He eivät lähde

GAZAN ALUEEN EVAKUOINTI VOI VENYÄ UUTEEN VUOTEEN SAAKKA

Sisäisen turvallisuuden ministeri Gideon Ezra kertoi Jpostille maanantaina, että kolme viikkoa on edelleen realistinen, mutta eri tekijät voivat venyttää aikataulua juutalaiseen uuteen vuoteen saakka. Hän myös kertoi, että jos asukkaat lähtevät kodeistaan suosiollisesti (guietly), syntyy säästöä miljardin verran, jonka hän lupaa mahdollisuuksien mukaan jakaa pakkosiirretyille asukkaille.

Toinen asia on talojen tuhoaminen, joka Ezran mukaan maksaa 80 – 150 miljoonaa. (Peresin arviot heittelevät 200 – 250 miljoonan välillä). Se myös pakottaisi armeijaa pysyttelemään Gazan alueella kuukausia, eli tuhoamisen ajan. Synagogat tuhotaan joka tapauksessa, koska niitä ei haluta jättää palestiinalaisten häväistäviksi. Kasvihuoneiden ja teollisuusrakennusten kohtalo on myös auki.

Ezra kuvaa palestiinalaisten taloudellista tilannetta Gazassa kauheaksi (horrible). Hän suosittelee Philadelphia-käytävän luovuttamista tai ainakin useiden rajanylityspaikkojen avaamista sinne, että palestiinalaiset voivat vapaasti etsiä työtä Egyptistä. Hän ei pidä Israelia vastuullisena heidän ahdinkoonsa.

Pääministerin kanslian pääjohtaja Ilan Cohen myönsi eilen Gazan juutalaisasukkaiden kanssa järjestetyssä tilaisuudessa, että evakuointisuunnitelmien toteuttamisjärjestelyt ovat myöhässä. Hän syytti siitä asukkaita, jotka hänen sanojensa mukaan ”edelleen elättelevät kuvitelmia tai odottavat ihmettä”, että evakuointi voisi peruuntua tai siirtyä. Asukkaita edustava asianajaja Yitzhak Meiron totesi, että useat hallituksen esittämistä uusista asuinpaikoista ovat epäkäytännöllisiä. Cohen syytti asukasyhteisöjen johtajia myös siitä, että heidän negatiivinen suhtautumisensa evakuoimiseen on poliittisesti värittynyt, mutta ei kertonut, kenen eduksi.

Evakuointihallinnon johtaja Yonathan Bassi kertoi, että 99 perhettä on esittänyt korvausvaatimuksen, niistä 69 Samarian alueelta, jossa asuu n. 200 perhettä evakuoitaviksi määrätyissä kylissä. Gazan alueella evakuoitavia juutalaisperheitä on n. 1730.

Mielenosoitukset evakuointia vastaan jatkuivat eilen. Likudin kansanedustaja Michael Gorlovsky joutui jättämään paikkansa Knessetin istunnon aikana pannessaan oranssin värisen kipan päähänsä Netahyahun puheen aikana. Nuorisojoukko joutui vaihtamaan oranssit puseronsa ennen pääsyä Länsimuurille.

Ulkoministeri Sivan Shalom kertoi Knessetin ulko- ja puolustusvaliokunnassa, että Philadelphia-käytävän kohtalo on edelleen ratkaisematta. Hän varoitti, että Gazan alueen pohjoisosan juutalaiskylien Dugit, Alei Sinai ja Nisanit talot voivat joutua Hamasin käsiin, jotka tulevat käyttämään niitä hyökkäyksiin Ashkelonin kaupunkia ja muita israelilaisia asutuskeskuksia vastaan. Shalom lisäsi, ettei PA ole antanut vihjeitä siitä, että se toivoisi Israelin jättävän talot tuhoamatta. Kuwaitilainen miljonääri on edelleen kuvassa mukana, kuten myös Maailmanpankki, joka voisi ostaa ne Peresin kautta ja myydä edelleen.

Israel ei ole pystynyt koordinoimaan vetäytymistä PA:n kanssa, joka katsoo saavansa maan joka tapauksessa eikä ole kiinnostunut asiasta.

Teollisuus-, talous- ja työministeriö on perustanut erikoistoimiston Ashkeloniin, joka välittää työpaikkoja evakuoiduille asukkaille. Toimisto avaa ovensa kesäkuun 25. päivänä. ”Se on yhden käynnin myymälä”, kertoi ministeriön evakuoitavien työnsaantiin keskittyneen osaston johtaja Uri Sceintal. Hän kertoi, että erikoisryhmä keskittyy pienissä liikeyrityksissä työskentelevien uudelleen sijoittamiseen. Hän totesi, että koska asukkaat haluavat muuttaa ryhminä, palveluja tarvitaan uusissa asuinpaikoissa. Sceintal arvioi, että 1600 asukasta haluaa jatkaa työelämässä evakuoinnin jälkeen, heistä 300-400 hallituksen palkkaamina.

Seitsemäntoista Gush Katifin asukasta on vaatinut, että korkein oikeus peruuttaa evakuointilain kohdan, joka antaa hallitukselle oikeuden siirtää Gush Katifin juutalaishaudat ilman asukkaiden suostumusta. Asukkaat kertovat, että laki laadittiin suurella kiireellä, brutaalisti ja huomioimatta ollenkaan perheiden herkkiä tuntemuksia menehtyneitä perheenjäseniä kohtaan, ja että hallitus pyrkii toimimaan ikään kuin se omistaisi hautausmaat ja voisi menetellä niiden suhteen kuten haluaa ja näin nöyryyttää asukkaita. (JP 24.05.05)

EU LAILLISTAA TERRORIJÄRJESTÖJÄ

Israelin ulkoministeriön strategisia asioita hoitava apulaispääsihteeri Jeremy Issacharoff tapasi Israelissa vierailulla olevan EU:n terrorismin vastaisten asioiden koordinoijan Gijs De Vriesin maanantaina. Hän ilmaisi vieraalleen Israelin olevan syvästi huolestunut Euroopan Unionin maiden halusta joko solmia yhteyksiä tai vahvistaa olevia Hizbullahin ja Hamasin kanssa. Ulkoministerin virkailijat ovat huolissaan siitä, että EU käyttää tekosyynä näiden järjestöjen osallistumista vaaleihin sekä Syyrian osittaista vetäytymistä Libanonista niiden aseman laillistamiseksi, mikä viestittää niille EU:n maiden katoavasta pyrkimyksestä taistella kansain-välistä terrorismia vastaan. Israelin kannan mukaan, niin kauan kuin nämä järjestöt osallistuvat terrorismiin ja hankkivat ja valmistavat aseita, ne on luokiteltava terrorijärjestöiksi. Israelin mukaan niiden tulee luopua väkivallasta, ennen kuin ne voidaan hyväksyä poliittisiksi järjestöiksi. Israel on turhaan pyrkinyt taivuttamaan EU:ta lisäämään Hizbullah terrorijärjestöjen listalle, ja nyt näyttää, että EU pyrkii mielistelemään Hizbullahia. Israelin huolena on se, että Hamas pääsee osalliseksi PA:n päätösvaltaan vaalien kautta. (JP24.05.05)

