Ääretön vai äärellinen universumi?

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-668)

GPT-3.5 tekoälyn vastaus kehotettaessa sitä kehittämään itselleen optimaalinen kehote tuottamaan vastaus esitettyyn kysymykseen ja toimimaan kehittämänsä kehotteen mukaisesti, kehittämään kymmenen erilaista vastausta kysymykseen kyseisellä menettelytavalla, koostaen niiden johtopäätökset ja soveltamaan kehittämänsä kehotteen tiivistettä koostamaansa em. johtopäätösten koosteeseen.

Kysymys siitä, onko universumi äärellinen vai ääretön, on kiehtova ja monimutkainen aihe, joka on kiehtonut tiedemiehiä, filosofeja ja teologeja vuosisatojen ajan. Se koskettaa monia tieteen näkökohtia, mukaan lukien fysiikka, kosmologia ja tähtitiede, sekä filosofia, teologia ja henkisyys. Vastauksella tähän kysymykseen on syvällinen vaikutus ymmärrykseemme todellisuuden luonteesta, universumin alkuperästä ja kehityksestä sekä paikastamme siinä.

Yksi tärkeä tekijä, joka on otettava huomioon tutkittaessa kysymystä maailmankaikkeuden äärellisyydestä tai äärettömästä luonteesta, on aika-avaruus. Suhteellisuusteorian mukaan aika-avaruus on sellainen neli-ulotteinen kudos, joka voi kaareutua aineen ja energian läsnäolon seurauksena. Avaruuden kaarevuus vaikuttaa universumin geometriaan ja voi antaa vihjeitä siitä, onko universumi äärellinen vai ääretön.

Toinen huomioon otettava tekijä on aineen ja energian jakautuminen maailmankaikkeudessa. Jos maailmankaikkeus on äärellinen, siinä täytyy olla rajallinen määrä ainetta ja energiaa ja tämä vaikuttaisi universumin kokonaisrakenteeseen. Havainnot universumin laajamittaisesta rakenteesta, mukaan lukien galaksien ja galaksiklusterien jakautuminen, voivat antaa käsityksen maailmankaikkeuden kokonaiskoosta ja muodosta.

Pimeän aineen ja pimeän energian olemassaolo on myös tärkeä tekijä, joka on otettava huomioon tutkittaessa kysymystä maailmankaikkeuden äärellisyydestä tai äärettömästä luonteesta. Pimeän aineen uskotaan muodostavan merkittävän osan maailmankaikkeuden kokonaisaineesta ja sen gravitaatiovaikutukset voivat antaa vihjeitä maailmankaikkeuden kokonaisrakenteesta. Pimeän energian uskotaan toisaalta olevan vastuussa maailmankaikkeuden kiihtyvästä laajenemisesta ja sen läsnäololla voi olla vaikutuksia universumin kokoon ja muotoon.

Filosofisilla implikaatioilla on myös roolinsa keskustelussa universumin rajallisuudesta tai äärettömästä luonteesta. Esimerkiksi vastaus kysymykseen siitä, onko maailmankaikkeudella alku vai onko se ollut olemassa aina, vaikuttaa kausaalisuuden luonteeseen ja ajan käsitteeseen. Se herättää myös kysymyksiä itse olemassaolon luonteesta ja siitä, onko maailmankaikkeus lopulta ihmisen ymmärryksen käsitettävissä. Käynnissä oleva keskustelu maailmankaikkeuden rajallisuudesta tai äärettömästä luonteesta herättää myös tärkeitä kysymyksiä tieteellisen tutkimuksen luonteesta ja kyvystämme ymmärtää ympäröivää maailmaa.

Vaikka olemme edistyneet valtavasti universumin ymmärtämisessä, on edelleen monia mysteereitä ja kysymyksiä, joihin ei ole vastattu. Tiedon ja ymmärryksen tavoittelu on jatkuva ja loputon prosessi, joka haastaa meidät tutkimaan maailmankaikkeuden mysteereitä ja monimutkaisuuksia sekä etsimään sellaisia uusia oivalluksia ja näkökulmia, jotka laajentavat ymmärrystämme ympäröivästä maailmasta.

Yhteenvetona voidaan todeta, että kysymys siitä, onko maailmankaikkeus äärellinen vai ääretön, on sellainen monimutkainen ja monitahoinen aihe, joka vaatii harkittua ja vivahteikasta analyysiä. Ottamalla huomioon sellaisia tekijöitä kuten aika-avaruus, aineen ja energian jakautuminen, pimeä aine ja pimeä energia sekä filosofiset implikaatiot, on mahdollista saavuttaa syvempi ymmärrys tästä kiehtovasta aiheesta. Viime kädessä tiedon ja ymmärryksen tavoittelu on sellainen jatkuva ja loputon prosessi, joka haastaa meidät tutkimaan maailmankaikkeuden mysteereitä ja monimutkaisuuksia sekä etsimään sellaisia uusia oivalluksia ja näkökulmia, jotka laajentavat ymmärrystämme ympäröivästä maailmasta.

