaan että löytäisit asioiden perustan myös tällaisten pienten vakuumien takaa? WdW ei ole viittaus pelkkiin universumin alkuihin vaikka sitä käytetään sellaisissa ongelmissa usein (johtuen mm. siitä, että fluktuaatiolla on merkitystä pienessä koossa ja niiden tulisi olla ympäristössä, jossa niillä on mahdollisuus tehdä jotain). Ja miksi kuvittelet että tekemällä väitteitä universumin alusta voi muuttaa tieteen suuntaa tai todistaa kenellekään yhtään mitään?

B:
"Kaikkiin toimiviin henkisen tien perinteisiin kuuluu jonkinlainen meditaatio eli mielen tyhjentäminen mahdollisimman tarkaksi mittausvälineeksi esim. kaukonäkemisen ja intuition vahvistamiseksi jolloin saadaan aikaan toimiva yhteys siihen implisiittisen järjestyksen aktiiviseen informaation eli tavallaan pyritään saavuttamaan mahdollisimman erilaistumaton ja ehdollistumaton tila jossa ei ole sellaisia rajoituksia ja mekaanisia säännönmukaisuuksia kuin kaikessa erilaistumisessa enenevässä määrin ilmenee kaikkeuden eri erilaistumisvaiheissa jossa kaikki muuttuu yhä mekaanisemmaksi ja jähmeämmäksi."

Edellisen määritelmän mukaan pyrit saavuttamaan mahdollisiman homogeenista ja isotrooppista tilaa. Tämä on erittäin säännönmukaista olemista samoin kuin monessa pallolajissa on sääntö ettei sitä pelata aina erilaisella kuutiolla tai painotetulla pallolla. Samalla aikaa ilmeisesti oleva vakuumi on sinusta kietotutunut kaikkialle. Tämä tarkoittaa ääritapauksessa tai mitä lähempänä ollaan, että vaikka muuttujilla, mistä vakuumi on tehty, olisi vaihtoehtoja toisiinsa nähden, niin jokainen niistä on menetetty ja kaiken välillä on vain yhden säännön mukainen vastaavuus.

Jos kysyt Carrollilta (tai siltä joka sen oikeasti keksi), millainen vakuumi on, voit saada sihen periaatteessa täyden yhteyden jo nyt. Et tosin sellaista, että voisit romahduttaa superpositioita, vaan olisit yhteydessä siihen, millaista on olla vakuumi ilman tyhmiä heikkejä universumin lopussa. Nämä ylimääräiset objektit ovat olemassa avaruudessa vakuumin lisäksi aina samalla tavalla kuin nytkin, eikä mikään informaatio voi tulla lisätyksi vakuumiin. Se vain kelluu sen luona samoin kuin universumissa kelluu asioita sen keskivaiheilla.

B:
"... ja vähitellen samalla syntyy erilaisia värähtelyjä ja sellainen nykyään tunnettu sähkömagneettinen spektri jossa ne erilaiset aallonpituudet kykenevät resonoimaan epälineaarisesti keskenään etäisyydestä riippumatta (lomittuminen) vaikka edelleen säilyttävät analogisen alkuperäisen kykynsä heijastaa toisiaan eli sisältävät periaatteessa huolimatta erilaistumisensa tasosta saman aktiivisen perusinformaation eli tavallaan hologrammimaisuuden jossa hologrammin pienimmätkin osat heijastavat edelleen kokonaisuutta vaikkakin vähemmän tarkasti ja voimakkaasti."

Filosofisesti kokonaisuuden heijastamisessa ei ole mitään aktiivista verrattuna siihen, että on heijastamatta.

