Epälokaali todellisuus

luulisi että luonnonlait pysyy aina samana.

mutta fysikaalisuus, materia. se informaatio voi muuttua ja kadota.

Anonyymi kirjoitti:

luulisi että luonnonlait pysyy aina samana.

mutta fysikaalisuus, materia. se informaatio voi muuttua ja kadota.

eikös Roger penrose usko, että matemaattiset totuudet sijaitsevat ikuisessa ideamaailmassa. platonismi.

"Pysyykö se kaikkein perustavin informaatio aina samana?"

Ei vaan se pikemminkin kumuloituu jatkuvasti sitä mukaa kuin todellisuus erilaistuu kvanttityhjiöstä mutta se "informaatio" ei välttämättä ilmene ns. eksplisiittisessä todellisuudessa havaitsijoille jos ne havaitsijat eivät kykene resonoimaan eli muodostamaan konstruktiivista interferenssiä sen informaation kanssa.

Tässä yhteydessä' "informaatio" käsite on jotain jolla on sekä konkreettisia energeettisiä aspekteja että informaation ja varsinkin idean käsitteiden kanssa samankaltaisuutta eli kaikella sillä mitä kutsumme aineeksi (=erilaistunutta) ja myös avaruus-ajalla (=kvanttityhjiö) on kyky varastoida ja tuottaa informaatiota eli kyse ei ole samankaltaisesta informaatiosta tai oikeammin datasta jota käsitellän tietotekniikassa vaan laajemmasta asiasta eli ikäänkuin jonkinlaisesta aineesta jolla on informaatiosisältö energeettisen vaikutuksen lisäksi.

Näennäinen lokaalisuus syntyy gravitaation seurauksena ja se gravitaatio on tavallaan varastoitunutta energiaa tai oikeammin informaation kaltaista energiaa. Gravitaatio tuottaa myös ajan hidastumisen ja nykyinen fysiikkatiede pätee oikeastaan vain siinä gravitaatiokuilussa eli lokaalissa todellisuudessa jossa elämme, havaitsemme ja suoritamme mittauksia.

Kaikessa käytetyssä kielessä ja myös matematiikassa ja logiikassa on mukana paljon implisiittisiä oletuksia jotka vääristävät helposti todellisuuden hahmotusta varsinkin jos se hahmotus on jumittunut vain yhteen yleensä kulttuurisidonnaiseen näkökulmaan tai lähestysmistapaan joka sulkee helposti pois kaikki muut mahdolliset näkökulmat ja hahmotukset ("todellisuuskupla", konsensustodellisuus).

Kaikki uuden oppiminen edellyttää analogista ajattelua eli kykyä siirtyä tunnetusta näkökulmasta tai viitekehyksestä tuntemattomaan viitekehykseen jolloin yritetään löytää ensin jokin yhteinen rajapinta siihen tuntemattomaan viitekehykseen jolloin se kokonaisnäkökulma ja "todellisuuskupla" voi laajeta kattamaan uusia ja erilaisia asioita.

Vähitellen sitten alkaa löytyä uusia johtolankoja ja yhtäläisyyksiä näennäisesti täysin yhteismitattomien ja erilaisten asioiden välillä sitä mukaa kuin syventyy tutkittavaan asiaan ja siinä on tärkeää myös oivaltaa että kaikki kielen käsitteet ja myös matematiikka & logiikka ovat lähinnä vain käsitteellisiä työkaluja käyttökelpoisen ja toimivan käytännön tarpeisiin ja se käsittein ilmaistavissa oleva lopputulos on vain korkeintaan hyödyllistä ja käyttökelpoista fiktiota eikä kirjaimellista toisia mahdollisia näkökulmia tai hahmotustapoja poissulkevaa ehdotonta totuutta eli ts. kaikki mahdollinen kielen käsittein ilmaistavissa oleva tieto on aina vertauskuvallista eikä mitenkään absoluuttisella tavalla eksaktia ja totta.

B

Anonyymi kirjoitti:

luulisi että luonnonlait pysyy aina samana.

mutta fysikaalisuus, materia. se informaatio voi muuttua ja kadota.

"luulisi että luonnonlait pysyy aina samana."

Ns. "luonnonlait" ovat lähinnä tapojen ja rutiinien kaltaisia jotka seuraavat fysikaalisen erilaistuneen kokonaisjärjestelmän tai paikallisen havaitsijan osajärjestelmän rakenteesta ja ominaisuuksista jotka resonoivat eli "ovat todellisia ja olemassaolevia" niille havaitsijoille -yhteinen rajapinta määrittelee ns. todellisuuden.

"mutta fysikaalisuus, materia. se informaatio voi muuttua ja kadota."

Implisiittinen informaatio kumuloituu eikä häviä koskaan kunhan se on ensin ilmaantunut kun taas eksplisiittinen informaatio eli fysikaalinen todellisuus voi muuttua ja hävitä havaitsijoiden kannalta sinne mistä se on ilmaantunut eli sinne implisiittiseen todellisuuteen eli kvanttityhjiöön.

..............

"eikös Roger penrose usko, että matemaattiset totuudet sijaitsevat ikuisessa ideamaailmassa. platonismi."

Kaikki loogiset konstruktiot eli ns. "ideat" ovat ajattomia eli eivät ns. "kulu käytössä" eli niihin ei vaikuta entropia kuten ns. "aineen" suhteen joka edellyttää jatkuvaa ylläpitoa ja uusiutumista.

Ideat eivät ole staattisia vaan kehittyvät vuorovaikutuksessa havaitsijoiden kanssa.

Platonin filosofia on suurelta osin väärinymmärrettyä koska se on hahmotettu liian yksitasoisesti

ks. Ernest McClain, The Pythagorean Plato

.......

"Simulaation voi ohjelmoida monella eri ohjelmointikielellä."

Simulaatiomalli on käyttökelpoinen vertauskuva tiettyyn rajaan asti mutta siinä ei oteta huomioon sitä että kaikella konkreettisella aineella on sekä informaatio että energia-aspekti (information content of the field)

B

🍒🍒🍒🍒🍒🍒🍒🍒🍒🍒

❤️ ­­N­y­­m­­f­­­o­­m­a­­­a­­n­­­i -> https://ye.pe/finngirl21#17824352r

🔞❤️💋❤️💋❤️🔞💋❤️💋❤️💋🔞

"#Koska lokaali todellisuus on pohjimmiltaan illuusiota ja havaintoprosessin tuottamaa niin ns todellisuus on luontevinta hahmottaa informaation käsitteen pohjalta ja sekä aine ja energia ovat vain käyttökelpoista fiktiota käytännön tasolla.#"

Heh :D

Tuo videolinkki on parodia Matrix-elokuvista ja ylipäätänsä esim. Thomas Campbellin My Big Toe- simulaatiohypoteesista ja omasta mielestäni aika osuva sellainen koska vaikka tuo matemaattinen simulaatio on omalla tavallaan loogisesti ristiriidaton malli siinä mielessä että kaikki mahdollinen kokemus ja aistiminen ja myös tieteelliseen metodiin liittyvä mittaaminen on pohjimmiltaan informaatiota ja tietotekniseltä kannalta datavirtaa (datastream) mieleen/tietoisuuteen ja vaikka tavallaan tuollaiset puhtaasti idealistiset (esim. Bernardo Kastrup) selitysmallit pyrkivät selittämään kaiken mahdollisen niin silti lopullinen vaikutelma jää melko ontoksi ja ohueksi eli loppujen lopuksi ei selitetä paljon mitään juuri sen takia että yritetään selittää kaikki mahdollinen vain yhden näkökulman tai aspektin kautta ja sama ongelma on minusta myös kaikessa fysikalismissa ja naturalismissa eli ne ovat kaikki liian pelkistäviä ja kaavamaisia.

Itse olen siinä mielessä anti-occamilainen että en usko että yksinkertaiset kaiken mahdollisen kattavat selitysmallit oikeasti toimivat koska todellisuus näyttäytyy ainakin minulle hyvin monitasoisena ja monimuotoisena.

Niels Bohria mukaillen: "Mikään olemassaoleva kaiken teoria ei ole tarpeeksi hullu voidakseen olla tosi."

Itse olen taipuvaisempi kannattamaan jonkinlaista relativistista naturalismia jossa todellisuudessa on erilaisia toisiinsa nivoutuneita, sisäkkäisiä hierarkiatasoja ja takaisinkytkentöjä ja se mitä kutsumme "tietoisuudeksi" tai "hengeksi" on negentrooppisesti käyttäytyvää ainetta eli ts. ei musta-valkoista vastakohtiin polarisoitunutta henki-aine mallia vaan ikäänkuin harmaasävy asteikko jossa hienompi aine kykenee manipuloimaan alemman tason ainetta ja alemman tason aine vastaavasti voi hajoittaa korkeamman tason aineen koherenssia tietyissä olosuhteissa.

Nykyisen melko alkeellisen tieteen pohjalta on hyvin vaikeaa tai mahdotonta antaa mitään lopullisia ja ehdottomia ratkaisuja perinteisiin filosofisiin ongelmiin ja sitten ajaudutaan helposti kiistelemään loputtoman tuntuisesti pelkkien uskomusten ja/tai ideologioiden pohjalta.

Koulutusjärjestelmien ja tieteenalojen lokeroituminen on tehokas tapa estää kokonaiskuvan muodostamista ja minusta se voi olla ainakin osittain tahallista koska propaganda on aina paljon tehokkaampaa kun juuri kenelläkään ei ole toimivaa ymmärrystä kokonaisuudesta.

Massiiivinen korruptio ja rappio vallisee kaikessa nykyisessä tieteessä ja kulttuurissa politiikasta puhumattakaan. Tuo matrix- vertaus kuvaa oikeastaan aika hyvin nykyisen ihmiskunnan tilaa :D

B

Jos joku muu henkilö muodostaa interferenssin saman objektin kanssa kuin sinä, ei kyseessä voi olla sinun subjektiivinen kokemuksesi tästä objektista ja vain tästä objektista. Tämän takia mikään todellisuus, missä muodostetaan interferenssejä objektien kanssa, ei voisi olla muuta kuin objektiivisesti todellinen. Toisaalta jokaisen teorian jokaisessa asiassa (objekti tai subjekti) on läsnä jotain mitä muissa ei ole juuri silloin. Jos kaikki interferoisivat yhteen asiaan yhtäaikaa, ei missään teoriassa sanottaisi, että muutokset, joita näihin kaikkiin tulisi, olisivat yhden asian kopioita. Siksi todellisuuksien jako subjektiivisiin ja objektiivisiin tuskin tuottaa mitään merkittävää edistystä todellisuuden haltuunottamisessa.

Monimaailma-tulkinnassa, (jossa subjektin voi sanoa olevan yksi aaltofunktion arvo, eikä koskaan koko aaltofunktio), käy niin, ettei siinä voi sanoa, mikä on todellisuuden määritelmä. Tai sen lisäksi, että yksi subjekti on interferoinnut yhden objektin kanssa - ja siitä on tullut halutun aaltokohteen nähdyksi arvoksi hänen subjektiaan vastaava juurikin yksittäinen objektin arvo - tämä subjeti on myös interferoinut jo ajat sitten kaikkien muiden subjektien kanssa. Nyt tätä subjektia varten on olemassa vain tietty joukko subjekteja. Seurauksena tämä subjekti ei voi verrata tulostaan kenenkään muun subjektin kanssa kuin niiden, jotka ovat täsmälleen samaa mieltä tästä objektista kuin hän on tässä mittauksessa. Vaikka MVI haluasi sanoa, että todellisuutta on muutoinkin kuin tämän yksiäänisen subjektilauman lisäksi, se ei pysty tätä tutkimaan ja ajatus on jäänyt filosofisoinnin asteelle.

(*) Tämä ei ole sama kuin esim. kahden todennäköisyysjakauman välinen jakauma samassa muuttujassa, vaan kyseessä on P todennäköisyys Q:n arvolle, kun todennäköisyys Q on määritelty x:lle. P: [0,1] -> R
Q: R-> R.

"Kaikki mahdollinen koettavissa oleva koostuu toistensa kanssa harmonnisesti linkittyneistä oskillaattoreista (coupled harmonic oscillators)."

Ovatko nämä kokemukset illuusiota, vai päinvastoin niitä asioista, mistä oikea tieto asioista kumpuaa? Vai onko illuusion koostaminen se, mikä on kuitenkin tärkeää tietää (*) ? Ei ehkä kannata sanoa olevan olemassa kahdenlaisia totuuksia. Koska ensin lisäksi sanot, että molemmilla totuuksilla on oltava tarkka tai paljon keskustelua edellyttävä kuvaus, ja sitten, että omasta mielestä vain toiset näistä totuuksista ovat arvokkaita tai esim. tietämisen arvoisia. Mutta sitten tyypillisesti et kuitenkaan minkään kuvauksen yhteydessä saa sanottua, kummasta totuuden lajista siinä oli kyse. Tällaisista asioista vielä myöhemmin lisää, kun puhutaan oikeasti epälokaaliudesta.

(*) Väittäisin että tämä on selvä määritelmä sille, että todellisuus on sinusta objektiivinen. Koska joku voi tietää, mistä kaikkien (kai joskus) subjektiiviset illuusiot koostuvat.

"Kaikki mahdollinen koettavissa oleva koostuu toistensa kanssa harmonnisesti linkittyneistä oskillaattoreista (coupled harmonic oscillators)."

Tässä on käännösvirhe. Linkittyminen (kytkeytyminen) ei ole jotain, mikä on harmoonista. Harmoninen tarkoittaa, että oskillaattorissa on muuttuva objekti ja sen muutos ajassa on trigonometrinen siniaaltofunktio tai monen sellaisen summa. Toisaalta harmooninen oskillaattori on yhtälöltään lineaarinen ja on olemassa myös lineaarinen yhtälö, jossa on hyvin yksinkertainen kytkentä oskillaattorista toiseen (aina kaksi oskillaattoria kytketään yhdellä termillä). Tämä on myös ainoa kytkentä, joka edelleen tuottaa harmonisen ratkaisun. Siten sana CHO ja H siinä myös kertoo kytkennästä kaiken oleellisen, kunhan H:n vaaditaan tarkoittavan kokonaisratkaisua eikä erillisiä systeemejä. Huom. joskus (tai wikin mukaan myös 'todellisuudessa') yksittäiset oskillaattoritkin voisivat olla epälineaarisia ja epäharmonisia.
https://en.wikipedia.org/wiki/Anharmonicity
Kvanttiesimerkkeihin ei siinä syvennytä kauheasti.
https://physics.stackexchange.com/questions/579972/what-are-quantum-anharmonic-oscillators

Harmonisuuden takia lause on sama kuin sanoisit, että todellisesti olevien objektien matematiikka on yksinkertaisen kaunista. Lisäksi se sanoo, että universumi on redusoitu yksinkertaisiin asioihin. Tämän enempää lause ei kerro, koska kyseessä voi olla kaikki oskillaattorin matematiikkaa käyttävät fysiikan asiat (olettaen että fysiikasta puhutaan). Voitaisiin myös kysyä, että mistä oskillaattori sitten koostuu. Tapauksissa joissa sen ei ole tarkoitus koostua mistään, ollaan siis matemaattisimmassa fysiikassa, missä tällaisia asioita ei tulekaan miettiä.

Ilman lisätietoa todellisuus voisi olla ainakin jokin näistä:

1) Klassisten pallojen ja jousien viidakko.

2) QM- harmoniset yhdistetyt oskillaattorit viidakkona, eli esim. molekyylejä siellä sun täällä.

...

2

Anonyymi kirjoitti:

Jos joku muu henkilö muodostaa interferenssin saman objektin kanssa kuin sinä, ei kyseessä voi olla sinun subjektiivinen kokemuksesi tästä objektista ja vain tästä objektista. Tämän takia mikään todellisuus, missä muodostetaan interferenssejä objektien kanssa, ei voisi olla muuta kuin objektiivisesti todellinen. Toisaalta jokaisen teorian jokaisessa asiassa (objekti tai subjekti) on läsnä jotain mitä muissa ei ole juuri silloin. Jos kaikki interferoisivat yhteen asiaan yhtäaikaa, ei missään teoriassa sanottaisi, että muutokset, joita näihin kaikkiin tulisi, olisivat yhden asian kopioita. Siksi todellisuuksien jako subjektiivisiin ja objektiivisiin tuskin tuottaa mitään merkittävää edistystä todellisuuden haltuunottamisessa.

Monimaailma-tulkinnassa, (jossa subjektin voi sanoa olevan yksi aaltofunktion arvo, eikä koskaan koko aaltofunktio), käy niin, ettei siinä voi sanoa, mikä on todellisuuden määritelmä. Tai sen lisäksi, että yksi subjekti on interferoinnut yhden objektin kanssa - ja siitä on tullut halutun aaltokohteen nähdyksi arvoksi hänen subjektiaan vastaava juurikin yksittäinen objektin arvo - tämä subjeti on myös interferoinut jo ajat sitten kaikkien muiden subjektien kanssa. Nyt tätä subjektia varten on olemassa vain tietty joukko subjekteja. Seurauksena tämä subjekti ei voi verrata tulostaan kenenkään muun subjektin kanssa kuin niiden, jotka ovat täsmälleen samaa mieltä tästä objektista kuin hän on tässä mittauksessa. Vaikka MVI haluasi sanoa, että todellisuutta on muutoinkin kuin tämän yksiäänisen subjektilauman lisäksi, se ei pysty tätä tutkimaan ja ajatus on jäänyt filosofisoinnin asteelle.

(*) Tämä ei ole sama kuin esim. kahden todennäköisyysjakauman välinen jakauma samassa muuttujassa, vaan kyseessä on P todennäköisyys Q:n arvolle, kun todennäköisyys Q on määritelty x:lle. P: [0,1] -> R
Q: R-> R.

"Kaikki mahdollinen koettavissa oleva koostuu toistensa kanssa harmonnisesti linkittyneistä oskillaattoreista (coupled harmonic oscillators)."

Ovatko nämä kokemukset illuusiota, vai päinvastoin niitä asioista, mistä oikea tieto asioista kumpuaa? Vai onko illuusion koostaminen se, mikä on kuitenkin tärkeää tietää (*) ? Ei ehkä kannata sanoa olevan olemassa kahdenlaisia totuuksia. Koska ensin lisäksi sanot, että molemmilla totuuksilla on oltava tarkka tai paljon keskustelua edellyttävä kuvaus, ja sitten, että omasta mielestä vain toiset näistä totuuksista ovat arvokkaita tai esim. tietämisen arvoisia. Mutta sitten tyypillisesti et kuitenkaan minkään kuvauksen yhteydessä saa sanottua, kummasta totuuden lajista siinä oli kyse. Tällaisista asioista vielä myöhemmin lisää, kun puhutaan oikeasti epälokaaliudesta.

(*) Väittäisin että tämä on selvä määritelmä sille, että todellisuus on sinusta objektiivinen. Koska joku voi tietää, mistä kaikkien (kai joskus) subjektiiviset illuusiot koostuvat.

"Kaikki mahdollinen koettavissa oleva koostuu toistensa kanssa harmonnisesti linkittyneistä oskillaattoreista (coupled harmonic oscillators)."

Tässä on käännösvirhe. Linkittyminen (kytkeytyminen) ei ole jotain, mikä on harmoonista. Harmoninen tarkoittaa, että oskillaattorissa on muuttuva objekti ja sen muutos ajassa on trigonometrinen siniaaltofunktio tai monen sellaisen summa. Toisaalta harmooninen oskillaattori on yhtälöltään lineaarinen ja on olemassa myös lineaarinen yhtälö, jossa on hyvin yksinkertainen kytkentä oskillaattorista toiseen (aina kaksi oskillaattoria kytketään yhdellä termillä). Tämä on myös ainoa kytkentä, joka edelleen tuottaa harmonisen ratkaisun. Siten sana CHO ja H siinä myös kertoo kytkennästä kaiken oleellisen, kunhan H:n vaaditaan tarkoittavan kokonaisratkaisua eikä erillisiä systeemejä. Huom. joskus (tai wikin mukaan myös 'todellisuudessa') yksittäiset oskillaattoritkin voisivat olla epälineaarisia ja epäharmonisia.
https://en.wikipedia.org/wiki/Anharmonicity
Kvanttiesimerkkeihin ei siinä syvennytä kauheasti.
https://physics.stackexchange.com/questions/579972/what-are-quantum-anharmonic-oscillators

Harmonisuuden takia lause on sama kuin sanoisit, että todellisesti olevien objektien matematiikka on yksinkertaisen kaunista. Lisäksi se sanoo, että universumi on redusoitu yksinkertaisiin asioihin. Tämän enempää lause ei kerro, koska kyseessä voi olla kaikki oskillaattorin matematiikkaa käyttävät fysiikan asiat (olettaen että fysiikasta puhutaan). Voitaisiin myös kysyä, että mistä oskillaattori sitten koostuu. Tapauksissa joissa sen ei ole tarkoitus koostua mistään, ollaan siis matemaattisimmassa fysiikassa, missä tällaisia asioita ei tulekaan miettiä.

Ilman lisätietoa todellisuus voisi olla ainakin jokin näistä:

1) Klassisten pallojen ja jousien viidakko.

2) QM- harmoniset yhdistetyt oskillaattorit viidakkona, eli esim. molekyylejä siellä sun täällä.

...

2

Lue lisää

3) Toiseen kertaan kvantisoitu usean kvanttihiukkasten QM-systeemi. Nämä kirjoitetaan yleensä ilman parempaa tietoa siitä, mikä on kunkin aaltofunktion ratkaisu joka vaiheessa. Esim. materiaaleja kuvatessa riittää, kun sanoo hiukkasen esiintyvän tietyllä alueella ja liikkuvan seuraavaan koloon. Samalla on päällä kytkentä siihen, että täsmälleen samassa kolossa oleva hiukkanen saa hylkiä tai vetää puoleensa. Vahvuuden tälle ja siirtymisen nopeudelle saa määriteltyä mittaamalla. Pitkän ajan (alle s) kuluttua jokainen rauhaan jäänyt hiukkanen voi kuitenkin olla harmoninen oskillaattori, jos jokaisen paikan potentiaali on ympärillä sen muotoinen. Tämä ei ole kaikkein paras todellisuuden kuva esim. filosofipalstan käyttöön, jossa ei otettu selvä, miten paljon todellisuutta tiedettiin jo oiottavan.

4) QFT:ssä moni kvanttikenttä olisi vapaana kenttänä ja ilman itseensä vuorovaikuttamista harmonisten oskillaattoreiden ratkaisema. Oskillaattoreita ja ns. mahdollisia hiukkasia on kaikkialla ääretön määrä eri nopeuksisia ja jokainen eri nopeus on yksi sen nopeuksinen oskillaattori tai moodi. Itseensä vuorovaikuttavat kentät eivät ole lineaarisia oikeasti, vaikka ne voidaan vielä kerran linearisoida. Myös kaikkia muitakin vuorovaikutuksia eli kentästä toiseen vaikuttamista voidaan käsitellä kuin ne olisivat pieniä häiriöitä ja lineaarisia. Tällöin voidaan ajatella kaiken koostuvan samalla tavalla harmoonisista oskillaattoreista kuin vapaan kentän tapauksessa. Vuorovaikutus, joka olisi lineaarinen jo todellisuudessa eli määrittelyssään ei voi olla ns. kentän vaikutus itseensä (tämän lineaarinen osa muodostaa vain harmonisen oskillaattorin potentiaalin) eli lineaarinen kytkentä vaatisi toisen kentän olemassaoloa. Tällainen vuorovaikutus eli g * n1 (x) * n2 (x) esiintyy vain eri neutriinojen välillä, kun tapahtuu ns. neutriinojen tai mm. n1 ja n2:n oskillaatio. Kyseessä ei tietenkään ole se, että ihmisten mielestä kaksi eri neutriinoa olisivat jonkin matkan päässä toisistaan, vaan molemmat ovat pisteessä x, kun x saa kaikki universumin paikkojen arvot. Ja mitä QFT:ssä tapahtuu vuorovaikutuksena, on että pisteessä x ei ole koskaan (tai kauan) vain hiukkasta n2, vaan samaan aikaan jollain todennäköisyydellä on sen sijaan hiukkanen n1.

Vaikka olisi olemassa ns. epälokaali kytkentä (!) tai yksinään itseensä epälokaalisti vaikuttava kenttä, kuten tässä ylimmässä L:ssä
https://en.wikipedia.org/wiki/Nonlocal_Lagrangian
termi, jossa on g * phi (x) * f(x) mille tahansa funktiolle f ja vakiolle g, ei johda lineaariseen liikeyhtälöön, eikä tämä kenttä voi olla yksinään olleessaan harmonisia oskillaattoreita.

Vain kohdassa 4. on kyseessä tunnettu kvanttityhjiö, jolla on vapaiden kenttien tapauksessa paljon kuollutta energiaa. Muissa tapauksissa todellisuutta ei pysty myöskään täyttämään pienillä ratkaisuilla homogeenisesti ilman, että kyseisten oskillaattorien osat ja energiat leviävät epätasaisesti. Jos yritetään laittaa yhtäpaljon energiaa tai oskillaattoreita kuin 4:ssa on, johonkin näistä muista malleista, pitää ottaa huomioon se, että sen seurauksena olisi enemmän mustia-aukkoja per litra kuin mitä normaalisti näkyy. Alla on tyhjiön toiminnasta puhetta.

Voit tarkoittaa harmonisten oskillaattorien matemaattisella mallilla sitä, että todellisuus on kaikilla kokoluokilla ja täysin objektin ominaisuuksista riippumatta joskus hyödyntämässä niitä. Vaikka mitään kahta eri kokoluokan oskillaattoria ei pidä verrata toisiinsa. Ne eivät ole hyviä analogioita toisistaan ja niille on yhteistä vain matemaattinen kaava. Se että todellisuuden sanoisi olevan kuin esim. kohdan 4. oskillaattorit ei ole ongelmatonta. Pikemminkin silloin ajatellaan, että matematiikan voi ottaa kirjaimellisesti. Oskillaattori on kuitenkin vain sana, joka koskee tarkasti kohdan 1. nähtyä käytöstä. Tässä kirjaimellisesti otettu matematiikka oli myös vain osa matematiikkaa. Jos tehtäisiin muita kirjaimellisuuksia ottaen huomioon muutkin tapaukset, niin allekirjoittaisitko kumpaakaan näistä:
'Kaikki mahdollinen koostuu numeroista ja numeroiden välisistä yhteyksistä, joita ei voi kaikkia koskaan ilmaista. Eikä edes pitäisikään, koska matematiikka on menetelmänä aina väärin.'

"Atomit, alkeishiukkaset ja kaikki makro-objektit ovat kontekstuaalisia ja havaintoihin, havaitsijaan, mittauslaitteisiin ja mittauksiin liityviä asioita."

Tämä voi liittyä vain kohtaan 4 ja siihen, että QFT:ssä sanotaan olevan olemassa kvanttikenttiä. Mutta havaittavat asiat, joissa havaitseminen tarkoittaa hiukkasmittaria, ovat hiukkasenkaltaisia havaintoja. Tämä koskee myös fotoneja, jos valosta otetaan kiinni fotoni. Atomi on asia, jota ei käydä havaitsemassa, mutta joka edelleen on käsitteenä olemassa vain atomina, ja tarkemmin sanottuna jakautuu kenttiin. Eli sanomalla on sitä enemmän merkitystä, mitä pienemmästä asiasta puhutaan.
...

3

Anonyymi kirjoitti:

3) Toiseen kertaan kvantisoitu usean kvanttihiukkasten QM-systeemi. Nämä kirjoitetaan yleensä ilman parempaa tietoa siitä, mikä on kunkin aaltofunktion ratkaisu joka vaiheessa. Esim. materiaaleja kuvatessa riittää, kun sanoo hiukkasen esiintyvän tietyllä alueella ja liikkuvan seuraavaan koloon. Samalla on päällä kytkentä siihen, että täsmälleen samassa kolossa oleva hiukkanen saa hylkiä tai vetää puoleensa. Vahvuuden tälle ja siirtymisen nopeudelle saa määriteltyä mittaamalla. Pitkän ajan (alle s) kuluttua jokainen rauhaan jäänyt hiukkanen voi kuitenkin olla harmoninen oskillaattori, jos jokaisen paikan potentiaali on ympärillä sen muotoinen. Tämä ei ole kaikkein paras todellisuuden kuva esim. filosofipalstan käyttöön, jossa ei otettu selvä, miten paljon todellisuutta tiedettiin jo oiottavan.

4) QFT:ssä moni kvanttikenttä olisi vapaana kenttänä ja ilman itseensä vuorovaikuttamista harmonisten oskillaattoreiden ratkaisema. Oskillaattoreita ja ns. mahdollisia hiukkasia on kaikkialla ääretön määrä eri nopeuksisia ja jokainen eri nopeus on yksi sen nopeuksinen oskillaattori tai moodi. Itseensä vuorovaikuttavat kentät eivät ole lineaarisia oikeasti, vaikka ne voidaan vielä kerran linearisoida. Myös kaikkia muitakin vuorovaikutuksia eli kentästä toiseen vaikuttamista voidaan käsitellä kuin ne olisivat pieniä häiriöitä ja lineaarisia. Tällöin voidaan ajatella kaiken koostuvan samalla tavalla harmoonisista oskillaattoreista kuin vapaan kentän tapauksessa. Vuorovaikutus, joka olisi lineaarinen jo todellisuudessa eli määrittelyssään ei voi olla ns. kentän vaikutus itseensä (tämän lineaarinen osa muodostaa vain harmonisen oskillaattorin potentiaalin) eli lineaarinen kytkentä vaatisi toisen kentän olemassaoloa. Tällainen vuorovaikutus eli g * n1 (x) * n2 (x) esiintyy vain eri neutriinojen välillä, kun tapahtuu ns. neutriinojen tai mm. n1 ja n2:n oskillaatio. Kyseessä ei tietenkään ole se, että ihmisten mielestä kaksi eri neutriinoa olisivat jonkin matkan päässä toisistaan, vaan molemmat ovat pisteessä x, kun x saa kaikki universumin paikkojen arvot. Ja mitä QFT:ssä tapahtuu vuorovaikutuksena, on että pisteessä x ei ole koskaan (tai kauan) vain hiukkasta n2, vaan samaan aikaan jollain todennäköisyydellä on sen sijaan hiukkanen n1.

Vaikka olisi olemassa ns. epälokaali kytkentä (!) tai yksinään itseensä epälokaalisti vaikuttava kenttä, kuten tässä ylimmässä L:ssä
https://en.wikipedia.org/wiki/Nonlocal_Lagrangian
termi, jossa on g * phi (x) * f(x) mille tahansa funktiolle f ja vakiolle g, ei johda lineaariseen liikeyhtälöön, eikä tämä kenttä voi olla yksinään olleessaan harmonisia oskillaattoreita.

Vain kohdassa 4. on kyseessä tunnettu kvanttityhjiö, jolla on vapaiden kenttien tapauksessa paljon kuollutta energiaa. Muissa tapauksissa todellisuutta ei pysty myöskään täyttämään pienillä ratkaisuilla homogeenisesti ilman, että kyseisten oskillaattorien osat ja energiat leviävät epätasaisesti. Jos yritetään laittaa yhtäpaljon energiaa tai oskillaattoreita kuin 4:ssa on, johonkin näistä muista malleista, pitää ottaa huomioon se, että sen seurauksena olisi enemmän mustia-aukkoja per litra kuin mitä normaalisti näkyy. Alla on tyhjiön toiminnasta puhetta.

Voit tarkoittaa harmonisten oskillaattorien matemaattisella mallilla sitä, että todellisuus on kaikilla kokoluokilla ja täysin objektin ominaisuuksista riippumatta joskus hyödyntämässä niitä. Vaikka mitään kahta eri kokoluokan oskillaattoria ei pidä verrata toisiinsa. Ne eivät ole hyviä analogioita toisistaan ja niille on yhteistä vain matemaattinen kaava. Se että todellisuuden sanoisi olevan kuin esim. kohdan 4. oskillaattorit ei ole ongelmatonta. Pikemminkin silloin ajatellaan, että matematiikan voi ottaa kirjaimellisesti. Oskillaattori on kuitenkin vain sana, joka koskee tarkasti kohdan 1. nähtyä käytöstä. Tässä kirjaimellisesti otettu matematiikka oli myös vain osa matematiikkaa. Jos tehtäisiin muita kirjaimellisuuksia ottaen huomioon muutkin tapaukset, niin allekirjoittaisitko kumpaakaan näistä:
'Kaikki mahdollinen koostuu numeroista ja numeroiden välisistä yhteyksistä, joita ei voi kaikkia koskaan ilmaista. Eikä edes pitäisikään, koska matematiikka on menetelmänä aina väärin.'

"Atomit, alkeishiukkaset ja kaikki makro-objektit ovat kontekstuaalisia ja havaintoihin, havaitsijaan, mittauslaitteisiin ja mittauksiin liityviä asioita."

Tämä voi liittyä vain kohtaan 4 ja siihen, että QFT:ssä sanotaan olevan olemassa kvanttikenttiä. Mutta havaittavat asiat, joissa havaitseminen tarkoittaa hiukkasmittaria, ovat hiukkasenkaltaisia havaintoja. Tämä koskee myös fotoneja, jos valosta otetaan kiinni fotoni. Atomi on asia, jota ei käydä havaitsemassa, mutta joka edelleen on käsitteenä olemassa vain atomina, ja tarkemmin sanottuna jakautuu kenttiin. Eli sanomalla on sitä enemmän merkitystä, mitä pienemmästä asiasta puhutaan.
...

3

Lue lisää

Suuret asiat alkavat itsestään käyttäytyä niin kuin ne olisivat jatkuvasti hiukkasmaisia, ja silloin tätä on pidettävä kentän pitkäaikaisena tilana ja muita konteksteja niillä ei ole (tämä ei tarkoita että jokainen maalliko olisi nyt ymmärtänyt suuren materiakappaleen kontekstin siten kuin se on QFT:ssä, koska ei kukaan tällaisia ole pystynyt laskemaan kovin tehokkaasti).

"Koska lokaali todellisuus on pohjimmiltaan illuusiota ja havaintoprosessin tuottamaa niin ns todellisuus on luontevinta hahmottaa informaation käsitteen pohjalta ja sekä aine ja energia ovat vain käyttökelpoista fiktiota käytännön tasolla."

Informaatio ei ota yhtään kantaa siihen, missä se on, ja onko se jotain mikä ei olisi jossakin. Epälokaaliudessa ja lokaaliudessa pitää määritellä informaation muutosten tavat. Yleensä auttaa sanoa jonkin informaation ensin olevan jossakin ja että muu informaatio on siitä etäämpänä (tai useimmiten kyse on, mihin etäisyyteen yhdellä informaatiolla on merkitystä, kun informaation sisältö on koko ajan vaihtelevaa, mutta voidaan sanoa sen määrä tässä paikassa jotenkin tai referoida sitä esim. sanomalla että siinä on ainakin se ja se muuttuja).

Aiemmin mainitussa numerossa 2 on kyseessä uutta informaatiota nimeltään QM-informaatio. Se sisältää aaltofunktion informaation. Aaltofunktiot käsittävät kaikki objektin suureet ja siten tämä on kaikki informaatio ikäänkuin. QM-Informaatiota on jokaisella aaltofunktion tai tilan ratkaisulla eri verran ja informaatiota on paljon, kun tila on ns. puhdas tila, joka on aina kaikkein satunnaisin. Lisää tästä alla, kun halutaan lisätä informaatiota.

Kohdassa 4. QFT:tä ei ole vielä esitetty samanlaisena informaatiokehtona kuin mitä QM on. Sen informaation määrittelyä tutkitaan edelleen. Mutta tällä hetkellä jos ajateltaisiin, että QM ei ole totta, koska QFT on totta sen asemasta, silloin tämä asettaa kyseenalaiseksi myös mahdollisesti sen, onko informaatio-käsite kauhean tärkeä kenellekään. Samalla tavalla kuin paikkamittaus ja paikan aaltofunktio ovat idealisoituja QM-käsitteitä, voi olla ettei luonnon ole tarkotus toimia minkään informaatio-pillin mukaan.

Et ole tähän mennessä ottanut minusta yhtään kantaa Bellin teoreemaan ja epälokaaliuteen. Kvanttimekaniikalla voi olla kilpaileva teoria, joka on nimeltään epälokaalit piilomuuttujat. Epälokaaleissa piilomuuttujissa on informaatiota, mutta informaatiota on kaikki muukin kuin nämä muuttujat. Et voi väittää näkyvien muuttujien olevan turhia, koska piilomuuttujien on pakko siirtää informaatio, joka on alunperin näkyvässä muuttujassa, johonkin toiseen kaukana olevan objektin näkyvään muuttujaan. Kukaan runoilija ei olisi ilman näitä näkyviä muuttujia koskaan voinut keksiä, että voisi olla jotain näkymätöntä ja epälokaalia. Tai QM:ää, jonka muuttujat (mm. energia) ovat tällä hetkellä toimivia ja ne ovat sitä informaatiota, joka pitää toteuttaa muissa teorioissa.

On olemassa havaintoprosesseja, joissa havaintojen määrä on enemmän kuin yksi ja joiden seurauksena on sanottu havaittujen asioiden olevan satunnaisia. Onko kvanttisattuma sinusta illuusiota? Epälokaaleissa piilomuuttujissa se yleensä on. Klassisten piilomuuttujien ja klassisten tavallisten muuttujien eli näkyvää ja täydellistä informaatiota sisältävien objektien maailma on pohjimmiltaan vain näitä kahta eli aivan muuta kuin todennäköisyysaaltoja. Tunnetko kuitenkin jonkun piilomuuttujateorian, joka olisi toinen näistä:
a) Piilomuuttujat sisältävät aaltoja, jotka etenevät äärettömän nopeasti. Ne edistävät joko mittausten tapahtumista, tai sitten ne kokonaan estävät näkyvän kvanttimaailman kietoutumisen, jotta mitään näkyvää kietoutumista ei koskaan olisi pelkkien näkyvien muuttujien välillä, jotta piiloasioita tarvittaisiin. (piilomuuttuja=jotain, näkyvämuuttuja=kvantti)
b) Mitään kietoutumista ei tarvitse estää, koska näkyvä maailma on klassinen pohjimmiltaan. Piilomaailma sisältää kuitenkin kvanttisatunnaisia aaltoja silloin, kun se tekee piilotehtävillään näkyvistäkin muuttujista kvantti-illuusiota. Näin jokin asia koko todellisuuden teoriassa olisi edelleen satunnainen pohjimmiltaankin. Tässä kohdassa kannattaisi huomioida, etteivät klassiset objektit kuitenkaan sekoitu kvanttiteorioihin kuin vesi maitoon, joten ei ole mitään valmista tapaa käsitellä molempia. Jos näin tekee matemaattisesti, niin silloin heräisi myös kysymys, että miksi pitää tulkita matemaatiikkaa siten, että kaiken satunnaisen päällä olisi jotain, mikä on itse pohjimmiltaan klassista. Ja kyse on siitä, miksi jostain asiasta pitää sanoa, että se on varmasti olemassa, vain koska sen on voinut kirjoittaa. (piilo=kvantti, näkyvä=klassinen).

Kietoutumisen esto on matemaattisesti sitä, että esim. tilojentiheys-matriisissa (joka todellisuus edelleen on) ei esiinny koskaan kvanttikorrelaatioita näkyvien muuttujien välillä. Kaikki matriisin muutokset, jotka näyttävät näiden korrelaatioiden kanssa samalta, ovat peräisin muualta matriisista tai jostain aivan muusta.

4

Anonyymi kirjoitti:

Suuret asiat alkavat itsestään käyttäytyä niin kuin ne olisivat jatkuvasti hiukkasmaisia, ja silloin tätä on pidettävä kentän pitkäaikaisena tilana ja muita konteksteja niillä ei ole (tämä ei tarkoita että jokainen maalliko olisi nyt ymmärtänyt suuren materiakappaleen kontekstin siten kuin se on QFT:ssä, koska ei kukaan tällaisia ole pystynyt laskemaan kovin tehokkaasti).

"Koska lokaali todellisuus on pohjimmiltaan illuusiota ja havaintoprosessin tuottamaa niin ns todellisuus on luontevinta hahmottaa informaation käsitteen pohjalta ja sekä aine ja energia ovat vain käyttökelpoista fiktiota käytännön tasolla."

Informaatio ei ota yhtään kantaa siihen, missä se on, ja onko se jotain mikä ei olisi jossakin. Epälokaaliudessa ja lokaaliudessa pitää määritellä informaation muutosten tavat. Yleensä auttaa sanoa jonkin informaation ensin olevan jossakin ja että muu informaatio on siitä etäämpänä (tai useimmiten kyse on, mihin etäisyyteen yhdellä informaatiolla on merkitystä, kun informaation sisältö on koko ajan vaihtelevaa, mutta voidaan sanoa sen määrä tässä paikassa jotenkin tai referoida sitä esim. sanomalla että siinä on ainakin se ja se muuttuja).

Aiemmin mainitussa numerossa 2 on kyseessä uutta informaatiota nimeltään QM-informaatio. Se sisältää aaltofunktion informaation. Aaltofunktiot käsittävät kaikki objektin suureet ja siten tämä on kaikki informaatio ikäänkuin. QM-Informaatiota on jokaisella aaltofunktion tai tilan ratkaisulla eri verran ja informaatiota on paljon, kun tila on ns. puhdas tila, joka on aina kaikkein satunnaisin. Lisää tästä alla, kun halutaan lisätä informaatiota.

Kohdassa 4. QFT:tä ei ole vielä esitetty samanlaisena informaatiokehtona kuin mitä QM on. Sen informaation määrittelyä tutkitaan edelleen. Mutta tällä hetkellä jos ajateltaisiin, että QM ei ole totta, koska QFT on totta sen asemasta, silloin tämä asettaa kyseenalaiseksi myös mahdollisesti sen, onko informaatio-käsite kauhean tärkeä kenellekään. Samalla tavalla kuin paikkamittaus ja paikan aaltofunktio ovat idealisoituja QM-käsitteitä, voi olla ettei luonnon ole tarkotus toimia minkään informaatio-pillin mukaan.

Et ole tähän mennessä ottanut minusta yhtään kantaa Bellin teoreemaan ja epälokaaliuteen. Kvanttimekaniikalla voi olla kilpaileva teoria, joka on nimeltään epälokaalit piilomuuttujat. Epälokaaleissa piilomuuttujissa on informaatiota, mutta informaatiota on kaikki muukin kuin nämä muuttujat. Et voi väittää näkyvien muuttujien olevan turhia, koska piilomuuttujien on pakko siirtää informaatio, joka on alunperin näkyvässä muuttujassa, johonkin toiseen kaukana olevan objektin näkyvään muuttujaan. Kukaan runoilija ei olisi ilman näitä näkyviä muuttujia koskaan voinut keksiä, että voisi olla jotain näkymätöntä ja epälokaalia. Tai QM:ää, jonka muuttujat (mm. energia) ovat tällä hetkellä toimivia ja ne ovat sitä informaatiota, joka pitää toteuttaa muissa teorioissa.

On olemassa havaintoprosesseja, joissa havaintojen määrä on enemmän kuin yksi ja joiden seurauksena on sanottu havaittujen asioiden olevan satunnaisia. Onko kvanttisattuma sinusta illuusiota? Epälokaaleissa piilomuuttujissa se yleensä on. Klassisten piilomuuttujien ja klassisten tavallisten muuttujien eli näkyvää ja täydellistä informaatiota sisältävien objektien maailma on pohjimmiltaan vain näitä kahta eli aivan muuta kuin todennäköisyysaaltoja. Tunnetko kuitenkin jonkun piilomuuttujateorian, joka olisi toinen näistä:
a) Piilomuuttujat sisältävät aaltoja, jotka etenevät äärettömän nopeasti. Ne edistävät joko mittausten tapahtumista, tai sitten ne kokonaan estävät näkyvän kvanttimaailman kietoutumisen, jotta mitään näkyvää kietoutumista ei koskaan olisi pelkkien näkyvien muuttujien välillä, jotta piiloasioita tarvittaisiin. (piilomuuttuja=jotain, näkyvämuuttuja=kvantti)
b) Mitään kietoutumista ei tarvitse estää, koska näkyvä maailma on klassinen pohjimmiltaan. Piilomaailma sisältää kuitenkin kvanttisatunnaisia aaltoja silloin, kun se tekee piilotehtävillään näkyvistäkin muuttujista kvantti-illuusiota. Näin jokin asia koko todellisuuden teoriassa olisi edelleen satunnainen pohjimmiltaankin. Tässä kohdassa kannattaisi huomioida, etteivät klassiset objektit kuitenkaan sekoitu kvanttiteorioihin kuin vesi maitoon, joten ei ole mitään valmista tapaa käsitellä molempia. Jos näin tekee matemaattisesti, niin silloin heräisi myös kysymys, että miksi pitää tulkita matemaatiikkaa siten, että kaiken satunnaisen päällä olisi jotain, mikä on itse pohjimmiltaan klassista. Ja kyse on siitä, miksi jostain asiasta pitää sanoa, että se on varmasti olemassa, vain koska sen on voinut kirjoittaa. (piilo=kvantti, näkyvä=klassinen).

Kietoutumisen esto on matemaattisesti sitä, että esim. tilojentiheys-matriisissa (joka todellisuus edelleen on) ei esiinny koskaan kvanttikorrelaatioita näkyvien muuttujien välillä. Kaikki matriisin muutokset, jotka näyttävät näiden korrelaatioiden kanssa samalta, ovat peräisin muualta matriisista tai jostain aivan muusta.

4

Lue lisää

Voisi olla myös siten, että jos kytkentä on epälokaali, kuten yllä, ei mitään informaatiota sisältävää piilomuuttujaa tarvita. Eli on vain piilokytkentä kahden tavallisen informaation välillä. Syy miksi näin ei tähän mennessä ole ollut, johtuu siitä, että piilomuuttujina tehdyt muutokset näkyviin objekteihin, ovat hyvin rajallisia ja vaativat paljon ollakseen sitä mitä ovat.

"Bellin teoreeman mukaan kaikkien mahdollisten todellisuuden mallinnusten pitää olla epälokaaleja. Lokaali todellisuus on havaintojen ja mittausvälineiden tuottama illuusio.

Ns. alkeishiukkasten (ja kaikkien muidenkin ns. fysikaalisten objektien paikka ja nopeus) ovat kontekstuaalisia asioita jotka ovat havaintojen ja mittausvälineiden tuottamia. Lokaali realismi on kaikissa muodoissaan illuusiota."

Kokeissa, joissa osoitetaan epälokaalius, ei tarvitse mitata paikkaa tai nopeutta ainakaan teoriassa. Niiden ei myöskään tarvitse olla mitenkään erityisellä tavalla eli olla mittaamattomina jotain. Tämä jonakiin oleminen voisi myös määrittää jonkin kontekstin asioille. Yhtenä kontekstina voisi pitää sitä, että ovatko vaihtelut hiukkasen paikassa ja nopeudessa suuria vai pieniä, kun koe tehdään (kontekstin tuottaa joku muu väline kuin mittaväline), mutta kuten sanottu. Käytännössä epälokaaliuskokeessa saa silti olla kyseessä esim. Stern-Gerlach koe, jossa lopussa täytyy vangita hiukkanen hyvin pieneen tilaan piirtolevylle, ja sanoa, että se on siellä. Yleensä jos levy näyttää hiukkasen olevan siellä, niin se on mennyt sinne ja on siellä edelleen. Kokeessa ei ole mitään merkitystä sillä, että onko tämä hiukkasen paikka mitattu millin vain nanometrin tarkkuudella, ja miten tarkka se paikka on ollut eri aikoina kun sitä ei vielä ole mitattu juuri tähän levyyn. Sen sijaan se matka, joka on epälokaalisti ylitetty (QM on todellisuuden teoria, jonka mukaan ei ylitetä mitään matkustamalla jollakin objektilla sinne vaan epälokaalius on kuin välitöntä), on matka lähimpään toiseen Stern-Gerlach laitteeseen. Näille molemmille oli valmistettu oma hiukkasensa ja pidetty huolta siitä, että niiden spin on kietoutunut. Laite mittaa, mikä on spinin suunta ja kahdella tai kolmella laitteella tehdyllä tuloksella todellisuudesta tuli epälokaali.

"Ei vaan se pikemminkin kumuloituu jatkuvasti sitä mukaa kuin todellisuus erilaistuu kvanttityhjiöstä mutta se "informaatio" ei välttämättä ilmene ns. eksplisiittisessä todellisuudessa havaitsijoille jos ne havaitsijat eivät kykene resonoimaan eli muodostamaan konstruktiivista interferenssiä sen informaation kanssa. "

Bohmin QM-tulkinta käyttää nimityksiä implisiittinen ja eksplisiittinen järjestys, ja hänen teoriansa on epälokaali piilomuuttujien teoria. Bohmin teoriassa ei voi muodostaa kvanttityhjiötä, jolla on paljon energiaa, koska Bohmin teoria ei ole yhteensopiva SR:n kanssa. Se ei mm. siksi mahdollista sitä, että hiukkasten määrä muuttuu, eikä tätä varten ole olemassa mitään tyhjiötä, joka olisi kvanttitila sitä varten, että hiukkasia on vielä toistaiseksi nolla.

5

Anonyymi kirjoitti:

Voisi olla myös siten, että jos kytkentä on epälokaali, kuten yllä, ei mitään informaatiota sisältävää piilomuuttujaa tarvita. Eli on vain piilokytkentä kahden tavallisen informaation välillä. Syy miksi näin ei tähän mennessä ole ollut, johtuu siitä, että piilomuuttujina tehdyt muutokset näkyviin objekteihin, ovat hyvin rajallisia ja vaativat paljon ollakseen sitä mitä ovat.

"Bellin teoreeman mukaan kaikkien mahdollisten todellisuuden mallinnusten pitää olla epälokaaleja. Lokaali todellisuus on havaintojen ja mittausvälineiden tuottama illuusio.

Ns. alkeishiukkasten (ja kaikkien muidenkin ns. fysikaalisten objektien paikka ja nopeus) ovat kontekstuaalisia asioita jotka ovat havaintojen ja mittausvälineiden tuottamia. Lokaali realismi on kaikissa muodoissaan illuusiota."

Kokeissa, joissa osoitetaan epälokaalius, ei tarvitse mitata paikkaa tai nopeutta ainakaan teoriassa. Niiden ei myöskään tarvitse olla mitenkään erityisellä tavalla eli olla mittaamattomina jotain. Tämä jonakiin oleminen voisi myös määrittää jonkin kontekstin asioille. Yhtenä kontekstina voisi pitää sitä, että ovatko vaihtelut hiukkasen paikassa ja nopeudessa suuria vai pieniä, kun koe tehdään (kontekstin tuottaa joku muu väline kuin mittaväline), mutta kuten sanottu. Käytännössä epälokaaliuskokeessa saa silti olla kyseessä esim. Stern-Gerlach koe, jossa lopussa täytyy vangita hiukkanen hyvin pieneen tilaan piirtolevylle, ja sanoa, että se on siellä. Yleensä jos levy näyttää hiukkasen olevan siellä, niin se on mennyt sinne ja on siellä edelleen. Kokeessa ei ole mitään merkitystä sillä, että onko tämä hiukkasen paikka mitattu millin vain nanometrin tarkkuudella, ja miten tarkka se paikka on ollut eri aikoina kun sitä ei vielä ole mitattu juuri tähän levyyn. Sen sijaan se matka, joka on epälokaalisti ylitetty (QM on todellisuuden teoria, jonka mukaan ei ylitetä mitään matkustamalla jollakin objektilla sinne vaan epälokaalius on kuin välitöntä), on matka lähimpään toiseen Stern-Gerlach laitteeseen. Näille molemmille oli valmistettu oma hiukkasensa ja pidetty huolta siitä, että niiden spin on kietoutunut. Laite mittaa, mikä on spinin suunta ja kahdella tai kolmella laitteella tehdyllä tuloksella todellisuudesta tuli epälokaali.

"Ei vaan se pikemminkin kumuloituu jatkuvasti sitä mukaa kuin todellisuus erilaistuu kvanttityhjiöstä mutta se "informaatio" ei välttämättä ilmene ns. eksplisiittisessä todellisuudessa havaitsijoille jos ne havaitsijat eivät kykene resonoimaan eli muodostamaan konstruktiivista interferenssiä sen informaation kanssa. "

Bohmin QM-tulkinta käyttää nimityksiä implisiittinen ja eksplisiittinen järjestys, ja hänen teoriansa on epälokaali piilomuuttujien teoria. Bohmin teoriassa ei voi muodostaa kvanttityhjiötä, jolla on paljon energiaa, koska Bohmin teoria ei ole yhteensopiva SR:n kanssa. Se ei mm. siksi mahdollista sitä, että hiukkasten määrä muuttuu, eikä tätä varten ole olemassa mitään tyhjiötä, joka olisi kvanttitila sitä varten, että hiukkasia on vielä toistaiseksi nolla.

5

Lue lisää

Et kuitenkaan sanonut, että olisi tarkoitus luoda tyhjiössä hiukkasia, vaan että informaatio riittää. Tällöin riittäisi QM:n informaatiokäsitteen mukaan paisutella nykyisten aaltofunktioiden muotoja ja saada niistä puhtaampia tiloja (jotenkin ilman että kokonaisuuden korrelaatiot poistuvat samalla (*)). Tai sitten tehdä lisää aaltofunktioita ja näkymättömiä funktioita. Tämä ei ole mahdollista teoriassa, jossa yksi funktio merkitsee yhtä hiukkasta. Tarvitset esim. piilomuuttujien teorian, jossa ei ole olisi ns. väliä, jos piilomuutujia on enenmän ja enemmän kuin mitä näkyvät muuttujat edellyttivät.

(*) Informaatio QM:n aaltofunktioissa on suurta yhdelle tilalle, jos se on puhdas tila eli kvanttisatunnainen. Tällä hetkellä ajatellaan, että QM-informaatio säilyy kaikissa tapauksissa, jotka ovat kvanttievoluutiota, mutta ongelmana on vielä mittauksen esittäminen. Säilyminen tapahtuu usean kappaleen systeemissä siten, että yksittäisistä tiloista tulee kietoutumisen jälkeen ei-puhtaita, mutta kokonaistilassa on kietoutumista ja korrelaatiota saman verran, ja tämä kokonaistila voi olla täysin puhdas kuten äsken (ja tietysti tila on isompi eli muuttujamäärä pitää informaation määrästä huolta). Paras tapa siis luoda uutta QM-informaatiota vanhoihin matemaattisiin objekteihin olisi puhtaiden tilojen pysyminen puhtaina, mutta edelleen kietoutuminen toisiinsa. Johtuen siitä, ettei kietoutumista voi määritellä muuttamatta pienten tilojen puhtautta, tämä ajatus ei ole loogisesti validi tai nykyinen QM ei tähän taivu ja voimme puhua tästä vain siltä kannalta, kuin mitä tulokset mittauksissa silloin esim. olisivat. Koko idea voi sotia Bellin lausetta vastaan, eli sellaisen uuden teorian tapauksessa pitäisi mielenkiinnosta taas tutkia, onko tämä nyt sitten kuitenkin täysin lokaali teoria (luulen itse, että se on täysin satunnainen teoria, jossa kietoutuminen ei pääse näkymään siten kuin nykyään, ja silloin kukaan ei olisi epälokaaliutta alkanut tutkia).

Sanotaan silti, että yksi lisätty piilomuuttuja on edelleen yhden hiukkasen matemaattisen kokonaisuuden osa ja vaikuttaa siihen ensisijaisesti. Tällön kun teoria on valmis, voitaisiin vain kysyä, että eikö sen tarkoitus ole vain esim. korvata teoria, jonka Bohm esim. teki ja sanoa, että kun implisiittisestä järjestyksestä tulee säätelyä näkyville muuttujille, se olisi parempi esittää lisäämällä silloin tällöin uusi matemaattinen objekti sen lisäksi, mikä hänellä on. Koska matemaattiset objektit voidaan todennäköisesti eliminoida ja kaventaa takaisin yhteen, niin tuloksena olisi, että kyseessä on Bohmin teoria, missä on tehty matemaattisia muutoksia siihen, miten yksi implisiittisen järjestyksen objekti käyttäytyy (tällä tavalla voi aina alkaa taistelemaan havaintoja vastaan, koska se voi muuttaa nähtyjä todennäköisyyksiä). Tätä matemaattisten objektien määrän kasvua, vaikka hiukkasia ei tule lisää, voi pohtia myös QFT:ssä. Sitä ennen kannattaisi tutustua kuitenkin siihen, miten monta matemaattista objektia QFT:ssä ja sen eri tyhjiöissä (muutkin kuin vapaat tyhjiöt ja niiden harmoniset oskillaattorit) on jo valmiina.

Ei ole myöskään mitään mahdollisuutta tulla resonoiduksi Bohmin implisiittiseen järjestykseen kuuluvien asioiden kanssa ja tietää tästä, tai tietää miten ne asiat siinä järjestyksessä olivat koettamalla resonoida monta kertaa uudestaan ns. samoissa oloissa. Jokainen joka joskus esim. mittaa jotain tai elää maailmassa, joka on jokin klassisen kaltainen illuusio, on välttämättä saanut implisiittisen järjestyksen valitsemia eksplisiittisten muuttujien tietoja. Implisiittistä järjestystä ei voi pysäyttää olemasta jossain kohtaa maailmaa läsnä ja vaikuttamassa kaikkeen. En mielummin itse näe eroa siinä, että implisiitinen järjestys ei olisi kaiken näkyvän illuusion (tosin satunnaisuuden ja klassisuuden) ajaja. Samalla se on hyvin lähellä tätä toista illuusiota itse, koska kyseessä on klassinen-klassinen -teoria.

6

Anonyymi kirjoitti:

Et kuitenkaan sanonut, että olisi tarkoitus luoda tyhjiössä hiukkasia, vaan että informaatio riittää. Tällöin riittäisi QM:n informaatiokäsitteen mukaan paisutella nykyisten aaltofunktioiden muotoja ja saada niistä puhtaampia tiloja (jotenkin ilman että kokonaisuuden korrelaatiot poistuvat samalla (*)). Tai sitten tehdä lisää aaltofunktioita ja näkymättömiä funktioita. Tämä ei ole mahdollista teoriassa, jossa yksi funktio merkitsee yhtä hiukkasta. Tarvitset esim. piilomuuttujien teorian, jossa ei ole olisi ns. väliä, jos piilomuutujia on enenmän ja enemmän kuin mitä näkyvät muuttujat edellyttivät.

(*) Informaatio QM:n aaltofunktioissa on suurta yhdelle tilalle, jos se on puhdas tila eli kvanttisatunnainen. Tällä hetkellä ajatellaan, että QM-informaatio säilyy kaikissa tapauksissa, jotka ovat kvanttievoluutiota, mutta ongelmana on vielä mittauksen esittäminen. Säilyminen tapahtuu usean kappaleen systeemissä siten, että yksittäisistä tiloista tulee kietoutumisen jälkeen ei-puhtaita, mutta kokonaistilassa on kietoutumista ja korrelaatiota saman verran, ja tämä kokonaistila voi olla täysin puhdas kuten äsken (ja tietysti tila on isompi eli muuttujamäärä pitää informaation määrästä huolta). Paras tapa siis luoda uutta QM-informaatiota vanhoihin matemaattisiin objekteihin olisi puhtaiden tilojen pysyminen puhtaina, mutta edelleen kietoutuminen toisiinsa. Johtuen siitä, ettei kietoutumista voi määritellä muuttamatta pienten tilojen puhtautta, tämä ajatus ei ole loogisesti validi tai nykyinen QM ei tähän taivu ja voimme puhua tästä vain siltä kannalta, kuin mitä tulokset mittauksissa silloin esim. olisivat. Koko idea voi sotia Bellin lausetta vastaan, eli sellaisen uuden teorian tapauksessa pitäisi mielenkiinnosta taas tutkia, onko tämä nyt sitten kuitenkin täysin lokaali teoria (luulen itse, että se on täysin satunnainen teoria, jossa kietoutuminen ei pääse näkymään siten kuin nykyään, ja silloin kukaan ei olisi epälokaaliutta alkanut tutkia).

Sanotaan silti, että yksi lisätty piilomuuttuja on edelleen yhden hiukkasen matemaattisen kokonaisuuden osa ja vaikuttaa siihen ensisijaisesti. Tällön kun teoria on valmis, voitaisiin vain kysyä, että eikö sen tarkoitus ole vain esim. korvata teoria, jonka Bohm esim. teki ja sanoa, että kun implisiittisestä järjestyksestä tulee säätelyä näkyville muuttujille, se olisi parempi esittää lisäämällä silloin tällöin uusi matemaattinen objekti sen lisäksi, mikä hänellä on. Koska matemaattiset objektit voidaan todennäköisesti eliminoida ja kaventaa takaisin yhteen, niin tuloksena olisi, että kyseessä on Bohmin teoria, missä on tehty matemaattisia muutoksia siihen, miten yksi implisiittisen järjestyksen objekti käyttäytyy (tällä tavalla voi aina alkaa taistelemaan havaintoja vastaan, koska se voi muuttaa nähtyjä todennäköisyyksiä). Tätä matemaattisten objektien määrän kasvua, vaikka hiukkasia ei tule lisää, voi pohtia myös QFT:ssä. Sitä ennen kannattaisi tutustua kuitenkin siihen, miten monta matemaattista objektia QFT:ssä ja sen eri tyhjiöissä (muutkin kuin vapaat tyhjiöt ja niiden harmoniset oskillaattorit) on jo valmiina.

