GALLUP.mitä temppuja kissanne osaavat?

meidän kisu ei mitään erikoisia temppuja osaa mut aina kun pikkusiskoni alkaa itkeä niin se juoksee kurnuttaen ja "huolissaan" siskon luo ja alkaa nuolla ja puskea :)

ja sit ku katson sitä silmiin ja kysyn että "tulisitko sä syömään jotaki" niin aina se tajuaa mitä mä tarkotan...en tiedä minkä sanan se noista sit tunnistaa..

sit se aina "valitsee" kummasta purkista se haluaa ruokaa kiehnaamalla toista purkkia..heh..joskus huvikseni annoin sen muka valita ja nyt siitä on tullut kissalle tapa aina kiehnata jotai yhtä purkkia kun oon tulos laittaan sille ruokaa
..eipä nyt just tuu muita mieleen

Meidän kissat ei pahemmin temppuja tee kun niitä pyytää. Fiksuja kyllä ovat kun sille päälle sattuvat, eli osaamisesta ei varmaan ole kiinni vaan itsepäisyydestä.

Olen monesti ihmetellyt miksi kirjat lähtevät toisinaan hyllystä päivisin. Pari päivää sitten seurasin kuinka tyttö meni määrätietoisen näköisenä kirjahyllyn eteen, poisti tassullaan muutaman kirjan ja meni tekemästään aukosta kirjarivistön taakse makailemaan. Tämän tapaisia "temppuja" meidän kisut tekee kun niitä huvittaa.

Poika osaa kyllä istua ja antaa tassua, mutta varmasti ei näitä tee jos huomaa ettei pyytäjän kädessä olekaan herkkupalaa. :D

meidän kissa ei myöskään osaa mitään kummempia temppuja, mutta se tietää aina kun olen lähdössä ulos. Se tottakai tunnistaa kun "lähtöä on ilmassa" eli kun harjaan hiuksia, pakkaan laukkua ja vaihdn vaatteita. Sillon se on heti ulko-ovella makoilemassa ja maukumassa. (me ulkoillaan vaan valjaissa)
Onnellisin se on ku otan valjaat esille, sillon se tietää pääsevänsä mukaan ja alkaa kehrätä kun puen sille valjaita.
Semmosen "tempun" se osaa, että ulkoilee ihan mielellään mun pyöränkorissa, on siinä valjaissa kun pyöräilen rauhassa tai talutan pyörää. Istuu ja kattelee maisemia.
Ja tämän tempun se on opettanu mulle: kun se ojentaa naamaansa mun naamaa kohti silmät puoliummessa, se haluaa pussailla, eli puskea mun poskia ja nenänvierustoja. Toimii aina!

muistin vielä yhen "tempun" eli meidän kissa on "oppinut koiran tavoille", siis pyytää aina ulos kun haluaa päästä asioilleen, kukaan ei ole opettanut tätä sille vaan päätti itse ruveta tekemään niin :D
hiekkalaatikko lojuukin vain pölyyntymässä..
annamme kuitenkin sen olla yhä siinä jos joskus kissa jää sisälle yksin vähän pidemmäksi aikaa..
..kissanhiekkaan ei olekaan mennyt moneen vuoteen rahaa :)

Toinen kissoistamme oppi itse hakemaan keppiä, olin sen kanssa ulkona, ja heitin risun kauemmas, niin johan kisuli haki kepin, ja toi sen minulle. Tästä lähtien kisun lempilelu on ollutkin n. 40 cm pitkä "keppi" (huom.mikään muu keppi ei enää kelpaa), joka on vanha kissojen lelu (ollut jtn höyheniä päässä). Oikein näkee kun kissa nauttii kepin hakemisesta, mutta kyllä osoittaa sitten, koska ei jaksa enää :) Nykyään ks. kissa hakee myös leikkihiiriä. Tietää myös hyvin nimensä, eli tulee luokse kun kutsuu nimeltä. Ja sanat "ulos, keppi, hyvä ja ei" on myös hallinnassa. On muuten hauskaa kun sanoo "ei" tälle kissalle, niin sen silmiin tulee ilkikurinen pilke, ja sitten se vasta pahojaan tekeekin, ihan kuin uhmaikäinen kakara :)

Vanhempi kissamme on myös osannut erään tempun eli kun hän on pyytänyt ulos, on kierähtänyt ympäri ennen kun ovi avataan. Nykyään seniori ei enää jaksa pahemmin kierähdellä.. mulkoilee vihamielisesti, kun sanookin sanan "temppu" :P

Meidän kissa:

-hakee ja tuo palloa.
-Avaa ovet...(siis niinku koirat, hyppää rivan päälle ja avaa)

-osaa tehdä pahuksia niin paljon kun vain kerkeää :o)!

Meillä oli vajaa vuosi sitten Eetu niminen kissa, joka mieheni ansiosta tykkäsi kulkea mäyräkoirana, eli kaikkihan tietävät 12päkin. Otettiin pullot pois ja Eetu meni sen pahvihökkelön sisään. Siitä sitä pystyi kahvasta kantamaan mihin halusi. Pää roikkui toisesta päästä ja häntä toisesta. Ja herra nautti kyydistä. Oli mitä ilmeisemmin suomen ensimmäinen mäyräkissa. :)

Meiän pikkupoika osaa vaikka mitä. Tietää missä on ruuat ja menee ite kaappiin istumaan pikku vinkiks jos ei lounas tuu tarpeeks nopeesti.
Jouluna se avas jääkaapin oven viereiseltä työtasolta ja meni sinne kinkun kanssa. Siitä on valokuvakin.
Ja se on aina apuna kauppakassien purkamisessa, pää on kassissa heti ku sisälle pääsee.
Palloa se hakee ja tuo. Se myös kyttää jos joku menee vessaan eikä ilmota sille asiasta, ni se on heti oven takana raapimassa ja kun oven avaa ni se syöksyy ammeeseen ja oottaa et vesihana laitetaan valumaan et siitä voi juua ja sen alla vähän kylpeä. Vesi ei kelpaa omasta kupista, sitä on juotava suoraan raanasta.
Ovia se osaa kanssa aukoa, meillä onkin kahvat käännettynä ylöspäin ettei niitä auota yksin ollessa ja mennä tekemään tuhmuuksia ilman valvovaa silmää.
Ja tottakai se myös tunnistaa nimensä, hiekkapussin ja ruokapurkit. Ja menee tervehtimään kaikkia ovelle. Niin ja osaa se hieroa mahaakin. Istuu sylissä ja hieroo mahan kuntoon.
Ja se tietää mitä ei saa tehä (esim. hyppiä hyllyissä) mutta ei oo kuulevinaankaan kieltoja, väkättää vastaan vaan, väk-väk-väk... Ja sit sillä on semmonen pehmolelu jota se hoitaa ku poikastaan, sitä viiään syömään ja hiekkalaatikon viereen ja sen kanssa nukutaan.
Tossa nyt oli jotain mitä meillä osataan ja ymmärretään, muuta ei just nyt tuu mieleen. Niin, ja ikää tällä pienellä pojalla on ihan kohta kolme ja pituuttakin piisaa kirsusta hännänpäähän ainakin metri! Äitinä voin olla ylpee noin komeesta pojasta.