4

Lue lisää

Ei ole mitään merkitystä sanoa, että asiat tapahtuvat samaan aikaan. Et voi tässä tapauksessa olla edes mistään samanaikaisuudesta varma, ellet sano mitä tapahtuu ja miksi tapahtuu. Et voi esim. sanoa, että erilaistumattomuus tapahtuu, ja siksi tapahtuu spektrin syntymä. Spektriä ei voi muodostaa muuttamalla aika-avaruus homogeenisesta epähomogeeniseksi. Sähkökentän ei tarvitse olla litteä, eli esim. nolla tai osoittaa kohti taivasta, jos avaruus on litteä. Eivätkä avaruuden epähomogeenisuudet tee sähkökenttään sellaista mutkaa, missä se osoittaa edelleen kohti taivasta, mutta ei yhtä lujaa kaikissa kohdissa fotonin kulkemalla suoralla (joka muuttuu ei-suoraksi). Samalla tavalla SM-kentän koko spektrin voi lähettää lähes muuttumattomana millaisen tahansa aika-avaruus-pommpuradan läpi. Ja mm. sellaista tapausta ei ole, että se tulee litteänä ulos (maailmanloppusi kaipaa kaikelle mainitsemallesi ilmeisesti käänteistä prosessia). Äskeisessä ei luoda spektriä vaan luodaan tasaisesta tai nollasta SM-kentästä fotoneita. Spektrin abstrakti olemassaolo puolestaan on aina olemassa ennen kuin mitään SM-kenttää, vakuumia, tai aika-avaruutta (mieti sitä SM:n ja aika-avaruuden ToE-teoriassa) on edes määritelty. Jos on olemassa esim. kvanttiuniversumien useiden universumien kopioiden teoria (ja siinä on alussa tila '0 universumia missään'), niin sellainen teoria (ja tämä tila) on olemassa vain, koska sen teorian sisällä lukee Hilbertin avaruuksien yhdessä osassa, mikä on tietyn spektrin vaihtoehdot täyttyä objekteista eli siinä on ideaa spektristä.

Spektri on sama kuin olisi olemassa yhteys energian ja liikemäärän välillä. Tai ylipäätään, että saa olla eri asioita, kun saa olla liikkuva. Se että saa olla asioita ja liikkua, ei kerro mitään siitä, saako kaksi asiaa vuorovaikuttaa toisiinsa vai ei. Sähkömagnetismissa mikään fotoni ei saa vuorovaikuttaa suoraan toisen fotonin kanssa, ja jos haluat esittää vastakkaisen teorian, niin älä esitä spektriä. On olemassa epälineaarisen optiikan koneita, joissa on koneen kanssa vuorovaikuttaneita erikoisia fotoneja. Universumi ei rakenna näitä koneita ja yletä niillä kaikkiin fotoneihin siten, että esim. koneettomista fotoneista ei tarvitsisi mainita, että ne ovat fotonien koneeton perustila ja hyvin oleellisia ymmärtämään kaiken perustaa. Jos universumi tekisi yhden tällaisen koneen, se ei tekisi sillä mitään muutoksia itseensä, millä olisi enemmän eroa kuin sillä, että olisivatko Fraserin näytteliät joitakin muita. Lisäksi kun tästä koneesta tullut valo on ollut olemassa 14 mrd vuotta, se on jo levinnyt ja yksittäisinä valoina tavallisen valon joukossa se on täysin samanlaista valoa kuin muutkin. Valon erikoisuudella oli merkitystä lähinnä koneen sisällä ja sen koneen jatkeessa, missä se olisi pitänyt heti hyödyntää läpivalaisemalla sillä jotain, mikä sopivasti suostuu läpivalaistumaan ja sitten keräämällä se koneenkäyttäjän kovalevylle talteen.

B:
"Tuo hologrammin periaate pätenee ainakin jossain määrin kaiken mahdollisen aaltomaisesti käyttäytyvän ilmiön suhteen (sähkömagnetismi, ääni, nesteet jne.) jossa ilmenee interferenssivaikutuksia ( esim. kiven heittäminen tyynen järven pintaan) "