Ei ole myöskään mitään mahdollisuutta tulla resonoiduksi Bohmin implisiittiseen järjestykseen kuuluvien asioiden kanssa ja tietää tästä, tai tietää miten ne asiat siinä järjestyksessä olivat koettamalla resonoida monta kertaa uudestaan ns. samoissa oloissa. Jokainen joka joskus esim. mittaa jotain tai elää maailmassa, joka on jokin klassisen kaltainen illuusio, on välttämättä saanut implisiittisen järjestyksen valitsemia eksplisiittisten muuttujien tietoja. Implisiittistä järjestystä ei voi pysäyttää olemasta jossain kohtaa maailmaa läsnä ja vaikuttamassa kaikkeen. En mielummin itse näe eroa siinä, että implisiitinen järjestys ei olisi kaiken näkyvän illuusion (tosin satunnaisuuden ja klassisuuden) ajaja. Samalla se on hyvin lähellä tätä toista illuusiota itse, koska kyseessä on klassinen-klassinen -teoria.

6

Lue lisää

"Tässä yhteydessä' "informaatio" käsite on jotain jolla on sekä konkreettisia energeettisiä aspekteja että informaation ja varsinkin idean käsitteiden kanssa samankaltaisuutta eli kaikella sillä mitä kutsumme aineeksi (=erilaistunutta) ja myös avaruus-ajalla (=kvanttityhjiö) on kyky varastoida ja tuottaa informaatiota eli kyse ei ole samankaltaisesta informaatiosta tai oikeammin datasta jota käsitellän tietotekniikassa vaan laajemmasta asiasta eli ikäänkuin jonkinlaisesta aineesta jolla on informaatiosisältö energeettisen vaikutuksen lisäksi."

Voitko joskus esittää jonkun oleellisen lähdeviitteen siitä, miten kvanttityhjiö sinun mielestäsi toimii asioiden tuottamisessa? QFT:ssä tapahtuvassa reaktiossa on alussa joitain kentän konfiguraatioita, joita ei pidettäisi tyhjinä, koska ne ovat matemaattisesti erilaiset kuin tyhjiön tyhjä tila. Tai yleensä koska niistä arvioitasiin voitavan löytää hiukkasia tuomalla paikalle hiukkasilmaisin. Tyhjiötäkin on kuitenkin paikalla sen verran kuin kaikki paikalla olevat kentät sallivat (lineaarisessa tapauksessa kaikki vapaiden hiukkasten tyhjiöt). Kun reaktio tapahtuu QFT:n todellisuus on kvanttisatunnainen. Tämä tarkoittaa, että jos alkutila esim. hävitetään, sen jälkeen tapahtuvat asiat ovat kaikki asiat, joita voidaan sallia tapahtuvan. Sitten ne kaikki tapahtuvat. Tämä tarkoittaa, että kentän sisältö on seuraavaksi se, että jokainen esim. elektronin mahdollinen tila (elektroni johonkin suuntaan nopeudella 1 m/s, ja 1 km/s ja 0.1c jne.) on täytetty jollain todennäköisyydellä. Kun on täytetty jollain todennäköisyydellä ei ole enää tyhjiö. Eli aiemmista harmonisista oskillaattoreista, jotka olivat näiden elektronien tyhjiä tiloja on voinut tulla tila, jossa kaikki ääretön erilaista elektronin tilaa onkin nyt täynnä. Nämä ovat lopputiloja huom. ja pysyvät kaikki täytenä pitkään ja jopa sekunnin. Tämä ei tarkoita, että mittaamalla tällä paikalla elektroneja, on mahdollista löytää niitä ääretön kappaletta. Kvanttitodennäköisyys ja kvanttimittaus tarkoittaa, että silloin löytää esim. yhden tietyn nopeuksisen elektronin (*) ja muut todennäköisyydet, joita reaktion jälkeen syntyi, katoavat nollaan.

Jos QFT:n matematiikkaa (lineaarista tapausta tai oskillaattoreina muotoiltuna) tulkitsee kirjaimellisesti (mutta ei sanatarkkaan), voi sanoa, että alussa oli mm. tyhjyys, ja tyhjyydestä _luodaan_ ääretön määrä elektroneja, joiden todennäköisyys ei ole nolla. Tässä pitäisi kuitenkin yhtä kirjaimellisesti samalla lukea, että se mikä _luo_ tyhjyydestä elektronin, on kentän ensimmäinen ei-tyhjä ratkaisu, joka esittää reaktioon saapuvia hiukkasia. Siten senkin voisi yleensä mainita lauseissaan tyhjyyksistä.

(*) Yleensä juuri nopeus ei jää kokonaan tietämättä, kun törmää elektroniin mittalaitteellaan, muutoin sanottaisiin, että jotenkin hyvin oudosti löytynyt minkä tahansa nopeuden elektronin olleen täällä tällöin. Mutta reaktion jälkeinen todennäköinen jakauma elektronikentän todennäköisyyksiä ei triggeröi mitään muuta objektia, kuin kyseessä olisi enemmän elektroneja. Toinen objekti vain reagoi siten, että suunta voi olla useita arvoja, jolloin senkin suunta on monta suuntaa kerrallaan eli kvanttisatunnainen.

Piilomuuttujissa voi esiintyä paljon suureita, joiden pitää esim. liikkua ja vaikuttaa sinne minne on mahdollista vaikuttaa, ja joilla on siten teoriassa annettua energiaa.

Toisenlaisessa informaatiossa, joka tarkoittaisi vain jotain tietoa objektien nykyisistä arvoista eikä olisi QM-informaatiota tai minkäänlaisia muita bittejä, on tärkeää se, että jos se on siis matemaattisessa muodossa annettuja muuttujia, kyseessä on informaatiota vain, jos se on oikeasti välttämätöntä eikä samoja asioita olisi selvitettävissä muualta yleisessä tapauksessa.

7

Anonyymi kirjoitti:

"Tässä yhteydessä' "informaatio" käsite on jotain jolla on sekä konkreettisia energeettisiä aspekteja että informaation ja varsinkin idean käsitteiden kanssa samankaltaisuutta eli kaikella sillä mitä kutsumme aineeksi (=erilaistunutta) ja myös avaruus-ajalla (=kvanttityhjiö) on kyky varastoida ja tuottaa informaatiota eli kyse ei ole samankaltaisesta informaatiosta tai oikeammin datasta jota käsitellän tietotekniikassa vaan laajemmasta asiasta eli ikäänkuin jonkinlaisesta aineesta jolla on informaatiosisältö energeettisen vaikutuksen lisäksi."

Voitko joskus esittää jonkun oleellisen lähdeviitteen siitä, miten kvanttityhjiö sinun mielestäsi toimii asioiden tuottamisessa? QFT:ssä tapahtuvassa reaktiossa on alussa joitain kentän konfiguraatioita, joita ei pidettäisi tyhjinä, koska ne ovat matemaattisesti erilaiset kuin tyhjiön tyhjä tila. Tai yleensä koska niistä arvioitasiin voitavan löytää hiukkasia tuomalla paikalle hiukkasilmaisin. Tyhjiötäkin on kuitenkin paikalla sen verran kuin kaikki paikalla olevat kentät sallivat (lineaarisessa tapauksessa kaikki vapaiden hiukkasten tyhjiöt). Kun reaktio tapahtuu QFT:n todellisuus on kvanttisatunnainen. Tämä tarkoittaa, että jos alkutila esim. hävitetään, sen jälkeen tapahtuvat asiat ovat kaikki asiat, joita voidaan sallia tapahtuvan. Sitten ne kaikki tapahtuvat. Tämä tarkoittaa, että kentän sisältö on seuraavaksi se, että jokainen esim. elektronin mahdollinen tila (elektroni johonkin suuntaan nopeudella 1 m/s, ja 1 km/s ja 0.1c jne.) on täytetty jollain todennäköisyydellä. Kun on täytetty jollain todennäköisyydellä ei ole enää tyhjiö. Eli aiemmista harmonisista oskillaattoreista, jotka olivat näiden elektronien tyhjiä tiloja on voinut tulla tila, jossa kaikki ääretön erilaista elektronin tilaa onkin nyt täynnä. Nämä ovat lopputiloja huom. ja pysyvät kaikki täytenä pitkään ja jopa sekunnin. Tämä ei tarkoita, että mittaamalla tällä paikalla elektroneja, on mahdollista löytää niitä ääretön kappaletta. Kvanttitodennäköisyys ja kvanttimittaus tarkoittaa, että silloin löytää esim. yhden tietyn nopeuksisen elektronin (*) ja muut todennäköisyydet, joita reaktion jälkeen syntyi, katoavat nollaan.

Jos QFT:n matematiikkaa (lineaarista tapausta tai oskillaattoreina muotoiltuna) tulkitsee kirjaimellisesti (mutta ei sanatarkkaan), voi sanoa, että alussa oli mm. tyhjyys, ja tyhjyydestä _luodaan_ ääretön määrä elektroneja, joiden todennäköisyys ei ole nolla. Tässä pitäisi kuitenkin yhtä kirjaimellisesti samalla lukea, että se mikä _luo_ tyhjyydestä elektronin, on kentän ensimmäinen ei-tyhjä ratkaisu, joka esittää reaktioon saapuvia hiukkasia. Siten senkin voisi yleensä mainita lauseissaan tyhjyyksistä.

(*) Yleensä juuri nopeus ei jää kokonaan tietämättä, kun törmää elektroniin mittalaitteellaan, muutoin sanottaisiin, että jotenkin hyvin oudosti löytynyt minkä tahansa nopeuden elektronin olleen täällä tällöin. Mutta reaktion jälkeinen todennäköinen jakauma elektronikentän todennäköisyyksiä ei triggeröi mitään muuta objektia, kuin kyseessä olisi enemmän elektroneja. Toinen objekti vain reagoi siten, että suunta voi olla useita arvoja, jolloin senkin suunta on monta suuntaa kerrallaan eli kvanttisatunnainen.

Piilomuuttujissa voi esiintyä paljon suureita, joiden pitää esim. liikkua ja vaikuttaa sinne minne on mahdollista vaikuttaa, ja joilla on siten teoriassa annettua energiaa.

Toisenlaisessa informaatiossa, joka tarkoittaisi vain jotain tietoa objektien nykyisistä arvoista eikä olisi QM-informaatiota tai minkäänlaisia muita bittejä, on tärkeää se, että jos se on siis matemaattisessa muodossa annettuja muuttujia, kyseessä on informaatiota vain, jos se on oikeasti välttämätöntä eikä samoja asioita olisi selvitettävissä muualta yleisessä tapauksessa.

7

Lue lisää

Äskeisen informaation tapauksessa niin sisältääkö mikään informaatiota, jos jokin maailmassa voi synnyttää tätä informaatiota tai hävittää sitä? Mieti jos oltaisiin yhdessä pisteessä ja siellä olisi paikalla yksi informaatiota sisältävä asia, jonka emme haluaisi olevan informaatiota vailla. Täällä olisi myös mahdollista sanoa olevan paikalla tyhjiön tai tyhjiö saisi aina kytkeytyä tähän pisteeseen. Jos tämä piste haluaisi muiden asioiden tietävän, että se sisältää informaatiota, muiden asioiden informaatiopidikkeiden pitäisi muuntua sen mukaan, minkä arvon tämä informaatio sisältää (ja sekin muuttuisi vastavuoroisesti ja olisi informaatiosisältöinen kaikin tavoin jatkossakin). Jos tyhjiö, joka on melkein kaikkialla kokoajan, voisi luoda pisteeseen toisen informaation, silloin mikään ei välttämättä ottaisi ensimmäistä informaatiota huomioon ja informaatio olisi yhtä kuin hävinnyttä (ei ehkä entropian laskemisessa). Jos informaatio pisteessä olisi mitä hyvänsä, kaikki mittalaitteet osoittaisivat lopulta ettei maailmassa ole mitattavaa informaatiota. Siksi esim. asiat, joita tapahtuu yllä olevalla tavalla QFT:ssä, ovat asioita, joissa ensimmäinen informaatio säilyttää joskus tietonsa juuri sellaisena kuin se oli, ja kaikki asiat yli tyhjiön vaihtoehtojen, jotka eivät säilytä sitä, ovat todennäköisyyksiltään nollia. Informaatio, joka säilyy hiukkasten kokonpanossa juuri sellaisena kuin se oli, on nimeltään säilyvä suure ja virta. Tätä voi joskus verrata QM-informaatioon ja siihen, miten se säilyy:
https://en.wikipedia.org/wiki/Probability_current

Kvanttityhjiö (QFT) on kuin seuraus siitä avaruus-ajasta, joka on nimenomaan SR (joka on asia, joka vaatii informaation signaalien siirtämistä lokaalisti eli hitaasti, ja vasta sitten sitä, että hiukkasten sijaan on kenttiä). Silti kvanttityhjiö ei vielä varsinaisesti synny universumissa, joka olisi aina tyhjää SR-avaruutta. Jostain pitää tulla standardimallin-kaltainen hiukkasten valikoima (missä SR on vaikuttamassa valikoimaan paljon).

"Näennäinen lokaalisuus syntyy gravitaation seurauksena ja se gravitaatio on tavallaan varastoitunutta energiaa tai oikeammin informaation kaltaista energiaa. Gravitaatio tuottaa myös ajan hidastumisen ja nykyinen fysiikkatiede pätee oikeastaan vain siinä gravitaatiokuilussa eli lokaalissa todellisuudessa jossa elämme, havaitsemme ja suoritamme mittauksia."

QM:ssä oleva epälokaalisuus, jonka esim. Bell on nähnyt, on siinä aina olemassa. Kun aloitetaan siitä, että voi olla epälokaalisuutta (tällöin teoria saa nimen 'olen epälokaalinen' vaikka yksittäinen tapaus on jotain, mikä pitäisi merkitä lokaaliksi tai epälokaaliksi myös), QM ei tee mitään yritystä sanoa, mistä sen mahdollinen epälokaalius syntyy. Tapauksissa puolestaan on sanottava, että on oltava kyseessä usean hiukkasen tai usean kvanttimuutujan ongelma. Jotka mielellään voidaan laittaa eri paikkoihin, jotta epälokaalisuus pääsee otsikoihin. Mutta periaatteessa mekanismi olisi aivan sama kuin yhden hiukkasen tai tarkasti toistensa päällä olevien asioiden sisällä olevien eri vapausasteiden kietoutuminen toisiinsa ja tämän purku mittauksessa, jonka seuraukset ovat ajassa välittömästi tapahtuneet. Mikä QM:ssä tekee valmiiksi epälokaaleille asioille lokaalisuutta (tulevaisuuden mittausta varten kaiketi), on todennäköisesti aivan samat asiat, kuin mitkä tekevät myös alunperin ollutta kietoutumista, eli vuorovaikutukset hiukkasten välillä. Tätä varten QM ei tiedä, mitä gravitaatio tarkoittaa. Edes tämän kuilun vaikutusta ei ole siinä. Jos ajatellaan esim. aikaa, fyysikot voivat tehdä teorian, jolla on tasainen aika. Tällöin teoria vastaa mittauksia lähestulkoon sellaisissa kuiluissa, joissa aika on tasainen, mutta vähän hitaampi. Vai oletko eri mieltä, ja mitä vaikutuksia vähän hitaammalla tasaisella ajalla pitäisi olla?

GR on fysiikkatiede, jossa ns. tiedetään, mitä gravitaatio tarkoittaa. Siinä sanotaan myös, että jos olet gravitaatiokuilussa, jossa aika on tarpeeksi tasaisesti ja myös yhden suuruisena etenevä esim. desilitran kokoisella alueella, et voi huomata olevasi gravitaatiokuilussa pelkästään tekemällä desilitran kokoisia QM- (mieluiten SR-QM-) teorioita ja mittauksia (sanotaan että henkilö joka niitä alkaa tekemään, on tehnyt niitä myös kuilun ulkopuolella, ja hän voi verrata tuloksiaan niihin tietoihin). Näissä kokeissa olevat tapahtumat tapahtuisivat ja näkyisivät sinulle kuin olisit kaikkien kuilujen ulkopuolella. Siksi GR:kin on todistettu katsomalla ensin valoa, joka kulki useita astronomisia etäisyysyksiköitä auringon kuiluun. ja sieltä pois. ja tänne. Tämän kokeen konsepti on jo vastoin sitä, että jotain tehtäisiin yhdessä kuilussa kerrallaan. Pystytkö edes osoittamaan että lause, kuten 'aika kulkee kuilussa hitaammin', ja väite 'QM-kokeet tuottavat kuilussa eri tuloksia' pitävät yhtäaikaisesti läheskään paikkaansa missään vaihtoehtoisessa teoriassa?

8

Anonyymi kirjoitti:

Äskeisen informaation tapauksessa niin sisältääkö mikään informaatiota, jos jokin maailmassa voi synnyttää tätä informaatiota tai hävittää sitä? Mieti jos oltaisiin yhdessä pisteessä ja siellä olisi paikalla yksi informaatiota sisältävä asia, jonka emme haluaisi olevan informaatiota vailla. Täällä olisi myös mahdollista sanoa olevan paikalla tyhjiön tai tyhjiö saisi aina kytkeytyä tähän pisteeseen. Jos tämä piste haluaisi muiden asioiden tietävän, että se sisältää informaatiota, muiden asioiden informaatiopidikkeiden pitäisi muuntua sen mukaan, minkä arvon tämä informaatio sisältää (ja sekin muuttuisi vastavuoroisesti ja olisi informaatiosisältöinen kaikin tavoin jatkossakin). Jos tyhjiö, joka on melkein kaikkialla kokoajan, voisi luoda pisteeseen toisen informaation, silloin mikään ei välttämättä ottaisi ensimmäistä informaatiota huomioon ja informaatio olisi yhtä kuin hävinnyttä (ei ehkä entropian laskemisessa). Jos informaatio pisteessä olisi mitä hyvänsä, kaikki mittalaitteet osoittaisivat lopulta ettei maailmassa ole mitattavaa informaatiota. Siksi esim. asiat, joita tapahtuu yllä olevalla tavalla QFT:ssä, ovat asioita, joissa ensimmäinen informaatio säilyttää joskus tietonsa juuri sellaisena kuin se oli, ja kaikki asiat yli tyhjiön vaihtoehtojen, jotka eivät säilytä sitä, ovat todennäköisyyksiltään nollia. Informaatio, joka säilyy hiukkasten kokonpanossa juuri sellaisena kuin se oli, on nimeltään säilyvä suure ja virta. Tätä voi joskus verrata QM-informaatioon ja siihen, miten se säilyy:
https://en.wikipedia.org/wiki/Probability_current

Kvanttityhjiö (QFT) on kuin seuraus siitä avaruus-ajasta, joka on nimenomaan SR (joka on asia, joka vaatii informaation signaalien siirtämistä lokaalisti eli hitaasti, ja vasta sitten sitä, että hiukkasten sijaan on kenttiä). Silti kvanttityhjiö ei vielä varsinaisesti synny universumissa, joka olisi aina tyhjää SR-avaruutta. Jostain pitää tulla standardimallin-kaltainen hiukkasten valikoima (missä SR on vaikuttamassa valikoimaan paljon).

"Näennäinen lokaalisuus syntyy gravitaation seurauksena ja se gravitaatio on tavallaan varastoitunutta energiaa tai oikeammin informaation kaltaista energiaa. Gravitaatio tuottaa myös ajan hidastumisen ja nykyinen fysiikkatiede pätee oikeastaan vain siinä gravitaatiokuilussa eli lokaalissa todellisuudessa jossa elämme, havaitsemme ja suoritamme mittauksia."

QM:ssä oleva epälokaalisuus, jonka esim. Bell on nähnyt, on siinä aina olemassa. Kun aloitetaan siitä, että voi olla epälokaalisuutta (tällöin teoria saa nimen 'olen epälokaalinen' vaikka yksittäinen tapaus on jotain, mikä pitäisi merkitä lokaaliksi tai epälokaaliksi myös), QM ei tee mitään yritystä sanoa, mistä sen mahdollinen epälokaalius syntyy. Tapauksissa puolestaan on sanottava, että on oltava kyseessä usean hiukkasen tai usean kvanttimuutujan ongelma. Jotka mielellään voidaan laittaa eri paikkoihin, jotta epälokaalisuus pääsee otsikoihin. Mutta periaatteessa mekanismi olisi aivan sama kuin yhden hiukkasen tai tarkasti toistensa päällä olevien asioiden sisällä olevien eri vapausasteiden kietoutuminen toisiinsa ja tämän purku mittauksessa, jonka seuraukset ovat ajassa välittömästi tapahtuneet. Mikä QM:ssä tekee valmiiksi epälokaaleille asioille lokaalisuutta (tulevaisuuden mittausta varten kaiketi), on todennäköisesti aivan samat asiat, kuin mitkä tekevät myös alunperin ollutta kietoutumista, eli vuorovaikutukset hiukkasten välillä. Tätä varten QM ei tiedä, mitä gravitaatio tarkoittaa. Edes tämän kuilun vaikutusta ei ole siinä. Jos ajatellaan esim. aikaa, fyysikot voivat tehdä teorian, jolla on tasainen aika. Tällöin teoria vastaa mittauksia lähestulkoon sellaisissa kuiluissa, joissa aika on tasainen, mutta vähän hitaampi. Vai oletko eri mieltä, ja mitä vaikutuksia vähän hitaammalla tasaisella ajalla pitäisi olla?

GR on fysiikkatiede, jossa ns. tiedetään, mitä gravitaatio tarkoittaa. Siinä sanotaan myös, että jos olet gravitaatiokuilussa, jossa aika on tarpeeksi tasaisesti ja myös yhden suuruisena etenevä esim. desilitran kokoisella alueella, et voi huomata olevasi gravitaatiokuilussa pelkästään tekemällä desilitran kokoisia QM- (mieluiten SR-QM-) teorioita ja mittauksia (sanotaan että henkilö joka niitä alkaa tekemään, on tehnyt niitä myös kuilun ulkopuolella, ja hän voi verrata tuloksiaan niihin tietoihin). Näissä kokeissa olevat tapahtumat tapahtuisivat ja näkyisivät sinulle kuin olisit kaikkien kuilujen ulkopuolella. Siksi GR:kin on todistettu katsomalla ensin valoa, joka kulki useita astronomisia etäisyysyksiköitä auringon kuiluun. ja sieltä pois. ja tänne. Tämän kokeen konsepti on jo vastoin sitä, että jotain tehtäisiin yhdessä kuilussa kerrallaan. Pystytkö edes osoittamaan että lause, kuten 'aika kulkee kuilussa hitaammin', ja väite 'QM-kokeet tuottavat kuilussa eri tuloksia' pitävät yhtäaikaisesti läheskään paikkaansa missään vaihtoehtoisessa teoriassa?

8

Lue lisää

"Kaikessa käytetyssä kielessä ja myös matematiikassa ja logiikassa on mukana paljon implisiittisiä oletuksia jotka vääristävät helposti todellisuuden hahmotusta varsinkin jos se hahmotus on jumittunut vain yhteen yleensä kulttuurisidonnaiseen näkökulmaan tai lähestysmistapaan joka sulkee helposti pois kaikki muut mahdolliset näkökulmat ja hahmotukset ("todellisuuskupla", konsensustodellisuus)."

Kun ajattelee vain, mitä väitteitä ja lauseita niistä voi muodostaa, oletuksilla, mitä teoriassa on, ja piilomuuttujilla on paljon analogioita. Siinä mielessä ei ole mitään erikoista merkitystä sillä, että esim. Bellille kelpaavia piilomuuttujateorioita arvosteltaisiin niiden oletusten määrän takia. Samoin ei kuitenkaan ole mitään erikoista merkitystä tai mitään seurausta, joka oletusten määrällä olisi todellisuuden hahmotukselle. Eikä oletuksia vertaamalla voida sanoa, että jokin on saavuttanut todellisuuden ja jokin ei.

"Ns. "luonnonlait" ovat lähinnä tapojen ja rutiinien kaltaisia jotka seuraavat fysikaalisen erilaistuneen kokonaisjärjestelmän tai paikallisen havaitsijan osajärjestelmän rakenteesta ja ominaisuuksista jotka resonoivat eli "ovat todellisia ja olemassaolevia" niille havaitsijoille -yhteinen rajapinta määrittelee ns. todellisuuden. "

Jos on olemassa 'seuraamusjärjestelmä' rakenteen (ai luonnon rakenteen?) ja havaitsijan välillä, onko se satunnainen seuraamus vai pysyvyyttä omaava luonnonlaki, jota voi tutkia? Rakenne itse voidaan tutkia ja todeta joksikin rakenteeksi, minkä jälkeen rakennemuutokset (osien välillä tai jossain ajassa) ovat joko satunnaisia tai lakimaisia, tai niitä ei ole ja ne ovat luonnonvakiorakenteita.

"Implisiittinen informaatio kumuloituu eikä häviä koskaan kunhan se on ensin ilmaantunut kun taas eksplisiittinen informaatio eli fysikaalinen todellisuus voi muuttua ja hävitä havaitsijoiden kannalta sinne mistä se on ilmaantunut eli sinne implisiittiseen todellisuuteen eli kvanttityhjiöön."

Mikä oli tämän häviämisen havaitsijan kannalta hänen nimensä ja henkilötunnus?

Tässä olet muuttanut tarinaa siten, että eksplisiittinen informaatio on se, mitä syntyy kvanttityhjiöstä. Mutta kvanttityhjiö ei voi synnyttää implisiittistä informaatitoa. Kvanttityhjiö ei varsinkaan synnytä kvanttityhjiötä, joka on sinun ehdottamistasi asioista maailman ainoa implisiittinen asia. Et voi selittää kvanttityhjiön syntymistä, etkä implisiittisen informaation syntymistä mistään. Jos tekisit kvanttityhjiötä vain sillä tavalla lisää, että paikka-avaruuden laajenemisessa on aina enemmän tyhjää kuin ennen, niin ei pitäisi olla mahdotonta hävittää kvanttityhjiötä paikka-avaruudella, joka pienenee ajassa. Arvaa voiko esim. eksplisiittisiä hiukkasia hävittää tai synnyttää tällä avaruudella.

Jos eksplisiittinen informaatio olisi kuin aaltofunktiot, tämän häviäminen (kun ollaan ilman uutta syntymää) tarkoittaisi, että universumista voi mm. loppua aaltofunktiot ja siten hiukkaset jossain vaiheessa eikä niitä sitten enää ole. Nimenomaan ylläolevaa QM-informaatiota ajatellen, jos kaikki aaltofunktiot muutuvat klassiseksi statistiikaksi, mutta kokonaisaaltofunktio ei ole sekään yhtään puhdas tila, niin silloin informaatiosta on päästy myös ja hiukkaset voivat jäädä.

"Simulaatiomalli on käyttökelpoinen vertauskuva tiettyyn rajaan asti mutta siinä ei oteta huomioon sitä että kaikella konkreettisella aineella on sekä informaatio että energia-aspekti (information content of the field)"

'Kentän sisältämä informaatio' ei tarkoita juuri mitään ja jotkut koettavat QFT:ssä tutkia sitä edelleen.

Ette puhuneet henkilön kanssa minkään kentän simuloinnista. Simuloija päättää itse, mikä on simuloitavan asian informaatio. Hän voi esittää sen teoreetikolle tai sinulle, ja voitte keskusella oliko simuloituna se, mitä olit mallissasi kertonut todellisuuden informaatiosta. Jos keskustelu menee negatiiviseksi, sinulta voidaan kysyä, mikä sinua estää simuloimasta informaatiotasi. Kun puhutaan 'informaatiosta' eikä 'matemaattisesta teoriasta fysiikassa joka on tavallisen matematiikan kielellä esitetty', on jo otettu paljon askelia simulaation suuntaan. Joten kysymys, missä se simulaatio on, koskee sinua jo todella paljon.

9

Anonyymi kirjoitti:

"Kaikessa käytetyssä kielessä ja myös matematiikassa ja logiikassa on mukana paljon implisiittisiä oletuksia jotka vääristävät helposti todellisuuden hahmotusta varsinkin jos se hahmotus on jumittunut vain yhteen yleensä kulttuurisidonnaiseen näkökulmaan tai lähestysmistapaan joka sulkee helposti pois kaikki muut mahdolliset näkökulmat ja hahmotukset ("todellisuuskupla", konsensustodellisuus)."

Kun ajattelee vain, mitä väitteitä ja lauseita niistä voi muodostaa, oletuksilla, mitä teoriassa on, ja piilomuuttujilla on paljon analogioita. Siinä mielessä ei ole mitään erikoista merkitystä sillä, että esim. Bellille kelpaavia piilomuuttujateorioita arvosteltaisiin niiden oletusten määrän takia. Samoin ei kuitenkaan ole mitään erikoista merkitystä tai mitään seurausta, joka oletusten määrällä olisi todellisuuden hahmotukselle. Eikä oletuksia vertaamalla voida sanoa, että jokin on saavuttanut todellisuuden ja jokin ei.

"Ns. "luonnonlait" ovat lähinnä tapojen ja rutiinien kaltaisia jotka seuraavat fysikaalisen erilaistuneen kokonaisjärjestelmän tai paikallisen havaitsijan osajärjestelmän rakenteesta ja ominaisuuksista jotka resonoivat eli "ovat todellisia ja olemassaolevia" niille havaitsijoille -yhteinen rajapinta määrittelee ns. todellisuuden. "

Jos on olemassa 'seuraamusjärjestelmä' rakenteen (ai luonnon rakenteen?) ja havaitsijan välillä, onko se satunnainen seuraamus vai pysyvyyttä omaava luonnonlaki, jota voi tutkia? Rakenne itse voidaan tutkia ja todeta joksikin rakenteeksi, minkä jälkeen rakennemuutokset (osien välillä tai jossain ajassa) ovat joko satunnaisia tai lakimaisia, tai niitä ei ole ja ne ovat luonnonvakiorakenteita.

"Implisiittinen informaatio kumuloituu eikä häviä koskaan kunhan se on ensin ilmaantunut kun taas eksplisiittinen informaatio eli fysikaalinen todellisuus voi muuttua ja hävitä havaitsijoiden kannalta sinne mistä se on ilmaantunut eli sinne implisiittiseen todellisuuteen eli kvanttityhjiöön."

Mikä oli tämän häviämisen havaitsijan kannalta hänen nimensä ja henkilötunnus?

Tässä olet muuttanut tarinaa siten, että eksplisiittinen informaatio on se, mitä syntyy kvanttityhjiöstä. Mutta kvanttityhjiö ei voi synnyttää implisiittistä informaatitoa. Kvanttityhjiö ei varsinkaan synnytä kvanttityhjiötä, joka on sinun ehdottamistasi asioista maailman ainoa implisiittinen asia. Et voi selittää kvanttityhjiön syntymistä, etkä implisiittisen informaation syntymistä mistään. Jos tekisit kvanttityhjiötä vain sillä tavalla lisää, että paikka-avaruuden laajenemisessa on aina enemmän tyhjää kuin ennen, niin ei pitäisi olla mahdotonta hävittää kvanttityhjiötä paikka-avaruudella, joka pienenee ajassa. Arvaa voiko esim. eksplisiittisiä hiukkasia hävittää tai synnyttää tällä avaruudella.

Jos eksplisiittinen informaatio olisi kuin aaltofunktiot, tämän häviäminen (kun ollaan ilman uutta syntymää) tarkoittaisi, että universumista voi mm. loppua aaltofunktiot ja siten hiukkaset jossain vaiheessa eikä niitä sitten enää ole. Nimenomaan ylläolevaa QM-informaatiota ajatellen, jos kaikki aaltofunktiot muutuvat klassiseksi statistiikaksi, mutta kokonaisaaltofunktio ei ole sekään yhtään puhdas tila, niin silloin informaatiosta on päästy myös ja hiukkaset voivat jäädä.

"Simulaatiomalli on käyttökelpoinen vertauskuva tiettyyn rajaan asti mutta siinä ei oteta huomioon sitä että kaikella konkreettisella aineella on sekä informaatio että energia-aspekti (information content of the field)"

'Kentän sisältämä informaatio' ei tarkoita juuri mitään ja jotkut koettavat QFT:ssä tutkia sitä edelleen.

Ette puhuneet henkilön kanssa minkään kentän simuloinnista. Simuloija päättää itse, mikä on simuloitavan asian informaatio. Hän voi esittää sen teoreetikolle tai sinulle, ja voitte keskusella oliko simuloituna se, mitä olit mallissasi kertonut todellisuuden informaatiosta. Jos keskustelu menee negatiiviseksi, sinulta voidaan kysyä, mikä sinua estää simuloimasta informaatiotasi. Kun puhutaan 'informaatiosta' eikä 'matemaattisesta teoriasta fysiikassa joka on tavallisen matematiikan kielellä esitetty', on jo otettu paljon askelia simulaation suuntaan. Joten kysymys, missä se simulaatio on, koskee sinua jo todella paljon.

9

Lue lisää

"Tuo videolinkki on parodia Matrix-elokuvista ja ylipäätänsä esim. Thomas Campbellin My Big Toe- simulaatiohypoteesista ja omasta mielestäni aika osuva sellainen koska vaikka tuo matemaattinen simulaatio on omalla tavallaan loogisesti ristiriidaton malli siinä mielessä että kaikki mahdollinen kokemus ja aistiminen ja myös tieteelliseen metodiin liittyvä mittaaminen on pohjimmiltaan informaatiota ja tietotekniseltä kannalta datavirtaa (datastream) mieleen/tietoisuuteen ja vaikka tavallaan tuollaiset puhtaasti idealistiset (esim. Bernardo Kastrup) selitysmallit pyrkivät selittämään kaiken mahdollisen niin silti lopullinen vaikutelma jää melko ontoksi ja ohueksi eli loppujen lopuksi ei selitetä paljon mitään juuri sen takia että yritetään selittää kaikki mahdollinen vain yhden näkökulman tai aspektin kautta ja sama ongelma on minusta myös kaikessa fysikalismissa ja naturalismissa eli ne ovat kaikki liian pelkistäviä ja kaavamaisia."

QM-informaatiota ei virrateta mieleen tai tietoisuuteen. Näiden kahden tulisi olla toisia kvanttitiloja. Jos tuossa on puhuttu siitä, että todellisuus on informaatiota, se on mahdollista QM-informaatiolla vain asioille, jotka ovat aspektiltaan yksiä ja samoja QM-objekteja. Silloin perustelu sille, että asia Psi on informaatiota, koska sen kokee joku X, on aivan väärin päin sanottu. Lisäksi jos QM-informaatio on lähinnä puhtaissa tiloissa, niin voidaan sanoa, että pitää paikkansa, että elämä ja kokemukset voisivat olla puhtaiden tilojen kanssa vuorovaikutuksessa, mutta näitä puhtaita tiloja ei mitata miten tahansa (mittaaminen on vuorovaikutuksessa tilan kanssa myös, mutta mittaustulos ei tätä kerro,... mittaustulos ei puolestaan virtaa kenenkään tietoisuuteen, joka ei ole lukenut niiden luetteloa).

"Itse olen siinä mielessä anti-occamilainen että en usko että yksinkertaiset kaiken mahdollisen kattavat selitysmallit oikeasti toimivat koska todellisuus näyttäytyy ainakin minulle hyvin monitasoisena ja monimuotoisena."

Tässä ei olla anti-occamilaisia. Anti-occamilainen saa tiedon siitä, että hän on esittänyt ylimääräisiä muuttujia tai objekteja kuten c*a*b/c -lauseessa c on turha, ja hän esittää ne silti. Henkilö, joka ei ole esittänyt mitään objekteja ja sanonut, mitä niillä on merkitystä esim. empiirisesti, ei voi olla occamilainen mihinkään suuntaan, koska ehto sille, että olisi esittänyt jotain, ei täyty. Ehto että henkilö tietää, ei täyty, jos kukaan ei ole esittänyt sitä ensimmäistä teoriaa samasta aiheesta. Silloin ei voida sanoa vielä, että mikään myöskään piiloasioiden esittäjä olisi esittänyt asioita turhaan, koska ei ole esitetty, että saman asian voi esittää myös toisessa muodossa. Sinun tapauksessai kenelläkään ei ole mitään hajua, mitä tarkoitat esim. kvanttityhjiön seurauksien olevan marsin gravitaatiokuilussa. Occamilla on väliä vasta, kun sanot, että seuraukset ovat aivan samat, kuin mitä ne ovat kaikkien muidenkin mielestä (ja sitten kun marsia ja tyhjiötä ei ole vielä keksitty).

"Niels Bohria mukaillen: "Mikään olemassaoleva kaiken teoria ei ole tarpeeksi hullu voidakseen olla tosi.""

Hulluutta ei voi käsittää koskemaan occamilaisia arvoja. Tämähän olisi kuin sanoisit, että hyvin occamiloitu QM tai QFT on sinusta järkevää ja jopa siten, että ottaisit sen suodattamatta vastaan.

Kaiken teoriat vuosina (1917 - Bohrin kuolema) ovat hyvin kaukana tästä keskustelusta. Kaiken teoriaksi pääsee vain yhdistämällä vuorovaikutuksia. Tuo alkuperäinen lainaus on jotain muotoa näistä:

"Everything we call real is made of things that cannot be regarded as real."
(Ei tarvitse yhdistää mitään kaikeksi, sanoakseen että kaikesta on joskus puhuttu. Ja jokin leuka, mikä nyt sanotaan teorian ulkopuolelta, koskee tätä kaikkea.)

"Your theory is crazy, but it's not crazy enough to be true."
(En tiedä, onko seuraavan kopio. Muutoin tämän vastaanottajaa on vaikea selvittää.)

"We are all agreed that your theory is crazy. The question which divides us is whether it is crazy enough to have a chance of being correct. My own feeling is that it is not crazy enough."
Tämä viimeinen on vuodelta 1958 ja painettiin lehteen
https://quantumneuroscience.ai/papers/The_Physiology_of_Imagination-Scientific_American_1958.pdf
sivulle 80. Viimeisessä olisi kyseessä todennäköisesti teoria, joka koskisi useita hiukkasia, jotka ovat vieressä olevissa taulukoissa. Sen olivat tehneet Heisenberg ja Pauli, joka kuoli pian. On mahdollista, että kyseessä on samanlainen teoria, mitä samana vuonna kutsuttiin Heisenbergin tyhmimmäksi ideaksi
https://atilloy.com/2018/08/29/heisenbergs-final-theory/
Siinä universumi sisältäisi vain QFT:n yhden hiukkasen kentällä ja muut olisivat sen yhdistelmiä. Jos se olisi toiminut, se olisi occamoinut muita riippuen vähän siitä, miten suuri matemaattinen objekti kyseessä myös on.

10

Anonyymi kirjoitti:

"Tuo videolinkki on parodia Matrix-elokuvista ja ylipäätänsä esim. Thomas Campbellin My Big Toe- simulaatiohypoteesista ja omasta mielestäni aika osuva sellainen koska vaikka tuo matemaattinen simulaatio on omalla tavallaan loogisesti ristiriidaton malli siinä mielessä että kaikki mahdollinen kokemus ja aistiminen ja myös tieteelliseen metodiin liittyvä mittaaminen on pohjimmiltaan informaatiota ja tietotekniseltä kannalta datavirtaa (datastream) mieleen/tietoisuuteen ja vaikka tavallaan tuollaiset puhtaasti idealistiset (esim. Bernardo Kastrup) selitysmallit pyrkivät selittämään kaiken mahdollisen niin silti lopullinen vaikutelma jää melko ontoksi ja ohueksi eli loppujen lopuksi ei selitetä paljon mitään juuri sen takia että yritetään selittää kaikki mahdollinen vain yhden näkökulman tai aspektin kautta ja sama ongelma on minusta myös kaikessa fysikalismissa ja naturalismissa eli ne ovat kaikki liian pelkistäviä ja kaavamaisia."

QM-informaatiota ei virrateta mieleen tai tietoisuuteen. Näiden kahden tulisi olla toisia kvanttitiloja. Jos tuossa on puhuttu siitä, että todellisuus on informaatiota, se on mahdollista QM-informaatiolla vain asioille, jotka ovat aspektiltaan yksiä ja samoja QM-objekteja. Silloin perustelu sille, että asia Psi on informaatiota, koska sen kokee joku X, on aivan väärin päin sanottu. Lisäksi jos QM-informaatio on lähinnä puhtaissa tiloissa, niin voidaan sanoa, että pitää paikkansa, että elämä ja kokemukset voisivat olla puhtaiden tilojen kanssa vuorovaikutuksessa, mutta näitä puhtaita tiloja ei mitata miten tahansa (mittaaminen on vuorovaikutuksessa tilan kanssa myös, mutta mittaustulos ei tätä kerro,... mittaustulos ei puolestaan virtaa kenenkään tietoisuuteen, joka ei ole lukenut niiden luetteloa).

"Itse olen siinä mielessä anti-occamilainen että en usko että yksinkertaiset kaiken mahdollisen kattavat selitysmallit oikeasti toimivat koska todellisuus näyttäytyy ainakin minulle hyvin monitasoisena ja monimuotoisena."

Tässä ei olla anti-occamilaisia. Anti-occamilainen saa tiedon siitä, että hän on esittänyt ylimääräisiä muuttujia tai objekteja kuten c*a*b/c -lauseessa c on turha, ja hän esittää ne silti. Henkilö, joka ei ole esittänyt mitään objekteja ja sanonut, mitä niillä on merkitystä esim. empiirisesti, ei voi olla occamilainen mihinkään suuntaan, koska ehto sille, että olisi esittänyt jotain, ei täyty. Ehto että henkilö tietää, ei täyty, jos kukaan ei ole esittänyt sitä ensimmäistä teoriaa samasta aiheesta. Silloin ei voida sanoa vielä, että mikään myöskään piiloasioiden esittäjä olisi esittänyt asioita turhaan, koska ei ole esitetty, että saman asian voi esittää myös toisessa muodossa. Sinun tapauksessai kenelläkään ei ole mitään hajua, mitä tarkoitat esim. kvanttityhjiön seurauksien olevan marsin gravitaatiokuilussa. Occamilla on väliä vasta, kun sanot, että seuraukset ovat aivan samat, kuin mitä ne ovat kaikkien muidenkin mielestä (ja sitten kun marsia ja tyhjiötä ei ole vielä keksitty).

"Niels Bohria mukaillen: "Mikään olemassaoleva kaiken teoria ei ole tarpeeksi hullu voidakseen olla tosi.""

Hulluutta ei voi käsittää koskemaan occamilaisia arvoja. Tämähän olisi kuin sanoisit, että hyvin occamiloitu QM tai QFT on sinusta järkevää ja jopa siten, että ottaisit sen suodattamatta vastaan.

Kaiken teoriat vuosina (1917 - Bohrin kuolema) ovat hyvin kaukana tästä keskustelusta. Kaiken teoriaksi pääsee vain yhdistämällä vuorovaikutuksia. Tuo alkuperäinen lainaus on jotain muotoa näistä:

"Everything we call real is made of things that cannot be regarded as real."
(Ei tarvitse yhdistää mitään kaikeksi, sanoakseen että kaikesta on joskus puhuttu. Ja jokin leuka, mikä nyt sanotaan teorian ulkopuolelta, koskee tätä kaikkea.)

"Your theory is crazy, but it's not crazy enough to be true."
(En tiedä, onko seuraavan kopio. Muutoin tämän vastaanottajaa on vaikea selvittää.)

"We are all agreed that your theory is crazy. The question which divides us is whether it is crazy enough to have a chance of being correct. My own feeling is that it is not crazy enough."
Tämä viimeinen on vuodelta 1958 ja painettiin lehteen
https://quantumneuroscience.ai/papers/The_Physiology_of_Imagination-Scientific_American_1958.pdf
sivulle 80. Viimeisessä olisi kyseessä todennäköisesti teoria, joka koskisi useita hiukkasia, jotka ovat vieressä olevissa taulukoissa. Sen olivat tehneet Heisenberg ja Pauli, joka kuoli pian. On mahdollista, että kyseessä on samanlainen teoria, mitä samana vuonna kutsuttiin Heisenbergin tyhmimmäksi ideaksi
https://atilloy.com/2018/08/29/heisenbergs-final-theory/
Siinä universumi sisältäisi vain QFT:n yhden hiukkasen kentällä ja muut olisivat sen yhdistelmiä. Jos se olisi toiminut, se olisi occamoinut muita riippuen vähän siitä, miten suuri matemaattinen objekti kyseessä myös on.

10

Lue lisää

1-10:

poiminta:

"Ja jokin leuka, mikä nyt sanotaan teorian ulkopuolelta, koskee tätä kaikkea"

:D

ps.

Kerro sille "tekoälylle":


literal-minded:

adjective

: understanding words and statements only in the most basic and ordinary way and not having much imagination

https://www.merriam-webster.com/dictionary/literal-minded

...

Kyseinen luonnehdinta älyn ja hahmotuskyvyn puutteesta pätee ilmeisesti suurin piirtein kaikille pulliaisille joiden ulosantia olen seurannut näillä sosiaalisen median "tiedepalstoilla" yli 10 vuotta ja suurimpaan osaan myös ns. "asiantuntijoita" jotka eivät kykene näkemään "metsää puilta" kun tarkastelevat ympäristöään vain oman erityistieteensä "avoimenreikäperspektiivistä" ja ovat samaistuneita omaan metakognitioonsa eli ns. "väärään minuuteensa" joka on lähinnä vain ulkoisen propagandan tuotetta.

B

Anonyymi kirjoitti:

"Tuo videolinkki on parodia Matrix-elokuvista ja ylipäätänsä esim. Thomas Campbellin My Big Toe- simulaatiohypoteesista ja omasta mielestäni aika osuva sellainen koska vaikka tuo matemaattinen simulaatio on omalla tavallaan loogisesti ristiriidaton malli siinä mielessä että kaikki mahdollinen kokemus ja aistiminen ja myös tieteelliseen metodiin liittyvä mittaaminen on pohjimmiltaan informaatiota ja tietotekniseltä kannalta datavirtaa (datastream) mieleen/tietoisuuteen ja vaikka tavallaan tuollaiset puhtaasti idealistiset (esim. Bernardo Kastrup) selitysmallit pyrkivät selittämään kaiken mahdollisen niin silti lopullinen vaikutelma jää melko ontoksi ja ohueksi eli loppujen lopuksi ei selitetä paljon mitään juuri sen takia että yritetään selittää kaikki mahdollinen vain yhden näkökulman tai aspektin kautta ja sama ongelma on minusta myös kaikessa fysikalismissa ja naturalismissa eli ne ovat kaikki liian pelkistäviä ja kaavamaisia."

QM-informaatiota ei virrateta mieleen tai tietoisuuteen. Näiden kahden tulisi olla toisia kvanttitiloja. Jos tuossa on puhuttu siitä, että todellisuus on informaatiota, se on mahdollista QM-informaatiolla vain asioille, jotka ovat aspektiltaan yksiä ja samoja QM-objekteja. Silloin perustelu sille, että asia Psi on informaatiota, koska sen kokee joku X, on aivan väärin päin sanottu. Lisäksi jos QM-informaatio on lähinnä puhtaissa tiloissa, niin voidaan sanoa, että pitää paikkansa, että elämä ja kokemukset voisivat olla puhtaiden tilojen kanssa vuorovaikutuksessa, mutta näitä puhtaita tiloja ei mitata miten tahansa (mittaaminen on vuorovaikutuksessa tilan kanssa myös, mutta mittaustulos ei tätä kerro,... mittaustulos ei puolestaan virtaa kenenkään tietoisuuteen, joka ei ole lukenut niiden luetteloa).

"Itse olen siinä mielessä anti-occamilainen että en usko että yksinkertaiset kaiken mahdollisen kattavat selitysmallit oikeasti toimivat koska todellisuus näyttäytyy ainakin minulle hyvin monitasoisena ja monimuotoisena."

Tässä ei olla anti-occamilaisia. Anti-occamilainen saa tiedon siitä, että hän on esittänyt ylimääräisiä muuttujia tai objekteja kuten c*a*b/c -lauseessa c on turha, ja hän esittää ne silti. Henkilö, joka ei ole esittänyt mitään objekteja ja sanonut, mitä niillä on merkitystä esim. empiirisesti, ei voi olla occamilainen mihinkään suuntaan, koska ehto sille, että olisi esittänyt jotain, ei täyty. Ehto että henkilö tietää, ei täyty, jos kukaan ei ole esittänyt sitä ensimmäistä teoriaa samasta aiheesta. Silloin ei voida sanoa vielä, että mikään myöskään piiloasioiden esittäjä olisi esittänyt asioita turhaan, koska ei ole esitetty, että saman asian voi esittää myös toisessa muodossa. Sinun tapauksessai kenelläkään ei ole mitään hajua, mitä tarkoitat esim. kvanttityhjiön seurauksien olevan marsin gravitaatiokuilussa. Occamilla on väliä vasta, kun sanot, että seuraukset ovat aivan samat, kuin mitä ne ovat kaikkien muidenkin mielestä (ja sitten kun marsia ja tyhjiötä ei ole vielä keksitty).

"Niels Bohria mukaillen: "Mikään olemassaoleva kaiken teoria ei ole tarpeeksi hullu voidakseen olla tosi.""

Hulluutta ei voi käsittää koskemaan occamilaisia arvoja. Tämähän olisi kuin sanoisit, että hyvin occamiloitu QM tai QFT on sinusta järkevää ja jopa siten, että ottaisit sen suodattamatta vastaan.

Kaiken teoriat vuosina (1917 - Bohrin kuolema) ovat hyvin kaukana tästä keskustelusta. Kaiken teoriaksi pääsee vain yhdistämällä vuorovaikutuksia. Tuo alkuperäinen lainaus on jotain muotoa näistä:

"Everything we call real is made of things that cannot be regarded as real."
(Ei tarvitse yhdistää mitään kaikeksi, sanoakseen että kaikesta on joskus puhuttu. Ja jokin leuka, mikä nyt sanotaan teorian ulkopuolelta, koskee tätä kaikkea.)

"Your theory is crazy, but it's not crazy enough to be true."
(En tiedä, onko seuraavan kopio. Muutoin tämän vastaanottajaa on vaikea selvittää.)

"We are all agreed that your theory is crazy. The question which divides us is whether it is crazy enough to have a chance of being correct. My own feeling is that it is not crazy enough."
Tämä viimeinen on vuodelta 1958 ja painettiin lehteen
https://quantumneuroscience.ai/papers/The_Physiology_of_Imagination-Scientific_American_1958.pdf
sivulle 80. Viimeisessä olisi kyseessä todennäköisesti teoria, joka koskisi useita hiukkasia, jotka ovat vieressä olevissa taulukoissa. Sen olivat tehneet Heisenberg ja Pauli, joka kuoli pian. On mahdollista, että kyseessä on samanlainen teoria, mitä samana vuonna kutsuttiin Heisenbergin tyhmimmäksi ideaksi
https://atilloy.com/2018/08/29/heisenbergs-final-theory/
Siinä universumi sisältäisi vain QFT:n yhden hiukkasen kentällä ja muut olisivat sen yhdistelmiä. Jos se olisi toiminut, se olisi occamoinut muita riippuen vähän siitä, miten suuri matemaattinen objekti kyseessä myös on.

10

Lue lisää

1 viiva 10

Tekoälyä voidaan näköjään soveltaa kaikenmoisen 💩 tuottamiseen.

Tästä pääseekin helposti itse asian äärelle. Kaikki tuntevat sanonnan tapaukseta,"Pysyy kuin 💩 Junttilan tuvan seinällä" Olen pohtinut miten tuo on ensinkään mahdollista. Jäykän kappaleen tasokinetiikan mukaisesti ensimmäisenä poistuu massakeskiön liike. Kumpi olisi parempi asian ratkaisussa, käyttäisikö QM:ää vai edistyneempää QFT:tä ?
Oma valistunut arvaukseni on että alkujaan kun 💩 heitettiin, se osui seinälle kohtaan jossa oli jo ennestään taulukoukku. D

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-655)

Todellisuuden hahmottaminen oikeellisesti toisaalta ei oikeastaan onnistu informaatiokäsitekeskeisesti, koska informaatiolla sinällään ei ole energeettisiä vaikutuksia, koska informaatiossa on kyse energiamuodostumien tulkintaan liittyvistä kuvauksista. Tämä liittyy esim. siihen, että nagualismissa pyritään havaitsemaan energia suoraan; sen sijaan, että havaittaisiin vain todellisuuden kuvaukset. Tietoisuus sinällään ei ole autonomisesti ihmeitä tekevä elementti, vaikka onkin subjektiivisesti tietysti erittäin tärkeä asia, vaan tavallaan sellaista todellisuuden päälle kelluvaa vaahtoa, joka on todellisuuden itsensä toiminnan tulos, samaan tapaan, kuin kerma on kirnunnan tulos.

Informaatiota käytetään kohteen kuvaukseen ja kohdettaan oikeellisesti kuvatessaan siitä voi tietysti olla; tietyillä muilla edellytyksillä, tietyissä merkityksissä ilmeistä hyötyä, sille joka kykenee käyttämään informaatiota osana energiaasisältävien prosessien ohjausmekanismeja; kyberneettisessä merkityksessä.

Oleellista on kuitenkin ymmärtää, että erilaiset todellisuuden kuvaukset ovat vain tiettyjä perspektiivejä todellisuuteen, eikä olemassa ole sellaista oikeellisesti kuvattavissa olevaa asiaa, joka itsessään riittäisi todellisuuden kuvaukseen tai joka olisi määräävässä asemassa, koska kaikki asiat ovat välillisesti riippuvaisia toisistaan. Koettavissa oleva osa on oleellisesti valtavan paljon laajempi, kuin kuvattavissa oleva, minkä ymmärtämistä kuitenkin siis estää se, että kokoomapiste on tyypillisesti kiinnittynyt tiettyyn sijaintiin.

Informaation ja energian väliseen suhteeseen liittyen on tärkeää huomata, että energia on perustavanlaatuisempi käsite, koska informaatiota ei voi olla olemassa ilman energiaa, kun sen sijaan energian olemassaolo ei edellytä informaatiota. Tämä on myös nagualismin mukainen kanta, sillä sen mukaan todellisuus on pohjimmiltaan sellainen mysteeri, jota ei kyetä kuvaamaan oikeellisesti. Informaatio ja esim. tekoäly liittyvät oleellisesti ns. tonaaliin; eli järjestyneiden kuvausten tuottamiseen, kun sen sijaan energian varsinainen olemus on osa naguaalia, koska naguaali on se, josta voima on peräisin.

Vain naguaalin avulla on esimerkiksi mahdollista saada aikaan paikallisia muutoksia, tarkoittaen mm. sitä, että ilman käyttökelpoista energiaa, seurauksena on ns. lämpökuolema, vaikka käytettävissä olisikin relevanttia informaatiota. Toisaalta, nagualismin mukaan kaikkein relevantein informaation palanen on tieto siitä, että meitä ympäröi äärettömyys/ikuisuus, minkä kokemuksellinen ymmärtäminen tietysti liittyy siihen, että kokoomapiste liikkuu tavanomaisesta sijainnistaan; nimenomaan ns. vapautetun energian seurauksena, kohti äärettömyyttä; mihin tahansa mahdolliseen suuntaan, koska äärettömyys ympäröi meitä kaikissa suunnissa, vaikka tonaali ei sitä havaitsekaan.

Kokoomapisteen liike ja tietoisuus eivät ole seurauksia informaatiosta, vaan siitä, että todellisuuden lokaalit ja epälokaalit osat yhdistyvät toisiinsa siten, että niiden välillä virtaa energiaa, vaikka tietysti informaation käytettävissä olo nimenomaan edellyttää kompleksisia todellisuuden osien välisiä vuorovaikutuksia. Kaikkein todellisimpana asiana voidaan pitää energian ja tietoisuuden vuorovaikutusta ja erityisesti silloin kun sen liittyy äärettömyyteen.

XPR-654:

"Ns. lokaali todellisuus tosiaan on tietyssä merkityksessä illuusiota,;.. "

Jossain CC:n kirjassa DJ kertoo hänelle että todellisuus (=arjen kokoomapisteen tasolla koettu) on sellainen ja sellainen juuri sen takia että sitä jatkuvasti ylläpidetään sellaisena kertomalla itsellemme ja toisillemme että se on juuri sellainen ja sellainen mikä on periaatteessa samantapainen oivallus kuin kvanttifysiikan ns. Kööpenhaminalaisessa tulkinnassa ja kun sen idean yhdistää William Tillerin ja Robert G. Jahnin intentioikokeisiin joissa todettiin selkeitä tilastollisia poikkeamia kokeissa jossa yritettiin mahdollisimman koherentilla intentiolla muokata esim. suhteellisen satunnaisesti käyttäytyviä fysikaalisia systeemeitä kuten erilaisia satunnaisgeneraattoreita niin voidaan perustellusti esittää hypoteesi että ainakin mahdollisimman suurten ihmisjoukkojen tasolla heidän konsensususkomuksensa voivat muokata heidän kokemaansa todellisuutta minkä ilmeisiä sovelluksia siinä koetussa maailmassa ovat mm. lääketieteellisen plasebon & nosebon kiistaton vaikutus sekä myös sellaiset hyvin arkiset asiat kuin mainonta, propaganda ja myös kehittyneemmät ns. pehmeät mielenhallintametodit (social engineering, perception management).


Jos konsensuksena koettu todellisuus on tällä tavalla muokattavissa niin siitä seuraa esim. ajan suhteen myös se että sen intention vaikutus voi muokata sekä tulevaisuutta että myös menneisyyttä koska nimenomaan sen intention/uskomisen takia todellisuus ei ole läheskään niin "kiveen hakattua" ehdottoman luonnonlain kaltaista kuten esim. fysiikkatieteessä on perinteisesti oletettu.


Tällaisesta hahmotuksesta myös seuraa se että makromaailma eli se oikeasti ja kollektiivisesti koettu todellisuus voi vaikuttaa ehdottoman konkreettiselta ja säännönmukaisuuksiensa suhteen stabiililta kun taas se ei-suoraan-havaittu vaan enimmäkseen seuraustensa kautta hahmotettua & pääteltyä mikrotodellisuutta eli ns. kvanttimaailma esittäytyy täysin erilaisena kuin se makromaailma todennäköisesti ja juuri sen takia että ihmisjoukkojen kollektiivinen intentio on aina fluktuoiva eli epämääräinen joten sen kollektiivisen intention tuottama makromaailma ei "tulostu" aivan tarkasti intention mukaisena vaan vain suurinpiirtein sellaisena yksittäistapahtumien ja havaitsija/intentoijayksilöiden tapauksissa.

Kokoomapisteen sijainti on siis se perusta joka on kollektiivisesti tai yksilönä omaksuttu ja jonka perusteella kirjaimellisesti kootaan kullekin havaitsijalle hänen kokemansa todellisuus arkikielen käsitteiden avulla metakognition tasolla.

Koska todellisuus on jatkumo karkeista ja jähmeistä "energioista" informaationkaltaisiin "energioihin" niin sen kokoomapisteen sijaintiin voi vaikuttaa kemiallisesti psykoaktiivisten aineiden avulla ja koska psyykkinen taso uusiutuu jatkuvasti aineellisen tason (ruoka, juoma, happi) kautta alkemistisesti niin psykoaktiivisten aineiden nauttiminen mahdollistaa konsensustodellisuudesta irtautumisen ainakin joksikin aikaa ikäänkuin pakotettuna shokkivaikutuksena ja samantapainen seuraus voi olla voimakkailla emotionaalisilla kokemuksilla joita sitten tässä yhteiskunnassa pyritään medikalisoimaan koska sellaiset kokemukset vaarantavat helposti yhteiskuntaa ylläpitäviä toimintoja vaikka toisaalta yksilöiden kannalta saattavat myös olla koko heidän elämäänsä mullistavia konsensustranssista heräämiskokemuksia.

Erilaisten ns. "henkisten" tai "esoteeristen" perinteiden kuten esim. nagualismin harjoitusten saavutettu kokoomapisteen liike voi olla oikein ja pitkäaikaisesti harjoitettuna kuitenkin paljon pysyvämpää ja vähemmän riskialtista kuin psykoaktiivisten aineiden kautta saavutettu vaikutus.

Moitteeton intentio minusta on tulkittava puhtaaksi ja pyyteettömäksi intentioksi jossa ei haeta omaa etua vaan intentoidaan asioita niiden itsensä arvon takia eli kyse on lähinä etiikasta ja moraalista.

====>

===>


Intention "samanaikaista" vaikutusta sekä "tulevaisuuteen" että " menneisyyteen" voi kutsua kokoomapisteen "liikkeeksi" koska siinä kirjaimellisesti tuotetaaan sekä menneisyyttä että tulevaisuutta mikä voi kuullostaa oudolta vaikka esim. kaikki suunnitteleminen ja intentoiminen ylipäätänsä on ylipäätänsä jonkun päämäärän tai attraktorin sijoittamista tulevaisuuteen ja periaatteesssa kaikki inhimillinen ajattelu ei ole siinä mielessä lokaalia että sitä ei projisoida nykyhetkeen vaan "menneisyyteen" tai "tulevaisuuteen" eikä niitä temporaalisia vektoreita edes ole oikeastaan olemassa fysiikkatieteen kannalta kuin siinä ns. makrotodellisuudessa jonka takia fysiikkatieteen hahmotuksessa on tärkeää erottaa toisistaan ns. "luonnonlakien" suhteellisen stabiilit säännänmukaisuudet ja niiden ympärille lähinnä filosofisin perustein konstruktoitu selitys- tai tulkintaosuus joka on usein vahvasti ideologisesti vääristynyttä koska sitä käytetään ihmisjoukkojen konsensustodellisuuden muokkaamiseen ihan samalla tavalla kuin institutionaalisissa uskonnoissa on tehty jo vuosituhansia.

Havaitseminen on aina intentionaalista eli kohdistuu johonkin joka koetaan sitten jonakin havaitsijan ja havainnon kohteen välisessä resonanssissa ja koska ihmisen tyypillinen arkitajunta on reaktiivista ja itseensä referoivaa eli itsekeskeistä niin se kokemus voi olla joko kokoomapisteen sijainnin koherenssia lisäävää (positiivisena koettua ) tai koherenssia vähentävää (negatiivisena koettua) nimenomaan tunnetasolla koska tunne on ihmisen psyyken energeettinen komponentti kun taas äly on pääsääntöisesti aika pinnallista metakognitiota energeettiseltä kannalta.


