Moi!
Olen kirjoitellut muutaman viikon yhden mimmin kanssa ja nyt pikku hiljaa tuo monen sadan kilometrin päässä asuva salaperäinen nainen on alkanut kiinnostaa enemmän ja enemmän. Olen nyt sen tilanteen edessä, että tuo kirjoittelu on joko lopetettava tai jatkettava sillä riskillä, että ihastuu ja jopa rakastuu ja pettyy sitten raskaasti kun kumpikaan ei voi muuttaa toisen luo ts. lähelle toista.
Jatkanko vai lopetanko?
Olen kirjoitellut muutaman viikon yhden mimmin kanssa ja nyt pikku hiljaa tuo monen sadan kilometrin päässä asuva salaperäinen nainen on alkanut kiinnostaa enemmän ja enemmän. Olen nyt sen tilanteen edessä, että tuo kirjoittelu on joko lopetettava tai jatkettava sillä riskillä, että ihastuu ja jopa rakastuu ja pettyy sitten raskaasti kun kumpikaan ei voi muuttaa toisen luo ts. lähelle toista.
Jatkanko vai lopetanko?
Vastaukset 7
Vanhimmat
muka on, älä tyhjiä hölise, esteet on luotu voitettaviksi.
ottoko varma 100 prosentisesti.
revitään siitä..mikä ettei..ei ainakaan mua haittais. Koska osaan lentää..
Jatka ihmeessä.Katso mihin tämä johtaa,aivan mielenkiinnosta.Itsekin asun "kaukana" ja toivon ,että minunkin "ystävä" jatkaisi kirjoittamista,vaikka olemme kumpikin varattuja.Elän parisuhteessa,ihan onnellisessakin,mutta tykkään kirjoitella ja vaihtaa ajatuksia toisten kanssa.Ei kai siinä mitään väärää ole? Älä missään nimessä lopeta kirjoittelua,voittehan olla ystäviä muutenkin.Riskejä täytyy uskaltaa ottaa.Lykkyä tykö!!!
Todennäköisesti olet jo kaulaasi myöten sopassa, et muuten kyselisi, vaan lopettaisit siihen paikkaan. Onnea jatkossa!
yhdyn samaan! Sinä todella (kirjoittamasi perusteella) pidät hänestä kovasti. Ja kun pitää, miksi pitäisi LOPETTAA? Ei, silloinhan pitäisi ALOITTAA kiinteämpi yhteydenotto ja katsoa mitä siitä tulee... :)
Ota selvää, olisiko mitään todellisia mahdollisuuksia. Mene tapaamaan jne. Kyllä sen äkkiä näkee.
Minäkin kirjoittelin jonkin aikaa ja huomasin oikeastaan no muutaman chattikerran jälkeen, että ihastunuthan minä olen. No sitten mailailtiin kuukausi ja koko ajan ihatukseni kasvoi. Kaveri ehdotti tapaamista ja suostuin. Meilläkin on pitkä välimatka (500 km) ja kirjoitellasikin olimme tästä vähän epävarmoja kumpikin, että mahtaako olla järkeä.
Sitten tavattiin, emmekä ilmeisesti kumpikaan pettyneet. Olemme muistelleet tätä eka tapaamista moneen kertaan. Tapaaminen vain vahvisti käsitystäni hänestä ja päinvastoin. Nyt olemme sitten säännöllisesti tapailleet parin kolmen viikon välein vuorotellen matkustellen. Eikä matka ole tullut ongelmaksi. Kohta on lomat ja niitä vietämme yhdessä niin paljon kuin mahdollista. Olen tosi onnellinen tästä "kaukosuhteestani". Nyt en ole enää vain ihastunut, olen rakastunut!
Ota siis selvää, onko teillä mahiksia. Kadut vielä, jos lopetat ja sitten aina mietit, että mitä jos....
Toivon sinulle onnea!