Kaikkien oikeiden hologramien yhteinen piirre on, että ne on tehty hiukkasista siinä vaiheessa kun puhutaan, että on monta osaa, joissa kaikissa on tieto jostain, mikä haluttiin tehdä vain kuvakseen. Interferenssi ja sähkömagneettisen kentän aaltoilu on pelkkä välikappale kaikessa valokuvaamisessa. Se ei ole kohde joka on todellisuus, eikä se ole kuvalevy, missä tieto kohteesta mukamas on. Jos esim. kahden signaalin interferenssiä käyttävässä hologrammi-kuvaamislaitteessa otetaan toinen saapuva SM-signaalin lähde, niin se on kuin yksi osa (*), mutta siinä ei ole kaikkea tietoa kohteesta. Kun se interferoidaan säteen kanssa, joka ei ole kohdetta nähnytkään, eikä sisällä kohteesta siis yhtään mitään, tämä kahden säteen kokonaisuus ja interferenssi tekee levyyn paljon tietoa (mitä ei kannata kuvitella kaikeksi tiedoksi kohteesta vaan ainoastaan sen 3D-sijainneiksi, minkä tietäminen on universumin tapauksessa ihmeellistä verrattuna universumin 2D-kuvien kohtaloon).

(*) Kaiken voi jakaa vielä pienempiin osiin nimeltä fotonit. Yksi fotoni ei koskaan kerro mitään isosta kohteesta.

Yhden kiven heittämisessä voi olla interferenssiä paljon, mutta se ei ole rehellisesti sanottuna näkyvää interferenssiä. Järvi tulee muotoilla tietyllä tavalla, jotta muodostuu paluu-aaltoja eri suuntiin, tai kiviä on heitettävä kaksi kerralla, jotta voi silmällä tunnistaa monta aaltoa, ja niiden interferenssin.

5

Anonyymi kirjoitti:

Ei ole mitään merkitystä sanoa, että asiat tapahtuvat samaan aikaan. Et voi tässä tapauksessa olla edes mistään samanaikaisuudesta varma, ellet sano mitä tapahtuu ja miksi tapahtuu. Et voi esim. sanoa, että erilaistumattomuus tapahtuu, ja siksi tapahtuu spektrin syntymä. Spektriä ei voi muodostaa muuttamalla aika-avaruus homogeenisesta epähomogeeniseksi. Sähkökentän ei tarvitse olla litteä, eli esim. nolla tai osoittaa kohti taivasta, jos avaruus on litteä. Eivätkä avaruuden epähomogeenisuudet tee sähkökenttään sellaista mutkaa, missä se osoittaa edelleen kohti taivasta, mutta ei yhtä lujaa kaikissa kohdissa fotonin kulkemalla suoralla (joka muuttuu ei-suoraksi). Samalla tavalla SM-kentän koko spektrin voi lähettää lähes muuttumattomana millaisen tahansa aika-avaruus-pommpuradan läpi. Ja mm. sellaista tapausta ei ole, että se tulee litteänä ulos (maailmanloppusi kaipaa kaikelle mainitsemallesi ilmeisesti käänteistä prosessia). Äskeisessä ei luoda spektriä vaan luodaan tasaisesta tai nollasta SM-kentästä fotoneita. Spektrin abstrakti olemassaolo puolestaan on aina olemassa ennen kuin mitään SM-kenttää, vakuumia, tai aika-avaruutta (mieti sitä SM:n ja aika-avaruuden ToE-teoriassa) on edes määritelty. Jos on olemassa esim. kvanttiuniversumien useiden universumien kopioiden teoria (ja siinä on alussa tila '0 universumia missään'), niin sellainen teoria (ja tämä tila) on olemassa vain, koska sen teorian sisällä lukee Hilbertin avaruuksien yhdessä osassa, mikä on tietyn spektrin vaihtoehdot täyttyä objekteista eli siinä on ideaa spektristä.