Olen pikkuhiljaa siis päätynyt sellaisen johtopäätökseen että suurin piirtein kaikki on tulkittu tieteissä liian kaavamaisesti ja yksipuolisesti perinteiden eli piintyneiden kollektiivisten ajatustottumusten kautta ja sama ongelma on myös kaikessa käsitteellisessä hahmotuksessa ja myös matematiikassa ja logiikassa eli niissä oletetaan aivan liian paljon sellaista mikä ei välttämättä pidä paikkaansa eli todellisuuden arkinen ja myös tieteellinen konsensustulkinta on voimakkaasti vääristynyttä ja sitä ylläpidetään voimakkaasti ehdollistavan kasvatuksen ja koulutuksen avulla eli kyse on ihan samasta asiasta kuin kvanttifysiikan lukuisten tulkintojen suhteen koska se epäsuorasti päätelty mikrotaso vaikuttaa niin oudolta ja erilaiselta suhteessa konsensukokemukseen kun taas yksilötason kokemuksissa esiintyy aika usein hyvin samantapaista outoutta ja anomalioita jotka sitten pääsääntöisesti pyritään konsensustranssin ylläpitämiseksi "lakaisemaan maton alle".


B
jatkoa seurannee huomenna...

Anonyymi kirjoitti:

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-655)

Todellisuuden hahmottaminen oikeellisesti toisaalta ei oikeastaan onnistu informaatiokäsitekeskeisesti, koska informaatiolla sinällään ei ole energeettisiä vaikutuksia, koska informaatiossa on kyse energiamuodostumien tulkintaan liittyvistä kuvauksista. Tämä liittyy esim. siihen, että nagualismissa pyritään havaitsemaan energia suoraan; sen sijaan, että havaittaisiin vain todellisuuden kuvaukset. Tietoisuus sinällään ei ole autonomisesti ihmeitä tekevä elementti, vaikka onkin subjektiivisesti tietysti erittäin tärkeä asia, vaan tavallaan sellaista todellisuuden päälle kelluvaa vaahtoa, joka on todellisuuden itsensä toiminnan tulos, samaan tapaan, kuin kerma on kirnunnan tulos.

Informaatiota käytetään kohteen kuvaukseen ja kohdettaan oikeellisesti kuvatessaan siitä voi tietysti olla; tietyillä muilla edellytyksillä, tietyissä merkityksissä ilmeistä hyötyä, sille joka kykenee käyttämään informaatiota osana energiaasisältävien prosessien ohjausmekanismeja; kyberneettisessä merkityksessä.

Oleellista on kuitenkin ymmärtää, että erilaiset todellisuuden kuvaukset ovat vain tiettyjä perspektiivejä todellisuuteen, eikä olemassa ole sellaista oikeellisesti kuvattavissa olevaa asiaa, joka itsessään riittäisi todellisuuden kuvaukseen tai joka olisi määräävässä asemassa, koska kaikki asiat ovat välillisesti riippuvaisia toisistaan. Koettavissa oleva osa on oleellisesti valtavan paljon laajempi, kuin kuvattavissa oleva, minkä ymmärtämistä kuitenkin siis estää se, että kokoomapiste on tyypillisesti kiinnittynyt tiettyyn sijaintiin.

Informaation ja energian väliseen suhteeseen liittyen on tärkeää huomata, että energia on perustavanlaatuisempi käsite, koska informaatiota ei voi olla olemassa ilman energiaa, kun sen sijaan energian olemassaolo ei edellytä informaatiota. Tämä on myös nagualismin mukainen kanta, sillä sen mukaan todellisuus on pohjimmiltaan sellainen mysteeri, jota ei kyetä kuvaamaan oikeellisesti. Informaatio ja esim. tekoäly liittyvät oleellisesti ns. tonaaliin; eli järjestyneiden kuvausten tuottamiseen, kun sen sijaan energian varsinainen olemus on osa naguaalia, koska naguaali on se, josta voima on peräisin.

Vain naguaalin avulla on esimerkiksi mahdollista saada aikaan paikallisia muutoksia, tarkoittaen mm. sitä, että ilman käyttökelpoista energiaa, seurauksena on ns. lämpökuolema, vaikka käytettävissä olisikin relevanttia informaatiota. Toisaalta, nagualismin mukaan kaikkein relevantein informaation palanen on tieto siitä, että meitä ympäröi äärettömyys/ikuisuus, minkä kokemuksellinen ymmärtäminen tietysti liittyy siihen, että kokoomapiste liikkuu tavanomaisesta sijainnistaan; nimenomaan ns. vapautetun energian seurauksena, kohti äärettömyyttä; mihin tahansa mahdolliseen suuntaan, koska äärettömyys ympäröi meitä kaikissa suunnissa, vaikka tonaali ei sitä havaitsekaan.

Kokoomapisteen liike ja tietoisuus eivät ole seurauksia informaatiosta, vaan siitä, että todellisuuden lokaalit ja epälokaalit osat yhdistyvät toisiinsa siten, että niiden välillä virtaa energiaa, vaikka tietysti informaation käytettävissä olo nimenomaan edellyttää kompleksisia todellisuuden osien välisiä vuorovaikutuksia. Kaikkein todellisimpana asiana voidaan pitää energian ja tietoisuuden vuorovaikutusta ja erityisesti silloin kun sen liittyy äärettömyyteen.

Lue lisää

XPR-655:

Todellisuuden voi hahmottaa intuition eli aavistusten ja ns. "perstuntuman" eli ns. hiljaisen tiedon pohjalta suhteellisen oikeansuuntaisesti varsinkin jos itsellä ei ole mitään erityisiä henk. kohtaisia intressejä ko. asian suhteen.

Sen hahmotuksen ilmaiseminen sitten kielen ja käsitteiden avulla onkin sitten paljon hankalampi asia koska kaikki kielet (myös matematiikka) ovat puhtaasti informaatioon liityviä asioita eli niistä puuttuu se energeettinen aspekti mikä taas intuition tasolla on se olennaisin asia varsinkin jos sitä intuitiota ei ole käsitteellisesti lyöty lukkoon liian hätäisesti vaan jaksetaan perehtyä asiaan tarkemmin jolloin se käsitteellisesti ja yksiselitteisesti ilmaistuvissa oleva johtopäätös jätetään odottamaan tarkentumista joka mahdollistuu ainoastaan omakohtaisen ja laajemman perehtymisen kautta.

Se on yksi syy minkä takia kannattaa lukea ja omaksua vain alkup. idean tai teorian esittäjän teoksia eikä esim. niiden tulkintoja jota joku muu asiantuntijana itseään pitävä on kirjoittanut.

Eli jos esim. Einstein ja suhteellisuusteoriat kiinnostavat niin kannattaa perehtyä Einsteinin omaan tuotantoon ja varsinkin fysiikan historian vaiheisiin ja niihin perusoletuksiin ja tulkintoihin jotka ovat johtaneet hänen malliinsa. Sama pätee kaikkeen muuhunkin eli kannattaa perehtyä ideoiden ja teoreettisten mallien historiaan eli miten ne ovat vähitellen syntyneet eikä vain arvoida lopputuloksen perusteella koska se on usein liian kompleksinen selkeästi hahmotettavaksi ja siihen kokonaisuuteen on ajan kuluessa kertynyt valtava määrä rönsyjä joista osa saattaa olla melko kyseenalaisia.

Kaikkein olennaisin asia kaikessa tieteessä on hahmotus eli millaisena tutkimuskohde tulkitaan usein jo ennen tarkemman tutkimuksen aloittamista eli kaikki perusoletukset, aksioomat ja premissit jotka siihen on liitetty josta seuraavat sitten havaintojen tulkinnat.

Jos näissä lähinnä hahmotustason asioissa on jotain virheitä tai puutteita niin ne heijastuvat kaikkeen mahdolliseen mitä sen teoreettisen mallin päälle on kehitelty.

Energian havaitseminen helposti liitetään vain näköaistiin eli visuaaliseen puoleen vaikka se minusta on enemmänkin sen intuitiivisen tunnetason asia. Jotenkin vain tietää asioita suoraan ilman että niitä on päätelty tai eksplisiittisesti havaittu kielen käsitteiden suodattimien kautta.

Sille intuitiiviselle kokemiselle voidaan sitten kehittää suhteellisen oikeansuuntainen kuvaus mikä on kuitenkin lähinnä analogisiin vertauskuviin liittyvä asia eikä siitä seuraa välttämättä mitään identiteettiä siihen mihin verrataan.

Ihminen yrittää palauttaa kaiken kokemansa lähes pakkomielteisesti johon tuttuun ja turvalliseen ja helposti olettaa samankaltaisuuden perusteella identiteetin vaikka todellisuudessa on vain löytänyt yhteisen rajapinnan johonkin tuntemattomaan asiaan ja siinä analogisessa prosessissa johon myös kaikki uuden oppiminen perustuu menetetään aina jotain tututusta viitekehyksestä samalla kuin saavutetaan jotain uutta siitä uudesta viitekehyksestä.

Eli esim. vaikka eläinten ja ihmisten rakenteissa ja toiminnoissa on samankaltaisuutta suhteessa ns. elottomaan aineeseen niin kyse on erilaisista viitekehyksistä eikä niiden välille ole syytä olettaa mitään ehdotonta identiteettiä kuten esim. elollisten organismien vertaaminen ihmisen suunnittelemiin ja rakentamiin koneisiin koska siinä on sellainen selkeä ero että vaikka koneet KOOSTUVAT samoista alkuaineista kuin ns. eloton aine niin se eloton aine ei kuitenkaan itsekseen ja naturalistisesti ns. luonnonlakien ja sattumien kautta RAKENNU koneiksi ilman ihmistä tai ihmisten suunnittelemia apuneuvoja kuten esim. tietotekniikkaa ja tekoälyä.

Koska ihminen käyttäytyy ja ajattelee pääsääntöisesti omien intessiensä takia hyvin reaktiivisesti niin helposti ajattelu urautuu siihen että jotakin vanhaa ja entistä halutaan vastustaa jonkun uuden ja erilaisen puolesta ikäänkuin kyse olisi jonkinlaisesta nollasummapelistä ja "joko-tai" hahmotuksesta koska suurin osa erilaisten ideologisten ja metafyysisten suuntausten näkökulmista on hyvin kapeita ja samalla yksipuolisia ja nykyisen tieteen ja nykyisessä kulttuurissa vallitseva ideologia on vahvasti kaikkeen tietoisuuteen liittyvään skeptisesti tai jopa kielteisesti asennoituvaa ja haluaisi palauttaa sen johonkin metakognitiivisella tasolla helpommin ymmärrettävään ja loogiseen kuten esim. elottomassa luonnossa vallitseviin säännönmukaisuuksiin ja aineen pienimpiin mahdollisiin osasiin eikä ymmärrä että todellisuuden kokonaisuutta voi ja myös pitää yrittää hahmottaa mahdollisimman laajasti niin että se maailmankuva kykenee kattamaan kaiken mahdollisen kokemuksen koska muuten päädytään todella massiivisiin ongelmiin ja umpikujaan joka helposti voi tuhota vähitellen kaiken sen mikä on luonnostaan arvokasta ja aitoa ihmisten elämässä.


------->>>

Anonyymi kirjoitti:

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-655)

Todellisuuden hahmottaminen oikeellisesti toisaalta ei oikeastaan onnistu informaatiokäsitekeskeisesti, koska informaatiolla sinällään ei ole energeettisiä vaikutuksia, koska informaatiossa on kyse energiamuodostumien tulkintaan liittyvistä kuvauksista. Tämä liittyy esim. siihen, että nagualismissa pyritään havaitsemaan energia suoraan; sen sijaan, että havaittaisiin vain todellisuuden kuvaukset. Tietoisuus sinällään ei ole autonomisesti ihmeitä tekevä elementti, vaikka onkin subjektiivisesti tietysti erittäin tärkeä asia, vaan tavallaan sellaista todellisuuden päälle kelluvaa vaahtoa, joka on todellisuuden itsensä toiminnan tulos, samaan tapaan, kuin kerma on kirnunnan tulos.

Informaatiota käytetään kohteen kuvaukseen ja kohdettaan oikeellisesti kuvatessaan siitä voi tietysti olla; tietyillä muilla edellytyksillä, tietyissä merkityksissä ilmeistä hyötyä, sille joka kykenee käyttämään informaatiota osana energiaasisältävien prosessien ohjausmekanismeja; kyberneettisessä merkityksessä.

Oleellista on kuitenkin ymmärtää, että erilaiset todellisuuden kuvaukset ovat vain tiettyjä perspektiivejä todellisuuteen, eikä olemassa ole sellaista oikeellisesti kuvattavissa olevaa asiaa, joka itsessään riittäisi todellisuuden kuvaukseen tai joka olisi määräävässä asemassa, koska kaikki asiat ovat välillisesti riippuvaisia toisistaan. Koettavissa oleva osa on oleellisesti valtavan paljon laajempi, kuin kuvattavissa oleva, minkä ymmärtämistä kuitenkin siis estää se, että kokoomapiste on tyypillisesti kiinnittynyt tiettyyn sijaintiin.

Informaation ja energian väliseen suhteeseen liittyen on tärkeää huomata, että energia on perustavanlaatuisempi käsite, koska informaatiota ei voi olla olemassa ilman energiaa, kun sen sijaan energian olemassaolo ei edellytä informaatiota. Tämä on myös nagualismin mukainen kanta, sillä sen mukaan todellisuus on pohjimmiltaan sellainen mysteeri, jota ei kyetä kuvaamaan oikeellisesti. Informaatio ja esim. tekoäly liittyvät oleellisesti ns. tonaaliin; eli järjestyneiden kuvausten tuottamiseen, kun sen sijaan energian varsinainen olemus on osa naguaalia, koska naguaali on se, josta voima on peräisin.

Vain naguaalin avulla on esimerkiksi mahdollista saada aikaan paikallisia muutoksia, tarkoittaen mm. sitä, että ilman käyttökelpoista energiaa, seurauksena on ns. lämpökuolema, vaikka käytettävissä olisikin relevanttia informaatiota. Toisaalta, nagualismin mukaan kaikkein relevantein informaation palanen on tieto siitä, että meitä ympäröi äärettömyys/ikuisuus, minkä kokemuksellinen ymmärtäminen tietysti liittyy siihen, että kokoomapiste liikkuu tavanomaisesta sijainnistaan; nimenomaan ns. vapautetun energian seurauksena, kohti äärettömyyttä; mihin tahansa mahdolliseen suuntaan, koska äärettömyys ympäröi meitä kaikissa suunnissa, vaikka tonaali ei sitä havaitsekaan.

Kokoomapisteen liike ja tietoisuus eivät ole seurauksia informaatiosta, vaan siitä, että todellisuuden lokaalit ja epälokaalit osat yhdistyvät toisiinsa siten, että niiden välillä virtaa energiaa, vaikka tietysti informaation käytettävissä olo nimenomaan edellyttää kompleksisia todellisuuden osien välisiä vuorovaikutuksia. Kaikkein todellisimpana asiana voidaan pitää energian ja tietoisuuden vuorovaikutusta ja erityisesti silloin kun sen liittyy äärettömyyteen.

Lue lisää

---->

Mitä tulee energian ja informaation suhteeseen niin energian/aineen säännönmukaisuudet ja ominaisuudet eivät sellaisenaan mitenkään determinoi informaation sisältöä ja merkitystä koska se informaatio ei ole pelkästään esim. musteläikkiä paperilla tai pikseleitä kuvaruudulla vaan se aineellis-energinen puoli tässä yhteydessä toimii vain symbolina joka viittaa johonkin sen paperin tai kuvaruudun ulkopuoliseen asiaan.

Kuvina voi esittää useampia näkökulmia samanaikaisesti rinnakkain mutta kirjoitettu/puhuttu kieli on aina lineaarista ja peräkkäistä ja kerrallaan yleensä vain yhteen näkökulmaan sitoutunutta varsinkin jos se samalla pyrkii olemaan hyvin eksplisiittistä ja tarkkaa kun taas vertauskuvien ja allegorioiden avulla voidaan välittää myös monen tasoista informaatiota samanaikaisesti joka taas edellyttää ymmärtämisen tasolla oikeiden kontekstien huomaamista.

Ns. lämpökuolema liittyy yksipuoliseen entrooppiseen käsitykseen (Big Bang) jossa vain alkutilassa on potentiaalia tapahtumiseen ja kaikki sen jälkeen on alamäkeä ja tuhoon kohti kulkevaa nollasummapeliä eli eletään niukkuuden paradigmassa jossa kaikki annettu on tavallaan velkaa joka pitää maksaa takaisin (vrt pankkisysteemit ja velkaraha).

Toisenlaisessa minusta oikeammassa kosmologiassa todellisuus erilaistuu, monimutkaistuu ja kasvaa koko ajan eikä todellista puutetta ole mistään kunhan jokainen huolehtii omalta osaltaan kykyjensä mukaan kokonaisentropian vähentämisestä eli esim. tekniikan kehitys on mahdollistanut väkiluvun kasvun ilman suuria ongelmia koska kyse on avoimista systeemeistä joissa entropia ei kasva (epätasapainossa olevat avoimet epälineaariset systeemit) kuten tyhjiön nollapiste-energia ja siihen liittyvä teknologia jota on tietoisesti yritetty tukahduttaa jo N. Teslan ajoista lähtien n. 100 v sitten.

Kosmologiset mallit ja talouden paradigmat liittyvät kiinteästi toisiinsa ja ns. mustassa suljettuihin systeemeihin perustuvassa magiassa olennaista osaa näyttelevät ihmis- ja eläinuhrit koska ko. pimeiden oppien harjoittajat eivät itse osaa eivätkä halua vähentää entropiaa vaan imevät oman öenergiansa vampyyrien tavoin uhreiltaan.

Nimenomaan ns. taloudellisen elittin salakerhoissa harjoitetaan tuontyyppistä magiaa eikä oikeastaan ole mitenkään yllättävää että nimenomaan ns. finanssisektori toimii reaalitaloiden eli oikeasti jotain tuottavan talouden loisena ja korostaa sellaista kosmologiaa joka johtaa ns. lämpökuolemaan kuten Big Bang mallissa.

Jos todellisuus olisi oikeasti sillä tavalla entrooppinen kuin tuo malli kuvailee niin se lämpäkuolema olisi jo tapahtunut hyvin pian sen ns. alkuräjähdyksen jälkeen eikä meitä olisi täällä ihmettelemässä asiaa.

B

Anonyymi kirjoitti:

XPR-654:

"Ns. lokaali todellisuus tosiaan on tietyssä merkityksessä illuusiota,;.. "

Jossain CC:n kirjassa DJ kertoo hänelle että todellisuus (=arjen kokoomapisteen tasolla koettu) on sellainen ja sellainen juuri sen takia että sitä jatkuvasti ylläpidetään sellaisena kertomalla itsellemme ja toisillemme että se on juuri sellainen ja sellainen mikä on periaatteessa samantapainen oivallus kuin kvanttifysiikan ns. Kööpenhaminalaisessa tulkinnassa ja kun sen idean yhdistää William Tillerin ja Robert G. Jahnin intentioikokeisiin joissa todettiin selkeitä tilastollisia poikkeamia kokeissa jossa yritettiin mahdollisimman koherentilla intentiolla muokata esim. suhteellisen satunnaisesti käyttäytyviä fysikaalisia systeemeitä kuten erilaisia satunnaisgeneraattoreita niin voidaan perustellusti esittää hypoteesi että ainakin mahdollisimman suurten ihmisjoukkojen tasolla heidän konsensususkomuksensa voivat muokata heidän kokemaansa todellisuutta minkä ilmeisiä sovelluksia siinä koetussa maailmassa ovat mm. lääketieteellisen plasebon & nosebon kiistaton vaikutus sekä myös sellaiset hyvin arkiset asiat kuin mainonta, propaganda ja myös kehittyneemmät ns. pehmeät mielenhallintametodit (social engineering, perception management).


Jos konsensuksena koettu todellisuus on tällä tavalla muokattavissa niin siitä seuraa esim. ajan suhteen myös se että sen intention vaikutus voi muokata sekä tulevaisuutta että myös menneisyyttä koska nimenomaan sen intention/uskomisen takia todellisuus ei ole läheskään niin "kiveen hakattua" ehdottoman luonnonlain kaltaista kuten esim. fysiikkatieteessä on perinteisesti oletettu.


Tällaisesta hahmotuksesta myös seuraa se että makromaailma eli se oikeasti ja kollektiivisesti koettu todellisuus voi vaikuttaa ehdottoman konkreettiselta ja säännönmukaisuuksiensa suhteen stabiililta kun taas se ei-suoraan-havaittu vaan enimmäkseen seuraustensa kautta hahmotettua & pääteltyä mikrotodellisuutta eli ns. kvanttimaailma esittäytyy täysin erilaisena kuin se makromaailma todennäköisesti ja juuri sen takia että ihmisjoukkojen kollektiivinen intentio on aina fluktuoiva eli epämääräinen joten sen kollektiivisen intention tuottama makromaailma ei "tulostu" aivan tarkasti intention mukaisena vaan vain suurinpiirtein sellaisena yksittäistapahtumien ja havaitsija/intentoijayksilöiden tapauksissa.

Kokoomapisteen sijainti on siis se perusta joka on kollektiivisesti tai yksilönä omaksuttu ja jonka perusteella kirjaimellisesti kootaan kullekin havaitsijalle hänen kokemansa todellisuus arkikielen käsitteiden avulla metakognition tasolla.

Koska todellisuus on jatkumo karkeista ja jähmeistä "energioista" informaationkaltaisiin "energioihin" niin sen kokoomapisteen sijaintiin voi vaikuttaa kemiallisesti psykoaktiivisten aineiden avulla ja koska psyykkinen taso uusiutuu jatkuvasti aineellisen tason (ruoka, juoma, happi) kautta alkemistisesti niin psykoaktiivisten aineiden nauttiminen mahdollistaa konsensustodellisuudesta irtautumisen ainakin joksikin aikaa ikäänkuin pakotettuna shokkivaikutuksena ja samantapainen seuraus voi olla voimakkailla emotionaalisilla kokemuksilla joita sitten tässä yhteiskunnassa pyritään medikalisoimaan koska sellaiset kokemukset vaarantavat helposti yhteiskuntaa ylläpitäviä toimintoja vaikka toisaalta yksilöiden kannalta saattavat myös olla koko heidän elämäänsä mullistavia konsensustranssista heräämiskokemuksia.

Erilaisten ns. "henkisten" tai "esoteeristen" perinteiden kuten esim. nagualismin harjoitusten saavutettu kokoomapisteen liike voi olla oikein ja pitkäaikaisesti harjoitettuna kuitenkin paljon pysyvämpää ja vähemmän riskialtista kuin psykoaktiivisten aineiden kautta saavutettu vaikutus.

Moitteeton intentio minusta on tulkittava puhtaaksi ja pyyteettömäksi intentioksi jossa ei haeta omaa etua vaan intentoidaan asioita niiden itsensä arvon takia eli kyse on lähinä etiikasta ja moraalista.

====>

Lue lisää

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-656)

Belisario: "Jossain CC:n kirjassa DJ kertoo hänelle että todellisuus (=arjen kokoomapisteen tasolla koettu) on sellainen ja sellainen juuri sen takia että sitä jatkuvasti ylläpidetään sellaisena kertomalla itsellemme ja toisillemme että se on juuri sellainen ja sellainen..."

Nagualismissa ei kuitenkaan oleteta, että emanaatiot olisivat olemassa vain silloin, kun ne havaitaan, vaan päinvastoin todetaan, että se, että (eräs) emanaatioiden havaitsemisen edellytyksistä on kokoomapiste (kp). Eli, eri lajeilla on siinä suhteessa erilaiset kp:t, että ne mahdollistavat sen ja vain sen, että kukin niistä havaitsee tietyn osan emanaatioista ja sen lisäksi yksilötasolla kp:n tietynhetkinen sijainti tietysti sanelee sen, että mitä kulloinkin havaitaan.

Kp:n sijainti on kylläkin nimenomaan opetuksen ja tottumuksen tulosta, mutta se ei tarkoita sitä, että silloin, kun se liikkuu, esim. sellaisesta sijainnista, jossa yksilö havaitsee Kuun, sellaiseen sijaintiin, jossa ei sitä havaitse, että Kuu lakkaisi olemasta. don Juan tarkoittaa toteamuksillaan kuitenkin sitä, että kp:n liikkeen seurauksena voi esim. olla se, että Kuu muuttuu havaitsijan kannalta "ei-miksikään", vaikka edelleen onkin läsnä, mikä on se, mitä nagualismin "näkemisellä" tarkoitetaan, joskin "näkeminen" sinällään ei tosiaan ole visuaalista, vaan havaitsemista/tuntemista.

"ainakin mahdollisimman suurten ihmisjoukkojen tasolla heidän konsensususkomuksensa voivat muokata heidän kokemaansa todellisuutta"

Tavallaan varmaankin on noin, mutta eivät ne uskomukset tietenkään kuitenkaan tyhjästä tule, eikä niitä myöskään voida muuttaa helposti, vaan käytännössä uskomusten muuttaminen vaatii kovaa työtä silloinkin, vaikka niitä haluttaisiin muuttaa ja yleensähän ihmiset eivät edes halua niitä muuttaa ja nimenomaan, koska heidän kokoomapisteensä ovat lukkiutuneet tiettyihin sijainteihin ja jotta esim. keskimääräinen kuulijakuntasi avautuisi näkemyksillesi, niin se todennäköisesti vaatisi "shokkihoitoa" ja silloinkin kyseessä olisi hidas prosessi, sillä esim. Castaneda:ltahan meni vuosia tai vuosikymmeniä ennen, kuin hän oikeasti kykeni omaksumaan uuden kognitiivisen järjestelmän.

"Tällaisesta hahmotuksesta myös seuraa se että makromaailma eli se oikeasti ja kollektiivisesti koettu todellisuus voi vaikuttaa ehdottoman konkreettiselta"

Mielestäni oleellista tosiaan olisi kyky kiinnittää huomionsa energiaan, sen sijaan, että huomio kiinnittyy todellisuuden kuvauksiin. Kuvaukset liittyvät enemmän abstraktioihin, kun taas energia liittyy esim. sellaisiin värähtelyihin, resonansseihin, aaltoiluihin, säteilyihin, sirinöihin, surinoihin, paineenvaihteluihin, jännitteisiin, läsnäoloihin, hahmoihin, intensiteetteihin jne., jotka voidaan tulkita eri tavoilla kokoomapisteen eri sijainneissa.

Nagualismissa tätä problematiikkaa kuvataan mm. siten, että ihminen on tavallaan havaintokuplan sisällä ja tarkastelee ensisijaisesti projektioita, joiden tuottaminen kuluttaa rajallista käyttökelpoista energiaa ja jotka ilmeisesti ovat peräisin muistista, sen sijaan, että tarkastelisi emanaatioita itseään, jotka puolestaan ovat energianlähteitä.

"konsensustodellisuudesta irtautumisen ainakin joksikin aikaa ikäänkuin pakotettuna shokkivaikutuksena"

Naguaalienkin tapauksessa se ns. konsensustodellisuus jatkaa edelleen ns. rinnakkaista olemassaoloaan, mutta koska he ovat ymmärtäneet sen merkityksettömyyden, niin sillä ei enää ole kokoomapistettä jumittavaa vaikutusta. Johdonmukainen jatkettu intentio tuottaa vähitellen tuloksia, mutta mahdollisesti alkuun pääseminen voi edellyttää melkoista shokkihoitoa, kuten esim. Castaneda:nkin tapauksessa.

"Moitteeton intentio minusta on tulkittava puhtaaksi ja pyyteettömäksi intentioksi jossa ei haeta omaa etua vaan intentoidaan asioita niiden itsensä arvon takia eli kyse on lähinä etiikasta ja moraalista."

Oleellista on mm. se, että oikea tietäjä ei edusta itseään, vaan sitä, mikä on abstraktia ja yleispätevää. Tietäjän sisällä ei tavallaan ole enää sellaista persoonaa, johon tietäjä olisi kiinnostunut samaistumaan, vaan vain tarinoita erilaisista persoonista. Käytännössä tuo moitteettomuus tarkoittaa myös mm. sitä, että tietäjä toimii vain, jos se toiminta on sopusoinnussa suhteessa siihen, että mitä ns. tietäjän arkkityyppi tekisi, mikä tarkoittaa mm. sitä, että tietäjä toimii Hengen antamien ns. suotuisten enteiden perusteella. Tietäjäkandidaatit toisaalta eivät kaiketi aina onnistu moitteettomasti, mutta oleellista on taipumaton aikomus.

Muistaakseni don Juan ilmaisi tuon Castaneda:lla mm. siten, että hän totesi C:n olevan jo liian pitkällä kääntyäkseen takaisin ja että se ei siksi enää olisi hänelle todellinen vaihtoehto. Käytännössä moitteettomuus on tietysti välttämätöntä myös ja erityisesti sen vuoksi, että tietäjät ovat niin suurten voimien keskiössä, että moitteettomuuden puute kaiketi voisi aiheuttaa planetaarisen tuhon; esim. hallitsemattomien resonanssivaikutusten seurauksena. :D

Anonyymi kirjoitti:

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-656)

Belisario: "Jossain CC:n kirjassa DJ kertoo hänelle että todellisuus (=arjen kokoomapisteen tasolla koettu) on sellainen ja sellainen juuri sen takia että sitä jatkuvasti ylläpidetään sellaisena kertomalla itsellemme ja toisillemme että se on juuri sellainen ja sellainen..."

Nagualismissa ei kuitenkaan oleteta, että emanaatiot olisivat olemassa vain silloin, kun ne havaitaan, vaan päinvastoin todetaan, että se, että (eräs) emanaatioiden havaitsemisen edellytyksistä on kokoomapiste (kp). Eli, eri lajeilla on siinä suhteessa erilaiset kp:t, että ne mahdollistavat sen ja vain sen, että kukin niistä havaitsee tietyn osan emanaatioista ja sen lisäksi yksilötasolla kp:n tietynhetkinen sijainti tietysti sanelee sen, että mitä kulloinkin havaitaan.

Kp:n sijainti on kylläkin nimenomaan opetuksen ja tottumuksen tulosta, mutta se ei tarkoita sitä, että silloin, kun se liikkuu, esim. sellaisesta sijainnista, jossa yksilö havaitsee Kuun, sellaiseen sijaintiin, jossa ei sitä havaitse, että Kuu lakkaisi olemasta. don Juan tarkoittaa toteamuksillaan kuitenkin sitä, että kp:n liikkeen seurauksena voi esim. olla se, että Kuu muuttuu havaitsijan kannalta "ei-miksikään", vaikka edelleen onkin läsnä, mikä on se, mitä nagualismin "näkemisellä" tarkoitetaan, joskin "näkeminen" sinällään ei tosiaan ole visuaalista, vaan havaitsemista/tuntemista.

"ainakin mahdollisimman suurten ihmisjoukkojen tasolla heidän konsensususkomuksensa voivat muokata heidän kokemaansa todellisuutta"

Tavallaan varmaankin on noin, mutta eivät ne uskomukset tietenkään kuitenkaan tyhjästä tule, eikä niitä myöskään voida muuttaa helposti, vaan käytännössä uskomusten muuttaminen vaatii kovaa työtä silloinkin, vaikka niitä haluttaisiin muuttaa ja yleensähän ihmiset eivät edes halua niitä muuttaa ja nimenomaan, koska heidän kokoomapisteensä ovat lukkiutuneet tiettyihin sijainteihin ja jotta esim. keskimääräinen kuulijakuntasi avautuisi näkemyksillesi, niin se todennäköisesti vaatisi "shokkihoitoa" ja silloinkin kyseessä olisi hidas prosessi, sillä esim. Castaneda:ltahan meni vuosia tai vuosikymmeniä ennen, kuin hän oikeasti kykeni omaksumaan uuden kognitiivisen järjestelmän.

"Tällaisesta hahmotuksesta myös seuraa se että makromaailma eli se oikeasti ja kollektiivisesti koettu todellisuus voi vaikuttaa ehdottoman konkreettiselta"

Mielestäni oleellista tosiaan olisi kyky kiinnittää huomionsa energiaan, sen sijaan, että huomio kiinnittyy todellisuuden kuvauksiin. Kuvaukset liittyvät enemmän abstraktioihin, kun taas energia liittyy esim. sellaisiin värähtelyihin, resonansseihin, aaltoiluihin, säteilyihin, sirinöihin, surinoihin, paineenvaihteluihin, jännitteisiin, läsnäoloihin, hahmoihin, intensiteetteihin jne., jotka voidaan tulkita eri tavoilla kokoomapisteen eri sijainneissa.

Nagualismissa tätä problematiikkaa kuvataan mm. siten, että ihminen on tavallaan havaintokuplan sisällä ja tarkastelee ensisijaisesti projektioita, joiden tuottaminen kuluttaa rajallista käyttökelpoista energiaa ja jotka ilmeisesti ovat peräisin muistista, sen sijaan, että tarkastelisi emanaatioita itseään, jotka puolestaan ovat energianlähteitä.

"konsensustodellisuudesta irtautumisen ainakin joksikin aikaa ikäänkuin pakotettuna shokkivaikutuksena"

Naguaalienkin tapauksessa se ns. konsensustodellisuus jatkaa edelleen ns. rinnakkaista olemassaoloaan, mutta koska he ovat ymmärtäneet sen merkityksettömyyden, niin sillä ei enää ole kokoomapistettä jumittavaa vaikutusta. Johdonmukainen jatkettu intentio tuottaa vähitellen tuloksia, mutta mahdollisesti alkuun pääseminen voi edellyttää melkoista shokkihoitoa, kuten esim. Castaneda:nkin tapauksessa.

"Moitteeton intentio minusta on tulkittava puhtaaksi ja pyyteettömäksi intentioksi jossa ei haeta omaa etua vaan intentoidaan asioita niiden itsensä arvon takia eli kyse on lähinä etiikasta ja moraalista."

Oleellista on mm. se, että oikea tietäjä ei edusta itseään, vaan sitä, mikä on abstraktia ja yleispätevää. Tietäjän sisällä ei tavallaan ole enää sellaista persoonaa, johon tietäjä olisi kiinnostunut samaistumaan, vaan vain tarinoita erilaisista persoonista. Käytännössä tuo moitteettomuus tarkoittaa myös mm. sitä, että tietäjä toimii vain, jos se toiminta on sopusoinnussa suhteessa siihen, että mitä ns. tietäjän arkkityyppi tekisi, mikä tarkoittaa mm. sitä, että tietäjä toimii Hengen antamien ns. suotuisten enteiden perusteella. Tietäjäkandidaatit toisaalta eivät kaiketi aina onnistu moitteettomasti, mutta oleellista on taipumaton aikomus.

Muistaakseni don Juan ilmaisi tuon Castaneda:lla mm. siten, että hän totesi C:n olevan jo liian pitkällä kääntyäkseen takaisin ja että se ei siksi enää olisi hänelle todellinen vaihtoehto. Käytännössä moitteettomuus on tietysti välttämätöntä myös ja erityisesti sen vuoksi, että tietäjät ovat niin suurten voimien keskiössä, että moitteettomuuden puute kaiketi voisi aiheuttaa planetaarisen tuhon; esim. hallitsemattomien resonanssivaikutusten seurauksena. :D

Lue lisää

XPR-656:

"Nagualismissa ei kuitenkaan oleteta, että emanaatiot olisivat olemassa vain silloin, kun ne havaitaan, vaan päinvastoin todetaan, että se, että (eräs) emanaatioiden havaitsemisen edellytyksistä on kokoomapiste (kp)."

Kirjoitinko muka niin? (":D") tai oikeastaan kirjoitin aloituksessa joka oli lähinnä taas melko hidasta virittäytymistä pitkän tauon jälkeen. Ei se köpistulkinta kuitenkaan niin huono ja naurettava oikeasti ole kuin sen kiihkeät vastustajat ( kuten kaukovaikutuksia ja ontologisia todennäköisyyksiä vastustavat tahot) vaikka senkin voi helposti hahmottaa väärin ns. commonsense filosofian pohjalta.

Tässä taas tulee vastaan kirjoitetun ja puhutun kielen ongelma eli joukko implisiittisiä ja melko kyseenalaisia oletuksia ja uskomuksia todellisuuden luonteesta. Käyttämämme kielen sisäänrakennetussa metafysiikassa ei tehdä eroa objektin sinänsä ja sen välillä millaisena se objekti esiittäytyy tai oikeammin vuorovaikuttaa havaitsijan kanssa koska se arkikielen metafysiikka on optimoitunut ns. kelpoisuuteen eli käyttökelpoiseen fiktioon eikä ns. totuuden havaitsemiseen.

Esim. jo tavallisessa unennäössä tätä ns. fysikaalista todellisuutta ei edes ole olemassa meille koska se unen datastream sulkee aistien datastteamin pois päältä ja se ulkomaailma ikäänkuin unohtuu kokonaan tai joskus nivoutuu siihen unen tarinaan mukaan ja usein aivan eri kontekstissa kun se siinä valvetilan datastreamissä on eli esim. äänet tulkitaan usein unennäössä aivan eri tavalla kuin valveilla. Ja valveilla ollessa se unen datastream kokemuksineen katoaa aika nopeasti heräämisen jälkeen vaikka se se sellaisenaan saattoi olla aivan yhtä todellisentuntuista kuin valveilla ollessa.

Muissa ns. poikkeukselisissa olemisen tiloissa kuten kaukonäkemisessä tai kaukokokemisessa voimakkaimmillaan kyetään kokemaan samanaikaisesti kahta erilaista datastreamiä jotka ovat molemmat siinä viitekehyksessä mitä kutsutaan todelliseksi ja fysikaaliseksi vaikka siinä kaukonäkemisessä paikka ja aika voivat poiketa paljonkin toisistaan. Myös CC:n kirjoissa on kuvattu tällaista kahtia jakautunutta kokemista.

Oikeastaan konstruktiivinen interferenssi tuottaa sen mitä kutsumme todellisuudeksi ja destruktiivinen interferenssi tai hyvin heikko konstruktiivinen interferenssi taas vastaavasti viittaa olemattomuuteen eli todellisuuden kokeminen on hyvin havaitsijakeskeistä mistä seuraa se että esim. se todellinen Kuu tai todellinen pöytä itsessään ja sellaisenaan voi olla hyvin erilainen kuin se mitä sen kokemuksen tason interferenssin kautta pystytään kokemaan ja eri ihmisyksilöt ovat lisäksi eri tavoin harjaantuneet hahmottamaan ja tunnistamaan erilaisia aspekteja ja on myös täysin mahdollista että se Kuu on vain fiktiota jonka kollektiivinen unennäkömme tuottaa.

Eli havaittu/koettu objekti näyttäytyy meille aaltomaisessa muodossa ja koska havaitsijoina olemme itsekin aaltomaisia niin se mikä koetaan olemassaolevana on interferenssiä niiden aaltojen välillä ja vain siinä määrin kuin sen havainnon kohteen ja havaitsijan välillä on yhteistä rajapintaa minkä kanssa voi ylipäätänsä vuorovaikuttaa.

"Olemassaolon" käsite on harvinaisen harhaanjohtava ja itse asiassa hyvinkin yksilön ominaisuuksista ja kyvyistä riippuvaista mitä kukin voi ylipäätänsä konkreettisesti kokea olemassaolevana ja se konsensustodellisuus taas on enemmistön kokemiskyvyistä riippuvainen asia ja jos suurin osa väestöstä opettelisi kaukonäkemään niin se konsensustodellisuus voisi aivan erilaista kuin nykyään. Koulutus, kasvatus ja omaksutut tavat ja rutiinit myös moduloivat sitä mitä voidaan ylipäätänsä kokea todellisena.

Itse asiassa kaikesta tieteestä ja tutkimuksesta huolimatta emme tarkaan ottaen oikeasti voi mitenkään tietää onko se Kuu siellä vai ei koska se valveillaolon datastream ei kykene sitä kertomaan siitä datastreamistä riippumatta ja periaatteessa unissakin esiintyy muita henkilöitä joten sekin on tavallaan konsensusta ja tietysti tämän tyyppinen hahmotus johtaa helposti jonkinlaiseeen solipsismiin jota kammoksutaan mutta jos esim. hahmottaa tietoisuuden tai oikeammin kokijat jonkinlaisena sivupersoonailmiön kaltaisena dissosiaationa niin se kollektiivinen tietoisuus on sitten väkisinkin jollain tavalla solipsistinen.

Esim. joissain sivupersoonatapauksissa yksilön yksi sivupersoona on sokea ja sokeus tutkimusten mukaan ilmenee myös aidon sokeuden kaltaisena aivokuvantamisessa silloin kuin se sokea persoona on kehossa vallitsevana.

Tästä kaikesta sitten seuraa että se mitä kutsumme tieteelliseksi totuudeksi voi olla aivan erilaista kuin mitä se todellisuus pohjimmiltaan on koska tiede ja myös suurin osa filosofiasta perustuu nimenomaan siihen käyttökelpoiseen fiktioon jonka ainoa tarkoitus on edistää evolutiivista kelpoisuutta mikä ei sellaisenaan ole tietenkään huono asia koska ilman lajin hengissäpysymistä tiede ja kaikki muukin on täysin merkityksetöntä.

==>

Anonyymi kirjoitti:

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-656)

Belisario: "Jossain CC:n kirjassa DJ kertoo hänelle että todellisuus (=arjen kokoomapisteen tasolla koettu) on sellainen ja sellainen juuri sen takia että sitä jatkuvasti ylläpidetään sellaisena kertomalla itsellemme ja toisillemme että se on juuri sellainen ja sellainen..."

Nagualismissa ei kuitenkaan oleteta, että emanaatiot olisivat olemassa vain silloin, kun ne havaitaan, vaan päinvastoin todetaan, että se, että (eräs) emanaatioiden havaitsemisen edellytyksistä on kokoomapiste (kp). Eli, eri lajeilla on siinä suhteessa erilaiset kp:t, että ne mahdollistavat sen ja vain sen, että kukin niistä havaitsee tietyn osan emanaatioista ja sen lisäksi yksilötasolla kp:n tietynhetkinen sijainti tietysti sanelee sen, että mitä kulloinkin havaitaan.

Kp:n sijainti on kylläkin nimenomaan opetuksen ja tottumuksen tulosta, mutta se ei tarkoita sitä, että silloin, kun se liikkuu, esim. sellaisesta sijainnista, jossa yksilö havaitsee Kuun, sellaiseen sijaintiin, jossa ei sitä havaitse, että Kuu lakkaisi olemasta. don Juan tarkoittaa toteamuksillaan kuitenkin sitä, että kp:n liikkeen seurauksena voi esim. olla se, että Kuu muuttuu havaitsijan kannalta "ei-miksikään", vaikka edelleen onkin läsnä, mikä on se, mitä nagualismin "näkemisellä" tarkoitetaan, joskin "näkeminen" sinällään ei tosiaan ole visuaalista, vaan havaitsemista/tuntemista.

"ainakin mahdollisimman suurten ihmisjoukkojen tasolla heidän konsensususkomuksensa voivat muokata heidän kokemaansa todellisuutta"

Tavallaan varmaankin on noin, mutta eivät ne uskomukset tietenkään kuitenkaan tyhjästä tule, eikä niitä myöskään voida muuttaa helposti, vaan käytännössä uskomusten muuttaminen vaatii kovaa työtä silloinkin, vaikka niitä haluttaisiin muuttaa ja yleensähän ihmiset eivät edes halua niitä muuttaa ja nimenomaan, koska heidän kokoomapisteensä ovat lukkiutuneet tiettyihin sijainteihin ja jotta esim. keskimääräinen kuulijakuntasi avautuisi näkemyksillesi, niin se todennäköisesti vaatisi "shokkihoitoa" ja silloinkin kyseessä olisi hidas prosessi, sillä esim. Castaneda:ltahan meni vuosia tai vuosikymmeniä ennen, kuin hän oikeasti kykeni omaksumaan uuden kognitiivisen järjestelmän.

"Tällaisesta hahmotuksesta myös seuraa se että makromaailma eli se oikeasti ja kollektiivisesti koettu todellisuus voi vaikuttaa ehdottoman konkreettiselta"

Mielestäni oleellista tosiaan olisi kyky kiinnittää huomionsa energiaan, sen sijaan, että huomio kiinnittyy todellisuuden kuvauksiin. Kuvaukset liittyvät enemmän abstraktioihin, kun taas energia liittyy esim. sellaisiin värähtelyihin, resonansseihin, aaltoiluihin, säteilyihin, sirinöihin, surinoihin, paineenvaihteluihin, jännitteisiin, läsnäoloihin, hahmoihin, intensiteetteihin jne., jotka voidaan tulkita eri tavoilla kokoomapisteen eri sijainneissa.

Nagualismissa tätä problematiikkaa kuvataan mm. siten, että ihminen on tavallaan havaintokuplan sisällä ja tarkastelee ensisijaisesti projektioita, joiden tuottaminen kuluttaa rajallista käyttökelpoista energiaa ja jotka ilmeisesti ovat peräisin muistista, sen sijaan, että tarkastelisi emanaatioita itseään, jotka puolestaan ovat energianlähteitä.

"konsensustodellisuudesta irtautumisen ainakin joksikin aikaa ikäänkuin pakotettuna shokkivaikutuksena"

Naguaalienkin tapauksessa se ns. konsensustodellisuus jatkaa edelleen ns. rinnakkaista olemassaoloaan, mutta koska he ovat ymmärtäneet sen merkityksettömyyden, niin sillä ei enää ole kokoomapistettä jumittavaa vaikutusta. Johdonmukainen jatkettu intentio tuottaa vähitellen tuloksia, mutta mahdollisesti alkuun pääseminen voi edellyttää melkoista shokkihoitoa, kuten esim. Castaneda:nkin tapauksessa.

"Moitteeton intentio minusta on tulkittava puhtaaksi ja pyyteettömäksi intentioksi jossa ei haeta omaa etua vaan intentoidaan asioita niiden itsensä arvon takia eli kyse on lähinä etiikasta ja moraalista."

Oleellista on mm. se, että oikea tietäjä ei edusta itseään, vaan sitä, mikä on abstraktia ja yleispätevää. Tietäjän sisällä ei tavallaan ole enää sellaista persoonaa, johon tietäjä olisi kiinnostunut samaistumaan, vaan vain tarinoita erilaisista persoonista. Käytännössä tuo moitteettomuus tarkoittaa myös mm. sitä, että tietäjä toimii vain, jos se toiminta on sopusoinnussa suhteessa siihen, että mitä ns. tietäjän arkkityyppi tekisi, mikä tarkoittaa mm. sitä, että tietäjä toimii Hengen antamien ns. suotuisten enteiden perusteella. Tietäjäkandidaatit toisaalta eivät kaiketi aina onnistu moitteettomasti, mutta oleellista on taipumaton aikomus.

Muistaakseni don Juan ilmaisi tuon Castaneda:lla mm. siten, että hän totesi C:n olevan jo liian pitkällä kääntyäkseen takaisin ja että se ei siksi enää olisi hänelle todellinen vaihtoehto. Käytännössä moitteettomuus on tietysti välttämätöntä myös ja erityisesti sen vuoksi, että tietäjät ovat niin suurten voimien keskiössä, että moitteettomuuden puute kaiketi voisi aiheuttaa planetaarisen tuhon; esim. hallitsemattomien resonanssivaikutusten seurauksena. :D

Lue lisää

==>


"eikä niitä myöskään voida muuttaa helposti, vaan käytännössä uskomusten muuttaminen vaatii kovaa työtä silloinkin"
Tuo vaikeus liittyy samaistumiseen eli liitetään uskomuksia ja kaikkea mahdollista siihen oman identiteettiin ja sitten kaikki mikä uhkaa niitä uskomuksia uhkaa myös samalla sitä identiteettiä.

Jos taas välttää kaikkea liian tiukkaa sitoutumista ideologioihin, uskomuksiin, sosiaaliseen ryhmään yms. ja on ns. "oman tiensä kulkija" niin uskomuksia voi vaihtaa yhtä helposti kuin vaatteita jotka ovat kuluneet käyttökelvottomiksi ja alkaa tutkia kaikkea mahdollisimman neutraalilla mielellä niin päätyy helposti jonkinlaiseen näkökulmafilosofiaan jossa oivalletaan että kaikki uskomukset ovat pohjimmiltaan vain hyvin kapeita perspektiivejä suhteessa kokonaistodellisuuteen eikä siis ole välttämättä mitään staattisia ikuisia faktoja kuten ns. luonnonlakeja ja muita vastaavia asioita joihin mielellään takerrutaan erilaisissa maailmankuvissa ja maailmankatsomuksissa.

Käyttökelpoisuus on siis ainoa järkevä kriteeri tieteessä ja kaikessa muussakin eli jos jokin toimii niin on aika samantekevää minkälaisen taustatarinan sille väsää itseään ja muita varten.


"Mielestäni oleellista tosiaan olisi kyky kiinnittää huomionsa energiaan, sen sijaan, että huomio kiinnittyy todellisuuden kuvauksiin. ".

Kaikki puhuttu ja kirjoitettu liittyy aina kuvauksiin eli niistä ei pääse eroon paitsi että on hyödyllistä osata erottaa toisistaan käsitteet jotka viittaavat kielen ulkopuolisiin kokemuksellisiin eli energeetisiin asioihin ja sitten sellaiset käsitteet jotka ovat lähinnä loogisia konstruktioita ja/tai sopimuksen varaisia asioita jotka taas on syytä määritellä mahdollisimman tarkasti.

Matematiikka ja logiikka ovat loogisia konstruktioita samoin kuin kaikki teoriat, hypoteesit ja teoreettiset mallit. Suhteessa siihen energeettiseen todellisuuteen ne ovat kuitenkin aina korkeintaan käyttökelpoista fiktiota siinä määrin kuin löytyy rakenneyhtäläisyyksiä sen loogisen konstruktion ja sen tutkittavan asian välillä ja se suhde ei ole koskaan identiteetti eikä kuvaus voi olla kattava ja täydellinen vaan vain vertauskuvien tasolla toimiva.
Esim. simuloitu kone ei tuota mitään eikä todellisuus ole matemaattinen vaikka sen kuvaus usein onkin.


"Nagualismissa tätä problematiikkaa kuvataan mm. siten, että ihminen on tavallaan havaintokuplan sisällä ja tarkastelee ensisijaisesti projektioita, joiden tuottaminen kuluttaa rajallista käyttökelpoista energiaa ja jotka ilmeisesti ovat peräisin muistista, sen sijaan, että tarkastelisi emanaatioita itseään, jotka puolestaan ovat energianlähteitä."

Se on yksi syy miksi väitän että pelkkä käsitteellinen kielellinen hahmotus voi olla este suoralle kokemiselle ja myös usein olennaisten asioiden huomaamiselle mikä tietysti voi ärsyttää joitakin filosofeja jotka osaavat operoida pelkästään käsitteiden tasolla omassa pikku lokerossaan akateemisessa tiedeyhteisössä kuten kaikki muutkin erikoistuneet lillukanvarsientutkijat... :D

"Oleellista on mm. se, että oikea tietäjä ei edusta itseään, vaan sitä, mikä on abstraktia ja yleispätevää. "

Kaikki toimivat esoteeriset perinteet ovat välineitä tuon päämäärän saaavuttamiseksi ja kun se on saavutettu niin ne kainalosauvat voi heittää pois eli luopua myös nagualismiin tai Gurdjieffin oppeihin samaistumisesta koska nekin ovat pohjimmiltaan käyttökelpoista fiktiota kuten kaikki muutkin metakognition tason asiat.

B

Anonyymi kirjoitti:

===>


Intention "samanaikaista" vaikutusta sekä "tulevaisuuteen" että " menneisyyteen" voi kutsua kokoomapisteen "liikkeeksi" koska siinä kirjaimellisesti tuotetaaan sekä menneisyyttä että tulevaisuutta mikä voi kuullostaa oudolta vaikka esim. kaikki suunnitteleminen ja intentoiminen ylipäätänsä on ylipäätänsä jonkun päämäärän tai attraktorin sijoittamista tulevaisuuteen ja periaatteesssa kaikki inhimillinen ajattelu ei ole siinä mielessä lokaalia että sitä ei projisoida nykyhetkeen vaan "menneisyyteen" tai "tulevaisuuteen" eikä niitä temporaalisia vektoreita edes ole oikeastaan olemassa fysiikkatieteen kannalta kuin siinä ns. makrotodellisuudessa jonka takia fysiikkatieteen hahmotuksessa on tärkeää erottaa toisistaan ns. "luonnonlakien" suhteellisen stabiilit säännänmukaisuudet ja niiden ympärille lähinnä filosofisin perustein konstruktoitu selitys- tai tulkintaosuus joka on usein vahvasti ideologisesti vääristynyttä koska sitä käytetään ihmisjoukkojen konsensustodellisuuden muokkaamiseen ihan samalla tavalla kuin institutionaalisissa uskonnoissa on tehty jo vuosituhansia.

Havaitseminen on aina intentionaalista eli kohdistuu johonkin joka koetaan sitten jonakin havaitsijan ja havainnon kohteen välisessä resonanssissa ja koska ihmisen tyypillinen arkitajunta on reaktiivista ja itseensä referoivaa eli itsekeskeistä niin se kokemus voi olla joko kokoomapisteen sijainnin koherenssia lisäävää (positiivisena koettua ) tai koherenssia vähentävää (negatiivisena koettua) nimenomaan tunnetasolla koska tunne on ihmisen psyyken energeettinen komponentti kun taas äly on pääsääntöisesti aika pinnallista metakognitiota energeettiseltä kannalta.


Olen pikkuhiljaa siis päätynyt sellaisen johtopäätökseen että suurin piirtein kaikki on tulkittu tieteissä liian kaavamaisesti ja yksipuolisesti perinteiden eli piintyneiden kollektiivisten ajatustottumusten kautta ja sama ongelma on myös kaikessa käsitteellisessä hahmotuksessa ja myös matematiikassa ja logiikassa eli niissä oletetaan aivan liian paljon sellaista mikä ei välttämättä pidä paikkaansa eli todellisuuden arkinen ja myös tieteellinen konsensustulkinta on voimakkaasti vääristynyttä ja sitä ylläpidetään voimakkaasti ehdollistavan kasvatuksen ja koulutuksen avulla eli kyse on ihan samasta asiasta kuin kvanttifysiikan lukuisten tulkintojen suhteen koska se epäsuorasti päätelty mikrotaso vaikuttaa niin oudolta ja erilaiselta suhteessa konsensukokemukseen kun taas yksilötason kokemuksissa esiintyy aika usein hyvin samantapaista outoutta ja anomalioita jotka sitten pääsääntöisesti pyritään konsensustranssin ylläpitämiseksi "lakaisemaan maton alle".


B
jatkoa seurannee huomenna...

Lue lisää

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-657)

Belisario: "Intention "samanaikaista" vaikutusta sekä "tulevaisuuteen" että " menneisyyteen" voi kutsua kokoomapisteen "liikkeeksi" koska siinä kirjaimellisesti tuotetaaan sekä menneisyyttä että tulevaisuutta mikä voi kuullostaa oudolta vaikka esim. kaikki suunnitteleminen ja intentoiminen ylipäätänsä on ylipäätänsä jonkun päämäärän tai attraktorin sijoittamista tulevaisuuteen..."

Mielestäni etenemme nyt keskustelussamme yleisesti ottaen varsin hyvin, joskin esim. tulevaisuus ilmeisesti on nagualismin mukaan illuusio ja itse en usko reaaliseen tuottamiseen, vaan pikemmin löytämiseen/kokoamiseen/tiedostamiseen. Keskityn tällä kertaa kommenteissani tiettyihin tärkeisiin asioihin, koska muuten fokus katoaa.

Tekoälyjen näkemykset varsinaiseen aloitukseesi liittyen tuottivat itselleni hyvin vahvan assosiaation siihen, mitä don Juan kutsuu "ajan pyöräksi" (Castaneda:n kirjasta: "The Eagle's Gift"): "The wheel of time is like a state of heightened awareness which is part of the other self as the left side awareness is part of the self of everyday life. It can physically be described as a tunnel of infinite length and width a tunnel with reflective furrows. Every furrow is infinite and there are infinite numbers of them. Living creatures are compulsorily made by the force of life to gaze into one furrow. To gaze into it means to be trapped by it to live that furrow." don Juan jatkaa kuvaamalla tahdon suhdetta "ajan pyörään": "Warriors who have succeeded in turning the wheel of time can gaze into any furrow and draw from it whatever they desire.".

Tässä on nyt se tyypillinen tilanne, että don Juan:in kuvaus on niin osuva, että siihen on vaikea tuottaa lisäkontribuutiota. Selitys on kuitenkin toisaalta hyvin abstrakti ja todennäköisesti etenkin käytännön merkitykseltään käsittämätön niille, joilla ei ole omakohtaista kokemusta "ajan pyörästä", mutta ehkä ymmärtämistä voi auttaa, jos olettaa, että olemassa on MWI:n tyyppisesti ääretön määrä sellaisia rinnakkaisia universumeita, jotka ovat havaittavissa energiaruumiin kokoomapisteen kautta. Tämä kohta liittyy mm. siihen toiseen (Castaneda:n kirjassa: "Journey to Ixtlan" esitettyyn), jossa don Juan toteaa, että: "A man of knowledge develops another ring of power. I would call it the ring of not-doing because it is hooked to not-doing. With that ring therefore he can spin another world."

Eli, käyttäen "voiman toista kehäänsä" tietäjä "ei-tekee" esim. kokoomapisteensä kiinnittymisen Kuuhun ja tietäessään esim. jonkin muun taivaankappaleen "tekemisen intention"; mikä liittyy kyseessä olevaan kokoomapisteen sijaintiin, hän kykenee "pyöräyttämään" sen esille ja "noutamaan"; mikä oikeastaan tarkoittaa riittävän pitkäkestoista havaitsemisesta ja siihen liittyviä toistettavissa olevia kokoomapisteen liikkeitä, sieltä tosiaan mitä tahansa tarvitsee. Kuitenkin, kyseessä on tietenkin sellainen kokemus, johon liittyvät tapahtumat ovat vain niiden havaittavissa, joiden kokoomapisteet ovat suurin piirtein samassa sijainnissa.

Kokoomapisteen hyvin vahva kiinnittyminen tiettyyn sijaintiin; mikä don Juan:in mukaan tapahtuu silloin, jos kokoomapiste kiinnittyy ns. eri emanaationauhaan, kuin siihen, mitä ihmiset tavallisesti automaattisesti käyttävät, aiheuttaa ilmeisesti joko sen, että ko. ihminen katoaa kokonaan muiden havaintopiiristä; mitä esim. don Genaro havainnollisti Castaneda:lle tai, että ko. henkilöä havainnoivan oma kokoomapiste kiinnittyy samaan sijaintiin, jolloin he havaitsevat samat asiat, mitä don Genaro myös havainnollisti ja ilmeisesti toisaalta silloin katoavat molemmat muiden havaittavista...

Anonyymi kirjoitti:

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-657)

Belisario: "Intention "samanaikaista" vaikutusta sekä "tulevaisuuteen" että " menneisyyteen" voi kutsua kokoomapisteen "liikkeeksi" koska siinä kirjaimellisesti tuotetaaan sekä menneisyyttä että tulevaisuutta mikä voi kuullostaa oudolta vaikka esim. kaikki suunnitteleminen ja intentoiminen ylipäätänsä on ylipäätänsä jonkun päämäärän tai attraktorin sijoittamista tulevaisuuteen..."

Mielestäni etenemme nyt keskustelussamme yleisesti ottaen varsin hyvin, joskin esim. tulevaisuus ilmeisesti on nagualismin mukaan illuusio ja itse en usko reaaliseen tuottamiseen, vaan pikemmin löytämiseen/kokoamiseen/tiedostamiseen. Keskityn tällä kertaa kommenteissani tiettyihin tärkeisiin asioihin, koska muuten fokus katoaa.

Tekoälyjen näkemykset varsinaiseen aloitukseesi liittyen tuottivat itselleni hyvin vahvan assosiaation siihen, mitä don Juan kutsuu "ajan pyöräksi" (Castaneda:n kirjasta: "The Eagle's Gift"): "The wheel of time is like a state of heightened awareness which is part of the other self as the left side awareness is part of the self of everyday life. It can physically be described as a tunnel of infinite length and width a tunnel with reflective furrows. Every furrow is infinite and there are infinite numbers of them. Living creatures are compulsorily made by the force of life to gaze into one furrow. To gaze into it means to be trapped by it to live that furrow." don Juan jatkaa kuvaamalla tahdon suhdetta "ajan pyörään": "Warriors who have succeeded in turning the wheel of time can gaze into any furrow and draw from it whatever they desire.".

Tässä on nyt se tyypillinen tilanne, että don Juan:in kuvaus on niin osuva, että siihen on vaikea tuottaa lisäkontribuutiota. Selitys on kuitenkin toisaalta hyvin abstrakti ja todennäköisesti etenkin käytännön merkitykseltään käsittämätön niille, joilla ei ole omakohtaista kokemusta "ajan pyörästä", mutta ehkä ymmärtämistä voi auttaa, jos olettaa, että olemassa on MWI:n tyyppisesti ääretön määrä sellaisia rinnakkaisia universumeita, jotka ovat havaittavissa energiaruumiin kokoomapisteen kautta. Tämä kohta liittyy mm. siihen toiseen (Castaneda:n kirjassa: "Journey to Ixtlan" esitettyyn), jossa don Juan toteaa, että: "A man of knowledge develops another ring of power. I would call it the ring of not-doing because it is hooked to not-doing. With that ring therefore he can spin another world."