HALLITUS LUPAA TUKEA GALILEAAN JA NEGEVIIN MUUTTAVILLE

Rakennus- ja taloasiain ministeri Isaac Herzog kertoi maanantaina JP:lle, että 5000 Negeviin tai Galileaan muuttavaa perhettä saa talousministeriön hyväksymän uuden aiesuunnitelman mukaan hallituksen 70 miljoonan määrärahasta laina- ja rakennustukea. Suunnitelma koskee alueita, jotka katsotaan kriittisiksi kehittämisalueiksi. Valitsemastaan alueesta riippuen he saavat lisäksi avustusta 20 000 tai 25 000 NIS sekä vapautuksen ostoverosta. Herzog on toiveikas noiden alueiden kehittämisestä, sillä hinnat ovat edulliset ja korot ovat alhaiset. Herzogin mukaan alueiden kehitys pysähtyi Netanyahun hallituksen peruttua alueen tukiohjelman. Hän kertoi, että erillinen suunnitelma on kehitteillä talousministeriön ja Shimon Peresin kanssa, jolla tarjotaan erikoisavustusta perheille, jotka ovat kiinnostuneet maatalouden kehittämisestä alueilla. Valtiontarkastaja moitti raportissaan hallituksen saamattomuutta Negevin ja Galilean alueitten kehittämisessä vain pari viikkoa sitten. Herzog vahvisti, että ministeriö työskentelee tilapäisten asuntojen hankkimiseksi evakuoitaville asukkailla Nitzan- Ashkelonin alueilta, mutta se on viivästynyt talousministeriön vaatiessa lisää aikaa arvioidakseen tilapäisten asuntojen kustannuksia. (JP 24.05.05)

PUOLUSTUSMINISTERI MOFAZ JA SISÄMINISTERI YOUSEF TAPASIVAT

Israelin puolustusministeri Shaul Mofaz ja PA:n sisäministeri Nasser Yousef tapasivat eilen. Kokouksen aiheina olivat tulitauon jatkuminen, evakuoinnin koordinointi Israelin ja PA:n kesken sekä Israelin pettymys PA:n kyvyttömyyteen riisua aseista Jerikossa ja Tulkarmissa piileskelevät Israelin etsimät terroristit. Israel on pidättynyt luovuttamasta seuraavaksi kaavailtua Kalkilyan kaupunkia, ennen kuin aseet on takavarikoitu. Yousef lupasi, että muutaman päivän sisällä aseet takavarikoidaan ja terroristit allekirjoittavat sopimuksen, jossa he lupaavat pysyä erossa terrorismista. Näitä lupauksia ja niiden rikkomisia on jatkunut vuosikaudet.

Mofaz vaatti, että PA:n tulee tehdä enemmän tulitauon kestämiseksi Gazan alueella. Hän vakuutti, että evakuointi tulee toteutumaan, mutta uhkaili, että jos PA ei hillitse aseellisia ryhmiä evakuoinnin aikana, IDF tulee toimimaan. Yousef tapasi Hamasin edustajia perjantaina hillitäkseen sen viime viikon aikana jatkunutta Kassam-rakettien ja kranaattien tulitusta. Israelin edustajat suhtautuvat Hamasin lupauksiin suurin varauksin. (JP 24.05.05)

IDF SYYTTÄÄ PA:N POLIISIN AUTTANEEN HAMASIN TERRORISTEJA

Viime viikon aikana terroristit tulittivat käsiasein ja ampuivat useita kertoja kranaatteja ja Kassam-raketteja IDF:n tukikohtiin sekä Gazan alueen juutalaiskyliin ja turva-aidan yli Israelin puolelle.

Perjantaina ennen auringon nousua kolme terroristia aloitti kranaattitulituksen Kfar Daromin juutalaiskylään ja sen jälkeen siirtyi tyhjänä olevan UNRWA:n koulun toiseen kerrokseen, josta terroristit jatkoivat tulitustaan IDF:n tukikohtaan panssariraketein. Sotilaat ja rajapoliisit havaitsivat heidät ja vastasivat tulitukseen käsiasein ja panssaritykein. Yksi terroristeista sai surmansa, toinen haavoittui, mutta kolmas pääsi pakenemaan. Kuolleen terroristin luota he löysivät rakettikranaatin, Kalashnikov-kiväärin, veitsen ja useita kranaatteja piilotettuina luotiliivin sisälle. Tulituksessa vaurioitui muutamia Kfar Daromin rakennuksia, mutta ihmisvahinkoja ei tullut. Sotilaat syyttää PA:n poliisia, että se päästi terroristit tarkastusasemansa ohi eikä tehnyt mitään heidän tulituksensa lopettamiseksi. IDF varoittaa, että se voi aloittaa täsmäiskunsa uudelleen, jos Hamas jatkaa hyökkäyksiään. Tekoon syyllisiksi ilmoittautuivat Hamas, al-Aksa Marttyyrit ja Kansan vastustuskomitea. Iltapäivällä Kfar Daromin asukkaat pyrkivät marssimaan UNRWA:n koululle, mutta sotilaat estivät sen. – Perjantaina terroristit ampuivat kranaatteja Gazan alueen keski- ja eteläosissa, ei vahinkoja. Sotilaita tulitettiin useita kertoja Philadelphia-käytävän varrella ja Karni-Netzarimtiellä. (JP 22.05.05)

IDF on sallinut palestiinalaisten tulla Karni-rajanylityspaikasta Israelin puolelle pommiuhkasta huolimatta.

Hizbullah ampui useita kranaatteja IDF:n tukikohtaan Dov-vuoren alueella Libanonin rajalla, ei vahinkoja.

LONTOON KOKOUKSEN PUHUJAT VAATIVAT ISRAELIN TUHOAMISTA

Kokouksen järjesti British Palestine Solidarity Campaign lauantaina. Respect-puolueen puheenjohtaja MP George Galloway, jonka väitetään saaneen lahjusrahoja YK:n Oil for Food kampanjasta Irakiin, vaati Israelin boikotoimista. Andrew Birgin, joka kuuluu Stop the War Coalition-järjestöön, vaati Israelin valtion tuhoamista: ”Israel on rasistinen, apartheid-valtio, Etelä-Afrikan apartheidvaltio ei koskaan osoittanut sellaista painostusta, jota Israelin kohdistaa palestiinalaisiin. Kun on todellinen demokratia, ei Israelia enää ole olemassa”, Birgin vaahtosi suosionosoitusten ja ”Allahu Agbar” huutojen säestyksellä. Palestiinalaisia edustava Husam Zomlot väitti Israelin jatkavan etnistä puhdistamista (hän taisi tarkoittaa sillä Sharonin Gazan alueen puhdistamista ”judenrein”) ja ettei ole mitään rauhaa, jos pakolaiset eivät saa palata koteihinsa. Englannin Labor-puoluetta edustava takapenkkien MP Jeremy Corbyn vaati lopettamaan kauppayhteydet Israelin kanssa ja osoitti myötätuntoa atomisalaisuuksia vuotaneelle Mordechai Vanunulle. (JP 22.05.05)

POLIISI SUOSITTELEE PÄÄRABBI METZGERIN SYYTTÄMISTÄ

Ashkenazi päärabbi Yona Metzger oli majoittunut perheensä kanssa israelilaiseen hotelliin, mistä häntä ei veloitettu. Poliisi pitää sitä rikollisena ja vaatii syytöstoimia. Sefardi päärabbi Shlomo Amar sen sijaan taisi päästä ilman syytöstoimia hänen tyttärensä poikaystävän pahoinpitelystä. Israelilaisen tavan mukaan ainakin Amarin tapauksesta liikkuu huhuja, että pahoinpitelyyn syyllistyneet arabit olivatkin Shin Betin agentteja, ja että koko romanttinen suhde nuorten välillä liittyi hallituksen pyrkimyksiin vaientaa evakuoinnin vastustajat.