Spektri on sama kuin olisi olemassa yhteys energian ja liikemäärän välillä. Tai ylipäätään, että saa olla eri asioita, kun saa olla liikkuva. Se että saa olla asioita ja liikkua, ei kerro mitään siitä, saako kaksi asiaa vuorovaikuttaa toisiinsa vai ei. Sähkömagnetismissa mikään fotoni ei saa vuorovaikuttaa suoraan toisen fotonin kanssa, ja jos haluat esittää vastakkaisen teorian, niin älä esitä spektriä. On olemassa epälineaarisen optiikan koneita, joissa on koneen kanssa vuorovaikuttaneita erikoisia fotoneja. Universumi ei rakenna näitä koneita ja yletä niillä kaikkiin fotoneihin siten, että esim. koneettomista fotoneista ei tarvitsisi mainita, että ne ovat fotonien koneeton perustila ja hyvin oleellisia ymmärtämään kaiken perustaa. Jos universumi tekisi yhden tällaisen koneen, se ei tekisi sillä mitään muutoksia itseensä, millä olisi enemmän eroa kuin sillä, että olisivatko Fraserin näytteliät joitakin muita. Lisäksi kun tästä koneesta tullut valo on ollut olemassa 14 mrd vuotta, se on jo levinnyt ja yksittäisinä valoina tavallisen valon joukossa se on täysin samanlaista valoa kuin muutkin. Valon erikoisuudella oli merkitystä lähinnä koneen sisällä ja sen koneen jatkeessa, missä se olisi pitänyt heti hyödyntää läpivalaisemalla sillä jotain, mikä sopivasti suostuu läpivalaistumaan ja sitten keräämällä se koneenkäyttäjän kovalevylle talteen.

B:
"Tuo hologrammin periaate pätenee ainakin jossain määrin kaiken mahdollisen aaltomaisesti käyttäytyvän ilmiön suhteen (sähkömagnetismi, ääni, nesteet jne.) jossa ilmenee interferenssivaikutuksia ( esim. kiven heittäminen tyynen järven pintaan) "

Kaikkien oikeiden hologramien yhteinen piirre on, että ne on tehty hiukkasista siinä vaiheessa kun puhutaan, että on monta osaa, joissa kaikissa on tieto jostain, mikä haluttiin tehdä vain kuvakseen. Interferenssi ja sähkömagneettisen kentän aaltoilu on pelkkä välikappale kaikessa valokuvaamisessa. Se ei ole kohde joka on todellisuus, eikä se ole kuvalevy, missä tieto kohteesta mukamas on. Jos esim. kahden signaalin interferenssiä käyttävässä hologrammi-kuvaamislaitteessa otetaan toinen saapuva SM-signaalin lähde, niin se on kuin yksi osa (*), mutta siinä ei ole kaikkea tietoa kohteesta. Kun se interferoidaan säteen kanssa, joka ei ole kohdetta nähnytkään, eikä sisällä kohteesta siis yhtään mitään, tämä kahden säteen kokonaisuus ja interferenssi tekee levyyn paljon tietoa (mitä ei kannata kuvitella kaikeksi tiedoksi kohteesta vaan ainoastaan sen 3D-sijainneiksi, minkä tietäminen on universumin tapauksessa ihmeellistä verrattuna universumin 2D-kuvien kohtaloon).

(*) Kaiken voi jakaa vielä pienempiin osiin nimeltä fotonit. Yksi fotoni ei koskaan kerro mitään isosta kohteesta.

Yhden kiven heittämisessä voi olla interferenssiä paljon, mutta se ei ole rehellisesti sanottuna näkyvää interferenssiä. Järvi tulee muotoilla tietyllä tavalla, jotta muodostuu paluu-aaltoja eri suuntiin, tai kiviä on heitettävä kaksi kerralla, jotta voi silmällä tunnistaa monta aaltoa, ja niiden interferenssin.

5

Lue lisää

B:
"Aktiivinen informaatio tarkoittaa sellaista informaatiota jolla on itsessään kausaalista vaikutusta ja joka ei ole suoraan verrannollista energian määrään eikä intensiteettiin vaan pystyy organisoimaan ns. passiivista informaatiota (=esim. data tietokoneissa kirjoissa, kuvaruudulla yms.) . Esim. aivojen hermoverkot ja geenit voi luokitella aktiiviseksi informaatioksi."

Miten paljon energiaa on kirjan informaatiolla, kun sitä on 100 sivua? Entä jos kirjan kirjoittaa eri tavalla esim. pelkistä pienistä kirjaimista kielessä, jossa on 100000 sanaa enemmän?