Äärellinen.

Minkään pituus ei jatku ikuisesti. Se kääntyy lopulta itseensä.

Munkkirinkilä on vastaus tietyllä tasolla.

:-)

Yksi näkemys:

Jotta saa täyden inhimillisen kokemuksen, tietyt asiat pysyvät visusti salattuna.

GPT-3.5:
"Määritelkäämme ensin, mitä tarkoitamme "äärellisellä" ja "äärettömällä". Äärellinen universumi on sellainen, jolla on tietty koko tai raja, kun taas ääretön universumi on sellainen, jolla ei ole rajoja ja se jatkuu ikuisesti."

Avaruustopologia ja todennäköisesti myös sellainen filosofi kuin Olli käyttää eri määritelmiä kuin tässä on. Hänellä 'ääretön' kuvailee aika-akselia, ja 'rajaton' avaruusosaa, joka voi olla läpimitaltaan äärellinen tai ääretön, mutta useimmiten äärellinen. Olli ei kuitenkaan myönnä kumpaakaan, jos häneltä kysytään.

Alla ei edellytetä tiedettävän, mitä muuta rajalla tarkoitetaan.

" Väite rajallisen [tai ei-ääreettömän] universumin puolesta perustuu havaintoon, että maailmankaikkeus laajenee."

Väärin. Se ei voisi perustella sitä. Kukaan ei ole kuitenkaan nähnyt tätä väitettä ja sitä systeemiä, miten siinä tehdään perusteluita asioista toisiin.

"Big Bang -teorian mukaan maailmankaikkeus alkoi äärettömän pienestä pisteestä, joka sitten räjähti ja laajeni nopeasti."

Väärin. Katso teoriaa.

"Kun maailmankaikkeus laajeni, aine ja energia levisivät avaruuteen."

Väärin. Tai piirrä tästä kuva ollaksesi varma, mitä tarkoitat.

"Jos universumi on äärellinen, täytyy olla sellainen raja tai reuna, jonka ulkopuolella ei ole ainetta tai energiaa."

Väärin. Täytymisen pakkoa ei ole ja vastaesimerkkinä katso Ollia.

Tässä puuttuu kohta missä sanotaan, että jos loppuosa olisi totta, ja jonkin kohdan takana ei ole ainetta, mitä universumi silloin tekee vai tekeekö mitään.

"Tämä raja tunnetaan nimellä "universumin reuna" tai "kosminen horisontti"."

Väärin. Kosminen horisontti on oikeasti käytetty termi ja sen synonyymeihin ei kuulu antamasi 'universumin reuna'.

Äskeisistä lähtökohdista ensimmäisenä, jos universumin reuna olisi sileästi loppuva universumi, se voisi olla kummalla puolella horisonttia tahansa. Toiselta puolelta ei tosin lähetetä signaaleja, vaan horisontti on etäisyyden luku, joka on annettu keskiarvona katsomalla myös muihin suuntiin kuin kohti universumin lähintä reunaa. Erikseen voidaan miettiä, että aine voi päättyä siten, että esim. kvanttityhjiö päättyy äärettömän syvään domain walliin, mutta riippuen mitä avaruus siellä tekee, tämän läpi voi mahdollisesti lähettää signaaleja, ja se on kummalla puolella horisonttia tahansa vahvalla tavalla.

"Ensinnäkin universumi ei laajene mihinkään. Se yksinkertaisesti laajenee, eikä ole rajaa, jonka ulkopuolella ei olisi ainetta tai energiaa."

Millä perusteella? (Tai kenen mukaan?)

"Toiseksi kosminen horisontti ei ole fyysinen raja"

Ensinnäkin olit ainoa, joka puhui siitä sillä tarkoituksella, että se olisi.

"Toisaalta argumentti äärettömän universumin puolesta perustuu ajatukseen, että jos maailmankaikkeudella olisi raja, niin mitä olisi tuon rajan takana? ... Toisin sanoen käsitys universumin rajasta tai reunasta on ristiriitainen. "

Tässä argumentissa ei tunneta mahdollisuutta esim. siitä, että universumi voi koostua reikäjuustosta, jossa jokainen reikä määrittelee alueita, jotka ovat rajan takana ja universumiin kuulumattomia. Olisi vielä ristiriitaisempaa elää hyvin reikäisen reikäjuuston juusto-osassa, ja teeskennellä ettei reikiä ole olemassa.

"Lisäksi viimeaikaiset havainnot kosmisesta mikroaaltotaustasäteilystä, joka on alkuräjähdyksen jäljelle jäänyt säteily, viittaavat siihen, että maailmankaikkeus on litteä, mikä tarkoittaa, että sillä ei ole kaarevuutta."