Viime viikolla Knessetin vartijat pysäyttivät Intian MP:n, koska hänen laukustaan löydettiin kaulaliina, jossa oli oranssi-vihreä-raidat. Ulkoministeriö joutui pyytämään anteeksi Intian ulkoministeriöltä. Poliisin toimet evakuoinnin vastustajien eliminoimiseksi alkavat saada hysteerisiä piirteitä. (JP 23.05.05)

ISRAELIN VASEMMISTOPOLITIIKAN KIEMUROITA

Voidakseen ymmärtää Israelin vasemmistopolitiikkaa on syytä tarkastella sen ideologista taustaa.

Turkki hallitsi Palestiinaa, kuten Israelin aluetta silloin kutsuttiin, vuoteen 1917 saakka, jolloin Englanti valloitti maan. Turkki ei sallinut imperiuminsa alueella minkäänlaista poikkeamista hallituksen politiikasta.

Palestiina oli harvaan asutettu ja sen merkitys oli varsin vähäinen; se oli imperiumin takamaata.

Juutalaisten muutto maahan alkoi voimallisemmin 1850 luvun jälkeen Euroopassa ja varsinkin Venäjällä puhjenneitten juutalaisvainojen johdosta. Näiden vuosikymmenien aikana Euroopassa levisivät voimakkaat perinteisen uskonnon vastaiset ideologiat: Spinoza, Hegel, Kant ja monet muut levittivät epäilyksen ja perinteisten uskomusten vastaista filosofiaa; psykologit Freud ja Jung pyrkivät löytämään jumaluutta ihmisestä itsestään; Darwin kyseenalaisti koko luomisopin kehittäen oman kehitysteoriansa; Karl Marx esitti kommunistiset manifestinsa ja suoraan kansan valtaan perustuvan hallintomallinsa.

MAAHANMUUTTOAALLOT

Ensimmäiset pakolaiset olivat paenneet voidakseen löytää maan, jossa he voisivat elää omaa elämäänsä. Heillä ei ollut selvää ohjelmaa yhteisönsä elämän järjestämisestä eikä poliittisia tavoitteita. Useat heistä tulivat Euroopan maista tai kauempaa. Muutamilla oli epämääräinen kuvitelma omasta valtiosta, mutta se oli kaukainen ja näytti niissä oloissa mahdottomalta toteuttaa. Theodor Herxl kehitteli juutalaisen valtion ideaansa, mutta monet pitivät sitä utopiana, ilman todellisuuspohjaa.

Ensimmäiset Venäjän pogromien ajamat pakolaiset olivat tavallisia työntekijöitä. Heidän elämän-katsomuksensa oli maanläheinen, ei välttämättä uskonnonvastainen, mutta ei myöskään aktiivisesti uskonnollinen. Heidän elämäntapansa olivat kuitenkin niin rentoa, että ne herättivät pahennusta Jerusalemin ortodoksipiireissä jopa siinä määrin, etteivät he halunneet auttaa edes nälkää näkeviä maahanmuuttajia.

Kommunistiset ideat juurtuivat syvimmin Venäjän ja muidenkin Itä-Euroopan maiden yhteiskuntaan, lähinnä sen älymystöpiireihin. Juutalaiset saivat kunnian olla levittämässä ja juurruttamassa tätä vallankumouksellista oppia, joka lopulta kääntyi heitä itseään vastaan ja pyrki tuhoamaan juutalaisen uskonnon ja juutalaiset Venäjältä ja myöhemmin Neuvostoliiton alueelta.

Venäjän ja Itä-Euroopan maiden pakolaiset tulvivat Palestiinaan kolmena aaltona, aliyana. Ensimmäinen aalto tuli 1880 pogromien seurauksena, toinen 1910 jälkeen ja kolmas bolshevikki vallankumouksen seurauksena. Toisen ja kolmannen aliyan mukana tuli Palestiinaan intellektuelleja, jotka toivat mukaan sosialistisen ja marxilaisen ajattelutavan. He vieroksuivat tietoisesti perinteistä juutalaista uskoa ja pyrkivät järjestämään elämänsä omaksumiensa uusien, maallisten (sekulaarien) ideoitten perustalle.

He kehittivät kibbutsilaitokset, omavaraiset maatalousyhteisöt. Niissä kaikki oli yhteistä eikä kukaan ollut toista arvokkaampi, jokainen joutui vuorollaan osallistumaan käsillä olevaan työhön. Myös lapset hoidettiin yhteisesti. Nämä laitokset olivat silloisten maahanmuuttajien muodostamien yhteisöjen selkäranka. Ne olivat hengeltään maallisia, niissä ei ollut synagogaa eivätkä yhteisöjen jäsenet noudattaneet juutalaisen uskonnon vaatimia sääntöjä tai juhla-aikoja. He pitivät itseään juutalaisina mutta ilman juutalaista uskoa.

Myöhemmin kibbutsi-yhteisöjä perustettiin myös uskonnolliselle pohjalle.

Kehitettiin myös uusi yhteisömalli moshavi, jossa jäsenet omistivat hoitamansa maapalan, mutta hallinto ja yhteydet ulos, kuten tuotteiden markkinointi, hoidettiin yhteisesti.

Kibbutsit olivat myös tärkeitä marxilaisten ideoiden kehittäjinä ja toteuttajina. Siellä kasvoivat ja saivat suojelua lähes kaikki johtajatyypit, jotka myöhemmin tulivat johtamaan maata ja sen kehittyvää armeijaa. Siellä valmistettiin myös aseita ja kätkettiin niitä Turkin tai Englannin viranomaisten ulottumattomiin.

Turkin vallan aikana monet juutalaiset alkoivat nähdä uusia mahdollisuuksia Turkin sisäisen kuohunnan ansiosta. Jotkut opiskelivat Turkin yliopistoissa ja muutamat palvelivat Turkin armeijassa. Tuleva valtion päämies Ben Gurion, Puolasta maahan muuttanut, hankki Turkin kansalaisuuden. Politiikkaan osallistuminen oli kuitenkin arvaamatonta ja jopa vaarallista muslimien epäluuloisen tarkkailun vuoksi.

THE QUEEN MOTHER OF ISRAEL

Kolmannen maahanmuuttoaallon, aliyan, mukana Palestiinaan muutti myös Rosa Cohen, jolle annettiin nimi Israelin kuningataräiti. Rosa oli rikkaan venäläisen liikemies- ja teollisuuspohatan tyttö, yksi kahdeksasta.

Rosan isä oli syvästi uskonnollinen, mutta ankaran lainmukaisesti toimiva, joka edellytti perheeltään ehdotonta juutalaisten rituaalien noudattamista, ainakin silloin, kun hän oli kotona. Enimmäkseen hän liikkui pitkin Eurooppaa liikematkoillaan. Hän pyrki ohjaamaan Rosan koulutusta, kuten muittenkin lastensa, mutta Rosalla oli oma ajatuksensa. Hän valitsi isänsä toiveitten vastaisesti oman koulunsa ja liittyi sosialistiseen juutalaisjärjestöön nimeltä Bund, jossa Israeliin muuttoa pidettiin häviäjien ideana. Juutalaisia he eivät pitäneet kansana vaan maailmalle hajonneina ihmisryhminä.

Rosan äiti kuoli hänen ollessaan 6-vuotias, ja isä päätti muuttaa 8 lapsensa kanssa kotikaupunkiinsa Gomeliin. Siellä Rosa koki venäläisen pogromin seuraukset omakohtaisesti v.1903. Rosa eli sisarustensa kanssa melkein orpona isän asuessa enimmäkseen Pietarissa. Hänen setänsä Mordechai Ben Hillel Hacohen avasi hänelle kotinsa, mutta hän muutti perheineen Palestiinaan vuoden kuluttua. Hacohen oli syvästi uskonnollinen ja harras sionisti. Rosa ei muistellut tätäkään aikaa ikävöiden.