Fysiikassa on olemassa vain reduktionistinen informaatio, joka on kvanttitiloilla.QM-tulkinnasta riippuen kaikki informaatio on silloin syy-seuraus informaatiota. Energian ja informaation suhdetta ei tunneta, koska informaation määrä on vain oudosti määriteltävissä. Jos esim. kvanttitilat ovat eri energioita (1J , 2J) ja näitä tiloja on kaksi erilaista (myös 1000J ja 2000J), informaation määrä voi olla molemmilla pareilla sama.

Aktiivinen informaatio oli seuraavassa kohtaa sinusta vakuumin ja implisiittisen järjestyksen määritelmä tai kaksi näistä on löydettävissä vakuumissa ja aktiivinen on löydettävissä implisiittiseltä järjestykseltä. MItä yhteistä on universumin alun vakuumilla ja hermoverkoilla, ja miksei tätä yhteistä piirrettä ole kaiken muun aineen välillä myös? Kirjoittaako se muu aine pelkkiä kirjoja? Tämä implisiittisyyden määrittely sellaiseksi informaatioksi, mistä puhut, on todennököisesti Bohmin vastaista, eikä se ainakaan muodosta selvää jakoa ekplisiittisen ja implisiittisen välillä (onko kirja eksplisiittinen, mutta kirjan muodostamat hiukkaset eivät). Vakuumissa ei tapahdu mitään kausaalisesti muiden vaikutuksesta muihin, mitä ei tapahtuisi hiukkasten keskeen ei-vakuumissa. Vakuumi sattuu olemaan tila, jossa mitään ei koskaan varsinaisesti tapahdu, vaikka molemmissa tapauksissa tapahtumien mahdollisuudet on määritelty, ja jossain mielessä ne ovat voineet tapahtua kerran, jotta jotkut paikat voivat olla vakuumi sen jälkeen kun, energia siiryy sieltä pois. Tai jos esim. hiukkanen hajoaa, ja on sen jälkeen sen hiukkasen vakuumi ja energia on muissa kentissä samassa paikassa.

6

Anonyymi kirjoitti:

XPR-682:

"mikä on syynä sille, että kaikki on kietoutunut kaikkeen tai voiko olla niin, että jokin ei olisi yhtä paljon kietoutunut kaikkeen muuhun tai kietoutunut yhtä suureen osaan kaikkea muuta."


Kosmologian alkuräjähdysmalli perustuu pelkästään eksplisiittiseen järjestykseen lukuunottamatta sitä hypoteesia että se alkoi jonkinlaisesta tavallista ääettömän paljon suuremmasta kvanttifluktuaatiosta ("ilmainen ihme") minkä oletuksen taustalla lienee energian säilymisen laki jota ei sallita muokattavan edes siinä määrin että se ei pädekään vältämättä aina paikallisesti vaan vain suhteessa koko maailmankaikkeuden kokonaisjärjestelmään.


(Yliopistojärjestelmä on alunperin Katolisen kirkon hallitsema ja sellaiselle instituutiolle on vieras ajatus varsinkin Thomas Kuhnin paradigmamuutokset eli ns. tieteelliset vallankumoukset edelleen koska kaikissa virallisissa instituutioissa kyse on ensisijassa ja aina ns. status quon eli vallitsevan valta-aseman ylläpitämisestä eikä liian suuria hallitsemattomia mullistuksia sallita koska ne ovat sen valta-aseman ylläpidon kannalta haitallisia ja tuottavat helposti kaaosta)

Jos aika-avaruuden hahmottaa isotroppisena ja homogeenisena pohjatilana (=erilaistumaton) niin siinä tilassa kaikki havaitsemisen kannalta "olematon" on periaatteessa kietoutunut yhtä voimakkaasti ja samalla tavalla toisiinsa ja jos ja kun se kokonaisuus alkaa kvanttifluktuaatioiden seurauksena erilaistua niin se homogeeenisuus ja isotrooppisuus alkaa vastaavast heikentyä ja vähitellen samalla syntyy erilaisia värähtelyjä ja sellainen nykyään tunnettu sähkömagneettinen spektri jossa ne erilaiset aallonpituudet kykenevät resonoimaan epälineaarisesti keskenään etäisyydestä riippumatta (lomittuminen) vaikka edelleen säilyttävät analogisen alkuperäisen kykynsä heijastaa toisiaan eli sisältävät periaatteessa huolimatta erilaistumisensa tasosta saman aktiivisen perusinformaation eli tavallaan hologrammimaisuuden jossa hologrammin pienimmätkin osat heijastavat edelleen kokonaisuutta vaikkakin vähemmän tarkasti ja voimakkaasti.