Eli, käyttäen "voiman toista kehäänsä" tietäjä "ei-tekee" esim. kokoomapisteensä kiinnittymisen Kuuhun ja tietäessään esim. jonkin muun taivaankappaleen "tekemisen intention"; mikä liittyy kyseessä olevaan kokoomapisteen sijaintiin, hän kykenee "pyöräyttämään" sen esille ja "noutamaan"; mikä oikeastaan tarkoittaa riittävän pitkäkestoista havaitsemisesta ja siihen liittyviä toistettavissa olevia kokoomapisteen liikkeitä, sieltä tosiaan mitä tahansa tarvitsee. Kuitenkin, kyseessä on tietenkin sellainen kokemus, johon liittyvät tapahtumat ovat vain niiden havaittavissa, joiden kokoomapisteet ovat suurin piirtein samassa sijainnissa.

Kokoomapisteen hyvin vahva kiinnittyminen tiettyyn sijaintiin; mikä don Juan:in mukaan tapahtuu silloin, jos kokoomapiste kiinnittyy ns. eri emanaationauhaan, kuin siihen, mitä ihmiset tavallisesti automaattisesti käyttävät, aiheuttaa ilmeisesti joko sen, että ko. ihminen katoaa kokonaan muiden havaintopiiristä; mitä esim. don Genaro havainnollisti Castaneda:lle tai, että ko. henkilöä havainnoivan oma kokoomapiste kiinnittyy samaan sijaintiin, jolloin he havaitsevat samat asiat, mitä don Genaro myös havainnollisti ja ilmeisesti toisaalta silloin katoavat molemmat muiden havaittavista...

Lue lisää

XPR-657:

Tuo idea intention vaikutuksesta sekä menneisyyteen että tulevaisuuteen liittyy ns. aika-matkustukseen ja myös siihen mitä kaukonäkemisessä voi kokea eli jos sen aikamatkustuksen yrittää hahmottaa intention kannalta niin mitään aikamatkustusparadokseja ei välttämättä synny eikä kokonaissysteemin koherenssi hajoa ja aikamatkustuksessa myös " menneisyyteen" voi lisätä asioita kunhan ne eivät ole ristiriidassa sen kanssa mitä siinä "nykyhetkessä" on eksplisiittisesti esillä eli voi löytyä jostain hyvin vanhoista kerrostumista hyvin kehittyneen teknologian jäännöksiä jotka välttämättä eivät oikeasti ole alunperin siltä aikakaudelta.

https://fi.wikipedia.org/wiki/OOPArt
(ks. myös Michael Cremo & Richard L. Thompson: "Forbidden archeology")

Myös jonkinlainen retrokausaalisuus on mieletäni mahdollista josta esim. kokenut kaukonäkijä Lyn Buchanan kertoi monissa haastatteluissaan suhteessa oman elämänsä tärkeisiin päätöksiin kuten esim. asunnon ostoon että aika voi pohjimmiltaan olla hyvinkin epälineaarista joissain olossuhteissa ja itselläni on myös ollut useita vastaavanlaisia oudohkoja kokemuksia joissa ikäänkuin "tulevaisuudessa" sijaitseva attraktori tietoisen tason mielestä riippumatta ohjailee "nykyhetkeä".


..

Gurdjieff puhuu myös sellaisesta kuin "disease of tomorrrow" :

“He who has gotten rid of the disease of “tomorrow” has a chance of achieving what he is here for.”

Gurdjieffin mukaan on mahdollista korjata esim. oman menneisyytensä virheitä ja neutralisoida niiden vaikutusta esim. intentoimalla vastapäiseiseen tuoliin jo edesmennyt henkilö jonka kanssa oli menneisyydesä hyvinkin perustavanlaatuisia ristiriitoja ja ongelmia jotka edelleen vaikuttavat kaikkeen siihen mitä ko. henkilö myöhemmässä elämässä edelleen kokee ja tekee.

Kaikki se mitä nykykulttuurissa kutsutaan paranormaaliksi on mahdollista oikeanlaisella ja tarpeeksi voimakkaalla intentiolla mutta sen intention koherenssi on sen verran herkkä useimmissa tapauksissa ettei se ole mielivaltaisesti toistettavissa missä tahansa olosuhteissa varsinkaan useita kertoja perätysten koska jotta se prosessi toimisi niin se paikallinen koherenssi pitää laajentaa tarpeeksi voimakkaana ja pitkäkestoisena koko siihen lähiympäristöön ja kaikkiin paikalla olijoihin joiden tarkkaavaisuus on keskittynyt siihen tapahtumaan eli kyse ei ole mistään konemaisesta säännönmukaisuudesta kuten tieteen puitteissa on totuttu tutkimaan.

Periaatteessa kaikkien uskontojen ja mystisten esoteeristen perinteiden ns. ihmeteot ovat juuri tällaisia ja varsinkin nykyaikana ja nykyisessä melko kaoottisessa ja meluisassa kulttuurissa ja ympäristössä sellaiset tapahtumat ovat hyvin epätodennäköisiä ja vaikeasti toteutettavissa paitsi hyvin pienessä mittakaavassa ja lähinnä vain henkilökohtaisina tai pienen ryhmän kokemuksina joita monilla ihmisillä on ollut ainakin muutaman kerran elämänsä aikana.

Gurdjieffilla on tapana laittaa ryhmänsä jäseniä (joista suurin osa oli ns. älyllistä pitkälle koulutettua eliittiä) tekemään raskasta fyysistä ja arkista työtä jossa olennaista oli ns. "itsemuistanta" eli pyrkiminen siihen että ei samaistu siihen tekemiseen eikä varsinkaan sen päämäärään vaan pyrkii tekemään sen työnsä mahdollisimman hyvin odottamatta mitään ja usein Gurdjieffin harjoituksiin liittyi kaikenlaisten omaksuttujen fyysisten,tunnetason ja älyn tapojen ja rutiinien katkaiseminen koska ajattelu ja kaikki muukin kokeminen on tiiviisti linkittynyt myös kehon asentoihin ja liikkeisiin ja ilman kehon liikkeiden muokkaamista myös tunne & älytasoa on mahdotonta muuttaa ilman että palautuu siihen entiseen ongelmalliseksi kokemaansa kokonaistilaansa takaisin josta nimenomaan haluaa päästä eroon ja kehittyä eteenpäin.

Itselleni viimeisen yli 15 v aikana tärkein vaikuttaja ja jonkiinlainen esikuva on ollut Joseph P. Farrell jonka kanssa olen kokenut yllättävän paljon resonanssia vaikka en häntä mitenkään tunne henk. kohtaisesti.

===>

Anonyymi kirjoitti:

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-657)

Belisario: "Intention "samanaikaista" vaikutusta sekä "tulevaisuuteen" että " menneisyyteen" voi kutsua kokoomapisteen "liikkeeksi" koska siinä kirjaimellisesti tuotetaaan sekä menneisyyttä että tulevaisuutta mikä voi kuullostaa oudolta vaikka esim. kaikki suunnitteleminen ja intentoiminen ylipäätänsä on ylipäätänsä jonkun päämäärän tai attraktorin sijoittamista tulevaisuuteen..."

Mielestäni etenemme nyt keskustelussamme yleisesti ottaen varsin hyvin, joskin esim. tulevaisuus ilmeisesti on nagualismin mukaan illuusio ja itse en usko reaaliseen tuottamiseen, vaan pikemmin löytämiseen/kokoamiseen/tiedostamiseen. Keskityn tällä kertaa kommenteissani tiettyihin tärkeisiin asioihin, koska muuten fokus katoaa.

Tekoälyjen näkemykset varsinaiseen aloitukseesi liittyen tuottivat itselleni hyvin vahvan assosiaation siihen, mitä don Juan kutsuu "ajan pyöräksi" (Castaneda:n kirjasta: "The Eagle's Gift"): "The wheel of time is like a state of heightened awareness which is part of the other self as the left side awareness is part of the self of everyday life. It can physically be described as a tunnel of infinite length and width a tunnel with reflective furrows. Every furrow is infinite and there are infinite numbers of them. Living creatures are compulsorily made by the force of life to gaze into one furrow. To gaze into it means to be trapped by it to live that furrow." don Juan jatkaa kuvaamalla tahdon suhdetta "ajan pyörään": "Warriors who have succeeded in turning the wheel of time can gaze into any furrow and draw from it whatever they desire.".

Tässä on nyt se tyypillinen tilanne, että don Juan:in kuvaus on niin osuva, että siihen on vaikea tuottaa lisäkontribuutiota. Selitys on kuitenkin toisaalta hyvin abstrakti ja todennäköisesti etenkin käytännön merkitykseltään käsittämätön niille, joilla ei ole omakohtaista kokemusta "ajan pyörästä", mutta ehkä ymmärtämistä voi auttaa, jos olettaa, että olemassa on MWI:n tyyppisesti ääretön määrä sellaisia rinnakkaisia universumeita, jotka ovat havaittavissa energiaruumiin kokoomapisteen kautta. Tämä kohta liittyy mm. siihen toiseen (Castaneda:n kirjassa: "Journey to Ixtlan" esitettyyn), jossa don Juan toteaa, että: "A man of knowledge develops another ring of power. I would call it the ring of not-doing because it is hooked to not-doing. With that ring therefore he can spin another world."

Eli, käyttäen "voiman toista kehäänsä" tietäjä "ei-tekee" esim. kokoomapisteensä kiinnittymisen Kuuhun ja tietäessään esim. jonkin muun taivaankappaleen "tekemisen intention"; mikä liittyy kyseessä olevaan kokoomapisteen sijaintiin, hän kykenee "pyöräyttämään" sen esille ja "noutamaan"; mikä oikeastaan tarkoittaa riittävän pitkäkestoista havaitsemisesta ja siihen liittyviä toistettavissa olevia kokoomapisteen liikkeitä, sieltä tosiaan mitä tahansa tarvitsee. Kuitenkin, kyseessä on tietenkin sellainen kokemus, johon liittyvät tapahtumat ovat vain niiden havaittavissa, joiden kokoomapisteet ovat suurin piirtein samassa sijainnissa.

Kokoomapisteen hyvin vahva kiinnittyminen tiettyyn sijaintiin; mikä don Juan:in mukaan tapahtuu silloin, jos kokoomapiste kiinnittyy ns. eri emanaationauhaan, kuin siihen, mitä ihmiset tavallisesti automaattisesti käyttävät, aiheuttaa ilmeisesti joko sen, että ko. ihminen katoaa kokonaan muiden havaintopiiristä; mitä esim. don Genaro havainnollisti Castaneda:lle tai, että ko. henkilöä havainnoivan oma kokoomapiste kiinnittyy samaan sijaintiin, jolloin he havaitsevat samat asiat, mitä don Genaro myös havainnollisti ja ilmeisesti toisaalta silloin katoavat molemmat muiden havaittavista...

Lue lisää

===>

Tässä muutamia varsin kiinnostavia haastatteluita ja archive.org sivustolta löytyy aika monta hänen teostaan community text osiosta. Itse pidän häntä oikeastaan ainoana ns. vaihtoehtotutkijana joka on laadullisesti sillä tasolla että hänen tuotantoonsa kannattaa perehtyä mahdollisimman laajasti.

https://www.youtube.com/watch?v=Er16-BjjmRQ

https://www.youtube.com/watch?v=aEMYCriJj8A

Parhaat hänen haastattelunsa löytyvät mielestäni Dark Journalist ja Forum Borealis ytube-kanavilta ja myös ns. G. Hughesin Byte show:n laaja aineisto ja JPF:n repertuaari on uskomattoman laaja alkaen fysiikasta, maailmanpolitiikasta lähes kaikkeen mahdolliseen ja JPF:n kautta olen opetellut epälineaarisen analogisen ajattelun perusteita joka taas mahdollistaa paljon monimuotoisemman hahmotuksen kuin perinteiset lineaariset hahmotustavat joita nykytieteessä ja filosofiassa pääasiassa harrastetaan.

https://web.archive.org/web/20180725195249/http://www.thebyteshow.com/JosephPFarrell.html

Noita voi kuunnella samalla kuin tekee jotain muuta rutiininomaista työtä tai ennen nukkumaanmenoa kuten itse teen melkein joka ilta jonka itse koen aika tehokkaana koska nimenomaan valveillaolon ja unen rajamailla kykenee parhaiten resonoimaan epätavallisten ideoiden kanssa.

Tuo JPF:n aineisto on melko vaikeatajuista ja edellyttää johtolankojen seuraamista eikä siis ole mitenkään valmiiksi pureskeltua vaan edellyttää lukijalta varsin paljon halua ja kykyä itse perehtyä asioihin monitasoisesti ja syvällisesti.

Itse asiassa varsinkin JPF aineistolla opetettu tekoälyn tuotos voisi olla ainakin itselleni varsin hyödyllinen apuväline jos se olisi mahdollista yhdistää kaikkeen siihen mitä hakukoneilta ja varsinkin archive.orgin aineistosta löytyy koska itse olen todennut ko. prosessin varsin työlääksi ja hitaaksi kun itse sitä olen pyrkinyt tekemään pikkuhiljaa viime vuosien aikana ja tuo aineisto vaatii melko paljon "sulattelua" koska se on todellakin aika erilaista kuin suurin osa siitä "liturgiasta" mikä on ns. "virallista" ja valtaapitävien ehdoilla tuotettua.

B

Äskeisessä pöydällä voidaan käyttää epäsuoraa mittausta, ja odottaa vaikka, että esine hyppää sähkökatkaisimen päälle, joka tappaa naapurin kissan. Jos ajattelun aiheuttama variaatio on universumissa aina pienempi kuin mikään mittaus tai toisen asian tapahtuminen, ja kaikki ihmiset ihmiskunnasta riippumatta ajattelevat kaikista esineistä tällaisia vakioajatuksia joka hetki aina jatkossakin, niin ei ole mitään tarvetta ajatella todellisuuden koostuvan ajatuksista, jotka ovat esineiden radoille todellisia.

"...eikä niitä temporaalisia vektoreita edes ole oikeastaan olemassa fysiikkatieteen kannalta kuin siinä ns. makrotodellisuudessa jonka takia fysiikkatieteen hahmotuksessa on tärkeää erottaa toisistaan ns. "luonnonlakien" suhteellisen stabiilit säännänmukaisuudet ja niiden ympärille lähinnä filosofisin perustein konstruktoitu selitys- tai tulkintaosuus ..."

Miten kukaan osaisi ottaa joko epästabiilia ei-sääntöä tai stabiilia sääntöä, ja sitten tulkita sitä päinvastaiseksi (jos tulkitsemisella oli mitään tekemistä tämän ominaisuuden ja ajan kanssa)? Kirjoita mistä hyvänsä fysiikan aiheesta joskus selitys toisten suulla, ja löydä siinä sen perusteluista kohta, joka on filosofinen. En ole muutoin yhtään varma, milloin selityksellä on mitään perustelua, jos esim. pääasia ja selitys ovat jo erikseen olemassa. Ei mikään fysiikan aihe ole nykyään koulussa, jos se ei ole empiirisesti vahvempi kuin kilpailija, joten se on niiden perustelu ylipäätään. Et ole välttämättä huomannut, että jotain ns. filosofista perustelua on myös mitattu.

Kerro myös joskus jostain fyysisestä aiheesta omin sanoin, ja yritä olla tulkitsematta sitä. Nimeä sellainen tulkitsemattomaksi osuudeksi tms. niin nähdään, millainen pitää olla näiden molempien hyvä hahmotus fysiikasta.

Jos se mitä sanoit olisikin kirjaimellisesti noin, niin linkitit vähän aikaa sitten toisaalla videon ja puhuit Descartesin bifurkaatiosta, missä sisältö oli, että fysiikan sijaan voisi filosofoida enemmän. Käytännössä siinä selityksiä pitäisi lentää asioista ja asioista, ja mieluiten kaikista asioista yhtäaikaa kaikkeen muuhun liittyen. Etkö onnistu löytämään toimivaa ratkaisua tulevaa tieteen työskentelyä varten, joka kestäisi edes 24 tuntia (itse en sano että ylipäätään olisi tarvetta)?

"Olen pikkuhiljaa siis päätynyt sellaisen johtopäätökseen että suurin piirtein kaikki on tulkittu tieteissä liian kaavamaisesti"

Tämä kuulosta enemmän siltä.

"...matematiikassa ja logiikassa eli niissä oletetaan aivan liian paljon sellaista mikä ei välttämättä pidä paikkaansa..."

Miksei jokin asia matematiikassa ja logiikassa pitäisi paikkaansa, jos se on vain oletus? Kun ei oletus ole yleensä se aihe, joka pitää paikkansa ja muodosta sen perusteella jotain. Millään paikkansa pitävien asioiden oletuksella ei koskaan ole tehty mitään uutta näillä aloilla. Fysiikassa on sillä tavalla erilainen todellisuus kyseessä, että lopulta kaikki oletukset pitää tehdä sanomatta niistä enää mitään, ja sitten empiiriset kokeet päättävät, missä oletuksessa on eniten voimaa. Siinä mielessä on monelle hyvin turhaa alkaa tekemään tulkintoja ja selityksiä jokaista oletusta ja sen seurausta koskien, kun ei kyseessä vielä ole mitään, mikä erottuisi muista vaihtoehdoista.

"...myös tieteellinen konsensustulkinta on voimakkaasti vääristynyttä ja sitä ylläpidetään voimakkaasti ehdollistavan kasvatuksen ja koulutuksen avulla eli kyse on ihan samasta asiasta kuin kvanttifysiikan lukuisten tulkintojen suhteen koska se epäsuorasti päätelty mikrotaso vaikuttaa niin oudolta ja erilaiselta suhteessa konsensukokemukseen kun taas yksilötason kokemuksissa esiintyy aika usein hyvin samantapaista outoutta ja anomalioita jotka sitten pääsääntöisesti pyritään konsensustranssin ylläpitämiseksi "lakaisemaan maton alle"."

Kenen kasvatuksessa on ollut sisältönä kvanttitulkintoja? Eivätkö kaikki tulkinnat ole olleet osana sitä kasvatusta? Mitä silloin on vielä maton alla? Mikä on tieteellinen konsensus kvanttitulkinnasta? Pitääkö tieteellinen konsensus suoristaa joksikin, ja mikä on sen suora muoto. Kun olet hyvä puhumaan yhteiskunnan kohtalosta, niin miten suoristus juuri siihen suoraan muotoon tapahtuu?

Esitä yksi kokemus, joka on samanlainen kuin QM-ilmiö. Ja mistä tiedät kenellä kaikilla tämä kokemus on, jos sitä on vaikea saada kenenkään kertomaksi. Kuinka monella on klassisia kokemuksia, ja eikö niitä ole laitettu maton alle tarpeeksi, jotta olisi tasapaino tässä asiassa? Jos sanot jotain esim. kaukonäkemisestä, niin sellaiset näkijät, jotka ovat kokeneet olevansa klassisia, ovat täysin maton alla jo _kvanttitulkinnoista riippumattomista syistä_. Mutta sanot jotain, minkä voi ajatella kokemukseksi muutenkin kuin mielikuvituksena, niin jokainen klassinen arkikokemus on tavallaan myös maton alla (tai sen tulkinta ja periaatteet ovat), koska tieteen mukaan maailma ei ole klassinen.

2

Anonyymi kirjoitti:

Äskeisessä pöydällä voidaan käyttää epäsuoraa mittausta, ja odottaa vaikka, että esine hyppää sähkökatkaisimen päälle, joka tappaa naapurin kissan. Jos ajattelun aiheuttama variaatio on universumissa aina pienempi kuin mikään mittaus tai toisen asian tapahtuminen, ja kaikki ihmiset ihmiskunnasta riippumatta ajattelevat kaikista esineistä tällaisia vakioajatuksia joka hetki aina jatkossakin, niin ei ole mitään tarvetta ajatella todellisuuden koostuvan ajatuksista, jotka ovat esineiden radoille todellisia.

"...eikä niitä temporaalisia vektoreita edes ole oikeastaan olemassa fysiikkatieteen kannalta kuin siinä ns. makrotodellisuudessa jonka takia fysiikkatieteen hahmotuksessa on tärkeää erottaa toisistaan ns. "luonnonlakien" suhteellisen stabiilit säännänmukaisuudet ja niiden ympärille lähinnä filosofisin perustein konstruktoitu selitys- tai tulkintaosuus ..."

Miten kukaan osaisi ottaa joko epästabiilia ei-sääntöä tai stabiilia sääntöä, ja sitten tulkita sitä päinvastaiseksi (jos tulkitsemisella oli mitään tekemistä tämän ominaisuuden ja ajan kanssa)? Kirjoita mistä hyvänsä fysiikan aiheesta joskus selitys toisten suulla, ja löydä siinä sen perusteluista kohta, joka on filosofinen. En ole muutoin yhtään varma, milloin selityksellä on mitään perustelua, jos esim. pääasia ja selitys ovat jo erikseen olemassa. Ei mikään fysiikan aihe ole nykyään koulussa, jos se ei ole empiirisesti vahvempi kuin kilpailija, joten se on niiden perustelu ylipäätään. Et ole välttämättä huomannut, että jotain ns. filosofista perustelua on myös mitattu.

Kerro myös joskus jostain fyysisestä aiheesta omin sanoin, ja yritä olla tulkitsematta sitä. Nimeä sellainen tulkitsemattomaksi osuudeksi tms. niin nähdään, millainen pitää olla näiden molempien hyvä hahmotus fysiikasta.

Jos se mitä sanoit olisikin kirjaimellisesti noin, niin linkitit vähän aikaa sitten toisaalla videon ja puhuit Descartesin bifurkaatiosta, missä sisältö oli, että fysiikan sijaan voisi filosofoida enemmän. Käytännössä siinä selityksiä pitäisi lentää asioista ja asioista, ja mieluiten kaikista asioista yhtäaikaa kaikkeen muuhun liittyen. Etkö onnistu löytämään toimivaa ratkaisua tulevaa tieteen työskentelyä varten, joka kestäisi edes 24 tuntia (itse en sano että ylipäätään olisi tarvetta)?

"Olen pikkuhiljaa siis päätynyt sellaisen johtopäätökseen että suurin piirtein kaikki on tulkittu tieteissä liian kaavamaisesti"

Tämä kuulosta enemmän siltä.

"...matematiikassa ja logiikassa eli niissä oletetaan aivan liian paljon sellaista mikä ei välttämättä pidä paikkaansa..."

Miksei jokin asia matematiikassa ja logiikassa pitäisi paikkaansa, jos se on vain oletus? Kun ei oletus ole yleensä se aihe, joka pitää paikkansa ja muodosta sen perusteella jotain. Millään paikkansa pitävien asioiden oletuksella ei koskaan ole tehty mitään uutta näillä aloilla. Fysiikassa on sillä tavalla erilainen todellisuus kyseessä, että lopulta kaikki oletukset pitää tehdä sanomatta niistä enää mitään, ja sitten empiiriset kokeet päättävät, missä oletuksessa on eniten voimaa. Siinä mielessä on monelle hyvin turhaa alkaa tekemään tulkintoja ja selityksiä jokaista oletusta ja sen seurausta koskien, kun ei kyseessä vielä ole mitään, mikä erottuisi muista vaihtoehdoista.

"...myös tieteellinen konsensustulkinta on voimakkaasti vääristynyttä ja sitä ylläpidetään voimakkaasti ehdollistavan kasvatuksen ja koulutuksen avulla eli kyse on ihan samasta asiasta kuin kvanttifysiikan lukuisten tulkintojen suhteen koska se epäsuorasti päätelty mikrotaso vaikuttaa niin oudolta ja erilaiselta suhteessa konsensukokemukseen kun taas yksilötason kokemuksissa esiintyy aika usein hyvin samantapaista outoutta ja anomalioita jotka sitten pääsääntöisesti pyritään konsensustranssin ylläpitämiseksi "lakaisemaan maton alle"."

Kenen kasvatuksessa on ollut sisältönä kvanttitulkintoja? Eivätkö kaikki tulkinnat ole olleet osana sitä kasvatusta? Mitä silloin on vielä maton alla? Mikä on tieteellinen konsensus kvanttitulkinnasta? Pitääkö tieteellinen konsensus suoristaa joksikin, ja mikä on sen suora muoto. Kun olet hyvä puhumaan yhteiskunnan kohtalosta, niin miten suoristus juuri siihen suoraan muotoon tapahtuu?

Esitä yksi kokemus, joka on samanlainen kuin QM-ilmiö. Ja mistä tiedät kenellä kaikilla tämä kokemus on, jos sitä on vaikea saada kenenkään kertomaksi. Kuinka monella on klassisia kokemuksia, ja eikö niitä ole laitettu maton alle tarpeeksi, jotta olisi tasapaino tässä asiassa? Jos sanot jotain esim. kaukonäkemisestä, niin sellaiset näkijät, jotka ovat kokeneet olevansa klassisia, ovat täysin maton alla jo _kvanttitulkinnoista riippumattomista syistä_. Mutta sanot jotain, minkä voi ajatella kokemukseksi muutenkin kuin mielikuvituksena, niin jokainen klassinen arkikokemus on tavallaan myös maton alla (tai sen tulkinta ja periaatteet ovat), koska tieteen mukaan maailma ei ole klassinen.

2

Lue lisää

"Se on yksi syy minkä takia kannattaa lukea ja omaksua vain alkup. idean tai teorian esittäjän teoksia eikä esim. niiden tulkintoja jota joku muu asiantuntijana itseään pitävä on kirjoittanut."

Fysiikassa tämä ei ainakaan ole ollut mahdollista moneen sataan vuoteen. Sähköopin idea (ennen häntä) ei ollut Maxwellin saama alunperin juuri lainkaan. Alla on samanlaisia esimerkkejä. Tulkintoja fysiikasta ei ole välttämättä sellaisenaan olemassa ilman niiden tärkeintä osaa (so. minkä tulkinta, ja mitä matematiikkaa siinä on) muualla kuin 'yleistajuisessa tietokirjassa'. Jokainen matemaattinen elementti on joko suoralainaus (lue: alkup. idea) tai kyseessä on ensimmäinen aito ja alkuperäinen teoria jostain asiasta.

"Eli jos esim. Einstein ja suhteellisuusteoriat kiinnostavat niin kannattaa perehtyä Einsteinin omaan tuotantoon ja varsinkin fysiikan historian vaiheisiin ja niihin perusoletuksiin ja tulkintoihin jotka ovat johtaneet hänen malliinsa."

Oletko tällä hetkellä GR:n ja tieteellisen konsensuksen GR:n vastustaja? Miksi et tutustu GR:ään, ja tieteelliseen konsensukseen siitä, ennen kuin vastustat sitä? Jos tiedät, mikä johtaa GR:n malliin, niin oletko tutustunut tähän:

https://einsteinpapers.press.princeton.edu/vol6-trans/169
ja ensin sen erikoissivuun:

The generalization of the theory of relativity has been facilitated considerably by Minkowski, a mathematician who was the first one to recognize the formal equivalence of space coordinates and the time coordinate, and utilized this in the construction of the theory. The mathematical tools that are necessary for general relativity were readily available in the "absolute differential calculus," which is based upon the research on non-Euclidean manifolds by Gauss, Riemann, and Christoffel, and which has been systematized by Ricci and Levi-Civita and has already been applied to problems of theoretical physics.

Näistä hän tavallaan suoralainaa kaiken tarvittavan.

Paperi on kolmas kirjoitus GR:stä, jossa on paljon kirjoitettu näistä nimeltä tunnetuista Einsteinin postulaateista:
https://en.wikipedia.org/wiki/Equivalence_principle
https://en.wikipedia.org/wiki/General_covariance
https://en.wikipedia.org/wiki/Principle_of_relativity
https://en.wikipedia.org/wiki/Mach's_principle

Näistä kaikkia ei voisi eikä tarvitsisi pitää Einsteinin itse keksiminä. Joten jos olet tarkoitusperäisesti tutustumassa juuri niihin, et ole välttämättä tutustumasssa mihinkään alkuperäiseen. Oleellista on esim. se, että alunperin kovarianssi ja suhteellisuusperiaate, ovat pikemminkin Lorentzin keksimiä SR:n osia. Muissakin kohdissa on oleellista, että ne ovat Einsteinin käytössä uusia muotoja jostain, mitä jokin periaate ja kovarianssi ovat olleet aiemmin.

Yleinen kovarianssi ja samanlainen suhteellisuus ovat jotain, mitkä eivät tuota GR:ää loogisena tai matemaattisena seurauksenaan heti, kun vain ajattelee oletusta niistä. Ne ovat pikemminkin pyrkimyksiä, ja GR on Einstein ampumassa pimeään ja yrittämässä osua niihin. Myöhemmät kirjoittajat ovat kertoneet tarkemmin, millaista osuminen on ollut
https://sites.pitt.edu/~jdnorton/papers/decades.pdf
(Introduction)
Tieteellinen konsensus on, että postulaatit ovat huonosti voimassa lopputuloksesa ja varsinkin väärin esitettyjä GR:n kanssa. Kovarianssi-aiheet ovat huom. silti täysin konkreettisia, että voidaan puhua kovarianssin empiirisestä havaitsemisesta, ja ilman että kyseessä on koko/pelkkä GR-koe. Nämä kokeetkin ovat varmaan kiinnostavia, jos postulaatti on maailman kiinnostavin asia.

Kovarianssia ja GR:n yhtälöiden tekemistä kannattaa verrata esim. siihen, miten muita yhtälöitä on maailmassa tehty. Kovarianssi on GR:ssä läsnä tai ei-läsnä sen perusteella, että sen matemaattiset objektit ovat tensoreita. Tämän tiedon saaminen, jotta GR yhtälöitä voisi alkaa kirjoittamaan, ei ollut yhtä helppoa kuin esim. sanoa, että jos valmiissa yhtälössä esiintyy negatiivisen luvun neliöjuuri, silloin matemaattisen objektin on oltava kompleksiluku. Tieto, että on tehtävä tensoriyhtälö ei siis mitenkään ole loogisesti pääteltävissä siitä, että on halu toteuttaa ylläolleita postulaatteja. Ongelmaa olisi ensin siinä, että on matemattisia objekteja, jotka ovat tensorin alalajeja, mutta eivät esitä kaikika tensoreita.

Tässä yhteydessä voitaisiinkin sitten puhua torsiosta. Einstein jätti torsiota omaavat tensorit aluksi pois. Tätä ei tehty perustelemalla sitä millään loogisella tai fyysisistä objekteista johtuvalla syyllä, eikä se ollut tiedeyhteisön salaisten periaatteiden seuraus, vaan kyseessä on ensimmäinen kokeilu. (Myös ylläolevat mukamas periaatteen nimellä olevat asiat ovat kokeiluasioita, joten ei tässä sellaista eroa tehdä.) Siten kukaan muukaan tai sinä et pysty todennäköisesti selittämään toisille, että torsion käyttöönotto on jokin, mitä tulee pakollisesti esiin postulaattien läpikäymisestä ja muuttamisesta. Silti, kuten GR:nkin tapauksessa yllä, voidaan edelleen ottaa kyseinen teoria ja osoittaa, onko periaate siinä täysin voimassa.

3

Anonyymi kirjoitti:

"Se on yksi syy minkä takia kannattaa lukea ja omaksua vain alkup. idean tai teorian esittäjän teoksia eikä esim. niiden tulkintoja jota joku muu asiantuntijana itseään pitävä on kirjoittanut."

Fysiikassa tämä ei ainakaan ole ollut mahdollista moneen sataan vuoteen. Sähköopin idea (ennen häntä) ei ollut Maxwellin saama alunperin juuri lainkaan. Alla on samanlaisia esimerkkejä. Tulkintoja fysiikasta ei ole välttämättä sellaisenaan olemassa ilman niiden tärkeintä osaa (so. minkä tulkinta, ja mitä matematiikkaa siinä on) muualla kuin 'yleistajuisessa tietokirjassa'. Jokainen matemaattinen elementti on joko suoralainaus (lue: alkup. idea) tai kyseessä on ensimmäinen aito ja alkuperäinen teoria jostain asiasta.

"Eli jos esim. Einstein ja suhteellisuusteoriat kiinnostavat niin kannattaa perehtyä Einsteinin omaan tuotantoon ja varsinkin fysiikan historian vaiheisiin ja niihin perusoletuksiin ja tulkintoihin jotka ovat johtaneet hänen malliinsa."

Oletko tällä hetkellä GR:n ja tieteellisen konsensuksen GR:n vastustaja? Miksi et tutustu GR:ään, ja tieteelliseen konsensukseen siitä, ennen kuin vastustat sitä? Jos tiedät, mikä johtaa GR:n malliin, niin oletko tutustunut tähän:

https://einsteinpapers.press.princeton.edu/vol6-trans/169
ja ensin sen erikoissivuun:

The generalization of the theory of relativity has been facilitated considerably by Minkowski, a mathematician who was the first one to recognize the formal equivalence of space coordinates and the time coordinate, and utilized this in the construction of the theory. The mathematical tools that are necessary for general relativity were readily available in the "absolute differential calculus," which is based upon the research on non-Euclidean manifolds by Gauss, Riemann, and Christoffel, and which has been systematized by Ricci and Levi-Civita and has already been applied to problems of theoretical physics.

Näistä hän tavallaan suoralainaa kaiken tarvittavan.

Paperi on kolmas kirjoitus GR:stä, jossa on paljon kirjoitettu näistä nimeltä tunnetuista Einsteinin postulaateista:
https://en.wikipedia.org/wiki/Equivalence_principle
https://en.wikipedia.org/wiki/General_covariance
https://en.wikipedia.org/wiki/Principle_of_relativity
https://en.wikipedia.org/wiki/Mach's_principle

Näistä kaikkia ei voisi eikä tarvitsisi pitää Einsteinin itse keksiminä. Joten jos olet tarkoitusperäisesti tutustumassa juuri niihin, et ole välttämättä tutustumasssa mihinkään alkuperäiseen. Oleellista on esim. se, että alunperin kovarianssi ja suhteellisuusperiaate, ovat pikemminkin Lorentzin keksimiä SR:n osia. Muissakin kohdissa on oleellista, että ne ovat Einsteinin käytössä uusia muotoja jostain, mitä jokin periaate ja kovarianssi ovat olleet aiemmin.

Yleinen kovarianssi ja samanlainen suhteellisuus ovat jotain, mitkä eivät tuota GR:ää loogisena tai matemaattisena seurauksenaan heti, kun vain ajattelee oletusta niistä. Ne ovat pikemminkin pyrkimyksiä, ja GR on Einstein ampumassa pimeään ja yrittämässä osua niihin. Myöhemmät kirjoittajat ovat kertoneet tarkemmin, millaista osuminen on ollut
https://sites.pitt.edu/~jdnorton/papers/decades.pdf
(Introduction)
Tieteellinen konsensus on, että postulaatit ovat huonosti voimassa lopputuloksesa ja varsinkin väärin esitettyjä GR:n kanssa. Kovarianssi-aiheet ovat huom. silti täysin konkreettisia, että voidaan puhua kovarianssin empiirisestä havaitsemisesta, ja ilman että kyseessä on koko/pelkkä GR-koe. Nämä kokeetkin ovat varmaan kiinnostavia, jos postulaatti on maailman kiinnostavin asia.

Kovarianssia ja GR:n yhtälöiden tekemistä kannattaa verrata esim. siihen, miten muita yhtälöitä on maailmassa tehty. Kovarianssi on GR:ssä läsnä tai ei-läsnä sen perusteella, että sen matemaattiset objektit ovat tensoreita. Tämän tiedon saaminen, jotta GR yhtälöitä voisi alkaa kirjoittamaan, ei ollut yhtä helppoa kuin esim. sanoa, että jos valmiissa yhtälössä esiintyy negatiivisen luvun neliöjuuri, silloin matemaattisen objektin on oltava kompleksiluku. Tieto, että on tehtävä tensoriyhtälö ei siis mitenkään ole loogisesti pääteltävissä siitä, että on halu toteuttaa ylläolleita postulaatteja. Ongelmaa olisi ensin siinä, että on matemattisia objekteja, jotka ovat tensorin alalajeja, mutta eivät esitä kaikika tensoreita.

Tässä yhteydessä voitaisiinkin sitten puhua torsiosta. Einstein jätti torsiota omaavat tensorit aluksi pois. Tätä ei tehty perustelemalla sitä millään loogisella tai fyysisistä objekteista johtuvalla syyllä, eikä se ollut tiedeyhteisön salaisten periaatteiden seuraus, vaan kyseessä on ensimmäinen kokeilu. (Myös ylläolevat mukamas periaatteen nimellä olevat asiat ovat kokeiluasioita, joten ei tässä sellaista eroa tehdä.) Siten kukaan muukaan tai sinä et pysty todennäköisesti selittämään toisille, että torsion käyttöönotto on jokin, mitä tulee pakollisesti esiin postulaattien läpikäymisestä ja muuttamisesta. Silti, kuten GR:nkin tapauksessa yllä, voidaan edelleen ottaa kyseinen teoria ja osoittaa, onko periaate siinä täysin voimassa.

3

Lue lisää

Torsioteoriolla on taipumus sisältää aina objekteja, jotka ovat puhtaita tensoreita toisin kuin GR:n energiapseudotensori gravitaation lähteenä. Tästä seuraa kuitenkin uusi oikea keskustelu, jonka pitäisi ottaa selvää, onko periaatteen toteutus oikea tapa kuvata luontoa, vai se että ollaan jossain periaatteiden välissä.

Tätä kaikkea ei muuten kannata sekoittaa siihen, onko jokin teoria ab initio ja 'from first principles'. Sellaiseksi periaatteeksi riittää matemaattinen esitys teorian Lagrangen funktiosta. GR:ssä henkilö joka tietäisi, että tulee tehdä tensorikenttä, voi kirjoittaa minkä tahansa funktion ja se on hänen ensimmäinen oletuksensa. Tiedeyhteisössä ei siis ole tapana, että jos joku esittää kentän matemaattisia objekteja, tämän objektin tyyppi (luku, vektori, matriisi, ...) pitäisi jotenkin perustella ja loogisesti päätellä ennen teorian aloittamista. On kuitenkin historiallista, että näitä tarvittavia objekteja tulee mieleen vasta sitä mukaa, kun niiden matemaattinen ympäristö on jo silmien edessä. Silloin teoriasta tulee ab initio (varsinkin sellainen jossa Lagrangen funktion osien tyyppi ei enää ole tuntematon) vasta sitten, kun teoriaa yrittää kirjoittaa ab initiona. Eli joku keksii väitteen ja vasta väitteen keksittyään todistaa ja perustelee sen (usein niin montaa eri kautta kuin kykenee). Tämänkään takia ensimmäisen idean kirjoittaja ei aina ole antamassa ideasta mitään muuta tietoa kuin sellaista, mikä ehkä pitää idean toistaiseksi elossa.

Sivulla 157 Einstein kutsuu ds:ää 'linear elementiksi'. Onko tämä johtanut siihen, että olet aiemmin erehtynyt pitämään GR:ää lineaarisena. Nykyinen nimitys on https://en.wikipedia.org/wiki/File:Line_element.svg
Se on käyrällä samassa kohtaa olevan viivan suuntainen vektori, jonka pituus lähestyy nollaa. Jos luulet ettei viivaelementin määrittely kaikilla arvoilla seuraa epälineaarista käyrää, se on sama kuin epäilisit derivointia ja funktioanalyysiä lineaariseksi. Ilman funktioanalyysiä ei ole mitään funktion määritelmää enää jäljellä ja joudut käyttämään epälineaarisia käsitteitä jossain keksityssä joukossa.

Ihmiset, jotka tekevät seuraavan gravitaatioteorian etsintää, joutuvat oppimaan jossain elämänsä vaiheessa GR:stä muutakin kuin mitä Einstein kirjoitti. Heidän on tiedettävä tarkalleen, mitä eroa on GR:llä ja mahdollisella muulla teorialla. Tällaista teorian läpikäyntiä ei tapahtunut kuin vasta aiheen geometrian käsitteiden kehittyessä. Einstein ei tiennyt automaattisesti, että teoriassa voi olla singulariteetteja, joten hän ei ollut edes monen uuden teorian varsinainen aloituksen kohde.

"Sama pätee kaikkeen muuhunkin eli kannattaa perehtyä ideoiden ja teoreettisten mallien historiaan eli miten ne ovat vähitellen syntyneet eikä vain arvoida lopputuloksen perusteella koska se on usein liian kompleksinen selkeästi hahmotettavaksi ja siihen kokonaisuuteen on ajan kuluessa kertynyt valtava määrä rönsyjä joista osa saattaa olla melko kyseenalaisia."

Torsiota sisältävä gravitaatio on kirjaimellisesti rönsy, joka tulee geometrisista kentistä, joita oli ensimmäisen kerran ideana GR:ssä. Jokainen kvanttimystikko, kuten Deepak Chopraa esim. nimitetään, on kirjaimellisesti rönsy, joka on katkennut juuresta. Mutta tämä katkeaminen on ilmeisesti uutta evoluutiota.

Tässä ketjussa olisi oltava edelleen eniten QM:n epälokaaliuden historiaa. Se alkoi aiheena vasta 8 vuotta sen jälkeen, kun iso konferenssi tieteilijöitä oli yhdessä päättänyt ettei QM:stä tarvitse puhua enää muutoin kuin valmiina. Epälokaalisuus alkoi yhdestä lopputuloksesta, jossa on kaksi objektia. Jos pidät esim. binääristä mustaa-aukkoa rönsynä GR:ssä, niin tämäkin on hyvin rönsy aihe. Jos halutaan kuitenkin tietää, milloin tälläinen rönsy kuuluu aiheeseen, ja milloin ne ovat kyseenalaisia, niin mikä voi olla kriteeri? Onko sinulla sellaisen kriteerin kanssakin silti edelleen joitain ongelmia kyseenalaistaa alkuperäisiä ideoita ja tarvitsetko apua sille?

"Kaikkein olennaisin asia kaikessa tieteessä on hahmotus eli millaisena tutkimuskohde tulkitaan usein jo ennen tarkemman tutkimuksen aloittamista eli kaikki perusoletukset, aksioomat ja premissit jotka siihen on liitetty josta seuraavat sitten havaintojen tulkinnat."

Tässäkin puhut siitä, että vaikka on olemassa teorian aloittaja E, hän ei ole tehnyt yhtään oletusta itse? Kun hän alkaa olettaa, onko tarkoitus olettaa jotain muuta? Kummat oletukset silloin ovat tärkeitä? Ja jos E:n oletukset ovat tärkeimpiä, niin onko mitään välilä, mitkä oletukset E tekee, koska joka tapauksessa hän tekee silloin teorian, joka on riippumaton mistään muusta kuin hänen oletuksistaan (ajatellen ideaalista tapausta, jossa oletukset ovat hyvin hallussa ja täysin loogisesti yhteydessä teoriaan).

4

Anonyymi kirjoitti:

Torsioteoriolla on taipumus sisältää aina objekteja, jotka ovat puhtaita tensoreita toisin kuin GR:n energiapseudotensori gravitaation lähteenä. Tästä seuraa kuitenkin uusi oikea keskustelu, jonka pitäisi ottaa selvää, onko periaatteen toteutus oikea tapa kuvata luontoa, vai se että ollaan jossain periaatteiden välissä.

Tätä kaikkea ei muuten kannata sekoittaa siihen, onko jokin teoria ab initio ja 'from first principles'. Sellaiseksi periaatteeksi riittää matemaattinen esitys teorian Lagrangen funktiosta. GR:ssä henkilö joka tietäisi, että tulee tehdä tensorikenttä, voi kirjoittaa minkä tahansa funktion ja se on hänen ensimmäinen oletuksensa. Tiedeyhteisössä ei siis ole tapana, että jos joku esittää kentän matemaattisia objekteja, tämän objektin tyyppi (luku, vektori, matriisi, ...) pitäisi jotenkin perustella ja loogisesti päätellä ennen teorian aloittamista. On kuitenkin historiallista, että näitä tarvittavia objekteja tulee mieleen vasta sitä mukaa, kun niiden matemaattinen ympäristö on jo silmien edessä. Silloin teoriasta tulee ab initio (varsinkin sellainen jossa Lagrangen funktion osien tyyppi ei enää ole tuntematon) vasta sitten, kun teoriaa yrittää kirjoittaa ab initiona. Eli joku keksii väitteen ja vasta väitteen keksittyään todistaa ja perustelee sen (usein niin montaa eri kautta kuin kykenee). Tämänkään takia ensimmäisen idean kirjoittaja ei aina ole antamassa ideasta mitään muuta tietoa kuin sellaista, mikä ehkä pitää idean toistaiseksi elossa.

Sivulla 157 Einstein kutsuu ds:ää 'linear elementiksi'. Onko tämä johtanut siihen, että olet aiemmin erehtynyt pitämään GR:ää lineaarisena. Nykyinen nimitys on https://en.wikipedia.org/wiki/File:Line_element.svg
Se on käyrällä samassa kohtaa olevan viivan suuntainen vektori, jonka pituus lähestyy nollaa. Jos luulet ettei viivaelementin määrittely kaikilla arvoilla seuraa epälineaarista käyrää, se on sama kuin epäilisit derivointia ja funktioanalyysiä lineaariseksi. Ilman funktioanalyysiä ei ole mitään funktion määritelmää enää jäljellä ja joudut käyttämään epälineaarisia käsitteitä jossain keksityssä joukossa.

Ihmiset, jotka tekevät seuraavan gravitaatioteorian etsintää, joutuvat oppimaan jossain elämänsä vaiheessa GR:stä muutakin kuin mitä Einstein kirjoitti. Heidän on tiedettävä tarkalleen, mitä eroa on GR:llä ja mahdollisella muulla teorialla. Tällaista teorian läpikäyntiä ei tapahtunut kuin vasta aiheen geometrian käsitteiden kehittyessä. Einstein ei tiennyt automaattisesti, että teoriassa voi olla singulariteetteja, joten hän ei ollut edes monen uuden teorian varsinainen aloituksen kohde.

"Sama pätee kaikkeen muuhunkin eli kannattaa perehtyä ideoiden ja teoreettisten mallien historiaan eli miten ne ovat vähitellen syntyneet eikä vain arvoida lopputuloksen perusteella koska se on usein liian kompleksinen selkeästi hahmotettavaksi ja siihen kokonaisuuteen on ajan kuluessa kertynyt valtava määrä rönsyjä joista osa saattaa olla melko kyseenalaisia."

Torsiota sisältävä gravitaatio on kirjaimellisesti rönsy, joka tulee geometrisista kentistä, joita oli ensimmäisen kerran ideana GR:ssä. Jokainen kvanttimystikko, kuten Deepak Chopraa esim. nimitetään, on kirjaimellisesti rönsy, joka on katkennut juuresta. Mutta tämä katkeaminen on ilmeisesti uutta evoluutiota.

Tässä ketjussa olisi oltava edelleen eniten QM:n epälokaaliuden historiaa. Se alkoi aiheena vasta 8 vuotta sen jälkeen, kun iso konferenssi tieteilijöitä oli yhdessä päättänyt ettei QM:stä tarvitse puhua enää muutoin kuin valmiina. Epälokaalisuus alkoi yhdestä lopputuloksesta, jossa on kaksi objektia. Jos pidät esim. binääristä mustaa-aukkoa rönsynä GR:ssä, niin tämäkin on hyvin rönsy aihe. Jos halutaan kuitenkin tietää, milloin tälläinen rönsy kuuluu aiheeseen, ja milloin ne ovat kyseenalaisia, niin mikä voi olla kriteeri? Onko sinulla sellaisen kriteerin kanssakin silti edelleen joitain ongelmia kyseenalaistaa alkuperäisiä ideoita ja tarvitsetko apua sille?

"Kaikkein olennaisin asia kaikessa tieteessä on hahmotus eli millaisena tutkimuskohde tulkitaan usein jo ennen tarkemman tutkimuksen aloittamista eli kaikki perusoletukset, aksioomat ja premissit jotka siihen on liitetty josta seuraavat sitten havaintojen tulkinnat."

Tässäkin puhut siitä, että vaikka on olemassa teorian aloittaja E, hän ei ole tehnyt yhtään oletusta itse? Kun hän alkaa olettaa, onko tarkoitus olettaa jotain muuta? Kummat oletukset silloin ovat tärkeitä? Ja jos E:n oletukset ovat tärkeimpiä, niin onko mitään välilä, mitkä oletukset E tekee, koska joka tapauksessa hän tekee silloin teorian, joka on riippumaton mistään muusta kuin hänen oletuksistaan (ajatellen ideaalista tapausta, jossa oletukset ovat hyvin hallussa ja täysin loogisesti yhteydessä teoriaan).

4

Lue lisää

Toisin sanoen se, että ei ennakkosensuroi oletuksia, on sitä, että oletuksiin ei kiinnitä huomiota. Voisit periaatteessa tarkoittaa, että prosessiin, joka etenee oletuksista eteenpäin, tulisi kiinnittää huomiota, eli että tiedettä ei saisi tehdä, jos sen tekemisessä ei ole logiikka täysin hallussa. Voisit myös tarkoittaa sanomasi tieteen tekemisen sijasta sen kanssaihmisille. Jolloin näiden tulisi arvioida teorioita aina tuomitsemalla niiden oletukset tai niiden loogisen prosessin puute.

En kutsuisi mitään noita asioita logiikasta tutuilla nimillä silloin, kun niihin ei sovelleta teorian tekemisessä mitään logiikkaa tai matemaattista johtamista, joka varmasti on niiden kanssa tautologinen. Saisit kertoa myös, onko esittämääsi prosessia koskaan tapahtunut havaintojen saamisen ja teorian tekemisen välillä. Ja sitä kautta osoittaa, että asioiden etenemiselle oli myöhemmin olennaista, että näin tapahtui ensin. Esim. kun Bohr ja myöhemmin Heisenberg tekivät atomien mekaniikkaa, emissioon liittyvä havainto oli
https://useruploads.socratic.org/gYTu9sFSaekcmShkOvCM_light_spec_discrete.jpg
Bohrin on myöhemmin kirjoitettava, että elektronilla on diskreettejä energioita, jotka ovat jonkinlaisia diskreettejä sijainteja ja liiketiloja atomin ympärillä. Tämä ei ole kuvan tulkinta, eikä varsinaisesti kohteen tulkinta. Pikemminkin kirjoitetaan yhtälö, joka sopii kuvaan, ja jonka erikoisominaisuus nimenomaan on ettei se salli mitään, mitä kuvasta puuttuu. Kohteessa eli elektronissa on kaikki edelleen samoin, eikä idea siitä, jos se esim. irroitetaan atomista, ole muuta kuin ennenkin. Jos sanotaan, että hahmotus elektronista hiukkasena oli olemassa, niin se ei estänyt Bohrin atomia tulemasta esitetyksi, vaikka kysymyksiä tulee myöhemmin heräämään.

Kysymys, jota Heisenberg alkoi ratkaisemaan on elektronin liike. Sama kuva kuin yllä voi kertoa siitä, että elektroni vaihtaa paikkaa (eräänlainen pseudo-liike). Tämä on käsite, joka voi tulla vain Bohrin atomimallista, tai jostain missä myös sanotaan, että eri viivojen syynä ovat eri tavalla asetettuva elektroni. Siten, että viiva itse merkitsee muutosta yhdestä asemasta toiseen ja energian erotuksen emittointia. Eli Bohrin atomimalli antaa tämän tulkinnan kuvalle, jos haluaa niin sanoa. Käsite mitä elektroni oli ennen Heisenbergia, ei estä vaatimasta tätä, että kyseesä on paikkaa vaihtanut elektroni, vaikka kenenkään maailma ei ole täydellinen ja avoin kirja tässä vaiheessa eli vaatiessa tai sen jälkeen.

Kaksi yleistä asiaa havainnon ja teorian välillä ovat siis nämä. Havaittuun asiaan sovitetaan epämääräisistä ideoista tullut teoria. Havainnosta, joka on esim. kuvaaja tai kuva, on teorian mukainen selitys, missä teoria sanoo tuottavansa tällaisia kuvaajia. Eri kuvaajia voi teoriasta laskea ja simuloida, ja sitten teorian ja havainnon välillä on vertaus. Jokainen teoria on yhdellä tavalla sanottuna tulkinta havaintojen kuvasta. Siinä ei ole tärkeää mikään muu tulkinta enää, koska koko kuvan ja tämän teorian sellaisen muodon, missä se on valmis eikä oletuksien muodossa, on oltava yhtenevät. Jokainen oletus, mistä tulee teoria, joka on sama kuin kaikki maailman kuvat, on yhtä kuin oikein oletettu. Nimittäin jos oletuslogiikka sanoo näin molempiiin suuntiin <==>, eli jos oletuksista ei seuraa kahta eri teoriaa yhtäaikaa.

Heisenbergin QM ei ole periaatteessa muuta kuin matemaattisten objektien sovitus siihen, että ylläolevan kuvan lisäksi jokaisen viivan valon intensiteetti nähdään kuvana myös ja teoria sopii niihin oikein. Aiemmin tätä jo yritettin mutta sopimista ei vielä tullut kaikkiin tapauksiin.

"Jos näissä lähinnä hahmotustason asioissa on jotain virheitä tai puutteita niin ne heijastuvat kaikkeen mahdolliseen mitä sen teoreettisen mallin päälle on kehitelty."

Hahmotustason asiat ovat rönsyjä, joita kukaan ei alunperin tajua. Tätä varten on selvästi ollut oleellista se, että teoriassa rönsyillään paljon myös eri sovelluksiin. Tietoa siitä, mitä teoria pohjimmiltaan on, ei muuten tule. Tässä on takana tavallaan se, että teorian sovellukset voivat olla teorian kanssa loogisesti ja matemaattisesti täydellisesti yhteydessä.

"Energian havaitseminen helposti liitetään vain näköaistiin eli visuaaliseen puoleen vaikka se minusta on enemmänkin sen intuitiivisen tunnetason asia. Jotenkin vain tietää asioita suoraan ilman että niitä on päätelty tai eksplisiittisesti havaittu kielen käsitteiden suodattimien kautta."

Energian havaitsee sitenkin, että mökissä on keskitalvella lämmin kuin kesällä. (Jo sitä ennen energia on kuin kesä ja talvi.)

5

Anonyymi kirjoitti:

Toisin sanoen se, että ei ennakkosensuroi oletuksia, on sitä, että oletuksiin ei kiinnitä huomiota. Voisit periaatteessa tarkoittaa, että prosessiin, joka etenee oletuksista eteenpäin, tulisi kiinnittää huomiota, eli että tiedettä ei saisi tehdä, jos sen tekemisessä ei ole logiikka täysin hallussa. Voisit myös tarkoittaa sanomasi tieteen tekemisen sijasta sen kanssaihmisille. Jolloin näiden tulisi arvioida teorioita aina tuomitsemalla niiden oletukset tai niiden loogisen prosessin puute.

En kutsuisi mitään noita asioita logiikasta tutuilla nimillä silloin, kun niihin ei sovelleta teorian tekemisessä mitään logiikkaa tai matemaattista johtamista, joka varmasti on niiden kanssa tautologinen. Saisit kertoa myös, onko esittämääsi prosessia koskaan tapahtunut havaintojen saamisen ja teorian tekemisen välillä. Ja sitä kautta osoittaa, että asioiden etenemiselle oli myöhemmin olennaista, että näin tapahtui ensin. Esim. kun Bohr ja myöhemmin Heisenberg tekivät atomien mekaniikkaa, emissioon liittyvä havainto oli
https://useruploads.socratic.org/gYTu9sFSaekcmShkOvCM_light_spec_discrete.jpg
Bohrin on myöhemmin kirjoitettava, että elektronilla on diskreettejä energioita, jotka ovat jonkinlaisia diskreettejä sijainteja ja liiketiloja atomin ympärillä. Tämä ei ole kuvan tulkinta, eikä varsinaisesti kohteen tulkinta. Pikemminkin kirjoitetaan yhtälö, joka sopii kuvaan, ja jonka erikoisominaisuus nimenomaan on ettei se salli mitään, mitä kuvasta puuttuu. Kohteessa eli elektronissa on kaikki edelleen samoin, eikä idea siitä, jos se esim. irroitetaan atomista, ole muuta kuin ennenkin. Jos sanotaan, että hahmotus elektronista hiukkasena oli olemassa, niin se ei estänyt Bohrin atomia tulemasta esitetyksi, vaikka kysymyksiä tulee myöhemmin heräämään.

Kysymys, jota Heisenberg alkoi ratkaisemaan on elektronin liike. Sama kuva kuin yllä voi kertoa siitä, että elektroni vaihtaa paikkaa (eräänlainen pseudo-liike). Tämä on käsite, joka voi tulla vain Bohrin atomimallista, tai jostain missä myös sanotaan, että eri viivojen syynä ovat eri tavalla asetettuva elektroni. Siten, että viiva itse merkitsee muutosta yhdestä asemasta toiseen ja energian erotuksen emittointia. Eli Bohrin atomimalli antaa tämän tulkinnan kuvalle, jos haluaa niin sanoa. Käsite mitä elektroni oli ennen Heisenbergia, ei estä vaatimasta tätä, että kyseesä on paikkaa vaihtanut elektroni, vaikka kenenkään maailma ei ole täydellinen ja avoin kirja tässä vaiheessa eli vaatiessa tai sen jälkeen.

Kaksi yleistä asiaa havainnon ja teorian välillä ovat siis nämä. Havaittuun asiaan sovitetaan epämääräisistä ideoista tullut teoria. Havainnosta, joka on esim. kuvaaja tai kuva, on teorian mukainen selitys, missä teoria sanoo tuottavansa tällaisia kuvaajia. Eri kuvaajia voi teoriasta laskea ja simuloida, ja sitten teorian ja havainnon välillä on vertaus. Jokainen teoria on yhdellä tavalla sanottuna tulkinta havaintojen kuvasta. Siinä ei ole tärkeää mikään muu tulkinta enää, koska koko kuvan ja tämän teorian sellaisen muodon, missä se on valmis eikä oletuksien muodossa, on oltava yhtenevät. Jokainen oletus, mistä tulee teoria, joka on sama kuin kaikki maailman kuvat, on yhtä kuin oikein oletettu. Nimittäin jos oletuslogiikka sanoo näin molempiiin suuntiin <==>, eli jos oletuksista ei seuraa kahta eri teoriaa yhtäaikaa.

Heisenbergin QM ei ole periaatteessa muuta kuin matemaattisten objektien sovitus siihen, että ylläolevan kuvan lisäksi jokaisen viivan valon intensiteetti nähdään kuvana myös ja teoria sopii niihin oikein. Aiemmin tätä jo yritettin mutta sopimista ei vielä tullut kaikkiin tapauksiin.

"Jos näissä lähinnä hahmotustason asioissa on jotain virheitä tai puutteita niin ne heijastuvat kaikkeen mahdolliseen mitä sen teoreettisen mallin päälle on kehitelty."

Hahmotustason asiat ovat rönsyjä, joita kukaan ei alunperin tajua. Tätä varten on selvästi ollut oleellista se, että teoriassa rönsyillään paljon myös eri sovelluksiin. Tietoa siitä, mitä teoria pohjimmiltaan on, ei muuten tule. Tässä on takana tavallaan se, että teorian sovellukset voivat olla teorian kanssa loogisesti ja matemaattisesti täydellisesti yhteydessä.

"Energian havaitseminen helposti liitetään vain näköaistiin eli visuaaliseen puoleen vaikka se minusta on enemmänkin sen intuitiivisen tunnetason asia. Jotenkin vain tietää asioita suoraan ilman että niitä on päätelty tai eksplisiittisesti havaittu kielen käsitteiden suodattimien kautta."

Energian havaitsee sitenkin, että mökissä on keskitalvella lämmin kuin kesällä. (Jo sitä ennen energia on kuin kesä ja talvi.)

5

Lue lisää

"Mitä tulee energian ja informaation suhteeseen niin energian/aineen säännönmukaisuudet ja ominaisuudet eivät sellaisenaan mitenkään determinoi informaation sisältöä ja merkitystä koska se informaatio ei ole pelkästään esim. musteläikkiä paperilla tai pikseleitä kuvaruudulla vaan se aineellis-energinen puoli tässä yhteydessä toimii vain symbolina joka viittaa johonkin sen paperin tai kuvaruudun ulkopuoliseen asiaan."

Energia ei myöskään ole vain paperia tai kuvaruutua. Sekin on matemattista todellisuutta ja aivan samanlaista laatua kuin fysiikan informaatio. Esim. objektilla kuten QM harmoninen oskillaattori, on sekä QM-informaatio että energia, eikä kumpikaan näistä ole jokin toinen objekti. Näiden toistensa määräämiselle (mille ei ole mitään hierarkista järjestystä) ei ole siis mitään estettä.

"Ns. lämpökuolema liittyy yksipuoliseen entrooppiseen käsitykseen (Big Bang) jossa vain alkutilassa on potentiaalia tapahtumiseen ja kaikki sen jälkeen on alamäkeä ja tuhoon kohti kulkevaa nollasummapeliä eli eletään niukkuuden paradigmassa jossa kaikki annettu on tavallaan velkaa joka pitää maksaa takaisin (vrt pankkisysteemit ja velkaraha).
...
Jos todellisuus olisi oikeasti sillä tavalla entrooppinen kuin tuo malli kuvailee niin se lämpäkuolema olisi jo tapahtunut hyvin pian sen ns. alkuräjähdyksen jälkeen eikä meitä olisi täällä ihmettelemässä asiaa."