Marxilaisten ideoitten ja vallankumousaatteiden levitessä Venäjälle Rosa antautui niihin innolla mukaan. Hänen johtajantaitonsa huomattiin ja hänet valittiin asetehtaan johtajaksi, ehkä jopa hänen isältään kansallistetun laitoksen. Bolshevikit halusivat määrätä Rosan jatko-opinnoista, mutta tämä ei suostunut siihen. Rosa joutui vallankumouksellisten epäsuosioon ja Rosa pettyi vallankumoukseen. Hän päätti muuttaa Ruotsiin. Hän matkusti Odessaan, jossa ainoa tarjolla oleva laiva oli Ruslan, joka purjehti ensin Palestiinaan.

Rosa päätti jäädä Palestiinaan ja matka Ruotsiin jäi toteutumatta. Mutta Rosa antautui innolla uuden kotimaansa kehittämiseen. Hän oli yliaktiivinen ja osallistui kaikkeen. Hän tapasi tulevan miehensä Nehemia Robichovin v. 1920 Jerusalemissa arabimellakoitten yhteydessä, jossa hän oli joutua ammutuksi.

Englantilainen mandaattiviranomainen yksinkertaisti Nehemian sukunimen Robichov muotoon Rabin, jonka hän omaksui itselleen. Myös Nehemia oli kotoisin Venäjältä, köyhän perheen lapsi, hänen isänsä kuoli kun hän oli 10-vuotias. Hän syyllistyi johonkin rikkeeseen ja pidätyksen pelossa karkasi Yhdysvaltoihin, josta hän muutaman vuoden kuluttua sai ilmaisen laivalipun Palestiinaan vapaaehtoisarmeijan jäsenenä.

Rosa ja Nehemia päättivät solmia irralliset nyörit yhteen ja muuttaa yhteiseen asuntoon. Rosan idea oli kuitenkin henkinen toveruus, lapset eivät kuuluneet siihen. Hänelle sattui kuitenkin kaksi ”vahinkoa”. Ensimmäiselle vahingolle annettiin nimi Yitzhak; toiselle vahingolle neljän vuoden päästä nimi Rachel.

Rosa ei antanut näiden häiritä aktiivisuuttaan, hän oli aina menossa. Lapset saivat tulla toimeen miten pystyivät. Yitzhak eli päivät poikakaverinsa Moshe Netzerin kotona, illat hän pelkäsi odottaessaan yömyöhään saakka äitinsä tuloa kotiin, mitä edelsi kovaääninen poliittinen keskustelu kadulla. Vasta sitten poika uskalsi sulkea silmänsä.

Yitzhakin äiti Rosa kärsi sydänviasta ja hän sai syövän, joihin hän menehtyi v. 1937.

Rosa oli kouluttanut poikaansa Yitzhakia palvelijaksi, hän kävi maatalouskoulua, mutta hänestä tuli sotilas.

Rosan aktiivisuus huomioitiin ja häntä kunnioitettiin. Häntä kutsuttiin ”suureksi naiseksi” ja ”Israelin kuningataräidiksi”. Rabinin perheessä hän oli se, joka ”kantoi housuja”.

Rosa ja Nehemia Rabin muuttivat Israeliin kolmannen muuttoaallon mukana, mutta he eivät olleet valmistautuneet siihen. Rosa toi mukanaan marxilaisen anti-sionismin ja vihan hallitsevaa luokkaa kohtaan. Tri Uri Milstein kutsuu sitä kirjassaan ”The Rabin File” Rosa-virukseksi, joka suuntautui poliittisiin ja ideologisiin vastustajiin ja muovasi totalitarismin poliittisen kulttuurin, kyvyttömyyden yhteistyöhön ja itsetuhon perustan setlementteihin. Rosa kehitti ympärilleen vihamielisen suhtautumisen taloudellisiin piireihin, jotka olivat halukkaita investoimaan varojaan ja osaamistaan juutalaisen yhteisön (Yishuv) talouteen. Kaikessa tässä Nehemia oli hänen oikea kätensä. Heitä syytettiin Kinneret ryhmän korruptoimisesta sekä Sionismin, Palestiinan yhteisön ja setlementtien korruptiosta. He yhdessä olivat vääntäneet sionistisen näyn Bolshevikki-järjestelmän ideologiaan ja muottiin. Yitzhak Rabin tunnustaa tunteneensa vetoa varakkaisiin kapitalisteihin, vaikka hän ei ymmärtänyt heidän liikeympäristöään, jossa he työskentelivät. Sosialistit kuitenkin valitsivat Rabinin edustamaan itseään.

Yitzhak Rabin peri isältään Nehemialta pelkuruuden ja äidiltään Rosalta vihan ja katkeruuden. Heiltä molemmilta hän sai orpouden ja hyljätyn tunteet, jotka seurasivat häntä aina. Hänellä oli vaikeuksia luoda ystävyyssuhteita.

Uri Milstein esittää Yitzhak Rabinin saavutuksista armeijan upseerina seuraavat arvostelut: Hän pakeni taistelukentältä; hänet vapautettiin kerran pataljoonan ja kahdesti prikaatin komentajan tehtävistä; hän luhistui paineen alla toimiessaan Yleisesikunta-päällikkönä.

Kliininen psykologi Tri Netta Cohen Dor-Shav Bar-Ilan yliopistosta antoi seuraavan lausunnon Rabinin luonnekuvasta: Selkeä skitsoidisen persoonallisuuden tai luonteen patologinen kuva paljastuu – joka osoittaa raja-alueen luonteenpiirrettä – skitsoidin hallitsevia ilmentymiä ovat hänen sulkeutuneisuutensa ja eristyneisyytensä, hän on eristynyt, taipumaton, epäluuloinen eikä helposti lähestyttävä. Hän on perusteiltaan yksinäinen ja pelkää ihmisiä – häneltä puuttuu kyky todelliseen henkilökohtaiseen antautumiseen ja tunteisiin. Sellaiset skitsoidit voivat lapsena olla hyvin lahjakkaita, joilla on lahja rajoitettuihin ominaisuuksiin, autismiin. He pystyvät helposti tekemään vaikutuksen ihmisiin, saavuttaa hyväksyminen ja kunnioitus määrättyyn rajaan asti. He ovat kuitenkin aina tyytymättömiä, heillä ei ole todellista identiteettiä eikä todellisia tunteita. He eivät ole mitä he kuvittelevat olevansa, käyttäytyen vain ”jos toimin täten pystyäkseni peittämään epäonnistumiseni todella olla”. Heillä on vaikeuksia oppia ja muistaa. Rabinin lähellä olevat hämmästelivät hänen tietämättömyyttään kulttuurista. Peittääkseen tämän puutteen he liittyvät ryhmiin, jotka täyttävät hänessä tämän onttouden. Skitsoidi on kyvytön ajankohtaisen tai ei-ajankohtaisen orientoimiseen tiettyyn kohteeseen, hänen orientoitumisensa on autistisen syndrooman vankina. (Tri Cohen Dor-Shav: Yitzhak Rabin, a Leader with a Fatal Fault.” Nativ no 37, March 1994)

ISRAEL THE BEAUTIFUL

Olen tarkoituksellisesti esittänyt pitkähkön kuvauksen Yitzhak Rabinin tapauksesta, koska hän oli yksi niistä henkilöistä, jotka liittyivät oleellisesti juutalaisen yhteisön ja Israelin valtion syntymisen tapahtumiin aina vuoteen 1995 saakka, jolloin hänet murhattiin. Rabinin ympärille on kudottu myytti koskemattomuudesta.