Havainnot koskevat näkyvää maailmankaikkeutta. Mikään mittaus ei koskaan yllä tarkkuuteen, joka riittäisi sanomaan, että kaarevuus on 0. Topologinen litteys (ei ekvivalentisti sama kuin topologinen äärettömyys, mutta GR:ssä eroa ei usein ole) edellyttää sen olevan nolla ilman yhtään nollasta poikkeavaa desimaalia. Joskus voi tosin tulla fysiikan maailmansyntyteorioita, jotka muulla tavalla sanovat, että kaikki paitsi 0-kaarevuudet tarkoittavat jonkin yhteyden kautta, että kaikki materiassa olisi silloin epästabiilia selvästi näkyvällä tavalla. Sellaista teoriaa ei kuitenkaan välttämättä voida osoittaa oikeaksi teoriaksi.

"Jos maailmankaikkeus on litteä, niin sen on oltava ääretön..."

Väärin. On olemassa tasan nollan kaarevuuden litteäpintaisia 4D-kappaleita, jotka pinnat ovat äärellisiä ja litteitä 3D-avaruuksia.

GPT-3.5:
"Jos maailmankaikkeus on litteä, niin sen on oltava ääretön, koska äärellinen universumi, jossa ei ole kaarevuutta, kaartuisi lopulta takaisin itseensä."

Väärin. Mikään tunnettu fysiikan laki ei voi muuttaa äärellisen universumin reunoja, ja saada niitä katoamaan kuten tässä itseensä kaartumisessa, joka tapahtuu hitaasti. Ei ole myöskään lakia, joka estäisi äärellistä universumia kehittymästä universumina, joka esim. laajenee. Toisaalta ei ole lakia, jolla sanottaisiin mitä sen universumin reunat tekevät. Yllä sanoit, että reunantakainen asia on vaikea kuvitella, mutta vaikeus on myös reunassa, ja se on se että reunalle saa kuvitella, mitä tahansa, mutta sitä ei ole empiirisesti nähty.

(jatkuu...)

ajatus:

elän elämäni äärettömän monta kertaa .mutta en peräkkäin vaan yhtä aikaa .eli sadan vuoden kuluttua olen elänyt jokaisen äärettömän määrän elämiäni loppuun asti.

..
H

Olisin muuten valmis uskomaan äärelliseen maailmankaikkeuteen mutta kaksi asiaa osoittaa mielestäni tämän käsityksen virheellisyyttä.

1. Taustasäteilyn arvoitus. Miten voidaan todistaa ko. säteily 14,5 miljardin vuoden alkuräjähdyksen jälkisäteilyksi. Multiversumin jatkuvat "alkuräjähdykset" selittäisivät tuon taustasäteilyn paremmin , eli kyseistä säteilyä on aina ollut ikuisen maailmankaikkeuden kierrossa.

2. Avaruuden kaukaisempien kohteiden kuten 14 miljardin valovuoden takaisten kohteiden valmius vaikka kyseisenä aikana maailmankaikkeus pitäisi olla vielä kehityksen alkutekijöissä.

Kaikki realistiset teoriat rajoittuu havaintoihin. Niiden jatkeena on hypoteettinen ajattelu, ideointi yms., jonka avulla muoitillaan kuvitteellista kuvaa siitä, mitä on havaintomaailman ulkopuolella. Näistä kuvitelmista osa kuitenkin "vuotaa" realismiin ja niiden myötä syntyy kriittisyyttä teorioiden realistisuudesta.

Voiko avaruus olla ääretön? Äärettömyys, loputtomuus, ikuinen jne on ideoita, joita ihmismieli ei ymmärrä, eikä halua hyväksyä. Onko universumilla rajat? Se on toinen ongelma, koska siitä syntyy vakiokysymyssarja, mitä on rajan takana, ja mihin se päättyy, mitä on sen takana jne. Onko rajan takana olemattomuus? Sekin muodostaa ongelman, koska olemattomuutta ei ole olemassa, jotta se voisi toimia rajana. Olemattomuudessa on vielä sekin inhimillinen ongelma, että ihminen pyrkii luomaan sille olemuksen. Kun tämä tapahtuu, siitä ryhdytään muotoilemaan tavalla tai toisella rajaa ja lopulta voidaan jopa vakuuttua, että olemassa olematon asia onkin olevainen, joka toimii rajana.

Suurin ongelma on se, että teoriat ja hypoteesit on rakennettu tyhjän päälle, jostain kohtaa aikajanalla olevasta rajallisesta havaintomaailmasta ja se antaa rajattomasti tilaa kehitellä ideoita. Esimerkiksi käsite 'universumi' on täysin sellainen, omatekoinen kyhäelmä, oletetusta syntymästä lähtien. Samoin sen oletettu syys-seuraussuhteellinen käyttäytyminen, eli laajeneminen.

