koskaan, missään, milloinkaan ja missään yhteydessä? Siis hänen, joka on ihastuksesi. Mitä tapahtui tai mitä ei tapahtunut?
Nainen, oletko kävellyt hänen kanssaan samaa polkua/jälkeä
Anonyymi-ap
211050
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Olen kävellyt, metsäpolkua ainakin. Järven lähistöllä. Käytiin myös lintutornissa. Jännä tunnelma oli, mutta ei siellä mitään sen ihmeempää tapahtunut. Mukavaa kyllä oli silti. 😊
Lähdetkö uudestaan jos pyydän?
Tietysti, oikein mielelläni. 😊
Tuo oli kommentti sivusta.
Aloittaja
Olen mutten muista paljoa reissusta. Käytiin kodalla.. ☺️
Kahden kävelitte?
Puistosta kyllä. ☺️
Kävelitte puistosta pois?
Kyllä m. Takaisin töihin 🙂
Ovela vinkki!
Tuli mieleen tarina Petestä ja Laurasta puistossa…
Tästä se lähtee..
”Puistossa ilta viilenee.
Pete lämpimikseen hyppelee.
Kelloaan katsoo kiroillen,
sytyttää röökin viimeisen.
Luokan priimus oli koulussa,
nyt kuudentoista, koniin koukussa,
eikä mutsi jaksa välittää,
faijaansa ei oo nähnytkään.
Pete pitää huolen itsestään,
eilen sai viestin frendiltään:
"Nyt olis helpot massit tiedossa,
jos tuut mukaan, nähdään puistossa."
Pete pystyyn nostaa kaulukset
ja kiskoo sauhut viimeiset.
Vielä kerran miettii mielessään,
ei oo mitään menetettävää...
Kaunis nuori nainen Laura on.
Käytyään kauppaopiston,
päätti oman firman perustaa,
haki ison lainan pankista.
Mutta Laura joutuu vaikeuksiin,
ajettiin firma konkurssiin.
Nyt selviä ei laskuistaan,
lainasta puhumattakaan.
Sen vanhemmilla rahaa riittäis,
mut ne ei haluu auttaa tytärtään.
Ne sanoo: "Tervetuloa maailmaan,
täällä pärjätä saa omillaan."
Laura valvoo yönsä rukoillen,
"Luoja auta, selviä en."
Laura saapuu prätkällään,
sen puiston laitaan pysäyttää.
Pete nousee taakse istumaan,
kumpikaan ei sano sanaakaan
ja he ajavat pihaan huvilan,
Laura avaimensa ojentaa
ja Peteä vielä muistuttaa,
missä mutsi pitää korujaan.
He luulivat jo selvinneensä,
kun Laura näkee peileistänsä,
kuinka valot siniset välähtää,
vaatien pysähtymään.
Laura kääntää kahvaa huutaen:
"Pidä kiinni, Petri Ruusunen!"
Aamulla lööpit hehkuttaa
ja hetken he ovat legendaa...
-Anssi Kela -Puistossa-
Hämärässä metsässä ja hiekkatiellä käsi kädessä. Ei pussattu tai halattu, eikä vaihdettu numeroita ikävä kyllä.
En osaa sanoa. Luulen että oltiin molemmat saman tahon "uhreja". Tai samojen tapahtumien. Hän on tehnyt matkaansa pidempään. Tietääkseni meillä ei ole romanttisia tai seksuaalisia tunteita toisiamme kohtaan. En tiedä onko joskus ollut. Vahva tunneside matkasta, joka on hirveä. Nyt onneksi ohi. Paljon hyvääkin, jota varmaan arvostaa myöhemmin.
Vaikka kuinka usein, talvella. Ei tapahtunut mitään eikä tapahdu.
Ei edes yhteydenpidossa, lopetin senkin .
Samoja käytäviä , samoja portaita.
Oli vähän hidas sytytys hänen kiinnostuksen suhteen.
Vaikka itsellä se tapahtui ensi kohtaamisesta lähtien.
Ei oikein ehtinyt mitään tapahtua. Lomat alkoi ja tuli pitkä tauko näkemiseen. Ikävä tuli. Ei ollut yhteystietoja.
Uusi yritys loman jälkeen
Toivottavasti♡
Pitää varmaan hommata kohta lasit.
Monia monia kertoja käveltiin metsässä polkuja pitkin.
Eipä ole taidettu samoja polkuja tallattu koskaan. Ainoa yhdistävä asia on paikka missä molemmat käyvät työnsä puolesta. Eri työ, kohde sama.
Maanantaina viimeksi. Ja nolouttani menin ihan hämilleni, enkä osannut toimia.
- vaaditaan kärsivällisyyttä ja rohkeutta
Kyllä se siitä :)
Joku päivä vielä onnistuu.♡