Big Bang ei ole entrooppinen käsitys, jos sitä ajattelee GR:n ratkaisuna. GR:stä puuttuu paljon käsitteitä, joita verrattaisiin entropiaan. Suurimmassa osassa kosmologisia entropioita, ensimmäinen sekunti on maksimientropiassa. Tässä ei oteta paljon huomioon tulevaisuuden entropiaa ja sitä, että hiukkasten välillä on reaktioita, jotka ovat kuin Gibbsin energiaa. Jos tietää etteivät viilenevät kvarkit pysy erillään, kaiken vapaan energian voi sanoa olevan olemassa jo alussa. Mutta yleensä esitetään näin:
https://universe-review.ca/I15-40-entropy.png
Jos punainen viiva koskee mustaan, on entropia maksimoitunut.
Tiedettä on näin sanoessa kiinnostanut tietää vain, mitä siitä seuraa, että tämä hetki on maksimientropiassa, koska vaikka reaktiot myöhemmin tapahtuvat, kaikki menee kuitenkin melkolailla tasan ja esim. CMB:hen tulee tasaisuus. Se antaa myös vastauksen siihen, voiko tuona hetkenä tehdä joitain asioita pelkällä kineettisellä energian siirrolla.

Plasmakosmologiassa (PK) jotkut eivät nimenomaan usko fuusioon, eivätkä välttämättä paljon mihinkään rakenteeseen hiukkasissa. Eikä heistä silloin ole mitään, mikä voisi toimia negentropian paristona. Jos he eivät usko siihen, että plasma on ollut joskus pilvi, joka luhistui kasaan (gravitaatiosta tai muutoin), heillä ei ole mitään muutoksia universumin aineen asettautumisesta ylipäänsä. Heidän kommenttinsa BB-entropiasta ja omastaan voivat olla näiden takia mitä tahansa, ja PK:ssa uudelle negentropialle on aina suuri tarve. Plasmassa entropian määrä ja kasvu on hyvin tunnettu.

Entropian suhteellinen maksimoituminen ei perustu siihen, mikä on partikkelien lukumäärä. Kun partikkeli luodaan, jos se on väärä partikkeli, niin se ei koskaan koe reaktioita, jotka voisivat olla kuin uutta Gibbs-energiaa myöhempinä aikoina. Jos partikkeli syntyy johokin partikkelijoukkoon, se voi olla täysin sopiva tämän joukon nykyiseen lämpötilaan, jolloin se on yksi lämpötilan tasaajista (pienen entropian aineen olisi pitänyt sitä ennen olla vielä kahden lämpötilan vaiheilla, eli ei edes omannut tiettyä lämpötilaa, mutta uusi hiukkanen täydensi sen). Todennäköisesti iso määrä ainetta osallistuu muiden aineiden kanssa lämmön tasaamiseen nopeammin kuin pienet ainemäärät, tai näin ajattelit itsekin kun sanoit alkuräjähdyksen alun olevan entropialta suurta. Jos universumi luo uutta ainetta eniten tähtiin, siellä on esim. kylmänä syntyvälle partikkelille nopein entropian kasvun mahdollisuus kineettiselle entropialle. Paljon vapaata energiavaraa tulisi käyttöön tekemällä uusia tähtiä. Jos sanot, että todellisuuden teoria on sellainen hiukkasten syntymä, missä on vain negentropiaa tarjolla, niin pystytkö itse esim. esittämään tästä teoriasta, mikä sen 'oletus ja hahmotus' on?

Montaa ihmistä koskee velka kuten vanheneminen, mikä vaikuttaa heidän ajatuksiinsa varmaan enemmän kuin maailman vanhimman asian vanheneminen.

6

Anonyymi kirjoitti:

"Mitä tulee energian ja informaation suhteeseen niin energian/aineen säännönmukaisuudet ja ominaisuudet eivät sellaisenaan mitenkään determinoi informaation sisältöä ja merkitystä koska se informaatio ei ole pelkästään esim. musteläikkiä paperilla tai pikseleitä kuvaruudulla vaan se aineellis-energinen puoli tässä yhteydessä toimii vain symbolina joka viittaa johonkin sen paperin tai kuvaruudun ulkopuoliseen asiaan."

Energia ei myöskään ole vain paperia tai kuvaruutua. Sekin on matemattista todellisuutta ja aivan samanlaista laatua kuin fysiikan informaatio. Esim. objektilla kuten QM harmoninen oskillaattori, on sekä QM-informaatio että energia, eikä kumpikaan näistä ole jokin toinen objekti. Näiden toistensa määräämiselle (mille ei ole mitään hierarkista järjestystä) ei ole siis mitään estettä.

"Ns. lämpökuolema liittyy yksipuoliseen entrooppiseen käsitykseen (Big Bang) jossa vain alkutilassa on potentiaalia tapahtumiseen ja kaikki sen jälkeen on alamäkeä ja tuhoon kohti kulkevaa nollasummapeliä eli eletään niukkuuden paradigmassa jossa kaikki annettu on tavallaan velkaa joka pitää maksaa takaisin (vrt pankkisysteemit ja velkaraha).
...
Jos todellisuus olisi oikeasti sillä tavalla entrooppinen kuin tuo malli kuvailee niin se lämpäkuolema olisi jo tapahtunut hyvin pian sen ns. alkuräjähdyksen jälkeen eikä meitä olisi täällä ihmettelemässä asiaa."

Big Bang ei ole entrooppinen käsitys, jos sitä ajattelee GR:n ratkaisuna. GR:stä puuttuu paljon käsitteitä, joita verrattaisiin entropiaan. Suurimmassa osassa kosmologisia entropioita, ensimmäinen sekunti on maksimientropiassa. Tässä ei oteta paljon huomioon tulevaisuuden entropiaa ja sitä, että hiukkasten välillä on reaktioita, jotka ovat kuin Gibbsin energiaa. Jos tietää etteivät viilenevät kvarkit pysy erillään, kaiken vapaan energian voi sanoa olevan olemassa jo alussa. Mutta yleensä esitetään näin:
https://universe-review.ca/I15-40-entropy.png
Jos punainen viiva koskee mustaan, on entropia maksimoitunut.
Tiedettä on näin sanoessa kiinnostanut tietää vain, mitä siitä seuraa, että tämä hetki on maksimientropiassa, koska vaikka reaktiot myöhemmin tapahtuvat, kaikki menee kuitenkin melkolailla tasan ja esim. CMB:hen tulee tasaisuus. Se antaa myös vastauksen siihen, voiko tuona hetkenä tehdä joitain asioita pelkällä kineettisellä energian siirrolla.

Plasmakosmologiassa (PK) jotkut eivät nimenomaan usko fuusioon, eivätkä välttämättä paljon mihinkään rakenteeseen hiukkasissa. Eikä heistä silloin ole mitään, mikä voisi toimia negentropian paristona. Jos he eivät usko siihen, että plasma on ollut joskus pilvi, joka luhistui kasaan (gravitaatiosta tai muutoin), heillä ei ole mitään muutoksia universumin aineen asettautumisesta ylipäänsä. Heidän kommenttinsa BB-entropiasta ja omastaan voivat olla näiden takia mitä tahansa, ja PK:ssa uudelle negentropialle on aina suuri tarve. Plasmassa entropian määrä ja kasvu on hyvin tunnettu.

Entropian suhteellinen maksimoituminen ei perustu siihen, mikä on partikkelien lukumäärä. Kun partikkeli luodaan, jos se on väärä partikkeli, niin se ei koskaan koe reaktioita, jotka voisivat olla kuin uutta Gibbs-energiaa myöhempinä aikoina. Jos partikkeli syntyy johokin partikkelijoukkoon, se voi olla täysin sopiva tämän joukon nykyiseen lämpötilaan, jolloin se on yksi lämpötilan tasaajista (pienen entropian aineen olisi pitänyt sitä ennen olla vielä kahden lämpötilan vaiheilla, eli ei edes omannut tiettyä lämpötilaa, mutta uusi hiukkanen täydensi sen). Todennäköisesti iso määrä ainetta osallistuu muiden aineiden kanssa lämmön tasaamiseen nopeammin kuin pienet ainemäärät, tai näin ajattelit itsekin kun sanoit alkuräjähdyksen alun olevan entropialta suurta. Jos universumi luo uutta ainetta eniten tähtiin, siellä on esim. kylmänä syntyvälle partikkelille nopein entropian kasvun mahdollisuus kineettiselle entropialle. Paljon vapaata energiavaraa tulisi käyttöön tekemällä uusia tähtiä. Jos sanot, että todellisuuden teoria on sellainen hiukkasten syntymä, missä on vain negentropiaa tarjolla, niin pystytkö itse esim. esittämään tästä teoriasta, mikä sen 'oletus ja hahmotus' on?

Montaa ihmistä koskee velka kuten vanheneminen, mikä vaikuttaa heidän ajatuksiinsa varmaan enemmän kuin maailman vanhimman asian vanheneminen.

6

Lue lisää

Velka on asia, jolla esim. kultahampaan omistava henkilö A voi lainata hampaansa henkilölle B. Tämä B voi ostaa hampaalla lapion, jolloin hammas päätyy lapiokasan päällä olevalle C:lle. Koska B on kullankaivaja, hän voi kaivaa lapiolla jonkin tuntemattoman määrän kultahampaita, mutta jos hän kaivaa niitä kaksi, hän maksaa A:n hampaan takaisin ja saa itselleen yhden. Silloin kolmella henkilöllä on kultaa hampaissa yhden sijaan. Tätä ei kannata verrata entropiaan yhtään. Oikean entropian mukaan kulta loppuu pian maaperästä, ja ne kultahampaat mitä on, eivät tee kenestäkään rikasta tai onnellista. Siksi koska he eivät osaa vaihtaa niitä mihinkään, ja syy tähän on esim. se ettei kenenkään kultamäärä ole niin iso, että mikään olisi sen arvoista vaihdossa. Mitä tuollaisen tilanteen korjaamiseen tulee, niin ilman tätä tarinaakin entropiaa vastustavien mekanismien tautologia on varastaa köyhiltä ja antaa rikkaille. Universumi, jossa luodaan ainetta tähtiin ja jossa galaksien etäisyydet kasvavat, muistuttaa jo molempia osia ekonomisesta lauseesta 'raha tulee rahan luo, köyhät köyhtyy'. Se toimii lisäksi printatulla rahalla.

Printatussa rahassa on ymmärretty hyvin se, että kaikki on kultaa. Sitä kaikkea vaihdetaan ja sillä kaikella maksaa minkä tahansa lainan pois. Lisäksi tätä kaikkea tulee lisää nopeammin kuin kultaa nousee maasta. Jos ihmiset eivät halua esim. finanssisektoria, heidän pitäis lopettaa finanssista maksaminen ja ostaa muita asioita.

Velan yksi analogia on valtion kassa. Vaikka kyseessä olisi valtio, joka ei anna lainaa, eikä muutenkaan ole pankkitalouden puolella, tämä kyseinen valtio jakaa kassasta rahaa, ja sitten se ottaa sitä pois. Kyseessä on käytännössä vain eri sopimus, miten ja mistä lopputuloksesta antajalle maksetaan hyvitystä. Jotkut muinaisuuden valtiot ovat olleet yhtä hyviä verottamaan kuin mafiat perimään velkaa. Eli esim. sanomaan, että kultahampaiden puuttuessa henkilö tekee orjatyötä valtioherran keittiössä loppuelämänsä. Tämän takia tai jonkun paremman kassan takia lähinnä ei kannata ehkä puhua velasta jonain asiana, joka on eettisessä keskustelussasi absoluuttinen käsite/arvo/tapa.

"Jos todellisuus olisi oikeasti sillä tavalla entrooppinen kuin tuo malli kuvailee... "

Tässä on oltava kyse muusta kuin vain BB:stä. Todellisuus on entrooppinen, kun siinä käytetään tavallisia usean kappaleen malleja. Jos haluaisit oikeasti todellisuuden olevan vähemmän entropinen, niin alkaisit kuvailemalla yhden kappaleen siten, että siitä ei tule tällaista usean kappaleen mallia.

"Toisenlaisessa minusta oikeammassa kosmologiassa todellisuus erilaistuu, monimutkaistuu ja kasvaa koko ajan eikä todellista puutetta ole mistään kunhan jokainen huolehtii omalta osaltaan kykyjensä mukaan kokonaisentropian vähentämisestä eli esim. tekniikan kehitys on mahdollistanut väkiluvun kasvun ilman suuria ongelmia koska kyse on avoimista systeemeistä joissa entropia ei kasva (epätasapainossa olevat avoimet epälineaariset systeemit) kuten tyhjiön nollapiste-energia ja siihen liittyvä teknologia jota on tietoisesti yritetty tukahduttaa jo N. Teslan ajoista lähtien n. 100 v sitten."

Oletko osallistunut varoillasi kokonaisentropiaa vähentävän teknologian kehitykseen? Etkö tehnyt mitään sopimusta, missä kehittäjä olisi jotain velkaa?

"Kosmologiset mallit ja talouden paradigmat liittyvät kiinteästi toisiinsa ja ns. mustassa suljettuihin systeemeihin perustuvassa magiassa olennaista osaa näyttelevät ihmis- ja eläinuhrit koska ko. pimeiden oppien harjoittajat eivät itse osaa eivätkä halua vähentää entropiaa vaan imevät oman öenergiansa vampyyrien tavoin uhreiltaan."

En nähnyt mitään kohtaa, missä kerrottiin negentropian osaamisesta. Eikö se ole esim. todellisuuden vastuulla, että systeemit ovat avoimia? Ja että vampyyrin kohde ei lopu kesken. Tai jos 99 % aineesta on jotain muuta kuin vampyyrejä, niin paljonko vaikutusta heillä on? Oletko laskenut miten iso avoin systeemi on, ja voitko verrata avoimen systeemin kokoa vampyyrien määrään? Jos avoimeen systeemiin liitetään ei-vampyyri, muodostavatko nämä yhdessä avoimen vai suljetun systeemin. Eli jos vampyyri on yhteydessä näihin molempiin, niin se voi olla vampyyrin määritelmän vastaista. Voidaan miettiä sitä, ovatko vampyyrit jaettu avoimen systeemin ja esim. 99 % aineen välille siten, että missään tämä aine ei ole ilman vampyyrejä yhteydessä avoimeen systeemiin. Mitä eroa kuitenkin on sillä, että 99 % aineesta sellaisenaan on yhteydessä avoimeen systeemin, ja sillä että esim. vampyyri on (molempiin tai vain toiseen)?

7

Anonyymi kirjoitti:

Velka on asia, jolla esim. kultahampaan omistava henkilö A voi lainata hampaansa henkilölle B. Tämä B voi ostaa hampaalla lapion, jolloin hammas päätyy lapiokasan päällä olevalle C:lle. Koska B on kullankaivaja, hän voi kaivaa lapiolla jonkin tuntemattoman määrän kultahampaita, mutta jos hän kaivaa niitä kaksi, hän maksaa A:n hampaan takaisin ja saa itselleen yhden. Silloin kolmella henkilöllä on kultaa hampaissa yhden sijaan. Tätä ei kannata verrata entropiaan yhtään. Oikean entropian mukaan kulta loppuu pian maaperästä, ja ne kultahampaat mitä on, eivät tee kenestäkään rikasta tai onnellista. Siksi koska he eivät osaa vaihtaa niitä mihinkään, ja syy tähän on esim. se ettei kenenkään kultamäärä ole niin iso, että mikään olisi sen arvoista vaihdossa. Mitä tuollaisen tilanteen korjaamiseen tulee, niin ilman tätä tarinaakin entropiaa vastustavien mekanismien tautologia on varastaa köyhiltä ja antaa rikkaille. Universumi, jossa luodaan ainetta tähtiin ja jossa galaksien etäisyydet kasvavat, muistuttaa jo molempia osia ekonomisesta lauseesta 'raha tulee rahan luo, köyhät köyhtyy'. Se toimii lisäksi printatulla rahalla.

Printatussa rahassa on ymmärretty hyvin se, että kaikki on kultaa. Sitä kaikkea vaihdetaan ja sillä kaikella maksaa minkä tahansa lainan pois. Lisäksi tätä kaikkea tulee lisää nopeammin kuin kultaa nousee maasta. Jos ihmiset eivät halua esim. finanssisektoria, heidän pitäis lopettaa finanssista maksaminen ja ostaa muita asioita.

Velan yksi analogia on valtion kassa. Vaikka kyseessä olisi valtio, joka ei anna lainaa, eikä muutenkaan ole pankkitalouden puolella, tämä kyseinen valtio jakaa kassasta rahaa, ja sitten se ottaa sitä pois. Kyseessä on käytännössä vain eri sopimus, miten ja mistä lopputuloksesta antajalle maksetaan hyvitystä. Jotkut muinaisuuden valtiot ovat olleet yhtä hyviä verottamaan kuin mafiat perimään velkaa. Eli esim. sanomaan, että kultahampaiden puuttuessa henkilö tekee orjatyötä valtioherran keittiössä loppuelämänsä. Tämän takia tai jonkun paremman kassan takia lähinnä ei kannata ehkä puhua velasta jonain asiana, joka on eettisessä keskustelussasi absoluuttinen käsite/arvo/tapa.

"Jos todellisuus olisi oikeasti sillä tavalla entrooppinen kuin tuo malli kuvailee... "

Tässä on oltava kyse muusta kuin vain BB:stä. Todellisuus on entrooppinen, kun siinä käytetään tavallisia usean kappaleen malleja. Jos haluaisit oikeasti todellisuuden olevan vähemmän entropinen, niin alkaisit kuvailemalla yhden kappaleen siten, että siitä ei tule tällaista usean kappaleen mallia.

"Toisenlaisessa minusta oikeammassa kosmologiassa todellisuus erilaistuu, monimutkaistuu ja kasvaa koko ajan eikä todellista puutetta ole mistään kunhan jokainen huolehtii omalta osaltaan kykyjensä mukaan kokonaisentropian vähentämisestä eli esim. tekniikan kehitys on mahdollistanut väkiluvun kasvun ilman suuria ongelmia koska kyse on avoimista systeemeistä joissa entropia ei kasva (epätasapainossa olevat avoimet epälineaariset systeemit) kuten tyhjiön nollapiste-energia ja siihen liittyvä teknologia jota on tietoisesti yritetty tukahduttaa jo N. Teslan ajoista lähtien n. 100 v sitten."

Oletko osallistunut varoillasi kokonaisentropiaa vähentävän teknologian kehitykseen? Etkö tehnyt mitään sopimusta, missä kehittäjä olisi jotain velkaa?

"Kosmologiset mallit ja talouden paradigmat liittyvät kiinteästi toisiinsa ja ns. mustassa suljettuihin systeemeihin perustuvassa magiassa olennaista osaa näyttelevät ihmis- ja eläinuhrit koska ko. pimeiden oppien harjoittajat eivät itse osaa eivätkä halua vähentää entropiaa vaan imevät oman öenergiansa vampyyrien tavoin uhreiltaan."

En nähnyt mitään kohtaa, missä kerrottiin negentropian osaamisesta. Eikö se ole esim. todellisuuden vastuulla, että systeemit ovat avoimia? Ja että vampyyrin kohde ei lopu kesken. Tai jos 99 % aineesta on jotain muuta kuin vampyyrejä, niin paljonko vaikutusta heillä on? Oletko laskenut miten iso avoin systeemi on, ja voitko verrata avoimen systeemin kokoa vampyyrien määrään? Jos avoimeen systeemiin liitetään ei-vampyyri, muodostavatko nämä yhdessä avoimen vai suljetun systeemin. Eli jos vampyyri on yhteydessä näihin molempiin, niin se voi olla vampyyrin määritelmän vastaista. Voidaan miettiä sitä, ovatko vampyyrit jaettu avoimen systeemin ja esim. 99 % aineen välille siten, että missään tämä aine ei ole ilman vampyyrejä yhteydessä avoimeen systeemiin. Mitä eroa kuitenkin on sillä, että 99 % aineesta sellaisenaan on yhteydessä avoimeen systeemin, ja sillä että esim. vampyyri on (molempiin tai vain toiseen)?

7

Lue lisää

Kun sanoit aiemmin, että todellisuus muodostuu kytketyistä harmonisista oskillaatoreista, tämä antaa olettaa, että todellisuus on suljettu. Jos haluat systeemin olevan avoin, ja esim. kytkeä oskillaattoreita johonkin mistä tulee ilmaista energiaa, sinun pitää sanoa, että todellisuus koostuu oskillaattoreista ja siitä, mihin ne lisäkytketään. On kahdenlaisia objekteja (toistaiseksi). Huomaa taas, että kvanttityhjiö on kuin tämä joukko oskillaattoreita ja se on myös suljettu systeemi. Niiden energia on siinä äärellinen ja jumissa. Jotta mikään ei olisi niin jumissa, voisit siis juuri haluta kytkeä tämän tyhjiön johonkin ilmaiseen energiaan, josta se edelleen luo oman tyyppinsä hiukkasia. Jos joskus olisi havainto, että kvanttityhjiö kytkeytyy ilmaiseen energiaan, kaikki muut alkaisivat tutkia, mitä tämä toinen energia on. Onko sekin jokin oskillaattori tai vastaava. Eivätkä muut uskoisi, että se on ihmisen kysymyksiltä suljettu ilmainen ja rajaton energia, joka ei varmana lopu koskaan. Sinä et tässä halua ottaa selvää, oletko aina vampyyri vai et. Huomaa ettei esim. pimeä energia fysiikassa tee näin. Asiat jotka kytkeytyvät näkyvän hiukkasen kvanttityhjiöön ja tekevät hiukkasia siitä, ovat yleensä täysin kytköksissä tavalliseen aineeseen ja niiden oma olemassaolo tai niiden tapahtumaa ennen pitämä energia on tarpeeksi näkyvää.

Asia josta tulee loputon määrä energiaa toiseen asiaan esim. hitaasti ei ole konseptina täysin sama kuin avoin systeemi, eikä sanaa kannata käyttää tällaiseen. Hyvin moneen avoimen systeemin toiseen osaan, missä energiaa on (tai yhtä usein, mihin se kadotetaan), voi liittyä oletus, että se osio olisi täysin entropialtaan maksimoitu, jos se laskettaisiin irti. Jotkut nimenomaan enegiansiiirron vampyyrit ikäänkuin edistävät sitä, että kokonaisuuden negentropia toteutuu vielä. Onko negentropialla jotain merkitystä, jos se ei toteudu ja sen sijaan erillisissä tilavuuksissa vallitsee aina maksimientropia (tai jos kaikki aine pysyy vetynä eikä kukaan ime vetyjen joukosta mitään)?

Kenttien loputonta energiaa, kannatta muodostaa mieluiten matemaattisella käsitteellä nimeltä ääretön.

Avoimen systeemin se osa joka tekee siitä avoimen, on yleensä QM-informaation vampyyri. Tämä saa sen kasvattamaan QM-entropiaa osassa, joka siihen yhtyy. Vain suljetun systeemin täysin mallinnetun QM-evoluution QM-entropia ei kasva. Mutta tällä ei ole tekemistä lämpövoimakoneen käymisen kanssa.

"Oikeastaan konstruktiivinen interferenssi tuottaa sen mitä kutsumme todellisuudeksi ja destruktiivinen interferenssi tai hyvin heikko konstruktiivinen interferenssi taas vastaavasti viittaa olemattomuuteen eli todellisuuden kokeminen on hyvin havaitsijakeskeistä"

Probabiliteetin eli 'tottaolemisen' interferenssi tuottaa asiaa tosiaan jotakuinkin noin. Mutta interferenssi (joko probabiliteetin tai minkä tahansa kuten äänen tai järvenpinnan, mitkä eivät nekään ole riippuvaisia havaitsijasta) on kahden tai useamman funktion summa. Tässä funktioista kumpikin vastaa esim. yhtä todellisuudessa olevaa mahdollisuutta, tai sitten kyseessä on funktiot, jotka sisältävät mahdollisuuksia montaa eri tyyppiä. Joka tapauksessa on löydettävissä funktiot T, joista kukin vastaa yhtä todellisuutta ja kaikki funktiotapaukset jaetaan niihin. Otetaan mitkä tahansa kaksi interferoitavaa aloitusfunktiota, jotka koostuvat näistä. Ne summataan yhteen yhdessä esim. kvanttiobjektissa joka on sen yhden asian kuten paikan esitys. Kun otetaan kaksi sekalaista funktiota f ja g, ne summataan ja tuloksena oleva interferenssi voi muodostaa tietyt T:t jotka olivat läsnä f:ssä ja g:ssä. Nämä voivat vahvistua vahvemmaksi kuin f:ssä yksinään tai heikentyä. Sellaiset T:t jotka olivat toisessa olemassa, mutta häviävät kvanttiobjektista kokonaan ovat täysin destruktiivisesti f:ssä ja g:ssä interferoituneita T:itä.

Molempia interferenessejä pitää tapahtua, jotta voi syntyä kaksoisrakokokeen viivat. Kaksoisrakokokeessa on tällöin oltava läsnä tavallaan yksi objekti eikä se vuorovaikuta mihinkään samanlaisiin objekteihin. Silti voi sanoa, että se vuorovaikuttaa rakoon, joka antaa sille uuden muodon f ja g yhdessä, kun muutoin sillä olisi jokin yksittäisen f:n kaltainen ratkaisu.

Aiemmin sanoit, että havaitsijakeskeisyydessä on oleellista mittaus? Interferenssi on QM:n laskutoimitus, jossa ei tarvitse mitata, tai tehdä mittauksesta johtuvia muutoksia funktioihin. Kun interferenssi tapahtuu kaksoisrakojen rakojen jälkeen, sen tapahtuessa ei ole mitattu vielä mitään. Eli se tapahtuu QM:n mukaan ilman että mittalevyä asetetaan pysäyttämään saapuvat hiukkaset. Tämä koskee kaikkia sellaisia QM tulkintoja, joissa on lupa laskea asioita QM:n mukaan vaikka ei aina mittaa niitä laskuja todeksi.

8

Anonyymi kirjoitti:

Kun sanoit aiemmin, että todellisuus muodostuu kytketyistä harmonisista oskillaatoreista, tämä antaa olettaa, että todellisuus on suljettu. Jos haluat systeemin olevan avoin, ja esim. kytkeä oskillaattoreita johonkin mistä tulee ilmaista energiaa, sinun pitää sanoa, että todellisuus koostuu oskillaattoreista ja siitä, mihin ne lisäkytketään. On kahdenlaisia objekteja (toistaiseksi). Huomaa taas, että kvanttityhjiö on kuin tämä joukko oskillaattoreita ja se on myös suljettu systeemi. Niiden energia on siinä äärellinen ja jumissa. Jotta mikään ei olisi niin jumissa, voisit siis juuri haluta kytkeä tämän tyhjiön johonkin ilmaiseen energiaan, josta se edelleen luo oman tyyppinsä hiukkasia. Jos joskus olisi havainto, että kvanttityhjiö kytkeytyy ilmaiseen energiaan, kaikki muut alkaisivat tutkia, mitä tämä toinen energia on. Onko sekin jokin oskillaattori tai vastaava. Eivätkä muut uskoisi, että se on ihmisen kysymyksiltä suljettu ilmainen ja rajaton energia, joka ei varmana lopu koskaan. Sinä et tässä halua ottaa selvää, oletko aina vampyyri vai et. Huomaa ettei esim. pimeä energia fysiikassa tee näin. Asiat jotka kytkeytyvät näkyvän hiukkasen kvanttityhjiöön ja tekevät hiukkasia siitä, ovat yleensä täysin kytköksissä tavalliseen aineeseen ja niiden oma olemassaolo tai niiden tapahtumaa ennen pitämä energia on tarpeeksi näkyvää.

Asia josta tulee loputon määrä energiaa toiseen asiaan esim. hitaasti ei ole konseptina täysin sama kuin avoin systeemi, eikä sanaa kannata käyttää tällaiseen. Hyvin moneen avoimen systeemin toiseen osaan, missä energiaa on (tai yhtä usein, mihin se kadotetaan), voi liittyä oletus, että se osio olisi täysin entropialtaan maksimoitu, jos se laskettaisiin irti. Jotkut nimenomaan enegiansiiirron vampyyrit ikäänkuin edistävät sitä, että kokonaisuuden negentropia toteutuu vielä. Onko negentropialla jotain merkitystä, jos se ei toteudu ja sen sijaan erillisissä tilavuuksissa vallitsee aina maksimientropia (tai jos kaikki aine pysyy vetynä eikä kukaan ime vetyjen joukosta mitään)?

Kenttien loputonta energiaa, kannatta muodostaa mieluiten matemaattisella käsitteellä nimeltä ääretön.

Avoimen systeemin se osa joka tekee siitä avoimen, on yleensä QM-informaation vampyyri. Tämä saa sen kasvattamaan QM-entropiaa osassa, joka siihen yhtyy. Vain suljetun systeemin täysin mallinnetun QM-evoluution QM-entropia ei kasva. Mutta tällä ei ole tekemistä lämpövoimakoneen käymisen kanssa.

"Oikeastaan konstruktiivinen interferenssi tuottaa sen mitä kutsumme todellisuudeksi ja destruktiivinen interferenssi tai hyvin heikko konstruktiivinen interferenssi taas vastaavasti viittaa olemattomuuteen eli todellisuuden kokeminen on hyvin havaitsijakeskeistä"

Probabiliteetin eli 'tottaolemisen' interferenssi tuottaa asiaa tosiaan jotakuinkin noin. Mutta interferenssi (joko probabiliteetin tai minkä tahansa kuten äänen tai järvenpinnan, mitkä eivät nekään ole riippuvaisia havaitsijasta) on kahden tai useamman funktion summa. Tässä funktioista kumpikin vastaa esim. yhtä todellisuudessa olevaa mahdollisuutta, tai sitten kyseessä on funktiot, jotka sisältävät mahdollisuuksia montaa eri tyyppiä. Joka tapauksessa on löydettävissä funktiot T, joista kukin vastaa yhtä todellisuutta ja kaikki funktiotapaukset jaetaan niihin. Otetaan mitkä tahansa kaksi interferoitavaa aloitusfunktiota, jotka koostuvat näistä. Ne summataan yhteen yhdessä esim. kvanttiobjektissa joka on sen yhden asian kuten paikan esitys. Kun otetaan kaksi sekalaista funktiota f ja g, ne summataan ja tuloksena oleva interferenssi voi muodostaa tietyt T:t jotka olivat läsnä f:ssä ja g:ssä. Nämä voivat vahvistua vahvemmaksi kuin f:ssä yksinään tai heikentyä. Sellaiset T:t jotka olivat toisessa olemassa, mutta häviävät kvanttiobjektista kokonaan ovat täysin destruktiivisesti f:ssä ja g:ssä interferoituneita T:itä.

Molempia interferenessejä pitää tapahtua, jotta voi syntyä kaksoisrakokokeen viivat. Kaksoisrakokokeessa on tällöin oltava läsnä tavallaan yksi objekti eikä se vuorovaikuta mihinkään samanlaisiin objekteihin. Silti voi sanoa, että se vuorovaikuttaa rakoon, joka antaa sille uuden muodon f ja g yhdessä, kun muutoin sillä olisi jokin yksittäisen f:n kaltainen ratkaisu.

Aiemmin sanoit, että havaitsijakeskeisyydessä on oleellista mittaus? Interferenssi on QM:n laskutoimitus, jossa ei tarvitse mitata, tai tehdä mittauksesta johtuvia muutoksia funktioihin. Kun interferenssi tapahtuu kaksoisrakojen rakojen jälkeen, sen tapahtuessa ei ole mitattu vielä mitään. Eli se tapahtuu QM:n mukaan ilman että mittalevyä asetetaan pysäyttämään saapuvat hiukkaset. Tämä koskee kaikkia sellaisia QM tulkintoja, joissa on lupa laskea asioita QM:n mukaan vaikka ei aina mittaa niitä laskuja todeksi.

8

Lue lisää

Jos mittaus olisi pakko tehdä aina, niin periaatteessa jos mittauslevy on ensin 10 cm päässä, niin tämä ei vielä riitä todistamaan, että QM laskua saa käyttää viimeisten 5 cm matkalla. Ennusteen tekeminen 10 cm:ää varten kuitenkin vaati, että tämä 5 cm käydään laskemalla teoriassa läpi. Joten aivan samalla tavalla siinä sanotaan, että mittaamatta on totta, että interferenssi ja funktioiden ratkaisut ovat jotain tiettyä. Tämä kaikki on myös jotain tiettyä ja objektiivista, joka ei riipu henkilöstä.

Edelleen huomaa, että Köpenhaminalaisessa tulkinnassa mm. on tärkeää määritellä todellisuutta siinä kategoriassa, jossa sanotaan, milloin rakoja on kaksi ja milloin on yksi. Tai oikeastaan, milloin todellisuus on sellainen että näkyvällä tulosviivalla, on otetettu yksittäinen elektroni kiinni, ja siellä se on yhdessä paikassa. Äsken kiinnosti vain todellisuuden jako T:ihin, jotka ovat elektronien yksittäisiä päätepisteitä tai sen kaltaista tietoa pikemminkin.

Jos interferenssi olisi kahden kvanttiobjektin välillä, olisi mahdollista ajatella, että joku objekti on joskus jotain muuta kuin se kohde, josta puhutaan ja jonka haluat havaitsijana nähdä. Tällöin interferenssiä voidaan käsitellä vain formalismissa joka muuttaa teorian sisällä objektien määrää ja siirtää niitä eri T-moodeihin toistenkin objektien ja niiden T:iden perusteella. Tällöin vaikka kohteesi ei häviä, se voi laittaa sinut eri moodiin. Interferenssiä ei välttämättä pystytä käsittelemään eri funktioiden summina, ja jos et jaksa ajatella kokonaisuutta yhtenä objektina, jossa ne funktiot esiintyvät (koska niitä on viimeistään nyt monessa ajattelun ulottuvuudessa), voi olla että sanan käyttö on aivan väärä tässä. Ja voisit puhua vain vuorovaikutuksesta kohteen kanssa.

"Eli havaittu/koettu objekti näyttäytyy meille aaltomaisessa muodossa ja koska havaitsijoina olemme itsekin aaltomaisia niin se mikä koetaan olemassaolevana on interferenssiä niiden aaltojen välillä ja vain siinä määrin kuin sen havainnon kohteen ja havaitsijan välillä on yhteistä rajapintaa minkä kanssa voi ylipäätänsä vuorovaikuttaa."

Näyttäytyminen on erikoista kieltä, josta ei voi tietää, mitä se tarkoittaa. Ennen asiat mitattiin tai ne vuorovaikuttivat meihin, mutta nykyään pitää sanoa, että joku näyttäytyy. Sanomatta kuinka monta heitä on etteivät he loukkaannu.

9

Voisit yrittää tiivistää kommenttisi yhteen viestiin eli siihen n. 5000 merkkiin kerrallaan niin niihin voisi vastata kohtuullisella vaivalla.

Myönnän kirjoittaneeni monissa kohdin hieman epätarkasti koska en halua toistaa jokaisessa ketjussa samoja asioita joista muodostuu se viitekehys minkä puitteissa kirjoittamani on edes jotenkin oikeansuuntaisesti ymmärrettävissä.

Suurin osa aloituksistani edellyttäisi melko pitkiä ja yksityiskohtaisia johdantoja jotta oma kantani olisi ymmärrettävissä helpommin koska en yleensä käsittele kovin tavanomaisia aiheita vaan melko vähän tunnettua ja melko esoteerista aineistoa eli sellaista mikä ei kuulu ns. yleissivistykseen eikä yleensä edes yliopistojen opetussuunnitelmiin.

...
1:
Castanedan ja köpistulkinnan yhteinen rajapinta on tietoisuus eli köpistulkinnassa joksikin tulkittu havainto romahduttaa todennäköisyysaallon ja Castanedalla taas intentio muokkaa todellisuutta uskomusten mukaiseksi ja koska periaatteessa kaikki havitseminen ja myös mittaaminen on intentionaalista niin ne viittaavat molemmat hyvin samantapaiseen asiaan.
Kaksoisrakokokeesta en kirjoittanut mitään vaikka periaatteessa esim. Dean Radin on tehnyt intentiokokeita kaksoisrakokokeeseen liittyen. Useimmat ammattifyysikot eivät halua ottaa huomioon tietoisuutta millään tavalla joten köpistulkinta on heille vain lähinnä ns. dekoherenssia mittaustapahtuman tuloksena.

Oma kantani on että on vain yksi todellisuus eikä erikseen makro & mikromaailmaa omine erilaisine säännönmukaisuuksineen. Muiistaakseni hyvin monen molekyylin kokonaisuuksilla on saatu aikaan kvanttivaikutuksia (ns. Bucky ball) ja sen takia olen sitä mieltä että kvantti-ilmiöitä on myös makromaailma täynnä vaikka niitä onkin nykyisen tekniikan välinein hyvin vaikeaa mitata (esim. kaikki biologiaan ja tietoisuuteen liittyvä).
..
Useimmat ihmiset eivät kykene riittävän koherenttiin ja pitkäkestoiseen intentioon vaan heidän intentionsa pääsääntöisesti kumoavat toisiaan ja noissa mainitsemissani intentiokokeissa käytettiin koehenkilöinä vain harjaantuneita meditoijia.
..
Luottamus lääkäriin ja lääketieteeseen liittyy placebo-ilmiöön ja vastaavasti toisinpäin epäluottamus tuottaa noseboa. Placeboa on tutkittu aika laajasti ja sen on todettu aiheuttavan selittämättömiä parantumisia. Eri juttu on sitten se että esim. ideologisista ja metafyysistä syistä sitä ei haluta myöntää.
..

Esität turhan paljon olkiukkoja lähes jokaisessa kommentissasi ja niiden väärinkäsitysten korjaaminen on minulle turhan työlästä ja aikaavievää. Itse olen lueskellut aika paljon kaikesta siitä mistä tänne kirjoittelen eli en tietenkään pysty esittämään tänne mitään kattavaa todistusaineistoa vaan jokaisen pitää myös itse perehtyä aiheeseen ennenkuin lukitsee oman kantansa lopullisesti.

Tästä lähtien vastailen vain ensimmäiseen kommenttiisi jotta pikku hiljaa tämä voisi ehkä vaihteeksi muistuttaa jopa vähän enemmän asiallista keskustelua. Jos vastaisin aina noihin kaikkiin edes jollain tarkkuuden tasolla niin en paljon muuta ehtisi tekemäänkään eikä tämä s24 ole minulle mikään ykkösprioriteetti koskaan ollut omassa ajankäytössäni.

B

Anonyymi kirjoitti:

Voisit yrittää tiivistää kommenttisi yhteen viestiin eli siihen n. 5000 merkkiin kerrallaan niin niihin voisi vastata kohtuullisella vaivalla.

Myönnän kirjoittaneeni monissa kohdin hieman epätarkasti koska en halua toistaa jokaisessa ketjussa samoja asioita joista muodostuu se viitekehys minkä puitteissa kirjoittamani on edes jotenkin oikeansuuntaisesti ymmärrettävissä.

Suurin osa aloituksistani edellyttäisi melko pitkiä ja yksityiskohtaisia johdantoja jotta oma kantani olisi ymmärrettävissä helpommin koska en yleensä käsittele kovin tavanomaisia aiheita vaan melko vähän tunnettua ja melko esoteerista aineistoa eli sellaista mikä ei kuulu ns. yleissivistykseen eikä yleensä edes yliopistojen opetussuunnitelmiin.

...
1:
Castanedan ja köpistulkinnan yhteinen rajapinta on tietoisuus eli köpistulkinnassa joksikin tulkittu havainto romahduttaa todennäköisyysaallon ja Castanedalla taas intentio muokkaa todellisuutta uskomusten mukaiseksi ja koska periaatteessa kaikki havitseminen ja myös mittaaminen on intentionaalista niin ne viittaavat molemmat hyvin samantapaiseen asiaan.
Kaksoisrakokokeesta en kirjoittanut mitään vaikka periaatteessa esim. Dean Radin on tehnyt intentiokokeita kaksoisrakokokeeseen liittyen. Useimmat ammattifyysikot eivät halua ottaa huomioon tietoisuutta millään tavalla joten köpistulkinta on heille vain lähinnä ns. dekoherenssia mittaustapahtuman tuloksena.

Oma kantani on että on vain yksi todellisuus eikä erikseen makro & mikromaailmaa omine erilaisine säännönmukaisuuksineen. Muiistaakseni hyvin monen molekyylin kokonaisuuksilla on saatu aikaan kvanttivaikutuksia (ns. Bucky ball) ja sen takia olen sitä mieltä että kvantti-ilmiöitä on myös makromaailma täynnä vaikka niitä onkin nykyisen tekniikan välinein hyvin vaikeaa mitata (esim. kaikki biologiaan ja tietoisuuteen liittyvä).
..
Useimmat ihmiset eivät kykene riittävän koherenttiin ja pitkäkestoiseen intentioon vaan heidän intentionsa pääsääntöisesti kumoavat toisiaan ja noissa mainitsemissani intentiokokeissa käytettiin koehenkilöinä vain harjaantuneita meditoijia.
..
Luottamus lääkäriin ja lääketieteeseen liittyy placebo-ilmiöön ja vastaavasti toisinpäin epäluottamus tuottaa noseboa. Placeboa on tutkittu aika laajasti ja sen on todettu aiheuttavan selittämättömiä parantumisia. Eri juttu on sitten se että esim. ideologisista ja metafyysistä syistä sitä ei haluta myöntää.
..

Esität turhan paljon olkiukkoja lähes jokaisessa kommentissasi ja niiden väärinkäsitysten korjaaminen on minulle turhan työlästä ja aikaavievää. Itse olen lueskellut aika paljon kaikesta siitä mistä tänne kirjoittelen eli en tietenkään pysty esittämään tänne mitään kattavaa todistusaineistoa vaan jokaisen pitää myös itse perehtyä aiheeseen ennenkuin lukitsee oman kantansa lopullisesti.

Tästä lähtien vastailen vain ensimmäiseen kommenttiisi jotta pikku hiljaa tämä voisi ehkä vaihteeksi muistuttaa jopa vähän enemmän asiallista keskustelua. Jos vastaisin aina noihin kaikkiin edes jollain tarkkuuden tasolla niin en paljon muuta ehtisi tekemäänkään eikä tämä s24 ole minulle mikään ykkösprioriteetti koskaan ollut omassa ajankäytössäni.

B

Lue lisää

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-660)

Belisario: "Castanedan ja köpistulkinnan yhteinen rajapinta on tietoisuus eli köpistulkinnassa joksikin tulkittu havainto romahduttaa todennäköisyysaallon ja Castanedalla taas intentio muokkaa todellisuutta uskomusten mukaiseksi ja koska periaatteessa kaikki havitseminen ja myös mittaaminen on intentionaalista niin ne viittaavat molemmat hyvin samantapaiseen asiaan."

Oma kommenttini tuohon liittyen on se, että "Castaneda:lla" intentio ei ole vain sitä, mikä tulkitaan tietoisesti intentioksi, vaan intention ajatellaan ilmeisesti saavan aikaan kaiken, eli olevan synonyymi ns. kaikenkattavalle selittämättömälle voimalle, jonka osalta puolestaan välttämättä lähes kaikki on myös nimenomaan tiedostamatonta, koska nagualismissa todellisuuden katsotaan olevan käytännössä ääretön ja henkilökohtaisen tason tietoisuus ei ole ääretön; ainakaan tavanomaisissa olosuhteissa.

Henkilökohtainen voima toisaalta on se osa tuosta em. kaikenkattavasta intentiosta, jonka tietty henkilö kokee korreloivan sen kanssa, minkä kokee olevan oma intentionsa. Mielestäni tapa, jolla henkilökohtainen voima vaikuttaa, on ensisijaisesti se, että se vaikuttaa kokoomapisteen sijaintiin, minkä vaikutukset puolestaan ovat ensisijaisesti juuri subjektiivisiin tulkintoihin liittyviä. Niillä on taatusti erittäin relevantteja vaikutuksia, mutta ne kohdistuvat ensisijaisesti tietyn jotakin kokevan henkilön tulkintoihin liittyen noihin kokemuksiin.

Henkilökohtaista voimaa voidaan tosin toki käyttää myös muiden ihmisten kokoomapisteiden siirtämiseen, mutta henkilökohtainen voima ei ole peräisin tietoisuudesta, vaan kyse on käyttökelpoisesta energiasta ja käyttökelpoisesta nimenomaan siinä merkityksessä, että se mahdollistaa käyttökelpoisen energian havaitsemisen, mikä tietysti toisaalta liittyy tietoisuuteen, mutta henkilökohtainen tietoisuus ei siis ole lähtökohta, vaan lopputuote ja oleellisesti nimenomaan persoonattoman todellisuuden kasaama väliaikainen konstruktio.

Nagualismissa ei siis oleteta sitä, että havainto tai sen intentionaalisuus sinällään itsessään jollakin tavalla muuttaisivat todellisuutta, vaan kyse on siitä, että ne vaikuttavat omalta osaltaan siihen, että mikä on todellisuuden tulkinta, mikä oikeastaan puolestaan tarkoittaa sitä, mikä osa todellisuudesta havaitaan, kun taas todellisuus sinällään on siinä merkityksessä stabiili, että kaikki sen mahdolliset osat ovat myös välttämättömiä, koska ne kaikki ovat välillisesti vuorovaikutuksessa toistensa kanssa, vaikka ne kaikki nimenomaan eivät tietenkään voikaan olla samanaikaisesti havaittavissa, mikä puolestaan synnyttää vaikutelman, että jotain merkittävää tapahtuu ajan funktiona, koska havainnot ovat paikallisia ja kokoomapiste ei voi olla täysin stabiili, koska kyseessä on rakenne, joka ei ole ääretön.

Tämä liittyy juurikin siihen, mistä puhuin aiemmin, eli ns. ajan pyörään, eli todellisuus on ääretön, tarkoittaen sitä, että sitä ei voida muuttaa, vaan kyse on siis vain siitä, että mitkä sen osat kulloinkin havaitaan, eli ns. mihin ajan pyörän uurteeseen kulloinkin tuijotetaan, mutta silti subjektiiviselta kannalta juuri se on oleellista ja mielestäni nagualismi resonoi paljon paremmin MWI-tulkinnan kanssa, koska nagualismissa puhutaan eksplisiittisesti äärettömästä todellisuudestaja todetaan, että emanaatiot omaavat energiaa ja tietoisuutta riippumatta siitä, että havaitaanko niitä kuten ihmisillä on tapana havaintoja tehdä.

Käytännössä emanaatioita ei havaita lainkaan kokoomapisteen tavanomaisessa sijainnissa, koska huomio kiinnittyy silloin sen sijaan kuvauksiin, mutta toisaalta silloin kun niiden kautta virtaa energiaa, ne voidaan havaita sinä, mitä nagualismissa kutsutaan vyöryväksi voimaksi, mikä tarkoittaa sellaista energiaa, joka havaitaan juuri sen jälkeen, kun se on vuorovaikuttanut ihmisen kanssa, tarkoittaen sitä, että ihmisen tietoisuus on lähtökohtaisesti aina ns. jälkijunassa energian suhteen, ennen kuin ihminen on onnistunut ns. kääntämään ajan pyörää, mikä tietysti tarkoittaa kokoomapisteen liikettä siten, että havaitaan edellä kuvatun sijasta kyseinen energia jo silloin, kun se vasta on alkamassa vuorovaikuttaa ihmisen kanssa.

Sanoisin, että kyky tuijottaa energiaa sekä silloin, kun se vasta on alkamassa vuorovaikuttamaan ihmisen kanssa, että silloin, kun se vasta on vuorovaikuttamassa ihmisen kanssa, on merkki siitä, että ihminen on tasapainossa, mikä ilmeisesti tarkoittaa sitä, että kokoomapisteen liike toivottuun suuntaan on silloin aikaansaatavissa väheisemmällä energiakulutuksella, kuin tavallisesti. Eli, optimi on tavallaan se tilanne, että kokoomapiste on; hyvin vertauskuvaannollisesti ilmaisten, kananmunan kärjen kohdalla, josta se on helppo saada vähäisellä säätöenergialla liikkumaan henkilökohtaisen voiman kanssa korreloivan intention mukaiseen suuntaan, mutta tietenkin sen intention tulee olla moitteeton, jotta se kokoomapisteen liike johtaisi entistä suurempaan käytettävissä olevaan energiamäärään...

Anonyymi kirjoitti:

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-660)

Belisario: "Castanedan ja köpistulkinnan yhteinen rajapinta on tietoisuus eli köpistulkinnassa joksikin tulkittu havainto romahduttaa todennäköisyysaallon ja Castanedalla taas intentio muokkaa todellisuutta uskomusten mukaiseksi ja koska periaatteessa kaikki havitseminen ja myös mittaaminen on intentionaalista niin ne viittaavat molemmat hyvin samantapaiseen asiaan."

Oma kommenttini tuohon liittyen on se, että "Castaneda:lla" intentio ei ole vain sitä, mikä tulkitaan tietoisesti intentioksi, vaan intention ajatellaan ilmeisesti saavan aikaan kaiken, eli olevan synonyymi ns. kaikenkattavalle selittämättömälle voimalle, jonka osalta puolestaan välttämättä lähes kaikki on myös nimenomaan tiedostamatonta, koska nagualismissa todellisuuden katsotaan olevan käytännössä ääretön ja henkilökohtaisen tason tietoisuus ei ole ääretön; ainakaan tavanomaisissa olosuhteissa.

Henkilökohtainen voima toisaalta on se osa tuosta em. kaikenkattavasta intentiosta, jonka tietty henkilö kokee korreloivan sen kanssa, minkä kokee olevan oma intentionsa. Mielestäni tapa, jolla henkilökohtainen voima vaikuttaa, on ensisijaisesti se, että se vaikuttaa kokoomapisteen sijaintiin, minkä vaikutukset puolestaan ovat ensisijaisesti juuri subjektiivisiin tulkintoihin liittyviä. Niillä on taatusti erittäin relevantteja vaikutuksia, mutta ne kohdistuvat ensisijaisesti tietyn jotakin kokevan henkilön tulkintoihin liittyen noihin kokemuksiin.

Henkilökohtaista voimaa voidaan tosin toki käyttää myös muiden ihmisten kokoomapisteiden siirtämiseen, mutta henkilökohtainen voima ei ole peräisin tietoisuudesta, vaan kyse on käyttökelpoisesta energiasta ja käyttökelpoisesta nimenomaan siinä merkityksessä, että se mahdollistaa käyttökelpoisen energian havaitsemisen, mikä tietysti toisaalta liittyy tietoisuuteen, mutta henkilökohtainen tietoisuus ei siis ole lähtökohta, vaan lopputuote ja oleellisesti nimenomaan persoonattoman todellisuuden kasaama väliaikainen konstruktio.

Nagualismissa ei siis oleteta sitä, että havainto tai sen intentionaalisuus sinällään itsessään jollakin tavalla muuttaisivat todellisuutta, vaan kyse on siitä, että ne vaikuttavat omalta osaltaan siihen, että mikä on todellisuuden tulkinta, mikä oikeastaan puolestaan tarkoittaa sitä, mikä osa todellisuudesta havaitaan, kun taas todellisuus sinällään on siinä merkityksessä stabiili, että kaikki sen mahdolliset osat ovat myös välttämättömiä, koska ne kaikki ovat välillisesti vuorovaikutuksessa toistensa kanssa, vaikka ne kaikki nimenomaan eivät tietenkään voikaan olla samanaikaisesti havaittavissa, mikä puolestaan synnyttää vaikutelman, että jotain merkittävää tapahtuu ajan funktiona, koska havainnot ovat paikallisia ja kokoomapiste ei voi olla täysin stabiili, koska kyseessä on rakenne, joka ei ole ääretön.

Tämä liittyy juurikin siihen, mistä puhuin aiemmin, eli ns. ajan pyörään, eli todellisuus on ääretön, tarkoittaen sitä, että sitä ei voida muuttaa, vaan kyse on siis vain siitä, että mitkä sen osat kulloinkin havaitaan, eli ns. mihin ajan pyörän uurteeseen kulloinkin tuijotetaan, mutta silti subjektiiviselta kannalta juuri se on oleellista ja mielestäni nagualismi resonoi paljon paremmin MWI-tulkinnan kanssa, koska nagualismissa puhutaan eksplisiittisesti äärettömästä todellisuudestaja todetaan, että emanaatiot omaavat energiaa ja tietoisuutta riippumatta siitä, että havaitaanko niitä kuten ihmisillä on tapana havaintoja tehdä.

Käytännössä emanaatioita ei havaita lainkaan kokoomapisteen tavanomaisessa sijainnissa, koska huomio kiinnittyy silloin sen sijaan kuvauksiin, mutta toisaalta silloin kun niiden kautta virtaa energiaa, ne voidaan havaita sinä, mitä nagualismissa kutsutaan vyöryväksi voimaksi, mikä tarkoittaa sellaista energiaa, joka havaitaan juuri sen jälkeen, kun se on vuorovaikuttanut ihmisen kanssa, tarkoittaen sitä, että ihmisen tietoisuus on lähtökohtaisesti aina ns. jälkijunassa energian suhteen, ennen kuin ihminen on onnistunut ns. kääntämään ajan pyörää, mikä tietysti tarkoittaa kokoomapisteen liikettä siten, että havaitaan edellä kuvatun sijasta kyseinen energia jo silloin, kun se vasta on alkamassa vuorovaikuttaa ihmisen kanssa.

Sanoisin, että kyky tuijottaa energiaa sekä silloin, kun se vasta on alkamassa vuorovaikuttamaan ihmisen kanssa, että silloin, kun se vasta on vuorovaikuttamassa ihmisen kanssa, on merkki siitä, että ihminen on tasapainossa, mikä ilmeisesti tarkoittaa sitä, että kokoomapisteen liike toivottuun suuntaan on silloin aikaansaatavissa väheisemmällä energiakulutuksella, kuin tavallisesti. Eli, optimi on tavallaan se tilanne, että kokoomapiste on; hyvin vertauskuvaannollisesti ilmaisten, kananmunan kärjen kohdalla, josta se on helppo saada vähäisellä säätöenergialla liikkumaan henkilökohtaisen voiman kanssa korreloivan intention mukaiseen suuntaan, mutta tietenkin sen intention tulee olla moitteeton, jotta se kokoomapisteen liike johtaisi entistä suurempaan käytettävissä olevaan energiamäärään...

Lue lisää

XPR-660:

Intentio ei ole sama asia kuin olla tietoinen jostakin vaan intentio määritellään yleensä tarkoitukseen tai pyrkimykseen liittyväksi asiaksi jonka ei siis tarvitse välttämättä olla tietoista vaan myös alitajuista ja esim. vaistomaista.

Jokainen eliö voi käyttäytyä jollain tasolla intentionaalisesti ja myös ihmisten suunnittelemilla koneilla on jokin tarkoitus tai päämäärä. Ns. elottomalla aineella ei ole intentiota vaan kyse on lähinnä mekaanisista säännönmukaisuuksista tai jonkinlaisesta satunnaisuudesta jolla ei ole selkeää suuntaa.

Tuo Castanedan kuvaama "kaikenkattava selittämätön voima" tai "Henki" on sellainen asia jonka kanssa on vaikeaa tai mahdotonta luoda mitään konkreettista persoonallista suhdetta vaan se on vähän samantapainen suuri abstraktio kuin käsite "ihmiskunta" eli siinä mielessä puhtaasti analyyttisen ja persoonattoman tason asia eli ei esim. sen nagualistisen tai minkä tahansa ns. "henkisen" ja persoonallisen ja konkreettisen itsensä kehittämisen kannalta aika merkityksetöntä. Yhtä hyvin voisi puhua ns. "Suuresta Tuntemattomasta" johon käsitteeseen voi sitten ladata kaikkea sellaista mitä ei osata kunnolla hahmottaa, ymmärtää eikä soveltaa mihinkään.

"Henkilökohtainen voima toisaalta on se osa tuosta em. kaikenkattavasta intentiosta, jonka tietty henkilö kokee korreloivan sen kanssa, minkä kokee olevan oma intentionsa. "

Uskonnoissa tuota "kaikenkattavaa intentiota" kutsutaan "Jumalaksi" missä usein piilee suuri vaara samaistumisen takia koska jokainen konkreettinen yksilö on aina jollain tavalla epätäydellinen ja erehtyväinen ja jos sitä vaaraa ei osata tai haluta tiedostaa niin päädytään hyvin helposti sellaiseen dogmaattisuuteen ja ehdottoman oikeassa olemisen illuusioon mikä ihmiskunnan historiassa on aina ja säännönmukaisesti jossain vaiheessa rappeuttanut kaikki ns. "viralliset" instituutiot sisältäpäin kuten kirkot ja nykyään hyvin selkeästi myös tiedeyhteisön.

Luottamus pitää aina ansaita jollain konkreettisella tavalla eikä sitä voi vaatia minkään aseman tai statuksen perusteella mitenkään itsestäänselvästi olemassaolevana koska sellainen on lähinnä jonkinlaista narsistista hubrista.

"Henkilökohtaista voimaa voidaan tosin toki käyttää myös muiden ihmisten kokoomapisteiden siirtämiseen,"
Tuo on ns. "mustaa magiaa" jos siihen ei kysytä ensin lupaa asianosaisilta.



"mutta henkilökohtainen voima ei ole peräisin tietoisuudesta, vaan kyse on käyttökelpoisesta energiasta ja käyttökelpoisesta nimenomaan siinä merkityksessä, että se mahdollistaa käyttökelpoisen energian havaitsemisen"

Minusta olet aivan liian analyyttinen ja minusta esim. Gurdjieffin opetusten hyvä puoli on nimenomaan siinä että jokainen työskentelee vain itsensä kanssa eikä pyri manipuloimaan muita ja vain sitä kautta vähitellen kehittyy keskinäinen luottamus joka voi perustua vain persoonalliseen ja tasapuoliseen vuorovaikutukseen.

Kun puhutaan energiasta niin sen energian pitää olla oikean laatuista eli esim. se energia mitä käytetään rutiineissa ja tavoissa ei riitä sellaiseen mikä edellyttää syvää keskittymistä ja tarkkaavaisuutta ja asianmukainen tulos voidaan saavuttaa vain jos sitä oikeaa energian laatua on riittävästi ja sen vaikutus on tarpeeksi intensiivistä. Tätä energiaa voi nimittää sensitiiviseksi energiaksi ja sitten ns. "kosmiset" energiat eivät koskaan ole omia vaan niissä voi olla ainoastaan osallisena.




", mikä tietysti toisaalta liittyy tietoisuuteen, mutta henkilökohtainen tietoisuus ei siis ole lähtökohta, vaan lopputuote ja oleellisesti nimenomaan persoonattoman todellisuuden kasaama väliaikainen konstruktio."

Jos vuorovaikutus todellisuuden kanssa ei ole läpikotaisin persoonallista eli konkreettista niin kyse on pelkästään loogisista konstruktioista metakognition tasolla mikä ei johda mihinkään.

Nykyisessä metakognition läpitunkemassa antikulttuurissa ja antihumanismissa kuvitellaan että voidaan korjata todellisia ongelmia vain pelkästään määrittelemällä ne ongelmat olemattomiksi käyttämällä esim. kiertoilmaisuja yms. kielen käsitteellisen tason manipulointia mikä on sekä massiivista huijausta että myös massiivista itsepetosta ja myös tiedeyhteisö on selkeästi omaksunut sellaisen todellisuuden hahmotustavan ja paradigman ihan samalla tavalla kuin esim. Katolinen kirkko aikoinaan.

Minusta todellisuutta voi ja pitääkin yrittää muuttaa mutta ei suurten abstraktioiden tasolla vaan hyvin paikallisesti ihmisten välisten vuorovaikutusten tasolla jättäen samalla kaikki mahdoliset institutionaaliset suurten abstraktioiden illuusioihin perustuvat instanssit omaan olemattomaan arvoonsa.

B

Anonyymi kirjoitti:

Voisit yrittää tiivistää kommenttisi yhteen viestiin eli siihen n. 5000 merkkiin kerrallaan niin niihin voisi vastata kohtuullisella vaivalla.

Myönnän kirjoittaneeni monissa kohdin hieman epätarkasti koska en halua toistaa jokaisessa ketjussa samoja asioita joista muodostuu se viitekehys minkä puitteissa kirjoittamani on edes jotenkin oikeansuuntaisesti ymmärrettävissä.

Suurin osa aloituksistani edellyttäisi melko pitkiä ja yksityiskohtaisia johdantoja jotta oma kantani olisi ymmärrettävissä helpommin koska en yleensä käsittele kovin tavanomaisia aiheita vaan melko vähän tunnettua ja melko esoteerista aineistoa eli sellaista mikä ei kuulu ns. yleissivistykseen eikä yleensä edes yliopistojen opetussuunnitelmiin.

...
1:
Castanedan ja köpistulkinnan yhteinen rajapinta on tietoisuus eli köpistulkinnassa joksikin tulkittu havainto romahduttaa todennäköisyysaallon ja Castanedalla taas intentio muokkaa todellisuutta uskomusten mukaiseksi ja koska periaatteessa kaikki havitseminen ja myös mittaaminen on intentionaalista niin ne viittaavat molemmat hyvin samantapaiseen asiaan.
Kaksoisrakokokeesta en kirjoittanut mitään vaikka periaatteessa esim. Dean Radin on tehnyt intentiokokeita kaksoisrakokokeeseen liittyen. Useimmat ammattifyysikot eivät halua ottaa huomioon tietoisuutta millään tavalla joten köpistulkinta on heille vain lähinnä ns. dekoherenssia mittaustapahtuman tuloksena.

Oma kantani on että on vain yksi todellisuus eikä erikseen makro & mikromaailmaa omine erilaisine säännönmukaisuuksineen. Muiistaakseni hyvin monen molekyylin kokonaisuuksilla on saatu aikaan kvanttivaikutuksia (ns. Bucky ball) ja sen takia olen sitä mieltä että kvantti-ilmiöitä on myös makromaailma täynnä vaikka niitä onkin nykyisen tekniikan välinein hyvin vaikeaa mitata (esim. kaikki biologiaan ja tietoisuuteen liittyvä).
..
Useimmat ihmiset eivät kykene riittävän koherenttiin ja pitkäkestoiseen intentioon vaan heidän intentionsa pääsääntöisesti kumoavat toisiaan ja noissa mainitsemissani intentiokokeissa käytettiin koehenkilöinä vain harjaantuneita meditoijia.
..
Luottamus lääkäriin ja lääketieteeseen liittyy placebo-ilmiöön ja vastaavasti toisinpäin epäluottamus tuottaa noseboa. Placeboa on tutkittu aika laajasti ja sen on todettu aiheuttavan selittämättömiä parantumisia. Eri juttu on sitten se että esim. ideologisista ja metafyysistä syistä sitä ei haluta myöntää.
..