Uri Milstein kuvaa näitä henkilöitä ja heidän lapsiaan jättiläisiksi. He johtivat viime vuosisadan alusta alkaen vuoteen 1977 juutalaista yhteisöä Palestiinassa, sionistista liikettä ja Israelin valtiota. Tällä ryhmällä oli yksinoikeus vasemmistoleiriin. Oikeistosiipeä edustavat johtajat kuten Aharon Aharonson ja Zev Jabotinsky syrjäytettiin armotta, eikä uskonnollisella sionismilla ollut edes varteenotettavaa ehdokasta johtajaksi.

Meidän päiviimme saakka monet ihmiset Israelissa ja ulkomailla edelleen pitäytyvät uskomukseen, että Ben-Gurion ja hänen joukkonsa olivat viisaita miehiä, rohkeita, varovaisia, kestäviä ja taipumattomia. Nämä ihmiset edelleen uskovat, että muuttumattomat objektiiviset tosiasiat tekivät Israelin valtion perustamisen mahdottomaksi ennen Ben-Gurionin ilmestymistä. Häntä pidetään sukupolvensa etevimpänä miehenä, joka yksin pystyi ohjaamaan valtiolaivan myrskyisten aaltojen ja juutalaisia kohtaan osoitetun vihan keskeltä turvalliseen satamaan, Luvattuun Maahan ja poliittiseen itsenäisyyteen.

Shimon Peres muistaa aina todeta, että hän on tuon epätavallisen miehen todellinen opetuslapsi.

Tähän aikakauteen kuuluivat seuraavat henkilöt: David Ben-Gurion, Berl Katzenelson, Yitzhak Tabenkin, Meir Yaari, Rosa Cohen, Rachel Bluvstein, Moshe Sharett, Levi Eshkol, Yisrael Galili, Golda Meit ja Yaakov Hazan. Aikakautta kutsutaan ylevällä nimellä ”Israel the Beautiful” (Kaunis Israel). Tämä ylevä myytti oli hyödyllinen puolueen edustajien poliittisen elämän jatkumiseksi heidän kuolemansa jälkeenkin ja puolueen palaamiseksi valtaan vaalitappion jälkeen kuten tapahtui Likudin voittaessa vuoden 1977 vaalit.

Kuuluminen tuohon puolueen haaveilijoihin ja taistelijoihin takasi jäsenille automaattisesti sankarikehän ja jokainen epäilijä tuomittiin vääräuskoisena. Se takasi heille myöskin ylennyksen virkauralla valtionhallinnon tai armeijan palveluksessa epäonnistumisesta tai lahjattomuudesta huolimatta. Se oli etuoikeutettujen klubi.

Vasemmisto perusti puolueen nimeltä Mapai, josta osa erosi jonkin ajan kuluttua muodostaen puolueen nimeltä Mapam. Mapai oli länsimaisten kriteerein arvioituna sosialidemokraattinen, Mapam oli marxilainen, kommunistinen puolue. Niiden poliittinen ja sotilaallinen ohjelma oli kuitenkin epämääräinen. Mapam-puolueen perillinen on Meretz, uudelta nimeltään Yahad-puolue. Mapai elää Labor-puolueessa.

Työväenpuolueen ja varsinkin Mapain turvallisuuspolitiikka perustui ennen valtion perustamista käsitykseen, että ainoa hyväksyttävä sota on itsepuolustus, jossa ei ole muita mahdollisuuksia. Jos oli hyökättävä ensimmäiseksi, se tuli tehdä ennaltaehkäisyn vuoksi yllätysiskulla vastustajan taivuttamiseksi.

Oli sentään niitäkin, jotka uskalsivat esittää arvostelua johtajien toimista, mutta heidät hiljennettiin huomioilla, että varomaton arvostelu heikentää johdon asemaa ja antaa panoksia vastustajan käsiin, mikä vahingoittaa sionistista yhteisöä. Tällä vaiennettiin objektiivinen arvostelu ja eristettiin sosialistinen sionismi kaiken arvosteluin ulkopuolelle. Shimon Peres vaiensi täten Abba Ebanin, joka arvosteli Oslon sopimusta.

Täten Mapai-puolueen perustama puolisalainen sotilasjärjestö Haganah oli ”Valaistu” järjestö sisäisen ideologian painostuksesta.

Vasemmiston kirjoittamaton sotilaallinen päämäärä oli saavuttaa kansallinen itsenäisyys ja perustaa valtio niin laajoilla rajoilla kuin mahdollista ja niin vähäisin arabiasukkain kuin mahdollista.

Tämän vuoksi johtajat katsoivat, että itsenäisen arabivaltion perustamista Jordanjoen länsipuolelle tuli vastustaa viimeiseen saakka.

Toinen päämäärä oli puolustussodan oppi, joka oli niin juurtunut ideologiseen ajatteluun, ettei siitä voinut keskustella edes älyllisenä harjoituksena.

Itsenäisyyssodan aikana Golda Meir ja Levi Eshkol olivat keskeisiä hahmoja Mapai-puolueen johdossa, joka määritti valtion kannan. Yisrael Galili oli Haganan pääesikunnan johdossa. Hän kuului kilpailevaan Achdut HaAvoda puolueeseen, joka yhdessä HaShomer HaTsa´ir-ryhmän kanssa perusti Mapam-puolueen. Mapam–puolueen ensimmäinen tehtävä oli estää oikeistolaisen revisionisti-puolueen pääsy Mapai-puolueen johtamaan hallitukseen. Se myös suositteli periaatetta Suurempi Israel heti, ei asteittain kuten Mapai.

Golda Meir ja Levi Eshkol tekivät päätöksen vapauttaa Jerusalem, Juudea ja Samaria 1967 kuuden päivän sodassa. Periaatteena oli rajojen muotoileminen voimatasapainon mukaan, koska arabien tavoitteena oli työntää juutalaiset mereen. Päätös tehtiin kuitenkin hätiköiden ilman selvää suunnitelmaa vapautettujen alueiden kohtalosta. Juutalaisten asutusten ulottaminen Juudean ja Samarian kukkuloille sekä Gazan alueelle tehtiin vasta vuoden 1973 sodan jälkeen. Samoin Jerusalemin kysymys, erikoisesti Vanhankaupungin ja Temppelivuoren osalta, olisi voitu ratkaista silloin ja välttyä myöhemmiltä ongelmilta.

VASEMMISTOSIONISMIN MESSIAANISUUS

Sekä ei-uskonnollisen sionismin että varsinkin Israelin vasemmiston piirissä on nähtävissä selviä utopistisia ulottuvuuksia, jotka sekä muodoiltaan että terminologialtaan muistuttavat uskonnollista juutalaista Messias-odotusta. Usein niihin liittyy jopa uskonnollista dogmatiikkaa.

Vaikka Israelin vasemmisto on sekä julistuksissaan että terminologiassaan oppositiossa konservatiivista ortodoksi-liikettä että uskonnollista Messiaanisuutta vastaan, se on kuitenkin alitajuisesti omaksunut useita uskonnollisia ilmaisumuotoja ja käyttää melkein uskonnollista symboliikkaa ilmentäessään sanomaansa.

Ensimmäiset ei-uskonnolliset sionistit pyrkivät muodostamaan poliittisen valtion ja varmistamaan sen rajat asevoimin välttämättömänä toimenpiteenä.

