on ihan jonninjoutavaa paskaa. Siks on parempi olla vain ylhäisessä yksinäisyydessä. Tuntuu, että ihmissuhteet jää kovin pinnallisiksi ja puhutaan jostain säästä, tai lemmikkieläimistä. On niitä vsrmaan paljon sellasiakin ihmisiä, joilla on läheisiä ystäviä. Ei vaan ole flaksi käynyt siinä suhteessa.
Suurin osa ihmisten puheista
Anonyymi-ap
9312
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Katso peiliin ja mieti miksi sulle on käynyt niin. Katsos kun joistakin ei vain tykätä..
Ihan älytön kommentti. En ole tuo ap.
Läheiseksi sanotut ystävätkin voivat olla jossakin vaiheessa yhtä tyhjän kanssa. Olen laittanut sellaisiin välit poikki saman tien. Syy, henkilökohtaisten asioiden levittely selän takana. Ettei puhuttaisi juoruämmistä, niin olen mies ja puhun miesystävistä. Yleisesti koko ystävyys-käsite, niin näkisin sen kuuluvan lähinnä jonnekin kouluikäryhmään mutta enivei, tiedostan pärjääväni hyvin myös yksin.
Se on totta. Mutta rakastunut ei näe sitä kohdetta ihan noin, ei koskaan.
Määrittele ensin jonninjoutava paska keskusteluissa JUURI omasta vinkkelistäsi. Sää? Eilinen tv-ohjelma? Venäjän poliittinen tilanne? Suomen uusi hallitus? HJK:n tappio kakkosdivarin paskajoukkueelle? Määrittele, turha vinkua pelkkää vesisadetta, joka on normaalia ja jolle et itse voi mitään.
Ylhäiset ystävät on hauskimpia ja siksi on vieläkin parempi olla sitä väliä. Ei muuta väliä.
En mä ainakaan uskalla kellekään puhua. Jotenkin mennyt lukkoon. Helpoin puhua turhista asioista.
Jos ihana lukee puhelinluotteloa tai horisee diipaa/daapaa, se silti aika wau.
Näin se menee-
Vanha ystäväni kävi luonani eilen illalla. Olemme tunteneet toisemme yläasteelta asti (tosin tapasimme ensi kertaa synnytyslaitoksella: meillä on 2 päivää ikäeroa), mutta lukion jälkeen päädyimme eri yliopistoihin ja se tie vei meidät sitten pariksikymmeneksi vuodeksi erilleen. Viimeisen noin 20 vuoden aikana näimme ehkä 4 kertaa. Edellisestä tapaamisesta oli nyt kulunut 4 vuotta.
Eilen kaikki jatkui siitä, mihin viimeksi jäätiin. Juteltiin työelämästä, terveydestä, mielenterveydestä, matkustelusta, poliitiikasta, tulevaisuudensuunnitelmista ja naurettiin ja parannettiin maailmaa. Meidän välillä on todellinen yhteys ja se ei lähde ajan kanssakaan pois. Lupasimme ystäväni kanssa toisillemme, että seuraavaan tapaamiseen ei saa mennä neljää vuotta. (Meidän välillä oli joskus tuhansia kilometrejä, mutta nykyään vain noin 50.)
Eilinen ilta muistutti minua siitä, miltä se tuntuu, kun on ystävänä joku, jonka kanssa oikeasti natsaa yhteen. Se on hyvin harvinaista loppujen lopuksi, ja suurin osa ystävistäni on juuri noita mainitsemiasi tyyppejä, joiden kanssa harvoin tulee AIDOSTI jaettua elämää. Usein se johtuu yksinkertaisesti siitä, että elämäntilanne on hyvin erilainen. Tai mielenkiinnon kohteet ovat kovin erilaiset.
Toivottavasti löydät elämääsi sellaisen ihmisen. Vielä parempi, jos kumppanikin on sellainen, jonka kanssa voi aidosti keskustella syvällisesti kaikesta mahdollisesta.