Koditon: Ulkona olemista kannattaa harjoittaa

Ulkona olemisen taito - sitä pitää harjoittaa.

Syy miksi pitäisi on se, että kun ei ole ulkona, niin ei osaa olla ulkona.
Sisällä oleskelu vaikuttaa ihmisen elämään kokonaisvaltaisesti.
Elämän laatuun, pituuteen...

Mitä enemmän on kotona, sitä vähemmä on ulkona.
Sitä vähemmän kykenee olemaan ulkona.
Esto voi hyvinkin olla haluttomuus olla ulkona.

Kaupunkilaisilla on suuri haluttomuus olla ulkona.
Naisilla on suuri haluttomuus olla ulkona.
Aikuisten lasten ainainen kieltäminen olla ulkona on verrattavissa rikoksen tekemiselle.
Lapsia jotka tahtovat leikkiä ulkona ei saisi kieltää leikkiä ulkona.

Osaavatko ihmiset olla ulkona, puhumattakaan, että elettäisiin ulkona?

Tottumatonta voi ahdistaa, pelottaa, masentaa.

Kodittomana olen ylittänyt tietyn rajapyykin.
Köyhyys auttaa kodittomuudessani paljonkin.
Mietin asioita ulkosääisesti eikä sisätilallisesti.
Se on iso persepektiivin muutos.
En ole sidottu kotiin, mutta olen vapaa.
Luonto ja raitis pohjoisen ilma on minussa itsessäni.

Kuitenkin mietin joskus kotia.
Mietin kanssa, että olisi vahinkokin.
En edelleen uskalla olla ulkona vaikka olen.
Epäilen.
Kuulin joidenkin eläneen 20 vuotta ulkona.
Ihailen heitä.

Kodittomuus luo onnea, väitän.
Ihmeellinen tila, joka hymyilyttää, vaikka ei ole syytä.