Esität turhan paljon olkiukkoja lähes jokaisessa kommentissasi ja niiden väärinkäsitysten korjaaminen on minulle turhan työlästä ja aikaavievää. Itse olen lueskellut aika paljon kaikesta siitä mistä tänne kirjoittelen eli en tietenkään pysty esittämään tänne mitään kattavaa todistusaineistoa vaan jokaisen pitää myös itse perehtyä aiheeseen ennenkuin lukitsee oman kantansa lopullisesti.

Tästä lähtien vastailen vain ensimmäiseen kommenttiisi jotta pikku hiljaa tämä voisi ehkä vaihteeksi muistuttaa jopa vähän enemmän asiallista keskustelua. Jos vastaisin aina noihin kaikkiin edes jollain tarkkuuden tasolla niin en paljon muuta ehtisi tekemäänkään eikä tämä s24 ole minulle mikään ykkösprioriteetti koskaan ollut omassa ajankäytössäni.

B

Lue lisää

B:
"Oma kantani on että on vain yksi todellisuus eikä erikseen makro & mikromaailmaa omine erilaisine säännönmukaisuuksineen. Muiistaakseni hyvin monen molekyylin kokonaisuuksilla on saatu aikaan kvanttivaikutuksia (ns. Bucky ball) ja sen takia olen sitä mieltä että kvantti-ilmiöitä on myös makromaailma täynnä vaikka niitä onkin nykyisen tekniikan välinein hyvin vaikeaa mitata (esim. kaikki biologiaan ja tietoisuuteen liittyvä)."

Bucky Ball on yksittäinen molekyyli. Sen keskipiste käyttäytyy kuin yksittäinen QM-hiukkanen kaksoisrakokokeessa. Tämä QM-käytös häviää tasaisesti olemattomiin, jos molekyyli on lämmin (molekyylin lämpötila on joko sen lähetysaineen lämpötila, sen säteilemän säteilyn lämpötila tai sen osien värähtelyn lämpötila, ja usein kaikki näistä yhtäaikaa) tai jos molekyylejä lähetetään kokeeseen monta kerralla ja tämän voi mitata esim. molekyylihöyryn paineena (*). Biologiaan liitetyt suuren tai pienen objektin keskipisteen QM-liikkeet ovat yhdentekeviä, koska biologiassa on lämmintä ja tiheää. Mutta biologian ratkiaisevat osat molekyylin sisällä ovat vain QM:ää ja niissä voi esiintyä satunnaisuutta esim. sen suhteen, että milloin määriteltyyn sidokseen voi sitoutua, ja milloin kestää kauemmin.

(*) Tällaiseen havaintoon kuten sivu 39 kuva 3:
https://www.oeaw.ac.at/fileadmin/Institute/IQOQI-Vienna/PDF/publications-zeilinger/2005_-_Physics_World_-_Probing_the_limits_of_the_quantum_world.pdf
kannattaisi varmaan B:nkin tehdä sitä paljon puhuttua havaintojen tulkintaa. Jos alla on esim. tietoisuuden ja interferenssin vertaamista keskenään tapauksessa, missä interferenssi pystyy tapahtumaan täysin hyvien koejärjestelyjen ansiosta, niin mikä on tietoisuuden ja paineen/lämpötilan yhteinen rajapinta, silloin kun interferenssiä ei pysty tapahtumaan näiden takia. (Tai tässä tarkoitetaan silloin, että hyvä koejärjestely on myös määritelmältään aina esim. matala lämpö ja ei painetta, ja siihen pitää olla rajapinta).

B:
"Castanedan ja köpistulkinnan yhteinen rajapinta on tietoisuus eli köpistulkinnassa joksikin tulkittu havainto romahduttaa todennäköisyysaallon ja Castanedalla taas intentio muokkaa todellisuutta uskomusten mukaiseksi ja koska periaatteessa kaikki havitseminen ja myös mittaaminen on intentionaalista niin ne viittaavat molemmat hyvin samantapaiseen asiaan."

Tässä ei ole juuri mitään merkitystä sillä, mihin tulkintaan viitataan. Niissä on kaikissa jokin efekti sille, että jotain erilaista kuten romahtaminen on, eikä ole samanlaista aaltoa enää käyttöön. Ihmisen biologian syntymiseksi täytyy syntyä jossain määrin klassista ainetta, missä DNA-molekyyli ei voi olla kaikissa paikoissa yhtäaikaa tai esim. yhtä kaukana kuin se on itse pitkä. Silti sen täytyy olla syntynyt mikromaailman säännöillä. Ennen muinoin meressä elävien bakteerien DNA-molekyylejä ei pidätelty paikoillaan mittaamalla.

"joksikin tulkittu havainto romahduttaa todennäköisyysaallon"

Tällainen kirjoitus ei kelpaa mihinkään. Kirjoitin maanantaina esimerkin yhdestä havainnosta, jota tulkitsi yhtenä vuotena Bohr ja vuosia myöhemmin Heisenberg. Kummassakaan tapauksessa ei ole voinut teorian mukaan tapahtua elektronin paikan aaltofunktion romahdusta. Havainnossa oli luotu fotoneja, jotka olivat todella satunnaisia paikkansa suhteen. Fotonit olivat sellaisia, mitkä katoavat täysin niiden havainnossa, mitä pidetään fotoniin liittyvän mutta yleensä suuremman kvanttitilan romahduksena, kun esim. Köpenhamina saa päättää. Elektroni ja atomi, josta fotonit tulivat, muutti elektronin energian arvoa ominaisarvosta toiseen. Elektronin paikan aalto oli näille eri, mutta ei kummassakaan romahtanut.

Jos verrataan myös yllä käytyyn GR-keskusteluun, niin kuka on Köpenhaminan tulkinnan ensimmäinen ideoija ja oletko tutustunut häneen? Sen sijaan, että JTHRT, voitaisiin puhua jostain, mikä on nimeltään 'subjektiivisuus ja Kööpenhamina' (SubKöp). Tämä on historiallisesti käytetty sana. Sanana sillä ei ollut 'ehkä' silloin mitään sovittua määritelmää eri sanojien kesken, ja tarkoitan että ei tarvitse olla nytkään edes minulta muille.

Onko SubKöpillä kuitenkin sinusta jokin postulaatin, teorian ja muunlaisen ajattelun rakenne? Se esiintyy sinusta ns. tulkinnassa, mutta periaatteessa tulkinta ei ole välttämättä mikään tietyistä rakenteen osista tai edusta sitä mikä on niistä kaikkein 'muunlaisin'. Tavalliset postulaatit ja teoriat ovat QM:ssä monesti vain esiintyneenä tulkintoina, koska ne ovat saman asian teoria, ilman empiirisesti kokeiltavia eroja. Toisenlainen tulkinta on sellainen, missä joku voisi väkisin pitää jotain asiaa tulkintana, jos sillä ei ole tärkeitä teorian rakenteita, mutta se täytyy jostain syystä sanoa. Monesti matematiikka pitää tulkita ja QM:ssä esiintyvät ikäänkuin todennäköisyyslaskut ovat olleet monen tulkinnan kohteena ensimmäisinä QM-vuosina.

Jos joku on ajatellut SubKöpin, niin kenen alkuperäinen ajatus se on, ja ketä olet lukenut?

1

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Oma kantani on että on vain yksi todellisuus eikä erikseen makro & mikromaailmaa omine erilaisine säännönmukaisuuksineen. Muiistaakseni hyvin monen molekyylin kokonaisuuksilla on saatu aikaan kvanttivaikutuksia (ns. Bucky ball) ja sen takia olen sitä mieltä että kvantti-ilmiöitä on myös makromaailma täynnä vaikka niitä onkin nykyisen tekniikan välinein hyvin vaikeaa mitata (esim. kaikki biologiaan ja tietoisuuteen liittyvä)."

Bucky Ball on yksittäinen molekyyli. Sen keskipiste käyttäytyy kuin yksittäinen QM-hiukkanen kaksoisrakokokeessa. Tämä QM-käytös häviää tasaisesti olemattomiin, jos molekyyli on lämmin (molekyylin lämpötila on joko sen lähetysaineen lämpötila, sen säteilemän säteilyn lämpötila tai sen osien värähtelyn lämpötila, ja usein kaikki näistä yhtäaikaa) tai jos molekyylejä lähetetään kokeeseen monta kerralla ja tämän voi mitata esim. molekyylihöyryn paineena (*). Biologiaan liitetyt suuren tai pienen objektin keskipisteen QM-liikkeet ovat yhdentekeviä, koska biologiassa on lämmintä ja tiheää. Mutta biologian ratkiaisevat osat molekyylin sisällä ovat vain QM:ää ja niissä voi esiintyä satunnaisuutta esim. sen suhteen, että milloin määriteltyyn sidokseen voi sitoutua, ja milloin kestää kauemmin.

(*) Tällaiseen havaintoon kuten sivu 39 kuva 3:
https://www.oeaw.ac.at/fileadmin/Institute/IQOQI-Vienna/PDF/publications-zeilinger/2005_-_Physics_World_-_Probing_the_limits_of_the_quantum_world.pdf
kannattaisi varmaan B:nkin tehdä sitä paljon puhuttua havaintojen tulkintaa. Jos alla on esim. tietoisuuden ja interferenssin vertaamista keskenään tapauksessa, missä interferenssi pystyy tapahtumaan täysin hyvien koejärjestelyjen ansiosta, niin mikä on tietoisuuden ja paineen/lämpötilan yhteinen rajapinta, silloin kun interferenssiä ei pysty tapahtumaan näiden takia. (Tai tässä tarkoitetaan silloin, että hyvä koejärjestely on myös määritelmältään aina esim. matala lämpö ja ei painetta, ja siihen pitää olla rajapinta).

B:
"Castanedan ja köpistulkinnan yhteinen rajapinta on tietoisuus eli köpistulkinnassa joksikin tulkittu havainto romahduttaa todennäköisyysaallon ja Castanedalla taas intentio muokkaa todellisuutta uskomusten mukaiseksi ja koska periaatteessa kaikki havitseminen ja myös mittaaminen on intentionaalista niin ne viittaavat molemmat hyvin samantapaiseen asiaan."

Tässä ei ole juuri mitään merkitystä sillä, mihin tulkintaan viitataan. Niissä on kaikissa jokin efekti sille, että jotain erilaista kuten romahtaminen on, eikä ole samanlaista aaltoa enää käyttöön. Ihmisen biologian syntymiseksi täytyy syntyä jossain määrin klassista ainetta, missä DNA-molekyyli ei voi olla kaikissa paikoissa yhtäaikaa tai esim. yhtä kaukana kuin se on itse pitkä. Silti sen täytyy olla syntynyt mikromaailman säännöillä. Ennen muinoin meressä elävien bakteerien DNA-molekyylejä ei pidätelty paikoillaan mittaamalla.

"joksikin tulkittu havainto romahduttaa todennäköisyysaallon"

Tällainen kirjoitus ei kelpaa mihinkään. Kirjoitin maanantaina esimerkin yhdestä havainnosta, jota tulkitsi yhtenä vuotena Bohr ja vuosia myöhemmin Heisenberg. Kummassakaan tapauksessa ei ole voinut teorian mukaan tapahtua elektronin paikan aaltofunktion romahdusta. Havainnossa oli luotu fotoneja, jotka olivat todella satunnaisia paikkansa suhteen. Fotonit olivat sellaisia, mitkä katoavat täysin niiden havainnossa, mitä pidetään fotoniin liittyvän mutta yleensä suuremman kvanttitilan romahduksena, kun esim. Köpenhamina saa päättää. Elektroni ja atomi, josta fotonit tulivat, muutti elektronin energian arvoa ominaisarvosta toiseen. Elektronin paikan aalto oli näille eri, mutta ei kummassakaan romahtanut.

Jos verrataan myös yllä käytyyn GR-keskusteluun, niin kuka on Köpenhaminan tulkinnan ensimmäinen ideoija ja oletko tutustunut häneen? Sen sijaan, että JTHRT, voitaisiin puhua jostain, mikä on nimeltään 'subjektiivisuus ja Kööpenhamina' (SubKöp). Tämä on historiallisesti käytetty sana. Sanana sillä ei ollut 'ehkä' silloin mitään sovittua määritelmää eri sanojien kesken, ja tarkoitan että ei tarvitse olla nytkään edes minulta muille.

Onko SubKöpillä kuitenkin sinusta jokin postulaatin, teorian ja muunlaisen ajattelun rakenne? Se esiintyy sinusta ns. tulkinnassa, mutta periaatteessa tulkinta ei ole välttämättä mikään tietyistä rakenteen osista tai edusta sitä mikä on niistä kaikkein 'muunlaisin'. Tavalliset postulaatit ja teoriat ovat QM:ssä monesti vain esiintyneenä tulkintoina, koska ne ovat saman asian teoria, ilman empiirisesti kokeiltavia eroja. Toisenlainen tulkinta on sellainen, missä joku voisi väkisin pitää jotain asiaa tulkintana, jos sillä ei ole tärkeitä teorian rakenteita, mutta se täytyy jostain syystä sanoa. Monesti matematiikka pitää tulkita ja QM:ssä esiintyvät ikäänkuin todennäköisyyslaskut ovat olleet monen tulkinnan kohteena ensimmäisinä QM-vuosina.

Jos joku on ajatellut SubKöpin, niin kenen alkuperäinen ajatus se on, ja ketä olet lukenut?

1

Lue lisää

Joitain huomioita Köpenhaminasta muutoin kuin SubKöpistä:

Köpenhaminan mahdollisten tekijöiden ensimmäisten kirjoitusten aikaan 20-40 -luvulla ei ollut vielä kenenkään mielestä kiirettä sanoa, että maailma koostuu vain mikromaailmasta. Useat Bohrin kirjoitukset pakottavat olemaan kahden maailman kannalla tai ainakin olemaan tekemättä mitään väitteitä, jotka eivät aina hyödynnä klassista (nimeonmaan isoja objekteja). Hänestä tärkeintä on ettei saa väittää tietävänsä maailmasta ja kuvusta kaksi mitään, eikä yleensä myöskän mikromaailmasta. Heisenberg oli hänen kanssaan eri mieltä ja väitti aluksi olevan kaksi maailmaa, joista voidaan väittää asioita yhdessä ja erikseen. Joidenkin kyynisten kommentoijien kirjoitukset lähtevät siitä, että QM-teoria ehkä kehittyy vielä lisää, ja asiaa voi katsoa sitten. Tällä tavalla, kun ainakaan Bohrimainen Köpenhamina ei ota millään aaltofunktion romahtamisella mitään kantaa mihinkään kooltaan suuren asian käyttäytymiseen, se on helppo valjastaa keppihevokseksi juuri kohdassa, missä se ei ole mitään mieltä.

Bohr ei oikeastaan itse kirjoita romahtavista aaltofunktioistakaan, koska tämä on hänestä liian suoraa väitettyä tietoa mikromaailmasta. Sen sijaan samaa asiaa ajaa hänellä se, että tietyt klassiset objektit tekevät mikromaailmassa oletetuista aalloista asioita, jotka tulevat näkyviin mittauslevyillä (erillisinä hiukkasina). Köpenhamina-tulkinta ei ole tältäosin vain Bohrin ajatusten kirjoittama.

Tuliko muuten missään kohtaa selväksi, että Köpenhaminan tulkinnan joidenkin kirjoittajien kirjoituksen hetkellä ei ollut tietoa epälokaaliudesta eikä kietoutumisesta kuten nyt. Sanoit 1-3-7 -ketjussa tarkemmin, että "Tämä ambience-kenttä on muokattavissa intentiolla ja/tai sähkömagneettisen templaatin avulla epälineaarisesti ja epälokaalisti." Mikset koskaan vertaa tätä siihen, että yhteisellä rajapinnallasi Kööpenhaminaan jälkimmäisessä sen pitäisi olla mahdollista niillä välineillä, mitä Kööpenhamina mainitsee, eikä epälokaalius tulisi edes kyseeseen? Vai ovatko rajapinnat ristiriitaiset?

"Kaksoisrakokokeesta en kirjoittanut mitään vaikka periaatteessa esim. Dean Radin on tehnyt intentiokokeita kaksoisrakokokeeseen liittyen. Useimmat ammattifyysikot eivät halua ottaa huomioon tietoisuutta millään tavalla joten köpistulkinta on heille vain lähinnä ns. dekoherenssia mittaustapahtuman tuloksena."

Sinun kai tulisi vaatia historiallista korrektiutta tässä sen suhteen, mitä voi sanoa Köpenhaminan tulkinnaksi, ja mikä on tehty vasta myöhemmin. Ja samalla voitaisiin vaatia nykyhetkistä korrektiutta, että sanoisit niiden fyysikoiden nimet, jotka eivät ole historiallisesti korrekteja jo valmiiksi.

Vaikka joku sanoisi mittaustapahtumassa olevan dekoherenssia, niin miksi dekoherenssi ei ole sinusta Sub? Vaikka silti muut matemaattiset muutokset matemaattisiin aaltofunktioihin samalla kuitenkin ovat? Voidaanko tietoisuutta liittää ja poistaa vaikuttamasta asioihin käyttämällä keinoja, kuten matemaattinen logiikka (joka on kuin yleistys sille, mitä voitaisiin keksiä eri tapauksiksi aaltofunktion muuntoa varten)? Ehkä jokin on sinusta Sub vain silloin, kun joku muu on sanonut siitä, että 'tulkitsee' sen tietoisuudeksi. Tämä varmaan tarkoittaa, että tieteellisessä menetelmässä (tai siinä, mitä tietessä on tapahtunut) osataan tehdä esim. filosofiaa ja tulkintoja täydellisesti. Mutta jos on jokin päämäärä, sitä varten pitäisi olla kehittelillä erilaisia matemaattisia lähestymistapoja. En voi päättää tätä kohtaa täyteen absurdiuteen, koska edelleen saatat ajatella, että päämäärän valinta on olemassa ja keskeisenä. Hyvin usein jopa päämärän valinta on sinusta kuin se voisi muuttaa kaiken mitä merkitystä asioilla seuraavaksi sanotaan olevan (useita päämääriä varten (*)), mutta samalla tämä ei kuitenkaan ole sinusta riittävä. Sanot nimittäin usein, että matemaattinen teoria kuten 'muutama luku tätä kautta ja muutama luku tuonne' on jotain, mikä on oikean päämäärän palveluksessa jotain, mikä tukee sitä, että Sub-päämäärä elää. Ja se elää paljon paremmin kuin, jos olisi ajatellut ettei matematiikalla ollut siihen enää päämäärän valinnan jälkeen vaikutusta.

(*) Jos päämäärä ei ole Sub, ei matematiikasta saa tehdä johtopäätöstä, onko Sub. Jos päämäärä on Sub, ovat jotkin matematiikat Subia vastaan, ja Subin puolesta.

Dean Radin ei muuten kirjoittanut varmaan koskaan puolesta tai vastaan -periaattella yhdestäkään eri tavasta tai tulkinnasta tehdä matematiikkaa QM:ssä. Hän olisi siten voinut alkaa toimeensa pelkästä empiirisestä lähtökohdasta. Että joskus tietousuus näkyy. Onko sinusta kenelläkään esim. olemassa mitään havainnon tulkintaa (eli jotain, mikä on teoria, ja esim. sovitettu tulokseen) - ja ei niinkään uutena vaan valmiiksi vanhoissa - tuloksille, mitä hänellä on? Vertaa missä muussa yhteydessä sellaista olisi käytetty, niin saat selville, oliko teorian valintaan liittyvillä asioilla merkitystä tässä.

2

Anonyymi kirjoitti:

Joitain huomioita Köpenhaminasta muutoin kuin SubKöpistä:

Köpenhaminan mahdollisten tekijöiden ensimmäisten kirjoitusten aikaan 20-40 -luvulla ei ollut vielä kenenkään mielestä kiirettä sanoa, että maailma koostuu vain mikromaailmasta. Useat Bohrin kirjoitukset pakottavat olemaan kahden maailman kannalla tai ainakin olemaan tekemättä mitään väitteitä, jotka eivät aina hyödynnä klassista (nimeonmaan isoja objekteja). Hänestä tärkeintä on ettei saa väittää tietävänsä maailmasta ja kuvusta kaksi mitään, eikä yleensä myöskän mikromaailmasta. Heisenberg oli hänen kanssaan eri mieltä ja väitti aluksi olevan kaksi maailmaa, joista voidaan väittää asioita yhdessä ja erikseen. Joidenkin kyynisten kommentoijien kirjoitukset lähtevät siitä, että QM-teoria ehkä kehittyy vielä lisää, ja asiaa voi katsoa sitten. Tällä tavalla, kun ainakaan Bohrimainen Köpenhamina ei ota millään aaltofunktion romahtamisella mitään kantaa mihinkään kooltaan suuren asian käyttäytymiseen, se on helppo valjastaa keppihevokseksi juuri kohdassa, missä se ei ole mitään mieltä.

Bohr ei oikeastaan itse kirjoita romahtavista aaltofunktioistakaan, koska tämä on hänestä liian suoraa väitettyä tietoa mikromaailmasta. Sen sijaan samaa asiaa ajaa hänellä se, että tietyt klassiset objektit tekevät mikromaailmassa oletetuista aalloista asioita, jotka tulevat näkyviin mittauslevyillä (erillisinä hiukkasina). Köpenhamina-tulkinta ei ole tältäosin vain Bohrin ajatusten kirjoittama.

Tuliko muuten missään kohtaa selväksi, että Köpenhaminan tulkinnan joidenkin kirjoittajien kirjoituksen hetkellä ei ollut tietoa epälokaaliudesta eikä kietoutumisesta kuten nyt. Sanoit 1-3-7 -ketjussa tarkemmin, että "Tämä ambience-kenttä on muokattavissa intentiolla ja/tai sähkömagneettisen templaatin avulla epälineaarisesti ja epälokaalisti." Mikset koskaan vertaa tätä siihen, että yhteisellä rajapinnallasi Kööpenhaminaan jälkimmäisessä sen pitäisi olla mahdollista niillä välineillä, mitä Kööpenhamina mainitsee, eikä epälokaalius tulisi edes kyseeseen? Vai ovatko rajapinnat ristiriitaiset?

"Kaksoisrakokokeesta en kirjoittanut mitään vaikka periaatteessa esim. Dean Radin on tehnyt intentiokokeita kaksoisrakokokeeseen liittyen. Useimmat ammattifyysikot eivät halua ottaa huomioon tietoisuutta millään tavalla joten köpistulkinta on heille vain lähinnä ns. dekoherenssia mittaustapahtuman tuloksena."

Sinun kai tulisi vaatia historiallista korrektiutta tässä sen suhteen, mitä voi sanoa Köpenhaminan tulkinnaksi, ja mikä on tehty vasta myöhemmin. Ja samalla voitaisiin vaatia nykyhetkistä korrektiutta, että sanoisit niiden fyysikoiden nimet, jotka eivät ole historiallisesti korrekteja jo valmiiksi.

Vaikka joku sanoisi mittaustapahtumassa olevan dekoherenssia, niin miksi dekoherenssi ei ole sinusta Sub? Vaikka silti muut matemaattiset muutokset matemaattisiin aaltofunktioihin samalla kuitenkin ovat? Voidaanko tietoisuutta liittää ja poistaa vaikuttamasta asioihin käyttämällä keinoja, kuten matemaattinen logiikka (joka on kuin yleistys sille, mitä voitaisiin keksiä eri tapauksiksi aaltofunktion muuntoa varten)? Ehkä jokin on sinusta Sub vain silloin, kun joku muu on sanonut siitä, että 'tulkitsee' sen tietoisuudeksi. Tämä varmaan tarkoittaa, että tieteellisessä menetelmässä (tai siinä, mitä tietessä on tapahtunut) osataan tehdä esim. filosofiaa ja tulkintoja täydellisesti. Mutta jos on jokin päämäärä, sitä varten pitäisi olla kehittelillä erilaisia matemaattisia lähestymistapoja. En voi päättää tätä kohtaa täyteen absurdiuteen, koska edelleen saatat ajatella, että päämäärän valinta on olemassa ja keskeisenä. Hyvin usein jopa päämärän valinta on sinusta kuin se voisi muuttaa kaiken mitä merkitystä asioilla seuraavaksi sanotaan olevan (useita päämääriä varten (*)), mutta samalla tämä ei kuitenkaan ole sinusta riittävä. Sanot nimittäin usein, että matemaattinen teoria kuten 'muutama luku tätä kautta ja muutama luku tuonne' on jotain, mikä on oikean päämäärän palveluksessa jotain, mikä tukee sitä, että Sub-päämäärä elää. Ja se elää paljon paremmin kuin, jos olisi ajatellut ettei matematiikalla ollut siihen enää päämäärän valinnan jälkeen vaikutusta.

(*) Jos päämäärä ei ole Sub, ei matematiikasta saa tehdä johtopäätöstä, onko Sub. Jos päämäärä on Sub, ovat jotkin matematiikat Subia vastaan, ja Subin puolesta.

Dean Radin ei muuten kirjoittanut varmaan koskaan puolesta tai vastaan -periaattella yhdestäkään eri tavasta tai tulkinnasta tehdä matematiikkaa QM:ssä. Hän olisi siten voinut alkaa toimeensa pelkästä empiirisestä lähtökohdasta. Että joskus tietousuus näkyy. Onko sinusta kenelläkään esim. olemassa mitään havainnon tulkintaa (eli jotain, mikä on teoria, ja esim. sovitettu tulokseen) - ja ei niinkään uutena vaan valmiiksi vanhoissa - tuloksille, mitä hänellä on? Vertaa missä muussa yhteydessä sellaista olisi käytetty, niin saat selville, oliko teorian valintaan liittyvillä asioilla merkitystä tässä.

2

Lue lisää

Dean Radin yritti tehdä sitä yhtä tehtävää, mitä kuvailin maanantaina. Hänen tarkoituksensa on nähdä rakojen makroskooppisen luonteen muuttuminen pelkällä ajatuksella. Hänen koekaniininsa eivät keskittyneet todennäköisyysaaltoon, joka paikalla oli. Heidän käskettiin ajatella laitteistoa, jonka sisään ei voinut nähdä. Tehtävään ei valittu ammattilaisia meditoijia eikä ammattilaisia laitteiden ajattelijoita. Suurella osalla ei ollut välttämättä käsitystä, että lopullisena kohteena ovat valo ja todennäköisyydet. Ainoat keskenään verratut arvot olivat tavallisen kaksoisraon toimiminen sellaisena kuin se aina toimii, ja kaksoisraon muuttuminen yhdeksi raoksi näkymättömästä syystä, ja niin harvoin, että sillä oli jokin 0.001 % suurempi osuus menneestä valosta verrattuna normaaliin. Tällä kokeen luonteen muuttamisella ei ole paljon rajapintaa Köpenhaminan kanssa eikä lainkaan romahdusten mittauksen kanssa. Tämä olisi helpompi ajatella, jos päästäisiin eroon tyypillisestä Kööpenhaminan vanhasta sisällöstä yhdelle raolle. Nimittäin yhden raon kokeen pitäisi edelleen olla kuin aaltoja ja mittaamatonta valoa (*). Tällaisesta Radin olisi voinut osottaa vain, että tietoisuus valitsee toisen aaltoasetelman toisen asemasta. Tai halutessaan, että raot menevät makroskooppisesti välillä tukkoon.

(*) Yhden raon tapauksessa, jos halutaan näkyvä kvanttiefekti, tehdään kuitenkin kuin kahta mittausta per koe, koska yhden raon alkuasetelma aallolle syntyy pakottamalla aalto hetkeksi rakoon.
https://www.youtube.com/watch?v=0FGo8mi-5w4

Radinin koepaikan lisätutkimuksessa esiintyy, että osittain valo kulkee kuin yhdestä raosta myös jostain muusta syystä, mikä satunnaisesti voi aiheuttaa positiivisia testituloksia mitä tahansa verrattavaa asiaa varten.
https://www.researchgate.net/publication/335352252_False-Positive_Effect_in_the_Radin_Double-Slit_Experiment_on_Observer_Consciousness_as_Determined_With_the_Advanced_Meta-Experimental_Protocol
"The finding that the Radin DS-experiment can produce a
statistically significant effect in the absence of test subjects
for a predicted test category casts doubt on the scientific
validity of the claimed (true)-positive effect which has been
reported before...
Until the discovery of the true origins of the
false-positive detection rate in the Radin DS-experiment,
skepticism should replace optimism concerning the radical
claim that an anomalous quantum consciousness effect has
been observed in a controlled laboratory setting."

B:
"Jokainen eliö voi käyttäytyä jollain tasolla intentionaalisesti ja myös ihmisten suunnittelemilla koneilla on jokin tarkoitus tai päämäärä. Ns. elottomalla aineella ei ole intentiota vaan kyse on lähinnä mekaanisista säännönmukaisuuksista tai jonkinlaisesta satunnaisuudesta jolla ei ole selkeää suuntaa."

Miten esim. SubKöpillä voisi olla rajapintaa tämän aineen vastakohtana olevaan intention käsitteeseen, kun SubKöpissä ei ole välttämättä sanottu, että tässä tehdään sekä tulkinta joka koskee jotain prosenttia tapauksista että toinen tulkinta, joka koskee sitä loppua? Esim. 0.001 %:iin tapauksia ei olisi myöskään välttämättä riittänyt mittaustarkkuus SubKöpin mahdollisen kirjoituksen aikana. Eli ei ole niinkään, että yksillä tulkinnoilla on halussaan yksi koetilanne, ja toisilla toinen, ja että he ovat jakautuneet tältä kohdin tulkitsemaan aivan eri havaintoa.

3

Anonyymi kirjoitti:

XPR-660:

Intentio ei ole sama asia kuin olla tietoinen jostakin vaan intentio määritellään yleensä tarkoitukseen tai pyrkimykseen liittyväksi asiaksi jonka ei siis tarvitse välttämättä olla tietoista vaan myös alitajuista ja esim. vaistomaista.

Jokainen eliö voi käyttäytyä jollain tasolla intentionaalisesti ja myös ihmisten suunnittelemilla koneilla on jokin tarkoitus tai päämäärä. Ns. elottomalla aineella ei ole intentiota vaan kyse on lähinnä mekaanisista säännönmukaisuuksista tai jonkinlaisesta satunnaisuudesta jolla ei ole selkeää suuntaa.

Tuo Castanedan kuvaama "kaikenkattava selittämätön voima" tai "Henki" on sellainen asia jonka kanssa on vaikeaa tai mahdotonta luoda mitään konkreettista persoonallista suhdetta vaan se on vähän samantapainen suuri abstraktio kuin käsite "ihmiskunta" eli siinä mielessä puhtaasti analyyttisen ja persoonattoman tason asia eli ei esim. sen nagualistisen tai minkä tahansa ns. "henkisen" ja persoonallisen ja konkreettisen itsensä kehittämisen kannalta aika merkityksetöntä. Yhtä hyvin voisi puhua ns. "Suuresta Tuntemattomasta" johon käsitteeseen voi sitten ladata kaikkea sellaista mitä ei osata kunnolla hahmottaa, ymmärtää eikä soveltaa mihinkään.

"Henkilökohtainen voima toisaalta on se osa tuosta em. kaikenkattavasta intentiosta, jonka tietty henkilö kokee korreloivan sen kanssa, minkä kokee olevan oma intentionsa. "

Uskonnoissa tuota "kaikenkattavaa intentiota" kutsutaan "Jumalaksi" missä usein piilee suuri vaara samaistumisen takia koska jokainen konkreettinen yksilö on aina jollain tavalla epätäydellinen ja erehtyväinen ja jos sitä vaaraa ei osata tai haluta tiedostaa niin päädytään hyvin helposti sellaiseen dogmaattisuuteen ja ehdottoman oikeassa olemisen illuusioon mikä ihmiskunnan historiassa on aina ja säännönmukaisesti jossain vaiheessa rappeuttanut kaikki ns. "viralliset" instituutiot sisältäpäin kuten kirkot ja nykyään hyvin selkeästi myös tiedeyhteisön.

Luottamus pitää aina ansaita jollain konkreettisella tavalla eikä sitä voi vaatia minkään aseman tai statuksen perusteella mitenkään itsestäänselvästi olemassaolevana koska sellainen on lähinnä jonkinlaista narsistista hubrista.

"Henkilökohtaista voimaa voidaan tosin toki käyttää myös muiden ihmisten kokoomapisteiden siirtämiseen,"
Tuo on ns. "mustaa magiaa" jos siihen ei kysytä ensin lupaa asianosaisilta.



"mutta henkilökohtainen voima ei ole peräisin tietoisuudesta, vaan kyse on käyttökelpoisesta energiasta ja käyttökelpoisesta nimenomaan siinä merkityksessä, että se mahdollistaa käyttökelpoisen energian havaitsemisen"

Minusta olet aivan liian analyyttinen ja minusta esim. Gurdjieffin opetusten hyvä puoli on nimenomaan siinä että jokainen työskentelee vain itsensä kanssa eikä pyri manipuloimaan muita ja vain sitä kautta vähitellen kehittyy keskinäinen luottamus joka voi perustua vain persoonalliseen ja tasapuoliseen vuorovaikutukseen.

Kun puhutaan energiasta niin sen energian pitää olla oikean laatuista eli esim. se energia mitä käytetään rutiineissa ja tavoissa ei riitä sellaiseen mikä edellyttää syvää keskittymistä ja tarkkaavaisuutta ja asianmukainen tulos voidaan saavuttaa vain jos sitä oikeaa energian laatua on riittävästi ja sen vaikutus on tarpeeksi intensiivistä. Tätä energiaa voi nimittää sensitiiviseksi energiaksi ja sitten ns. "kosmiset" energiat eivät koskaan ole omia vaan niissä voi olla ainoastaan osallisena.




", mikä tietysti toisaalta liittyy tietoisuuteen, mutta henkilökohtainen tietoisuus ei siis ole lähtökohta, vaan lopputuote ja oleellisesti nimenomaan persoonattoman todellisuuden kasaama väliaikainen konstruktio."

Jos vuorovaikutus todellisuuden kanssa ei ole läpikotaisin persoonallista eli konkreettista niin kyse on pelkästään loogisista konstruktioista metakognition tasolla mikä ei johda mihinkään.

Nykyisessä metakognition läpitunkemassa antikulttuurissa ja antihumanismissa kuvitellaan että voidaan korjata todellisia ongelmia vain pelkästään määrittelemällä ne ongelmat olemattomiksi käyttämällä esim. kiertoilmaisuja yms. kielen käsitteellisen tason manipulointia mikä on sekä massiivista huijausta että myös massiivista itsepetosta ja myös tiedeyhteisö on selkeästi omaksunut sellaisen todellisuuden hahmotustavan ja paradigman ihan samalla tavalla kuin esim. Katolinen kirkko aikoinaan.

Minusta todellisuutta voi ja pitääkin yrittää muuttaa mutta ei suurten abstraktioiden tasolla vaan hyvin paikallisesti ihmisten välisten vuorovaikutusten tasolla jättäen samalla kaikki mahdoliset institutionaaliset suurten abstraktioiden illuusioihin perustuvat instanssit omaan olemattomaan arvoonsa.

B

Lue lisää

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-661)

Belisario: "Jokainen eliö voi käyttäytyä jollain tasolla intentionaalisesti ja myös ihmisten suunnittelemilla koneilla on jokin tarkoitus tai päämäärä. Ns. elottomalla aineella ei ole intentiota vaan kyse on lähinnä mekaanisista säännönmukaisuuksista tai jonkinlaisesta satunnaisuudesta jolla ei ole selkeää suuntaa."

Mielestäni intentio; nagualismin tarkoittamassa merkityksessä, eroaa tuosta sen tavanomaisesta määritelmästä, mutta koska nagualismissa se siis mielestäni on samankaltainen asia, kuin selittämätön voima, niin sen selittäminen tietysti on hankalaa.

Mielestäni tuo tavanomainen intention määritelmä toisaalta liittyy nimenomaan tulkintoihin, eli siis kokoomapisteen tietystä sijainnista johtuen tulkitaan, että asioilla olisi nimenomaan tietyt tarkoitukset, vaikka niillä toisesta kp:n sijainnista käsin voitaisiin tulkita olevan aivan toisenlaiset tarkoitukset.

Nagualismissa on muitakin käsitteitä, joiden määritelmät eroavat tavanomaisista määritelmistä, mikä voi olla hämmentävää ja käsittääkseni, koska don Juan ei ollut kiinnostunut tietämyksensä siirtämisestä ns. suurelle yleisölle, niin hän ei pyrkinyt standardisoimaan traditionaalista käsitteistöä.

"Tuo Castanedan kuvaama "kaikenkattava selittämätön voima" tai "Henki" on sellainen asia jonka kanssa on vaikeaa tai mahdotonta luoda mitään konkreettista persoonallista suhdetta"

Toisaalta ymmärrän täysin, mitä tarkoitat, mutta toisaalta kommenttisi silti osoittaa, että et "oikein" ole ymmärtänyt nagualismia tai Henkeä, tai ns. yhteytesi intentioon on ruostunut, tai olit huolimaton kommentissasi, sillä esim. don Juan on todennut, että Henki on se, mikä on oleellista ja että se ilmentää tietäjälle itseään ns. joka käänteessä. Eli, ns. taviksille Henki on vain käsite, koska he eivät tiedosta vuorovaikutustaan sen kanssa, mutta tietäjillä on siihen erityinen kiinteä vuorovaikutussuhde ja nimenomaan tietoisella tasolla.

Henki on don Juan:in mukaan nimenomaan kokemuksellinen asia ja tietysti osana naguaalia sellainen asia, josta puhuminen on vaikeaa. Kuitenkin mielestäni don Juan:in esittämä kuvaus siitä sellaisena asiana, joka ei ole mitään, mutta joka silti saa aikaan käsittämättömiä asioita, on hyvin osuva. Usein käyttämiäsi käsitteitä käyttäen voisin ehkä huitoa vähän sen suuntaan viittaamalla kvanttityhjiöön, epälokaaleihin vaikutuksiin ja intuitioon, mutta henkilökohtaisesti ehkä itse silti suosisin enemmän nimenomaan viittausta siihen, mikä on ns. persoonaton äärettömyys tai viittausta ns. ihmisen muottiin.

Henki tavallaan puhaltaa pois itsetärkeyden ja kiintymyksen henkilökohtaiseen historiaan ja tuloksena on puhdistunut olento, vaikka henkilö edelleen jatkaakin nimenomaan konkreettista olemassaoloaan ja kykenee myös muistamaan henkilökohtaisen historiansa. Individualistien tietysti voi olla erityisen vaikeaa päästä noin pitkälle. Näkisin, että kyse on siitä, että Henki ei ns. ole kiinnostunut ihmisistä epätäydellisinä yksilöinä, vaan vain, jos he ns. edustavat sitä, mikä on abstraktia ja erityisesti energeettisen moitteettomuuden näkökulmasta.

Yhteys Henkeen on ehkä helpoiten aikaansaatavissa siten, että intentiona on toimia aina moitteettomasti silloinkin, vaikka nimenomaan tietäisi, että sillä ei olisi mitään merkitystä. Tämä on erittäin tehokas ja erittäin yksinkertainen, mutta erittäin vaikea tekniikka. Kyse on tietenkin kokoomapisteen määrätietoisesta kiinnittämisestä optimaaliseen sijaintiinsa. Ihmisen onnistuttua tuossa, Henki tunnustaa tapahtuneen tosiasian ja ilmentää itseään käsittämättömillä tavoilla, mikä tietysti on myös esim. uskonnollisten tarinoiden aihe, vaikka uskonnoissa ei ymmärretäkään sitä, että mistä tuossa oikeasti on kyse.

"Uskonnoissa tuota "kaikenkattavaa intentiota" kutsutaan "Jumalaksi" missä usein piilee suuri vaara samaistumisen takia koska jokainen konkreettinen yksilö on aina jollain tavalla epätäydellinen ja erehtyväinen"

Henki ja Jumala tosiaan ovat tietyissä suhteissa samankaltaisia käsitteitä, mutta erona on se, että Henki on nimenomaan todellinen, persoonaton ja reaalisia vaikutuksia aikaansaava, kun taas Jumala on sellainen abstraktio, johon on tyypillisesti projisoitu ihmiskeskeisiä ominaisuuksia.

Jumalan voidaan esim. ajatella olevan kokoomapisteen epäoptimaalisesta sijainnista johtuva Hengen virheellinen tulkinta. don Juan esim. on todennut, että jokainen tulkitsee ns. ihmisen muotin oletusarvoisesti virheellisesti Jumalaksi ja myös esim. Castaneda teki niin. Ihmisen muotti on kokemuksellisella tasolla ehdottoman "jumalainen ilmestys"; erittäin lievästi ilmaisten, mutta selväjärkiset nagualistiset ymmärtävät silti, että se ei ole Jumala...

Anonyymi kirjoitti:

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-661)

Belisario: "Jokainen eliö voi käyttäytyä jollain tasolla intentionaalisesti ja myös ihmisten suunnittelemilla koneilla on jokin tarkoitus tai päämäärä. Ns. elottomalla aineella ei ole intentiota vaan kyse on lähinnä mekaanisista säännönmukaisuuksista tai jonkinlaisesta satunnaisuudesta jolla ei ole selkeää suuntaa."

Mielestäni intentio; nagualismin tarkoittamassa merkityksessä, eroaa tuosta sen tavanomaisesta määritelmästä, mutta koska nagualismissa se siis mielestäni on samankaltainen asia, kuin selittämätön voima, niin sen selittäminen tietysti on hankalaa.

Mielestäni tuo tavanomainen intention määritelmä toisaalta liittyy nimenomaan tulkintoihin, eli siis kokoomapisteen tietystä sijainnista johtuen tulkitaan, että asioilla olisi nimenomaan tietyt tarkoitukset, vaikka niillä toisesta kp:n sijainnista käsin voitaisiin tulkita olevan aivan toisenlaiset tarkoitukset.

Nagualismissa on muitakin käsitteitä, joiden määritelmät eroavat tavanomaisista määritelmistä, mikä voi olla hämmentävää ja käsittääkseni, koska don Juan ei ollut kiinnostunut tietämyksensä siirtämisestä ns. suurelle yleisölle, niin hän ei pyrkinyt standardisoimaan traditionaalista käsitteistöä.

"Tuo Castanedan kuvaama "kaikenkattava selittämätön voima" tai "Henki" on sellainen asia jonka kanssa on vaikeaa tai mahdotonta luoda mitään konkreettista persoonallista suhdetta"

Toisaalta ymmärrän täysin, mitä tarkoitat, mutta toisaalta kommenttisi silti osoittaa, että et "oikein" ole ymmärtänyt nagualismia tai Henkeä, tai ns. yhteytesi intentioon on ruostunut, tai olit huolimaton kommentissasi, sillä esim. don Juan on todennut, että Henki on se, mikä on oleellista ja että se ilmentää tietäjälle itseään ns. joka käänteessä. Eli, ns. taviksille Henki on vain käsite, koska he eivät tiedosta vuorovaikutustaan sen kanssa, mutta tietäjillä on siihen erityinen kiinteä vuorovaikutussuhde ja nimenomaan tietoisella tasolla.

Henki on don Juan:in mukaan nimenomaan kokemuksellinen asia ja tietysti osana naguaalia sellainen asia, josta puhuminen on vaikeaa. Kuitenkin mielestäni don Juan:in esittämä kuvaus siitä sellaisena asiana, joka ei ole mitään, mutta joka silti saa aikaan käsittämättömiä asioita, on hyvin osuva. Usein käyttämiäsi käsitteitä käyttäen voisin ehkä huitoa vähän sen suuntaan viittaamalla kvanttityhjiöön, epälokaaleihin vaikutuksiin ja intuitioon, mutta henkilökohtaisesti ehkä itse silti suosisin enemmän nimenomaan viittausta siihen, mikä on ns. persoonaton äärettömyys tai viittausta ns. ihmisen muottiin.

Henki tavallaan puhaltaa pois itsetärkeyden ja kiintymyksen henkilökohtaiseen historiaan ja tuloksena on puhdistunut olento, vaikka henkilö edelleen jatkaakin nimenomaan konkreettista olemassaoloaan ja kykenee myös muistamaan henkilökohtaisen historiansa. Individualistien tietysti voi olla erityisen vaikeaa päästä noin pitkälle. Näkisin, että kyse on siitä, että Henki ei ns. ole kiinnostunut ihmisistä epätäydellisinä yksilöinä, vaan vain, jos he ns. edustavat sitä, mikä on abstraktia ja erityisesti energeettisen moitteettomuuden näkökulmasta.

Yhteys Henkeen on ehkä helpoiten aikaansaatavissa siten, että intentiona on toimia aina moitteettomasti silloinkin, vaikka nimenomaan tietäisi, että sillä ei olisi mitään merkitystä. Tämä on erittäin tehokas ja erittäin yksinkertainen, mutta erittäin vaikea tekniikka. Kyse on tietenkin kokoomapisteen määrätietoisesta kiinnittämisestä optimaaliseen sijaintiinsa. Ihmisen onnistuttua tuossa, Henki tunnustaa tapahtuneen tosiasian ja ilmentää itseään käsittämättömillä tavoilla, mikä tietysti on myös esim. uskonnollisten tarinoiden aihe, vaikka uskonnoissa ei ymmärretäkään sitä, että mistä tuossa oikeasti on kyse.

"Uskonnoissa tuota "kaikenkattavaa intentiota" kutsutaan "Jumalaksi" missä usein piilee suuri vaara samaistumisen takia koska jokainen konkreettinen yksilö on aina jollain tavalla epätäydellinen ja erehtyväinen"

Henki ja Jumala tosiaan ovat tietyissä suhteissa samankaltaisia käsitteitä, mutta erona on se, että Henki on nimenomaan todellinen, persoonaton ja reaalisia vaikutuksia aikaansaava, kun taas Jumala on sellainen abstraktio, johon on tyypillisesti projisoitu ihmiskeskeisiä ominaisuuksia.

Jumalan voidaan esim. ajatella olevan kokoomapisteen epäoptimaalisesta sijainnista johtuva Hengen virheellinen tulkinta. don Juan esim. on todennut, että jokainen tulkitsee ns. ihmisen muotin oletusarvoisesti virheellisesti Jumalaksi ja myös esim. Castaneda teki niin. Ihmisen muotti on kokemuksellisella tasolla ehdottoman "jumalainen ilmestys"; erittäin lievästi ilmaisten, mutta selväjärkiset nagualistiset ymmärtävät silti, että se ei ole Jumala...

Lue lisää

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-662)

Belisario: "Tuo [kokomapisteen siirtäminen] on ns. "mustaa magiaa" jos siihen ei kysytä ensin lupaa asianosaisilta."

Kokoomapisteen siirtämistä voidaan tietysti käyttää myös esim. parantamiseen. Nagualismissa ei yleisesti ottaen ole tapana toimia ilman lupaa, mutta näkisin, että syy tuohon ei ole moraalinen, vaan energeettinen, eli rimpuilijoiden ohjaaminen oikeaan suuntaan omaa energiaansa tuhlaten, ei olisi ollenkaan energeettisen moitteettomuuden periaatteen mukaista.

Toisaalta, myös esim. vanhemmat tietysti siirtävät pienten lastensa kokoomapisteitä rutiininomaisesti ja yleensä hyväntahtoisestikin, koska lupaa ei voida kysyä, eikä niillä lapsilla välttämättä olisi edellytyksiä tehdä tai etenkään kommunikoida käytännön kannalta toimivia päätöksiä, mutta jos vanhempien intentio ei ole moitteeton, niin tulokset ovat tietysti sen mukaiset, mikä tietysti on nähtävissä yhteiskunnan tilassa.

"Minusta olet aivan liian analyyttinen"

Minulla oli paljon sanottavaa ja yritin tiivistää näkemykseni siihen 5000 merkkiin välttäen väärinymmärryksiä. En oikein tiedä, että mikä olisi parempi vaihtoehto.

"Kun puhutaan energiasta niin sen energian pitää olla oikean laatuista eli esim. se energia mitä käytetään rutiineissa ja tavoissa ei riitä sellaiseen mikä edellyttää syvää keskittymistä ja tarkkaavaisuutta ja asianmukainen tulos voidaan saavuttaa vain jos sitä oikeaa energian laatua on riittävästi"

Käyttökelpoinen energia on ensiarvoisen tärkeää, mutta en oikein ole ymmärtänyt noiden energianlaatupuheidesi relevanssia, koska eikö lopultakin oleellista ole vain se, että energia; oli se sitten minkälaatuista tahansa, mahdollistaa kokoomapisteen liikkeen? Sen lisäksi toki tarvitaan moitteetonta intentiota, jotta kokoomapiste liikkuu optimaaliseen suuntaan, mutta sen osalta kyse on lähinnä jatketusti moitteettoman toiminnan harjoittamisen kumulatiivisesta vaikutuksesta. Ehkä voisit joskus tehdä aloituksen, jossa olettamiasi energialaatuja voitaisiin käsitellä tarkemmin.

"Nykyisessä metakognition läpitunkemassa antikulttuurissa ja antihumanismissa kuvitellaan että voidaan korjata todellisia ongelmia vain pelkästään määrittelemällä ne ongelmat olemattomiksi"

Mielestäni käytät metakognitio-käsitettä jossakin epätavallisessa merkityksessä ja ehkä voisi olla parempi käyttää jotakin muuta käsitettä, mutta en oikein edes tiedä, että mihin tuolla viittaat.

"Minusta todellisuutta voi ja pitääkin yrittää muuttaa mutta ei suurten abstraktioiden tasolla vaan hyvin paikallisesti ihmisten välisten vuorovaikutusten tasolla jättäen samalla kaikki mahdoliset institutionaaliset suurten abstraktioiden illuusioihin perustuvat instanssit omaan olemattomaan arvoonsa."

Todellisuuden muuttamisen yrittäminen on samankaltainen asia, kuin epäorgaanisten olentojen kanssa kommunikointi; molemmat hankkeet ovat jättiläismäisiä ja kuluttavat helposti kaiken käytettävissämme olevan energian ja mielestäni on tärkeää pitää jatkuvasti muistissa varsinainen päämäärä, eli itsensä kokonaisuuden tiedostaminen...

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Oma kantani on että on vain yksi todellisuus eikä erikseen makro & mikromaailmaa omine erilaisine säännönmukaisuuksineen. Muiistaakseni hyvin monen molekyylin kokonaisuuksilla on saatu aikaan kvanttivaikutuksia (ns. Bucky ball) ja sen takia olen sitä mieltä että kvantti-ilmiöitä on myös makromaailma täynnä vaikka niitä onkin nykyisen tekniikan välinein hyvin vaikeaa mitata (esim. kaikki biologiaan ja tietoisuuteen liittyvä)."

Bucky Ball on yksittäinen molekyyli. Sen keskipiste käyttäytyy kuin yksittäinen QM-hiukkanen kaksoisrakokokeessa. Tämä QM-käytös häviää tasaisesti olemattomiin, jos molekyyli on lämmin (molekyylin lämpötila on joko sen lähetysaineen lämpötila, sen säteilemän säteilyn lämpötila tai sen osien värähtelyn lämpötila, ja usein kaikki näistä yhtäaikaa) tai jos molekyylejä lähetetään kokeeseen monta kerralla ja tämän voi mitata esim. molekyylihöyryn paineena (*). Biologiaan liitetyt suuren tai pienen objektin keskipisteen QM-liikkeet ovat yhdentekeviä, koska biologiassa on lämmintä ja tiheää. Mutta biologian ratkiaisevat osat molekyylin sisällä ovat vain QM:ää ja niissä voi esiintyä satunnaisuutta esim. sen suhteen, että milloin määriteltyyn sidokseen voi sitoutua, ja milloin kestää kauemmin.

(*) Tällaiseen havaintoon kuten sivu 39 kuva 3:
https://www.oeaw.ac.at/fileadmin/Institute/IQOQI-Vienna/PDF/publications-zeilinger/2005_-_Physics_World_-_Probing_the_limits_of_the_quantum_world.pdf
kannattaisi varmaan B:nkin tehdä sitä paljon puhuttua havaintojen tulkintaa. Jos alla on esim. tietoisuuden ja interferenssin vertaamista keskenään tapauksessa, missä interferenssi pystyy tapahtumaan täysin hyvien koejärjestelyjen ansiosta, niin mikä on tietoisuuden ja paineen/lämpötilan yhteinen rajapinta, silloin kun interferenssiä ei pysty tapahtumaan näiden takia. (Tai tässä tarkoitetaan silloin, että hyvä koejärjestely on myös määritelmältään aina esim. matala lämpö ja ei painetta, ja siihen pitää olla rajapinta).

B:
"Castanedan ja köpistulkinnan yhteinen rajapinta on tietoisuus eli köpistulkinnassa joksikin tulkittu havainto romahduttaa todennäköisyysaallon ja Castanedalla taas intentio muokkaa todellisuutta uskomusten mukaiseksi ja koska periaatteessa kaikki havitseminen ja myös mittaaminen on intentionaalista niin ne viittaavat molemmat hyvin samantapaiseen asiaan."

Tässä ei ole juuri mitään merkitystä sillä, mihin tulkintaan viitataan. Niissä on kaikissa jokin efekti sille, että jotain erilaista kuten romahtaminen on, eikä ole samanlaista aaltoa enää käyttöön. Ihmisen biologian syntymiseksi täytyy syntyä jossain määrin klassista ainetta, missä DNA-molekyyli ei voi olla kaikissa paikoissa yhtäaikaa tai esim. yhtä kaukana kuin se on itse pitkä. Silti sen täytyy olla syntynyt mikromaailman säännöillä. Ennen muinoin meressä elävien bakteerien DNA-molekyylejä ei pidätelty paikoillaan mittaamalla.

"joksikin tulkittu havainto romahduttaa todennäköisyysaallon"

Tällainen kirjoitus ei kelpaa mihinkään. Kirjoitin maanantaina esimerkin yhdestä havainnosta, jota tulkitsi yhtenä vuotena Bohr ja vuosia myöhemmin Heisenberg. Kummassakaan tapauksessa ei ole voinut teorian mukaan tapahtua elektronin paikan aaltofunktion romahdusta. Havainnossa oli luotu fotoneja, jotka olivat todella satunnaisia paikkansa suhteen. Fotonit olivat sellaisia, mitkä katoavat täysin niiden havainnossa, mitä pidetään fotoniin liittyvän mutta yleensä suuremman kvanttitilan romahduksena, kun esim. Köpenhamina saa päättää. Elektroni ja atomi, josta fotonit tulivat, muutti elektronin energian arvoa ominaisarvosta toiseen. Elektronin paikan aalto oli näille eri, mutta ei kummassakaan romahtanut.

Jos verrataan myös yllä käytyyn GR-keskusteluun, niin kuka on Köpenhaminan tulkinnan ensimmäinen ideoija ja oletko tutustunut häneen? Sen sijaan, että JTHRT, voitaisiin puhua jostain, mikä on nimeltään 'subjektiivisuus ja Kööpenhamina' (SubKöp). Tämä on historiallisesti käytetty sana. Sanana sillä ei ollut 'ehkä' silloin mitään sovittua määritelmää eri sanojien kesken, ja tarkoitan että ei tarvitse olla nytkään edes minulta muille.

Onko SubKöpillä kuitenkin sinusta jokin postulaatin, teorian ja muunlaisen ajattelun rakenne? Se esiintyy sinusta ns. tulkinnassa, mutta periaatteessa tulkinta ei ole välttämättä mikään tietyistä rakenteen osista tai edusta sitä mikä on niistä kaikkein 'muunlaisin'. Tavalliset postulaatit ja teoriat ovat QM:ssä monesti vain esiintyneenä tulkintoina, koska ne ovat saman asian teoria, ilman empiirisesti kokeiltavia eroja. Toisenlainen tulkinta on sellainen, missä joku voisi väkisin pitää jotain asiaa tulkintana, jos sillä ei ole tärkeitä teorian rakenteita, mutta se täytyy jostain syystä sanoa. Monesti matematiikka pitää tulkita ja QM:ssä esiintyvät ikäänkuin todennäköisyyslaskut ovat olleet monen tulkinnan kohteena ensimmäisinä QM-vuosina.

Jos joku on ajatellut SubKöpin, niin kenen alkuperäinen ajatus se on, ja ketä olet lukenut?

1

Lue lisää

Vaikka tekoälyn tuotosten kanssa onkin melko turhauttavaa yrittää "keskustella" niin se näköjään kykenee paljon parempaan lopputulokseen kuin nämä tämän palstan ihmiskirjoittajat jotka saavat yleensä aikaan korkeintaan parin lauseen melko hataria kokonaisuuksia.

Toisaalta näkökulman vaihtaminen ja siihen liittyvä analoginen ajattelu ei oikein luonnistu tekoälyltäkään vaan se tuottaa niissä tapauksissa lähinnä jonkinlaista pupputekstiä kuten kaikki muutkin algoritmiset puppugeneraattorit jotka eivät oikeasti kykene ymmärtämään mitään merkityksiä eikä intentiota. (ks. Searle Kiinalaisen huoneen argumentti jota ei ole tietääkseni kumottu vaikka varsinkin jotkut transhumanistiset tekoälyfanaatikot ovat yrittäneet kritisoida sitä melko heikoin eväin.)
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kiinalaisen_huoneen_argumentti
------
"Bucky Ball on yksittäinen molekyyli. "
Juu myönnän virheeni mutta se on silti valtavan suuri molekyyli (60 hiiliatomia) jonka rakenne on varsin mielenkiintoinen ja monimutkainen eikä oikeastaan millään tavalla kumoa alkup. argumenttiani.
https://en.wikipedia.org/wiki/Buckminsterfullerene
Tuo lämmön ja paineen suhde ns. kvantti-ilmiöihin pitänee paikkansa jos tarkastellaan pelkästään sitä mitä voidaan helposti havaita ja mitata. Biologisia entiteettejä on kuitenkin käytännössä hyvin vaikea tutkia elävinä ja sellaisena kuin ne ovat ja käyttäytyvät eli oma ja monien muidenkin hypoteesi on että on olemassa myös sellaista makrokoherenssia jota lämpötila ei samalla tavalla häiritse ainakaan niin paljon että se koherenssi muuttuisi dekoherenssiksi kaikissa olosuhteissa vaan biologian tasolla se koherenssi eli eliön kyky toimia on paljon laajemalla toleranssilla kuin esim. kvanttilaskennassa.

Matematisoitu tiede ja erityisesti teor. fysiikka toimii aina postulaattiensa puitteissa eli sen mukaan mitä enemmistö tutkijoista pitää uskottavana ja koska kaikkea mahdollista ei voi mitata tarkasti kaikissa kuviteltavissa olevissa olosuhteissa niin ne laskutoimitukset tehdään niiden oletusten perusteella joita tutkijoiden enemmistö pitää sillä hetkellä mahdollisena ja pyrkii sulkemaan pois kaiken sellaisen pitää pitävät mahdottomana eli ts. tieteenalan paradigma ohjaa tutkimusta ja koska kaikki tiede on inhimillistä toimintaa niin erehtymisen mahdollisuus on aina olemassa varsinkin niiden teorioiden perusoletusten ja niihin liittyvien havaintojen & mittausten tulkintojen suhteen. Matematiikan toimivuudesta ei voi sellaisenaan päätellä mitään teorioiden oikeellisuuden suhteen koska matematiikkaa voi helposti viritellä yhteensopivaksi havaintojen kanssa lisäämällä sopiviin kohtiin uusia vakioita tai muuttujia.
https://en.wikipedia.org/wiki/Fudge_factor
Näin voidaan purkkaviritellä loputtomiin fysiikan matemaattisia malleja jos niiden alkup. ennusteet eivät pitäneet paikkaansa ja teorioihin kiintyminen on hyvin inhimillistä ja väärässä olemista ei haluta koskaan myöntää .

Tieteessä harvemmin tehdään metodologisia virheitä vaan ne puutteet ja ongelmat liityvät yleensä nimenomaan siihen taustaparadigmaan ja sen usein julkilausumattomiin oletuksiin ja tulkintoihin jotka ovat usein ko. tieteenalan historiallisen perinteen ja laajemman metafyysisen maailmankuvan (esim. ontologian) seurausta mikä lienee yksi syy miksi varsinkin luonnontieteilijät sekä vierastavat että pelkäävät filosofista kritiikkiä joka voisi kyseenalaistaa koko heidän tutkimuksensa perusteet ja myös arvostuksen.

Intentio on aktiivista suuntautuneisuutta johonkin päämäärään ja ihminen kykenee suunnittelemaan paljon sellaista mikä on erittäin epätodennäköistä tai jopa mahdotonta puhtaasti tieteen perushahmotuksen eli ns. naturalistisen maailmankuvan suhteen mistä ei seuraa mitään yliluonnollista vaan pitää oivaltaa että se ns. "luonnollisuus" on tieteessä aivan liian suppeasti määritelty asia ("luonnonlait" & "sattuma" kuten Monodin teoksessa "Sattuma ja välttämättömyys")

Mitä tulee Castanedaan niin sehän on periaatteessa aivan yksinkertainen ja ilmeinen totuus että ihmiset pääsääntöisesti pyrkivät toteuttamaan uskomuksiaan eli muokkaamaan todellisuutta uskomustensa mukaiseksi mikä näkyy selkeästi kaikessa ympäristössä missä ihmiset vaikuttavat. Myös eläimet kykenevät muokkaamaan ympäristöään.

