Se hetki kun kätesi koskettaa omaani, tekee ajastani lasinkaltaisen: hauraan, keveän, helisevän. Ilman sinua yöni on erämaavaellus. Vailla tienviittoja harhailen muistoissani, valveunikuvia jotka valuvat ohimoiltani hikipisaroiden lailla. Maistan suolan maun, meren kyyneleet sekoittuvat tuoksuusi. Olin liekeissä. Se on jano, joka ei sammu juomalla. Ja minä olen juonut, paljon, humalaan. Kovempaan humalaan tulen kun katson sinua silmiin. Veteen heitetyn kiven lailla putoan. Haluaisin ojentautua vartaloasi kohti kuin kissankello kesän kauan kaivattuun sateeseen. Hennosti, kuin aavistus kaukaisista maista. Kasvunvoimakkaasti, kuin niittyjen adagio taivaansinelle.
Kun näin hänet
Anonyymi-ap
17459
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Olipas kaunis kirjoitus.
No tuota 🤭
Kaunis
Kumpuaako kirjoitus, jo menneestä tapahtuneesta?
Näin hänet tänään. Kirjoitus kumpuaa useammista näkemisistä.
Mahtoiko hän nähdä sinut?
Kyllä hän näki minut
Niin näin hänet tänään .🤗💔
Niin minäkin näin hänet
Minä en nähnyt tänään ketään, vaikka kuljin ulkona siellä täällä, ihmisiä tuli ja meni ympärilläni. Kuljen usein omia polkujani, omissa mietelmissäni, omassa taivaansinessä kuplassani. Keräsin kissankelloja.
Hienoa !!!!
https://youtu.be/gghnU0jA2mQ
hyvää yötä
Tuntui. Hieno runo.
Mustat siveltimenvedot olivat rantaviivan pituiset. Niihin upposin. Nyt avaudun ajatuksille sinusta kuin hiljainen maa yön sateelle. Tunnen kuinka sydämen viisarit lyövät taas hiekanjyville jalkojen alla, pääskysen lennolle, leinikkien hymylle... Niillä on sinun katseesi.
Kaunista :)
Tuuli hipaisee vaahteranlehtiä. Suljen silmäni ja värähdän, kuin kosketuksestasi. Saat minut soimaan pilvien tahtiin. Niillä on oma, ennakoimaton polkunsa. Mutta ne piirtyvät aina taivasta vasten, kuten ajatukseni piirtyvät sinua vasten. Olet muoto sanoilleni jotka lipuvat pitkin muistojen kaarta.
Oletko A mies?
En ole A mies