Tuo hologrammin periaate pätenee ainakin jossain määrin kaiken mahdollisen aaltomaisesti käyttäytyvän ilmiön suhteen (sähkömagnetismi, ääni, nesteet jne.) jossa ilmenee interferenssivaikutuksia ( esim. kiven heittäminen tyynen järven pintaan)

Aktiivinen informaatio tarkoittaa sellaista informaatiota jolla on itsessään kausaalista vaikutusta ja joka ei ole suoraan verrannollista energian määrään eikä intensiteettiin vaan pystyy organisoimaan ns. passiivista informaatiota (=esim. data tietokoneissa kirjoissa, kuvaruudulla yms.) . Esim. aivojen hermoverkot ja geenit voi luokitella aktiiviseksi informaatioksi.

Erilaistuminen tulkitaan yleensä evoluutiona joka on todellisuudessa involuutiota eli sitä että tyhjiötason erilaistumaton aktiivinen informaatio ikäänkuin purkautuu implisiittiseltä tasolta eksplisiittisen aineen tasolle joka on entrooppinen automaattinen prosessi kun taas kaikki ns. henkiset perinteet pyrkivät ponnistelemaan takaisin siihen erilaistumattomaan tilaan tuoden mukanaan kaiken sen kokemuksen eli aktiivisen informaation jonka ovat eksplisiittisen elämänsä aikana sisäistäneet ja samalla laajentavat sen implisiittisen järjestyksen aktiivisen informaation määrää, laatua ja intensiteettiä joka on vastaavasti negentrooppinen eli entropian vastainen aidon evoluution prosessi joka toimii epälokaalisti eli koko kaikkeuden tasolla.

Kaikkiin toimiviin henkisen tien perinteisiin kuuluu jonkinlainen meditaatio eli mielen tyhjentäminen mahdollisimman tarkaksi mittausvälineeksi esim. kaukonäkemisen ja intuition vahvistamiseksi jolloin saadaan aikaan toimiva yhteys siihen implisiittisen järjestyksen aktiiviseen informaation eli tavallaan pyritään saavuttamaan mahdollisimman erilaistumaton ja ehdollistumaton tila jossa ei ole sellaisia rajoituksia ja mekaanisia säännönmukaisuuksia kuin kaikessa erilaistumisessa enenevässä määrin ilmenee kaikkeuden eri erilaistumisvaiheissa jossa kaikki muuttuu yhä mekaanisemmaksi ja jähmeämmäksi.

Tietyssä mielessä ihminen on periaatteessa väline jolla kaikkeus kehittää ja laajentaa itseään koska ihmisellä on kyky toimia mikrokosmoksena eli aktiivisena vuorovaikuttajana eksplisiittisen aineen ja implisiittisen aktiivisen kokonaisinformaation välillä eli ts. hyvin vahva entrooppinen periaate vallitsee maailmankaikkeudessa.

Tässä mielessä ihmiseksi lasketaan vain sellaiset yksilöt jotka kykenevät muodostamaan tarpeeksi vahvan ja häiriöttömän resonanssin kaikkeuden kokonaisjärjestelmän kanssa vaikka kaikilla on jo lajityypillisesti sellainen kyky vaikkakaan ei yleensä juurikaan halua sellaiseen. :D

Enempää en jaksa nyt tällä erää kommentoida varsinkin kun suurin osa lukemastani aineistosta oli taas väärin hahmotettua ja väärässä viitekehyksessä varsinaisen aiheen kannalta.