Vastaavasti jos enemmistö ihmisistä pitää jotakin kykyä tai asiaa mahdottomana niin harva tulee sellaista edes yrittäneeksi vaikka jossain toisessa kulttuurissa tilanne voi olla täysin toisenlainen (vrt Läntiset vs. itäiset perinteet joissa moni lännessä yliluonnollisena pidetty asia on ollut jo hyvin kauan melko tavallista ja normaalia)

===>

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Oma kantani on että on vain yksi todellisuus eikä erikseen makro & mikromaailmaa omine erilaisine säännönmukaisuuksineen. Muiistaakseni hyvin monen molekyylin kokonaisuuksilla on saatu aikaan kvanttivaikutuksia (ns. Bucky ball) ja sen takia olen sitä mieltä että kvantti-ilmiöitä on myös makromaailma täynnä vaikka niitä onkin nykyisen tekniikan välinein hyvin vaikeaa mitata (esim. kaikki biologiaan ja tietoisuuteen liittyvä)."

Bucky Ball on yksittäinen molekyyli. Sen keskipiste käyttäytyy kuin yksittäinen QM-hiukkanen kaksoisrakokokeessa. Tämä QM-käytös häviää tasaisesti olemattomiin, jos molekyyli on lämmin (molekyylin lämpötila on joko sen lähetysaineen lämpötila, sen säteilemän säteilyn lämpötila tai sen osien värähtelyn lämpötila, ja usein kaikki näistä yhtäaikaa) tai jos molekyylejä lähetetään kokeeseen monta kerralla ja tämän voi mitata esim. molekyylihöyryn paineena (*). Biologiaan liitetyt suuren tai pienen objektin keskipisteen QM-liikkeet ovat yhdentekeviä, koska biologiassa on lämmintä ja tiheää. Mutta biologian ratkiaisevat osat molekyylin sisällä ovat vain QM:ää ja niissä voi esiintyä satunnaisuutta esim. sen suhteen, että milloin määriteltyyn sidokseen voi sitoutua, ja milloin kestää kauemmin.

(*) Tällaiseen havaintoon kuten sivu 39 kuva 3:
https://www.oeaw.ac.at/fileadmin/Institute/IQOQI-Vienna/PDF/publications-zeilinger/2005_-_Physics_World_-_Probing_the_limits_of_the_quantum_world.pdf
kannattaisi varmaan B:nkin tehdä sitä paljon puhuttua havaintojen tulkintaa. Jos alla on esim. tietoisuuden ja interferenssin vertaamista keskenään tapauksessa, missä interferenssi pystyy tapahtumaan täysin hyvien koejärjestelyjen ansiosta, niin mikä on tietoisuuden ja paineen/lämpötilan yhteinen rajapinta, silloin kun interferenssiä ei pysty tapahtumaan näiden takia. (Tai tässä tarkoitetaan silloin, että hyvä koejärjestely on myös määritelmältään aina esim. matala lämpö ja ei painetta, ja siihen pitää olla rajapinta).

B:
"Castanedan ja köpistulkinnan yhteinen rajapinta on tietoisuus eli köpistulkinnassa joksikin tulkittu havainto romahduttaa todennäköisyysaallon ja Castanedalla taas intentio muokkaa todellisuutta uskomusten mukaiseksi ja koska periaatteessa kaikki havitseminen ja myös mittaaminen on intentionaalista niin ne viittaavat molemmat hyvin samantapaiseen asiaan."

Tässä ei ole juuri mitään merkitystä sillä, mihin tulkintaan viitataan. Niissä on kaikissa jokin efekti sille, että jotain erilaista kuten romahtaminen on, eikä ole samanlaista aaltoa enää käyttöön. Ihmisen biologian syntymiseksi täytyy syntyä jossain määrin klassista ainetta, missä DNA-molekyyli ei voi olla kaikissa paikoissa yhtäaikaa tai esim. yhtä kaukana kuin se on itse pitkä. Silti sen täytyy olla syntynyt mikromaailman säännöillä. Ennen muinoin meressä elävien bakteerien DNA-molekyylejä ei pidätelty paikoillaan mittaamalla.

"joksikin tulkittu havainto romahduttaa todennäköisyysaallon"

Tällainen kirjoitus ei kelpaa mihinkään. Kirjoitin maanantaina esimerkin yhdestä havainnosta, jota tulkitsi yhtenä vuotena Bohr ja vuosia myöhemmin Heisenberg. Kummassakaan tapauksessa ei ole voinut teorian mukaan tapahtua elektronin paikan aaltofunktion romahdusta. Havainnossa oli luotu fotoneja, jotka olivat todella satunnaisia paikkansa suhteen. Fotonit olivat sellaisia, mitkä katoavat täysin niiden havainnossa, mitä pidetään fotoniin liittyvän mutta yleensä suuremman kvanttitilan romahduksena, kun esim. Köpenhamina saa päättää. Elektroni ja atomi, josta fotonit tulivat, muutti elektronin energian arvoa ominaisarvosta toiseen. Elektronin paikan aalto oli näille eri, mutta ei kummassakaan romahtanut.

Jos verrataan myös yllä käytyyn GR-keskusteluun, niin kuka on Köpenhaminan tulkinnan ensimmäinen ideoija ja oletko tutustunut häneen? Sen sijaan, että JTHRT, voitaisiin puhua jostain, mikä on nimeltään 'subjektiivisuus ja Kööpenhamina' (SubKöp). Tämä on historiallisesti käytetty sana. Sanana sillä ei ollut 'ehkä' silloin mitään sovittua määritelmää eri sanojien kesken, ja tarkoitan että ei tarvitse olla nytkään edes minulta muille.

Onko SubKöpillä kuitenkin sinusta jokin postulaatin, teorian ja muunlaisen ajattelun rakenne? Se esiintyy sinusta ns. tulkinnassa, mutta periaatteessa tulkinta ei ole välttämättä mikään tietyistä rakenteen osista tai edusta sitä mikä on niistä kaikkein 'muunlaisin'. Tavalliset postulaatit ja teoriat ovat QM:ssä monesti vain esiintyneenä tulkintoina, koska ne ovat saman asian teoria, ilman empiirisesti kokeiltavia eroja. Toisenlainen tulkinta on sellainen, missä joku voisi väkisin pitää jotain asiaa tulkintana, jos sillä ei ole tärkeitä teorian rakenteita, mutta se täytyy jostain syystä sanoa. Monesti matematiikka pitää tulkita ja QM:ssä esiintyvät ikäänkuin todennäköisyyslaskut ovat olleet monen tulkinnan kohteena ensimmäisinä QM-vuosina.

Jos joku on ajatellut SubKöpin, niin kenen alkuperäinen ajatus se on, ja ketä olet lukenut?

1

Lue lisää

===>

Dna on resonanssiin kykenevä kide kuten kaikki muutkin kiteet, kristallit ja jalokivet eli niiden "defekteihin" tallentuu informaatiota paikallisen gravitaation muutoksista ja esim. avaruudessa kasvatetuissa kiteissä on paljon vähemmän noita defektejä kuin maanpäällisissä.

Ei ole olemassa mitään "klassista ainetta" vaan pelkästään vanhaa ja alkeellista tiedettä jonka hahmotuksesta ei osata vielä päästä eroon.
..
Todennäköisyysaalto ja sen romahtaminen ovat vain vertauskuvia eikä mitään konkreettisia fysikaalisia tapahtumia vaikka niissä ne todennäköisyydet käyttäyvät ikäänkuin fysikaaliset aallot.

Sekä fotonit, elektronit ja kaikki muutkin ns. alkeishiukkaset ovat lähinnä teorioiden parametrejä eli käyttökelpoista fiktiota ja voi olla että nimenomaan laajemmat makrokokonaisuudet ja niiden koherenssi määrittelevät niiden osien toimintaa ja ns. "luonnonlait" ovat vain seurausta kokonaisjärjestelmän rakenteesta ja ominaisuuksista joiden muuttuessa myös ns. "luonnonlait" muuttuvat samalla koska kyse on vain säännönmukaisuuksista paikallisten havaintojen tasolla.

...

Eiköhän tämä riitä. Jatkossa en vastaile enää AI:n kommentteihin koska tiedän ettei se oikeasti ymmärrä mitään. Ilmeisesti ihmiset ovat jo niin tyhmennettyjä ja ehdollistettuja ettei heistä ole enää mitään edes lievästi kiinnostavaa vastusta minulle.... :D

Taitaa jäädä taas aika lyhyeksi tämä minun tämänkertainen vierailu täällä ...

B

Anonyymi kirjoitti:

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-661)

Belisario: "Jokainen eliö voi käyttäytyä jollain tasolla intentionaalisesti ja myös ihmisten suunnittelemilla koneilla on jokin tarkoitus tai päämäärä. Ns. elottomalla aineella ei ole intentiota vaan kyse on lähinnä mekaanisista säännönmukaisuuksista tai jonkinlaisesta satunnaisuudesta jolla ei ole selkeää suuntaa."

Mielestäni intentio; nagualismin tarkoittamassa merkityksessä, eroaa tuosta sen tavanomaisesta määritelmästä, mutta koska nagualismissa se siis mielestäni on samankaltainen asia, kuin selittämätön voima, niin sen selittäminen tietysti on hankalaa.

Mielestäni tuo tavanomainen intention määritelmä toisaalta liittyy nimenomaan tulkintoihin, eli siis kokoomapisteen tietystä sijainnista johtuen tulkitaan, että asioilla olisi nimenomaan tietyt tarkoitukset, vaikka niillä toisesta kp:n sijainnista käsin voitaisiin tulkita olevan aivan toisenlaiset tarkoitukset.

Nagualismissa on muitakin käsitteitä, joiden määritelmät eroavat tavanomaisista määritelmistä, mikä voi olla hämmentävää ja käsittääkseni, koska don Juan ei ollut kiinnostunut tietämyksensä siirtämisestä ns. suurelle yleisölle, niin hän ei pyrkinyt standardisoimaan traditionaalista käsitteistöä.

"Tuo Castanedan kuvaama "kaikenkattava selittämätön voima" tai "Henki" on sellainen asia jonka kanssa on vaikeaa tai mahdotonta luoda mitään konkreettista persoonallista suhdetta"

Toisaalta ymmärrän täysin, mitä tarkoitat, mutta toisaalta kommenttisi silti osoittaa, että et "oikein" ole ymmärtänyt nagualismia tai Henkeä, tai ns. yhteytesi intentioon on ruostunut, tai olit huolimaton kommentissasi, sillä esim. don Juan on todennut, että Henki on se, mikä on oleellista ja että se ilmentää tietäjälle itseään ns. joka käänteessä. Eli, ns. taviksille Henki on vain käsite, koska he eivät tiedosta vuorovaikutustaan sen kanssa, mutta tietäjillä on siihen erityinen kiinteä vuorovaikutussuhde ja nimenomaan tietoisella tasolla.

Henki on don Juan:in mukaan nimenomaan kokemuksellinen asia ja tietysti osana naguaalia sellainen asia, josta puhuminen on vaikeaa. Kuitenkin mielestäni don Juan:in esittämä kuvaus siitä sellaisena asiana, joka ei ole mitään, mutta joka silti saa aikaan käsittämättömiä asioita, on hyvin osuva. Usein käyttämiäsi käsitteitä käyttäen voisin ehkä huitoa vähän sen suuntaan viittaamalla kvanttityhjiöön, epälokaaleihin vaikutuksiin ja intuitioon, mutta henkilökohtaisesti ehkä itse silti suosisin enemmän nimenomaan viittausta siihen, mikä on ns. persoonaton äärettömyys tai viittausta ns. ihmisen muottiin.

Henki tavallaan puhaltaa pois itsetärkeyden ja kiintymyksen henkilökohtaiseen historiaan ja tuloksena on puhdistunut olento, vaikka henkilö edelleen jatkaakin nimenomaan konkreettista olemassaoloaan ja kykenee myös muistamaan henkilökohtaisen historiansa. Individualistien tietysti voi olla erityisen vaikeaa päästä noin pitkälle. Näkisin, että kyse on siitä, että Henki ei ns. ole kiinnostunut ihmisistä epätäydellisinä yksilöinä, vaan vain, jos he ns. edustavat sitä, mikä on abstraktia ja erityisesti energeettisen moitteettomuuden näkökulmasta.

Yhteys Henkeen on ehkä helpoiten aikaansaatavissa siten, että intentiona on toimia aina moitteettomasti silloinkin, vaikka nimenomaan tietäisi, että sillä ei olisi mitään merkitystä. Tämä on erittäin tehokas ja erittäin yksinkertainen, mutta erittäin vaikea tekniikka. Kyse on tietenkin kokoomapisteen määrätietoisesta kiinnittämisestä optimaaliseen sijaintiinsa. Ihmisen onnistuttua tuossa, Henki tunnustaa tapahtuneen tosiasian ja ilmentää itseään käsittämättömillä tavoilla, mikä tietysti on myös esim. uskonnollisten tarinoiden aihe, vaikka uskonnoissa ei ymmärretäkään sitä, että mistä tuossa oikeasti on kyse.

"Uskonnoissa tuota "kaikenkattavaa intentiota" kutsutaan "Jumalaksi" missä usein piilee suuri vaara samaistumisen takia koska jokainen konkreettinen yksilö on aina jollain tavalla epätäydellinen ja erehtyväinen"

Henki ja Jumala tosiaan ovat tietyissä suhteissa samankaltaisia käsitteitä, mutta erona on se, että Henki on nimenomaan todellinen, persoonaton ja reaalisia vaikutuksia aikaansaava, kun taas Jumala on sellainen abstraktio, johon on tyypillisesti projisoitu ihmiskeskeisiä ominaisuuksia.

Jumalan voidaan esim. ajatella olevan kokoomapisteen epäoptimaalisesta sijainnista johtuva Hengen virheellinen tulkinta. don Juan esim. on todennut, että jokainen tulkitsee ns. ihmisen muotin oletusarvoisesti virheellisesti Jumalaksi ja myös esim. Castaneda teki niin. Ihmisen muotti on kokemuksellisella tasolla ehdottoman "jumalainen ilmestys"; erittäin lievästi ilmaisten, mutta selväjärkiset nagualistiset ymmärtävät silti, että se ei ole Jumala...

Lue lisää

Tämän kirjoituksesi lähestymistapa on mielestäni ensimmäinen jossa voi yhtyä pitkälti mielipiteisiisi. Jätät tässä nyt vähemmälle nuo toistuvasti tuomasi seikat, moitteeton energia ja kokoomapisteen siirron ja keskityt enemmän muuhun, esim. henkisyyteen.
Joiltakin osin tekee mieleni esittää tässä jotakin toisin.

"Näkisin, että kyse on siitä, että Henki ei ns. ole kiinnostunut ihmisistä epätäydellisinä yksilöinä, vaan vain, jos he ns. edustavat sitä, mikä on abstraktia ja erityisesti energeettisen moitteettomuuden näkökulmasta."

Itse katson että Henki on kiinnostunut jokaisesta kehityskelpoisesta yksilöstä kun aika ja paikka tämän ihmiseen hengistymiselle on sopiva ja siihen on otollinen hetki.
Tässä tapauksessa ihminen itse on se kokoomapiste johon henki henkeytyy ja saa aikaan voimavaikutuksen ja ihminen alkaa toiimaan maailmankuvassaan mullistavalla tavalla uudistuneesti. Ihmisestä tulee henkeytynyt kokoomapiste joka saa voimansa hengen hänelle välittämästä energiasta.
Tämä on päinvastaista toimintaa energian suhteen verrattuna nagualismiin joka noituutena ja missä energiaa suunnataan ihmisestä kokoomapisteiden suuntaan.

"Henki ja Jumala tosiaan ovat tietyissä suhteissa samankaltaisia käsitteitä, mutta erona on se, että Henki on nimenomaan todellinen, persoonaton ja reaalisia vaikutuksia aikaansaava, kun taas Jumala on sellainen abstraktio, johon on tyypillisesti projisoitu ihmiskeskeisiä ominaisuuksia."

Tämä on nähdäkseni hyvin totuudellinen ja ytimekäs määritelmä Hengen ja Jumalan eroavaisuudesta.

Uskonnoista on suodatettavissa kuitenkin nuo eroavaisuudet jos syventyy moniin teksteihin tarkemmin.

"Voima ei ole minun vaan hänen joka sen antaa"

#

Anonyymi kirjoitti:

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-662)

Belisario: "Tuo [kokomapisteen siirtäminen] on ns. "mustaa magiaa" jos siihen ei kysytä ensin lupaa asianosaisilta."

Kokoomapisteen siirtämistä voidaan tietysti käyttää myös esim. parantamiseen. Nagualismissa ei yleisesti ottaen ole tapana toimia ilman lupaa, mutta näkisin, että syy tuohon ei ole moraalinen, vaan energeettinen, eli rimpuilijoiden ohjaaminen oikeaan suuntaan omaa energiaansa tuhlaten, ei olisi ollenkaan energeettisen moitteettomuuden periaatteen mukaista.

Toisaalta, myös esim. vanhemmat tietysti siirtävät pienten lastensa kokoomapisteitä rutiininomaisesti ja yleensä hyväntahtoisestikin, koska lupaa ei voida kysyä, eikä niillä lapsilla välttämättä olisi edellytyksiä tehdä tai etenkään kommunikoida käytännön kannalta toimivia päätöksiä, mutta jos vanhempien intentio ei ole moitteeton, niin tulokset ovat tietysti sen mukaiset, mikä tietysti on nähtävissä yhteiskunnan tilassa.

"Minusta olet aivan liian analyyttinen"

Minulla oli paljon sanottavaa ja yritin tiivistää näkemykseni siihen 5000 merkkiin välttäen väärinymmärryksiä. En oikein tiedä, että mikä olisi parempi vaihtoehto.

"Kun puhutaan energiasta niin sen energian pitää olla oikean laatuista eli esim. se energia mitä käytetään rutiineissa ja tavoissa ei riitä sellaiseen mikä edellyttää syvää keskittymistä ja tarkkaavaisuutta ja asianmukainen tulos voidaan saavuttaa vain jos sitä oikeaa energian laatua on riittävästi"

Käyttökelpoinen energia on ensiarvoisen tärkeää, mutta en oikein ole ymmärtänyt noiden energianlaatupuheidesi relevanssia, koska eikö lopultakin oleellista ole vain se, että energia; oli se sitten minkälaatuista tahansa, mahdollistaa kokoomapisteen liikkeen? Sen lisäksi toki tarvitaan moitteetonta intentiota, jotta kokoomapiste liikkuu optimaaliseen suuntaan, mutta sen osalta kyse on lähinnä jatketusti moitteettoman toiminnan harjoittamisen kumulatiivisesta vaikutuksesta. Ehkä voisit joskus tehdä aloituksen, jossa olettamiasi energialaatuja voitaisiin käsitellä tarkemmin.

"Nykyisessä metakognition läpitunkemassa antikulttuurissa ja antihumanismissa kuvitellaan että voidaan korjata todellisia ongelmia vain pelkästään määrittelemällä ne ongelmat olemattomiksi"

Mielestäni käytät metakognitio-käsitettä jossakin epätavallisessa merkityksessä ja ehkä voisi olla parempi käyttää jotakin muuta käsitettä, mutta en oikein edes tiedä, että mihin tuolla viittaat.

"Minusta todellisuutta voi ja pitääkin yrittää muuttaa mutta ei suurten abstraktioiden tasolla vaan hyvin paikallisesti ihmisten välisten vuorovaikutusten tasolla jättäen samalla kaikki mahdoliset institutionaaliset suurten abstraktioiden illuusioihin perustuvat instanssit omaan olemattomaan arvoonsa."

Todellisuuden muuttamisen yrittäminen on samankaltainen asia, kuin epäorgaanisten olentojen kanssa kommunikointi; molemmat hankkeet ovat jättiläismäisiä ja kuluttavat helposti kaiken käytettävissämme olevan energian ja mielestäni on tärkeää pitää jatkuvasti muistissa varsinainen päämäärä, eli itsensä kokonaisuuden tiedostaminen...

Lue lisää

XPR-662:



"Kokoomapisteen siirtämistä voidaan tietysti käyttää myös esim. parantamiseen. "

Entä tiedä kannattaako tuota "kokoomapisteen siirtämisen" käsitettä tunkea jokaiseen mahdolliseen asiayhteyteen koska kyse on lähinnä juuri siitä intentiosta josta CC: kirjoissa myös käsitellään ja kuten aikaisemmin olen täällä todennut niin CC sai omienkin sanojensa mukaan paljon vaikutteita Hussserlin intentionaalisesta filosofiasta vaikka pitikin yleisesti ottaen pelkkää filosofian harrastusta vain teoreettisena toimintana eikä aktiivisena todellisuuteen vaikuttamisena jota CC itse piti tärkeänä.

Tehokasta eettistä vaikuttamista on esimerkkinä tai esikuvana oleminen kun taas kaikki kielellinen manipulointi (social engineering & perception management joille että tiedä suom. vastinetta) on nimenomaan jonkinlaista mustaa magiaa kuten myös lääketieteessä kemikaalien käyttö (farmasia) jota myös pidettiin epäeettisenä toimintana varsinkin jos vaivojen syyt eivät ole kemiallisia. Ihminen on laumansa johtajia matkiva otus ja jos ympärillä on vain huonoja esimerkkejä niin käy huonosti.

"Minulla oli paljon sanottavaa ja yritin tiivistää näkemykseni siihen 5000 merkkiin välttäen väärinymmärryksiä. En oikein tiedä, että mikä olisi parempi vaihtoehto."

Minä tunnen sinun ajattelusi taustan paljon paremmin kuin sinä minun josta olen täällä ilmaissut vain hyvin pienen osan kokonaisuudesta:

Esim. pelkkä "tieteellinen" loogis-analyyttisyys ei tarkoita objektiivisuutta eikä neutraalia asennetta vaan se neutraalius on nimenomaan ensisijassa tunnetasolla vaikuttava asia eli vältetään kaikkea reaktiivista samaistumista mutta ollaan silti mahdollisimman kokonaisina oman yksilöllisen persoonan tasolla läsnä eikä piilouduta abstraktioiden ja kielen käsitteiden taakse vaan yritetään mahdollisimman paljon tuntea se mitä ajatellaan ja ajatella sitä mitä tunnetaan eli esim. empatian kaltainen resonanssi eli kykyä asettautua toisten asemaan ja näkökulmaan.




"Ehkä voisit joskus tehdä aloituksen, jossa olettamiasi energialaatuja voitaisiin käsitellä tarkemmin."

Muistaakseni olen useassa yhteydessä vuosien varrella jo tehnyt niin mutta koska "energian" käsite on varattu teor. fysiikassa ja sen käyttämiseen suhtaudutaan hyvin mustasukkaisessti muissa viitekehyksissä niin ne aloitukset ovat kohdanneet hyvin negatiivisia reaktioita vaikka jokaisen kokemuksen tasolla on helppo erottaa toisistaan esim. automaattienergian ja sensitiivienergian tasot joissa ensinmainittu toiminta on mekaanista ja nopeaa ja siitä jää yleensä hyvin vähän muistoja kun taas se viimeksimainittu liittyy itsetiedostukseen, valppauteen ja myös itseheijasteluun jossa reagoidaan helposti ja voimakkaasti kaikkeen mikä koskettaa kunkin omaa ja usein melko fiktiivistä mielikuvaa itsestä ja samaistumisen kohteista.


"Mielestäni käytät metakognitio-käsitettä jossakin epätavallisessa merkityksessä ja ehkä voisi olla parempi käyttää jotakin muuta käsitettä, mutta en oikein edes tiedä, että mihin tuolla viittaat."

Metakognitio operoi pelkästään kielen käsitteiden merkitysten ja viitekehyksen tasolla ja se on ns. "formatoorinen apparaatti" Gurdjieffin opissa ja suurin piirtein sama asia kuin mihin tekoäly kykenee automaattienergian tasolla hyvin nopeasti algoritmisesti.

Sinun vaikeutesi ymmärtää ja oivaltaa tiettyjä asioita minusta liittyy siihen että yrität "istua kahdella tuolilla samaan aikaan" eli pitää kiinni siitä koulutuksen ehdollistamasta hahmotuksesta ja maailmankuvasta joka liittyy tieteeseen ja samalla yrität kurottautua johonkin syvällisempään ja henkisempään kuten nagualismiin eikä sellainen oikeasti pidemmän päälle onnistu.



"Todellisuuden muuttamisen yrittäminen on samankaltainen asia, kuin epäorgaanisten olentojen kanssa kommunikointi; molemmat hankkeet ovat jättiläismäisiä ja kuluttavat helposti kaiken käytettävissämme olevan energian ja mielestäni on tärkeää pitää jatkuvasti muistissa varsinainen päämäärä, eli itsensä kokonaisuuden tiedostaminen..."
Suuret abstraktiot vs paikallinen arjen´tason todellisuuden muokkaaminen joista toinen on toteutettavissa kun taas ensinmainittu on lähinnä tekosyy olla tekemättä mitään ja eli operoida pelkkien mielikuvien ja propagandan tasolla.

"Itsensä kokonaisuuden tiedostaminen" ainoana päämääränä ja toimintana on lähinnä jonkinlaista "omaan napaan tuijotusta" :D

B

Anonyymi kirjoitti:

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-661)

Belisario: "Jokainen eliö voi käyttäytyä jollain tasolla intentionaalisesti ja myös ihmisten suunnittelemilla koneilla on jokin tarkoitus tai päämäärä. Ns. elottomalla aineella ei ole intentiota vaan kyse on lähinnä mekaanisista säännönmukaisuuksista tai jonkinlaisesta satunnaisuudesta jolla ei ole selkeää suuntaa."

Mielestäni intentio; nagualismin tarkoittamassa merkityksessä, eroaa tuosta sen tavanomaisesta määritelmästä, mutta koska nagualismissa se siis mielestäni on samankaltainen asia, kuin selittämätön voima, niin sen selittäminen tietysti on hankalaa.

Mielestäni tuo tavanomainen intention määritelmä toisaalta liittyy nimenomaan tulkintoihin, eli siis kokoomapisteen tietystä sijainnista johtuen tulkitaan, että asioilla olisi nimenomaan tietyt tarkoitukset, vaikka niillä toisesta kp:n sijainnista käsin voitaisiin tulkita olevan aivan toisenlaiset tarkoitukset.

Nagualismissa on muitakin käsitteitä, joiden määritelmät eroavat tavanomaisista määritelmistä, mikä voi olla hämmentävää ja käsittääkseni, koska don Juan ei ollut kiinnostunut tietämyksensä siirtämisestä ns. suurelle yleisölle, niin hän ei pyrkinyt standardisoimaan traditionaalista käsitteistöä.

"Tuo Castanedan kuvaama "kaikenkattava selittämätön voima" tai "Henki" on sellainen asia jonka kanssa on vaikeaa tai mahdotonta luoda mitään konkreettista persoonallista suhdetta"

Toisaalta ymmärrän täysin, mitä tarkoitat, mutta toisaalta kommenttisi silti osoittaa, että et "oikein" ole ymmärtänyt nagualismia tai Henkeä, tai ns. yhteytesi intentioon on ruostunut, tai olit huolimaton kommentissasi, sillä esim. don Juan on todennut, että Henki on se, mikä on oleellista ja että se ilmentää tietäjälle itseään ns. joka käänteessä. Eli, ns. taviksille Henki on vain käsite, koska he eivät tiedosta vuorovaikutustaan sen kanssa, mutta tietäjillä on siihen erityinen kiinteä vuorovaikutussuhde ja nimenomaan tietoisella tasolla.

Henki on don Juan:in mukaan nimenomaan kokemuksellinen asia ja tietysti osana naguaalia sellainen asia, josta puhuminen on vaikeaa. Kuitenkin mielestäni don Juan:in esittämä kuvaus siitä sellaisena asiana, joka ei ole mitään, mutta joka silti saa aikaan käsittämättömiä asioita, on hyvin osuva. Usein käyttämiäsi käsitteitä käyttäen voisin ehkä huitoa vähän sen suuntaan viittaamalla kvanttityhjiöön, epälokaaleihin vaikutuksiin ja intuitioon, mutta henkilökohtaisesti ehkä itse silti suosisin enemmän nimenomaan viittausta siihen, mikä on ns. persoonaton äärettömyys tai viittausta ns. ihmisen muottiin.

Henki tavallaan puhaltaa pois itsetärkeyden ja kiintymyksen henkilökohtaiseen historiaan ja tuloksena on puhdistunut olento, vaikka henkilö edelleen jatkaakin nimenomaan konkreettista olemassaoloaan ja kykenee myös muistamaan henkilökohtaisen historiansa. Individualistien tietysti voi olla erityisen vaikeaa päästä noin pitkälle. Näkisin, että kyse on siitä, että Henki ei ns. ole kiinnostunut ihmisistä epätäydellisinä yksilöinä, vaan vain, jos he ns. edustavat sitä, mikä on abstraktia ja erityisesti energeettisen moitteettomuuden näkökulmasta.

Yhteys Henkeen on ehkä helpoiten aikaansaatavissa siten, että intentiona on toimia aina moitteettomasti silloinkin, vaikka nimenomaan tietäisi, että sillä ei olisi mitään merkitystä. Tämä on erittäin tehokas ja erittäin yksinkertainen, mutta erittäin vaikea tekniikka. Kyse on tietenkin kokoomapisteen määrätietoisesta kiinnittämisestä optimaaliseen sijaintiinsa. Ihmisen onnistuttua tuossa, Henki tunnustaa tapahtuneen tosiasian ja ilmentää itseään käsittämättömillä tavoilla, mikä tietysti on myös esim. uskonnollisten tarinoiden aihe, vaikka uskonnoissa ei ymmärretäkään sitä, että mistä tuossa oikeasti on kyse.

"Uskonnoissa tuota "kaikenkattavaa intentiota" kutsutaan "Jumalaksi" missä usein piilee suuri vaara samaistumisen takia koska jokainen konkreettinen yksilö on aina jollain tavalla epätäydellinen ja erehtyväinen"

Henki ja Jumala tosiaan ovat tietyissä suhteissa samankaltaisia käsitteitä, mutta erona on se, että Henki on nimenomaan todellinen, persoonaton ja reaalisia vaikutuksia aikaansaava, kun taas Jumala on sellainen abstraktio, johon on tyypillisesti projisoitu ihmiskeskeisiä ominaisuuksia.

Jumalan voidaan esim. ajatella olevan kokoomapisteen epäoptimaalisesta sijainnista johtuva Hengen virheellinen tulkinta. don Juan esim. on todennut, että jokainen tulkitsee ns. ihmisen muotin oletusarvoisesti virheellisesti Jumalaksi ja myös esim. Castaneda teki niin. Ihmisen muotti on kokemuksellisella tasolla ehdottoman "jumalainen ilmestys"; erittäin lievästi ilmaisten, mutta selväjärkiset nagualistiset ymmärtävät silti, että se ei ole Jumala...

Lue lisää

XPR-661:


"Mielestäni intentio; nagualismin tarkoittamassa merkityksessä, eroaa tuosta sen tavanomaisesta määritelmästä, mutta koska nagualismissa se siis mielestäni on samankaltainen asia, kuin selittämätön voima, niin sen selittäminen tietysti on hankalaa."
Kokonaisuuden intentio on tietysti paljon laajempi asia kuin biologisen tason intentio mutta perusidea on silti hyvin samankaltainen.


"Nagualismissa on muitakin käsitteitä, joiden määritelmät eroavat tavanomaisista määritelmistä, mikä voi olla hämmentävää ja käsittääkseni, koska don Juan ei ollut kiinnostunut tietämyksensä siirtämisestä ns. suurelle yleisölle, niin hän ei pyrkinyt standardisoimaan traditionaalista käsitteistöä."

Dj muistaakseni sanoi myös CC:lle että hänellä on pakkomielle etsiä selityksiä kaikelle mahdolliselle kun taas DJ itse tyytyi vain hyväksymään asiat ilman metakognitiivisia taustatarinoita jotka kaiken lisäksi usein osoittautuvat virheellisiksi tai puutteellisiksi.

CC:n akateemisuus johti siihen ettei hän koskaan kyennyt saavuttamaan perinteisten naguaalien tasoa ja sama este on olemassa periaatteessa kaikille muillekin akateemisen ehdollistamisen läpikäyneille.




"Toisaalta ymmärrän täysin, mitä tarkoitat, mutta toisaalta kommenttisi silti osoittaa, että et "oikein" ole ymmärtänyt nagualismia tai Henkeä, ...."
Minusta ei ole syytä rakentaa mitään nagualistisen teologian oppia. ;D



"Eli, ns. taviksille Henki on vain käsite, koska he eivät tiedosta vuorovaikutustaan sen kanssa, mutta tietäjillä on siihen erityinen kiinteä vuorovaikutussuhde ja nimenomaan tietoisella tasolla."

Minusta tuo liittyy vain siihen että osallistutaan sensitiivistä tasoa korkeampien energioiden vuorovaikutukseen ainakin jossain määrin ja jokainen meistä kykenee resonoimaan niiden kanssa ainakin jollain tasolla ja samalla helposti samaistuu niihin vaikka kyse ei tarkkaan ottaen ole välttämättä mistään aidosti henkisestä ja siitäkin olen tänne linkittänyt moneen kertaan artikkelin mutta ilmeisesti sinä eikä kukaan muukaan ole vaivautunut lukemaan ja se liittyy nimenomaan siihen että vuorovaikutus korkeamman tason energioiden kanssa voi aiheuttaa saman tyyppistä egoinflaatiota kuin psykoaktiiviset aineet nautittuina eli hyvin väliaikaiseen tilaan jolla on hintansa.

"Usein käyttämiäsi käsitteitä käyttäen voisin ehkä huitoa vähän sen suuntaan viittaamalla kvanttityhjiöön, epälokaaleihin vaikutuksiin ja intuitioon, mutta henkilökohtaisesti ehkä itse silti suosisin enemmän nimenomaan viittausta siihen, mikä on ns. persoonaton äärettömyys tai viittausta ns. ihmisen muottiin."

Persoonaton äärettömyys on suuri abstraktio kun taas nuo fysiikkaan liittämäni käsitteet ovat lähempänä sellaista konkretiaa joiden avulla periaatteessa voi osallistua maailman luomiseen ja ylläpitoon sen Suuren Tuntemattoman apulaisena.


"Individualistien tietysti voi olla erityisen vaikeaa päästä noin pitkälle."
Yksilöllistyminen on se olennaisin asia eikä lauman seuraaminen ja se aito yksilöllistyminen on oikeastaan todellisuuden konkreettista laajentamista eikä jotain abstraktia.

Ihminen on mikrokosmos joka heijastelee makrokosmosta.

Periaatteessa olen sitä mieltä että se alkuperäsin kristinusko ennen mm. Pyhän Augustinuksen yms. sähläyksiä on kehittynein uskonto eikä sitä aitoa henkisyyttä tarvitse eikä kannata hakea jostain kaukaa. Gurdjieff piti omaa oppiaan esoteerisena kristinuskona.

...
Nyt on taas pitkähkön tauon paikka koska sain eilen käsiini valtavasti uutta mielenkiintoista aineistoa johon aion keskittyä ehkä syksyyn asti.





B

Anonyymi kirjoitti:

===>

Dna on resonanssiin kykenevä kide kuten kaikki muutkin kiteet, kristallit ja jalokivet eli niiden "defekteihin" tallentuu informaatiota paikallisen gravitaation muutoksista ja esim. avaruudessa kasvatetuissa kiteissä on paljon vähemmän noita defektejä kuin maanpäällisissä.

Ei ole olemassa mitään "klassista ainetta" vaan pelkästään vanhaa ja alkeellista tiedettä jonka hahmotuksesta ei osata vielä päästä eroon.
..
Todennäköisyysaalto ja sen romahtaminen ovat vain vertauskuvia eikä mitään konkreettisia fysikaalisia tapahtumia vaikka niissä ne todennäköisyydet käyttäyvät ikäänkuin fysikaaliset aallot.

Sekä fotonit, elektronit ja kaikki muutkin ns. alkeishiukkaset ovat lähinnä teorioiden parametrejä eli käyttökelpoista fiktiota ja voi olla että nimenomaan laajemmat makrokokonaisuudet ja niiden koherenssi määrittelevät niiden osien toimintaa ja ns. "luonnonlait" ovat vain seurausta kokonaisjärjestelmän rakenteesta ja ominaisuuksista joiden muuttuessa myös ns. "luonnonlait" muuttuvat samalla koska kyse on vain säännönmukaisuuksista paikallisten havaintojen tasolla.

...

Eiköhän tämä riitä. Jatkossa en vastaile enää AI:n kommentteihin koska tiedän ettei se oikeasti ymmärrä mitään. Ilmeisesti ihmiset ovat jo niin tyhmennettyjä ja ehdollistettuja ettei heistä ole enää mitään edes lievästi kiinnostavaa vastusta minulle.... :D

Taitaa jäädä taas aika lyhyeksi tämä minun tämänkertainen vierailu täällä ...

B

Lue lisää

B:
"Juu myönnän virheeni mutta se on silti valtavan suuri molekyyli (60 hiiliatomia) jonka rakenne on varsin mielenkiintoinen ja monimutkainen eikä oikeastaan millään tavalla kumoa alkup. argumenttiani."

Jos kuitenkin lukee tekelettäsi kokonaisuutena, argumenttejasi ovat ne, että QM:ssä kiinnostavaa on SubKöp, mikä voitiin liittää moneen muuhun kokonaisuudessasi. Lisäksi kappale, jossa mainitset bucky ballin, on kappale, jossa sanotaan nimenomaan 'maailmojen lukumäärä on 1'. Mutta tärkeintä on se, että sinusta tämä tarkoittaa tai tästä seuraa se, että biologiassa on kyseessä QM-säännöt ja merkittäviä QM-efektejä. Kumoat tämän argumentin nyt itse omalla tavallasi, kun sanot

"Biologisia entiteettejä on kuitenkin käytännössä hyvin vaikea tutkia elävinä ja sellaisena kuin ne ovat ja käyttäytyvät eli oma ja monien muidenkin hypoteesi on..."

Ainoa perustelu tai empiirinen tulos, joka voisi osoittaa, että biologia on jotenkin valmiina menemään kohti QM-sääntöjen mukaisuutta, olisi sellainen, missä löydetään bucky ballin tavalla välimuoto tai jopa siirtymä kvanttiaineesta aineeksi, jossa kaikki on efektien suuruutta myöten edelleen hiilikopio QM-käyttäytymisestä tai korkeintaan jotain eroa tulee efektien suuruuteen. Jos sanot, että bucky ball on liian pieni kappale, tai oleellisemmin, että niiden määrää ja painetta ei ole nostettu tarpeeksi (ks. seuraava kappale), silloin argumentoit itseäsi vastaan, eikä sinun olisi tämän mukaan pitänyt tuoda bucky ballien QM-käytöksen esimerkkiä ollenkaan esiin, kun puhutaan siitä, mitä biologiassa voisi tapahtua.

Bucky ballien ja biologian eron pitäisi olla siinä, että biologia on artikkelissa kaukana oikealla paineen kuvaajassa. Tutkijoiden mukaan heidän tulkintansa on, että koherenssin käyrä jatkaa laskuaan. Lisäksi jos luet kuvatekstin, biologia on oikealla myös kuvaajassa, joka olisi x-akselilla vuorovaikutusten arvioitu määrä. Lämpötila kasvattaa Wienin säännössä säteilyn energiaa neljännessä potenssissa eli fotonien määrää, joka voitaisiin mitata aineen keskellä, on lämpötilassa hetken loiva ja sitten jyrkkä.

"Tuo lämmön ja paineen suhde ns. kvantti-ilmiöihin pitänee paikkansa jos tarkastellaan pelkästään sitä mitä voidaan helposti havaita ja mitata. Biologisia entiteettejä on kuitenkin käytännössä hyvin vaikea tutkia elävinä ja sellaisena kuin ne ovat ja käyttäytyvät eli oma ja monien muidenkin hypoteesi on että on olemassa myös sellaista makrokoherenssia jota lämpötila ei samalla tavalla häiritse ainakaan niin paljon että se koherenssi muuttuisi dekoherenssiksi kaikissa olosuhteissa vaan biologian tasolla se koherenssi eli eliön kyky toimia on paljon laajemalla toleranssilla kuin esim. kvanttilaskennassa."

Kun sanot, että havaitseminen ja mittaus on vaikeaa 'sellaisena kuin se on', voisit pureutua syihin, mistä tämä johtuu. Kyseessä voi olla se, että jokainen kohta eliöstä, on jatkuvasti vuorovaikutuksessa muualle (siitä tulee sellainen kuin se on muiden perusteella eikä itsensä). Tällöin se, että tutkiminen on vaikeaa, on vain osoitus siitä, että bio-aineelle on tapahtunut samoin kuin korkeassa paineessa ja lämpötilassa olevalle bucky ballille.

...
Mitä argumentteihin tulee, niin varsinainen argumentti koskee sitä, että vaikka jollain esim. yksisoluisella pieneliöllä olisi hyvinkin QM-efektinen elämä, niin mitä väliä tällä on, kun QM-nobelit on jo jaettu.

"Matematisoitu tiede ja erityisesti teor. fysiikka toimii aina postulaattiensa puitteissa eli sen mukaan mitä enemmistö tutkijoista pitää uskottavana ja koska kaikkea mahdollista ei voi mitata tarkasti kaikissa kuviteltavissa olevissa olosuhteissa niin ne laskutoimitukset tehdään niiden oletusten perusteella joita tutkijoiden enemmistö pitää sillä hetkellä mahdollisena ja pyrkii sulkemaan pois kaiken sellaisen pitää pitävät mahdottomana eli ts. tieteenalan paradigma ohjaa tutkimusta ja koska... "

'Aina toimiminen' vastaa matemaattisesti sataa prosenttia kaikista tapauksista, missä toimitaan. Jos 'enemmistö tutkijoista' voidaan muodostaa 50 %:sta tai sitä pienemmästä joukosta tutkijoita, ovatko muut tutkijat toimijoita, jotka eivät pidä itseään uskottavina? Vai eivätkö he toimi ollenkaan? Mistä päättelet, että tässä tieteessä toimitaan laskemalla laskutoimituksia asioista, joita ei mitata tarkasti?

Jos otetaan kaikki laskutoimitukset, jotka on tehty - tai halutaan tehdä - niiden oletusten perusteella, jotka ovat tällä hetkellä 'mahdollisia' tutkijoiden enemmistön (tai vähemmistönkin perusteella, jotta näillä ei olisi tekemisen puutetta), niin montako asiaa jää näiden laskujen ulkopuolelle? Jos matemaattinen tiede lakkauttaa toiminnan, niin montako asiaa silloin jää laskettujen asioiden ulkopuolelle, ja mitä ne sitten enää ovat?

1

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Juu myönnän virheeni mutta se on silti valtavan suuri molekyyli (60 hiiliatomia) jonka rakenne on varsin mielenkiintoinen ja monimutkainen eikä oikeastaan millään tavalla kumoa alkup. argumenttiani."

Jos kuitenkin lukee tekelettäsi kokonaisuutena, argumenttejasi ovat ne, että QM:ssä kiinnostavaa on SubKöp, mikä voitiin liittää moneen muuhun kokonaisuudessasi. Lisäksi kappale, jossa mainitset bucky ballin, on kappale, jossa sanotaan nimenomaan 'maailmojen lukumäärä on 1'. Mutta tärkeintä on se, että sinusta tämä tarkoittaa tai tästä seuraa se, että biologiassa on kyseessä QM-säännöt ja merkittäviä QM-efektejä. Kumoat tämän argumentin nyt itse omalla tavallasi, kun sanot

"Biologisia entiteettejä on kuitenkin käytännössä hyvin vaikea tutkia elävinä ja sellaisena kuin ne ovat ja käyttäytyvät eli oma ja monien muidenkin hypoteesi on..."

Ainoa perustelu tai empiirinen tulos, joka voisi osoittaa, että biologia on jotenkin valmiina menemään kohti QM-sääntöjen mukaisuutta, olisi sellainen, missä löydetään bucky ballin tavalla välimuoto tai jopa siirtymä kvanttiaineesta aineeksi, jossa kaikki on efektien suuruutta myöten edelleen hiilikopio QM-käyttäytymisestä tai korkeintaan jotain eroa tulee efektien suuruuteen. Jos sanot, että bucky ball on liian pieni kappale, tai oleellisemmin, että niiden määrää ja painetta ei ole nostettu tarpeeksi (ks. seuraava kappale), silloin argumentoit itseäsi vastaan, eikä sinun olisi tämän mukaan pitänyt tuoda bucky ballien QM-käytöksen esimerkkiä ollenkaan esiin, kun puhutaan siitä, mitä biologiassa voisi tapahtua.

Bucky ballien ja biologian eron pitäisi olla siinä, että biologia on artikkelissa kaukana oikealla paineen kuvaajassa. Tutkijoiden mukaan heidän tulkintansa on, että koherenssin käyrä jatkaa laskuaan. Lisäksi jos luet kuvatekstin, biologia on oikealla myös kuvaajassa, joka olisi x-akselilla vuorovaikutusten arvioitu määrä. Lämpötila kasvattaa Wienin säännössä säteilyn energiaa neljännessä potenssissa eli fotonien määrää, joka voitaisiin mitata aineen keskellä, on lämpötilassa hetken loiva ja sitten jyrkkä.

"Tuo lämmön ja paineen suhde ns. kvantti-ilmiöihin pitänee paikkansa jos tarkastellaan pelkästään sitä mitä voidaan helposti havaita ja mitata. Biologisia entiteettejä on kuitenkin käytännössä hyvin vaikea tutkia elävinä ja sellaisena kuin ne ovat ja käyttäytyvät eli oma ja monien muidenkin hypoteesi on että on olemassa myös sellaista makrokoherenssia jota lämpötila ei samalla tavalla häiritse ainakaan niin paljon että se koherenssi muuttuisi dekoherenssiksi kaikissa olosuhteissa vaan biologian tasolla se koherenssi eli eliön kyky toimia on paljon laajemalla toleranssilla kuin esim. kvanttilaskennassa."

Kun sanot, että havaitseminen ja mittaus on vaikeaa 'sellaisena kuin se on', voisit pureutua syihin, mistä tämä johtuu. Kyseessä voi olla se, että jokainen kohta eliöstä, on jatkuvasti vuorovaikutuksessa muualle (siitä tulee sellainen kuin se on muiden perusteella eikä itsensä). Tällöin se, että tutkiminen on vaikeaa, on vain osoitus siitä, että bio-aineelle on tapahtunut samoin kuin korkeassa paineessa ja lämpötilassa olevalle bucky ballille.

...
Mitä argumentteihin tulee, niin varsinainen argumentti koskee sitä, että vaikka jollain esim. yksisoluisella pieneliöllä olisi hyvinkin QM-efektinen elämä, niin mitä väliä tällä on, kun QM-nobelit on jo jaettu.

"Matematisoitu tiede ja erityisesti teor. fysiikka toimii aina postulaattiensa puitteissa eli sen mukaan mitä enemmistö tutkijoista pitää uskottavana ja koska kaikkea mahdollista ei voi mitata tarkasti kaikissa kuviteltavissa olevissa olosuhteissa niin ne laskutoimitukset tehdään niiden oletusten perusteella joita tutkijoiden enemmistö pitää sillä hetkellä mahdollisena ja pyrkii sulkemaan pois kaiken sellaisen pitää pitävät mahdottomana eli ts. tieteenalan paradigma ohjaa tutkimusta ja koska... "

'Aina toimiminen' vastaa matemaattisesti sataa prosenttia kaikista tapauksista, missä toimitaan. Jos 'enemmistö tutkijoista' voidaan muodostaa 50 %:sta tai sitä pienemmästä joukosta tutkijoita, ovatko muut tutkijat toimijoita, jotka eivät pidä itseään uskottavina? Vai eivätkö he toimi ollenkaan? Mistä päättelet, että tässä tieteessä toimitaan laskemalla laskutoimituksia asioista, joita ei mitata tarkasti?

Jos otetaan kaikki laskutoimitukset, jotka on tehty - tai halutaan tehdä - niiden oletusten perusteella, jotka ovat tällä hetkellä 'mahdollisia' tutkijoiden enemmistön (tai vähemmistönkin perusteella, jotta näillä ei olisi tekemisen puutetta), niin montako asiaa jää näiden laskujen ulkopuolelle? Jos matemaattinen tiede lakkauttaa toiminnan, niin montako asiaa silloin jää laskettujen asioiden ulkopuolelle, ja mitä ne sitten enää ovat?

1

Lue lisää

Jos sulkee pois kaiken, mitä ei ole mitattu, toimiiko silloin oikein vai väärin? Tässä toimessa joutuu aina pitämään jokaista teoriaa sellaisessa arvossa, että se ei ole totuus 'yhdestä maailmasta'. Kun ei ole mitään totuutta 'yhdestä maailmasta', onko kyseessä silloin enää 'maailmojen lkm. on 1' -väite? Tai jopa voi sanoa, että koskaan ei voi tulla kyseeseen 'yhden maailman tiede' paremman tieteen käsitteenä ennen kuin koko maailma on mitattu.

Tällä hetkellä ei ole yhtään tärkeää laskutoimitusta, joka olisi tehty jotain asiaa varten, joka ei olisi mitattu. Tarkoitan tärkeitä tärkeässä mielessä ja sellaisessa mielessä, joka koskisi tätä keskustelua, eli esim. SubKöpin ei ole laskettu olevan nolla, tai ei voida löytää laskua, jonka nimi on SubKöp. Jos on olemassa ei-mitattuja asioita, kuten mustanaukon sisäosa tai pimeänaineen massa, jokainen tieteessä tietää, ettei ole mikään pakko käyttää samaa laskua ja teoriaa niiden laskemiseen kuin mitä käytetään jossain tunnetussa asiassa, tai mitä muut ovat käyttäneet.

Paradigma on asia, josta keskustelu on tieteenfilosofian tekemisiä. Paradigmoja ei voitaisi edes tunnistaa, ja sanaa ei olisi tehty, jos ei olisi tieteen vallankumouksia (vrt. valtiomuoto -sanaan, mikä sekin on joskus enemmistön valitsema). Tieteenfilosofiassa on varmaan jossain myös sana sille paikalleen jämähtäneelle käytännölle, jonka tulen keksijä aloitti, ja joka ei ole muuttunut. Kaikki koskee myös negatiivisia paradigma-käsitteitä, koska kenenkään paradigma ei ole jumittunut ennen kuin sille tehdään lujuustesti, joka on sellainen vain, jos kyseessä on paradigman hajoaminen. Keskustelussamme olisi olellista vain se, että kuka tekee lujuustestin, ja onko sen jälkeen olemassa matematiikkaa. Ja myös se, että kuka tietää etukäteen (mutta tulen jälkeen huom.) olevansa tulen keksijä kaikkina myöhempinä aikoina.

B:
"... ja koska kaikki tiede on inhimillistä toimintaa niin erehtymisen mahdollisuus on aina olemassa varsinkin niiden teorioiden perusoletusten ja niihin liittyvien havaintojen & mittausten tulkintojen suhteen."

Oletko kirjoittanut tämän näin, koska et pysty vertailemaan postulaatteja/oletuksia keskenään ja arvioimaan niitä? Toivotko voivasi vain väittää, että ehkä postulaatissa olisi käynyt pieni kämmi, koska aina käy pieni kämmi? Voitko osoittaa, että sitten aina käy pieni kämmi, ja sovella sitä osoittamaan, mikä on tulen keksijän kämmi?

"Matematiikan toimivuudesta ei voi sellaisenaan päätellä mitään teorioiden oikeellisuuden suhteen koska matematiikkaa voi helposti viritellä yhteensopivaksi havaintojen kanssa lisäämällä sopiviin kohtiin uusia vakioita tai muuttujia.
https://en.wikipedia.org/wiki/Fudge_factor
Näin voidaan purkkaviritellä loputtomiin fysiikan matemaattisia malleja jos niiden alkup. ennusteet eivät pitäneet paikkaansa ja teorioihin kiintyminen on hyvin inhimillistä ja väärässä olemista ei haluta koskaan myöntää ."

Eikö jonkin uuden muuttujan tai vakion lisääminen sinusta tarkoittaisi tieteen vallankumousta tällä hetkellä, tai esim. jos sellainen olisi historiallisesti voitu paiskata esim. Newtonin (*) F=ma -yhtälöön? Vai tarkoitatko, että kukaan soveltava tieteilijä ei oikeasti noudata mitään luonnonlakia missään, vaan he joka kerta kiertävät annettuja lakeja? Silloin en ymmärrä, miksi pitäisit tätä matematiikan absoluuttisena pääsääntönä, minkä takia matematiikkaa ei voi käyttää samoin kuin ei voi käyttää liukasta saippuaa.

(*) Kuollut henkilö. Voiko joku myöntää hänen puolestaan? Jos myönnetään toisten puolesta asioita, voiko sitä käyttää väärin tai erottaa mitenkään kritisoinnista? (Tässä kohtaa on myös kohta, missä itsensämyöntäjä voi olla suorittamassa pientä kämmiä myöntämisellään.) Olisiko parempi, että äänestäjien enemmistön pitää myöntää toisten virheet?

Jos on olemassa yksi havainto ja muuta maailmankaikkeutta ei ole, silloin riittää yksien muuttujien ja vakioiden kertaalleen sovittaminen tällaiseen havaintoon esim. käyräksi. Tämä on teoria, ja tämä on havainto, mikä vahvisti tämän teorian ennenkuin sitä edes oli. Jos on olemassa toinen havainto, silloin hyvässä tapauksessa sekin sopii ja teoriaa ei muuteta.
....
2

Anonyymi kirjoitti:

Jos sulkee pois kaiken, mitä ei ole mitattu, toimiiko silloin oikein vai väärin? Tässä toimessa joutuu aina pitämään jokaista teoriaa sellaisessa arvossa, että se ei ole totuus 'yhdestä maailmasta'. Kun ei ole mitään totuutta 'yhdestä maailmasta', onko kyseessä silloin enää 'maailmojen lkm. on 1' -väite? Tai jopa voi sanoa, että koskaan ei voi tulla kyseeseen 'yhden maailman tiede' paremman tieteen käsitteenä ennen kuin koko maailma on mitattu.

Tällä hetkellä ei ole yhtään tärkeää laskutoimitusta, joka olisi tehty jotain asiaa varten, joka ei olisi mitattu. Tarkoitan tärkeitä tärkeässä mielessä ja sellaisessa mielessä, joka koskisi tätä keskustelua, eli esim. SubKöpin ei ole laskettu olevan nolla, tai ei voida löytää laskua, jonka nimi on SubKöp. Jos on olemassa ei-mitattuja asioita, kuten mustanaukon sisäosa tai pimeänaineen massa, jokainen tieteessä tietää, ettei ole mikään pakko käyttää samaa laskua ja teoriaa niiden laskemiseen kuin mitä käytetään jossain tunnetussa asiassa, tai mitä muut ovat käyttäneet.

Paradigma on asia, josta keskustelu on tieteenfilosofian tekemisiä. Paradigmoja ei voitaisi edes tunnistaa, ja sanaa ei olisi tehty, jos ei olisi tieteen vallankumouksia (vrt. valtiomuoto -sanaan, mikä sekin on joskus enemmistön valitsema). Tieteenfilosofiassa on varmaan jossain myös sana sille paikalleen jämähtäneelle käytännölle, jonka tulen keksijä aloitti, ja joka ei ole muuttunut. Kaikki koskee myös negatiivisia paradigma-käsitteitä, koska kenenkään paradigma ei ole jumittunut ennen kuin sille tehdään lujuustesti, joka on sellainen vain, jos kyseessä on paradigman hajoaminen. Keskustelussamme olisi olellista vain se, että kuka tekee lujuustestin, ja onko sen jälkeen olemassa matematiikkaa. Ja myös se, että kuka tietää etukäteen (mutta tulen jälkeen huom.) olevansa tulen keksijä kaikkina myöhempinä aikoina.

B:
"... ja koska kaikki tiede on inhimillistä toimintaa niin erehtymisen mahdollisuus on aina olemassa varsinkin niiden teorioiden perusoletusten ja niihin liittyvien havaintojen & mittausten tulkintojen suhteen."

Oletko kirjoittanut tämän näin, koska et pysty vertailemaan postulaatteja/oletuksia keskenään ja arvioimaan niitä? Toivotko voivasi vain väittää, että ehkä postulaatissa olisi käynyt pieni kämmi, koska aina käy pieni kämmi? Voitko osoittaa, että sitten aina käy pieni kämmi, ja sovella sitä osoittamaan, mikä on tulen keksijän kämmi?

"Matematiikan toimivuudesta ei voi sellaisenaan päätellä mitään teorioiden oikeellisuuden suhteen koska matematiikkaa voi helposti viritellä yhteensopivaksi havaintojen kanssa lisäämällä sopiviin kohtiin uusia vakioita tai muuttujia.
https://en.wikipedia.org/wiki/Fudge_factor
Näin voidaan purkkaviritellä loputtomiin fysiikan matemaattisia malleja jos niiden alkup. ennusteet eivät pitäneet paikkaansa ja teorioihin kiintyminen on hyvin inhimillistä ja väärässä olemista ei haluta koskaan myöntää ."

Eikö jonkin uuden muuttujan tai vakion lisääminen sinusta tarkoittaisi tieteen vallankumousta tällä hetkellä, tai esim. jos sellainen olisi historiallisesti voitu paiskata esim. Newtonin (*) F=ma -yhtälöön? Vai tarkoitatko, että kukaan soveltava tieteilijä ei oikeasti noudata mitään luonnonlakia missään, vaan he joka kerta kiertävät annettuja lakeja? Silloin en ymmärrä, miksi pitäisit tätä matematiikan absoluuttisena pääsääntönä, minkä takia matematiikkaa ei voi käyttää samoin kuin ei voi käyttää liukasta saippuaa.

(*) Kuollut henkilö. Voiko joku myöntää hänen puolestaan? Jos myönnetään toisten puolesta asioita, voiko sitä käyttää väärin tai erottaa mitenkään kritisoinnista? (Tässä kohtaa on myös kohta, missä itsensämyöntäjä voi olla suorittamassa pientä kämmiä myöntämisellään.) Olisiko parempi, että äänestäjien enemmistön pitää myöntää toisten virheet?

Jos on olemassa yksi havainto ja muuta maailmankaikkeutta ei ole, silloin riittää yksien muuttujien ja vakioiden kertaalleen sovittaminen tällaiseen havaintoon esim. käyräksi. Tämä on teoria, ja tämä on havainto, mikä vahvisti tämän teorian ennenkuin sitä edes oli. Jos on olemassa toinen havainto, silloin hyvässä tapauksessa sekin sopii ja teoriaa ei muuteta.
....
2

Lue lisää

Huonossa tapauksessa teoriaa ei voi muuttaa edes yhdellä fudge factorilla, vaan ainoastaan työtä tekevät matemaatikot ja fyysikot voivat tehdä teorian, joka selittää molemmat havainnot. Tämä teoria on oikea teoria, johon ei saa koskea toistaiseksi, jolloin sille ei tehdä mitään virityksiä. Viritys voisi saada sen poikkeamaan ainakin toisesta annetusta havainnosta (*). Jotkut tieteessä haluavat kuitenkin tietää valmiiksi, mitä asioita seuraavaksi mitataan, ja mikä teoria on nykyisten mittausten ja seuraavan mittauksen selittävä tekijä. Ja jotkut teoretisoivat siitä, miksi jotkut mittaukset ovat saman asian ja teorian mittauksia, vaikka ennen sai ajatella, että ne olivat eri asioita.

(*) Voidaan puhua myös virityksistä, jotka eivät saa nykyistä teoriaa poikkeamaan edellisistä havainnoista. Kyseessä on esim. kosmologisen vakion soveltaminen aurinkokunnan mittakaavassa, missä mittaustarkkuus on huonompi kuin vakion aiheuttamat muutokset. Tällöin oikea teoria ja vakiomäärä on se, mikä on edelläolleella tavalla jonkin mittauksen toteutumiseksi välttämätöntä. Tässä ei ole ristiriitaa ensimmäisellä kerralla, ja jos sellainen tulee myöhemmin, on menetelmä sama kuin edellä mainitun ristiriidan tapauksessa oli.

Et pysty sanomaan teorian toimivuudesta mitään, tekemällä vain väitteitä matematiikkaa ja sen käyttäjiä kohtaan. Tässä kohdassa perustelu, miksi teorian toimivuus on epävarma, voi johtua vain mittausten puuttumisesta. Ja toimivuus koskee aina edelleen alueita, jotka on jo mitattu.

"Tieteessä harvemmin tehdään metodologisia virheitä vaan ne puutteet ja ongelmat liityvät yleensä nimenomaan siihen taustaparadigmaan ja sen usein julkilausumattomiin oletuksiin ja tulkintoihin jotka ovat usein ko. tieteenalan historiallisen perinteen ja laajemman metafyysisen maailmankuvan (esim. ontologian) seurausta mikä..."

Kaikki äskeiset väitteesi olivat siis turhia, koska matematiikkavirheet ja mikään väärinkäyttö ei edes tapahdu? Voitko itse lausua julki jotain tässä paradigma-asiassa? Se mitä sanot, tullaan tarkistamaan siltä varalta, että se on sanottu aiemmin.

"...mikä lienee yksi syy miksi varsinkin luonnontieteilijät sekä vierastavat että pelkäävät filosofista kritiikkiä joka voisi kyseenalaistaa koko heidän tutkimuksensa perusteet ja myös arvostuksen."

Eikö tämä kritiikki pystyisi viemään arvostuksen ja perusteet siinäkin tapauksessa, että sitä vierastetaan?

