Pystyn kuvittelemaan mihin se kaikki johtaisi. Eli jos noudattaisin viinamiehen neuvoa ja löytäisin jonkun mukavan naikkosen ja päätyisimme juttelemaan rauhassa kahdestaan niin varmaan se ikijää sulaisi sydämeni ympäriltä ja avautuisin elämästäni perinpohjaisesti. Itkua pidättäen. Jos kyseessä olisi vielä joku jota kohtaan minulla olisi enemmänkin tunteita, niin avautuminen olisi vielä vuolaampaa. Sellaiseen luottaa enemmän kuin muihin. Kontekstina siis mukana se, että känni olisi minulla päällä. On realismia että pystyn korkeintaan vain silloin saamaan yhteyden toiseen ihmiseen. Se toinen pitäisi minua kaiketi hulluna mutta mitä sen niin väliä koska olisin silloin aito ja oma itseni. Ai että kun pääsisi halaamaan jotakuta, niin se auttaisi ;).
Etukäteen mietittynä
Anonyymi-ap
0121
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.