Israelin vasemmiston viime aikojen julistukset ilmaisevat lähes mystisen messiaanisia ulottuvuuksia.

Toisaalta se huomioi aseellisen puolustuksen kansallisena välttämättömyytenä Israelin maan juutalaiselle itsenäisyydelle, toisaalta se kannattaa äärimmäisiä alueellisia kompromisseja Israelin vihollisten kanssa.

Nämä arvot voivat usein kumota toisensa.

Tilanne, joka reaalipolitiikassa voi osoittautua täysin ratkaisemattomaksi, voidaan täten kuvitella täysin mahdolliseksi ja jopa todennäköiseksi vasemmiston edustaman rauhan paradigman (muotosarjan) mukaan.

Kuvaillessaan rauhanprosessia arabinaapureiden kanssa se käyttää uskonnollista Messiaanista terminologiaa, kuten ”Uusi maailmanjärjestys Lähi Idässä”, tai ”taivaan valtakunta (paratiisi) maan päällä.”

Vasemmisto hakee kestäviä suhteita arabien kanssa, mutta toisaalta halveksii ja vieroksuu heidän elämäntyyliään. Jotkut pyrkivät näkemään tässä selviä yhteyksiä keskiaikaisen juutalaisten messias-tarjokkaan Sabbatai-Zwin messiasliikkeen kanssa. Tätä niiden mielestä tukee myös se, että utopistinen, messiaaninen päämäärä assimilaatioon on sekä sabbatai-liikkeessä että vasemmiston messiasliikkeessä.

(Edellinen kirjoitus on väljä suomennos Avrum Ehrlichin kirjasta Sabbataian Messianism as Proto-Secularism.)

JOHTOPÄÄTÖKSIÄ

Ben-Gurion oli johtava hahmo 1900-luvun alkupuolella. Hän hallitsi Israelin sisäpolitiikkaa ja Jewish Agency järjestöä, joka pyrki auttamaan vainottuja juutalaisia pakenemaan. Monet tutkijat ovat kuitenkin alkaneet ounastella, että sen toimintaa sävytti voimakas poliittinen tendenssi. Ben-Gurionilla oli päämääränä saada ”oikeanlaisia” juutalaisia, Jabotinsky halusi mahdollisimman paljon mahdollisimman pian. On esitetty arvailuja, että Ben-Gurionilla oli maahanmuuttajien laadun lisäksi niiden lukumäärän kriteeri.

Ariel Sharon kertoi julkisesti jossain yhteydessä, että jos Jabotinsky olisi ollut Jewish Agensyn puheenjohtajana, miljoonia juutalaisia olisi voitu pelastaa. Vasemmisto vaati Sharonilta anteeksipyyntöä, mutta Sharon vastasi: ”Minä olin siellä. Jos haluatte keskustella asiasta, tehdään se julkisesti”.

Ben-Gurionin jälkeen pahimmat kilpailijat vallasta olivat Shimon Peres ja Yitzhak Rabin. Rabin sai yliotteen, hänet valittiin pääministeriksi vaaleilla, mihin Peres ei ole yltänyt. Rabin syytti Peresiä avoimesti tämän ajettua Shasin puheenjohtajan Arye Derin asettamaansa korruptioansaan syrjäyttääkseen Shasin vallasta. Rabin kutsui sitä ”haisevaksi operaatioksi”.

Peres on ehkä puhtain esimerkki vasemmiston utopistisesta myönnytyspolitiikasta. Hänen opetuslapsensa on Jossi Beilin, jonka haaveena on yhtenäinen monen kansan asuttama Lähi Itä ilman rajoja, rajoitteita ja ilman uskontoa. Muslimit eivät varmaan koskaan tule alistumaan tällaiseen messias-odotukseen.

Lähi Itä ilman rajoja ja rajoitteita ehkä, mutta siten, että sitä hallitsee muhamettilainen kalifi.

Nyt Peres maalailee haaveellisia kuvitelmia Gazan alueen muuttamisesta taloudelliseksi paratiisiksi, jota USA ja Euroopan maat tukisivat varoillaan ja vapaakauppasopimuksillaan YK:n ja Maailmanpankin avustamina. Tähän hän varmaan haluaa yhdistää Juudean ja Samarian alueet, joista on puhdistettu kaikki juutalaisuuden saastuttavat jäänteet, ja Gazan ja Länsirannan alueet yhdistetty maakaistaleella Israelin halki.

YHTEYKSIÄ EUROOPAN TILANTEESEEN

Tämä utopistisen haaveellinen tulevaisuuden näky on sävyttänyt Euroopan valtioiden politiikkaa Lähi Itään nähden. Vasta aivan viime vuosina jotkut maat ovat alkaneet herätä huomatessaan maahan muuttaneiden muslimien kovaääniset vaatimukset, joita sävyttävät terroristien pommit ja pommiuhkaukset.

Caroline B Glick käsitteli aihetta JPostin kirjoituksessaan 20.05.05 otsikolla Israel´s immigration idiocy.

Glick referoi Bat Yeorin kirjaa Eurarabia: The Euro-Arab Axis. Hän kertoo, että nykyinen patologinen yhteys muslimisiirtolaisten ja Euroopan enemmistöjen välillä on suora seuraus Euroopan johtajien päätöksestä sallia rajoittamaton muslimien siirtolaisuus heidän maihinsa Opecin öljyboikotin seurauksena. Päätökseen liittyy muslimien vaatimus, että näiden muslimisiirtolaisten sallitaan pitää oman kulttuurinsa ja uskontonsa eikä heitä saa yrittää sulauttaa muuhun yhteiskuntaan.

Glick toistaa Yeorin huomion, että useat Euroopan maat ovat jo liian pitkällä kulttuuriperintönsä taantumisessa ja alistumisen tiellä (dhimmitude), voidakseen pelastua täydelliseltä tuholta.

Tämä maalaa pelottavia näkymiä Euroopan ja Israelin välisille suhteille. Israelin ainoa turva on ollut USA, mutta viime aikainen kehitys Israelin ja USA.n suhteissa ei lupaa hyvää. USA peruutti yhteistyön Israelin kanssa mm. uuden ensi sukupolven hävittäjän kehittelyssä, samoin laser-aseitten kehittelyssä ja muissa vastaavankaltaisissa yhteistyömuodoissa. Presidentti Bush ja hänen ulkoministerinsä ovat entistä selvemmin ilmaisseet kärsimättömyytensä rauhanprosessin laahaamisen suhteen. USA:llakin on omat arabi-yhteytensä Irakissa, Syyriassa, Iranissa ja Afganistanissa Saudien lisäksi.

Ariel Sharonin politiikkaa seuraavat unohtavat, että Sharon palveli marxilaisen Mapamin Palmah-joukoissa.

Hänen ideologiansa näyttää olevan lähempänä vasemmistopuolueita kuin perinteistä Likudia, kuten Knessetin puhemies Reuven Rivlin äskettäin totesi.

Lähteet: Tri Uri Milstein: The Rabin File, an unauthorized expose.

Walter Lagueur: A History of Zionism.

Barry Chamish: Shabbatai Tzwi, Labor Zionism and the Holocaust.

Antti Eskelinen: Israel Valinkauhassa.