"Intentio on aktiivista suuntautuneisuutta johonkin päämäärään ja ihminen kykenee suunnittelemaan paljon sellaista mikä on erittäin epätodennäköistä tai jopa mahdotonta puhtaasti tieteen perushahmotuksen eli ns. naturalistisen maailmankuvan suhteen mistä ei seuraa mitään yliluonnollista vaan pitää oivaltaa että se ns. "luonnollisuus" on tieteessä aivan liian suppeasti määritelty asia ("luonnonlait" & "sattuma" kuten Monodin teoksessa "Sattuma ja välttämättömyys") "

Jos intentio on vain ajatuksissa, niin ei tieteellä ole ajatuksista mitään hahmotusta, jos ei lasketa filosofien tekemiä hahmotuksia, joissa hyökätään joko materialismia tai esim. intentiota vastaan. Tieteen määritelmä on ettei ole mitään sanamääritelmää tai pohdittua kysymystä kuten, 'mitä luonnollisuus on'. Joku muu systeemissä kuitenkin määrittelee, mitä tiede on, ja määrittely on yleensä hyvä, kun se pysyy selkeänä. Tämä ei tarkoita mitenkään, että hyviä tieteen määrittelijöitä vain syntyy ja on olemassa. Heitä edeltää aina jokin ajatus, joka päättää tehdä asiat tietyllä tavalla, mikä myöhemmin vaikuttaa muista siltä, että sitä voi kutsua tieteeksi.

"Dna on resonanssiin kykenevä kide kuten kaikki muutkin kiteet, kristallit ja jalokivet eli niiden "defekteihin" tallentuu informaatiota paikallisen gravitaation muutoksista ja esim. avaruudessa kasvatetuissa kiteissä on paljon vähemmän noita defektejä kuin maanpäällisissä."

Ajattelen ettei tämä liity vain edellisiin viesteihin enää.

Kiteet ja kaikki aine kykenevät resonanssiin esim. vaihtovirtapiirissä, koska kaikki atomiset aineet muodostavat vaihtovirtapiirissä mm. kapasitanssin, impedanssin ja resistanssin (defektit vaikuttavat näiden lukuarvoihin). Koko kide ei ole kyseessä tässä ilmiössä vaan elektronit ja niiden kulku häiritsevän kristallin läpi (ja koko piirin läpi, missä taajuus kokee ampltudi piikin).

Valosähköisessä resonanssissa tarkoitettaisiin kristallin osien värähtelyjä, jotka voidaan muuttaa korkeampiin moodeihin osoittamalla kristalliin säteilyä. Tämä on jäljempänä oleelliseksi tulevaa QM-tutkimusta.

3

Anonyymi kirjoitti:

Huonossa tapauksessa teoriaa ei voi muuttaa edes yhdellä fudge factorilla, vaan ainoastaan työtä tekevät matemaatikot ja fyysikot voivat tehdä teorian, joka selittää molemmat havainnot. Tämä teoria on oikea teoria, johon ei saa koskea toistaiseksi, jolloin sille ei tehdä mitään virityksiä. Viritys voisi saada sen poikkeamaan ainakin toisesta annetusta havainnosta (*). Jotkut tieteessä haluavat kuitenkin tietää valmiiksi, mitä asioita seuraavaksi mitataan, ja mikä teoria on nykyisten mittausten ja seuraavan mittauksen selittävä tekijä. Ja jotkut teoretisoivat siitä, miksi jotkut mittaukset ovat saman asian ja teorian mittauksia, vaikka ennen sai ajatella, että ne olivat eri asioita.

(*) Voidaan puhua myös virityksistä, jotka eivät saa nykyistä teoriaa poikkeamaan edellisistä havainnoista. Kyseessä on esim. kosmologisen vakion soveltaminen aurinkokunnan mittakaavassa, missä mittaustarkkuus on huonompi kuin vakion aiheuttamat muutokset. Tällöin oikea teoria ja vakiomäärä on se, mikä on edelläolleella tavalla jonkin mittauksen toteutumiseksi välttämätöntä. Tässä ei ole ristiriitaa ensimmäisellä kerralla, ja jos sellainen tulee myöhemmin, on menetelmä sama kuin edellä mainitun ristiriidan tapauksessa oli.

Et pysty sanomaan teorian toimivuudesta mitään, tekemällä vain väitteitä matematiikkaa ja sen käyttäjiä kohtaan. Tässä kohdassa perustelu, miksi teorian toimivuus on epävarma, voi johtua vain mittausten puuttumisesta. Ja toimivuus koskee aina edelleen alueita, jotka on jo mitattu.

"Tieteessä harvemmin tehdään metodologisia virheitä vaan ne puutteet ja ongelmat liityvät yleensä nimenomaan siihen taustaparadigmaan ja sen usein julkilausumattomiin oletuksiin ja tulkintoihin jotka ovat usein ko. tieteenalan historiallisen perinteen ja laajemman metafyysisen maailmankuvan (esim. ontologian) seurausta mikä..."

Kaikki äskeiset väitteesi olivat siis turhia, koska matematiikkavirheet ja mikään väärinkäyttö ei edes tapahdu? Voitko itse lausua julki jotain tässä paradigma-asiassa? Se mitä sanot, tullaan tarkistamaan siltä varalta, että se on sanottu aiemmin.

"...mikä lienee yksi syy miksi varsinkin luonnontieteilijät sekä vierastavat että pelkäävät filosofista kritiikkiä joka voisi kyseenalaistaa koko heidän tutkimuksensa perusteet ja myös arvostuksen."

Eikö tämä kritiikki pystyisi viemään arvostuksen ja perusteet siinäkin tapauksessa, että sitä vierastetaan?

"Intentio on aktiivista suuntautuneisuutta johonkin päämäärään ja ihminen kykenee suunnittelemaan paljon sellaista mikä on erittäin epätodennäköistä tai jopa mahdotonta puhtaasti tieteen perushahmotuksen eli ns. naturalistisen maailmankuvan suhteen mistä ei seuraa mitään yliluonnollista vaan pitää oivaltaa että se ns. "luonnollisuus" on tieteessä aivan liian suppeasti määritelty asia ("luonnonlait" & "sattuma" kuten Monodin teoksessa "Sattuma ja välttämättömyys") "

Jos intentio on vain ajatuksissa, niin ei tieteellä ole ajatuksista mitään hahmotusta, jos ei lasketa filosofien tekemiä hahmotuksia, joissa hyökätään joko materialismia tai esim. intentiota vastaan. Tieteen määritelmä on ettei ole mitään sanamääritelmää tai pohdittua kysymystä kuten, 'mitä luonnollisuus on'. Joku muu systeemissä kuitenkin määrittelee, mitä tiede on, ja määrittely on yleensä hyvä, kun se pysyy selkeänä. Tämä ei tarkoita mitenkään, että hyviä tieteen määrittelijöitä vain syntyy ja on olemassa. Heitä edeltää aina jokin ajatus, joka päättää tehdä asiat tietyllä tavalla, mikä myöhemmin vaikuttaa muista siltä, että sitä voi kutsua tieteeksi.

"Dna on resonanssiin kykenevä kide kuten kaikki muutkin kiteet, kristallit ja jalokivet eli niiden "defekteihin" tallentuu informaatiota paikallisen gravitaation muutoksista ja esim. avaruudessa kasvatetuissa kiteissä on paljon vähemmän noita defektejä kuin maanpäällisissä."

Ajattelen ettei tämä liity vain edellisiin viesteihin enää.

Kiteet ja kaikki aine kykenevät resonanssiin esim. vaihtovirtapiirissä, koska kaikki atomiset aineet muodostavat vaihtovirtapiirissä mm. kapasitanssin, impedanssin ja resistanssin (defektit vaikuttavat näiden lukuarvoihin). Koko kide ei ole kyseessä tässä ilmiössä vaan elektronit ja niiden kulku häiritsevän kristallin läpi (ja koko piirin läpi, missä taajuus kokee ampltudi piikin).

Valosähköisessä resonanssissa tarkoitettaisiin kristallin osien värähtelyjä, jotka voidaan muuttaa korkeampiin moodeihin osoittamalla kristalliin säteilyä. Tämä on jäljempänä oleelliseksi tulevaa QM-tutkimusta.

3

Lue lisää

Kun on kyseessä gravitaation aiheuttama sama ilmiö, vuorovesi-efektin joka tulee ulkopuolelta, täytyy olla myös oskilloivaa gravitaatioa tai korkeintaan kertaalleen väräyttävä. Klassisesti ajatellen molekyylin täytyy antaa pudota takaisin potentiaalikuoppaa pitkin alas. Missä potentiaali on enimmäkseen SM-potentiaalia, eikä kristallin massojen gravitaatiota. Pitkään yhteen suuntaan osoittavassa gravitaation vuorovoimassa yksittäinen massa saa kaikkea kentän energiaa hyvin klassisesti ja se vedetään tästä potentiaalista eli muista kristallin osista ulos lopulta, jolloin ei ole kyseessä resonanssi (periaatteessa, koska gravitaatiolla ei ollut taajuutta).

Kristallin tallentaessa ns. informaatiota defekteihin, kyseessä on varmaan defektit, jotka eivät liity epäpuhtauksiin, jotka ennenkaikkea edellyttävät niiden epäpuhtaiden elementtien olemista paikalla. Defektit ovat siis joko aukkoja tai vääristymiä, missä koko kristalli on jotenkin halki ja osat vinossa toisiinsa nähden. Nämä defektit syntyvät siinä vaiheessa, kun kristalli on sulaa ainetta, ja vasta osa siitä on kiteytynyt. Silloin mitkä tahansa muutokset ympäristössä, kuten Newtonimaiset vuorovesi-ilmiöt, voivat häiritä kiteen asettumista hilan paikoille. Tai kyseessä voi muuttumattomassakin ympäristössä olla se, että on syntynyt kaksi alkukeskittymää, jotka kasvavat molemmat yhtäaikaa ja kohdatessaan toisensa eivät olekaan sopivia yhteen hilaan. Tällöin ei ole tallennettu ympäristöstä yhtään mitään, paitsi jonkinlainen lämpötilan gradientti paikassa, jos keskittymiä verrataan useita. Samoin tilastollisesti voidaan ehkä päätellä, että jos tietty määrä alkukeskittymiä olisi normaali, silloin suuremmasta puhtaudesta seuraisi, että osa kiteestä on sulanut monta kertaa uudelleen, ja suosinut sitä hilaa, joka on jäänyt sulamatta, ja joka kasvaa nopeiten, kun taas saa kasvaa. Tosin isompi sulaminen voi johtaa myös lähemmäs defektien määrän keskiarvoa.

Mistä sulaminen johtuu, voi olla avaruuskristalleille esim. se että pistemäinen ja symmetrinen Newtonin gravitaatio on kerännyt massaa kristallin ympärille, ja se sulaa paineessa. Samanlaisessa gravitaatiossa painetta aiheuttavat myös törmäykset pienemmän koon avaruuskideosien välillä. Gravitaatio jolla, on taajuus, voi olla resonanssiin yritettävä taajuus, ja ehkä jos eri alkukeskittymisiin ja nesteenä olevaan aineeseen vaikuttaa eri suuruinen vuorovesivoima tämän taajuuden vaiheissa, silloin niitä voi kerääntyä yhteen tai erikseen eri tavoilla. Jos heilutus ei haittaa sitä, että miten helpost keskittymä nesteessä voi alkaa, sillloin yhteen kerätyt keskittymät johtavat niiden ulkopuolella useampien uusien keskittymien alkamiseen ja niiden kokonaisluku kasvaa.

Yhteen syntyneeseen kristalliin gravitaatio on vaikuttanut melkein vain kerran. Jos kyseessä olisi kuitenkin tonni hiekkaa, vuorovesivoimat voisivat vaikuttaa siihen reaaliajassa aina uudestaan, ja muuttaa hiekan jyvien järjestystä. Tonni hiekkaa voi omata myös resonanssin gravitaatiolle, jolla on taajuus. Tämän ei tarvitse olla hiekkaa levyn päällä, vaan tietyn taajuuden aiheuttamat suuret muutokset ovat jonkinlaista edes takaisin pöyhimistä tai hiekan leviämistä kauemmaksi kuin yleensä.

DNA-on nimeltään molekyyli eikä kristalli. Erona näiden välillä ei ole käytös tai se, että tarvitseeko teoriassa QM:ää, vaan pelkkä hierarkinen määrittely, joka auttaa puhumaan aineesta. Kristallissa on siis toistuvasti esiintyneenä yhtä molekyyliä. DNA on melkein täysin vailla toistuvaa järjestystä, mutta muut molekyylit eivät välttämättä. Molekyylisidos on yleensä vahvempi kuin kristallin, tai niiden QM-potentiaalien kuopat ovat syvempiä. Kokonaisena kristalli on juurikin sitä ainetta, joka nimenomaan toistaa ongelman siitä, että onko tässä ainetta, joka on klassista vai QM:ää. Mutta todennäköisesti luovuit tästä, kun sanoit resonanssin eli jotain, mitä tapahtuu kristallin osissa. Tuodaan kristalli tähän vain asiana, jonka sisällä kysytään uudestaan, onko molekyylin keskipiste QM-käyttäytyvä nyt. Samalla kristalli on huono esimerkki aineesta, jonka olisi annettu sekoittua, eikä olla kuin erilliset hiukkaset. Kristalli on tyypillisin tapaus aineesta, jonka osien halutaan olevan paikkansa jne. suhteen superpositiossa. Kun tällaista monen kappaleen QM-ainetta tehdään, ne usein vangitaan johonkin hilaan, joka muodostaa joko kristallin, tai sitten kohdemolekyylit tai ionit, eivät ole periaatteessa tätä kristallia vaan toimivan sellaisen päällä lisänä.

4

Anonyymi kirjoitti:

Kun on kyseessä gravitaation aiheuttama sama ilmiö, vuorovesi-efektin joka tulee ulkopuolelta, täytyy olla myös oskilloivaa gravitaatioa tai korkeintaan kertaalleen väräyttävä. Klassisesti ajatellen molekyylin täytyy antaa pudota takaisin potentiaalikuoppaa pitkin alas. Missä potentiaali on enimmäkseen SM-potentiaalia, eikä kristallin massojen gravitaatiota. Pitkään yhteen suuntaan osoittavassa gravitaation vuorovoimassa yksittäinen massa saa kaikkea kentän energiaa hyvin klassisesti ja se vedetään tästä potentiaalista eli muista kristallin osista ulos lopulta, jolloin ei ole kyseessä resonanssi (periaatteessa, koska gravitaatiolla ei ollut taajuutta).

Kristallin tallentaessa ns. informaatiota defekteihin, kyseessä on varmaan defektit, jotka eivät liity epäpuhtauksiin, jotka ennenkaikkea edellyttävät niiden epäpuhtaiden elementtien olemista paikalla. Defektit ovat siis joko aukkoja tai vääristymiä, missä koko kristalli on jotenkin halki ja osat vinossa toisiinsa nähden. Nämä defektit syntyvät siinä vaiheessa, kun kristalli on sulaa ainetta, ja vasta osa siitä on kiteytynyt. Silloin mitkä tahansa muutokset ympäristössä, kuten Newtonimaiset vuorovesi-ilmiöt, voivat häiritä kiteen asettumista hilan paikoille. Tai kyseessä voi muuttumattomassakin ympäristössä olla se, että on syntynyt kaksi alkukeskittymää, jotka kasvavat molemmat yhtäaikaa ja kohdatessaan toisensa eivät olekaan sopivia yhteen hilaan. Tällöin ei ole tallennettu ympäristöstä yhtään mitään, paitsi jonkinlainen lämpötilan gradientti paikassa, jos keskittymiä verrataan useita. Samoin tilastollisesti voidaan ehkä päätellä, että jos tietty määrä alkukeskittymiä olisi normaali, silloin suuremmasta puhtaudesta seuraisi, että osa kiteestä on sulanut monta kertaa uudelleen, ja suosinut sitä hilaa, joka on jäänyt sulamatta, ja joka kasvaa nopeiten, kun taas saa kasvaa. Tosin isompi sulaminen voi johtaa myös lähemmäs defektien määrän keskiarvoa.

Mistä sulaminen johtuu, voi olla avaruuskristalleille esim. se että pistemäinen ja symmetrinen Newtonin gravitaatio on kerännyt massaa kristallin ympärille, ja se sulaa paineessa. Samanlaisessa gravitaatiossa painetta aiheuttavat myös törmäykset pienemmän koon avaruuskideosien välillä. Gravitaatio jolla, on taajuus, voi olla resonanssiin yritettävä taajuus, ja ehkä jos eri alkukeskittymisiin ja nesteenä olevaan aineeseen vaikuttaa eri suuruinen vuorovesivoima tämän taajuuden vaiheissa, silloin niitä voi kerääntyä yhteen tai erikseen eri tavoilla. Jos heilutus ei haittaa sitä, että miten helpost keskittymä nesteessä voi alkaa, sillloin yhteen kerätyt keskittymät johtavat niiden ulkopuolella useampien uusien keskittymien alkamiseen ja niiden kokonaisluku kasvaa.

Yhteen syntyneeseen kristalliin gravitaatio on vaikuttanut melkein vain kerran. Jos kyseessä olisi kuitenkin tonni hiekkaa, vuorovesivoimat voisivat vaikuttaa siihen reaaliajassa aina uudestaan, ja muuttaa hiekan jyvien järjestystä. Tonni hiekkaa voi omata myös resonanssin gravitaatiolle, jolla on taajuus. Tämän ei tarvitse olla hiekkaa levyn päällä, vaan tietyn taajuuden aiheuttamat suuret muutokset ovat jonkinlaista edes takaisin pöyhimistä tai hiekan leviämistä kauemmaksi kuin yleensä.

DNA-on nimeltään molekyyli eikä kristalli. Erona näiden välillä ei ole käytös tai se, että tarvitseeko teoriassa QM:ää, vaan pelkkä hierarkinen määrittely, joka auttaa puhumaan aineesta. Kristallissa on siis toistuvasti esiintyneenä yhtä molekyyliä. DNA on melkein täysin vailla toistuvaa järjestystä, mutta muut molekyylit eivät välttämättä. Molekyylisidos on yleensä vahvempi kuin kristallin, tai niiden QM-potentiaalien kuopat ovat syvempiä. Kokonaisena kristalli on juurikin sitä ainetta, joka nimenomaan toistaa ongelman siitä, että onko tässä ainetta, joka on klassista vai QM:ää. Mutta todennäköisesti luovuit tästä, kun sanoit resonanssin eli jotain, mitä tapahtuu kristallin osissa. Tuodaan kristalli tähän vain asiana, jonka sisällä kysytään uudestaan, onko molekyylin keskipiste QM-käyttäytyvä nyt. Samalla kristalli on huono esimerkki aineesta, jonka olisi annettu sekoittua, eikä olla kuin erilliset hiukkaset. Kristalli on tyypillisin tapaus aineesta, jonka osien halutaan olevan paikkansa jne. suhteen superpositiossa. Kun tällaista monen kappaleen QM-ainetta tehdään, ne usein vangitaan johonkin hilaan, joka muodostaa joko kristallin, tai sitten kohdemolekyylit tai ionit, eivät ole periaatteessa tätä kristallia vaan toimivan sellaisen päällä lisänä.

4

Lue lisää

Pelkästään kristallin osissa siis yksi tutkittu asia voisi olla, että onko niiden molekyylien energia kvantittunutta samoin kuin atomilla molekyyleissä, tai elektronilla, joka on missä hyvänsä. Tätä voi tutkia spektrikuvilla, joita saadaan lähettäessä säteilyä kristalliin. Tuloksena on sekalainen kuva, johon voi pyrkiä kristalliteoriassaan. Suurin osa teräväspektrisistä kristalleista koostuu todennäköisesti pienistä molekyyleistä, ja ovat lisäksi sellaisia kristalleja, jotka ovat kristalleja siksi, että ovat jäätyneet. Silloin molekyylien vuorovaikutus muualle koostuu vain niiden yksinkertaisesta QM-potentiaalista, ja mikään ei häiritse ja dekoheroi niitä. Kun kristalli pitää jäähdyttää tätä varten, monessakaan kristallissa ei ole enää merkittäviä vuorovaikutuksia myöskään osien välillä, tai nämä eivät mene mitenkään perille yhdelle osalle. Jos haluasi testata, muuttaako yhden osan muutos toisia, pitäisi lisätä energiaa, joka oli ikäänkuin minimoitu täysin jäähdyttäessä. Tiede voi siten tutkia esim. miten nopeasti tällaisen lisäyksen jälkeen, koko kristalli on dekoheroitunut.

"Todennäköisyysaalto ja sen romahtaminen ovat vain vertauskuvia eikä mitään konkreettisia fysikaalisia tapahtumia vaikka niissä ne todennäköisyydet käyttäyvät ikäänkuin fysikaaliset aallot.
Sekä fotonit, elektronit ja kaikki muutkin ns. alkeishiukkaset ovat lähinnä teorioiden parametrejä eli käyttökelpoista fiktiota ja voi olla..."

Tässä on paljon Bohrilaista asennetta QM-teorialle. Olet kuitenkin suurimman osan ajasta tällaista tulkintaa vastaan, koska sanot aloituksessa: 'Kaikki mahdollinen koettavissa oleva koostuu toistensa kanssa harmonnisesti linkittyneistä oskillaattoreista (coupled harmonic oscillators)'. Jos teoria ei ole merkittävä realismin osa, tai se itse, ei pidä sanoa minkään olemassa olevan asian olevan sellainen kuin teorioissa sanotaan.

Lisäksi esim. Bellin teoreema muodostettiin sen jälkeen, kun Bohr oli ajatellut näin. Bellin teoreema konkretisoi QM:n matemaattisia objekteja tiettyjä QM-konsepteja varten enemmän kuin, miltä ne aiemmin tuntuivat. Ei se silti konkretisoi koko teoriaa tai mitään siitä täysin.

Huomaa myös ettei lähtökohdasta, missä teorian (*) entiteetit eivät ole todellisuuden entitettejä, voi johtaa mitään toista teoriaa. Siitä ei voi johtaa ideoita, joilla tulevaisuuden teoriat toimivat, tai ideoita siitä mitä tulevaisuudessa havaitaan, esim. alueilla, joita vielä ei ole mitattu. Sillä että teoriaa ei pidä viimeisenä teoriana kaikkia alueita varten, on paljon yhteistä sen kanssa, että teorian entiteettejä ei pidä todellisuuden entiteetteinä, mutta ei tämän tarvitse olla kovin tärkeä kanta. Abstraktia matematiikkaa ymmärtämällä ja sitä ennen ymmärtämällä, mitä teoriassa sanotaan, voi ajatella eri teorioiden erilaisten entiteettien välillä olevan enemmän yhtä kuin mitä ihmiset, jotka puhuvat hiukkasista hiukkasten nimillä, ajattelevat. Jos ajattelee valmiiksi, että jokainen teoria tulee olemaan erilainen kuin todellisuus, voi puuttua motivaatiota tehdä teoriaa ja tiedettä alueilla, joita ei ole vielä mitattu.

(*) Yhden tai kaikkien. EI tarvitse tietää kumman, eikä Bohrinkaan tapauksessa ehkä tiedetä. Mutta ajatellaan ennenkaikkea QM:ää.

"....ja voi olla että nimenomaan laajemmat makrokokonaisuudet ja niiden koherenssi määrittelevät niiden osien toimintaa ja ns. "luonnonlait" ovat vain seurausta kokonaisjärjestelmän rakenteesta ja ominaisuuksista joiden muuttuessa myös ns. "luonnonlait" muuttuvat samalla koska kyse on vain säännönmukaisuuksista paikallisten havaintojen tasolla."

Ovatko kokonaisjärjestelmän rakenteet säännönmukaisuuksia paikallisten havaintojen tasolla? Jos olisi olemassa luonnonlaki (tai ilmiö), joka ei ole säännönmukaisuus paikallisten havaintojen tasolla, eikö kokonaisjärjestelmän rakenne ja makrokokonaisuus ylipäänsä pysty olemaan niiden syy? Jos ensimmäinen vastaus ei ole kyllä, niin silloin toista kysymystä oikeastaan paljon kyseenalaisempaa olisi, että makrokokonaisuus pystyisi ratkaisemaan mikrotason ongelmaa. Tämän tietäisi jo siitä, onko makrokokonaisuudella informaatiota - esim. bittien muodossa tai miten hyvänsä - vastaamaan sitä tietomäärää, jossa mikrotaso pitää esittää, koska sillä pitää olla vaihtoehtoja niin monta kuin nähdään.

5

Anonyymi kirjoitti:

Pelkästään kristallin osissa siis yksi tutkittu asia voisi olla, että onko niiden molekyylien energia kvantittunutta samoin kuin atomilla molekyyleissä, tai elektronilla, joka on missä hyvänsä. Tätä voi tutkia spektrikuvilla, joita saadaan lähettäessä säteilyä kristalliin. Tuloksena on sekalainen kuva, johon voi pyrkiä kristalliteoriassaan. Suurin osa teräväspektrisistä kristalleista koostuu todennäköisesti pienistä molekyyleistä, ja ovat lisäksi sellaisia kristalleja, jotka ovat kristalleja siksi, että ovat jäätyneet. Silloin molekyylien vuorovaikutus muualle koostuu vain niiden yksinkertaisesta QM-potentiaalista, ja mikään ei häiritse ja dekoheroi niitä. Kun kristalli pitää jäähdyttää tätä varten, monessakaan kristallissa ei ole enää merkittäviä vuorovaikutuksia myöskään osien välillä, tai nämä eivät mene mitenkään perille yhdelle osalle. Jos haluasi testata, muuttaako yhden osan muutos toisia, pitäisi lisätä energiaa, joka oli ikäänkuin minimoitu täysin jäähdyttäessä. Tiede voi siten tutkia esim. miten nopeasti tällaisen lisäyksen jälkeen, koko kristalli on dekoheroitunut.

"Todennäköisyysaalto ja sen romahtaminen ovat vain vertauskuvia eikä mitään konkreettisia fysikaalisia tapahtumia vaikka niissä ne todennäköisyydet käyttäyvät ikäänkuin fysikaaliset aallot.
Sekä fotonit, elektronit ja kaikki muutkin ns. alkeishiukkaset ovat lähinnä teorioiden parametrejä eli käyttökelpoista fiktiota ja voi olla..."

Tässä on paljon Bohrilaista asennetta QM-teorialle. Olet kuitenkin suurimman osan ajasta tällaista tulkintaa vastaan, koska sanot aloituksessa: 'Kaikki mahdollinen koettavissa oleva koostuu toistensa kanssa harmonnisesti linkittyneistä oskillaattoreista (coupled harmonic oscillators)'. Jos teoria ei ole merkittävä realismin osa, tai se itse, ei pidä sanoa minkään olemassa olevan asian olevan sellainen kuin teorioissa sanotaan.

Lisäksi esim. Bellin teoreema muodostettiin sen jälkeen, kun Bohr oli ajatellut näin. Bellin teoreema konkretisoi QM:n matemaattisia objekteja tiettyjä QM-konsepteja varten enemmän kuin, miltä ne aiemmin tuntuivat. Ei se silti konkretisoi koko teoriaa tai mitään siitä täysin.

Huomaa myös ettei lähtökohdasta, missä teorian (*) entiteetit eivät ole todellisuuden entitettejä, voi johtaa mitään toista teoriaa. Siitä ei voi johtaa ideoita, joilla tulevaisuuden teoriat toimivat, tai ideoita siitä mitä tulevaisuudessa havaitaan, esim. alueilla, joita vielä ei ole mitattu. Sillä että teoriaa ei pidä viimeisenä teoriana kaikkia alueita varten, on paljon yhteistä sen kanssa, että teorian entiteettejä ei pidä todellisuuden entiteetteinä, mutta ei tämän tarvitse olla kovin tärkeä kanta. Abstraktia matematiikkaa ymmärtämällä ja sitä ennen ymmärtämällä, mitä teoriassa sanotaan, voi ajatella eri teorioiden erilaisten entiteettien välillä olevan enemmän yhtä kuin mitä ihmiset, jotka puhuvat hiukkasista hiukkasten nimillä, ajattelevat. Jos ajattelee valmiiksi, että jokainen teoria tulee olemaan erilainen kuin todellisuus, voi puuttua motivaatiota tehdä teoriaa ja tiedettä alueilla, joita ei ole vielä mitattu.

(*) Yhden tai kaikkien. EI tarvitse tietää kumman, eikä Bohrinkaan tapauksessa ehkä tiedetä. Mutta ajatellaan ennenkaikkea QM:ää.

"....ja voi olla että nimenomaan laajemmat makrokokonaisuudet ja niiden koherenssi määrittelevät niiden osien toimintaa ja ns. "luonnonlait" ovat vain seurausta kokonaisjärjestelmän rakenteesta ja ominaisuuksista joiden muuttuessa myös ns. "luonnonlait" muuttuvat samalla koska kyse on vain säännönmukaisuuksista paikallisten havaintojen tasolla."

Ovatko kokonaisjärjestelmän rakenteet säännönmukaisuuksia paikallisten havaintojen tasolla? Jos olisi olemassa luonnonlaki (tai ilmiö), joka ei ole säännönmukaisuus paikallisten havaintojen tasolla, eikö kokonaisjärjestelmän rakenne ja makrokokonaisuus ylipäänsä pysty olemaan niiden syy? Jos ensimmäinen vastaus ei ole kyllä, niin silloin toista kysymystä oikeastaan paljon kyseenalaisempaa olisi, että makrokokonaisuus pystyisi ratkaisemaan mikrotason ongelmaa. Tämän tietäisi jo siitä, onko makrokokonaisuudella informaatiota - esim. bittien muodossa tai miten hyvänsä - vastaamaan sitä tietomäärää, jossa mikrotaso pitää esittää, koska sillä pitää olla vaihtoehtoja niin monta kuin nähdään.

5

Lue lisää

Ideaalikaasussa ja plasmavirroissa on makrokokonaisuus, jolla on ei niinkään pelkkä rakenne vaan kokonaisuuden käyttäytymistavat kokonaisuutta varten (tätä informaatiota on vähän). Jos ideaalikaasulla olisi osia, niitä ei tarvitse tai voi hallita kokonaisuudesta käsin siten, että jokaista osaa talutetaan. Pikemminkin tieto mistään osasta ei kuulu todellisuuteen, ja jos joku idioottimaisuuttaan tutkii näitä osia, hän löytää vain satunnaisuutta, eli satunnaisia arvoja osien ominaisuuksissa, jotka sopivat kokonaisuudelle, jos kaikki osat käytäisiin läpi. Huomaa, että sinun teoriassasi, joka koskee kaikkea muutakin kuin kaasua, ei voi sanoa, että makrokokonaisuudessa ei tarvitse olla informaatiota, koska sitä ei tarvitse olla mikrotiloissakaan. Yhdelle kappaleelle kaksoisrakokoe ja usealle kappaleelle esim. Bellin teoreema osoittaa, ettei maailmaa ole tehty sellaisista mikrotiloista, joita ei voi tietää, ja jotka eivät kuulu todellisuuteen.

Mainitaan vielä toinen esimerkki melko suuren informaation järjestelmästä, joka on hyvin makro, mutta tämäkään ei vielä ota kantaa koherenttiuteen. Standardimallissa voisi olla maailmankaikkeus, joka sisältää esim. kaksi kvarkkia. Ne tekisivät jotain olemalla aina yhdessä esim. mesonina. Silloin jos joku väittäisi, että mesonilla on mesonin keskipisteen QM-aaltofunktio, voitaisiin sanoa ensimmäisenä, että tämä aaltofunktio oli vain illuusiota ja käyttökelpoinen fiktio. Informaatio, joka menisi kolmen tai yhden paikkaa ja liikettä merkitsevän aaltofunktion samanaikaiseen olemassaoloon olisi aivan eri kuin kahteen, ja näiden kahden yhdistettyyn tuloon (alla mainitaan tarkemmin, mitä tietoa on yhdistetyssä tilassa). Lisäksi koska mainittiin standardimalli, on olemassa objekti nimeltä Higgsin kenttä. Higgsin kentällä on kaikkialla jokin arvo, jossa se on matalimmassa energiassa. Tämä on tavallaan makroskooppinen mutta kaikilla kokonsa sisällä olevilla kohdilla määritelty objekti verrattuna kvarkin aaltofunktioon joka keskittyy johonkin alueeseen, jos se nimittäin mitataan aina vähän väliä ja löydetään sieltä. Higgsin kenttä voi hallita kvarkkien ominaisuuksia, ja määrittelee niiden aaltofunktioiden kehitystä paljon. Tämä ei ole kuitenkaan yksisuuntaista hallintaa, vaan on tapauksia, missä Higgsin kenttä muutuu ns. näkyvälläkin tavalla, jos kvarkkien kokoonpano tekee jotain tiettyä asiaa.

Minkään ei koskaan kannata antaa määritellä toisen toimintaa, jos molemmilla on toimintaa. Tällaisenkin lain voi mahdollisesti väkisin pakottaa olevan voimassa. Mutta jos kuvittelet joskus olevan (mitä hyvänsä), ja että (se) määrittelee pienten asioiden toimintaa, silloin varsinkin tapauksessa, missä kyseessä on aina 'säännönmukaisuus havaintojen tasolla', tai vaikka ei olisikaan ja nähtäisiin vähemmän sääntöjä, niin joku pystyy esittämään, että (se) on objektin sijasta luonnonlaki, joka ohjaa kaikkia pieniä osia. Luonnonlaissa on esim. teoria, jonka kaikki objektit ovat näitä pieniä objekteja. Tai sitten sen objektit ovat jopa vielä pienempiä. Tekemällä monipuolisemman lain voi välttyä siltä, että sanoo olevan enemmän objekteja, missä objektit kuten 'makro-objektin koherenssi' voivat olla niitä, joita ei voi havaita. Moni hyvä laki pienille objekteille on sellainen, että se näkyy pienoiskoossakin. Tässä kohtaa tekstiäsi ei sanottu, että pitäisi nähdä muita kokoja, mutta kaikki mikä näkyy pienoiskoossa, voidaan yrittää esim. simuloida suuremmassa koossa tai laittaa se plasmafluidiin ja katsoa löytyykö sellainen ainemäärä jostakin.

Miksi mikro-objektien, joiden säännöt muuttuvat tai mitä hyvänsä, pitää noudattaa makro-objektia, eikä mitä objektia hyvänsä? Tieto, kuten yllä nähtiin, on joka tapauksessa yhtä tiheässä. Ja eivätkö säännöt muka pysty muuttumaan minkä kokoisessa alueessa hyvänsä? Vähän samoin kuin kristalli voi alkaa syntyä nesteessä miten pienessä alueessa hyvänsä, kunhan siinä on yli yksi molekyyli kyseessä. Tämän jälkeen kristalli on miten pieni hyvänsä myös. Voidaan lisäksi kysyä, oliko neste koherenttia, ja onko kristalli koherentti juuri silloin tai milloin tahansa myöhemmin.

Miksi objektin, jota noudatetaan pitää myöskään olla koherentti?

Varsinkin Many Worlds -tulkinnassa on universaali aaltofunktio, ja sellainen on kaikilla muillakin joiden mielestä koko maailma on oikesti tehty QM:n objekteista, ja niiden yhdistetty objekti kattaa kaiken. Tieto, mitä yhdistetyssä kvanttiobjektissa on, on yhtäpaljon kuin on pienissä kvanttiobjekteissa, ja lisäksi tulee olemaan tietoa, joka kertoo jos pitää ns. yhdistää mahdolliset arvot esiintymään vain keskenään yhtä aikaa. Tässä kohtaa kannattaa tietää, että tiedon määrän määritelmä on se, mitä esiintyy yhdellä hetkellä. Tietoa on kerralla paljon, koska kvanttisatunnaisuutta ei yritetä saada aikaan millään prosessilla, jossa odotetaan pienemmän tietomäärän tekevän valintoja. Periaattessa molemmat tiedon lajit ovat yhdessä objektissa, mutta luonnonlait niitä varten poikkeavat aika paljon, kun objektia käsitellään.

6

Anonyymi kirjoitti:

Ideaalikaasussa ja plasmavirroissa on makrokokonaisuus, jolla on ei niinkään pelkkä rakenne vaan kokonaisuuden käyttäytymistavat kokonaisuutta varten (tätä informaatiota on vähän). Jos ideaalikaasulla olisi osia, niitä ei tarvitse tai voi hallita kokonaisuudesta käsin siten, että jokaista osaa talutetaan. Pikemminkin tieto mistään osasta ei kuulu todellisuuteen, ja jos joku idioottimaisuuttaan tutkii näitä osia, hän löytää vain satunnaisuutta, eli satunnaisia arvoja osien ominaisuuksissa, jotka sopivat kokonaisuudelle, jos kaikki osat käytäisiin läpi. Huomaa, että sinun teoriassasi, joka koskee kaikkea muutakin kuin kaasua, ei voi sanoa, että makrokokonaisuudessa ei tarvitse olla informaatiota, koska sitä ei tarvitse olla mikrotiloissakaan. Yhdelle kappaleelle kaksoisrakokoe ja usealle kappaleelle esim. Bellin teoreema osoittaa, ettei maailmaa ole tehty sellaisista mikrotiloista, joita ei voi tietää, ja jotka eivät kuulu todellisuuteen.

Mainitaan vielä toinen esimerkki melko suuren informaation järjestelmästä, joka on hyvin makro, mutta tämäkään ei vielä ota kantaa koherenttiuteen. Standardimallissa voisi olla maailmankaikkeus, joka sisältää esim. kaksi kvarkkia. Ne tekisivät jotain olemalla aina yhdessä esim. mesonina. Silloin jos joku väittäisi, että mesonilla on mesonin keskipisteen QM-aaltofunktio, voitaisiin sanoa ensimmäisenä, että tämä aaltofunktio oli vain illuusiota ja käyttökelpoinen fiktio. Informaatio, joka menisi kolmen tai yhden paikkaa ja liikettä merkitsevän aaltofunktion samanaikaiseen olemassaoloon olisi aivan eri kuin kahteen, ja näiden kahden yhdistettyyn tuloon (alla mainitaan tarkemmin, mitä tietoa on yhdistetyssä tilassa). Lisäksi koska mainittiin standardimalli, on olemassa objekti nimeltä Higgsin kenttä. Higgsin kentällä on kaikkialla jokin arvo, jossa se on matalimmassa energiassa. Tämä on tavallaan makroskooppinen mutta kaikilla kokonsa sisällä olevilla kohdilla määritelty objekti verrattuna kvarkin aaltofunktioon joka keskittyy johonkin alueeseen, jos se nimittäin mitataan aina vähän väliä ja löydetään sieltä. Higgsin kenttä voi hallita kvarkkien ominaisuuksia, ja määrittelee niiden aaltofunktioiden kehitystä paljon. Tämä ei ole kuitenkaan yksisuuntaista hallintaa, vaan on tapauksia, missä Higgsin kenttä muutuu ns. näkyvälläkin tavalla, jos kvarkkien kokoonpano tekee jotain tiettyä asiaa.

Minkään ei koskaan kannata antaa määritellä toisen toimintaa, jos molemmilla on toimintaa. Tällaisenkin lain voi mahdollisesti väkisin pakottaa olevan voimassa. Mutta jos kuvittelet joskus olevan (mitä hyvänsä), ja että (se) määrittelee pienten asioiden toimintaa, silloin varsinkin tapauksessa, missä kyseessä on aina 'säännönmukaisuus havaintojen tasolla', tai vaikka ei olisikaan ja nähtäisiin vähemmän sääntöjä, niin joku pystyy esittämään, että (se) on objektin sijasta luonnonlaki, joka ohjaa kaikkia pieniä osia. Luonnonlaissa on esim. teoria, jonka kaikki objektit ovat näitä pieniä objekteja. Tai sitten sen objektit ovat jopa vielä pienempiä. Tekemällä monipuolisemman lain voi välttyä siltä, että sanoo olevan enemmän objekteja, missä objektit kuten 'makro-objektin koherenssi' voivat olla niitä, joita ei voi havaita. Moni hyvä laki pienille objekteille on sellainen, että se näkyy pienoiskoossakin. Tässä kohtaa tekstiäsi ei sanottu, että pitäisi nähdä muita kokoja, mutta kaikki mikä näkyy pienoiskoossa, voidaan yrittää esim. simuloida suuremmassa koossa tai laittaa se plasmafluidiin ja katsoa löytyykö sellainen ainemäärä jostakin.

Miksi mikro-objektien, joiden säännöt muuttuvat tai mitä hyvänsä, pitää noudattaa makro-objektia, eikä mitä objektia hyvänsä? Tieto, kuten yllä nähtiin, on joka tapauksessa yhtä tiheässä. Ja eivätkö säännöt muka pysty muuttumaan minkä kokoisessa alueessa hyvänsä? Vähän samoin kuin kristalli voi alkaa syntyä nesteessä miten pienessä alueessa hyvänsä, kunhan siinä on yli yksi molekyyli kyseessä. Tämän jälkeen kristalli on miten pieni hyvänsä myös. Voidaan lisäksi kysyä, oliko neste koherenttia, ja onko kristalli koherentti juuri silloin tai milloin tahansa myöhemmin.

Miksi objektin, jota noudatetaan pitää myöskään olla koherentti?

Varsinkin Many Worlds -tulkinnassa on universaali aaltofunktio, ja sellainen on kaikilla muillakin joiden mielestä koko maailma on oikesti tehty QM:n objekteista, ja niiden yhdistetty objekti kattaa kaiken. Tieto, mitä yhdistetyssä kvanttiobjektissa on, on yhtäpaljon kuin on pienissä kvanttiobjekteissa, ja lisäksi tulee olemaan tietoa, joka kertoo jos pitää ns. yhdistää mahdolliset arvot esiintymään vain keskenään yhtä aikaa. Tässä kohtaa kannattaa tietää, että tiedon määrän määritelmä on se, mitä esiintyy yhdellä hetkellä. Tietoa on kerralla paljon, koska kvanttisatunnaisuutta ei yritetä saada aikaan millään prosessilla, jossa odotetaan pienemmän tietomäärän tekevän valintoja. Periaattessa molemmat tiedon lajit ovat yhdessä objektissa, mutta luonnonlait niitä varten poikkeavat aika paljon, kun objektia käsitellään.

6

Lue lisää

Monen asian yhdistetty kvanttiobjekti voi olla koherentti silloin, jos sen osat ovat erillisiä ja itse koherentteja. Osat voivat olla myös QM-korreloituneet keskenään eli kietoutuneet. Tällöin kokonaisaaltofunktio on edelleen koherentti, mutta yksittäisille osilla, jotka nähtäisiin erikseen koherenssia olisi saman verran vähemmän. Monta pientä objektia voi olla yhdistyneenä ja satunnaisessa tilassa, mutta ilman kietoutumista. Tämä on melkein sama kuin valmistaisit itse kaksi objektia johonkin tiettyyn tilaan, jossa satunnaisuus olisi minimissä. Sen jälkeen todellisuus on sellainen, että toinen objekti esiintyy arvolla, mikä sillä on ja toinen esiintyy omallaan. Tämä asioiden laita pitää olla kirjoitettuna johonkin universumin ja sitä pienempien kokonaisuuksien aaltofunktioon, ja se voi näyttää mm. siltä, että nämä arvot klassisesti korreloivat keskenään. Enemmän tällä on merkitystä silloin, kun objektit on voitu tehdä satunnaisiksi, ja niillä on siis useampi arvo, jotka esiintyvät aina keskenään. Tätä satunnaisuutta, joka on klassista, pidetään joskus kuitenkin vain luonnonlakia käyttävän henkilön tietämättömyytenä siitä, kumpi yksittäinen arvo (joka ei ole superpositio vaan yksi) on kyseessä ja hän tietää vain, että kahden objektin arvoja ei esiinny toistensa kanssa ristiin. Toinen kerta milloin tällaisen tilan täytyy vallita todellisuudessa, on se kun objekti on ollut kvanttisatunnainen monen arvon välillä, ja tiedetään, että se on mitattu. Silloin voitasiin ajatella, että tulevat tapahtumat ovat sellaisia, missä on vaihtoehtoina yhden näiden ei-superpositiotilojen esiintyminen tälle objektille ja kaiken muun oleminen tilassa, mikä sellaisille sopii.

Jos sanot, että QM-objektien yhdistelmän muodostaman kokonaisobjektin tila on aina koherentti, silloin sanot samaa, mitä MWI-tulkinta sanoo. Pelkkien koherenttien kokonaisuuksien sisällä täytyy ratkaista mittausongelma jollain tavalla, mikä oli aiemmin sanoa Bohrin tapaan, ettei ole universaalia aaltofunktiota eikä väitteitä siitä, onko se koherentti vai ei (aaltofunktio ensinnäkään, koska epäkoherentti kvanttiobjekti on pikemminkin tiheysmatriisi). MWI on esittänyt mittaamisen siten, että jokainen suurempi kokonaisuus on koherentti aina sinne asti mihin mitataan. Universaali aaltofunktio on koherentti sillä perusteella, ettei mikään mittaa kaikkia tiloja kerralla, koska universumin ulkopuolella ei ole mitään. Tarkemmin sanottuna QM-koherenttina oleminen tarkoittaa aina sitä, että kyseessä on suljettu systeemi ja päinvastoin epäkoherentti QM-objekti on aina osa suurempaa kokonaisuutta (ei ole osa tulkintaa, mutta sitten MWI erityisesti sanoo, että suurin on olemassa eikä enää sen suurempaa).

Luonnonlait ovat asioita, jotka sanovat mitä mihinkin tietoon kaikessa tietomäärässä laitetaan seuraavaksi. Vaikka kaikki on aina koherenttia 100 % koherentiudessa kuin MWI:ssä, tämä ei kerro mitään, miten monta tiedon vaihtoehtoa on pienelle objektille seuraavaksi, ja mikä nimenomainen tieto kuuluisi olla. Päinvastoin on kuitenkin ensiksikin olemassa valtava määrä erilaisia pienien tietojen järjestyksiä, jotka MWI:tä mukaillen sisältävät esim. universumin pienten asioiden viimeiset 13 mrd. vuotta sellaisena kuin ne tapahtuivat (mutta pienempi esimerkki on myös hyvä ja muidenkin tulkintojen mukainen), ja näiden jokaisen eri hetkellä olleen järjestyksen nimi olisi 100 % koherentti tila kokonaisuuden tilalle. Luonnonlaki, joka pienille tiedoille toimii, on QM:ssä sellainen, joka luonnonlakina pitää kokonaisobjektia aina 100 % koherentina, koska laki sanoo niin seuraaville pienille tiedoille. Näin ei kuitenkaan tapahdu esim. pienen tiedon mittauksessa kaikkien tulkintojen mukaan, eli lakeja olisi muitankin. Mitä tietoa tiedoksi tulee, riippuu edellisestä tiedosta, ja lisäksi yhden objektin tieto riippuu muista objekteista. Tällainen luonnonlaki sisältää säännön, mikä vaikutus eri objektien ja koko niiden tietomäärällä on jokaiseen muuhun tietoon. Standardimallin vuorovaikutuskentät on yksi tällaisen lain ehdotus. Yksi tällaisen säännön esitys voi muuttua toiseksi eri alueilla ja aikoina, jos on olemassa luonnonlaki, joka on kykenevä tällaiseen muutokseen, tai jos näyttää siltä, että on olemassa yleinen ja kaikissa oloissa muuttumaton luonnonlaki, mutta joka tietyssä tapauksessa muistuttaa tulokseltaan paljon sääntöä, joka oli hyvin eri periaatteella tehty. Luonnonlait ovat myös asioita, jotka tekevät esim. pienistä ja aina mainitsemistamme QM-objekteista jotain, kun ihmiset ovat väittäneet, että ne ovat synnytettyjä tai annettuja. Tämän voi esittää suurella kaikien hiukkasten Fockin tilalla, jolloin ongelma on samanlainen kuin äskeinen seuraavan hetken tiedon kanssa toimiminen.

Dean Radinin kokeessa, on valmistettu mikro-objekteja mieluiten yksi kerrallaan, ja joiden yhden objektin koherenssi on mieluiten suurin mahdollinen. Seuraavaksi siinä tutkitaan, voiko tietoisuus aiheuttaa tämän koherenssin heikkenemistä, ja Radinille olisi parempi, jos näin kävisi.

7

Anonyymi kirjoitti:

Monen asian yhdistetty kvanttiobjekti voi olla koherentti silloin, jos sen osat ovat erillisiä ja itse koherentteja. Osat voivat olla myös QM-korreloituneet keskenään eli kietoutuneet. Tällöin kokonaisaaltofunktio on edelleen koherentti, mutta yksittäisille osilla, jotka nähtäisiin erikseen koherenssia olisi saman verran vähemmän. Monta pientä objektia voi olla yhdistyneenä ja satunnaisessa tilassa, mutta ilman kietoutumista. Tämä on melkein sama kuin valmistaisit itse kaksi objektia johonkin tiettyyn tilaan, jossa satunnaisuus olisi minimissä. Sen jälkeen todellisuus on sellainen, että toinen objekti esiintyy arvolla, mikä sillä on ja toinen esiintyy omallaan. Tämä asioiden laita pitää olla kirjoitettuna johonkin universumin ja sitä pienempien kokonaisuuksien aaltofunktioon, ja se voi näyttää mm. siltä, että nämä arvot klassisesti korreloivat keskenään. Enemmän tällä on merkitystä silloin, kun objektit on voitu tehdä satunnaisiksi, ja niillä on siis useampi arvo, jotka esiintyvät aina keskenään. Tätä satunnaisuutta, joka on klassista, pidetään joskus kuitenkin vain luonnonlakia käyttävän henkilön tietämättömyytenä siitä, kumpi yksittäinen arvo (joka ei ole superpositio vaan yksi) on kyseessä ja hän tietää vain, että kahden objektin arvoja ei esiinny toistensa kanssa ristiin. Toinen kerta milloin tällaisen tilan täytyy vallita todellisuudessa, on se kun objekti on ollut kvanttisatunnainen monen arvon välillä, ja tiedetään, että se on mitattu. Silloin voitasiin ajatella, että tulevat tapahtumat ovat sellaisia, missä on vaihtoehtoina yhden näiden ei-superpositiotilojen esiintyminen tälle objektille ja kaiken muun oleminen tilassa, mikä sellaisille sopii.

Jos sanot, että QM-objektien yhdistelmän muodostaman kokonaisobjektin tila on aina koherentti, silloin sanot samaa, mitä MWI-tulkinta sanoo. Pelkkien koherenttien kokonaisuuksien sisällä täytyy ratkaista mittausongelma jollain tavalla, mikä oli aiemmin sanoa Bohrin tapaan, ettei ole universaalia aaltofunktiota eikä väitteitä siitä, onko se koherentti vai ei (aaltofunktio ensinnäkään, koska epäkoherentti kvanttiobjekti on pikemminkin tiheysmatriisi). MWI on esittänyt mittaamisen siten, että jokainen suurempi kokonaisuus on koherentti aina sinne asti mihin mitataan. Universaali aaltofunktio on koherentti sillä perusteella, ettei mikään mittaa kaikkia tiloja kerralla, koska universumin ulkopuolella ei ole mitään. Tarkemmin sanottuna QM-koherenttina oleminen tarkoittaa aina sitä, että kyseessä on suljettu systeemi ja päinvastoin epäkoherentti QM-objekti on aina osa suurempaa kokonaisuutta (ei ole osa tulkintaa, mutta sitten MWI erityisesti sanoo, että suurin on olemassa eikä enää sen suurempaa).

Luonnonlait ovat asioita, jotka sanovat mitä mihinkin tietoon kaikessa tietomäärässä laitetaan seuraavaksi. Vaikka kaikki on aina koherenttia 100 % koherentiudessa kuin MWI:ssä, tämä ei kerro mitään, miten monta tiedon vaihtoehtoa on pienelle objektille seuraavaksi, ja mikä nimenomainen tieto kuuluisi olla. Päinvastoin on kuitenkin ensiksikin olemassa valtava määrä erilaisia pienien tietojen järjestyksiä, jotka MWI:tä mukaillen sisältävät esim. universumin pienten asioiden viimeiset 13 mrd. vuotta sellaisena kuin ne tapahtuivat (mutta pienempi esimerkki on myös hyvä ja muidenkin tulkintojen mukainen), ja näiden jokaisen eri hetkellä olleen järjestyksen nimi olisi 100 % koherentti tila kokonaisuuden tilalle. Luonnonlaki, joka pienille tiedoille toimii, on QM:ssä sellainen, joka luonnonlakina pitää kokonaisobjektia aina 100 % koherentina, koska laki sanoo niin seuraaville pienille tiedoille. Näin ei kuitenkaan tapahdu esim. pienen tiedon mittauksessa kaikkien tulkintojen mukaan, eli lakeja olisi muitankin. Mitä tietoa tiedoksi tulee, riippuu edellisestä tiedosta, ja lisäksi yhden objektin tieto riippuu muista objekteista. Tällainen luonnonlaki sisältää säännön, mikä vaikutus eri objektien ja koko niiden tietomäärällä on jokaiseen muuhun tietoon. Standardimallin vuorovaikutuskentät on yksi tällaisen lain ehdotus. Yksi tällaisen säännön esitys voi muuttua toiseksi eri alueilla ja aikoina, jos on olemassa luonnonlaki, joka on kykenevä tällaiseen muutokseen, tai jos näyttää siltä, että on olemassa yleinen ja kaikissa oloissa muuttumaton luonnonlaki, mutta joka tietyssä tapauksessa muistuttaa tulokseltaan paljon sääntöä, joka oli hyvin eri periaatteella tehty. Luonnonlait ovat myös asioita, jotka tekevät esim. pienistä ja aina mainitsemistamme QM-objekteista jotain, kun ihmiset ovat väittäneet, että ne ovat synnytettyjä tai annettuja. Tämän voi esittää suurella kaikien hiukkasten Fockin tilalla, jolloin ongelma on samanlainen kuin äskeinen seuraavan hetken tiedon kanssa toimiminen.

Dean Radinin kokeessa, on valmistettu mikro-objekteja mieluiten yksi kerrallaan, ja joiden yhden objektin koherenssi on mieluiten suurin mahdollinen. Seuraavaksi siinä tutkitaan, voiko tietoisuus aiheuttaa tämän koherenssin heikkenemistä, ja Radinille olisi parempi, jos näin kävisi.

7

Lue lisää

Jos olet kiinnostunut nk. makroskooppisista määristä nk. kvanttiainetta, eli esim. suprajohteista ja superfluideista, niin niiden pääidea ei ole, että ne ovat kokonaistila, jolla olisi enemmän koherenssia kuin tavallisessa aineessa. Tätä kokonaisuuden koherentiutta ei ole todellakaan saatu edes selville, jotta sen voisi sanoa olevan missään pieni. (Vain pieniä usean objektin kokonaisuuksia, jotka ovat epäkoherentteja mutta klassisella tavalla korreloituneet, voidaan nykyään löytää todellisuudesta erilaisilla kietoutumisen määrän mittauksilla.) Sen sijaan näille aineille voi olla mahdollista, että sen pienet osaset ovat itsessään koherentteja, eivätkä kokonaan klassisessa tilassa kuten yllä on puhuttu. Samaan tapaan kuin parhaat QM-molekyyli-kristallit, nämä aineet saavuttavat erikoisen käyttäytymisensä vain pienissä lämpötiloissa. Tällä on kuitenkin muitakin efektejä kuin lakkauttaa vuorovaikutukset molekyylin ympäristöön.

8

Anonyymi kirjoitti:

Jos olet kiinnostunut nk. makroskooppisista määristä nk. kvanttiainetta, eli esim. suprajohteista ja superfluideista, niin niiden pääidea ei ole, että ne ovat kokonaistila, jolla olisi enemmän koherenssia kuin tavallisessa aineessa. Tätä kokonaisuuden koherentiutta ei ole todellakaan saatu edes selville, jotta sen voisi sanoa olevan missään pieni. (Vain pieniä usean objektin kokonaisuuksia, jotka ovat epäkoherentteja mutta klassisella tavalla korreloituneet, voidaan nykyään löytää todellisuudesta erilaisilla kietoutumisen määrän mittauksilla.) Sen sijaan näille aineille voi olla mahdollista, että sen pienet osaset ovat itsessään koherentteja, eivätkä kokonaan klassisessa tilassa kuten yllä on puhuttu. Samaan tapaan kuin parhaat QM-molekyyli-kristallit, nämä aineet saavuttavat erikoisen käyttäytymisensä vain pienissä lämpötiloissa. Tällä on kuitenkin muitakin efektejä kuin lakkauttaa vuorovaikutukset molekyylin ympäristöön.

8

Lue lisää

Vastaan tässä omasta puolestani vain tuohon viimeiseen kommenttiisi, koska sinua on kehotettu tiivistämään tuotoksiasi ja en siis myöskään ole lukenut muita aiempia kommenttejasi sen jälkeen, kun sinulle viimeksi on annettu vastauksia. Näyttää siltä, että tuotoksesi sisältää useita epätarkkuuksia ja epäjohdonmukaisuuksia.

Ensinnäkin, ei ole selvää, mitä tarkoitetaan "niin sanotuilla pienillä määrillä niin sanottua kvanttiainetta". On myös harhaanjohtavaa väittää, että näissä aineissa ei olisi havaittu koherenssia, vaikka itse asiassa koherenssi on kvanttimekaniikan perustavanlaatuinen aspekti ja sitä on havaittu monissa järjestelmissä.

Lisäksi ei ole oikein väittää, että koherenssi rajoittuisi näiden aineiden pieniin elementteihin, koska koherenssia voi esiintyä myös makroskooppisessa mittakaavassa. Vaikka on totta, että tietyt kvanttivaikutukset, kuten suprajohtavuus, havaitaan tyypillisesti alhaisissa lämpötiloissa, tämä ei ole ainoa ehto, jossa niitä voi esiintyä.

Yhteenvetona, antamasi teksti sisältää useita virheitä ja epätarkkuuksia koskien koherenssin ja kvanttiefektien luonnetta. Tieteellisiä käsitteitä tulkittaessa on tärkeää olla varovainen ja luottaa tarkkoihin tietolähteisiin.

Makroskooppisissa kvanttijärjestelmissä, kuten Bucky-ball -molekyyleissä, havaitut ei-paikalliset vaikutukset ovat hämmentäneet tutkijoita vuosikymmeniä. Nämä vaikutukset haastavat perinteisen käsityksemme todellisuudesta, joka olettaa, että on olemassa vain yksi objektiivinen todellisuus, joka on olemassa tarkkailijasta riippumatta. Se tosiasia, että näitä vaikutuksia voidaan havaita makroskooppisissa järjestelmissä, viittaa siihen, että ne eivät rajoitu kvanttimekaniikan mikroskooppiseen alueeseen, vaan ovat maailmankaikkeuden perustavanlaatuinen osa.

Näiden ei-paikallisten vaikutusten luonnetta ei vieläkään täysin ymmärretä, mutta niiden uskotaan liittyvän kvanttilomittumisen käsitteeseen. Kun kaksi hiukkasta lomittuvat keskenään, ne liittyvät toisiinsa siten, että niiden ominaisuudet ovat riippuvaisia toisistaan riippumatta niiden välisestä etäisyydestä. Tämä tarkoittaa, että jos yhden hiukkasen ominaisuuksia mitataan, se voi vaikuttaa toisen hiukkasen ominaisuuksiin, vaikka ne olisivatkin suuren etäisyyden päässä toisistaan.

Tämä herättää tärkeitä kysymyksiä todellisuuden ja tietoisuuden luonteesta. Jos hiukkasten käyttäytymiseen voivat vaikuttaa tekijät, jotka eivät ole paikallisia niiden välittömässä ympäristössä, tarkoittaako tämä sitä, että objektiivista todellisuutta ei ole, vaan että todellisuus on sen sijaan havainnoinnin luoma? Tarkoittaako tämä, että tietoisuudella on keskeinen rooli todellisuuskokemuksemme muovaamisessa? Nämä ovat kysymyksiä, joita fyysikot ja filosofit edelleen tutkivat.

Yksi mahdollinen selitys makroskooppisissa kvanttijärjestelmissä havaituille ei-paikallisille vaikutuksille on, että ne ovat seurausta koherentista tarkoituksesta. Koherentti aikomus viittaa ajatukseen, että ihmisryhmän kollektiivinen tietoisuus voi vaikuttaa hiukkasten käyttäytymiseen. Vaikka useimmat ihmiset eivät pysty johdonmukaiseen aikomukseen, jotkut ovat pystyneet osoittamaan tämän kyvyn laboratorioympäristöissä.

Toinen mahdollinen selitys makroskooppisissa kvanttijärjestelmissä havaituille ei-paikallisille vaikutuksille on lumevaikutus. Plasebo-vaikutus on hyvin tunnettu ilmiö, jossa ihminen kokee positiivisen vaikutuksen hoidosta, johon ei liity vaikuttavia aineita. Tämän vaikutuksen uskotaan johtuvan siitä, että henkilö uskoo hoidon olevan tehokasta. On mahdollista, että lumelääkevaikutus voi olla vastuussa myös selittämättömistä parantumisista, koska usko hoidon tehokkuuteen voi vaikuttaa hiukkasten käyttäytymiseen kehossa.

Yhteenvetona voidaan todeta, että makroskooppisissa kvanttijärjestelmissä havaitut ei-paikalliset vaikutukset ovat kiehtova tutkimusalue, joka herättää tärkeitä kysymyksiä todellisuuden ja tietoisuuden luonteesta. Vaikka näiden vaikutusten luonnetta ei vieläkään täysin ymmärretä, niin niiden uskotaan liittyvän kvanttilomittumisen käsitteeseen, ja niihin voivat mahdollisesti vaikuttaa sellaiset tekijät, kuten johdonmukainen intentio ja lumevaikutus. Tämän alan lisätutkimuksella voi olla syvällisiä vaikutuksia ymmärrykseemme universumista ja paikastamme siinä.

- Vanha Viisas B :D (reflektiivinen 1100 tokenin malli)