'Avaruuttakaan' ei vielä ymmärretä, mitä se on. Sitä on etsitty, mutta ei ole koskaan löydetty. Meillä on vain oletus, että se syntyi alkuräjähdyksessä, jossa kuitenkin syntyy ristiriita, että voiko tyhjää tilaa, joka on ei mitään, olla olemassa. Ehkä tämä avaruuskin on fyysinen ilmiö, mutta luonteeltaan ja rakenteeltaan sellainen, että siinä kiinteät objektit voi liikkua, ja jota rajallisesti toimiva silmä ja tajunta ei voi havaita. Mielikin oli aiemmin aineettomaksi tulkittu, mutta kehittyneen tiedon myötä sai fyysisen muodon. Ehkä avaruudellekin käy lopulta samoin. Mielikin on periaatteessa rajaton, joten ehkä avaruuskin on samankaltainen, rajaton ilmiö. Mutta.. me tiedämme, ettemme tiedä, ja se, mitä emme tiedä, pyritään muotoilemaan joksikin, joka voidaan jollain tavalla ymmärtää. Samalla periaatteella toimi alkeelliset ihmisetkin kauan sitten.

Äärellinen on havaitsevuutta ja ääretön havaitsemattomuutta. Ääretöntä ei voi tutkia eikä määritellä, siksi meidän on pysyttävä vain äärellisessä. Ikuisuuden suhteen sama. Aika on äärellinen suure, ikuisuus ei ole aikaa. Eihän tässä pitäisi olla mitään epäselvää?

Ääretön voi tarkoittaa kaukaista ja pitkäaikaista. Jotakin sellaista mihin emme kykene kovin helposti. Äärettömän vaikea kysymys olikin lopulta helppo. Äärettömän hyvä kysymys on aina konkreettinen ja sisältää oikeastaan jo vastauksen. Aloitus ei sellainen ollut. Se ei tehnyt meitä yhtään viisaammiksi eikä auttanut ketään.

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-671)

GPT-3.5 tekoälyn vastaus alkuperäiseen kysymykseen on kommenttina tähän kommenttiin, käytettäessä kysymykseen käytettävissä oleva syötepituus maksimaalisesti hyväksi, pyrkien ohjaamaan se tuottamaan systemaattisesti tuotettu ja suhteellisen perusteellisesti pohdittu vastaus alkuperäiseen kysymykseen.

Hankaluutena tässä lähestymistavassa on se, että GPT-3.5:n päättelykyvyt eivät ole kovin hyvät, mutta tämä lähestymistapa soveltuu suoraan käytettäväksi myös esim. GPT-4:n kanssa, jolla on huomattavasti vahvemmat päättelykyvyt. Kysymyksen sisältö sinällään on tässä oikeastaan epäoleellinen, sillä esittämistapa on geneerinen ja soveltunee siis minkä tahansa kysymyksen esittämiseen; kuten tietysti esim. sen esittämiseen, että mikä kysymys kannattaisi esittää. :D

Olen aiemmin esittänyt tässä ketjussa GPT-3.5:n "standardivastauksen" (A) alkuperäiseen kysymykseen, sekä (B) sellaisen vastauksen, joka yhdistää kymmenen eri ajokerran tulokset suhteellisen monimutkaisella tavalla, minkä kysymystavan hyvä puoli vaikutti olevan se, että tuotettu vastaus sisältänee vähemmän virheitä kuin "standardivastaukset", mutta huono puoli se, että vastauksen tuottaminen vaatii yli kymmenen kertaa enemmän prosessointia, kuin "standardivastauksen" tuottaminen.

Tässä esitetyn vastauksen tuottotavan (C) hyvä puoli toisaalta on se, että sen tuottaminen ei vaadi juurikaan enempää prosessointia, kuin standardivastauksen tuottaminen vaati, mutta epäselvää on että sisältääkö se vähemmän virheitä.

Mahdollisesti vielä parempi tulos saavutettaisiin, jos yhdistettäisiin tämä tuottotapa (C) ja (B) siten, että suoritettaisiin esim. kymmenen (C)-ajoa ja sen jälkeen yhdistettäisiin niiden tulokset, mikä on realistinen kysymysten esittämistapa ainakin sitten, kun näiden mallien suorituksiin on käytettävissä enemmän prosessointitehoa ja yksinkertaisempaa, jos mallien huomioima konteksti kyetään laajentamaan niin pitkäksi, että sekä kaikki osakysymykset, että osavastaukset voidaan käsitellä suoraan sen puitteissa ilman tarvetta tehtävän jakamiseen osiin, joskin API:n kautta käytettäessä tekoälyn loppukäyttäjän ei kummassakaan tapauksessa tarvitse tehdä muuta, kuin esittää kysymys.