B

Lue lisää

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-684)

B(elisario): "Tässä mielessä ihmiseksi lasketaan vain sellaiset yksilöt jotka kykenevät muodostamaan tarpeeksi vahvan ja häiriöttömän resonanssin kaikkeuden kokonaisjärjestelmän kanssa vaikka kaikilla on jo lajityypillisesti sellainen kyky vaikkakaan ei yleensä juurikaan halua sellaiseen. :D"

Kulttuurinen referenssi: Asimov:in Säätiö-trilogian ensimmäisen osan 7. luku:
- Psykohistorioitsija Hari Seldon: "Samastan itsen tuon mystisen yleiskäsitteen kanssa, jota nimitämme 'ihmiseksi'"
- "Linnunradan todellinen valtias", pääkomissaari Linge Chen: "Minua ei huvita mystiikkaan syventyminen." :D

AI:

Mittaaminen tapahtuu, kun kvanttimekaaninen systeemi, joka on superpositiossa, vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa ja tulee siten kietoutuneeksi sen kanssa.

Kvanttimekaniikassa mittaus on keskeinen käsite, joka liittyy systeemin tilan määrittämiseen. Kun kvanttimekaaninen systeemi on superpositiossa eli useassa tilassa samanaikaisesti ennen mittauksen tekemistä, se vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa mittauksen aikana. Tämä vuorovaikutus johtaa systeemin tilan "kietoutumiseen" ympäristönsä kanssa, mikä aiheuttaa kvanttimekaanisen ilmiön "kollapsin", jossa systeemi valitsee yhden mahdollisista tiloistaan. Tämä prosessi on keskeinen osa kvanttimekaniikan tulkintaa ja sovelluksia.

Anonyymi kirjoitti:

AI:

Mittaaminen tapahtuu, kun kvanttimekaaninen systeemi, joka on superpositiossa, vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa ja tulee siten kietoutuneeksi sen kanssa.

Kvanttimekaniikassa mittaus on keskeinen käsite, joka liittyy systeemin tilan määrittämiseen. Kun kvanttimekaaninen systeemi on superpositiossa eli useassa tilassa samanaikaisesti ennen mittauksen tekemistä, se vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa mittauksen aikana. Tämä vuorovaikutus johtaa systeemin tilan "kietoutumiseen" ympäristönsä kanssa, mikä aiheuttaa kvanttimekaanisen ilmiön "kollapsin", jossa systeemi valitsee yhden mahdollisista tiloistaan. Tämä prosessi on keskeinen osa kvanttimekaniikan tulkintaa ja sovelluksia.

Lue lisää

Niin, kaikki on hypoteesin tasolla edelleen, vaikka vankoista teorioista kerrotaankin "faktoina". Todennäköisyysjakaumat nimeää "faktat". Onko niin, että "kellokäyrän" laitamille jäävät tapahtumat on irrationaalisia "epäfaktoja"? Tai nykytermein "vaihtoehtoista todellisuutta", "disinformaatiota" tms.? Jos, niin miksi? Ja perustele huolella.

Kvanttifysiikkaa ja "Newtonilaista" on yritetty yhteensovittaa tuloksetta. Molemmista tiedetään kokeellisesti paljon. Ja niiden perusteella kumpikin toimii.

Ihmunen noin niin kuin normitasolla makromaailmassa noudattaa täydellistä kvanttilogiikkaa, jota ei tunnisteta/tunnusteta, koska makromaailman lainalaisuudet.

Mittaamattomia asioita. Tulevaisuuden tieteen alaa. Neuroetiikka on avainsana, ja sen tulee vaalia henkilön koskemattomuutta. Jatkossakin, vaikka jo nyt voidaan kokeellisesti paljastaa ihmisen "ajatuksenjuoksut" osittain.

Mutta tässäkin on kvanttirajat. Tietoisuus romahduttaa superposition. Tiedostamaton ei. Koska mittaajaa tai tarkkailijaa ei ole.

Eikö ole mielenkiintoista? Jos ei, niin miksi? Ja miksi se ei kiinnosta "oikeita tieteentekijöitä", mutta on kiinnostanut aina vähemmän tieteellisiä empiirikkoja huolimatta siitä, mikä kulloinenkin nimitys heistä on ollut.

Mielenkiintoinen tarkateluhetki olisi selkounien rajapinnat. Joissa molemmat fysiikan lait halaa toisiaan position romahtamatta.