En pysty käymään kaupassa enkä apteekissa, vaan puoliso hoitaa asiat puolestani. Onko tämä mitenkään normaalia. On alkanut hävettää toden teolla ja mietin itsemurhaa päivittäin.
Minulla on skitsofrenia ja sosiaalisten tilanteiden pelko
Anonyymi-ap
7374
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Eihän tuo nyt ihan normaalilta vaikuta, mikä nyt ikinä sitten onkaan normaalia, onko sellaista.
Miksi häpeät itseäsi? Olisi hyvä löytää syy siihen häpeään, siitä voisi sitten alkaa työstää sitä, miten häpeästä eroon.
Et ole ainoa skitsofreenikko maan päällä, etkä varmastikaan ainoa, joka ehkä häpeää itseään, tai ennemminkin sairauttaan.
Et sinäkään taida itseäsi häpeä, vaan juurikin sitä sairautta.
Sairaudenkin kanssa on mahdollista elää oman näköistä elämää, kunhan vain löytää keinot siihen.
Puolisosi on varmasti yrittänyt tukea sinua, toivottavasti. Pystytkö hänen kanssaan puhumaan kaikesta, mistä haluat puhua?
Tsemppiä ja voimia sinulle, toivotaan että saat elämäsi kääntymään edes vähän parempaan suuntaan.
Vaikka itsellä on vaikeaa, aina on sellaisia, joilla on vielä vaikeampaa. Elämä on ajoittain aika julmaa. Ei täällä liian helpolla kukaan pääse, kaikilla vain omanlaisensa vaikeudet.
En häpeä sairauttani, vaan itseäni. Olen aina hävennyt. Puoliso tukee tekemällä nuo asiat puolestani. Pystyn kyllä puhumaan, mutta se ei johda mihinkään.
Yritä mennä sen puolison mukaan kauppaan , se on hyvä alku päästä irti noista jutuista.
Vähitellen huomaat että voit päästä eroon noista haitoista, kun yrität .
Sinulla voi olla lievä paniikkihäiriö. Älä rupea pelkäämään turhaan, jokainen jännittää joskus. Skitsofrenia poistuu vähitellen, kunhan et rupea sitä murehtimaan.
Mulla on ollut nuorempana, ei mikään lievä, vaan järkyttävän paha paniikkihäiriö. Vältän tilanteita etten menisi paniikkiin.
Skitsofrenia ei ole sairaus, joka vain poistuu itsestään. Skitsofrenia on vakava, useimmiten koko elämän jatkuva sairaus.
Minullakin oli koko nuoruuden ajan paniikkihäiriötä, sosiaalisten tilanteiden pelkoa.
Joka paikassa jännitti, oli sitten vastassa yksi tai useampi ihminen.
Omalla kohdallani se johtui myöskin häpeästä, olin päihteiden sekakäyttäjä, ja oli todella huono itsetunto.
En pitänyt itsestäni lainkaan, ehkä jopa vihasin itseäni elintapojeni takia. Siitä syystä luulin, että kukaan muukaan ei minusta välitä, ja kaikki muka ajattelevat minusta vain pahaa, ja jopa näkevät, kuinka huono ihminen olen.
Se on taakse jäänyttä elämää, onneksi, pääsin ongelmistani yli, ammattilaisten avustuksella tosin.
Päihteet jäivät pois, itsetunto koheni, ja opin elämään menneisyyteni kanssa.
Kun asiat selkenivät, ei tarvinnut enää hävetä itseä.
Ja nykypäivänä en häpeä menneisyyttäni juuri siksi, kun se on menneisyyttä.
Nyt on nyt, ja huomisesta ei voi tietää vielä tänään.