Jerusalem Post, 20.05.05

TÄNÄÄN VIETETÄÄN LAG BA´OMER PÄIVÄÄ ISRAELISSA

Lag Ba´Omer on 33. päivä Omerin laskemisessa, joka vastaa numeroarvoja kirjaimista lamed (30) ja gimmel (3), joista tulee sana lag. Päivä on 18. Iyyar-kuuta ja se on luonteeltaan iloinen, koska se päättää seitsemän viikon puolimurheellisen Omer-kauden. Tänä päivänä loppuivat onnettomuudet, joissa 24 000 rabbi Akivan opetuslasta kuoli Bar Kochba kapinan aikana. Se on myös rabbi Simeon bar Yohain syntymän muistopäivä.

Tänä päivänä poltetaan perinteisesti suuria nuotioita kaikkialla maassa ja tehdään retkiä maaseudulle. Myös kilpailuja ja leikkejä jousin ja nuolin harrastetaan Bar Kochban muistoksi. Koko viime yön nuoret viettivät sytyttämiensä nuotioiden ympärille käristellen makkaroita ja kananjalkoja ja syöden niitä pitojen ja erilaisten humusten kanssa. Coca-colat ja viinit kuuluvat asiaan. Käristetyt ja puoliksi syödyt kananjalat olivat tänä aamuna meidän koiriemme kiellettyinä houkutuksina Sattaf-kukkulalla, jossa niitä ulkoilutamme.

Perinteen mukaan ihmisiä kokoontuu tuhansittain, viime yönä 300 000, juhliakseen Simeon bar Yohaita ja hänen poikaansa Eliezeriä suurien nuotioiden ääressä Meron-vuorella lähellä Safedia heidän hautojensa äärellä, sekä Simeon Oikeamielisen haudalla Jerusalemissa. Rituaaleihin kuuluu tanssia ja laulua Simeon bar Yohain ja rabbi Akivan kunniaksi, jotka olivat eturivin rabbeja taisteluissa roomalaisia vastaan.

Hassidim-piireissä 3-vuotiaat pojat saavat tänä päivänä ensimmäisen tukanleikkuun. Opiskelijat ja vanhemmatkin juhlivat päivää oppineiden päivänä. Monet avioliitot solmitaan Lag Ba-Omer päivänä.

(JP 27.05. 05)

MITÄ TAPAHTUU PIDÄTETTYJEN ASUKKAIDEN LAPSILLE?

Poliisi on valmistautunut satojen tai tuhansien asukkaiden vastustavan evakuointia väkivaltaisesti. Heitä varten on rakennettu oma vankilansa. Monet ovat kyselleet huolestuneina ja kauhistuneina, mitä tapahtuu heidän lapsilleen. Sisäisen turvallisuuden ministeri Gideon Ezra lupaa, ettei lapsia jätetä ilman vanhemman tukea. Shlomit Berger Ganei Talin kylästä kyseli Ezralta: ”Mitä tapahtuu lapsillemme, kun minä ja mieheni aiomme vastustaa pakkosiirtoa viimeiseen asti”. Hän vakuutti perheensä pysyvän kotonaan pakkosiirtoon saakka. ”Tämä on minun oikeuteni protestoida,” hän sanoi, mutta oli huolissaan lastensa kokemasta traumasta pakkosiirron johdosta. Ezra vakuutti, että joitakin voidaan panna kotiarestiin, eikä lapsia kahdesta vuodesta kolmeentoista voida pidättää. Vankilaviranomaisten mukaan ikäraja on 12 vuotta. Sitä nuoremmat voidaan kuitenkin ”ottaa huostaan” ja antaa heidät sosiaaliviranomaisille. Alle kaksivuotiaat lapset voivat olla äitinsä mukana vankilassa, mutta sitä vanhemmat annetaan sosiaaliviranomaisten huostaan.

Kansanedustaja Gila Finkelstein (NRP) kertoi, että yksi 13-vuotias tyttö on ollut pidätettynä Ma´asiyahun vankilassa siitä lähtien, kun hänet pidätettiin katumielenosoituksen yhteydessä pari viikkoa sitten.

Finkelstein kertoi, että Kiryat Shmonan joutuessa Hizbullahin Katyusha-rakettien tuleen lapsia siirrettiin kaupungista turvallisille alueille. Suoritettujen tutkimusten mukaan lapset, jotka pysyivät vanhempiensa luona rakettitulesta huolimatta kärsivät vähemmän traumoista kuin muualle siirretyt lapset.

Poliisi on pyrkinyt valmistautumaan sellaiseenkin tilanteeseen, että pakkosiirrettävä perhe on aterialla poliisin murrettua kodin lukitun oven. Tuleeko poliisin osallistua ateriaan vai lakaista kaikki ruokailuvälineet lattialle ja retuuttaa vastaan rimpuilevat aikuiset ja suosikkileluaan etsivät lapset suoraan poliisiautoihin?

Kaikkea tätä seuratessa ihmettelee vain mielessään, toteutetaanko tässä ideologiaa, joka vallitsi ennen valtion syntyvaiheita ja vuoteen 1977, jolloin valta tilapäisesti vaihtui vasemmistolta oikeistolle? Siihen ideologiaan kuuluivat kaiken vastustuksen väkivaltainen alistaminen, korruptio, pahoinpitelyt, uhkaukset ja jopa murhat. Miksi koko Israelin kansa alistetaan poliisitoimin toteuttamaan pääministerin yksipuolisesti päättämää suunnitelmaa tuhansien asukkaiden pakollisesta siirtämisestä kodeistaan pakolaisleireihin ilman, että sillä saavutetaan minkäänlaisia selkeitä etuja tai edes kirjallisia sopimuksia? Miksei edes voitu tehdä sopimusta Gazan alueen pakolaisleirien asukkaiden siirtämisestä vapautuviin juutalaistaloihin?

Ja Gazan alueen ja Samarian pohjoisosan puhdistaminen ”judenrein” on vain alkusoittoa lukuisten muitten Juudean ja Samarian juutalaiskylien puhdistamisten sarjassa, kuten Sharon vihjaili äskettäisen USA:n vierailunsa yhteydessä ja presidentti Bush uhkaili tavatessaan Abbasin äakettäin.

Israelin kansa on elänyt viimeisen vuosikymmenen ajan jatkuvan terrorin ja itsemurhaiskujen alaisena, toista tuhatta kuollutta ja tuhansia sekä fyysisesti että henkisesti vammautuneina viimeisen neljän vuoden aikana. Nyt tämä kansa joutuu kokemaan itse aiheuttamansa ennalta aavistamattoman trauman. Keskustellaan vain kylmän asiallisesti siitä, minne asukkaat siirretään, minne pidätetyt, minne lapset ja vauvaikäiset, mitkä joukko-osastot toimivat missäkin, mitä tehdä tyhjennetyille taloille, tuhotaanko vai annetaanko ne Israelin täsmäiskuja pakoilleiden ja ahkeran terrorisuunnittelun rasittamien Hamasin ja Jihadin terrorijohtajien lomakodeiksi, mitä tapahtuu menehtyneitten juutalaisten haudoille, mitä liikeyrityksille ja kasvihuoneille, annetaanko nekin palestiinalaisille ”heidän toimeentulonsa turvaamiseksi ja Palestiinan talouden kohottamiseksi”, kuten utopisti Peres maalailee?

Ja annetaanko Philadelphia-käytävä palestiinalaisille, että he voivat päästä esteettä työpaikoilleen Siinailla, ja tuoda sieltä rekkalasteittain aseita, ammuksia, räjähteitä, huumeita, terroristeja ja tyttöjä Tel Avivin porttoloihin, kuten Ezra suosittelee ja Sharonkin vihjailee? Mikähän mahtanee olla Egyptin työllisyystilanne?

Mieleen tulee vain tuskainen huokaus: Herra armahda tätä kansaa ja sen sokaistunutta johtoa. (JP 26.05.05)

NEGEVIIN SIIRRETÄÄN KOLMANNES PAKKOSIIRRETYISTÄ

Nyt kuukausien jahkailujen jälkeen alkaa selvitä, että kolmannes asukkaista, jotka oli tarkoitus siirtää Askelonin ja Nitzanin alueille, siirretään Amigur-yhtiön valvomiin asuntoihin eri puolella Negeviä. Amigur-yhtiö rakentaa 400-500 asuntoyksikköä, joissa on 3 –5 makuuhuonetta, pääasiassa Ashdodiin ja Ashkeloniin, mutta satoja asukkaita siirretään Beershebaan, Netivotiin, Sderotiin ja Kiryat Gatiin. Asunnot varataan asukkaille 90 päivän ajaksi mahdollisuudella jatkaa kahteen vuoteen asti. Noiden kahden vuoden ajan hallitus huolehtii täysin asuntojen vuokrista ja antaa asukkaille varoja uuden kodin hankkimiseksi. Evakuointihallitus kaavailee, että 1600 perhettä suostuu ottamaan tarjotun rahan ja pyrkii ratkaisemaan itse asunto-ongelmansa, mutta valmistautuu 1300 asuntoyksikön hankkimiseen asukkaille.

300-400 perhettä muuttanee Nitzaniin, jossa tilapäisasuntojen rakentaminen alkoi maanantaina, ja toiset 400 tilapäisasuntoa rakennetaan Ashkelonin alueelle. Vapaita asuntoja etsitään myös lehti-ilmoituksilla.

Vaikka jotkut asukkaat ovat alkaneet taipua valtavan painostuksen alla, kukaan ei kuitenkaan halua taipua ensimmäisenä. Gush Katif on heidän ainoa oikea asuntoratkaisunsa, he vakuuttavat. (JP 26.05.05)

Monet kibbutsit niistä kahdestatoista, jotka tarjosivat asuntoja pakkosiirretyille, ovat perumassa tarjoustaan, koska ilmeni, ettei hallitus anna heille samoja etuja kuin muille asuntoja tarjonneille. Kibbutsit ovat taloudellisissa vaikeuksissa ja kuvittelivat tämän kautta voivansa kohentaa taloutensa tilaa.

BUSH VAKUUTTAA KULKEVANSA ABBASIN MUKANA

Palestiinan Auktoriteetin puheenjohtaja ja epäselvin valtuuksin presidentiksi nimitetty Mahmoud Abbas keskusteli torstaina Valkoisessa talossa presidentti Bushin kanssa. Bush kiitteli Abbasia tämän puskiessa eteenpäin lupaamiensa talous- ja turvallisuuskysymysten reformia. Bush myös kiitteli Abbasia siitä, että hän hylkäsi terrorin, koska ”ei voi olla lakiin perustuvaa demokratiaa, jos samaan aikaan aseelliset joukot käyttävät aseitaan saavuttaakseen haluamansa päämäärät”. Hän kehotti arabivaltioita auttamaan palestiinalaisia toteuttamaan ”tiekartan” määräykset ja tukemaan heitä purkamaan terrorijärjestöt.

Bush varoitti Israelia laajentamasta setlementtejä tai tekemästä ratkaisuja, jotka voivat häiritä Gazan alueen, Länsirannan ja Jerusalemin asemaa. Israelin tulee myös sallia käyttökelpoisia kulkuyhteyksiä Gazan alueen ja Länsirannan välille. Israelin tulee poistaa laittomat etuasemat ja lopettaa setlementtien laajentaminen. Turva-aita tulee ymmärtää osaksi turvallisuuden lisäämistä eikä poliittiseksi rajaksi.

Lopulliset neuvottelut tulee tapahtua kahden osapuolen välillä, ja muutokset vuoden 1949 aselepolinjoihin on tehtävä yhteisten sopimusten pohjalta. Kahden valtion idean tulee varmistaa jatkuvuus Länsirannalla, erillisistä maalämpäreistä muodostettu valtio ei ole hyväksyttävä, Bush maalaili.

Gazan alueen evakuointi tarjoaa hyvän tilaisuuden palata ”tiekarttaan” vakuutti Bush ja sanoi lähettävänsä ulkoministeri Ricen alueelle lähiaikoina koordinoimaan evakuointia ja tukemaan tiekartan toteuttamista.

Bush lupasi suoraa tukea PA:lle 50 miljoonaa US dollaria asuntojen ja muiden laitteiden rakentamiseksi.

Bushin ja Abbasin tapaamisesta on tehtävä ainakin seuraavia huomioita:

Bushin terminologiassa on selvästi nähtävissä Gondoleezza Ricen vaikutus ja älyllinen muotoilu.

Bush on ottanut selvästi palestiinalaisia suosivan asenteen; jotkut tosin väittävät, että se on ollut aina.

Bush sulkee silmänsä tosiasialta, ettei Abbas ole edes aloittanut terrorijärjestöjen hajottamista, vaan pyrkii integroimaan ne aseineen ja ideologioineen Palestiinan turvallisuusjärjestöön.

Bush edellyttää Israelin jatkavan evakuointia Juudean ja Samarian alueilla lähtökohtana vuoden 1949 aselepolinjat. Hän myös edellyttää, että yhteys Samarian alueelta Juudeaan on esteetön (Maale Adumimin yhdistäminen Jerusalemiin rakentamalla E 1 nimellä kulkeva alue lienee hylättävä). Jerusalemin jakava turva-aita voi tulla uudelleen harkittavaksi, Bush haluaa Itä Jerusalemista esteettömän yhteyden länteen.

On saatava Israelin katkaiseva maayhteys Gazan alueelta Juudeaan. (JP 27.05.05)

ISRAEL SYVENTÄÄ YHTEYKSIÄ HAMASIN VALTUUSTOJÄSENIIN

Samaan aikaan kuin Israel pyrkii saamaan Hamasin terrorijärjestöjen listalle, sen siviilihallinto Juudean ja Samarian alueilla on lisännyt yhteyksiä Palestiinan kaupunkien valtuustoihin valittujen Hamasin jäsenten kanssa. Siviilihallinnon edustajat sanovat, että yhteydet on solmittava yhteisten ongelmien ratkomiseksi Hamasin johtamien kaupunkien valtuustojen kanssa. Ne ovat tärkeitä elintärkeiden palvelujen varmistamiseksi palestiinalaisalueille, mutta myös esim. tiesulkujen poistamiseksi ja uuden portin avaamiseksi turva-aitaan. Hamasin edustajat ovat myöntäneet, ettei heillä ole ongelmia Israelin kanssa ratkoa kysymyksiä, jotka parantavat heidän asemaansa. (JP 26.05.05)

TEINI-IKÄINEN POMMINKULJETTAJA PIDÄTETTIIN

Tiistaina sotilaat pidättivät 15-vuotiaan pojan Hawaran tiesululla Nablusin lähellä. Pojan laukussa oli kaksi putkipommia. Sunnuntaina sotilaat pidättivät 14-vuotiaan, jolla oli kaksi putkipommia pommivyössään. Vuoden alusta sotilaat ovat saaneet kiinni 52 alaikäistä, jotka yrittivät salakuljettaa pommeja Israeliin.

ROOMALAISTEN RAKENTAMA STADIONI

löydettiin Tiberiaasta. Se mainitaan Josefus Flaviuksen kirjassa paikaksi, jossa tuhansia juutalaisia vangittiin Kinneretin meritaistelun jälkeen lähellä Moshav Migdalia v.67.